Tiedän muutamia ihmisiä, joiden en ole koskaan nähnyt hymyilevän. Teemu Keskisarja on yksi sellainen. Kun hän jokin aika sitten esiintyi katsomassani televisio-ohjelmassa yhtenä vieraana, hän ei vetänyt suutaan kertaakaan edes hymyntapaiseen, vaikka kaikki muut vetivät.
Tarkistan vielä hymyttömyyden Googlen kuvahaulla, huolimatta siitä, että Teemu Keskisarja inhoaa syvästi internetiä ja somea. Olen varautunut siihen, etten löydä montakaan hymykuvaa Teemusta. Totta se onkin, sillä aukeaman kuvista muutamassa näkyy vain lievä hymynkare ja kolmessa hymyksi luokiteltava ilme.
Ensimmäinen hymykuva on Sana-lehdestä ja siinä kerrotaan, että Teemu liittyi kirkkoon. Hänet kastettiin ja konfirmoitiin Tuomas-messussa huhtikuun viimeisenä sunnuntaina. Tämä on myös kaikkein muikein hymykuva, ja Teemu sanoo siinä näin:
Haluan uida vastavirtaan, koska älymystö ja eliitti ovat äärettömän ja liikuttavan yksimielisesti kirkkovastaisia.
Totuus on myös se, että Teemu halusi kastaa kolmannen lapsensa. Ihanaa, Teemu, ihanaa. Et ui valtavirran pintavesissä.
Kirkko on hyvä instituutio, joka tekee paljon enemmän hyvää kuin pahaa. Paljon enemmän valtion veroista valuu turhiin tarkoituksiin kuin kirkollisveroista.
Toisessa hymykuvassa Teemu puhuu Radio Rockin Heikelä Korporaatiolle väitöskirjastaan, joka kertoo, että 1700-luvulla eläimiin sekaantuminen oli yleistä. Rangaistukset haureudesta olivat ankaria, ja kerrankin mestattiin molemmat osapuolet, mies ja hieho.
Kolmas hymykuva löytyy samasta Radio Rockin tilaisuudesta, ja siinä Teemu kertoo piikojen ja renkien olleen orjia Suomessa 1800-luvulla. Tästä haluaisin tietää lisää, sillä tiedän molempien vanhempieni muinaisella sukutilalla olleen kumpiakin. Mitähän Teemu tarkoittaa orjilla? Näkyykö tässä hänen seitsenlapsisen kommunistikotinsa taistolaisperintö? Työläinen on orja?
Lukaiskaapa joutessanne tänäisestä Helsingin Sanomista Tommi Niemisen Keskisarjasta kirjoittama
juttu. Siinä on normaalista linjasta poikkeava raikas näkökulma tunnetun historioijan nationalismiin. Pahoittelen sitä, että lehti panee artikkelinsa maksumuurin taakse. Sen vuoksi poiminkin alle muutamia sitaatteja, jonkalaisia ei yleensä mediassa näe.
Taustaksi mainitsen, että Teemu Keskisarja on siis 48-vuotias historioija, yksi Suomen tunnetuimmista, jolla on laaja tutkimus- ja julkaisutuotanto. Keskisarja on tunnustautunut itse nationalistiksi, ja hänen pääteesinsä kuuluu näin:
Nationalismin maine on mustattu väärin perustein ja kohtuuttomin syytöksin. Juuri kansallisuusaate ja suomalaisuusliike ovat 1800- ja 1900-luvuilla antaneet suomalaisille kaiken, mikä on meille arvokkainta: Ihmisarvon ja tasa-arvon. Itsenäisyyden. Kuolemattomat taideteokset. Jopa kaikki nykyiset puolueet, joiden todelliset juuret ovat 1800-luvun kielitaisteluissa.
Hävettävää elää näin typerässä ajassa.
Edellisellä lyhyellä sitaatilla Keskisarja viittaa arvoliberaaleihin, vasemmistolaisiin ja globalisteihin, jotka halveksuvat kansallismielisiä piirejä antaumuksellisesti.
Kansallismielisyyden vastakohta ei ole globalismi, vaan kansallismielettömyys. Kansallismieletön virtsaa vaikka suomen kielen päälle ja luulee, etteivät suomalaiset ole saaneet mitään itse aikaiseksi. Se on jatkuvaa sieluntunnon kriisiä perustunteena.
Teemu on niin oikeassa. Nostan olkihattuani ja ojennan sulan historioijan pörrötukkaan. Ihmisten historiantuntemus on "ohkasta ja hokemiin perustuvaa", kuten Teemu sanoo.
Juuri näin, ohutta yläpilveä. Minäkin tunnen nuoren dipl.inssin, joka heittäisi suomen kielen roskakoriin ja ottaisi tilalle globaalin englannin kielen. Ja kansallismielisyys on se persuaate, johon hän ei koskisi tikullakaan. Kuten valtaosa ihmisistä nyky-Suomessa, tänään, kauniina syyssunnuntaipäivänä vuonna 2019.
Englannin kieli johtaa litteään ja latteaan yhtenäiskulttuuriin. Suomi oli ennen monikulttuurinen. Ihmiset hädin tuskin ymmärsivät toistensa murteita.
Lopuksi Teemun väittämä: Kansallisuusaate oli se, joka 1990-luvun lopussa vei voiton kommunismista ja "pahan valtakunnasta" kun Baltian maat ja muut Neuvostoliiton alistamat pikkiriikkiset
kansallisvaltiot rimpuilivat itsenäisiksi. - Näinhän se taisi mennä. Eivät alistuneet globaaliksi valtakunnaksi.
Minua vituttaa Karjalan menetys ihan joka päivä.
Teemu Keskisarja, mies joka ei turhaan hymyile. Tunnen yhteenkuuluvuutta Teemun kanssa, ja muutenkin pidän ihmisistä, jotka eivät turhaan hymyile. En vissiin usko hymyn voimaan, vaikka itse luulen hymyileväni liikaa. Ihminen on miellyttämishaluinen silloin, kun hän ei ole tarpeeksi vahva.
(
Valokuva Liisa Takala HS 8.9.2019)