31.10. Käyn pari kertaa vuodessa paikallisella "Essolla" vaihdattamassa autonrenkaat ja öljyt ja joskus tuulilasin pyyhkimetkin.
Esso on pieni ja selvästi miesluola. Takanurkassa on myynnissä "ruoka", johon kuuluu kuuma makkara paperissa. Jälkiruokana on ateriaan kuuluva kahvi, kannettomassa pienessä pahvimukissa. Tarjolla on myös sinappia ja ketsuppia. Baarijakkaroina on kaksi korkeajalkaista pallia, joilla miehet istuvat toisella kankullaan, koska haaroja ei mahdu levittämään. Huoltoasiakkaille on pari matalaa pikkutuolia ruokatilan kyljessä. Vieressä on pino vanhoja lehtiä, lähinnä paikallisia ilmaisjakeluja.
Tiskissä on myytävänä karamellipusseja, askeja, avaimenperiä ja kondomeja. Olen ajatellut joskus kurkistaa kondomipakkausten nimiä, sillä keväällä olin huomaavinani, että joissakin laatikoissa luki hassuja nimiä. Olen aina ollut kiinnostunut nimistöntutkimuksesta.
Paikannimet ja sukunimet Suomessa on jo tutkittu, mutta miten lienee tuotteiden nimistöhistoria? Lapsuudestani muistan vieläkin ihanan Ponds-huulipunan mainoksen. Se kesti ja kesti ja kesti, jopa useamman suudelman. Muistan myös Hyvon-mainokset, joissa koko perhe pukeutui puuvillaisiin Hyvon-alusasuihin saunan jälkeen, kun sen viikon alusvaatteiden vaihto suoritettiin.
Istun pikkutuolilla puolisen tuntia odottamassa autoani. Sinä aikana huoltamon pitäjä syö kolme makkaraa ja asiakkaat, kaksi lihavaa miestä makkaran mieheen. Bensaa he eivät osta. Pöydästä on sinappi loppu, mutta huoltamon pitäjä ei tuo uutta putelia ennen kuin asiakas on saatu heruttamaan kunnolla viimeisetkin tipat. Välillä makkaransyöjät pelaavat toisessa nurkassa olevaa mystistä peliä, jossa tavoitellaan jotakin lukua, jota ei saada, ja sekös miehiä harmittaa. Päälle haukkapala makkarasta ja uusi yritys.
Kuuntelen miehiä, vaikka olen lukevinani eilistä Satakunnan Kansaa. Korvani erottavat nimet Kettu-Mikko, Luoti-Janne ja Hessu. Nuori asentajapoika kysyy, että jaa ketä, ja miehet vastaavat hänelle, että et sää niitä tunne. Harmi, tyypit kiinnostavat minuakin. Olisin kovasti halunnut kuulla jotain varsinkin Luoti-Jannesta. Vaikka pahaa pelkään, että he ovat vain paikallisen metsästysyhdistyksen laillisia jäseniä.
Ovi käy koko ajan, ja yksi nainenkin pistäytyy tuomaan autonsa pesuun. Hän ei jää odottamaan, vaan sanoo tulevansa tulevansa tunnin kuluttua hakemaan auton ja pakenee nopeasti ulos miesten katseitten alta. Istuessani lehden takana mietin murhaa, joka on juuri tapahtunut paikkakunnalla. Ajattelen, että huoltamonpitäjä on varmaan kuullut, kuka murhasi ja kenet ja peräkylilläkö. Voisin kysyä häneltä, jos asiakkaita ei viuhahtelisi koko ajan. Tämä on juuri sellainen paikka, jossa miehet panevat maailman järjestykseen.
Iltapäivällä kerron puhelimessa tyttärelleni vaihtaneeni Essolla renkaat. Tytär sanoo, että taitaa olla luotettava paikka, kun aina käyt siellä. Sanon, että ei suinkaan. Huoltamonpitäjä on entinen oppilaani, joka lunttasi suomen kielen kokeessa. Käräytin hänet rehtorille ja hylkäsin kokeen.
Emme ole palanneet huoltamonpitäjän kanssa tähän tapahtumaan, mutta voin vannoa, että saan varsin hyvä palvelun asioidessani Essolla. Mies kumartaa niin, että tunnen oloni epämukavaksi. Sitä en osaa sanoa, miksi aina palaan tähän paikkaan, jossa väliin tarvikkeitakin puuttuu. Nytkään en saanut tuulilasin pitkää sulkaa vaihdettua. Hakevat huomiseksi merkkikorjaamolta. Mikäs kiire minulla.
Toinen asia - tuon tyynnyttävän miesluolassakäynnin lisäksi tänään on kummastukseni siitä, miten puolueen puheenjohtaja voi istua kahdella pallilla: puolueen puheenjohtajana ja ministerinä. Eikö ministeriys olekaan niin vaativaa työtä, että se vie hoitajaltaan kaiken ajan? Jos minulla olisi tsaanssit kumpaankin, valitsisin vain toisen. Moinen kombo tulisi kieltää, sillä jostakin se on pois.
Lopuksi hyvää halloweenia vaan niille, jotka sitä viettävät. Itse en saa otetta koko juhlaan. Päinvastoin, säikähdin paikallisessa Hongkongissa käytävällä seisovia mustakaapuisia luurankoja. Pystyin kyllä ihastelemaan luurangon aitoa ulkonäköä ja jopa ottamaan siitä valokuvan.
