Hohhoijaa, Antti Lindtman

 

Ei näin. Ei näillä populistisilla puheilla sinipunaa synny. Saati saada Suomen velkalaivaa parempaan kurssiin. Että ”Purran johtama oikeistohallitus” ja ”Orpon kiemurtelu laitaoikeiston ympärillä”.. Hohhoijaa, Antti Lindtman. 

Jopa sanat ”äärioikeisto” ja ”ihmisvihaajahallitus” on nyt kuultu tämän miehen retoriikassa. Ja kaikki lausutaan suurin hämmästynein silmin ikään kuin itsellä olisi avain tilanteen ratkaisuun. Ja onhan se: paluu entiseen Marinin malliin, jossa ketään ei jätetä ja yhteiskunta huolehtii ihmisen toimeentulosta ja pelastaa samalla rajan yli tulevat  ja ilmaston. Sekä ihmiselle kuuluvan toiseuden ja turvallisen tilan kaikille, joille turvatila kuuluu. Houkuttaahan se.

Itse hämmästyn edelleen joka kerran, kun kysytään tiettyä ikuisuuskysymystä. Miksi vain köyhiltä leikataan, miksi rikkailta ei koskaan. Tätä kysymystä kuulee esitettävän taloyhtiön pihalla, keskusteluissa ihmisten kanssa, televisiossa. Somen eri alustojen keskusteluissa tämä on ydinkysymys.

Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Kun kenenkään omaisuutta  eikä palkkaa voi leikata näissä talkoissa, niin ei varakkailta voi leikata, koska he eivät saa sosiaalitukia. Varakkaat maksavat jo osuutensa korkeina veroina, osalla tuloveroprosentti huitelee 50 prosentin tienoilla eikä 40 prosentin tulovero ole edes harvinaisuus. Keskituloinen eläkeläinenkin pääsee melko helposti 30 prosentin tuloveroihin, mikäli on kouluttautunut ja päätynyt vaikka opettajaksi. Tällä prosentilla pääsee jo mukaan säästötalkoisiin, joten ei niitä eläkeläisten keskituloja kannata edes kadehtia.

Vaan mistä maallemme uusi sopuisa hallitus, jahka tämän hallituksen taival kolmen vuoden kuluttua päättyy? Mistä löytyy se viisas poliitikko, joka ei Lindtmanin lailla nosta vain itseään nimittelemällä muita rumasti. Joka ei teeskentele pyörein silmin, etenkin kun maan katastrofaalinen taloustilanne johtuu paljolti siitä, että oma puolue möhli viime kaudella monessa asiassa. Mistä löytyy se viisas poliitikko, joka korostaa sopua, yhteistyötä, yhteisöllisyyttä, keskustelutaitoa riitelyn ja leireihin jakamisen sijaan? Sellaista olisi hyvä kuunnella. Sellaista minä äänestäisin.

Opposition dystopiat

Suomen poliittinen puhe on muutostilassa, viestintäilmasto vapisee vallan vaihduttua vuosi sitten vasemmistolta oikeistolle. 

Siitä, että  oikeistohallituksen toimia kritisoidaan värikkäästikin, ei ole nokan koputtamista, ei kahta vastakkaista sanaa: niin täytyy ollakin. Opposition tehtävänä on kritisoida ja kyseenalaistaa hallituksen toimia.  

Nyt kuitenkin opposition puhe on kaukana kritiikistä ja kyseenalaistamisesta, sillä se on selkeästi yliampuvaa ja luonteeltaan päättäjiä halveksivaa - tämän aistii tavallinen kansalainenkin. Voisi kysyä, onko se jopa vastuutonta ja valheellista. Luomalla hallituksen leikkauksista maailmanlopun dystopioita, värisevällä äänellä lausuttuja kuvia ihmisten tulevasta nälänhädästä, opintojen keskeytymisestä, väkivallalla vastaamisesta  ei auteta ketään eikä muuteta mitään, vaan ainoastaan syvennetään ihmisten epätoivoa. 

Kun Antti Lindtman sanoo hallituksessa olevan ihmisvihaajia ja Sanna Marin äärioikeistolaisia rasisteja,  on aina joukko ihmisiä, joka alkaa toistaa näitä termejä mantranaan omassa puheessaan.  Kun ministeri esiintyy sakset kädessä kuvassa, jota ei alun perin tarkoitettu julkisuuteen, oppositio maalaa kyselytunnilla tarkoituksella ja ilmeisen suunnitellusti useassa peräkkäisessä puheenvuorossa kuvan ministeristä, joka nauttii julmasti hymyillen leikkaamisesta. 

Vahinko on syntynyt. Syntyy haluttu kuva psykopaattisesta ministeristä, vaikka on päivänselvää, ettei kukaan nauti tällaisesta, ja tämän ministeri itsekin on useasti sanonut - kukaan ei nauti leikkauksista. Some täyttyy ministerin haukkumisesta. Kyllä, hallitus vihaa ihmisiä, ja erikoisesti Riikka Purra. Vihapuhe ja manipulointi menee yleisöön kuin häkä. Somessa Purran äitienpäivätoivotuksiin vastataan haistattamalla vittua ja tappokehotuksilla. Parempaa vihapuhetta vasemmalta?

Voisi kysyä myös populismin perään. Populismissahan annetaan ihmisille sitä, mitä he haluavat ja toivovat, ei sitä, mitä he oikeasti tarvitsevat ja mikä on valtion paras. Vastineeksi laaditaan varjobudjetteja, joissa on katteettomia lupauksia. Helppoa kuin heinänteko. Jäämme odottamaan seuraavia vaaleja ja niitä oikeita budjetteja.. 

Vaan missä on se poliitikko, joka haluaa purkaa tämän edellisellä hallituskaudella syntyneen polarisaation, jossa kansaa kehotettiin ”valitsemaan puolet”? Missä on se poliitikko, johtaja, joka sanoo: tulkaa pois sieltä taistelukuopista, rakennetaan yhdessä maata. Yhteisöllisyyden riemulaulu - kunpa joku sanoittaisi ja säveltäisi sen.

(Maalaus Zdzislaw Beksinski)

Marin laskeutuu pilvestä

Helatorstaitahan vietetään Kristuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Kovin moni ei muista päivän merkitystä, vaikka se on yleinen vapaapäivä ja riemulla vastaanotettu. Muutenhan uskonto on paheksuttavaa, paitsi tietysti tänne tulleiden uskonto. 

Maassamme vallitsee sitä paitsi itku ja hammasten kiristys, ja suuri osa ennen tuettuja kansalaisia pelkää elintasonsa romahdusta neliöstä kolmioon, kolmiosta kaksioon, keskustayksiöstä kämäiseen kimppakämppään tai homeiseen soluun yhteiskeittiöllä. Riikka ei tajua, että kaikki eivät voi asua kimpassa ja että ihminen on paskana.

Elämme kuitenkin  mielenkiintoisia aikoja, sillä demarit ovat jälleen nostaneet kannatustaan Ylen gallupin mukaan. Jos nousu jatkuu samansuuntaisena,  niin odotettavissa voi olla taivaallinen paluu.  Sanna Marin laskeutuu pilvestä kuin jumalatar pelastamaan Suomen ahdingosta, johon ihmisvihaajahallitus on maan suistanut. Palaa voittajana täynnä iloa ja valoa  ulkoistettuaan itsensä hetkeksi sivuun ikävistä asioista. 

Marinin toista tulemista odottaa ainakin uskollinen fanijoukko, Minka ja Mikko Kuustonen, ehkä Iinakin, Andrei Koivumäki*, Sabina Särkkä, Tinde, Ilmari Nurminen ja lukuisa joukko meille kaikille lööpeistä tuttuja teiniksejä ja  julkimoita.

Demarien gallup-nousun jälkeen kysymys kuuluukin, kuka demareita johtaa, jos hallitus kaatuu, jos "Purran natsihallitus" ei kestä paineita, jotka entisestään voimaantunut demaririntama siihen nyt kohdistaa. Astuuko remmiin alati hämmästyneen näköinen puoluejohtaja vai paluun tekevä maailmanmatkaaja, jumalatar? Pystyykö normaali kuolevainen enää katselemaan eduskunnasta lähetettäviä kyselytunteja ahdistumatta opposition  riitelystä ja rähinästä?

* ) Nimi Aleksi Valavuori korjattu Andrei Koivumäeksi klo 22.08

(Maalaus Félix François Barthélemy Genaille)