Kauniita toilettipapereita on markkinoilla, kun etsii eikä osta niitä kyykkypapereita marketin alahyllyiltä. Esimerkiksi Embolla on ruusukuvioista toilettipaperia. Joka toinen rulla on vaaleanpunainen, joka toinen vihertävä. Ilahdun aina, kun vaaleanpunainen rulla alkaa, sillä se on vielä kauniimpi kuin vihreä.
Embo onkin vakiomerkkini, kahdeksan rullan pakkauksissa, niin ei vie tilaa toiletin nurkassa. Mikään ei ole niin banaalia kuin valtavat tarjouksesta ostetut säkkivarastot keltaista tai harmaata serlaa saunan lauteilla, josta ne heivataan jonnekin saunomisen ajaksi.
Nyt, koronankin vähitellen unohtuessa, ostin taas pakkauksen kaunista toilettipaperia, tällä kertaa Lambin. Siinä näytti olevan säkeitä kirjoitettuna kauniilla romanttisella käsialalla. Ihanaa! Nyt on kiva mennä asioimaan toilettiin! Hintaa en katso näin välttämättömissä ostoksissa. Säästän vaikkapa siinä, etten juurikaan syö punaista lihaa. Valkoinenkin liha alkaa olla listallani kyseenalaista.
Katsoin nimittäin eilen Luonto-Liven sääksipoikueen kasvua, ja siinä kidutettiin kalaparkoja. Äitisääksi toi pesään jumalattoman suuren kalan, joka sätki henkensä hädässä. Mitä tekivät nämä julmat pikku sääksilapsipedot? Iskivät kyntensä ja koukkunokkansa kalan kasvoihin ja vartalon lihaan ja raastoivat siitä palasia kalarukan vielä eläessä. Olisivat edes odottaneet, että kala tyytyy kohtaloonsa ja kuolee. En voinut katsoa. Luonto-Live ei olekaan aina kovin suloista katsottavaa. Kaikki me täällä Telluksella syömme toisiamme. Kasvitkin kuulemma huutavat, kun niitä taitetaan.
Sivuloikan jälkeen - ne ovat erityisen sallittuja ja toivottuja tässä blogissa, rakas lukija - takaisin aiheeseen. Avasin tänään Lambin ensimmäisen rullan ja tällaisia säkeitä se tarjosi toilettinautintoon:
Olet ihana, koska näet minut kokonaan ja olet siinä vielä.Minusta tulee pähkinä seurassasi.Tassusi sipaisu poskelleni sai taas polveni pehmeiksi.Olet täydellinen sellaisena kuin olet. Muista että sinä riität.Rakas, olet valoni, olet voimani. Rinnallasi on hyvä olla.Pelasin Tinderiä ja voitin.Rakastan pieniä sormenjälkiä ikkunassa.Rakastan sinua eniten silloin, kun heräät aamulla tukka pörrössä ja silmät sikkurassa ja hymyilet vain minulle.
Tekisi mieli sanoa, että aina meidät vanhat ämmät unohdetaan. Tuommoista siirappista haavemaailmaa, jota ennen luettiin Reginasta ja Nyyrikistä. Kaikki markkinoidaan nuorille ihmisille, lähes teineille, joilla ei vielä edes ole rahaa. Me vanhat istumme säästöjemme päällä ja meillä olisi varaa sijoittaa laadukkaaseen toalettipaperiin. Vaan ei meille mitään markkinoida. Koronassakin käskettiin pysyä kotona ja kauppareissut kiellettiin. Voin kertoa nyt, hähää teinixit, että minulla pankkitilini kasvoivat kohisten enkä aio testamenteta pääomaani teille, vaan ostaa itselleni loppuelämäni ajan luksustoilettipaperia ja kalliin kameran ynnä muuta tarpeellista ja kivaa..
Pankaapas siis siellä markkinointiosastolla ne Lambien lauseet uusiksi niin että me pirteät hyväpyllyiset parhaan nuoruutemme ja haavemaailmamme ohittaneet voimme myös lukea rullan lauseita hyvillä mielin. Miten olisi vaikka nämä:
Ei se vanhakaan omena aina ryppyinen ole.Vielä kulkee, sanoi Reiska Impin mopoa.Viel on truutissa vettä, sanoi Impi Reiskaa.Plomsis, sanoi Pekka kun hampaat viskilasiin putos.Rock rock, sanoi Raija, kun kukon näki.
Vai mitä?