Sopivia deittikumppaneja, Tinder-matcheja alkoi tipahdella kiivaaseen tahtiin. Annelin rinta kohoili jännityksestä ja ilosta. Oli oikein ulkolaisia miehiä, ja komeita olivat tittelit. Oli Kabulissa asuva amerikkalainen liikemies, Dallasissa asuva islantilainen kirurgi, oli puolalaisella rahtilaivalla työskentelevä meri-insinööri sekä öljynporauslautalla työskentelevä öljynporausinsinööri.
- Humpuukia, puuskahti Anneli nenä nirpassa. Eihän tämmöisiä olekaan. Meri-insinöörikin kertoi pelkäävänsä merirosvoja ja halusi lähettää kaikki arvotavaransa turvaan Annelille Suomeen. Kissan villat mitään lähettäisi.
Vaan yksi profiili erottui Annelin silmissä selvästi humpuukimestareista: komea, kohta eläköityvä öljynporausinsinööri. Anneli ryhtyi viestimään öljyinsinöörin kanssa Hangouts- ja Whatsapp-viestimissä, ja insinööri alkoi hyvin nopeasti kiintyä Anneliin syvästi. Jo kuukauden kuluttua hän alkoi pyytää Annelilta Amazon-lahjakortteja. Ja Anneli lähetti, yhteensä peräti 70 sadan euron lahjakorttia. Vaikeahan siellä öljynporauslautalla oli nostaa rahaa ja tarkastella tilejä, kun yhteydetkin pätkivät.
Öljymies oli hyvin romanttinen ja hänellä oli, kuinka ollakaan sukujuuria Suomessa. Rahaakin oli, todisti mies ja lähetti kuvakaappauksen tilistään, kymmenestä miljoonasta dollarista. Anneli saisi kaikki rahansa takaisin, ja he voisivat ostaa Suomesta asunnon, jota Anneli voisi katsella jo valmiiksi, mielelllään uima-altaalla, ja voi maksaa miljoonankin.
Kuvat ja viestit kulkivat nyt tiuhaan ja mies alkoi lähettää vauraudestaan huolimatta lisää rahanpyyntöjä Annelille. Ja Anneli maksoi, sillä öljylautalta suoraan oli hankalaa hoitaa asioita. Ja mies oli tulossa Suomeen ja yhteinen elämä alkaisi.
Anneli oli lukenut ja kielitaitoinenen ihminen, ja toiminut yrityksessä ulkolaisten tuotteiden laaduntarkkailijana. Niinpä hän ymmärsi hyvin, että kun mies nyt halusi pois öljynporauslautalta, hänen oli tehtävä se turvallisesti omalla nopealla kyydillä eikä millään hitaalla katkuisella rahtilaivalla.
Anneli maksoi siis miehelle kolmetuhatta euroa kuljetukseen mantereelle Puolaan, mutta miespä juuttui maissa tulliin ja joutui pidätetyksi ja tarvitsi takuusummaksi 1800 euroa.
Tässä vaiheessa Anneli huomasi olevansa puilla paljailla, ja kun öljymies pyysi Annelia ottamaan lainaa ja pikavippejä, Anneli teki miehestä rikosilmoituksen poliisille, rakkaudestaan huolimatta. Vielä rikosilmoituksen jälkeenkin Anneli maksoi miehen tilille yhdeksäntuhatta euroa.
Miten tarina päättyy? Se päättyy juuri niin kuin kaikki tällaiset huijaukset päättyvät. Miestä ei löydy ja rahoja ei saa takaisin.
*
Turha tässä on kai päivitellä naista. Rakkaus on väkevä tunne, kun se roihahtaa. Ei mikään ole niin tärkeää maailmassa, kuin auvoinen hurma, joka naisia kantaa läpi nigerialaishuija usten joka päivä, tänäänkin.
Samaa sukua ovat kaikki huijaukset, tilinkaappausyritykset, vanhusten vedätykset, puhelinvedätykset ja Kreivi Ylermit sun muut. Uhrit eivät Suomesta lopu. Kun rahalla ei taida olla väliä, jos saa rakkauden hurmaa.
Ihmettelen oikeastaan eniten yhtä asiaa. Sitä, että vielä rikosilmoituksen tekemisen jälkeenkin Anneli maksoi miehelle yhdeksäntuhatta euroa. En keksi tälle mitään selitystä. Se on enemmän kuin hullua.
Toinen asia, mitä sopii ihmetellä, on kai huijarin mielenlaatu. Miten joku voi kylmin sydämin pettää toista ihmistä, viedä häneltä jopa kaiken irtoavan ja ylikin? Mitä tällainen ihminen ajattelee, millainen hän oikeasti on?
(Maalaus Lucas Cranach the Younger)
(Tarina on tositarina, lähde täällä.)