Kerttu ja setämiehet

Olipas kerran pikkuinen punahilkkainen Kerttu ja hirveä setämies. Oikeastaan setämiehiä oli useita, mutta tyttöjä siis vain yksi.

Tyttösellä oli visio ruokkia nälkäiset, ja niinpä hän lähti retkelle äidin antaman eväskorin kanssa. Ei aikaakaan, niin jo parahti ensimmäinen vastaantulija, muuan setämies juuri uusituin ruokakalustoin, vaikka ikenet olivat vielä turvoksissa.

.

 - Mikäsh tuo tyttö luulee olevansha, kun luulee pikkuishen korillishen riittävän nälkäisille, nauroi  setämies. - Heh heh.

Tuli vastaan toinen setämies, hymyili vinosti ja loihe lausumaan:
- Ei ole kaikki kammarit tyttösellä lämpiminä, mutta lopun uskossa hän epäilemättä on. Heh heh.

Tuli vastaan kolmas setämies, ja sitten setämies setämiehen jälkeen. Vaikka oli joukossa jokunen nainenkin, Kerttusta kummastelemassa, niin setämiehestä hänkin kävi, kun kerran oli päätetty, että setämiehiä vastaantallaajat ovat.

Sananen leipää jakavasta Kertusta kiiri yli globaalin maanpinnan  lentokoneita vältellen, mutta tilanteeseen nähden nopeasti, ja setämiehestä tuli hetkessä maan kuuluisin käsite ja miehenmalli. Tilanne eskaloitui niin pahaksi Kertulle, että vastavalittu pääministerikin ärähti rusetti      rintapielessään:

 ”On väärin, että aikuiset setä­miehet arvioivat Kerttua!”

Puhuttiin, että jopa Amerikan presidentti Donald Duck naureskeli leipäkorinsa kanssa huseeraavaa Kerttua, jonka kuultiin yrittävän rantautua kaarnalaivallaan jo Philadelphian rannikolle tuomaan leipää mantereen köyhille. 

Kerttunen ei kuitenkaan piitannut setämiehistä, vaan jakoi jakamasta päästyäänkin tuomisensa viimeiseen muruseen saakka. Ja täytyy sanoa, että köyhien vatsat inisivät tyytyväisyydestä niin, että setä Samuli kumartui kysymään ihmisiltä: - Kuka siellä niin kauniisti laulaa? Ihmiset riemuitsivat ja sanoivat, että tuli enkeli taivaasta makkara kädessä, ja antoi sen - minulle!

Päätetään satu Kerttusesta ja pahoista setämiehistä tähän onnentäyteiseen auvoon ja todetaan, että kyllä tässä hyvin kävi,  ja Kerttukin pääsi takaisin kotiinsa kori tyhjänä mutta yhtä kokemusta rikkaampana. 

Kansalaisetkin rauhoittuivat ja suuntasivat katseensa eteenpäin, kohti tulevaisuutta, vaikka nälänhätä edelleen vähän pelottikin. 

Muuan viisas vanha kansan edusmies keksi loistavan idean, jolla laajempi sivistys saataisiin   leviämään yhtä hyvin kuin Kertun jakama leipä. - Valitaan maahan sivistyspääministeri! Sellainen joka ei ole poliitikko, vaan syvästi ja laajasti sivistynyt ihminen. Ja annetaan hänelle Nobelin palkinto.

Tarinaan sisältyy vihje, joka liittyy  Kerttuun. Lukija saapi arvata sen ihan itse tykönään. 

Porkkalanniemi myyty?

Säikähdän, kun näen Antti Rinteen sanomalehden nettilivelähetyksessä Googlen johtajan Sundar Pichain kanssa. Mitähän herra paratkoon  nyt tapahtuu, tuntuu vaaralliselta. Huh, kylmät väreet yläselässä. Onko Rinne myynyt Suomen Googlelle? Kenties Google on ostanut Suomen käsivarren tai ainakin Porkkalanniemen?

No ei, hurrata kai pitäisi. Google sijoittaa Suomeen kuusisataa miljoonaa Haminan Datakeskuksen käyttöön ja aloittaa tekoälyyn liittyvän yhteistyön SAK:n kanssa. Tuulivoimapuistojakin rakennetaan lisää Suomenniemelle, ainakin Ilmatar Energy Kainuuseen,  tuottamaan Googlelle sähköä.

Näin Google hipaisee Suomea, tai ei hipaise, vaan tulee iholle. Ja vielä pääministerin saattelemana.

Kaipa tämä kaikki on hyväksi Suomen taloudelle. Vaan edelleen puistattaa, kun katson pääministeri Rinteen  hymyilyä ja luen ilmastopuheita. Voisivatko kylmät väreet johtua siitä, että kaikki tässä mainittu toiminta liittyy asioihin, joita vierastan ja epäilen, jopa kammoan.

En pidä tuulivoimapuistojen rakentamisesta enkä pidä tekoälystä enkä tekniikan valumisesta kaiken yli. Sen televisiossa näytetyn tökerön Niinistön huomasi heti väärennökseksi. En tiedä sitäkään, mitä ajatella yhdistelmästä Rinne + SAK + tekoäly. Enkä tiedä, mitä ajatella siitä, että Google omistaa koko maailman ja tietää meistä kaiken. Olenko vainoharhainen, kun nyt ilmoitettu Googlen taloudellinen sijoitus pieneen Suomeen ei riemastuta minua?

Päinvastoin, suren nyt jo Kajaanin luonnon puolesta, kun maisemaa aletaan panna matalaksi valtavien tuulivoimapuistojen alta.  Siinä kaatuu hehtaareittain metsää, miljoonien pieneliöstöjen ja lintujen koteja, kun louskamyllyjä rakennetaan. Taitaa mennä muutama liito-orava ja räjähtävä lepakkokin mukana. Vaan viis niistä, tämähän tulee Googlelle.

Ja aletaanko työpaikkoja yhä enemmän täytellä puhuvilla ja käskyjä tottelevilla teköälyihmisillä? Kun suru oikein yltyy, suren jopa sitäkin, että Kainuussa on laitos, jonka nimi on Ilmatar Energy. Mikä kielisekasikiö! Suomalaisilta yritysjohtajilta puuttuu tyystin itsekunnioitus. Yhdistää kalevalainen hieno nimi englanninkieliseen arkiseen sanaan.


(Maalaus Edvard Isto, alempi kuva Alueviesti 10.4.2015, Sastamala)

Sano muikku!

Tiedän muutamia ihmisiä, joiden en ole koskaan nähnyt hymyilevän. Teemu Keskisarja on yksi sellainen. Kun hän jokin aika sitten esiintyi katsomassani televisio-ohjelmassa yhtenä vieraana, hän ei vetänyt suutaan kertaakaan edes hymyntapaiseen, vaikka kaikki muut vetivät.

Tarkistan vielä hymyttömyyden Googlen kuvahaulla, huolimatta siitä, että Teemu Keskisarja inhoaa syvästi internetiä ja somea. Olen varautunut siihen, etten löydä montakaan hymykuvaa Teemusta. Totta se onkin, sillä aukeaman kuvista muutamassa näkyy vain lievä hymynkare ja  kolmessa hymyksi luokiteltava ilme.

Ensimmäinen hymykuva on Sana-lehdestä ja siinä kerrotaan, että Teemu  liittyi kirkkoon. Hänet kastettiin ja konfirmoitiin Tuomas-messussa huhtikuun viimeisenä sunnuntaina. Tämä on myös kaikkein muikein hymykuva, ja Teemu sanoo siinä näin:

Haluan uida vastavirtaan, koska älymystö ja eliitti ovat äärettömän ja liikuttavan yksimielisesti kirkkovastaisia. 

Totuus on myös se, että Teemu halusi kastaa kolmannen lapsensa. Ihanaa, Teemu, ihanaa. Et ui valtavirran pintavesissä.

Kirkko on hyvä instituutio, joka tekee paljon enemmän hyvää kuin pahaa. Paljon enemmän valtion veroista valuu turhiin tarkoituksiin kuin kirkollisveroista. 

Toisessa hymykuvassa Teemu puhuu Radio Rockin Heikelä Korporaatiolle väitöskirjastaan, joka kertoo, että 1700-luvulla eläimiin sekaantuminen oli yleistä. Rangaistukset haureudesta olivat ankaria, ja kerrankin mestattiin molemmat osapuolet, mies ja hieho. 

Kolmas hymykuva löytyy samasta Radio Rockin tilaisuudesta, ja siinä Teemu kertoo piikojen ja renkien olleen orjia Suomessa 1800-luvulla. Tästä haluaisin tietää lisää, sillä tiedän molempien vanhempieni muinaisella sukutilalla olleen kumpiakin. Mitähän Teemu tarkoittaa orjilla? Näkyykö tässä hänen seitsenlapsisen kommunistikotinsa taistolaisperintö? Työläinen on orja?

Lukaiskaapa joutessanne tänäisestä Helsingin Sanomista Tommi Niemisen Keskisarjasta kirjoittama juttu. Siinä on normaalista linjasta poikkeava raikas näkökulma tunnetun historioijan nationalismiin. Pahoittelen sitä, että lehti panee artikkelinsa maksumuurin taakse. Sen vuoksi poiminkin alle muutamia sitaatteja, jonkalaisia ei yleensä mediassa näe.

Taustaksi mainitsen,  että Teemu Keskisarja on siis 48-vuotias historioija, yksi Suomen tunnetuimmista, jolla on laaja tutkimus- ja julkaisutuotanto. Keskisarja on tunnustautunut itse nationalistiksi, ja hänen pääteesinsä kuuluu näin:

Nationalismin maine on mustattu väärin perustein ja kohtuuttomin syytöksin. Juuri kansallisuusaate ja suomalaisuusliike ovat 1800- ja 1900-luvuilla antaneet suomalaisille kaiken, mikä on meille arvokkainta: Ihmisarvon ja tasa-arvon. Itsenäisyyden. Kuolemattomat taideteokset. Jopa kaikki nykyiset puolueet, joiden todelliset juuret ovat  1800-luvun kielitaisteluissa.

 Hävettävää elää näin typerässä ajassa. 

Edellisellä lyhyellä sitaatilla Keskisarja viittaa arvoliberaaleihin, vasemmistolaisiin ja globalisteihin, jotka halveksuvat kansallismielisiä piirejä antaumuksellisesti.

Kansallismielisyyden vastakohta ei ole globalismi, vaan kansallismielettömyys. Kansallismieletön virtsaa vaikka suomen kielen päälle ja luulee, etteivät suomalaiset ole saaneet mitään itse aikaiseksi. Se on jatkuvaa sieluntunnon kriisiä perustunteena.

Teemu on niin oikeassa. Nostan olkihattuani ja ojennan sulan historioijan pörrötukkaan. Ihmisten historiantuntemus on "ohkasta ja hokemiin perustuvaa", kuten Teemu sanoo.

Juuri näin, ohutta yläpilveä. Minäkin tunnen nuoren dipl.inssin, joka heittäisi suomen kielen roskakoriin ja ottaisi tilalle globaalin englannin kielen. Ja kansallismielisyys on se persuaate, johon hän ei  koskisi tikullakaan. Kuten valtaosa ihmisistä nyky-Suomessa, tänään, kauniina syyssunnuntaipäivänä vuonna 2019.

Englannin kieli johtaa litteään ja latteaan yhtenäiskulttuuriin. Suomi oli ennen monikulttuurinen. Ihmiset hädin tuskin ymmärsivät toistensa murteita.

Lopuksi Teemun väittämä: Kansallisuusaate oli se, joka 1990-luvun lopussa vei voiton kommunismista ja "pahan valtakunnasta" kun Baltian maat ja muut Neuvostoliiton alistamat pikkiriikkiset kansallisvaltiot rimpuilivat itsenäisiksi. - Näinhän se taisi mennä. Eivät alistuneet globaaliksi valtakunnaksi.

Minua vituttaa Karjalan menetys ihan joka päivä.

Teemu Keskisarja, mies joka ei turhaan hymyile.  Tunnen yhteenkuuluvuutta Teemun kanssa, ja muutenkin pidän ihmisistä, jotka eivät turhaan hymyile.  En vissiin usko hymyn voimaan, vaikka itse luulen hymyileväni liikaa. Ihminen on miellyttämishaluinen silloin, kun hän ei ole tarpeeksi vahva.

(Valokuva Liisa Takala HS 8.9.2019)