Maanantaina 4.6. Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä odotan jo aamuvarhaisella terassipoikia saapuvaksi. Vanha terassi on raivattu pois ja maa tasattu ja kivilaatat aseteltu riveihin päälle rakennettavaa puukehikkoa varten. Poikia vaan ei kuulu, vaikka kello on puoli kaksitoista ja lupasivat tulla aamulla.
Kyseessä on kaljupäinen lihava poika ja hänen laihempi veljensä, joista olen teille ennenkin kertonut. Ystävystyimme, kun kävin huomauttamassa pojalle helvetillisestä
basson jytkeestä, joka kantautui seinän takaa korviini. Poika omistaa viereisen huoneiston, jota käyttää sijoitusasuntona, on hidas, omistaa kaivinkoneen ja joitain kuljetusautoja. Vauhtiin päästyään tekee raivon härän lailla. Ehkä hän tulee illemmalla rykäisemään terassin valmiiksi samantien.
Tai kenties poika veljineen koki minut rasitteeksi perjantaina, kun he aloittivat työt. Raotin nimittäin muutaman kerran takapihan ovea. Tarjosin heille milloin mitäkin, ensin limsapullon ja raparperimansikkapullat ruususervetin kera. Sitten kaksi Magnum-jäätelöpuikkoa. Eivät ottaneet. Ilmeni, että laihemmalla on laktoosi-intoleranssi. - Ei kehtaa yksin syödä kun kaveri kattoo vierestä, sanoi tämä Suomi ensin -sankarilta näyttävä lihava poikakin. Vetäydyin jäätelöineni hetken rupateltuamme. Pojat ovat sinänsä ihan kivoja kavereita.
Nyt olen varannut pakastimeen kinkkupasteijoita ja kaksi isoa pulloa limsaa, sekä sokeritonta että sokerillista. Paistan pasteijat kunhan pojat ovat pari tuntia ahkeroineet. Kunhan nyt ensin tulevat.
Samana päivänä klo 15.10 Ei ole terassipoikia kuulunut, vaikka he sanoivat, että tämä minun terassiremonttini on nyt heidän ykköskohteensa. Miksi se on aina tällaista, kun palkkaa itselleen työntekijöitä, duunareita? Vain kesämökillä askaroiva tuttu putkimies-yleismies Jantuseni on luotettava, ja tulee ja tekee, kun lupaa. Muurareitakin sain joskus hakea työmaalle kylän kaljabaarista, jonne unohtuivat päiväsaikaan.
Mikä näitä duunareita vaivaa? Voiko mistään muusta ammatista ottaa rokulia milloin huvittaa? Auta armias jos opettajana olisin kenellekään ilmoittamatta jättänyt maanantain väliin. Vain työmies antaa odottaa itseään, ihan kuin se olisi luonnollista.
Toinen asia. Tämä lihava poika tahtoo palkkansa, pari kolme tonnia käteen seteleinä, ilman kuitteja. - Mä en mielelläni maksa veroja, sanoi hän kuin minkä tahansa repliikin. - Mutta mä jään kyllä sitten ilman kotitalousvähennystä, sanoin minä. Katsoin netistä, että viiden tonnin remontista joku sai kotitalousvähennystä peräti kaksi ja puoli tonnia.
Nyt olen nostanut setelit kirjekuoreen, sillä onhan minun saatava terassi valmiiksi, kun kerran työmiehet sain ja rahan olin säästänyt. Mietin vain, paljonko häviän sen lisäksi, että syyllistyn talousrikokseen ja työmiehet veropetokseen. Onko minulla vaihtoehtoja, jos haluan terassiremontin valmiiksi? Olen duunarien armoilla.
Väitän, että valta yksityisissä työtilanteessa onkin oikeasti duunarilla, ei työnantajalla. Samalla mietin, miten hirveän suuri pimeän työn osuuden meillä korkean verotuksen maassa täytyy olla.
(
Maalaus Marinus van Reymerswael, Rahanvaihtaja ja hänen vaimonsa, 1538)