31.10.2019

Miesluolassa




31.10. Käyn pari kertaa vuodessa paikallisella "Essolla" vaihdattamassa autonrenkaat ja öljyt ja joskus tuulilasin pyyhkimetkin.

Esso on pieni ja selvästi miesluola. Takanurkassa on myynnissä "ruoka", johon kuuluu kuuma makkara paperissa. Jälkiruokana on ateriaan kuuluva kahvi, kannettomassa pienessä pahvimukissa. Tarjolla on myös sinappia ja ketsuppia. Baarijakkaroina on kaksi korkeajalkaista pallia, joilla miehet istuvat toisella kankullaan, koska haaroja ei mahdu levittämään. Huoltoasiakkaille on pari matalaa pikkutuolia ruokatilan kyljessä. Vieressä on pino vanhoja lehtiä, lähinnä paikallisia ilmaisjakeluja.

Tiskissä on myytävänä karamellipusseja, askeja, avaimenperiä ja kondomeja. Olen ajatellut joskus kurkistaa kondomipakkausten nimiä, sillä keväällä olin huomaavinani, että joissakin laatikoissa luki hassuja nimiä. Olen aina ollut kiinnostunut nimistöntutkimuksesta.

Paikannimet ja sukunimet Suomessa on jo tutkittu, mutta miten lienee tuotteiden nimistöhistoria? Lapsuudestani muistan vieläkin ihanan Ponds-huulipunan mainoksen. Se kesti ja kesti ja kesti, jopa useamman suudelman. Muistan myös Hyvon-mainokset, joissa koko perhe pukeutui puuvillaisiin Hyvon-alusasuihin saunan jälkeen, kun sen viikon alusvaatteiden vaihto suoritettiin.

Istun pikkutuolilla puolisen tuntia odottamassa autoani. Sinä aikana huoltamon pitäjä syö kolme makkaraa ja asiakkaat, kaksi lihavaa miestä makkaran mieheen. Bensaa he eivät osta. Pöydästä on sinappi loppu, mutta huoltamon pitäjä ei tuo uutta putelia ennen kuin asiakas on saatu heruttamaan kunnolla viimeisetkin tipat. Välillä makkaransyöjät pelaavat toisessa nurkassa olevaa mystistä peliä, jossa tavoitellaan jotakin lukua, jota ei saada, ja sekös miehiä harmittaa. Päälle haukkapala makkarasta ja uusi yritys.

Kuuntelen miehiä, vaikka olen lukevinani eilistä Satakunnan Kansaa. Korvani erottavat nimet Kettu-Mikko, Luoti-Janne ja Hessu. Nuori asentajapoika kysyy, että jaa ketä, ja miehet vastaavat hänelle, että et sää niitä tunne.  Harmi, tyypit kiinnostavat minuakin. Olisin kovasti halunnut kuulla jotain varsinkin Luoti-Jannesta.  Vaikka pahaa pelkään, että he ovat vain paikallisen metsästysyhdistyksen laillisia jäseniä.

Ovi käy koko ajan, ja yksi nainenkin pistäytyy tuomaan autonsa pesuun.  Hän ei jää odottamaan, vaan sanoo tulevansa tulevansa tunnin kuluttua hakemaan auton ja pakenee nopeasti ulos miesten katseitten alta.  Istuessani lehden takana mietin murhaa, joka on juuri tapahtunut paikkakunnalla. Ajattelen, että huoltamonpitäjä on varmaan kuullut, kuka murhasi ja kenet ja peräkylilläkö. Voisin kysyä häneltä, jos asiakkaita ei viuhahtelisi koko ajan. Tämä on juuri sellainen paikka, jossa miehet panevat maailman järjestykseen.

Iltapäivällä kerron puhelimessa tyttärelleni vaihtaneeni Essolla renkaat. Tytär sanoo, että taitaa olla luotettava paikka, kun aina käyt siellä. Sanon, että ei suinkaan. Huoltamonpitäjä on entinen oppilaani, joka lunttasi suomen kielen kokeessa. Käräytin hänet rehtorille ja hylkäsin kokeen.

Emme ole palanneet huoltamonpitäjän kanssa tähän tapahtumaan, mutta voin vannoa, että saan varsin hyvä palvelun asioidessani Essolla. Mies kumartaa niin, että tunnen oloni epämukavaksi. Sitä en osaa sanoa, miksi aina palaan tähän paikkaan, jossa väliin tarvikkeitakin puuttuu. Nytkään en saanut tuulilasin pitkää sulkaa vaihdettua. Hakevat huomiseksi merkkikorjaamolta.  Mikäs kiire minulla.

Toinen asia - tuon tyynnyttävän miesluolassakäynnin lisäksi tänään on kummastukseni siitä, miten puolueen puheenjohtaja voi istua kahdella pallilla: puolueen puheenjohtajana ja ministerinä. Eikö ministeriys olekaan niin vaativaa työtä, että se vie hoitajaltaan kaiken ajan? Jos minulla olisi tsaanssit kumpaankin, valitsisin vain toisen. Moinen kombo tulisi kieltää, sillä jostakin se on pois.

Lopuksi hyvää halloweenia vaan niille,  jotka sitä viettävät. Itse en saa otetta koko juhlaan. Päinvastoin, säikähdin paikallisessa Hongkongissa käytävällä seisovia mustakaapuisia luurankoja. Pystyin kyllä ihastelemaan luurangon aitoa ulkonäköä ja jopa ottamaan siitä valokuvan.

20.10.2019

Taaperoiden koulutuksellinen tasa-arvo



Edellisen jutun keskustelussa sivuttiin opetusministerin puhumista, kielenkäyttöä. Sitä kuultiin viimeksi Ylen lauantain aamutelevision pitkässä haastattelussa.

Sanottakoon kärkeen se, että pidän Li Anderssonista ja hänen terhakkuudestaan.  Pidän myös siitä vakaasta uskosta, joka Anderssonilla on itseään ja aatettaan kohtaan, kun hän kantaa valoa tupaan. Hänessä ja Päivi Räsäsessä on jotain samaa ehdottomuutta ja rehellisyyttä, jonka vuoksi he ovat poliitikkojen kärkikastia meikäläisen maailmassa. Sulka molempien hattuun!

Vaan puhumaan ei Anderssonia pitäisi päästää. Ei ainakaan kovin pitkästi. Seuraa  huminaa korvissa, ja kuulijaparka joutuu jo epäilemään tuulitunnelin olemassaoloa omassa päässään. Lopuksi on pakko ähkäistä. Mitä Andersson oikeastaan sanoi?

Kun Andersson  sanoo napakasti, että kotihoidontuen nykyinen malli on ristiriidassa koulutuksellisen tasa-arvon kanssa, kuulijareppana heitetään ulapalle ilman pelastusrengasta. Mitä on vauvojen koulutuksellinen tasa-arvo?

Tarkoittaakohan tämä käsiteklusteri sitä, että  kaikki lapset tulisi saattaa valtakunnallisen päiväkotikasvatuksen piiriin?  Ministeri taitaa olla tosissaan, sillä hän lisää kierroksia ja ampuu ilmoille savikiekon, halunsa leikata kotihoidontuesta koituvia maksuja ja suunnata ne  taaperoiden varhaiskasvatukseen, jolla kuulija jo hyvin oppineena tietää tarkoitettavan päiväkotikasvatusta laitoksessa.

Kun eläytyy ministerin maailmaan,  kotihoito alkaakin tuntua heitteillejätöltä. Vaan ministeri sen kun lisää kierroksia. Hänellä on jo  vesitykki valmiina ja taisteluhuuto huulilla.  Esikoulu tulee säätää kaikille kaksivuotiseksiEsiopetuksen alkaminen aiemmin auttaa maahanmuuttajataustaisten lasten sopeutumista ja kielitaitoa. 

Tässä vaiheessa kuulijarukka on jo lähes riisuttu aseista. Tottakai. Kaikki lapset esikoulunpenkille, tasavertaistumaan ja eriarvoisuutta poistamaan moniarvoisuuden nimissä. Moniarvoisuuden? Mitä se on, kuiskaa vastarannan peikko enää heikosti.  

Ja kun Andersson lopuksi kertoo käynnistävänsä koulukiusaamisen estämistä kehittävän valtakunnallisen toimenpito-ohjelman, kuulijariepu epäilee enää heikosti, että  asia  siirretään herran haltuun. Nimittäin nämä kehittämiset ja edistämiset mainitaan viime hallitusohjelmassa peräti lähes 500 kertaa, hän kuiskahtaa hiipuvasti  Lin lumoissa.

10.10.2019

Multa loppuu


Olen ajatellut lopettaa lehden luvun. Tähän on monta  relevanttia perustetta. Ensimmäisen kerron nyt heti, seuraavassa kappaleessa. Seuraavat toiste.

Nimittäin tänä aamuna lehteni ilmoitti, että multa loppuu 60 vuodessa. Ajattele, rakas ihminen, mitä se merkitsee. Sulta loppuu kaikki.

Mulle tuli ensin mieleen bougainvilleani, joka kukkii edelleen komeasti olohuoneen pöydän katseenvangitsijana. Samoin kärsimyskukkani, jossa parhaimmillaan on kuusi sinistä ihmettä yhtaikaa Suomen vaikeissa kasvuoloissa. Syynä näihin ihmeisiin on tietenkin multa, hyvä ja ravinteikas pohjolan multa.

Nyt hieman harmittaa, että Greta Thunberg tuhlaa ruutinsa ilmastoon, kun paukut pitäisikin olla alempana. Pystyisikö hän orientoitumaan multa-asioihin? On allamme viherjä maa. Ja päällämme sininen taivas. Ettei vaan Nobelin palkinto tupsahda Gretalle liian hätäisesti? Ja puolittain tehdystä työstä? Kun yläilmaiset kirkastuvat, manalaiset jäätyvät.

Niin tai näin, kaikki näyttää olevan väärin. Kasvu loppuu, ravinto loppuu ja sulle ja mulle ei hyvä heilu. Itse emme ole näkemässä, mitä kemian keksintöä mullan tilalle pykätään,  mutta tuleehan jo tästä iso multa-ahdistus. Katsoo mihin suuntaan vain, ylös, alas, itään (Putinin trollit), länteen (Malmö), niin mustalta näyttää, paitsi tietysti multa ei näytä mustalta vaan harmaalta.

Loppuun sinulle, tämän dystopian jälkeen, hyvä lukija,  runo lohduksi ja lahjaksi. Aleksis Kiven päivän kunniaksi säkeet on poimittu Suomen parhailta runoilijoilta vain liitoskohtia varovasti muokaten. Mutta niissäkin henkii armollinen suomalainen ikävyys ja hämäryys:

PIENI JA KAIHOISA MULTA-AIHEINEN RUNO 
Jalkani polkenut kerran maan lämpimän multaa on
- mullassa jyvä saa hautansa, mutta myös itää.
Olen väkevä kukka, itänyt kuumassa maassa,
ja kun luonas oon, ma kaipaan mullan syliin,
niin ikävöin mä lentoon tarkoitettu
maan multaan tuoksuvaan -
on raadeltava hajalle
elämän rumuus
kunnes kauneus voi täytenä
sen mullasta itää -
Ja siunatuksi lopuksi vielä lyijymyrkytykseen kuolleen - epäily päivän lehdessä -  kansalliskirjailijamme voimalause kursivoituna:

Enkeli taivaasta ei tee parempaa saapasta kuin minä. Näillä mennään.

(Maalaus Nikolai Pirosmani)