Kesäpäiväkirja, sivu 6: kesäpäivän lumoa

Lumo on vallannut Olgan vanhan keinutuolin. Se on oikeastaan hyvä, sillä keinutuolin jalaksessa on näkymätön halkeama, ja ihmisistuja joutuu varomaan, ettei tuoli hajoa alta.  Lihavan kissan tuoli vielä kestää.

Täällä on uitu ja katseltu meren pintaa viistäviä tervapääskypoikueita, laineilla kelluvia joutsenia, leikitty pikku dronella ja laineilla kiitävällä hurjalla veneellä, radio-ohjattavalla. Vielä kun saisi sup-laudan ja sähköpotkulaudan! En tiedä, mistä tämä vehjehinku on tullut. Ehkä siitä, kun viime kesänä koronaeristyksen aikaan katselin ikkunasta ulos ja näin, miten soma nuori tyttö ajoi sähköpotkulaudalla pitkin kävelykatua hurjaa vauhtia, vapaana koronasta ja kaikesta, vaalea pitkä tukka tuulessa hulmuten. Tyttö ei liikahtanutkaan, ja lauta kiisi eteenpäin kuin uuteen aikaan vanhan maailman läpi. Jos olisin nuori tyttö, minä voisin olla se tyttö. Kiehtovaa!

*

Lopuksi, innokkaana paasaajana, ihmettelen  tietysti jotain yhteiskunnallista asiaa eli uutisten tietoa: sisärajavalvonta Schengen-maista päättyy nyt. Uutistenlukija lykkää lyhkäistä, sillä sisärajavalvonta, se ”Euroopan tiukin”, on vuotanut koko ajan ja ollut ainakin välillä olematonta. Viikko sitten täyteen buukattu Frankfurtin kone sai purkautua vapaasti ilman pienintäkään kontrollia maahamme. Missään ei näkynyt koronatestaajia. Kukaan ei kysynyt rokotuspasseja, ja tulijat olivat ihmeissään. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että Huuhkaaja-faneja on ehkä syyllistetty turhaan deltavariantin levittämisestä. Meille on mitä ilmeisimmin tultu kontrollitta muualtakin.

Samaan aikaan ilmenee, että sekä THL että STM ovat rikkoneet  65 - 69-vuotiaiden AstraZeneca-rokotuksissa perustuslakia, yhdenvertaisuuslakia ja potilaslakia, ja ne eivät korjanneet käytäntöä  kehotuksista huolimatta. Tämä ei lisää luottamusta hallituksen koronatoimiin, jos sellaisia vielä ylipäänsä on tulossa. 

*

Ja kaiken lopuksi loppukevennys. Mitäpä te olette tänään syöneet pääateriallanne, jos teillä sellainen on ollut? Minä en voi kehua nyt kokkaustaidoillani kun kerron, että meilläpä oli S-marketin lämpöpisteestä ostetut kananrinnat ja kermaperunat. Kermaperunat toisten toiveesta, itse en tee enkä syö niitä oma-aloitteisesti koskaan. En tykkää sörsseleistä, jotka uivat liemessä. 

(Valokuva, Iines 07/2021)

Kesäpäiväkirja, sivu 5: vallankumouksia siellä sun täällä

Suoritin äsken vallankumouksen. Hävitin muurahaispesän. No, en minä sitä hävittänyt olisi, ellei se olisi ollut sisällä, saunan takkahuoneessa, jossa kohta tuleva ulkomaanihminen nukkuu lomallaan.

Ensin ihmettelin kauniilla lakatulla lattialla olevia eristevillan möykkyjä, joita oli nakerrettu seinän hirsien välissä olevista  täytteistä. Luulin hiirten tekosiksi. Sitten aloin katsella lattialla ristiin rastiin vaeltavia muurahaisia, kusiaisia, niin kuin lapsena sanottiin. Sinnehän ne menivät seinän viereen, jonne oli pykätty kohoava keko, pitkulainen. 

Minulla ei ollut mukana kummempia tuhoamisvälineitä, kun harja ja sihveli, johon aloin kauhoa kekomassaa. Ja heitin ulos puskien taakse pitkässä kaaressa. Kymmeniä kertoja. Mitäs tulivat sisälle. Luontoon ne kuuluvat, ulos. 

Vedin lattian ja nurkat vielä oikein pahanhajuisella amerikkalaisella desinfiointiaineella, Sanytolilla, joka räjäyttää koronabasillit. Nyt räjäytettiin muurahaisyhdyskunta taivaan tuuliin. Kyllä luonto on ihmeellinen.

Maailmalla taas ei tapahdu mitään, hallituskin lienee lomalla. Tytti Yli-Viikari on antanut lausunnon, siteeraten tällä kertaa Shakespearea:” Kun iso pyörä pyörii mäkeä alaspäin, kannattaa hellittää otetta tai se taittaa niskat.” 

Joskus ihailen Tyttiä, joskus taas mietin, että hän on kuin kirjaesimerkki narsistista: ei näe omaa syyllisyyttään eikä kyseenalaista itseään, niin kuin ihmisen mielestäni kuuluu aika ajoin tehdä. Niin tai näin, hänen viestintänsä on jopa hauskaa. 

Muuten olen sitä mieltä, että pieniä ovat Tytin synnit suuryritysten ja ammattiyhdistyssektorin äijien voittoihin ja kultaisiin kädenpuristuksiin ynnä muuhun mammonaan verrattuna. 

Vaan suurin synti taitaa kuitenkin olla Jussi Halla-ahon Areena-puhe uudesta kulttuurivallankumouksesta. Se on herättänyt jo hätää hallituspuolueissa, ja kumous on kiirehditty kieltämään. Eihän meillä mitään ole, ettäs tekin tiedätte. Valtakunnassa kaikki hyvin. 

Tämä asia tuli mieleeni, kun tein äsken sanaristikkoa. Nimittäin vihjeenä oli "tyttökaveri" ja ristikkoon tuli "ystävätär".  Opettajatar, johtajatar. Näin sanottiin joskus, ei nyt. Huutia ristikontekijälle.

Miten minusta tuntuu, että kielioppikin on kokenut vallankumouksen. -tar/-tär-johdin on taatusti julistettu pannaan, sillä se viittaa vain cis-naiseen. Tämäkin tiedoksenne. Olkaa valppaina! Ei hervahduksia edes helteillä.

Kieli viestii

 

 

Mennä viikolla saimme uusimmat tiedot siitä, mitä Tytti Yli-Viikari nyt kantoi kainalossaan viimeisimmässä oikeusistunnossa. Tällä kertaa kyseessä ei ollut filosofinen teos eikä runokirja, vaan iso punainen A. 

Tämäkös herätti taas kiinnostusta melkein  enemmän kuin Yli-Viikarin tekemä mahdollinen rikos. Lukeneimmat meistä tietävät, että kyseessä voisi olla viittaus ihmisen leimaamiseen poltinmerkillä hänen rikoksena pidetystä teostaan. Nathaniel Hawthorne on nimittäin kirjoittanut jo vuonna 1850 teoksen The Scarlet Letter (suom. Tulipunainen kirjain).

Romaanissa Hester Prynne -niminen nuori nainen synnyttää lapsen, mutta ei suostu paljastamaaan lapsen isää. Puritaaninen yhteisö pakottaa Prynnen seisomaan häpeälavalla kolme tuntia ja alistumaan näin julkiselle nöyryytykselle. Prynne joutuu myös kantamaan punaista A-kirjainta lopun elämänsä tekemänsä aviorikoksen merkiksi. 

En jää tässä pohtimaan Tytti Yli-Viikarin sinänsä kekseliästä käyttäymistä, niin mielenkiintoista kuin se onkin, vaan ihmettelen toista viestinnällistä asiaa. Kielen arvoa viestinnässä ja etenkin suomen kielen hyvän  hallinnan merkitystä. Sitä vähätellään nykyisin, kun kansainvälisyyttä korostetaan. 

Luin nimittäin iltapäivälehden tuoreinta varoitusta yritysten ja kansalaisten huijaamisesta viesteillä. Ihmettelen näitä joka kerta. Miten yksinkertaista on huomata viesti huijaukseksi. Vai mitä? Katsokaapa alla artikkelista lainattua kuvaa ja suurentakaa sitä klikkaamalla kuvaa:

Viestissä on kymmenkunta töppöä suomen kielen virhettä ja huonoa ilmaisua, jonkalaisia Posti Group ei tee, huolimatta karmeasta nimestään. Pahimpana kielimokana pidän toisen tekstikappaleen virkettä, jossa on alkeellinen pronominin korrelaattivirhe:  ” - - maasta, jonka kaupallinen arvo on yli 22 euroa - - . ”  Toinen on vaikkapa tämä : Osta Pin-koodi -  75 EURO.

Jos yrityksen työntekijät ja yksityiset kansalaiset hallitsisivat suomen kielensä hyvin, huijausviestit eivät löytäisi ainuttakaan uhria. Jokaisessa on kielimokia. Kannattaa siis opiskella hyvä äidinkielentaito ja edellyttää myös maahanmuuttaneilta - myös naisilta - suomen kielen hyvä luku- ja kirjoitustaito. Se on heidän oma etunsa.

Tämmöistä painavaa asiaa kesähelteillä, kun on ensin hikoiltu nurmikon leikkuussa ja risusavotassa, istuttu pihalla hikeä laskemassa paarmojen ruokana ja juotu litra vettä. Tehkäähän joutessanne kielitaidon testi ylläolevasta viestistä. Onko siinä teistä mitään epäilyttävää? Entä Tytti Yli-Viikarissa, jota fanitan sikana?