Minä tunnustan ajatelleeni pahaa yhdestä ylisosiaalisesta vanhasta mummosta, joka kyttää ihmisten ikkunoita nähdäkseen valon, jota kohti suunnistaa kaffekupin toivossa. Missä valo, sinne hän menee soittamaan ovikelloa ja istumaan iltaa soffalle, kaikessa rauhassa. Minunkin soffallani hän tapaa silloin tällöin käydä, ja aina huokaan etukäteen, kun hän on ovellani ja minä siinä pääsemättömissä, varattuna vähintään kahdeksi tunniksi. Meninkin sitten ja ostin tuuhean pallomaisen havukasvin takapihalleni. Asetin sen juuri niin, että se peittää ikkunani valon kyttäävältä mummolta, joka asuu viistoon minun ikkunastani.
Kävin sitten viemässä mummolle kuitenkin suklaarasian ja verkkosukassa olevan konjakkipullon, jollaisia minulla on leegio keittiön alakaapissa, tuliaisina ulkomailta. Mummo oli niin huonona, ettei tahtonut päästä ylös tuolista. Ja minä olen peittänyt tällaiselta huonojalkaiselta vanhukselta näkymän valaistuun ikkunaani!
Näin teen kyllä edelleen, havukasvi on ja pysyy, enkä ole parantanut tapojani. Minusta nyt vain ylisosiaaliset ihmiset ovat rasittavia. Miksi he eivät lue mitään? Heillä ei ole hajuakaan tietokoneista, he eivät ratko ristikoita, eivät katso edes televisiota vaikka se on aina auki. Hengen laiskuus on synneistä suurimpia, olkoon kyseessä vaikka kuinka huonojalkainen mummo. En minä jaksa niitä, anteeksi vain Lazkain tapaan..
Muutoin menee hyvin, vaikka jonotinkin aamulla terveyskeskukseen, jossa osakseni koitui ihastuttava nuori lääkärinjolppi. Hän otti tapaukseni sydämensä asiaksi ja soitti jopa infektioasiantuntijalle suureen kaupunkiin. Kävi ilmi, että bakteerini on niin harvinainen, että siihen ei löydy antibioottia apteekista, vaan se tilataan terveyskeskukseen ja minulle soitetaan, kun saan tulla nauttimaan sen, kerta-annoksena. Mahtaa olla jysähtävä paukku vuoden alkajaisiksi maanantaina. Kenties näen tähtiä sisätiloissa. Taidan olla lääketieteellinen ihme, erikoinen puhesairaus, harvinainen bakteeri, aivokuvakin on kuulemma mielenkiintoinen. Mitähän tästa pitäisi ajatella?
Vaan emme jää tuleen makaamaan, nostamme päämme Lehdon tavoin ja nitistämme bakteerit ja yhteiskunnan mätäpaiseet. Panenkin teille tähän loppuun uuden vuoden kohotukseksi Mathias Calamniuksen virren sanat. Kuvatkoon se toiveikkaasti vaikka tätä häjyn hallituksen aikaa, jonka moni toivoo pikaisesti loppuvan ja jonka aikana on kuljettu cuoleman cujilla.
Cosca joutui colmas Amu,
Herra Hengensä tacaisin
Ottapi isän kädestä.
Culci cuoleman cuilla,
Hijtten vainiot vaels
Paha paikka hämmästypi,
Culkeissa caickein Luojan.
Paiscais Porttinsa lujasti,
Ovet luckohon osaisi,
Sois ei pääsevän sisälle
Pahoin pelkäis valdaansa.
Jeesus astupi lähemmä,
Lici Linnaa piruen,
Potcaisi leviän Portin,
Paiscais maahan Pihtipielet:
Lucko coht Lumehen lensi,
Naulat tuiscuvat tulehen,
Salvat liecihin samahan:
Tarttui kijnni cahlehisijn,
Kijnni pannansa pahoja:
Pani connat Cahleijsihin,
Häjyn Helvetin hajotti…
(Mathias Salamnius, Ilo-laulu Jesuxesta)