18.1.2020

Märät puut eivät syty helposti




Hurskas anteeksipyyntökulttuuri kukoistaa Suomessa. Sanoisin jopa niin, että ajassa on jotakin kristillistä ja perin luterilaista, kun synnintunto on herkistynyt niin monilla, etenkin aloittelevilla poliitikoilla. Myös liike-elämässä tämä hurskas piirre nostaa päätään.

Ehkä ihmisellä sentään on toivoa. Pompejin asukkailla ei ollut. Kuten aamun mainiossa Yle-dokumenttisarjassa nähtiin,  satoi hohkakiveä ja kuumaa laavavirtaa syntisten päälle. Jumalan rangaistus kohtasi paatuneita ihmisparkoja. Olisivatpa ajoissa älynneet pyytää anteeksi syntejään.

Vaan meillä siis osataan. Hyvyys on täyttänyt sydämet ja pyydetään anteeksi ikivanhoja hupailuesityksiä tai Facebook-kirjoituksia tai jopa hyväntahtoisia homobaarissa läimäyttelyjä.Yhdistävä tekijä anteeksipyytämisissä on se, että kyseessä on tapahtuma, joka ajoittuu maailmankatsomuksen muuttumiseen entistä paremmaksi.  On tultu uuteen uskoon.

Irvileuat vaan tahtovat naureskella anteeksipyynnöille, jotka taitavat mennä perille vain omassa puolueessa ja kirkon piirissä. Märät puut eivät syty helposti tai jos syttyvät, vaivan kautta.

Viimeisin uskoontulo on Elisalta. Johtaja Jukka Lehto on  pyytänyt anteeksiElisan puhelinmyyjät ovat järjestelmällisesti valehdelleet asiakkaille  koettaessaan myydä vanhoihin laajakaistayhteyksiin "lisänopeutta" olemattomin perustein. 

Mitä tästä pitäisi ajatella?  Antaako Jukalle anteeksi?  - No minä en anna, vaikkei minulla Elisaa olekaan.  Buuu Elisalle! 

Anteeksi ei saanut Aleksander Stubbkaan  aikoinaan.  Sori siitä. Kuinkas sen selkeämmin sanot? Mies häipyi vähin äänin päivänpolitiikasta. Kuka edes tietää, mitä hän tekee nyt?

Oikein miellyttävä anteeksisaaja on tietenkin äitien toivevävy  Hussein Al-Taee. Hänessä on samaa suloista habitusta kuin Pekka Haavistossa, joka puolestaan on pyytänyt anteeksi Pasi Tuomiselta, ellei ole sitten jo perunut sitäkin. - Ehkä totean tässä vain, että Hussein on ilmeisen vikkeläoppinen.

En muista, pyysikö Sirpa Paatero anteeksi jotakin väärää tietoa, mutta nopeasti hän elpyi terveeksi saatuaan uudelleen ministerinpestin. Sairaslomalle putoaminen on kuitenkin hyvä keino anteeksisaamiseen.

Kansanedustaja Anna Kontula on tässä ainoa virkistävä poikkeus. Kun juutalaiset odottavat häneltä anteeksipyyntöä väärin kohdennetun aitasabotaasiaikeen vuoksi, Kontula odottaakin anteeksipyyntöä juutalaisilta. Saas nähdä. Popkornit esiin! Taustalle vähän musiikkia.




12.1.2020

Meghanista ei ole Ofeliaksi



Maailma on tällä hetkellä aika karmea paikka. Toisaalla ovat nuo sotatoimet, joiden mielettömyyttä ei jaksa edes ajatella - eihän sodissa ole koskaan mieltä ollutkaan. Sota on kasvoton. 

Toisaalla ovat Harry ja Meghan, joiden puuhia on kiinnostavampaa pohtia. He ovat ihmisiä, joilla on kasvot ja joista tiedetään "kaikki".  He ovat ihmisiä julkisuuden mahtirooleissa. He ovat tuttuudessaan kuin naapureita tai sometuttuja. 

Totta puhuen, kuninkaallisuus itsessään ei ole kiinnostavaa, eivätkä sitä myöten kuninkaallisetkaan. Se ei ole asian ydin, viis kuninkaallisuudesta. Ihminen kuninkaallisuuden takana sen sijaan kiinnostaa monia, niin minua kuin Shakespeareakin aikoinaan. Millä tavalla glorifioitu valta vaikuttaa ihmiseen hyvässä ja pahassa? Onko rikas vallankäyttäjä ylipäänsä ihminen ollenkaan?


Onkin kiinnostavaa kuvitella tämä pari näytelmän henkilöiksi. Olisiko Meghan siinä Pahatar, musta noita, joka vie Harrya kuin kuoriämpäriä?  Ja olisiko Harry siis vaikkapa Macbethin lailla vain törmännyt noitanaiseen, jonka neuvoja noudattaa sokean rakastuneesti? Entä miten kaikki päättyy?

Onko kyseessä tragedia vai komedia? Pohtiiko Harry Hamletin lailla yksin huoneessaan äitinsä kuva kädessään, ollako vai eikö olla? Jäädäkö hoviin vai lähteäkö oikeasti Amerikkaan? Rahaa Harry tuskin pohtii,  sillä se ei merkitse hänelle mitään.  Ja Meghan. Onko hän Hamletin oma pikku Ofelia? Päätyykö hänkin lopulta jokeen, johonkin Kanadan mahtavaan virtaan hukattuaan järkensä valon? - No ei päädy. Meghan puskee eteenpäin läpin kaikkien esteitten. Ja vetää Harrya perässään vaikka liekanarusta.

Vai pannaanko oikeasti ranttaliksi, Loppu hyvin, kaikki hyvin -komedian mukaanTarinahan on, jos heittäydymme käsikirjoituksen  yläpuolelle,  epäsäätyinen rakkaustarina ja sosiaalipsykologinen draama. Pari täyttää kuvion melkoisella tarkkuudella. Meghan on alkujaan köyhähkö, taitaa olla puolimustakin - mikä on hovissa uutta -  mutta määrätietoinen neitonen,  joka saatuaan kuninkaallisen miehen  ja kivan tittelin ei kauan nauti rouvan päivistä, kun jo ottaakin vallan yli anopin  ja alkaa toimia oman päänsä mukaan. Kukaan ei tee tässä itsaria eikä juokse jokeen tahikka menetä järkeään. 

Anoppi Lissu tosin brittipalatsissaan hyppää tasajalkaa ja potkaisee kiukuspäissään corgiaan. Tekisi mieli tehdä pari perinnöttömäksi ja lopettaa määrärahat. Vaan siinä menisi brittihovin maine ja kunnia. Tilanne on pelastettava säällisellä kompromissilla. On käyttäydyttävä hillitysti. Sivuhuoneessa prissi Philip saa suonenpullistuman ja uhkaa räjähtää. Koirat pakenevat valmiiksi.

*

(Valokuva SF,  Valkoinen peura)

3.1.2020

Ilmassa on vihabasilleja, sanoo Yrjö Rautio


Toivoa on!
Presidentti Sauli Niinistön 
ryhdikäs uudenvuoden puhe 
ja Silakkaliikkeen synty!

Presidentin viestin osoite oli nyt niin harvinaisen selvä.
Kaikki tietävät keitä nämä vihan kylväjät ovat: 
oikeistopopulismin ja kiihkonationalismin vyöry.

 Elämme totisesti merkillistä 
ja pahasti sairasta maailmanaikaa.
Ilmassa on vihabasilleja, jotka tarttuvat!

Kuinka alas voi ihminen vajota sekopäisessä vihassaan!
Paljon pahaa ehtii vielä tapahtua 
ennen kuin järjen ja sivistyksen ääni taas kantaa 
yli mielipuolisen mölinän. 

Vihan kylvö ja raivokas sivistymättömyys 
tukahduttavat yrityksetkin käydä  
keskustelua! 

Presidentin viestin osoite oli nyt niin harvinaisen selvä:
oikeistopopulismin ja kiihkonationalismin vyöry.


*

(Sanoittaja on Yrjö Rautio. Teksti on koostettu järjestystä vaihdellen tänäisestä  Yrjö Raution kolumnista, mitään omaa lisäämättä. Raution tekstin hätkähdytti ainakin minua.)