22.2.2020

Presidentin haastattelu - tytöt mainittu ja vihapuhe ohitettu



No nyt on oikea suunta. Suomi on päättänyt hakea 175  turvapaikanhakijaa Välimeren alueelta.  Kannattaa kiinnittää huomiota sanaan hakea.

Tämän täytyy merkitä sitä, että nyt vastaanotetaan  muita kuin riuskoja miehiä. Joko nyt saataisiin nalleille leikkijät, unileluille halijat ja puuropadoille suostuvaiset syöjät? Joko saataisiin turvaan heikot vanhukset ja yksinhuoltajanaiset?

Presidentti mainitsi aamulla Ykkösaamun haastattelussa, että nyt toivottavasti haetaan ennen kaikkea tai ainakin puoliksi tyttöjä. Kiitos presidentti, sanot ääneen sen, mitä moni hiljaisesti ajattelee ja toivoo. Nyt pitää auttaa heikoimpia, todellisia turvan tarvitsijoita ja yksin jätettyjä. Tytöt pääsevät kouluun, vanhukset saavat lämpimän kodin ja hoitoa,  ja naiset pääsevät opiskelemaan ja sitä kautta töihin.

Olen valmis tukemaan tällaista apua heikoimmille milloin ja missä vain, tarvittaessa myös rahallisesti. Muutenkin haluaisin, että Suomi edistyksellisenä maana puuttuisi enemmän vähemmistökulttuurien naiskäsitykseen.

Odottaisin, että nuori naisviisikkomme hallituksessa laadituttaisi sukupuolten tasa-arvo-ohjelman maahantulijoille. Oikeastaan se olisi itsestäänselvyys. Tähän pitää kuitenkin huolellisesti perehtyä, sillä on osattava arvostaa myös tulijoiden omaa kulttuuria, vaan ei sen sortavia rakenteita.

Eikö tulevaa Kirsi Pimiän jälkeistä tasa-arvovaltuutettua voisi valjastaa tähän tehtävään? Tai voisiko edes perustaa toimikunnan, jonka ohjelman aikatauluttamiseen ja toteuttamiseen sen jäsenet sitoutuvat yhtä vankasti kuin hallitus Rinteen ohjelmistoon?

- Sivumennen sanoen sekin ilahdutti presidentin aamuisessa haastattelussa, että hän ei suostunut tuomitsemaan käsitettä vihapuhe, vaikka haastattelija hieman änkkäsikin tässä kohdin. Niinistö sanoi, että hän vierastaa termiä eikä halua käyttää sitä. Hän muistutti myös siitä, mihin minäkin olen täällä vedonnut: Suomessa on jo laki, joka sanktioi liian  aggressiivisen ja solvaavan  puheen. Ei maailmaa voi puhdistaa kaikesta tyhmästä puheesta, vapaassa yhteiskunnassa pitää saada esittää huonojakin ajatuksia ääneen.

Mielestäni ollaan vaarallisilla vesillä, jos jokin silakkaliike tai muu itseriittoinen ja toisia poissulkeva elin alkaa täällä vahtia ihmisten sanomisia ja tekemään niistä rikosilmoituksia. Poliisilla on tärkeämpää tekemistä kuin valmiiksi osoiteltu sanan vahtiminen.


(Piirros Norman Rockwell)

11.2.2020

Sievistelevät hupsut


Tuntuu kuin maailma olisi tullut hulluksi, sanoo Ben Zyskowics. Hän viittaa hallituksen perhevapaauudistukseen, josta on tietoisesti poistettu sanat isä ja äiti. Äidin tilalla käytettään synnyttäjää tai raskaana olevaa. Isä on sitten tilanteen mukaan ehkä synnyttäjän tai raskaana olevan puoliso tai kumppani. Kolme kirjainta korvataan litanialla kirjaimia ja sanoja. Kielen taantumusta. Tälle hullutukselle pitää tehdä jotain.

Vaan tämän täytyy olla farssi. Tai jonkinlainen leikki, jossa tiettyjä sanoja ei saa sanoa, vaan on pysyttävä pinnalla käyttämällä eufemismeja, kiertoilmaisuja. Kuka parhaiten kelluu, on oivaltanut jotain tärkeää ja on ajan hengessä kiinni. Pohjanahan on tietysti kaunis ajatus erilaisuuden häivyttämisestä.

Jään miettimään, mikä erilaisuudessa on niin hävettävää, että se pitää kieltää ja verhota peiteilmauksiin, kapulakielisiin yläkäsitteisiin. Kun itse olin teini-ikäinen, trendinä oli nimenomaan erilaisuus, massasta erottuminen. Kukaan ei halunnut olla samanlainen kuin muut.

Voisiko olla niin, että oltaisiin reilusti sitä mitä ollaan, vaikka sitten erilaisiakin? Oman lapsuuteni hahmoja oli mm. Poika-Saima, miesten vaatteisiin pukeutunut nainen. Hän oli yhteisön täysvaltainen jäsen, kulki seuroissa siinä kuin muutkin kyläläiset eikä kukaan häntä potkinut tai edes huudellut, kahvit tarjottiin, kun kylään tuli, piippuineen päivineen. Kuului joukkoon. Poika-Saiman tiesivät kaikki.

Tässä kieliasiassa tulee mieleen Moliére, 1600-luvun klassikkokirjailija, jota harva lienee lukenut. Moliere kirjoitti komedioita ja farsseja, joissa pilkkasi ennen kaikkea kaikenlaista tärkeilyä ja hienostelua. Samalla hän oli tarkka ja hienovireinen ihmisluonteiden kuvaaja.

Molièren elinaikana Ranskassa oli esimerkiksi tullut muotiin teennäinen ja pingottunut tapa ilmaista asioita. Käytettiin yläkäsitteitä konkreettisten selvien subtantiivien asemesta - aivan kuten nytkin yhä enenevässä määrin pyritään tekemään. Olemme tapoinemme ja kielinemme takautumassa myöhäiskeskiaikaa seuranneen uuden ajan alkupuolelle.

Yläkäsitteellinen tyyli esiintyi Moliéren Ranskassa niin eliitin puheessa kuin kirjoitetuissa teksteissäkin. Trendikäs puhetyyli teki mahdottomaksi ilmaista mitään arkipäiväistä. Esimerkiksi sanan korva tilalla käytettiin  ilmaisua kuulon portti. Ei kovin kaukana meikäläisten uudistajien parhaista paloista.

Mielenkiintoista odotella, miten pitkälle meillä edetään kapulakielistämisessä, ennen kuin Kielitoimisto uskaltaa herätä. Kaikki muutokset kielessä eivät ole kehitystä. Etenkään taantumat.