Sisältövaroitus

Torvella on pitkä historia varoitusvälineenä. Esimerkiksi jo ensimmäisessä 1600-luvun postinkantajan vaakunamerkissä näkyi torvi, jolla ilmoitettiin postin saapumisesta. Torvella on ilmoitettu muistakin asioista. 

Hollannissahan leipureilla oli hauska tapa antaa torvilla sisältövaroitus: nyt on uunituoretta leipää saatavilla. Ostakaa ja maistakaa, murtakaa leivän kuori, taatusti tuoretta sisältöä. Portinvartijat ja yövahdit ilmoittivat eläinten sarvista tehdyillä torvilla tulipaloista ja muista vaaroista. Paimenet ja metsästäjät varoittivat petoeläimistä ja metsänpeikoista, liikkuvat teurastajat saapumisestaan kylään, ja kerrotaanpa kotieläintenkin oppineen tunnistamaan nämä teurastajien tuuttaukset muista töräyksistä. Ne ahdistuivat pahanpäiväisesti ja puskivat karsinoitaan rikki. Jokunen nauta onnistuikin pääsemään karkuun. 

Kun tänä päivänä helsinkiläislukiolaiset haluavat varoittaa toisiaan pahaa mieltä aiheuttavista esityssisällöistä, sitä ei tehdä torvilla, vaan se tehdään Helsingin Sanomien artikkelin mukaan tekstimerkinnällä SV, sisältövaroitus. SV-merkintää on käytetty mm. seuraavien vaarallisten aiheiden käsittelyssä: ilmastonmuutos, homofobia, yleisesti ahdistavat aiheet, muistisairaus, veri, poliittinen sisältö, eläimiin kohdistuva väkivalta. Mainiota! Elämä se on kuin silkkiä vaan. 

Vaan miettiä sopii, voisiko näissä sisältövaroituksissa käyttää historiallista torvea varoittamaan lähestyvästä vaarallisesta sisällöstä, koska kirjoitettuihin varoitusmerkkeihin turtuu nopeasti, silmä tottuu niihin ja lopulta niitä ei enää noteeraa. Torven töräykseen taas ei turru, se herättää kuulijan valppaaksi ja toimintakykyiseksi pahimmastakin horroksesta. Saataisiin myös eloa tylsiksi mainittuihin koulupäiviin.  

Sitäkin mietin, olisiko eiliseen Ylen suureen ja viimeiseen vaalikeskusteluun pitänyt lisätä torvisoittoa varoittamaan katsojia kaikkien aikojen kehnoimmasta vaalitentistä. Tuli paha mieli, kun kuunteli puoliaikaan asti tenttaamista hallituksen toimista, jotka eivät millään kytkyllä kuulu presidentin toimivalta-alueeseen. Eniten puheaikaa saivatkin luonnollisesti opposition eli vasemmiston ehdokkaat, joilla oli kova puheripuli ja varsin pieni etukäteiskannatus näissä vaaleissa. Ylehän toki on puolueeton viestintälaitos. Vai mitä?

(Maalaus Gabriël Metsu)

Piirtoja Pikkukaupungista

 

Olen ajautunut avoimeen konfliktiin entisen oppilaani kanssa. Hän istuu marketin kassapöydän ääressä ja toimii tulppana ostoksilleni. Kun haluan ostaa lempiristikkolehteni, iltapäivälehden julkaiseman Talvimixin, tämä tulppaaja ottaa lehden käteensä eikä laske sitä hihnalle kassakoneen luettavaksi. 

- Tämä pitää ostaa iltapäivälehden kanssa yhdessä.

- En tarvitse iltapäivälehteä, luen sen netissä.

- Mutta näitä ei myydä erikseen.

- No maksan sen Ilta-Sanomat, mutten ota sitä. 

- Ei se käy, pitää ottaa molemmat.

- Kaikkialla muualla myydään pelkkä ristikkolehti, yksin.

- He tekevät väärin.

- No anna tänne se iltapäivälehtikin, vaikka en lue sitä. 

Jonossa takanani oleva napppaa telineestä Ilta-Sanomat, ojentaa sen kassalle. Tulppaajan silmät loistavat voitonriemuisina. Muutenkin hän muistuttaa Pekka Puupään Justiinaa. Kaulin vain puuttuu. 

Toinen asia, joka aiheuttaa tulppaajan kanssa konfliktin, tosin vain mielen tasolla,  on Sandels-tölkin osto. En nimittäin pysty ostamaan Sandelsiani hänen ollessaan kassalla, vaikka se olisi listallani ja vaikka olisin suunnitellut sen erikoisen hyvälle aterialle, jonka kylkeen ei totisesti kuulu maitolasi, hanavesi, ei edes kupliva porevesi. 

Tulppaajan arvioiva katsetta puntaroi jokaisen hänen käsiensä läpi käyvän ostoksen tarpeellisuuden asiakkaalle ja mahdollisesti juoruiltavaksi muille entisille opiskelijoilleni, joita Pikkukaupungissa on pilvin pimein eri liikkeiden kassoilla ja tiskien takana. Täältä ei lähdetä suureen maailmaan työn perässä. Tänne jäädään. Täällä tiedetään jopa alusvaatemerkkisi ja apteekkiostoksesi.

Yhdeltä kassapojalta, Jarnolta,  joka muinoin luokassa sanoi kusevansa kenkääni, ellen päästä häntä tunnilla vessaan, ostin kerran rintaliivit, kun en kehdannut kääntyä jonosta pois huomattuani hänet ostos käsissäni.  Liivien kuppikoko selvisi taatusti tälle veijarille ja Pikkukaupungin reippaalle nuorisolle. 

Suurkaupunkilaisen lienee vaikea ymmärtää tällaista kainoutta.  Voin vakuuttaa teille, että täällä Pikkukaupungissa kukaan ei huku massaan, kaikki tiedetään ja vähän senkin yli. Kerron lisäesimerkin, tositapaus.

Muuan kerkeäkielinen naisihminen näki kerran, kuinka nimeltä mainitsematon  nainen työnsi autolle kulkiessaan käden housuihinsa ja ikään kuin nosti jotain. Jatkoi sitten matkaansa. Eipä aikaakaan, kun pöksyihinsä käden työntänyt kuuli kyliltä, että hän käyttää virtsankarkailuun Tena-vaippoja, joita hakee ilmaiseksi terveyskeskuksesta. On meinaan nähty. 

Totuushan kuitenkin  arvattavasti oli se, että nainen nosti pikkuhousujaan, koska tunsi niiden rullautuneen vyötäröltä alemmas. Tällainen on varsin yleistä, jos mummokalsareiden kuminauha katkeaa. Tällaista tiedonkulkua ei tapahtune isossa maailmassa, vai mitä arvelette?

(Piirros Priit Pärn)

Ulkoministeriöstä kajahtaa

Luin lehdestä ja kuulin uutisista, että Suomen ulkoministeriössä 80 työntekijää on kirjelmöinyt ulkoministeri Elina Valtoselle. He ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä Suomen Israel-politiikkaan. Tämä on melko huolestuttavaa, sillä virkamiesten tehtävä on toimia politiikan toteuttajina eikä määritellä sitä itse.

Toisaalta mietin, että tuon määrän, 80,  täytyy olla hyvin pieni osa ulkoministeriön työntekijöiden kokonaismäärästä. Ja niinhän se onkin. Tekoäly ChatGPT:n mukaan ulkoministeriössä työskentelee peräti 2 250 henkilöä, joista diplomaatteja on 900 ja 1 350 muita työntekijöitä.

On tietysti päivänselvää, että yksilöt voivat olla eri mieltä poliittisista päätöksistä, myös jonkin ministeriön työntekijät. Heillä on oikeus ilmaista mielipiteensä, mutta mielestäni on kuitenkin tärkeää muistaa, että he edustavat virkailijakunnan työmoraalia ja heidän tulee ajatella myös oman isänmaansa etua. 

Virkahenkilöthän valitaan työhönsä osaamisen, asiantuntemuksen ja ammattitaidon perusteella, eikä heidän tehtävänään ole päättää maan ulkopolitiikasta, ei käsittääkseni edes ohjailla sitä. Poliittisten päätösten tekeminen kuuluu valittujen poliitikkojen vastuulle. Heidät on valittu demokraattisilla vaaleilla tehtäviinsä.

On myös niin, että ulkoministeriön työntekijät ovat toteuttamassa poliittisia päätöksiä, ja heidän roolinsa on antaa tukensa ja asiantuntemuksensa ministerille politiikan linjojen kehittämisessä eikä nousta ministeriä vastaan.

On kai myös tärkeää huomata, että poliitikot valitsevat tietyt ulkopolitiikan tavoitteet pitkän aikavälin strategioiden perusteella, ja niitä tulee noudattaa, vaikka omat näkemykset poikkeaisivat. Suomen Israel-politiikka perustuu demokraattisesti valittujen poliitikkojen tekemiin linjauksiin, joten virkamiesten ei mielestäni tulisi pyrkiä asettumaan itse poliittisen päätöksenteon yläpuolelle.

Poliitikot ovat vastuussa kansalle ja he ovat velvollisia toteuttamaan demokratian periaatteita. Jos virkamiehet alkavat käyttää itselleen kuulumatonta valtaa määritelläkseen tai kyseenalaistaakseen maan ulkopolitiikkaa, se horjuttaa koko demokraattista järjestelmää ja asettaa kyseenalaiseksi poliittisten päätösten laillisuuden.

Jos ajattelen omaa kantaani Hamasin ja Israelin väliseen sotaan, minun on äärimmäisen vaikea asettua tuomitsemaan vain toista osapuolta sillä perusteella, että se murhaa enemmän. Hamasin lokakuinen hyökkäys Israeliin oli barbaarinen eikä sen yli voi katsoa syyttäen vain toista osapuolta. On myös yksi näkökulma, johon ei juuri ole kiinnitetty huomiota. Israel on noista idän valtioista ainoa, jolla on edes hitunen pyrkimystä länsimaiseen demokratiaan fundamentalistisimman ja ennen kaikkea ruskeita tyttöjä sortavan muslimikulttuurin  sijaan.

**

Huomautan lopuksi, että teksti on aiemmin lupaamani kokeilu tekoälyavusteisesta mielipidekirjoituksesta. Annoin ChatGPT:lle tarkat suuntimat, agendat ja ohjeet mielipidetekstin kirjoittamiseen. Eli olen tuon tekoälyn ilmaiseman mielipiteen takana, joskaan en välttämättä jokaisen yksittäisen ilmaisun. Entisenä "äikänmaikkana" minua kiinnostaa suuresti se, voisivatko oppilaat kirjoittaa sellaisia esseitä ja aineita, joita opettaja ei tunnistaisi tekoälyn tuotokseksi.

Eli kysymys teille, lukijat, kuuluu: tunnistaisitteko tämän tekstin tekoälytekstiksi? Vai onko se tyypillistä minua? Tekoälyteksti yllä on minun muokkaamani, eli se ei ole täysi kopio ChatGPT:ltä, vaan enemmänkin runko. Kiitos ja anteeksi. Olen vain niin utelias tämän tekoälyn suhteen!

Vuoden ensimmäinen

Olkoon vuosi 2024 parempi kuin viime vuosi, jolloin sodat tulivat suomalaistakin lähelle ja kansalaiset jakautuivat jyrkästi kahtia eri leireihin. Käsky ylempää kuului: valitkaa puolenne.  Tosin käskynhaltija itse heitti hyvästit molemmille puolille, näytti takapuolensa Suomelle ja häipyi maailman estradeille somettamaan.

Mitä voi toivoa alkavalta vuodelta. Voi toivoa maailmanrauhaa, kuten presidenttiehdokkaat yhtä lukuunottamatta. Mikäs siinä. Toivotaanpas sitten rauhaa Ukrainaan, Ukrainan voittoa hyökkääjästä. Toivotaan rauhaa myös Israeliin ja Gazaan, tai ainakin pitkää tulitaukoa ja neuvotteluja, terrorismin loppumista. 

Suomeen toivon presidenttiä, joka sen sijaan että kehottaa kansaa valitsemaan puolensa, koettaa yhdistää eri laidat ja lisätä kansan yhtenäisyyttä ja jopa isänmaallisuutta. Sellainen kansa vasta pystyy edistämään maailmanrauhaa ja globaaliutta, joka ensin ymmärtää oman kansallisen arvonsa. Samanlainen arvohan on muillakin kansoilla. Ellei tätä arvoa tunne, ei tunne humaanin maailmankansalaisuudenkaan arvoa, vaan käsite on sanahelinää. 

Toivon lisäksi, että hallitukselle annetaan työrauha. Seuraavalla hallituksella on sitten tilaisuus harjoittaa haluamaansa politiikkaa. Kukin vuorollaan. 

Velkalaivan kääntäminen ei onnistu tämän yhden hallituskauden aikana, joten on turha kalvaa Orpon hallitusta koko työkauden ajan. Ensin kyseenalaisilla rasismisyytöksillä, nyt fasismileimoilla, ja koko ajan hoetaan köyhiltä ottamista ja rikkaille antamista. 

Ikäväksi asian tekee se, että mediakeskustelujenkin taso on madaltunut vihapuhemölinäksi, kun lehdet eivät pidä kiinni omista eettisistä keskusteluohjeistaan, joissa mm. kehotetaan olemaan kohtelias ja rakentava ja kielletään nälviminen, ivaaminen, leimaaminen tai vääristeleminen. On jokapäiväistä, että esimerkiksi Helsingin Sanomien hallitusta käsittelevien juttujen perässä olevissa kommenteissa sallitaan ohjeiden vastaisesti nimitellä ministereitä fasisteiksi ja koko hallitusta rasistihallitukseksi. Herää vakava kysymys median puolueettomuudesta. 

Eli toivomus kuuluu: Tänä vuonna 2024  median itsetutkistelu on tarpeen, kriisikokouksia tarvitaan, jotta kansan luottamus median puolueettomuuteen alkaisi palautua. Nyt se on pohjalukemissa. 

Itselleni toivon henkisen vireystilan kohoamista, korvien välin tuuletusta ja uusia tuulia, terveyttä, voimia, fyysisen kunnon vetreytymistä, hyviä kuvauskohteita ja parempaa kameraa. Lottovoittokin olisi kiva. Ostaisin sen kameran ja remontoisin kesämökin ja rakennuttaisin rinteeseen puuportaat. Haluaisin myös dronen.  Teille kaikille toivon oikein mainiota uutta vuotta ja jonkin toiveenne toteutumista!

(Valokuva Iines)