Pomminvarma ehdokas?

Mitä tulee Karl Friedrich Hieronymus von Münchhauseniin, niin hänhän ei ollut mikään satukirjojen hahmo, vaan oikea historian henkilö, vapaaherra, joka matkusteli paljon ja työkseen ja lennätti ihmisiä milloin minnekin. Milloin hän lensi kuuhun kuumailmapallolla, milloin kiskoi itsensä suosta hiuksista ylös ja työnsi sen sijaan alaisensa junan alle niin että tämä katkesi kahtia, ja lensipä paroni väliin taivaalla kanuunankuulan kanssa ja luennoi Briteissä professorina kuolleille sieluille.

Näinä epävarmoina ja sotaisina aikoina miettii kuumeisesti, kenestä seuraava presidentti, joka varmasti ymmärtää maailman muultakin kantilta kuin ilmastohädän osalta. Myös kotimaan tulenarka tilanne tulisi nähdä kaunistelematta. 

Meillä on jo Sauli, joka vei meidät Natoon, ja hyvä niin, sillä sen verran putket paukkuvat Suomenlahdella ja idässä taivas punertaa kuin talvisotaa ennen,  pahaa enteillen niin kuin karjalaiset Muolaalla sanoivat. Kansalainen miettii, miksi ihmeessä Sauli ei voisi jatkaa, kun kerran Yhdysvalloissakin luotetaan iän tuomaan kokemukseen. Ihminen voi olla hauras ja hapero, mutta  jos jalat kantavat, niin mikä ettei. Sauli hallitsee lisäksi rullaluistelun, joka voi olla arvaamaton taito. 

Siis mistä hyvä ja pomminvarma ehdokas kansalaiselle, joka ei anna lisäpisteitä ihonväristä, ei seksuaalisesta suuntautumisesta, ei  naiseudesta, ei resonoi minkäänlaiselle globaalille hyvesignaalille tahikka testosteronille, vaan  pikemminkin isänmaalle  ja äidinkielelle, myös ruotsi käy - kiitos  Minnan, osaavan kielten opettajan, joka elää edelleen. 

Pitäisikö perustaa presidenttiehdokkaiden Tinder-sovellus, jossa kansalainen voisi nopealla sormenliikkeellä svaipata sopimattomat ehdokkaat vasemmalle? Jäljelle jääneistä voi ongelmatapauksessa arpoa yhden tai valita mielestään kauneimman ehdokkaan.

Jörö-Jukka-rock

Nyt tulee paha Keskisarjan Teemu-setä ja leikkaa köyhien opiskelijoitten geelikynnet! Ja tekoripset! 

 

"Irtokynnet kimaltavat, hieno partavesi tuoksuu, tekoripset räpsähtelevät. Ja voitteko kuvitella, monella opiskelijaköyhäläisellä on kalliimmat kuteet kuin edustaja Keskisarjalla, joka tienaa 7 000 euroa kuussa! Ja jos elo kantakaupungin opiskelijayksiössä ahdistaa, eikä ilmainen opiskelijalounas maita, niin tämä talousarvio kannustaa opiskelijoita menemään töihin. Tai jopa valmistumaan etuajassa." (Teemu Keskisarja)

Kyllä minä annan Teemu Keskisarjalle peukut hänen opiskelijoita koskevasta lausunnostaan, josta on noussut valtava älämölö somessa ja mediassa. Ei ole haukuttu lyttyyn vain hänen lausuntoaan, vaan yhtä paljon hänen nuhruinen habituksensa. On annettu tämän Jörö-Jukan ymmärtää, että noin huonosti pukeutuva ihminen ei saisi edes näyttäytyä eduskunnassa. 

Totuudenhan Keskisarja sanoi, tosin tapansa mukaisella räväkän muikealla ironialla höystettynä ja tietäen itse hyvin oman pukeutumisensa vaatimattoman tason. 

Suomalaiset opiskelijat kuuluvat  maailman tuetuimpien opiskelijoitten joukkoon lukukausimaksuttomine opiskeluineen, opintotukineen, asumistukineen, halpoine opiskelijalounaineen ja edullisine opiskelijakampuksineen - jos vaan kelpaa. On myös valtion takaamat edulliset opintolainat, joista voi saada lähes puolet anteeksi, jos valmistuu odotusajassa.

Omana yliopistoaikanani kaikki opiskelivat valtion opiskelijalainoilla, kaikki, aivan kaikki. Opintotuet olivat vasta tuloillaan, ja olivat lähes mitättömiä. Asumistukia ei ollut. Kaikki kävivät opiskelun ohella töissä, ja kesät oltiin Ruotsissa tehtaissa ja varastoissa keräämässä talven rahoja. Tällöin ostin aina syksyisin Tukholmasta uuden vaatekerran, jossa kuljin seuraavan opiskeluvuoden. 

Valmistumisen jälkeen maksettiin kymmenen vuotta takaisin opintolainaa, ja vasta sen jälkeen uskalsi hankkia oman asunnon. Itse ostin käytetyn auton, jonka pohjareiästä vilisi maantie ja pieniä kiviä sinkoili sisään. - 

Tämän kaiken kerron teille, hyvät lukijat, siksi että ymmärrätte asioiden kehityskulun ja asioiden suhteellisuuden. Ilahduttavaa on, että valtaosa kansalaisista näyttää  ymmärtävän Teemu Keskisarjan lausunnon, vaikka hän on paha persu. Hyperbola on mainio tyylikeino - se osuu nyt selvästi kaikkia leikkauksia vastustaviin kansalaisiin. Opiskelijoidenkin tulisi ymmärtää se, että mikäli leikkauksia ei tehdä, he itse joutuvat maksumiehiksi kiristyvine veroineen.

Opintotuet ovat hyvä asia, samoin kohtuullinen asumistuki, mikäli kyseessä ei ole selkeästi liian kallis asuminen Kalliossa tai keskustacityssä. Muutoin opiskelijan elämä ei voi olla aineellisesti samantasoista kuin  vanhempien, työssäkäyvien. Tämä ei ole realismia. 

On tietty raja siinä, minkälaisiin tukiin valtiolla on varaa talouskriisin aikana. Opiskelijoita ei pidä paapoa. He ovat oman elämänsä aikuisia, jotka pystyvät kantamaan itse vastuuta elämisestään. He eivät sula sateessa.

Yhteiskunnan ei kuulu kantaa kaikkia leveän leivän ääreen. Suunta tulee kääntää: meidän, myös nuorien aikuisten, tehtävämme on pitää huolta yhteiskunnasta.

(Kuvat Jörö-Jukka-sadusta, kirjoittaja Heinrich Hoffman 1845)

Suvaitsevuus = välinpitämättömyys

No nyt meni Nobelin rauhanpalkinto oikealle ihmiselle, Narges Mohammadille. Tässä rauhanpalkinnon jakamisen kohdalla olen jo muutaman vuoden tuntenut lievää pelkoa, annetaanko palkinto sittenkin Greta Thunbergille.  - Kyllä, sanon näin vakaasti ja harkitusti, sanon tarvittaesssa toisenkin kerran: Greta Thunbergille. Astun vaistomaisesti askelen taaksepäin,  kun tämä tyttö tulee ruutuun huutamaan kasvot irveessä  ja syyttämään koko maailmaa nyrkkiä heristäen. 

Ei maailmaa heristelyllä paranneta, ei koskaan. Thunberg on saanut aikaan jopa paniikinomaisia pelkotiloja nuorissa ja lapsissa, jotka uskovat, että maailma tuhoutuu tuossa tuokiossa, jos ei tehdä niin kuin Greta sanoo, heti. Vertaan tätä nykylasten pelkoa  omaan maailmanlopun pelkooni, jonka sain murrosiässä oppikouluni uskonnollisesta saarnasmeiningistä. Olin vakuuttunut, että kohta soi merkkitorvi taivaalta, ja sieltä laskeudutaan alas tuomitsemaan syntisiä ikuiseen helvettiin. 

Tämä asia varjosti varsinkin yhtä kesää, jolloin jäin yksin kaupunkiin suorittamaan matematiikan ehtoja muun perheen matkustettua iloisesti maalle meren rannalle. Aloin lukea Raamattua, että jospa se pelastaisi minut. Taisin kuunnella jopa muutaman jumalanpalveluksenkin punaisesta matkaradiostani. Ei siitä takkia tullut. Sain ehdot suoritettua ja unohdin maailmanloput, kun pääsin maalle uiskentelemaan muiden kanssa. Uskon, että Gretan pelästyttämät lapset voivat käydä yhtä syvissä vesissä kuin minä tuolloin.

Rauhanpalkinnon saaja tänä vuonna on siis Narges Mohammadi, viisikymmenvuotias vapaahiuksinen  iranilainen ihmisoikeusaktivisti, joka on kampanjoinut pitkään musliminaisten oikeuksien puolesta ja kuolemanrangaistusta vastaan. Hän istuu parhaillaan 16 vuoden vankeusrangaistusta, jonka hän sai ”kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta”. 

Hyvää tässä Narges Mohammadin palkinnossa on sekin, että vihdoinkin joku maailman suurimmasta sorretusta ihmisryhmästä, musliminaisista, pääsee huomion kohteeksi. Olen läpeeni kyllästynyt erilaisiin pienemmille seksuaaliryhmille ja maahanmuuttajille luotuihin ohituskaistoihin, kun samaan aikaan miljoonia musliminaisia pahoinpidellään, silvotaan, halvennetaan, kunniamurhataan, alistetaan elämän joka saralla uusien länsimaisten isäntämaidenkaan puuttumatta asiaan. Moraalipoliisit ottavat tänä päivänäkin huivittomia naisia kiinni myös lännessä.

Meillä Suomessakaan ei älähdetä naisten sorrosta, sillä tärkempää on jahdata suomalaisia rasisteja hallituksesta. Ei hievahda Eva Biaudet, ei Anna-Maja Henriksson, ei Veronika Honkasalo, ei Sofia Virta, ei Tarja Halonen, jotka antavat lausuntoja hirveästä suomalaisesta rasismista ja miettivät, voiko RKP jatkaa mitenkään hallituksessa ja miten kaataa hallitus. Löytyisikö Orpon nuoruuden päiväkirjat jostain köyliöläiseltä ullakolta? Tai Purrasta vielä jotain? Vai saisiko ministerien nykylausumista äläkän  aikaiseksi ja anteeksipyyntöjä kehiin? 

Kesän rasismijahti kertoo sen, mikä on meistä tärkeää: jahtaamme mieluummin kymmenien vuosien takaisia persulausuntoja ja pesukarhuja kuin näiden sorrettujen musliminaisten todellisia sortajia. 

Minäpä kerron teille, mitä suvaitsevuus on Pentti Linkolan mielestä. Linkola sanoo elämäkerrassaan, jota luen parhaillaan, että suvaitsevuus on yhtä kuin välinpitämättömyys. Tämän vuoksi se on pahinta vääryyden lajia. Kyllä, juuri näin, hyvä Linkola! Täten julistaudun linkolalaiseksi. 

Tämä elämäkerta on muuten mielenkiintoista luettavaa, jopa hauskaa. Teos sinänsä tuntuu laajuudessaan hivenen hajanaiselta  henkilögallerialtaan ja poiminnoiltaan näiden henkilöiden elämästä, joihin palataan, kun lukija on jo unohtanut, kuka kyseinen henkilö olikaan. Toisaalta henkilöt kyllä avartavat Linkolan persoonan taustoja. Kiinnostavia ovat Linkolan käsitykset vaikkapa talvisodan oikeutuksesta ja Stalinista sekä kansallissosialismista. Linkolan kaltaisia erillisajattelijoita kaipaa kipeästi tähän aikaan, jota leimaa eräänlainen pakko ajatella yksisuuntaisesti.Myös Narges Mohammadi on selkeästi erillisajattelija maailmassa jossa elää.