Romanssihuijausko elämän suola?

Olipas kerran Anneli. Annelilla oli säästössä rahaa tulevaisuuden varalle kolmekymmentäneljätuhatta. Kaikki oli hyvin, olemassaolo oli turvattua, mutta Anneli kärsi yksinäisyydestä. Niinpä Anneli liittyi Tinderiin.

Sopivia deittikumppaneja, Tinder-matcheja alkoi tipahdella kiivaaseen tahtiin. Annelin rinta kohoili jännityksestä ja ilosta. Oli oikein ulkolaisia miehiä, ja komeita olivat tittelit. Oli Kabulissa asuva amerikkalainen liikemies, Dallasissa asuva islantilainen kirurgi, oli puolalaisella rahtilaivalla työskentelevä meri-insinööri sekä öljynporauslautalla työskentelevä öljynporausinsinööri.

- Humpuukia, puuskahti Anneli nenä nirpassa. Eihän tämmöisiä olekaan. Meri-insinöörikin kertoi pelkäävänsä merirosvoja ja halusi lähettää kaikki arvotavaransa turvaan Annelille Suomeen. Kissan villat mitään lähettäisi.

Vaan yksi profiili erottui Annelin silmissä selvästi humpuukimestareista: komea, kohta eläköityvä öljynporausinsinööri. Anneli ryhtyi viestimään öljyinsinöörin kanssa Hangouts- ja Whatsapp-viestimissä, ja insinööri alkoi hyvin nopeasti kiintyä Anneliin syvästi. Jo kuukauden kuluttua hän alkoi pyytää Annelilta Amazon-lahjakortteja. Ja Anneli lähetti, yhteensä peräti 70 sadan euron lahjakorttia.  Vaikeahan siellä öljynporauslautalla oli nostaa rahaa ja tarkastella tilejä,  kun yhteydetkin pätkivät.

Öljymies oli hyvin romanttinen ja hänellä oli, kuinka ollakaan sukujuuria Suomessa. Rahaakin oli, todisti mies ja lähetti kuvakaappauksen tilistään, kymmenestä miljoonasta dollarista. Anneli saisi kaikki rahansa takaisin, ja he voisivat ostaa Suomesta asunnon, jota Anneli voisi katsella jo valmiiksi, mielelllään uima-altaalla, ja voi maksaa miljoonankin. 

Kuvat ja viestit kulkivat nyt tiuhaan ja mies alkoi lähettää vauraudestaan huolimatta lisää rahanpyyntöjä Annelille. Ja Anneli maksoi, sillä öljylautalta suoraan oli hankalaa hoitaa asioita. Ja mies oli tulossa Suomeen ja yhteinen elämä alkaisi. 

Anneli oli lukenut ja kielitaitoinenen ihminen, ja toiminut yrityksessä ulkolaisten tuotteiden laaduntarkkailijana. Niinpä hän ymmärsi hyvin, että kun mies nyt halusi pois öljynporauslautalta, hänen oli tehtävä se turvallisesti omalla nopealla kyydillä eikä millään hitaalla katkuisella rahtilaivalla. 

Anneli maksoi siis miehelle kolmetuhatta euroa kuljetukseen mantereelle Puolaan, mutta miespä juuttui maissa tulliin ja joutui pidätetyksi ja tarvitsi takuusummaksi 1800 euroa. 

Tässä vaiheessa Anneli huomasi olevansa puilla paljailla, ja kun öljymies pyysi Annelia ottamaan lainaa ja pikavippejä, Anneli teki miehestä rikosilmoituksen poliisille, rakkaudestaan huolimatta. Vielä rikosilmoituksen jälkeenkin Anneli maksoi miehen tilille yhdeksäntuhatta euroa. 

Miten tarina päättyy? Se päättyy juuri niin kuin kaikki tällaiset huijaukset päättyvät. Miestä ei löydy ja rahoja ei saa takaisin. 

*

Turha tässä on kai päivitellä naista. Rakkaus on väkevä tunne, kun se roihahtaa. Ei mikään ole niin tärkeää maailmassa, kuin auvoinen hurma, joka naisia kantaa läpi nigerialaishuija usten joka päivä, tänäänkin. 

Samaa sukua ovat kaikki huijaukset, tilinkaappausyritykset, vanhusten vedätykset, puhelinvedätykset ja Kreivi Ylermit sun muut. Uhrit eivät Suomesta lopu. Kun rahalla ei taida olla väliä, jos saa rakkauden hurmaa.

Ihmettelen oikeastaan eniten yhtä asiaa. Sitä, että vielä rikosilmoituksen tekemisen jälkeenkin Anneli maksoi miehelle yhdeksäntuhatta euroa. En keksi tälle mitään selitystä. Se on enemmän kuin hullua. 

Toinen asia, mitä sopii ihmetellä, on kai huijarin mielenlaatu. Miten joku voi kylmin sydämin pettää toista ihmistä, viedä häneltä jopa kaiken irtoavan ja ylikin? Mitä tällainen ihminen ajattelee, millainen hän oikeasti on?

(Maalaus Lucas Cranach the Younger) 

(Tarina on tositarina, lähde täällä.)

Judit ja Holofernes, Rihanna ja Trump

 

Juditin kirja on Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, jossa kerrotaan, kuinka juutalainen leski Judit pelastaa kansansa, jonka vihollisarmeija yritti tuhota päällikkönsä Holoferneen johdolla. Tarina kertoo, että rukoiltuaan  Judit lähti neuvottelemaan Holoferneen kanssa, salaisin  surmaamisaikein. Hän houkutteli tämän juomaan niin paljon viiniä, että tämä menetti tajuntansa, jolloin Judit katkaisi häneltä kaulan niin että napsahti.

Tämä Lucas Granach vanhemman maalaus Juditista ja Holoferneen päästä tuli mieleeni, kun aamusella katselin lehdestä uutisia Joe Bidenin virkaanastumisjuhlasta. Monet maailmankuulut suuret tähdethän riemuitsivat Trumpin kukistumisesta, ja uutiset kertoivat helikopterilla pois kiidätetyn Trumpin kihisseen raivoa jossain Floridan-piilossaan, kun hänen omiin virkaanastujaisiinsa ei saatu merkkitähtiä, vaan ainoastaan  mormonien kuoro Utahista.

Nimittäin, Rihannan Twitteristä siepattu kuva muistutti elävästi maalauksia Juditin ja Holoferneen tapauksesta, jossa Judit siis pelasti kansansa, samoin kuin Biden nyt on pelastamassa Amerikan. Twitter-kuva on Rihannan fanittajan muokkaama, ja siinä Rihanna-Judit katkoo Trump-Holoferneen kaulaa pelastaen näin kansakunnan.

Hienoa! Historia toistaa itseään, maailma paranee varmasti, vaikka mikään ei ainakaan vielä näytä muuttuneen. 

(Maalaus Lucas Granach the Elder)

(Alempi kuva)

Tänä kauniina talviaamuna

Tänä kauniina talviaamuna, jolloin pakkanen on alkanut lauhtua eilisistä hirmulukemista, ajattelen niin, aamun Hesarini luettuani, että valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ei ole tehtäviensä tasalla, tässä muuttuneessa ajassa, jolloin meillä ei saa edes aloittaa esitutkintaa mahdollisesta terrorismista. 

Muualla saa ja muualla Euroopassa on tuomittu jo terroristijärjestöön kuulumisesta. Meillä saa seuraamuksitta viedä suomalaisia pienokaisia terrorismin pariin isisläisten luo, jos nainen tahtoo. Meillä ilmiannetaan valemurhattu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja saadaan tuomio. 

Syyttäjä Toiviaisella täytyy olla jokin motiivi siihen, ettei syytä kuin kotimaan uskovaisia heidän vakaumuksestaan, ja lähinnä kansanedustaja Päivi Räsästä. Tämän harhautuneen edustajan raamattusitaateista on aloitettu jo peräti viisi esitutkintaa. 

al-Holin naisia ei ole saatu edes esitutkintaan, koska nähtävästi syytekynnys ei ole ylittynyt. Ainakin yksi ja mahdollisesti useampi leiriltä palannut nainen on lisäksi kieltäytynyt tulemasta poliisin kuultavaksi, Hesarin mukaan. Ilman esitutkintaa poliisi ei voi heitä siihen velvoittaa. Asian käytännön merkitys on tosin rajallinen, koska naisilla olisi joka tapauksessa oikeus kieltäytyä sanomasta mitään, mikä voisi asettaa heidät syytteen vaaraan. Minusta tämä on kummallista. Ihmistä joka vie pikkulapsia terrorismin pariin, ei voida edes epäillä rikoksesta! 

Syyttäjä Toiviaiselle on siis ihan ok, että kuolemaa julistetaan vääräuskoisille ja sitä saarnataan terroristijärjestön pikkupioneereille mutta kristillistä vakaumusta ei saa esittää ilman sanktioita. En nyt mitenkään viittaa valtakunnansyyttäjä Toiviaiseen, mutta toivon, että maa nielaisisi kaikki propellipäät valtion viroista!

Loppukevennys, jottette vaipuisi synkkyyteen tai toivottomuuteen, vaikka paasaankin taas sydämeni kyllyydestä päivänpoliittisista tapauksista:  

Eli Mitä käy keväälle?  Näin luin lehdestä, jossa manattiin edessä olevaa ankaraa talvea. Meinasin tämänkin kanssa ihokkaani repäistä halki. Tuleeko tämä hirvittävä kielimoka englannin what aboutista? Eihän noin suomen kielessä  kuulu sanoa. Miten käy kielelle, jos kukaan ei lopulta hallitse sitä? Nuijalla päähän jokaista mitä käy -höpsöä.

PS Juuri kuulen hyvän uutisen kello 16 radiouutisista: Antti Pelttari saa jatkaa Supon johdossa. Loistavaa. Antti Pelttari on juuri se, joka tänään uskaltaa lehdessä arvioida kriittisesti Raija Toiviaisen ja oikeusministerin toimintaa terrorismilainsaadännön osalta.    

Olento saapui

Opetusministeri Li Andersson on synnyttänyt olennon, tiedotusvälineiden informaation mukaan. Maailman ihmeellisin olento on saapunut. Onnea hänelle! 

Li on yksi lempipoliitikoistani, vaikka en kannatakaan hänen puoluettaan, vasemmistoliikettä. Hän on kuitenkin aina pyrkinyt perustelemaan sanottavansa rehellisesti, myös ajatusnyrjähdyksensä ja eroaa täten merkittävästi muista ikäisistään ministereistä, jotka puhuvat papukaijan tavoin merkityksetöntä sana- ja lausejargonia. Lin repliikkejä ei arvaa ennalta. 

Puheena oleva pieni olento on mitä ilmeisimmin terve vauveli, somin pyöröposkin, niin  kuin asiaan kuuluu. Elämän tähtihetki, paras aika on käsillä. Olento saa viettää äitinsä kanssa ainakin yhdeksän kuukautta luoden pohjaa vahvan persoonallisuuden kasvulle. 

 Jos hallituksen kaavailema Helsinki-lisän eli kotihoidontuen poisto todella otetaan käyttöön, se merkitsee sitä, että äidit, myös helsinkiläinen Li halutaan työvoimaksi pois kotoa jo vauveleiden ollessa alle yksivuotiaita. Hallitus arvelee, että laitos sopii vauvoille paremmin,  ja pakkotyöllistämällä vielä maitoa valuvat äidit usein halpatöihin saadaan työttömyyslukuja siistittyä. Moni äiti imettää nykyään yli vuoden. Vaan mitäs tästä, ura on tärkeämpi kuin lapsi - näinhän se meillä nykyään menee.

Kaikessa pitää koettaa kuitenkin nähdä hyvää. Kenties tämä siis onkin hallituksen naisväen taitava juoni saada lukuisat stadilaiset somaliäidit liesien ääriltä töihin! No, jos vain mies antaa luvan. Myös kaksinnaidut yksinelävät maahanmuuttajanaiset - heitä siis oikeasti on pääkaupungissa - ovat miehen alaisia, vaikka mies asuisi kenen tahansa vaimon luona.

Olen kuitenkin itse siinä pyhässä uskossa,  että työllisyyttä voidaan oikeasti parantaa vain työpaikkoja luomalla, ei eläkeputkia ja kotihoidontukia poistamalla. Kun synnyttäneet äidit palaavat töihin kehtojen ääreltä, putkautetaan näin äitiyslomasijainen takaisin kortistoon. Kannattiko?  

Itse pidän peukkuja nyt ministeri Saarikolle, joka on jyrkästi kotihoidontuen poistamista vastaan. Kunpa hän pysyisi lujana eikä tekisi lehmänkauppoja muun hallituksen kanssa. Uskon, että keskustapuolueen kannatus nousisi tästä suoraselkäisyydestä jonkin verran, kenties enemmänkin. 

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen on kummastellut sitä, että meillä pidetään itsestäänselvänä, että pikkulapsen sosiaaliset taidot kehittyvät hyvään ja toivottuun suuntaan päiväkodin lapsiryhmässä. Ei myöskään uskota sitä, että väärään kehitysvaiheeseen tullut liian suuri ryhmä saattaa estää lapsen sosiaalisten taitojen kehittymistä ja lisätä aggressiivisuutta.

Nykyään valtaosa vanhemmista haluaa hoitaa alle kolmivuotiaansa kotona. Tätä kehitystä tulee tukea, eikä sitä pidä koettaa särkeä hoitotukia poistamalla. Kotihoitohan merkitsee valtavaa säästöä yhteiskunnan varoista. Miksi nuori naishallitus olisi sitä vastaan?

(Ylempi maalaus Dieric Bouts, alempi Pablo Picasso)

Sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas

 

Jotta kenkään tai mikään tärkeä ryhmä ei pahastuisi, tai mikä onnettominta, pöyristyisi, sanottakoon heti alkuun, että tänään, uudenvuodenpäivänä anno domini 2021, kun kadut ovat hiljaiset ja merkittävä osa kansasta herää pikku pohmelossa,  on ortodokseilla Herran  ympärileikkauksen ja nimenannon päivä, juutalaisilla tevétkuun 17. päivä vuonna 5781 ja muslimeilla Džumade-l-ula-kuun 17. päivä vuonna 1442.  Tietäkäät syntiset, että päivä on siis pyhän Jeesus-nimen päivä, joten kalenterissa ei ole kenenkään nimipäivää tällä kohdalla. 

Lapsena meillä sulatettiin uudenvuodenaattona tinaa kauhassa, kumottiin se vesiämpäriin niin että tina sihahti ja muodosti jonkin möykyn. Jos tina hajosi hitusiksi, sanottiin, että se tiesi rahaa.  Muut kuviot piti katsoa niiden varjokuvista seinässä. Leikittiin myös ennustusleikkiä. Otettiin kymmenkunta kahvikuppia, käännettiin ne nurin  ja kätkettiin niiden alle erilaisia pikku esineitä. Jos nosti kupin punaisen langanpätkän päältä, se  tiesi iloa, musta surua, ja muita juttuja keksittiin itse tilanteen mukaan. Yleensä meillä uudenvuodenaaton vietto oli hauskempaa kuin joulu. Tämä johtui siitä, että isä ei ollut enää humalassa, kun jouluviinat oli juotu. Lapsilla  oli jopa rattoisaa, ja kehtasi käskeä kavereitakin kylään.

Mennyt vuosi 2020 oli hullu vuosi. Itselleni se on merkinnyt aikamoista eristäytymistä, kun olen ottanut koronan tosissani kaiken tiedon pohjalta, jota olen mediasta, myös kansainvälisestä imenyt. Jos olisin uskonut vain hallitusta ja sitä myötäillyttä valtamediaa, en olisi niin välittänyt maskeistakaan, vaan olisin vain pessyt käteni verille ja koettanut välttää turhia spektaakkeleita. Ja ajatellut, että minulla on oikeus elää vapaana rajoituksista, sillä eihän korona meille nyt tule. Nyt täällä maaseudullakin lähes kaikilla on maskit kaupoissa käydessään, sillä juntturaisimmalla papallakin. Kansalaiset ovat ottaneet ohjat omiin käsiinsä, kuten sodan aikanakin. Jos olisin poliitikko, kirjoittaisin kyllä jo tässä vaiheessa ylistyspuheen Suomen kansan yhteishengelle koronataistelussa, joka on tämän ajan Talvisota.

Se mitä toivon uudelta vuodelta, on moniarvoisuuden lisääntyminen, oikeasti. Ettei oltaisi yksisilmäisiä, ettei tuomittaisi toisinajattelevia, ettei nimiteltäisi ketään tyhmäksi eikä lukutaidottomaksi eikä mutakuonoksi eikä rasistiksi. Suomessa on äärimmäisen vähän oikeita rasisteja, enemmän on rasistiksi leimaamista, jos on hiukankin kriittinen.

Toivon tulevalta vuodelta vielä, ettei puhuttaisi toisen vihapuheesta huomaamatta omaa vihapuhetta. Erityisesti minua huolestuttaa se vihapuhe, jota ns. suvaitsevaisto harjoittaa ikään kuin oikeutetusti niitä kohtaan, jotka kyseenalaistavat esimerkiksi maahanmuuttoa tai vaikkapa Greta Thunbergin merkitystä maailmantaloudessa. En ole lukenut julmempia haukkuvia ilmaisuja toisinajattelijoita kohtaan kuin niitä, joita harjoitetaan siellä, missä eniten suvaitaan. 

(Maalaus Vincent van Gogh, Yksisilmäinen)