30.6.2007

Erillinen olento

Täällä metsissä ja merituulissa maailma kutistuu pieneksi. Televisio pysyy kiinni, iltapäivälehdet jäävät ostamatta.

Ainoa uutinen, joka viime aikoina on onnistunut jollain tavalla hieman hätkäyttämään, oli taannoinen suomalaisuutinen kotisynnyttäjästä, jonka kaksoset kuolivat hämäräntuntuisissa oloissa.

Nainenhan nimenomaisesti vaati saada synnyttää kaksosensa kotona, vaikka tiesi moniraskauden erikoisriskit ja oli kuunnellut lääkärien varoitukset. Sain sen käsityksen, että lääkärit eivät suostuneet avustamaan kotisynnytystä sen suurten riskien vuoksi. Vanhemmat olivatkin pestanneet netistä synnytystä varten tuntemattoman ja ammattitaidottoman henkilön.

Tapaus on tietysti traaginen, mutta herättää paljon kysymyksiä. Eikö nainen tajunnut, että lapset ovat hänestä erillisiä olentoja? Ajatteliko hän, että napanuora antaa omistusoikeuden ja kyvyn päättää tulevien lasten kohtalosta? Pitivätkö muutkin itsestäänselvänä, että samalihaisuus antaa kyvyn ymmärtää parhaalla tavalla tulevien pienokaisten kohtalo? Kuvittelivatko vanhemmat sokeasti, että oma näkemys on oikea, lääkäreiden väärä? Pitikö saada toteuttaa itseään, synnyttää uutta elämää äärimmäisissä riskioloissa, koska se on oman valitun etiikan ja maailmankuvan mukaista? Mikäs sen somempaa kuin luonnollinen kotisynnytys, jossa isä vastaanottaa itsestään esille ponnistautuvat pienokaiset netistä valitun puoskarin kanssa.

Tämäkin tapaus vahvistaa käsitystäni siitä, että fyysinen äitiys ja isyys ei ole automaattisesti parempaa kuin vaikkapa keinohedelmöitetyn äidin äitiys. Kuinkahan moni keinohedelmöitetty nainen suostuisi synnyttämään uutta elämää ilman ammattitaitoisen henkilön valvontaa? Ja kuinka moni saisi sen tehdä? Fyysinen äitiys näyttää antavan luvan vaikka lailliseen lapsentappoon, koska äidin tulee saada noudattaa omia lifestylejään.

Lapsi katsotaan muutenkin hämmästyttävän usein tabula rasaksi, tyhjäksi tauluksi, jonka toivotaan ja oletetaan automaattisesti pumppautuvan täyteen vanhempien omaa maailmankatsomusta. Kun lapsi sitten vartuttuaan itseohjautuvaksi monesti valitseekin vanhemmille vastakkaisen näkemyksen, sitä pidetään vääränä ja tunnetaan pettymystä lapseen ja itseenkin. Oma sukupolveni on tottunut siihen ajatukseen, että porvarislastenkin silmät aukeavat näkemään maailman kurjuuden, ja he valaistuvat valitsemaan vasemmistolaisen maailmankatsomuksen.

Nyt törmätäänkin usein päinvastaisiin kuvioihin: vasemmistolaisten vanhempien lapset kääntyvät oikeistolaisten arvojen kannattajiksi ja uskonnottomien kotien lapset kiinnostuvat uskonnoista ja eettisistä pohdinnoista.

(Maalaus Lucas Cranach the elder)