Naisille duunia

Jätteiden lajittelu on nykyään aikaa vievää ja vaivalloista työtä. Olen itse vetänyt rajan siihen, että peltipurkkeja, kananpojan muovipurkkeja ja maitopurkkeja en ryhdy pesemään enkä miettimään, onko pakkaus pahvinkeräykseen, kartonkikeräykseen, energiajätekeräykseen vai sekajätteeseen. Minulle likainen piimäpurkki on sekajäte, meni syteen tai saveen. En ole mikään pesijätär, jonka tulisi taikoa sekajätteestä jätteen pesun kautta energiajäte.

Naisten työksihän tämä lajittelu jää, eli siitä vaan emännät nyrkkipyykille tiskiharjan tai rätin kanssa. Jos pakkauksia pitää ruveta pesemään, on se käsipeliä, koneeseen niitä ei voi laittaa. Myös erillisen jätekeskuksen perustaminen suomalaisten pieniin keittiöihin on taitolaji, joka jää emäntien harteille. Siitä vaan taikomaan ämpäreitä keittokomeron nurkkiin.

Myös pahvipakkausten litistämisessä kuluu tovi jos toinenkin. Esimerkiksi kapselikahvikeittimen kapselien pakkauslaatikko ei litisty käsivoimin, vaan se pitää polkaista jalalla litteäksi. Eikä millä tahansa jalalla, vaan kengitetyllä. Terävä kulma on kova ja sattuu sukkajalkaista.  

Pelkkä lajittelukin kiristää hermoja. Yksi taloyhtiön jäteastia on biojätteelle - sen kanssa ei ole ongelmia, eli lättään astiaan kaiken mikä maatuu, ja joskus jonkin suikaleen maatumatontakin, jos en jaksa ryhtyä poimimaan sitä sekajäteastiaan. Sekajätekin on helppo nakki. Eli kaikki muu, mikä ei ole biojätettä, paperia, pahvia, lasia, metallia tai paristo-osastoa, joka on ongelmajätettä. 

Ongelmajätekin on selkeä juttu. Vanhat koneet ja laitteet paloaseman ongelmanjätelavaan. Paristot marketin akkukeräimeen, lasi ja metallipurkit marketin lajitteluastioihin. Vaatteet Uffin keltaiseen nieluun. 

Vaan kertokaa minulle, mikä on energiajätteen ja sekajätteen ero! Opasteista se ei ilmene, sillä ne ovat kummassakin astiassa melkein samat. Jäteastioistamme yksi on sekajäte- ja kolme on energiajäteastiaa. Sen tiedän, että sekajätteen tyhjennys on kalleinta. Silti meillä sekajäteastia täyttyy aina heti, energiajätteisiin aletaan latoa pusseja vasta kun sekajäteastia on täynnä. 

Ongelma on mielestäni siinä, että ihmiset, kuten minä, eivät tiedä eri pakkausten materiaalieroja. Joitain pakkauksia saa panna sekajäteastiaan, mutta hyötykäytettävä jäte olisi pantava energiajätteisiin. Mistä humanisti tai muu tavallinen emäntäihminen voi tietää, mikä pahvi- tai kartonkilaatu on hyötykäytettävää? Kun PVC:tä esimerkiksi ei voi käyttää uudelleen. (Mitähän PVC on - retorinen kysymys, osaan googlata, mutta en jaksa, kuten ei nähtävästi kukaan muukaan taloyhtiössä.)

Voisivatko pakkaajat ylipäänsä vähentää pakkauksiaan? Moni tuote on turhaan pahvissa/ kartongissa/ PVC:ssä, vaikka se olisi jo muovissa tai lasipurkissa. Esimerkiksi ulkomainen kofeiiniton kahvi on kaksinkertaisessa paperi-foliopakkauksessa, kun suomalainen on vain yhdessä foliossa. Muutenkin kun tarkastelee pakkauksia, huomaa nopeasti, että Suomessa pakataan kevyesti - mutta lujasti. Ulkomainen tuote, etenkin kosmetiikka, on usein muovisen tai keraamisen purkin lisäksi kullatussa pahvimuovipakkauksessa. Ymmärrän, että videot ja cd:t ovat oman muovikotelonsa lisäksi vielä piukassa sellofaanissa. Vaan koetapas avata cd-kotelo ilman apuvälinettä.

Nähtävästi vain Suomi ottaa jälleen tunnontarkasti tämänkin ilmastoasian. Hyvä niin. Näin pelastamme maailman. 

PS 1 Tiesittekö, että esimerkiksi lasipullodeodoranttia ei saakaan viedä lasinkeräykseen? Se on sekajäte, koska siinä on muovia. Luulen, että tarvitsisin yliopistotasoisen kurssin jätteenlajittelusta.

PS 2 Toinen asia. En malta olla kehaisematta Aku Louhimiehen Tuntematonta sotilasta, jonka nyt katselin televisiosta. Se  oli ihmiskuvaukseltaan ja näyttelijäntyöltään sellaista laatua, jota Suomessa ei ole totuttu näkemään. Jos ohjaaja saa näyttelijöistä irti tuommoisia viboja, loppuvat superlatiivit. Tämä oli lisäksi ensimmäinen tämän elokuvan ohjaustyö, joka sai kyyneleet vuotamaan ihmiskuvauksellaan ja isänmaallisuudellaan.  Ehkä juuri se siinä olikin monen mielestä vikana - isänmaallisuus. Työ oli omistettu Louhimiehen isälle.

(Maalaus Akseli Gallen-Kallela)

Navanhierontaa

- Olemme siirtyneet yksinapaisesta moninapaiseen maailmaan, sanoi vanha viisas mies alkusanoissaan Davosin talousfoorumin kokouksessa, johon eri maiden päättäjiä kokoontuu vuosittain. - Tarvitaan siis dialogia, jossa kuullaan myös populistisia puolueita, painotti vanhus uutisväläyksessä.

Hallelujaa, miten riemastuttavaa, kun joku sanoo ne sanat, joita itsekin ääneti ajattelet.  Viittaan siis "dialogiin", jonka nimeen itsekin vannon. Siksipä sallin varsin moninapaisen keskustelun tällä alustalla.  Kuuntelen sopivasti myös sopimattomia kommentteja, sillä en usko sensuroituun maailmaan somessakaan.

Uskon jopa kansan oikeustajuun, toisin kuin professori Kimmo Nuotio, joka kutsuttiin maan ykkössanomalehteen vakuuttamaan, että kansan oikeustaju  on syvältä.  - Että olkaat kansa hiljaa ja pyyhkikäät veripisarat huuliltanne, ette te ymmärrä isoja kuvia. Antakaa dosenttien ja tuomarien hoitaa työnsä ja tehkää te oma sarkanne, jos teillä semmoinen on. Lausunnolla viitattiin Oulun raiskaustuomioihin, joihin kansa vaatii kovennuksia.

Jään miettimään  viisaan miehen mainitseman "populismin" syvintä olemusta. Tietyt oikeistopuolueet on nimetty populistipuolueiksi. Pitäisikö sana määritellä uudelleen?

Populismia harrastetaan monissa navoissa. Esimerkkinä olkoon Antti Rinteen "vappusatanen", joka nopeasti osoittautui katteettomaksi shekiksi.  Vappusatanen kun ei heilahdakaan tilille välittömästi, vaan "useamman vuoden kuluessa,  jos julkisen talouden tila antaa siihen mahdollisuuden". 

Populismia kuulemme kohta roppakaupalla, kun vaalipuheet leimahtavat täyteen kukkaansa. Kokoomus aloitti jo kosiskelemalla senioreita.  Orpo lupaili jonkinlaista muutosta eläkkeiden taitettuun indeksiin, mutta vesitti sitten lupauksensa sanomalla, ettei indeksiä poisteta. Itsekin ihan lämpenin ja mietin, josko ensimmäisen kerran elämässäni äänestäisin kokoomusta. Orpo sentään oli rehellinen ja korjasi itse lausuntoaan, ennen kuin eläkeläinen pääsi nauramaan sille.

Nyt siis itse kukin napoja hieromaan entistä ehompaan kuntoon, jotta dialogi onnistuu. Jospa sieltä löytyisi muutakin kuin napanöyhtää.

*

Loppukevennyksenä kerron uneni, joka oli varsin elävä ja looginen.  Uneksuin nimittäin siitä, että pidin yleisölle esitystä kirjailijasta, jonka nimeä en yhtäkkiä muistanutkaan, ja esityksen aikana koetin vilkuilla sitä edessäni olevasta paperipinosta. En tietenkään löytänyt. Mielessäni kummittelivat nimet Doris, Lessing, Ferrante, Erjakka, Helvi (sic), ja jouduin vaikeuksiin, kun piti puheessa käyttää kirjailijan nimeä. Niinpä turvauduin ovelaan kikkaan ja viittasin kirjailijaan sanalla "hän", mikä tietenkin teki esityksen lopulta naurettavaksi.

Aloin pistää omiani salatakseni muistamattomuuteni. Kehuin vuolaasti kirjan kansikuvaa, puhuin siitä ummet ja lammet. Yleisö oli naisvaltaista ja käyttäytyi huonosti, puhui ja pulisi ääneen koko ajan. Ääneni alkoi pettää ja muistin, että ai niin, minullahan on puhesairaus. Alkuun puhuin ja luennoin sujuvasti. Tähän heräsin aamulla varttia vaille kahdeksan. Ulkona oli 21 astetta pakkasta.

PS Valitettavasti en huomannut ottaa mainitsemani viisaan vanhan miehen nimeä muistiin. Väläys nähtiin Ylen aamutelevision uutislähetyksessä ja mies oli käsittääkseni amerikkalainen osallistuja tai kokouksen johtohenkilö.

Tasaantuvaa valistuksen aikaa

Nyt voi jo hengähtää. Pahin järkytys Oulun ja Helsingin tapahtumien jälkeen alkaa tasaantua.  Poliitikkojen pöllämystyneisyys on vaihtunut kiirelliseen vaaliohjelmanjulistusten ylipyyhintään ja ilmastovastausten siirtämiseen maahanmuuttovastausten taakse.

On tullut uusi aika, sanovat poliitikot ja osa tutkijoista.  Anu Koivusen mukaan ihmisiä tulee nyt valistaa siitä, miten paljon seksuaalirikoksia kaikkiaan Suomessa ilmoitetaan päivittäin tai vuodessa. Että ilmiö on pohjaltaan ihan kotimaalähtöinen. Se vaan nousee pintaan  aina, kun turvapaikanhakijat otetaan kuvaan mukaan.

Tästä mukaan ottamisesta Anu Koivunen tuntee syvää huolta. Hienoa, Anu on luotettu asiantuntija. Vika on siis meissä itsessämme, ja varmaan onkin niin, että turvapaikanhakijat  noudattavat uuden kotimaansa tapoja, kun tulevat tänne paheiden pesään,  joka on täynnä vaimonhakkaajia.

Ylen aamuhartaudessakin - tarkoitan aamutelevisiossa lasten vanhempia valistettiin olan takaa. Toimittaja alensi äänensä kuiskaukseksi ja kysyi värisevällä äänellä kahdelta asiantuntijalta, että miten niitä nuoria nyt tulisi neuvoa, etteivät sortuisi pahoille teille. Tarkoitettiin mielestäni aikuisten miesten houkuttelevaa seuraa, mutta varma en ole.  Kaksi vakavaa asiantuntijaa antoi neuvoja,  ihan hyviä varmaan,  mutta vähän tutunoloisia olivat. Ehkä nyt sitten menee perille, kun tilanne on eskaloitunut ja plompsahtanut pintaan.

On myös käyty ahkerasti allekirjoittamassa seksuaalirikollisten maastakarkotusaloitetta, ja ääniä on tullut muutamassa päivässä niin ennätyksellisesti, että 100 000:n  allekirjoituksen raja saattaa vielä rikkoutua.

Täältä Suomesta, täysin erilaisesta kulttuurista täydellisen turvan ja elannon saaneilla rikoksiin syyllistyneillä ei pidä minustakaan olla mitään mahdollisuutta luoda itse turvattomuutta ja kauhua ympärilleen. Se on jotain niin pahaa, että suomalainen kotiväkivalta kalpenee siinä rinnalla.                  

Lapsen hyväksikäyttöön ryhtynyt turvansaaja pitää karkottaa maasta vankilatuomion jälkeen. Laki sallii sen nyt jo, mutta sanamuodon pitää olla ehdoton: on karkotettava.  Lakia on siis muutettava. Muutoin tuomio julistetaan löysästi asteikon alapäästä, kuten Suomen häpeällinen tapa on ollut.

*

Oikeastaan minun piti tässä kirjoituksessa paheksua taiteilija Jani Leinosta ja hänen McJesus-patsastaan. Lehdet täyttyivät kuitenkin niin runsaasti turvapaikanhakijoiden seksuaalirikosten selittelyjutuista, että ne ansaitsivat vielä kommentointia. Tuntuu siltä, että kansalaisia pidetään tyhminä. Minä pidän asiantuntijoina edelleen sinisilmäisinä. Pahin idealismi on laannut, mutta kyllä siellä vielä kevyttä yläpilveä  on.

Jani Leinosen McJesus-patsas on näytteillä Israelin Haifassa. Se on aiheuttanut polttopulloiskuja ja mielenosoityuksia taidemuseoon. Patsas muistuttaa Harro Koskisen takavuosien Sikamessias-patsasta sillä erotuksella, että Leinosella on hahmona McDonald’s-pikaruokayrityksen symboli Ronald McDonald -klovnihahmo ristiinnaulittuna.

Ei paljon luovuus Jani Leinosen korvien väliä liikuta. Aihe on tuhannesti taiteessa käytetty. Sitä paitsi taiteilijan älynväläys on jäänyt puolitiehen. Eihän Ronald McDonald -hahmo mikään uhri ole, vaan päinvastoin  pulska markkinavoima. Mitä hän tekee ristillä? Eikö hän ole ristiinnaulitsija?  Ja oikeasti: mitä taiteilija luulee saavansa uskonnollisten symbolien pilkkaamisella? Eikö se ole ylenkatsetta?

Kilvoittelu on alkanut

Paikallislehdessä kuntapoliitikko avasi vaalitaistelun pään, kun röykytti päättäjiä jo tehdystä päätöksestä rakentaa uusi peruskoulukompleksi keskustan viimeiselle rakentamattomalle monihehtaariselle pellolle.

- Näin tärvääntyy kaupungin satakuntalaisimago, kun avara pelto rakennetaan umpeen laatikkomaisia kyhäelmiä, kirjoitti miekkonen. - Mieluummin pelto tulisi säilyttää sellaisenaan viljelyalustana sokerijuurikkaalle tai kaavoittaa ympäristö- ja virkistysalueeksi senioreille, lapsille ja kaikille liikkujille, lenkkeilijöille ja talvella hiihtäjille.

Kannatan! Avarat kaupunkien  luontotilat ovat tässä maassa yhtä uhanalaisia kuin ilmasto, vaikka ne juuri ovat maailman hiilinieluja. Kannatan kaupunkialueitten luontotilan suojelemista kaikelta rakentamiselta. Maaseudun pikkukaupungeillakin on usein himokas tapa kaavoittaa lähialueen metsät ja puistot asuntotonteiksi. Ihan kuin ei ymmärrettäisi luonnon arvoa silloin kun luonto on kämmenellä, lähellä.

Minulta on mennyt vuosien aikana monta valokuvauspaikkaa lähialueen metsiköistä, kävelymatkan päästä, ja nykyään on pakko kulkea kauemmas autolla. Tilalle on tullut lapsiperheitten omakotitaloja, vieri viereen. Jokaisen savupiipusta kohoaa karmea päästökäry, joka tuntuu pistävänä nenässä ja leijuu alas kadulle.

Suomalaisetko muka köyhiä? Täällä on duunarilla kuin duunarilla talo rakenteilla ja lauma kiljuvia kakaroita kirkumassa pihalla ja pelottamassa metsikön linnut ja kauriit pois. Vaaleanpunavatsainen pyrstötiainenkin on kadonnut kokonaan vanhoilta pesimäalueiltaan.

Pahin tapaus oli se, kun kaupunki laati kaavoitusluonnoksen Natura-alueen keskellä olevasta metsästään, jossa on muinainen kuivunut joen uoma, hiidenkirnuja,  linnunsilmiä, vuokkoja ja rinne keltaisenaan mukulaleinikkejä. Lahopuissa nakuttaa keltapäisiä  pohjantikkoja ja puitten välissä vilahtelee näätä. Onneksi tämä kaava saatiin estettyä erään yleisönosastokirjoituksen ja sitä myötä ympäristölautakunnankin heränneen kiinnostuksen myötä. Alue jätettiin ennalleen ja se on henkireikä monelle vanhemmallekin vaeltajalle.

Taidan antaa ääneni tuolle paikalliselle kuntapoliitikolle, jos hän on ehdolla eduskuntavaaleissa. Uusimman vaaliennusteen mukaan tosin miehen puolueen kannatus on laskussa, enkä muutenkaan ole kokoomusta koskaan äänestänyt. Puolueella ei kuitenkaan taida olla enää ratkaisevaa merkitystä, niin lähellä ne ovat toisiaan, että on sama, mitä niistä äänestää, jos henkilö on mieleinen.

Keskusta on tänään julkaistun Ylen ennusteen mukaan kovassa laskussa, perussuomalaiset suuressa nousussa. Keskustan kannatuksen lasku on suurinta Oulun seudulla, Sipilän kotinurkilla. Laskupiikki selittyneekin  Sipilän väärään aikaan tulleella positiivisella maahanmuuttolausunnolla.

Samoilla syillä, Oulun ja Arabianrannan järkyttävillä rikoksilla selittynee myös perussuomalaisten merkittävä kahden prosenttiyksikön nousupiikki ennusteessa. Vasemistoliiton prosenttiyksikön nousu voisi selittyä pettymisellä Rinteen lupausten saamaan naurunsekaiseen kritiikkiin ja  vihreiden lasku puolueen yleishajaannuksella. Näistä on lähdetty täysvasemmistoon.


On mielenkiintoista nähdä, mitkä teemat toimittajat nostavat tärkeimmiksi tulevissa kevään vaalikeskusteluissa. Ohittaako ilmastoteema maahanmuutto-ongelmat?  Suomalaisten köyhyys ja työttömyyden hoito, koulutuksen sisällöt ja soten tulevaisuus tullaan taatusti kaluamaan kyllästymiseen saakka.

Itse toivon medialta, ainakin Yleltä,  tinkimätöntä puolueettomuutta, puheenvuoron sallimista kaikille puolueille. Toivon myös, että yhtään tärkeää tulenarkaakaan teemaa ei lakaista sensuurin kouriin, vaan asioista sallitaan keskustella avoimesti ja johdattelematta. Miten minusta kuitenkin tuntuu, että näin ei tule käymään?

*

PS Lukupiiriin on ehdotettu luettavaksi ja keskusteltavaksi Raamatun evankeliumeja: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Kannatan lämpimästi ehdotusta! Tulkaa kaikki mukaan lukemaan pyhää sanaa, kilvoittelemaan itsenne kanssa ennakkoluulottomasti ja mieli avoimena, valmiina antautumaan hurskaudelle ja valolle, mutta myös epäilylle. Kenties olemme kaikki hitusen parempia ihmisiä evankeliumit luettuamme.

Evankeliumit käsittävät yhteensä vain noin 150 sivua, mikäli vanhaa vihkiraamattuani oikein tulkitsen. Itseäni kiinnostaa evankelistojen kieli, onko siinä persoonallisia vivahteita, ja toki myös sisältö. Tällä hetkellä minulla ei ole evankeliumien kokonaistilanteesta juuri minkäänlaista käsitystä, mitä häpeän. Lähden nollasta.  Kenties opin ainakin joitain hienoja sitaatteja, joita voin sitten heitellä lonkalta täällä blogissani myöhemmin, sopivassa raossa. Muistattehan Lipposen ihastusta herättäneet "nahkurin orret"?  Ja kenties tämä johdattelee meitä myös toisen suuren kirjan, Koraanin, ääreen? Alkasimme paremmin ymmärtää rauhan uskontoa.