Jossain talon kattotilassa on oravan pesä. Pikkujalat tömistävät ja nurkissa paukkuu, kun jotain tapahtuuu. Ikkunoissa on puiset luukut, ja orava kiertää taloa pomppien luukulta toiselle.
Kun mökille tultuani avasin luukut hakasistaan ja liikuttelin niitä auringon eteen, orava tuli ihmettelemään puuhiani. Kerran laitoin hieman etäämmälle korallisen murskattuja pähkinöitä. Tämän jälkeen orava alkoi tirkistellä minua luukun päällä istuskellen ja tuijottaen suoraan sisälle, tuoliin, jossa istuin. Moro! Minulla on tilanteesta kuva, mutta en saa siirrettyä kännykkäkuvia tähän koneeseen. Näiden kuvien orava on toinen orava.
Tänään kehutaan Saulia, jota joku on seniiliksikin maininnut, ehkä kateuttaan. Eivät taitaisi seniililtä ukolta onnistua Madrid-neuvottelut niin kuin meidän Salelta. Natoon mennään niin että heilahtaa, ja ansio ei olekaan enää hyvän hallituksemme, vaan se on Niinistön uutteruuden ja neuvottelutaidon. Monta askelta on vielä edessä, mutta tämän esteen ylittäminen oli niistä merkittävin. Olo on jälleen piirun verran turvallisempi, kun maantieteellinen sijaintimme on mikä on.
Huh hellettä. Ilmastointilaitteet hurisevat päivisin, luukut ovat kiinni, samoin ikkunat auringon puolelta, ja silti on tukalaa. Mitään ei jaksa tehdä, pihatyöt jäävät, vain kastelu on pakko hoitaa. Tulisipa sade! Paras virkistyskeino on uinti ja itsensä kastelu, mutta samantien on taas kuuma.
Sisareni, joka on tottunut Saksan yli 30 asteen lämpötiloihin, tekee ilman hattua tässä lämpötilassa aivan suvereenisti pihatöitä ja istuu helteelläkin auringossa, viinilasi puutarhapöydällä - se nesteytys kuulemma - lukemassa tai ottamassa aurinkoa, minä läähätän sisällä reporankana kylmäkallet takapuolen alla. Helle ei ole enää kivaa, kun se jatkuu jatkuu vaan. Vai mitä?
(Muotokuvat Iines 2021)