Naisten työksihän tämä lajittelu jää, eli siitä vaan emännät nyrkkipyykille tiskiharjan tai rätin kanssa. Jos pakkauksia pitää ruveta pesemään, on se käsipeliä, koneeseen niitä ei voi laittaa. Myös erillisen jätekeskuksen perustaminen suomalaisten pieniin keittiöihin on taitolaji, joka jää emäntien harteille. Siitä vaan taikomaan ämpäreitä keittokomeron nurkkiin.
Myös pahvipakkausten litistämisessä kuluu tovi jos toinenkin. Esimerkiksi kapselikahvikeittimen kapselien pakkauslaatikko ei litisty käsivoimin, vaan se pitää polkaista jalalla litteäksi. Eikä millä tahansa jalalla, vaan kengitetyllä. Terävä kulma on kova ja sattuu sukkajalkaista.
Pelkkä lajittelukin kiristää hermoja. Yksi taloyhtiön jäteastia on biojätteelle - sen kanssa ei ole ongelmia, eli lättään astiaan kaiken mikä maatuu, ja joskus jonkin suikaleen maatumatontakin, jos en jaksa ryhtyä poimimaan sitä sekajäteastiaan. Sekajätekin on helppo nakki. Eli kaikki muu, mikä ei ole biojätettä, paperia, pahvia, lasia, metallia tai paristo-osastoa, joka on ongelmajätettä.
Ongelmajätekin on selkeä juttu. Vanhat koneet ja laitteet paloaseman ongelmanjätelavaan. Paristot marketin akkukeräimeen, lasi ja metallipurkit marketin lajitteluastioihin. Vaatteet Uffin keltaiseen nieluun.
Vaan kertokaa minulle, mikä on energiajätteen ja sekajätteen ero! Opasteista se ei ilmene, sillä ne ovat kummassakin astiassa melkein samat. Jäteastioistamme yksi on sekajäte- ja kolme on energiajäteastiaa. Sen tiedän, että sekajätteen tyhjennys on kalleinta. Silti meillä sekajäteastia täyttyy aina heti, energiajätteisiin aletaan latoa pusseja vasta kun sekajäteastia on täynnä.
Ongelma on mielestäni siinä, että ihmiset, kuten minä, eivät tiedä eri pakkausten materiaalieroja. Joitain pakkauksia saa panna sekajäteastiaan, mutta hyötykäytettävä jäte olisi pantava energiajätteisiin. Mistä humanisti tai muu tavallinen emäntäihminen voi tietää, mikä pahvi- tai kartonkilaatu on hyötykäytettävää? Kun PVC:tä esimerkiksi ei voi käyttää uudelleen. (Mitähän PVC on - retorinen kysymys, osaan googlata, mutta en jaksa, kuten ei nähtävästi kukaan muukaan taloyhtiössä.)
Voisivatko pakkaajat ylipäänsä vähentää pakkauksiaan? Moni tuote on turhaan pahvissa/ kartongissa/ PVC:ssä, vaikka se olisi jo muovissa tai lasipurkissa. Esimerkiksi ulkomainen kofeiiniton kahvi on kaksinkertaisessa paperi-foliopakkauksessa, kun suomalainen on vain yhdessä foliossa. Muutenkin kun tarkastelee pakkauksia, huomaa nopeasti, että Suomessa pakataan kevyesti - mutta lujasti. Ulkomainen tuote, etenkin kosmetiikka, on usein muovisen tai keraamisen purkin lisäksi kullatussa pahvimuovipakkauksessa. Ymmärrän, että videot ja cd:t ovat oman muovikotelonsa lisäksi vielä piukassa sellofaanissa. Vaan koetapas avata cd-kotelo ilman apuvälinettä.
Nähtävästi vain Suomi ottaa jälleen tunnontarkasti tämänkin ilmastoasian. Hyvä niin. Näin pelastamme maailman.
PS 1 Tiesittekö, että esimerkiksi lasipullodeodoranttia ei saakaan viedä lasinkeräykseen? Se on sekajäte, koska siinä on muovia. Luulen, että tarvitsisin yliopistotasoisen kurssin jätteenlajittelusta.
PS 2 Toinen asia. En malta olla kehaisematta Aku Louhimiehen Tuntematonta sotilasta, jonka nyt katselin televisiosta. Se oli ihmiskuvaukseltaan ja näyttelijäntyöltään sellaista laatua, jota Suomessa ei ole totuttu näkemään. Jos ohjaaja saa näyttelijöistä irti tuommoisia viboja, loppuvat superlatiivit. Tämä oli lisäksi ensimmäinen tämän elokuvan ohjaustyö, joka sai kyyneleet vuotamaan ihmiskuvauksellaan ja isänmaallisuudellaan. Ehkä juuri se siinä olikin monen mielestä vikana - isänmaallisuus. Työ oli omistettu Louhimiehen isälle.
(Maalaus Akseli Gallen-Kallela)