29.5.2016

Kulli häikäisi Hämeenlinnassa


Positiivisia uutisia on ilo lukea, vaikka vähän huonommastakin lehdestä. Kulttuurilehdistä tällaista tuskin saa lukea, mutta Suomen suosituimmasta nettilehdestä saa.

Raimo Kulli nimittäin oli startannut ensimmäiseen kilpailuun paalupaikalta ja ajanut voittoon. Helpolla voitto ei ollut tullut, sillä Johan Westergård oli hiillostanut Kullia aivan loppumetreille saakka.  Kilpailu oli sisältänyt paljon haasteita. Voitto kuitenkin oli kovasti lämmittänyt Kullia, kirjoittaa lehti. - Veljeskansan poikahan on melkein sama kuin oma poika, joten iloitaan uutisesta tässäkin blogissa täysin rinnoin, vaikka kyseessä olikin luontoa kovasti saastuttava ja häiritsevä kaasutuskilpailu.

Toinen hupaisa aihe pistää silmään samaisesta läpyskästä. Nimittäin Pakistanin islamilaisen neuvoston mukaan vaimon kevyt piekseminen olisi sallittava. Mohammad Khan Sheeranin 75-sivuisen ehdotuksen mukaan miehen tulisi saada kurittaa vaimoaan muun muassa silloin, jos tämä kieltäytyy yhdynnästä ilman uskonnollista syytä, ei pukeudu miehen toiveiden mukaisesti tai puhuu liian kovalla äänellä. Mohammadin mukaan hurjaa pieksemistä tulee vältää, ja vaimon kurittamiseen riittää vain pieni keppi, jolla vaimo pysyy arkana ja pelokkaana ja alttiina yhdyntään.
- Itse mietin, tarvittaisiinko tähän  nyt Jaakko Hämeen-Anttilaa selittämään, että tuota on sitten turha yhdistää islamin uskontoon. Joka tapauksessa uutinen on varsin hauska ja hupaisa, vaikka se onkin tuore eikä 1800-luvulta tai keskiajalta.

Tasapuolisuuden nimissä otetaan tähän vielä nyt sitten uutinen laatulehti Kulttuurivihkoistakin  (huom. luova taivutus).  Poiminnalla on tarkoitus osoittaa paitsi blogistin laaja lukuharrastus myös se, rakkaat möllikät, mitä taide todella on. Kyse on tanssitaideluomuksen esittelystä:

"Otetaan 10 kiloa mahtipontista musiikkia, litra hikeä, loppuunsa viritetty keho, keskikokoinen kourallinen irstailua, sipaisu tyllihametta, vauvantalkin pyörivä kierre valokeilassa, 20 kappaletta verenpunaisia kynsiä. Vaivataan huolella. Käytetään sekoittamiseen seitinhienoa sivellintä ja betonimyllyä. Saadaan aikaan laskematon määrä eri tunnetiloja, runsaasti hämmennystä, parit kylmät väreet, nauru – tai ainakin hymy – tai irvistys ja lopuksi, tiukka muistutus siitä, miksi taide on niin tärkeää."
Mitähän Mohammad Khan Sheeran olisi pitänyt tästä japanilaisesta lihan värinästä?  Olisiko hän huomannut, että kun taiteilija heittäytyy väliin rivoilemaan ja illistelemään suoraan yleisölle, se on hyvin puhdistavaa ja tuoretta?

Loppuviimeksi vielä raikas poiminta päivän Hufvudstadsbladetista. Uutisessa korostetaan lämpimän pukeutumisen merkitystä kaikilla keleillä.


17.5.2016

Ajan henki


Li Andersson sanoo Kulttuurivihkojen uusimmassa numerossa, että sosialismi lisää ihmisen vapautta. Mitähän tämä tarkoittaa? Olisiko Lillä jokin keino, millä se Suomessa onnistuisi, kun muualla aate on osoittautunut hieman käyttökelvottomaksi? Uskon, että Andersson olisi perustellut tämän hienosti, jos toimittaja olisi huomannut kysyä häneltä tarkennusta. Tai sitten on niin, että Kulttuurivihkojen lukijat tuntevat peruskäsitteiden sisällöt vanhastaan.

Andersson puhuu myös työn ja pääoman välisen ristiriidan keskeisestä roolista yhteiskunnassa. Hienosti sanottu! Vaan mitähän  tuo tarkoittaa? Ehkä sitä, että pääoma ei kohtaa työtä? Se on kyllä hävytöntä. Minäkin pidän selvänä, että mitä enemmän lukee, opiskelee ja tekee työtä, sitä enemmän pääomaa tilille karttuu. Meillä taitaa olla paljonkin yhteistä Lin kanssa.

Ilahduttavaa on myös, että ehdokkaat puhuvat tasa-arvosta.  Tätä kaivataan kipeästi. Meille on tulossa alistettuja uusia kansalaisia, naisia, joista lähes kaikki lienevät perheväkivallan uhreja, raukkoja. Heidän tilanteensa on huolestuttava ja erikoisesti hyvinvointivaltion nainen tuntee tuskaa kanssasisaren kärsimyksistä.  Ei tarvitse olla edes feministi. 

Kun sitä surua on ennestäänkin: täällä koto-Suomessahan jo  asuvat ulkomaalaistaustaiset naiset kokevat lähisuhteissaan väkivaltaa kolme kertaa useammin kuin kantaväestöön kuuluvat naiset, ilmenee sosiaali- ja terveysministeriön tutkimuksesta. Ja minä kun olin jo oppinut luulemaan, että vain kantasuomalainen mies on paha.

Peukutan siis tässä kohden kaikkia ehdokkaita. Luotan siihen, että tasa-arvo ei merkitse heille pelkkää taloudellista tasa-arvoa ja  lasikattojen murskaamista piikkikoroilla. Kauheaahan tapahtui jo Ruotsissa, jossa ikänsä maassa asunut vihreitten poliitikko Yasri Khan joutui eroamaan kieltäydyttyään kättelemästä naistoimittajaa. Olen vakuuttunut, että näin ei olisi tapahtunut, jos Yasri olisi ollut kommunistien puheenjohtaja. 




Vaan nyt on pakko ottaa vielä suurennuslasi käteen. Nimittäin näiden päivien lisääntyvässä ahdistuksessa ja poliittisessa puristuksessa joutuu vaatimaton bloggaaja valitettavasti kysymään itseltään hiljaisen kysymyksen: miksi näyttää siltä, että huolimatta kauniista puheista maahan ajetaan totalitarismin kaltaista tilaa, jossa vain tietynsuuntaiset mielipiteet ovat oikeita. Kun vielä media tukee ajatusmallia, mietiskelevä ihminen ei voi välttyä ohjailun ajatukselta.

Herääkin lopuksi kysymys, tulisiko meidän pohtia ei vain työn ja pääoman välisen ristiriidan keskeistä roolista yhteiskunnassa, vaan myös ylhäältä päin tulevan opettamisen ja henkisen ilmaston välisen roolin keskeistä merkitystä kaikessa kanssakäymisessä koko yhteiskunnassa. 

7.5.2016

En kemujasi, isäntä Elämä, kiitä!



On helppo kuitata elämän hankaluudet onnettomalla lapsuudella. Etenkin alkoholisti-isä on käypä syy moneen  kurjaan kohtaloon. Vaan minäpäs sanon, mikä on vielä kauheampaa, suorastaan raastavaa lapselle. Hyvä äiti, aivan liian hyvä äiti. Minulla oli semmoinen. 

Vieläkin on huono omatunto, kun en mene viemään haudalle ruusuja äitienpäivänä. Siellähän kuuluisi kukkia kesät talvet. Aluksi kävin laskemassa hangelle hautakiven eteen ruusuja, narsisseja, milloin mitäkin äidin syntymäpäivänä. Nyt se on jäänyt, käyn haudalla vain mökillä ollessani.

Kaikkihan lähtee siitä, että äiti on ilmiönä hyvyyden symboli. Aijai, mikä taakka lapselle! On paljon helpompi tulla toimeen pahan isämuiston kuin hyvän äitimuiston kanssa! Äidit! Älkää olko liian hyviä, sillä näin sälytätte lapsenne harteille ikuisen kiitollisuuden ja syyllisyyden taakan.  Olisit sinäkin, minun  kiltti äitini,  kumauttanut paistinpannun pöytään tyhjänä ja sanonut, että nyt ukko se pullo pois ja töihin. Ja olisit tyhjentänyt sen toimiston arkistossa olevan viinakaapin. Nyt vain otit pulloista pois ja panit vettä tilalle. Tai olisiko mikään muuttunut, jos olisit itsekin ottanut joskus pienen huikan? 

Erikoisen välttämätöntä on kiittää  äitiä, joka uhrautuu ja vie perhettä eteenpäin pienellä palkalla, kouluttaa lapset ja hoitaa juopon miehen, sekoittaa keittolevyn vieressä kastikepannua ja itkee, kun tulipalo on polttanut kodin ja ollaan tilapäissuojassa oppikoulua vastapäätä olevassa pienessä vuokrahuoneistossa.  Keittolevy on seinässä olevan tukiraudan päällä, äidin rinnan korkeudella. Tämä piirtyy eteeni tänäänkin, kuin katsoisin valokuvaa.  

Voi hyvinkin olla, että juuri tuona vuonna äidin mieleen nousee unelma lasten oppikouluun pääsystä, kun hän ruokaa hämmentäessään katselee ikkunasta lasten kulkua oppikouluun opin äärelle.  Paremman elämän tarvitsevat nämä pienet pellavapäät. Tämä on myös juuri se asunto, jonne nämä pienet pellavapäät juoksevat pakoon pitkähameisia paksuja naisia, kun ovat huutaneet kirkkaalla äänellä heille: mustalainen mulliturpa meinas minut tappaa minäpä olin rohkea poika potkasin sitä nappaan.

Kuinka paljon  helpompaa olisi vihata railakkaasti ja puhkua kaikki ulos! Hyvien äitien jälkeen jää kympin tyttöjä, joilla on epämääräisiä tunkkaisia tuntemuksia ja epävarmuus omasta persoonasta.  Vai jospa se sittenkin on isän syy? 

Mene tiedä, en kemujasi isäntä elämä kiitä! Sameaa viiniä tarjoat luoduillesi, ilon kiitäviä hetkiä, ainaista epävarmuutta ja vain hetken hurmaa. En kiitä, en myöskään soimaamaan pyri sua: min taisit, sen tarjosit kai. Ja mun sieluni sentään ilonsa sai.

(Runosäkeet jutun viime riveillä Juhani Siljo, Maan puoleen 1914: Elämän kemut)

1.5.2016

Vappupuhe yltiösuvakeille



Hyvät ihmiset, monikultturellin maailman selkäranka, intelligentsia! *

Nostakaatte tänä kauniina ja lämpimänä kevätpäivänä malja paitsi itsellenne, myös vapaudelle, veljeydelle ja tasa-arvolle - viimemainitusta tietenkin tietyin välttämättömin ja rikastuttavin kulttuurisin poikkeuksin, joita suvaitsette yhteisenä rintamana, prosit, boodin,  cheers ja هتافات!  (Puhuja nostaa vesimaljan)

Haluan muistuttaa parista asiasta, enkä puhu nyt solidaarisuudesta, joka on katsomuksenne terve ja varsin mehevä ydinluu. Puhun valehtelemisen ja salaamisen välttämättömistä taidoista, joissa teillä on opittavaa. Nimittäin kuriirejanne  saadaan jatkuvasti kiinni erilaisista pimityksistä ja lavastuksista, valheista ja harjauksista. Kippis niille, näin kotikutoisesti! Onhan nyt ilon päivä. (Puhuja nostaa maljan.)

Tänään, riemuisana toukokuun päivänä, saimme lukea valtakunnan kirjallisesta päämediasta, että se onneton Ku Klux Klan -asuun orientoitunut nuorukainen Hennalassa olikin johdateltu häpäisemään Suomen lippua:  toimittaja oli yllyttänyt hänet pitämään lippua kädessään kuvan ottamisen ajan. On lisäksi käynyt  ilmi, että nuorukainen oli riisunut asun jo ennen kuin turvapaikanhakijat kurvasivat paikalle.

Ja mikä myllytys mediassa ja somessa alkoikaan, teidän toimestanne arvoisa monikultturelli juhlakansa. (Puhuja heristää nyrkkiään.) Se enää puuttui, ettei onnettoman luuseripojan vanhempia syyllistetty mahtavasta kotikasvatuksesta, kuten tapahtui Vihdin tyttöjen kohdalla. (Puhuja niistää nenänsä.)

Syntilistanne on siis pitkä. Nämä Vihdin tytöt leimasitte näkyvästi somessa rasistien houkutuslinnuiksi, joilla on huonot vanhemmat. Ja miten tässäkin kävi? (Pitää puhuttelevan tauon ja katsoo tuimasti yleisön joukossa seisovia toimittajia, Sanna Ukkolaa ja Marianne Päivärintaa.)   Poliisi oli puhunut pehmoisia, ja Vihdin tytöt totta! Heitä totisesti oli ahdisteltu. Anteeksipyyntöjä ei ole missään näkynyt. Päinvastoin, herjaajat harjaavat itseään puhtaaksi juuriharjoilla ja parhaat lainkirjaimilla kuin parhaat verojuristiselittäjät paratiisin porteilla! (Heristää jne.)

Eikä vähä mitään! Odinin soturit olette julistaneet rikollisiksi  jo ennen ensimmäistä rettelöä! Eikö rikos ole sovitettu, kun kakku on istuttu? Vai meneekö se niin, että joillakuilla rikollisleima säilyy lopun ikää? (Niistää nenänsä.)  Joidenkuiden (rykäisee) rikoksista taas ette välitä pennin vertaa. Ette vaadi edes papereita.

Lopuksi  kysyn teiltä lyhyesti kaikkein tärkeimmän, arvoisa juhlaväki ja etenkin te naiset, feministit: KUINKA TE KEHTAATTE! Kuinka te kehtaatte katsoa musliminaisia silmiin? Eikö teidän rinnassanne mikään liikahda, kun itse kuljette korkkareissanne ja avokaulaisissa jumppereissanne turuila ja toreilla ja otatte kenet miehen te itse haluatte.  Milloin nousette barrikadeille ja alatte puolustaa sisarienne oikeuksia ja ihmisarvoa? Milloin hellitättte näistä nuorista miehistä ja alatte nähdä naisetkin?

Vihoviimeksi kaikella rakkaudella: Malja rehelliselle itsetutkistelulle, arvon juhlaväki. Tarttukaatte juhlan jälkeen toimeen, työtä on paljon! Ja ennen kaikkea: opetelkaa edes valehtelemaan vähän paremmin!

(Maalaus Boris Kustodiev)

(* Puhe Helsingin Sanomien artikkelin innoittamana, teemaa mukaillen.)