Mieli kirkkaana ja paita puhtaana

Viime vuonna pukeuduttiin punaiseen,
oli metoo ja suuri huuto,
tuomioita jaettiin virtuaalisilla toreilla,
päitä putosi, maineita murskautui,
töitä - suuriakin - loppui, itsemurhia tehtiin.

Tulevana vuonna pukeudutaan kalakuosiin, on silakkaliike
ja nouseva uho, taivaanrannalla punaiset pilvet.
Luoja armahda minua tältä kiihkolta,
anna minun pysyä irti tästä
hurmaavasta massapsykoosista,
joka kaataa kansaa kaikkialla,
missä Totuus on.

Luoja, anna minun nähdä malka omassa silmässäni, etten vastaisi vihalla vihaan! Olenko minä  tällöin yhtään parempi ihminen kuin vihaajakaan?

Anna minulle rauha, joka on ylitse kaiken öyhötyksen. Älä anna minun langeta yhdenkään ihmisen tai aatteen eteen kasvoilleni tulevana vuonna.  Anna minulle kirkas oma mieli ja puhdas paita, kun siirryn vuoteen 2020. Vaikkapa tämän maailman kauneimman runon sanoin:

“Pyhä Tuntematon,
Käsittämätön,
Pyhä Näkymätön,
anna meille rauha.

Anna meille rauha,
joka yhdistää poisnukkuneet
ja meidät, jotka vielä vaellamme täällä.
Anna rauha,
joka käy yli kaiken ymmärryksen.
Sinun rauhasi,…
anna se heille ja meille.”

(Lassi Nummi, Requiem)

*

(Lauluesitys elokuvasta Mies ilman menneisyyttä, Aki Kaurismäki; 
tekstiviittaukset silakkaliikkeeseen)

Vanhat joulukortit kertovat

Kas näin se käy,
kaks miekkosta rinnakkain
kylki kyljessä limittäin.
Ei kysy luonto lupaa onneen,
se tulee jos on tullakseen,
jos vastaan ottaa sen.

Niin kaunis on maa,  metsä ja tähti,
ett tonttu ja possu laulamaan lähti.
Lallati laa, joulu jo saa,
himpula, rimpula,
laulakaa lapset ja kaikukoon maa!
Possulla kohta on hauskaa.

Lumiukkoo naurattaa,
kun Mirjam ukkoo kutittaa.
Lasse seuraa hymyillen,
ja lumi kirjoo kuvasen.

Pieni tyttö näki unta:
Kunpa vielä saatais lunta.
Pilvitytöt  matkaan lähti,
tiputteli lumitähtii.

Juhlii metsä, juhlii maa,
enkeli laulaa rauhan sanomaa.
Hyvää joulua kaikille!

Viisi ja viisi

Koulujen joulujuhlat ovat näytelmien ja tarinoiden aikaa, poislukien tiernapoikaperinne ja kirkkolaulu syntymäpäiväsankareineen.

Hölmöläistarinoista ei kai ole kukaan vielä pöyristynyt? Kaikkihan niitä rakastavat, ja nauravat hereästi ja pelkällä hyvällä  noille onnettomille mutta rakastettaville tunareille.

Tässä, rakkaat lukijat, teille yksi vanha kansantarina joulua odotellessa. Ja nyt mennään! Näin se käy,


Lausujat: Tytöt ja pojat. 


TYTÖT: Hölmölässä oli akkoja.

POJAT: Hölmölässä oli ukkoja.

TYTÖT: Akat kulkivat pellon vasenta reunaa.

POJAT: Ukot kulkivat pellon oikeaa reunaa.

TYTÖT: Akat huusivat: Nyt uimaan!

POJAT: Ukot huusivat: Nyt uimaan!

KAIKKI: PULIPULIPULIPULIPULI

TYTÖT: Akat kuivasivat itsensä.

POJAT: Ukot kuivasivat itsensä.

KAIKKI: Olipas mukavaa!

TYTÖT: Akat huusivat: Ollaanko me kaikki tallessa?

POJAT: Ukot huusivat: Ollaanko me kaikki tallessa?

TYTÖT: Akat huusivat: Minä, yks, kaks, kolme, neljä.

POJAT: Ukot huusivat: Minä, yks, kaks, kolme, neljä.

KAIKKI: Apua kuka puuttuu?

TYTÖT: Akat painoivat nenänsä maahan.

POJAT: Ukot painoivat nenänsä maahan.

TYTÖT: Akat laskivat uudestaan: Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi.

POJAT: Ukot laskivat uudestaan: Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi.

KAIKKI: Kaikki ovat tallessa! Valtakunnassa kaikki hyvin.

Eksät ja nyksät

Sananen uusiohallituksesta, voisipa sanoa uusioperheestä, sillä ministerinsalkkuja on kivasti kierrätetty ja erotuksista huolimatta ketään ei ole erotettu. Eksät ja nyksät ovat somasti keskenään. Sosiaalidemokraattien nimityksiä on sivuttu jo edellisen keskustelun lopussa, joten niistä ei enempää.

Jään odottamaan eniten nyt vihreiden ministerinimityksiä. Vaaranpaikka pääministerille on Haaviston kohtalo. Jos hallitus Marinin suulla lupaa tukensa Haaviston ulkoministerinpestin jatkamiselle, on Marin kyllä liemessä kansalaisten edessä. Tähän ei demareilla pitäisi olla varaa.

Kaikki tämä suhmurointi sataa suoraan perussuomalaisten laariin. Soisi uudella hallituksella olevan pelisilmää saati viisasta kaukokatseisuutta.

Elämme jännittäviä aikoja. Oma arvaukseni on, että Haavisto pyytää kauniisti anteeksi ja jatkaa hallituksen siunauksella työtään viisveisaanatta ulkoministeriön työväestön kokemasta pelon ja ahdistuksen ilmapiiristähänen alaisinaan. Ministeri on muutellut lausuntojaan ja valehdellut tai ollut sopimattoman tietämätön laeista. 

Tämä ylioppilasministeri on ollut lopettamassa erään alaisensa  tehtäviä työntämällä hänet syrjään ja valitsemalla tottelevaisemman henkilön rikkomaan lakia puolestaan  ja kantamaan siitä vastuun yksin, ilman ministeriä. Tämä syrjään työnnettävä oikeustieteelllisen alan päällikkö ei suostunut rikkomaan lakia.

Vaan mikä on tämän lyhyen puuskahduksen opetus? Minäpä kerron, rakkaat lukijat, koska kysymys on vaikea. Opetus on tämä:

Moni on kaakku kaunis päältä,

Kovin kuorelta siliä,

Vaan on sirkkoja sisässä,

Akanoita alla kuoren.

(Kanteletar)

Mikä kauheinta -  mätä kakku vie muiltakin elämänuskoa, uskoa hyvään ja uskoa toivoon. Tällainen hyvän paljastuminen muuksi millaiseksi tekeytyy, on aina pettymys elämään, tietyltä osin. Ei ole ihme, että ihminen kyynistyy, kun symbolit ovat vääriä, merkitykset muuta kuin osiensa summa.  

Joku voi tietenkin sanoa, että tarkoitus pyhittää keinot. Vaan peruste on kestämätön, koska sen varjolla voisi tehdä monenlaista pahaakin. Tarkoitus ei pyhitä keinoja, hyvällä ratsastajat eivät ansaitse hyvitystä, ei aina anteeksiantoakaan, jos sillä ei ole positiivisia seurauksia. 

Jos tämä koreaksi puuteroitu kakku nyt saa esteettä ja jollain kiepautuksella jatkaa ministerinpestiään, on se vakava isku rehellisyydelle ja luottamukselle sekä ennen kaikkea suomalaiselle demokratialle. Tulee mieleen hirmuvalta, Pohjois-Korea, jossa päätöksiä saa tehdä laittomasti ohi säädösten, salaisesti.

Kirjastohäpeä III

Ehkä muistatte paikallisen kirjaston Tummakulman, josta olen kertonut pariinkin otteeseen? Olen kohdannut tämän Tummakulman kiusallisissa kirjastotilanteissa, joista on kehittynyt fobiaan verrattavissa oleva pelko kyseistä ihmistä kohtaan. Oikeastaan jo tummat kulmat saavat minussa aikaan epämiellyttävän tunteen.

Viittaan vain lyhyesti noihin vanhoihin harmillisiin tapahtumiin, joista löytyy täydellisemmät merkinnät muualta blogistani. Yhden kirjan kannet söi Manu-koira, yksi cd tärväytyi päälle lorahtaneesta viinitilkasta, yhden kirjan aukeama nokeentui Marian ilmestyspäivänä kissan häntäpalon yhteydessä ja yhden kirjan sivut punaviinilorauksesta. Lukija koettakoon nyt parhaansa mukaan välttää ajatusta vaarallisista eläimistä ja turmelevasta viinistä. 

Vaan nyt se uusin tapaus. Einesbaarissa on nimittäin  parhaillaan jutustelun alla Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli, ja oma lainakirjani on raskas ja vanha ensipainos vuodelta 1997. Yli kaksikymmentä vuotta vanha laitos, jonka kirjastonhoitaja kaivoi minulle jonkin hyllyn uumenista, kun en halunnut pienipränttistä pokkariversiota, joka oli tilattuna haarakirjastosta. 

Seitsemännen portaan enkeli irtautui kansistaan, kun olin puolivälissä kirjaa. Olen nyt pattitilanteessa. Kirja pitäisi lukea loppuun, jotta voin sanoa painavan sanani siitä. Vaan en voi, koska kirja on olohuoneen pöydällä eräänlaisessa painovirityksessä selkämys liimattuna Ziczac-liimapuikolla, raskaan kirjan (Viron historia) alla. Jos heilutan arkkupöytää, paino tipahtaa ja liimaus menee pieleen. 

Mietin, uskallanko enää avata kirjaa ennen palautusta, joka pitää myös tehdä varoen. Varoen kirjaa ja varoen Tummakulmaa, joka on epäonnekseni todistanut entisiä kirjavaurioitani ja ottanut vastaan korvausrahojani. Hän on tarkka ihminen, ja luulen hänen tarkistavan palautetut kirjastotuotteet  yksitellen suurennuslasin kanssa. Jos käyn pudottamassa kirjan salaa luukusta öiseen aikaan, kirja voi irrota kansistaan. Salaukseni on aina paljastunut, kuten cd-levyn kohdalla, jolloin hän tuli pilaantunut tuote kädessä etsimään minut hyllyrivien välistä.

Vaan aasinsillalla lopetus. Häpeää on nyt muuallakin, suurempaa kuin minun. Antti Rinne häpeää, Sirpa Paatero häpeää ja taitaa kohta hävetä Pekka Haavistokin. Eniten pitäisi mielestäni hävetä Sanna Marinin, jolla on tuhannen taalan valttikortit käsissään, ja mitä tekee tämä ihminen - ottaa tukea Antti Rinteestä, jota ehdottaa uudeksi hallitustunnustelijaksi pois potkitun Antti Rinteen tilalle.

(Maalaus, Frida Kahlo -selfie)