Pienen lapsen henki

 

Suomessa pienen lapsen henki ei ole paljon arvoinen. Tuomari on nyt  punninnut isäpuolen ja äidin aiheuttaman nelivuotiaan höyrymoppisurman hämmästyttävän köykäisesti, muutaman vuoden vankilatuomiolla. 

Isäpuoli sai pitkäaikaisesta kiduttamisesta, pahoinpitelystä ja höyrymopilla aiheuttamastaan lapsen kuolemasta seitsemän vuoden vankilatuomion, äiti kolmen vuoden. Molemmat selvinnevät ensikertalaisina puolella istumisella. Perusteeksi lievälle tuomiolle mainittiin törkeä huolimattomuus, ei siis tappo, murha eikä edes surma, vaan -  huolimattomuus.

Huolimattomuus? Voiko lapsen kidutus olla huolimatonta? Millaista sitten on huoliteltu lapsen kidutus? Onko se sellaista, että annostellaan höyrymopin tulikuuma höyrysuihku hieman lyhyemmäksi, pienemmäksi, haaleammaksi vai mitä? Tässä kohden ihminen putoaa tuomarin ajatusjuoksun ja sananvalinnan ulkopuolelle. 

Rikollista suojellaan Suomessa muutenkin kaikin tavoin jo ennen tuomiotakin, vaikka rikos olisi satavarmasti tehty. Mediassa ei julkaista kuvia, ei nimiä, ei ihonväriä, ei mitään, mistä rikollisen tai epäilyksenalaisen voisi tunnistaa. Tästäkin tappajapariskunnasta julkaistiin vain niskakuvia. 

Tekijät ovat suojellumpia kuin tapetut, murhatut, kiusatut, kaikki uhrit yhteensä. Lainrikkojille on omat suojeluohjelmansa, ja esimerkiksi koulukiusaajia keskustelutetaan yliymmärtävässä hengessä, kun  heidän uhreilleen saatetaan edelleen näyttää useimmiten ovea: tuosta ulos ja toiseen kouluun. 

Julius Kivimäet - 30 000 tietomurtouhria - saavat juosta vapaana ja leikkiä kissaa ja hiirtä poliisin kanssa tutkintavankeutensa aikana. - Oli vähän muita kiireitä, dinnerijutut olivat kesken, naureskeli Kivimäki, kun hänet vihdoin saatiin kiinni. 

Näille psykopaattisille rikollisille, nauraville Kivimäille ja lapsenkiduttajille toivoisi joinain hetkinä amerikkalaistyylisiä elinkautisia rangaistuksia ja oranssia vankipukua päälle. Ja sitä ennen nimet ja kuvat mediaan. 

(Maalaus (osa),  Roger van der Weyden)

Tytti Tuppurainen huutaa

Tänään kuullaan taas, kun Tytti Tuppurainen huutaa. Oppositio esittää kohta hallitukselle välikysymyksen tulehduttamastaan työmarkkinatilanteesta. Hallitus tulee saamaan eduskunnan luottamuksen, mutta saahan oppositio taas ministerit pois työpöytiensä äärestä höyhennettäviksi kansan eteen. 

Tavallinen äänestäjä ehti tässä jo hiukan hengähtää ja nauttia kahden presidenttiehdokkaan sopuisasta ja sivistyneestä taistosta. Ah tätä auvoa, asioista voi näinkin keskustella, yhteishenkeä rakentaen, ei eri leireissä. Kyllä kelpaa taas olla suomalainen, etenkin kun maailmallakin kehutaan uutta presidenttiä. -  Vaan taas mentiin. Syön piponi, ellei Tytti huuda ja Antti osoita epäkohtia, asioita, jotka on hoidettu väärin.

Mitä tuohon Simbergin maalaukseen tulee, niin Tyttihän siinä istuu suremassa kansakuntaa, joka äänesti väärin ja nosti demarit porstuan puolelle istumaan, vaikka juuri nämä ajattelevat oikein, m.o.t. Tytti on vähän kuin Halla, suurikorvainen, kelmeänvaalea viljakuhilaan päällä istuva olento, joka puhaltaa kylmää huurua ympärilleen,  keskittyy istuen tehtäväänsä. Maalauksen oranssi taivas tietää auringonpaistetta seuraavana päivänä, mutta se ei nyt auta, tuumaa Tytti. Hallaan päättyy monen kasvin kasvu siltä kesältä eikä enää oikene, sato on menetetty kuin työläisen sairauspäiväraha ja aikuisopintotuki tai lapsikorotus. 

Huomaatteko muuten, että Simberg maalasi hallansa kuin myöhästyneeksi, koska se kohtasi näillä pelloilla vain jo seipäille nostettua viljaa? Tässä valpas äänestäjä havahtuukin kysymään, pitäisikö Tytin ja Antin kenties huomata, että he olivat itse elotöissä viljapellolla ja nyt surevat sadon vähenemistä?

(Maalaus Halla, Hugo Simberg)

Avoimesti hölmö vai salatusti ketku?

 

Ihmisen on hyvä tunnustaa raadollisuutensa tässä matoisessa maailmassa. Virheetöntä yksilöä ei Telluksella vielä ole nähty, ja tuskin ehditään nähdäkään. 

Ei heitä siis presidenttiskabassakaan nähdä. Eikä hallituksessa, eikä oppositiossa, eikä, mikä kamalinta, kenenkään kotona ja lähipiirissä. Kenenkään rakastettukaan ei ole virheetön. Jos luulette niin, olette tekemisissä narsistin kanssa, mikä on kaikkein kamalinta. 

Viettäkäämme siis tänään kaikessa raadollisuudessamme kynttilänpäivää, jota roomalaiskatolisella taholla pidetään suurena puhdistautumisen päivänä. Kaikki paha, pimeys ja saastaisuus pelkää tulta, joka on puhdistava valo. Kun karkotetaan ruttoa tai koleraa, kannattaa siis sytyttää kaunis kynttilänvalo huoneeseen ja ristiä kätensä, jotta hyvä voittaisi ja ajaisi pahan pois. Voi myös käydä ennakkoäänestämässä. 

Muutoin kynttilänpäivänä sopii katsoa säätä. Jos ei kylmä kynttelinä eikä pauku Paavalina, ei ole kelpo keseä. Tai niinkin voi uskoa, että ensimmäisestä suojasta kynttelin jälkeen on yhdeksän viikkoa sulaan veteen, jäiden lähtöön.  Muutoin aina sopii uskoa, että oli presidentti kuka tahansa, hän tuntuu kasvavan tehtävänsä mittaiseksi. Ellei ole liialla idealismilla pilattu. Vai mitä?

Pantakoon tähän loppukevennykseksi asiaan kuuluva runo, jonka muuan näppärä kommentoija kirjoitti edelliseen keskusteluun intouduttuaan  pohtimaan tätä avoin - salainen-aspektia:

"Avoimesti hölmö ja salatusti ketku
ne jutteli kahren kesken:
Tapa sinä rumahinen ryssän retku
niin minä nain sen komian lesken.

Ensinnä sopparit särjettiin
ja Putinin korvaan lyötiin luuri,
avoimesti hölmö se erellä kulki
kun oli suustaan suurin.

Enpähän tapa, sano salatusti ketku,
en minä miestä pelekää,
rasvatulla pampulla persuuksia pitkin
ja hempeetä hivelyä selekään.

Hypi, hypi, hypi, kiljui salatusti ketku
kun tanssitti oriittansa,
tässäpä linnahan koijaripoika
lykkii komiasta koriistansa."

(Runon kirjoittaja Tapsa)

(Piirros Ante Johansson, Turun Sanomat 29.1.2024)