30.12.2012

Pikkuporvarin pilvilinnat



Kun jokapäiväinen leipä on taattu, ihminen saattaa miettiä turhiakin kysymyksiä. Saattaa pohdiskella vaikka sitä,  kuinka paljon kaikesta siitä, mitä blogeissa tai feisbookeissa kirjoitetaan, on lainaa, pääomaa niiltä, jotka ovat ajatelleet  fiksummin tai ajatelleet aiemmin. Lainaksi lasketaan tässä kirjoituksessa myös viittaukset toisaalle, kirjailijoihin, filosofeihin, tieteilijöihin, valtiomiehiin, ylipäänsä muihin kuin itseen. Pohjimmaltaan viitataan siis jättiläisen harteilla seisomiseen.

Tässä samalla  laajennetaan pikkuporvarin määritelmää ja otetaan hänet mukaan  kirjoitukseen! Pikkuporvari on jokainen, joka vatsa kylläisenä lukee romaaneja tai katsoo dvd-elokuvia  eikä taistele barrikadeilla köyhien ja sorrettujen puolesta tai kirjoita ilman apurahoja elämäkertaansa tai tarinaa  kärsineen elämästä.

Ajatteleva pikkuporvari siis, taputellessaan tyytyväisyydestä inisevää vatsaansa ei  lakkaa kysymästä, kuinka paljon se rooli, jota kuka tahansa sosiaalisessa mediassa toteuttaa,  peittää sen, mitä ihminen on. Ihminen kun on mieluusti poikkeuksellisen nero, kulttuurinen olento, henkinen hahmo, jolla on laaja varanto pääkopassaan ja jolla on  empaattinen sydän ja sielu.  Tämä kaikki hyvä voidaan hyvin varmistaa sosiaalisessa mediassa tietynlaisella käytöksellä ja sananvalinnoilla, jotka toimivat signaaleina ja toimivat näin halutun roolin ilmentäjinä. Voidaan kertoa omista hyvistä teoista ja taiteellisista tai muista valinnoista - valinnat ovat tärkeimpiä asioita, joilla mielikuvaa voidaan luoda. Voidaan heitellä kehiin nimiä - linkkejä ei saa heitellä, jos halutaan tehdä oppinut tai henkevä vaikutelma. Vakuuttavinta on kuitenkin heitellä  parafraaseja, jotka todistavat epäilijöillekin kirjoittajan omaksuneen asioita jopa niin, että ajatus onkin ehkä alun perin hänen ja hän vain on löytänyt analogian tunnetun filosofin teoriasta. 

Väkisinkin alkaa miettiä, onko kukaan virtuaalissa paljaasti itsensä, kun edes omalla nimellä esiintyminen ei takaa itseyden aitoutta. Nimi ei takaa edes rehellisyyttä, vaan voi pikemminkin edesauttaa vetäytymistä aidosta itseydestä, nimen taakse työrooliin tai julkisen imagon taakse, jossa asemassa sisintä ei paljasteta - nimi voi olla kilpi sisintä vastaan, kun anonyymius puolestaan voi taata suuremman rehellisyyden ja syvyyden. 

Tämän kirjoittaja on  havainnut, että sosiaalisen median ihmiset harvoin ovat sitä, mitä alkuvaikutelma ja pidempikin vaikutelma antaisivat ymmärtää. Se, joka on itse lempeys ja ymmärrys, iskee puukon selkään, ja se, jolta sitä voisi odottaa, ei sitä konsanaan tee. Aggressio ei liene hyvä asia, mutta saattaa olla rehellisempi reaktio kuin ylenpalttinen positiivisuus, joka tämän kirjoittajan mielestä tulisi varustaa hälytyskelloilla.

Emme tunne siis sosiaalisen median ihmistä paljonkaan, jos luemme kirjoittajan persoonia feisbookeista tai blogeista. Mainitut foorumit ovat vain  täynnä vihjeitä siitä, millaisia kirjoittajat haluavat olla, millaisina he itsensä näkevät. Sanalla sanoen foorumit vieraannuttavat kirjoittajan itsestään, ja kirjoittaja on tehnyt itsestään hahmon, jota ohjaa tahtonsa mukaisesti. Harva kirjoittaja avaa syvintä sisintään muille, paljastaa vaikka, että luki Harlekiini-kirjan. Se on sääli, menetys ihmiskunnalle, sillä häpeämättömyys on  parhain anti, joka näillä foorumeilla olisi annettavana. Rehellisyys, paljas ihminen raadollisuuksissaan, kulttuuripersoona Seiska kourassa.

Rehellisyyttä ja itsetuntemusta voi harjoitella. Jos vaikka niinkin arkisessa tilanteessa kuin työhaastattelussa sanoisi, että ei, en ole kovin sosiaalinen enkä tule kaikkien kanssa toimeen, tulisi tuskin valituksi tehtävään. Tuo olisi kuitenkin rehellinen valinta, jos työnantaja ymmärtäisi arvostaa rehellisyyttä.  Oikeastihan työnhakijan sosiaalisuus on usein valhetta, sillä vaikka  työntekijät ovat valikoituneet sosiaalisimmasta päästä, työpaikoilla tapellaan ja kyräillään lähes aina. 


23.12.2012

Köyhän lapsen joulukuusi




Köyhän kuus on koristettu
köyhän tarpehiksi:
tähdet saa sen kynttilöiksi,
lunta namusiksi.

Taivaan ruskopilvet verhoo
köyhän joulupuuta,
kruununa sen kirkkahinta
katsoo köyhä kuuta.

Köyhän lapsen joulukuusi
loistaa joka illoin,
köyhä sitä katseleepi,
riemastuupi silloin.

(Aapo Pärnänen
)


(Valokuva Iines)

21.12.2012

Aito on!



Tässä on alkuperäinen kuusivuotiaan henkilön kirjoittama kirje joulupukille, ettäs tiedätte:

RAKAS JOULUPUKKI
TUO HELMET JA SUKTET
JA KASETIN
TUKKASOLJET MUTTA MOLE PUOLIN
JA NUKKEKODIN
JA NUKET JA VERHOT
JA KALUSTET
JA KARKKIJA HIUKAN
JA JOTAIN MITÄ EM TIDÄ.
N.... H........
PUH 61356

(Kuva Iines)

17.12.2012

Talvipäiväkirjan lehdiltä, sivu 4: Hyötytuuli Oy

Jossain kaupungissa on maailma näytteillä
Mitä täällä on, aina samoja pieniä ilmiöitä
Eikä vieläkään tuulivoimaa, tuulivoimaa, tuulivoimaa.

Sain kirjeen, jonka vasemmassa yläkulmassa oli lähettäjän logo FCG, ja selitteenä KOULUTUS JA KONSULTOINTI. Ihmettelin, miksi eläkeläiselle lähetetään koulutus- ja konsultointiasiaa. Eivätkö huomaa, että olen poistunut kaikista jäsenrekistereistä? Toisaalta ajatus virkisti. Minulle vielä koulutuspostia, vaikkei edes OAJ:n Opettaja-lehti vaivautunut kosiskelemaan minua lehtitilauksella, kun jäin tk-eläkkeelle. Pois vaan hups. Varmasti olisin tilannut. Siitäs jäivät ilman maksua. Ja minä ilman lehteä.

Kirjeessä oli värikäs kartta ja otsikkona  Kysely lähiympäristön asukkaille ja loma-asukkaille, X-järven tuulivoimapuiston YVA-menettely. 

Suomen Hyötytuuli Oy suunnittelee yhdentoista tuulivoimalan tuulivoimapuiston rakentamista kesäpaikkakunnalleni, linnuntietä parin kilometrin päähän minun mökistäni. Lisäksi seitsemän tuulivoimalaa sijoittuisi samaan puistoon, naapurikuntaan, yhteensä lähes 20 tuulivoimalaa aivan lähekkäin. Hyvällä tuulella kuulisin kuinka turbiinien akselit pyörittävät sähköä tuottavia generaattoreita. Kyseisen tuulivoimapuiston sisään jäisi pieniä lampia ja pikkujärviä ja täten myös loma-asuntoja ja vakituisia asuntoja. 

Yhdysvaltalaisessa tuulivoimalatutkimuksessa on todettu terveydellisiä haittoja, kuten tinnitusta, päänsärkyä, pahoinvointia, univaikeuksia, korvien painetta, sydänongelmia, paniikkikohtauksia, keskittymisongelmia  ja ärtyneisyyttä tuulivoimaloiden lähellä asuvilla,  ja vähimmäisetäisyyden asutuksesta tulisi olla vähintään kaksi kilometriä. Tuulivoimalan melua on kuvattu helvetilliseksi, siinä on jotain, johon ihmiskorva ei edes totu.  Ongelmaksi on osoittautunut erityisesti tuulivoimaloiden äänen matala taajuus, joka saa sen tunkeutumaan seinienkin läpi. 

Käsitykset tuulivoimasta ympäristölle harmittomana energiantuottajana ovat romanttista ultrabrata. Sinne minne tuulivoimaloita rakennetaan, muodostuu alkuperäisen metsäluonnon sijaan raiskattu energiansiirtoalue, jonka eläinkanta poistuu, kuolee ja siirtyy yhä ahtaammalle. Alueella on tietolähteiden mukaan ihmisen vaarallista liikkua, joten marjastus, sienestys ja metsästys jäävät näiltä osin pois. Oma kesäpaikkakuntani ja sen lähikunnat ovat vakkasuomalaista perivanhaa kulttuurimaisemaa, ja kylän keskustassa ei ole edes pankkiautomaattia, bensa-asemaa eikä kilpailevaa kauppaa. Linnusto on osittain merellistä, ja metsässä liikkuu runsaasti hirviä, peuroja, pieneläimiä ja jopa susia. Karhujakin on tavattu näiltä paikoilta. 

Hyötytuuli Oy rakentakoon tuulivoimapuistonsa suunnittelijan omalle takapihalle tai kesäpaikalle. Näin vastasin kyselyyn vapaaseen osioon. Muilta osin rengastin kaikkiin kysymyksiin viimeisen vaihtoehdon: erittäin haitallinen, vaikuttaa erittäin kielteisesti. Samoin oli tehnyt ystäväni, jolla on mökki naapurissani ja toinenkin alueen tuntumassa.

Jälkikirjoitus Oikeastaan jäin ihmettelemään näitä konsultointihommia. Miksi megalomaanista tuulivoimapuistoa ajava Hyötytuuli-yritys lähettää shokeeraavaa tietoa sisältävän  konsulttikirjeensä näin hämärästi, että saaja ei aluksi tiedä, kuka häntä lähestyy, missä asiassa ja miksi? Eikö koulutus- ja konsulttikirjeen tulekaan sisältää alan postia? Hyötytuuli tässä ilmeisesti yrittää viime tingassa toteuttaa lain kirjainta: kyse on pakollisesta YVA-kyselystä, yhteisvaikutuksien arvioinnista, jossa nyt viime tipassa "kuullaan" konsultin välityksellä niitäkin,  joita asia koskee. Näin ymmärsin! 

(Kaiverrus Gustave Doré)

13.12.2012

Talvipäiväkirjan lehdiltä, sivu 3: Alastalo tulee ja joulu

13.12.  Tietäkäät, että Alastalo ei ole keikkunut turhaan Einesbaarin sivupalkissa! Se tulee, hitaasti ja varmasti,  niin kuin sen arvolle ja ennen kaikkea sisällölle sopiikin.  Ainakin kaksi ihmistä lukee sitä parhaillaan, makustelee sen sanoja ja lauseita, nautiskelee Härkämäen isännän aprikoivasta piipunvalinnasta ja Karjamaan Eenokin visusta olemuksesta. Ynnä kaikesta muusta ihmismielen havainnoinnista Alastalon avarassa salissa.

Tule mukaan lukemaan mestariteosta! Antaudu vaikka joulunpyhinä verkkaisaan menoon ja tule sitten  ensi vuoden alkupuolella Einesbaariin katsomaan,  mitä kirjasta kirjoitetaan, tule keskustelemaan. Pikkukaupungin kirjastonhoitaja sanoi, että on olemassa Olen lukenut Alastalon -paitoja, jollaisia tosifanit voivat pukea ylleen. Lisäksi pitäähän  Alastalo selättää, jotta nähdään, onko se oikeasti hyvä, niin kuin jonkun älykön on kuultu sanovan. 

Olen itse ykkösosan ensi puolikkaassa, ja luen hitaasti, koska se lienee ainoa tapa nauttia kirjasta. Kirjanhan ei uusimman kritiikin mukaan tarvitse temmata mukaansa ollakseen hyvä, eikä imaisusta voi  tässä tapauksessa edes puhua. Lukeminen on kieltämättä työlästä, mutta samalla nautinnnollista, ellei ole muista syistä kovin ahdistunut ja liikkeissään äkkinäinen.  Jos jalka vispaa ja sormet naputtavat jotain laskutilaa, pöytää tai käsinojaa, Alastalo voi olla haaste.  Se  on myös mielentila,  johon voi mennä, mutta ei ehkä upota tai irrottautua todellisuudesta. Mielenkiintoista lukukokemusta, jos lähdet mukaan lukemaan tätä suomalaisen kirjallisuuden Ulyssesta! 

Ja sitten varsinainen ilosanoma kaikille muillekin pikkuporvareille kuin Iinekselle. Kuvassa on ranskalaisen kirjallisuuden professorin kirjoittaman kirjan kansi.  Nyt voi tilata koko kirjan halpana pokkariversiona ja katsoa, miten puhua kirjoista, joita ei ole lukenut.  Professori Bayard muistuttaa, että voi olla sivistyt, vaikkei olekaan lukenut jotain tiettyä kirjaa, jos vain jotenkin osaa hahmottaa kirjan paikan kirjallisuuden kentällä ja sanoo sitten jotakin, joka ei ole liian yksityiskohtaista.

On siis muitakin keinoja kuin googlettaminen! Että tämäkin ilon päivä vielä tuli! 

****

Illemmalla.  Näen maailman valot parhaillaan jouluisen hohtavina palloina, tähtinä ja erivärisinä kehinä, kuin Paul Kleen abstrakteissa sommitelmissa. Olin nimittäin silmälääkärillä ja sain silmiin puudutustippoja, jotka laajentavat mustuaiset hurjiksi kuin olisi  pahassakin pöllyssä. Kävin äsken ihailemassa katsettani peilistä. En välittäisi kohdata itseäni pimeällä kujalla. 

Vaan mikä silmälaseissa maksaa? Seitsemänsataa euroa, ja nämä olivat halvemmasta päästä. Onneksi olen kirjallisesti lahjakas pikkuporvari, joten kaivan vain rahat kirjaillusta säästösukasta, sillä pitäähän sinisukalla olla boheemit kakkulat, made in. Mainittakoon, että pesukone on edelleen mallia linko ei toimi vaan emäntä vääntää pyykin kuivaksi. Pussilakanatkin. 

6.12.2012

Talvipäiväkirjan lehdiltä, sivu 2: Hyvää itsenäisyyspäivää!



6.12. Hyvää itsenäisyyspäivää! Täällä Satakunnassa pakkanen on laskenut, mutta vastaavasti aurinko verhoutuu tummanharmaaseen paksuun pilvimassaan. 

Tuntematonta sotilasta ei sitten esitetäkään päivällä. Jotenkin on kuulunut perinteeseen katsoa joka vuosi se Minä seison kovennettua -kohtaus, johon koko elokuva ja sodan mielettömyys kliimaksoituu. Ja se, miten Lehto panee pyssynpiipun suuhunsa tärisevin käsin ja ampuu itsensä taivaan tuuliin. 

Suomen itsenäisyyspäivän vietto kulminoituu vuosi vuoden jälkeen sotien esillekaivamiseen, raskaaseen ja hiljaiseen muisteluun. Miksei niinkin, mutta vähän ankeaa. Lapsuudenkodissani sytytettiin aina kaksi kynttilää ikkunalle, ja oltiin vakavia. Tunnen lähes huonoa omaatuntoa, ellen minäkin sytytä.  On vaan vaikea sytyttää kynttilöitä, kun ikkunalautoja ei enää rakenneta. Kerrostaloissa, rivitaloissa, jopa omakotitaloissa ikkunat ovat useimmiten laudattomia. Toin mökiltä vanhan harmaantuneen penkin istuinlaudan ja asetin sen keittiön ikkunan eteen, pöytätasojen väliin. On kaunis ja vahva, parempi kuin mikään ohut design-lastulevylauta. Siihen sytytän illalla kynttilät ja avaan verhon. 

Taidan olla  vähän isänmaallinen, jopa niin, että minusta on hauskaa avata portteja muillekin kotimaahani. Se vaan, että tämä on aika kylmä ja karu maa lämpöön ja vilkkauteen tottuneille ihmisille. Mitähän ne meistä ajattelevat? Meitä saatetaan ainakin pitää epäystävällisinä ja töykeinä, koska emme hallitse small talkia, vaan saatamme jopa olla hiljaa seurassa, jossa on ulkomaalaisia. He taatusti ihmettelevät, että mikä noita vaivaa, kun eivät puhu mitään. Jopa sisareni saksalainen mies oli alkuun kummastellut meidän tapaamme olla välillä hiljaa huoneessa, jossa oli enemmän kuin yksi ihminen. Lukeminen toisten seurassa oli kuulemma epäkohteliasta. Ja niinhän se onkin, jos pelkkä läsnäolo ei riitä, vaan läsnäolo pitää varmentaa puhumalla herkeämättä.  

Suomalainen puhumattomuus ei siis ole myytti, kuten suomalainen viinapää oli muutama sata vuotta sitten, kun Raittiuden Ystävät keksi, että suomalainen rahvas joutuu rappiolle jo yhdestä viinaryypistä. Paloviinaahaan tarjoiltiin aluksi suomalaisissa pappiloissa, jotka harrastivat kapakoimista saadakseen lisätuloja. Paloviinaa sai pappiloista ennen ja jälkeen jumalanpalveluksen. Tosiasiassa suomalaiset joivat viinaa vähemmän kuin muut eurooppalaiset. 

Vaan maljan Suomelle voi kukin nostaa hyvällä omallatunnolla vaikka illalla juhlia katsoessaan. Tässä vielä se kaunein itsenäisyyspäivälaulu, kunnianosoitus niille, joille se kuuluu.