Minun käy sääli Aku Hirviniemeä, joka on päästellyt suustaan sammakkoja, ja mikä vielä pahempaa, kirjoitellut niitä someen ja tekstiviesteiksi tietyille naisille.
Kaikkein korkeimman kulttuurin ystäville kerrotttakoon, että Aku Hirviniemi on näyttelijä, joka on sekä kepeän että myös vakavan näyttämötaiteen tulkki. Eniten hän on kotonaan humoristisen viihteen saralla. Muutama hänen luomansa sketsihahmo hakee vertaansa Vesa-Matti Loirin hahmoista. Kyseessähän on taiteen ala, jota perimmäinen taide ei laske taiteeksi. Vesa-Matti Loirikin taisi saada näistä muikeimmat arvostelut vasta siirryttyään toiseen ulottuvuuteen. Hupaisa taide harvoin on taidetta elinaikanaan.
Vaan nyt siis soivat kuolinkellot Aku Hirviniemelle. Jopa Helsingin Sanomat on jatkanut kesällä aloittamaansa uudenlaista tutkivan journalismin linjaansa ajaessaan takaa sopimattomiksi katsomiaan ihmisiä, nimeltä mainiten ja susien eteen heittäen.
Olen ennenkin surrut Metoo-kampanjan uhreja, Aku Louhimiestä, joka ei ollut edes syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun, Tukholman kaupunginteatterin johtajaa, joka päätyi itsemurhaan Metoo-jahdin vuoksi, ja monta muuta henkilöä, joiden ahdistelu oli lähinnä sanallista ehdottelua.
Ymmärrän väkivallan ja raiskausten uhreja, mutta heitä varten on laki ja oikeus, joka jakaa tuomiot. Metoo on hysteeristen joukkojen ulvontaa, ihmisten jotka hurmaantuvat toistensa huudoista ja vaativat uhrille kuolemaa kuin kansa Jeesukselle Barabbaan sijaan.
Minusta Aku Hirviniemi on uhri. Hän ei ole raiskannut ketään, ei ehkä edes lyönyt ketään, ei vainonnut kohteitaan. Hän voi olla seksuaaliaddikti tai jonkin diagnoosin täyttävä, mutta kautta aikojen näistä tyypeistä on selvinnyt ignooraamalla heidät, estämällä somesta, pahimmassa tapauksessa napakalla haarapotkulla.
Aina meillä on ollut keskuudessamme nämä häntäheikit, mutta kenties on niinkin, että jokin hinta taiteilijuudesta on maksettava. Taitelija on herkkä aistija, jos hän on hyvä. Voisiko ajatella niinkin, että vikaa on myös siellä, missä koetetaan hyötyä taiteilijan tekemistä emämunauksista nostamalla ne päivänvaloon?
Vaan, siunatuksi lopuksi, on pakko kysyä tämän juttuni olennaisin kysymys: Helsingin Sanomat, minne sinä olet menossa törkyisen juorulinjasi kanssa? Kesällä kyseenalaiset rasismijahdit, joiden tuloksena hallitus ei kaatunutkaan, vaikka yritys oli kova ja raaka. Nyt yhteen henkilöön menevä ruma jahti, joka taatusti musertaa muitakin kuin uhrin. Kuka siellä lehdessä tämän uuden linjan on luonut? Kysyn vaan.
(Valokuva Pekka Tuuri, Poikamiehen odotus, Vuoden luontokuvakilpailun Muut eläimet -sarjan voittaja 2023)