- Istus vähän suoremmassa, ettet lysähdä
turvavöistä ulos. Mitä se lääkäri oikein sanoi?
- Mitäh, mjaah. Se katto on heti korjattava. Mennään huomenna pankkiin.
- Mikä katto?
Äiti hätääntyy. - Mökin katto, ettei se vuoda. Siirrän rahaa tilille.
- Mitä sää nyt hourit, ehtii sen kesälläkin. Vaihdan vitoselle. Olen huomaamattani ajanut nelosella pitkät suorat. Pannaas vähän musiikkia. Sano että sä kaipaat luokse mun takaisin sano että sä tahdot olla kuin ennenkin sano että sä tiedät kaksi meitä vain on jotka kohtaamaan johti kerran tie kohtalon sano -
- Se sano, että voi se olla syöpääkin. Silloin satulinna kaukomaan meille kuuluis kokonaan, sinulle mä aarteeni antaisin jonka vuoksi kärsin ja taistelin sinulle mä antaisin sydämen jos sä otat sen.
Käsivarressani nykii. Hiirikäsi on puutunut, niskaa kiristää. Vatsassa muljuu. Ajamme loppumatkan hiljaa. Pitkät peltoaukeat hämärtyvät marraskuun alla. Huomenna kehityskeskustelu. Taidan lämmittää saunan ja houkutella miehen löylyyn.
Kiehnään miehen kyljessä. Istumme lauteilla ja heitän kauhallisen kiville.
- Mitäh, mjaah. Se katto on heti korjattava. Mennään huomenna pankkiin.
- Mikä katto?
Äiti hätääntyy. - Mökin katto, ettei se vuoda. Siirrän rahaa tilille.
- Mitä sää nyt hourit, ehtii sen kesälläkin. Vaihdan vitoselle. Olen huomaamattani ajanut nelosella pitkät suorat. Pannaas vähän musiikkia. Sano että sä kaipaat luokse mun takaisin sano että sä tahdot olla kuin ennenkin sano että sä tiedät kaksi meitä vain on jotka kohtaamaan johti kerran tie kohtalon sano -
- Se sano, että voi se olla syöpääkin. Silloin satulinna kaukomaan meille kuuluis kokonaan, sinulle mä aarteeni antaisin jonka vuoksi kärsin ja taistelin sinulle mä antaisin sydämen jos sä otat sen.
Käsivarressani nykii. Hiirikäsi on puutunut, niskaa kiristää. Vatsassa muljuu. Ajamme loppumatkan hiljaa. Pitkät peltoaukeat hämärtyvät marraskuun alla. Huomenna kehityskeskustelu. Taidan lämmittää saunan ja houkutella miehen löylyyn.
Kiehnään miehen kyljessä. Istumme lauteilla ja heitän kauhallisen kiville.
-
Pitäis saada semmonen sauna, missä on kaarevat penkit ja niskatuet.
Miks saunat on aina niin epämukavia?
- No hei, kyllähän niitä rahalla saa. Tehdään remppa.
- Tuskin tehdään.
Otan hunajapurkin ja avaan sen. Mies heittää vettä kiville.
- Hierotaas sun selkääs hunajaa.
- Älä perkele semmosta mönjää. Mies väistää.
- Oo siinä ny vaan hiljaa, hyvää tää tekee.
Hivelen hunajaa hänen hartioihinsa hitain vedoin. Mies ähkäisee vetäytyen.
- Huono iho sulla selässä. Näppylöitä. Pannaan kunnon satsi.
- Tässä mitään panna.
Mies ottaa ranteestani kiinni ja heittää käteni sivuun.
- Tai pannaan tänne. Nuolet sitten pois.
Mies menee suihkuhuoneeseen. Humauttaa veden kohisemaan täysille.
Hieron hiuksenikin hunajalla ja heitän viisi kousallista peräjälkeen kiukaalle. Hunaja imeytyy ihoon ja menee silmiin. Menköön.
Herään puhelimen piippaukseen kuudelta. Hapuilen kännykkää ja survon jotakin nappulaa. Ääh. Sytytän yövalot, kun ei enää puhelimeenkaan osaa unissaan vastata. Kuka siellä nyt soittaa, äitikö?
- No hei, kyllähän niitä rahalla saa. Tehdään remppa.
- Tuskin tehdään.
Otan hunajapurkin ja avaan sen. Mies heittää vettä kiville.
- Hierotaas sun selkääs hunajaa.
- Älä perkele semmosta mönjää. Mies väistää.
- Oo siinä ny vaan hiljaa, hyvää tää tekee.
Hivelen hunajaa hänen hartioihinsa hitain vedoin. Mies ähkäisee vetäytyen.
- Huono iho sulla selässä. Näppylöitä. Pannaan kunnon satsi.
- Tässä mitään panna.
Mies ottaa ranteestani kiinni ja heittää käteni sivuun.
- Tai pannaan tänne. Nuolet sitten pois.
Mies menee suihkuhuoneeseen. Humauttaa veden kohisemaan täysille.
Hieron hiuksenikin hunajalla ja heitän viisi kousallista peräjälkeen kiukaalle. Hunaja imeytyy ihoon ja menee silmiin. Menköön.
Herään puhelimen piippaukseen kuudelta. Hapuilen kännykkää ja survon jotakin nappulaa. Ääh. Sytytän yövalot, kun ei enää puhelimeenkaan osaa unissaan vastata. Kuka siellä nyt soittaa, äitikö?
- Kun mää oon niin kamalan kipee. Tarttis päästä
lääkäriin.
- Mutta äiti säähän oot sairaalassa! Huudan puhelimeen. Hätäännyn.
- Mulla on niin paha olo, tuu heti tänne.
- Äiti en mää voi, meen kahdeksaksi töihin, tuun matkalla sua katsoon. Sää oot sairaalassa, hoitajat auttaa. Usko nyt sää oot sairaalassa! Sydän hakkaa, hikeennyn, perkeleen muori. Pitää koirakin lenkittää.
Äiti makaa tyynenä huoneessaan, kädet rinnalle ristittyinä. Hikoilen takissani, en riisu sitä. Olisi jo oltava työpaikalla.
- Kun täällä on niin yksinäistä. Soitetaas hoitajaa taas. Paina tosta kellosta.
- Mitä varten? Minä voin auttaa sut vessaan. Mulla on hiukan aikaa vielä.
- Paina nyt vaan, kyllä mää jotain keksin. - Yöllä oli semmoset veisuut tuolla käytävässä. Lauloivat ja saarnasivat. Joku tarjos kahviakin. Ja Veikko Vennamo huusi radiossa.
- Jokos täällä on rauhoituttu? Hoitaja ampaisee sisään lääketarjotin kädessä. - Helvillä oli vähän levoton yö. Oli kaatunut yöllä vessareissulla, mutta ei murtumia, osastonlääkäri kävi tutkimassa.
- Nyt on lonkka kipee, sattuu, äiti vikisee. Napitan takkini. - Tuun ruokatunnilla katsomaan.
- Älä mee. Täällä on niin yksinäistä, kukaan ei tuu, vaikka tänne kuolis.
- Äläs nyt Helvi, koko ajanhan sää tota kelloa rämpytät. Hoitaja täyttää vesilasin.
Kotona panen kahvin valumaan. Heitän tuulipuvun päälleni, vien koiran aamupissalle, haen lehden. Mies on matkalla, koulutuksessa. Siellä se varmaan tanssahtelee kylpylän parketilla vanhojenpiikojen kanssa, jotka kiitokseksi nostavat auliisti yöpaitansa korviin. Onnistuukohan se niitten kanssa? Nostan villatakin tuolin selkämykseltä hartioilleni.
(Maalaus Gerald Brockhurst)
- Mutta äiti säähän oot sairaalassa! Huudan puhelimeen. Hätäännyn.
- Mulla on niin paha olo, tuu heti tänne.
- Äiti en mää voi, meen kahdeksaksi töihin, tuun matkalla sua katsoon. Sää oot sairaalassa, hoitajat auttaa. Usko nyt sää oot sairaalassa! Sydän hakkaa, hikeennyn, perkeleen muori. Pitää koirakin lenkittää.
Äiti makaa tyynenä huoneessaan, kädet rinnalle ristittyinä. Hikoilen takissani, en riisu sitä. Olisi jo oltava työpaikalla.
- Kun täällä on niin yksinäistä. Soitetaas hoitajaa taas. Paina tosta kellosta.
- Mitä varten? Minä voin auttaa sut vessaan. Mulla on hiukan aikaa vielä.
- Paina nyt vaan, kyllä mää jotain keksin. - Yöllä oli semmoset veisuut tuolla käytävässä. Lauloivat ja saarnasivat. Joku tarjos kahviakin. Ja Veikko Vennamo huusi radiossa.
- Jokos täällä on rauhoituttu? Hoitaja ampaisee sisään lääketarjotin kädessä. - Helvillä oli vähän levoton yö. Oli kaatunut yöllä vessareissulla, mutta ei murtumia, osastonlääkäri kävi tutkimassa.
- Nyt on lonkka kipee, sattuu, äiti vikisee. Napitan takkini. - Tuun ruokatunnilla katsomaan.
- Älä mee. Täällä on niin yksinäistä, kukaan ei tuu, vaikka tänne kuolis.
- Äläs nyt Helvi, koko ajanhan sää tota kelloa rämpytät. Hoitaja täyttää vesilasin.
Kotona panen kahvin valumaan. Heitän tuulipuvun päälleni, vien koiran aamupissalle, haen lehden. Mies on matkalla, koulutuksessa. Siellä se varmaan tanssahtelee kylpylän parketilla vanhojenpiikojen kanssa, jotka kiitokseksi nostavat auliisti yöpaitansa korviin. Onnistuukohan se niitten kanssa? Nostan villatakin tuolin selkämykseltä hartioilleni.
(Maalaus Gerald Brockhurst)