Lopuksi todettakoon, että mikä onkaan hienompaa kuin menneiden sukupolvien kädenjälki, joka näkyy näissä puutöissä. Kaksi maataloustyöpenkkiä ja peiliovi Olgan torpasta, alunperin keltainen. Penkit ovat matkalla keittiööni työtasoiksi tai ikkunalaudoiksi, ja peiliovi on nykyään mökin liiterinovi. Kannattaa huomata erikseen peilioven messinkinen ovenkahva, vaikka se roikkuu ja on tummunut. Sitä on painanut kädellään jo neljä sukupolvea. Olga, äiti, minä, tytär. Se pitäisi kiillottaa ja korjata.
Nainen katsoo ikkunasta ulos - tai sisään, kuten naiset kautta aikojen ovat tehneet. Hän näyttää joutilaalta samalla tavoin kuin kalastaja veneessään tai metsästäjä peuraa odotellessaan.
22.6.2022
Nyt tulee juhannuspostaus
Lopuksi todettakoon, että mikä onkaan hienompaa kuin menneiden sukupolvien kädenjälki, joka näkyy näissä puutöissä. Kaksi maataloustyöpenkkiä ja peiliovi Olgan torpasta, alunperin keltainen. Penkit ovat matkalla keittiööni työtasoiksi tai ikkunalaudoiksi, ja peiliovi on nykyään mökin liiterinovi. Kannattaa huomata erikseen peilioven messinkinen ovenkahva, vaikka se roikkuu ja on tummunut. Sitä on painanut kädellään jo neljä sukupolvea. Olga, äiti, minä, tytär. Se pitäisi kiillottaa ja korjata.
16.6.2022
Kulttuurirelativismia?
”Tuntuu pieneltä ja nöyrältä olla tässä kauniissa paikassa, joka ilmentää islamin sanomaa rauhasta, monimuotoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.”
Näin Jutta Urpilainen, EU-lähettiläämme, sosiaalidemokraatti Allahin armosta.
7.6.2022
Mistä kenkä puristaa?
Olipas elelipäs nainen, jonka mielestä kaikki oli pientä, laihaa, tai surkeaa. Kun hän muutti uuteen taloon, hän kaatoi ensi töikseen kirsikkapuun, jonka valkeita pitsikukintoja naapuri oli salaa aidan yli ihaillut. - Puun varressa on selvää lahoa, sanoi nainen, ja saha lauloi.
Perennapenkistä hän poisti hortensian, jonka jalkapallon kokoiset kukinnot olivat syksyisin ihastuttaneet kadulla kulkijoita. Moni oli pysähtynyt nuuhkimaan pallukoita, jotka loistivat pimenevässä yössä kuin majakat. - Mitä lie rikkaruohoja, sanoi nainen ja antoi lapion laulaa.
Kun korttelin väki pysähtyi katselemaan hymyssä suin lehtikuusessa leikkiviä oravia, tuumasi nainen, että onpas laihoja oravia. Eikä aikaakaan, kun saha lauloi taas ja kuuset olivat nurin. - Roskaavatkin, totesi nainen.
Niin paljon on turhaa maan päällä, rumia puita, rikkaruohoja, takkuisia elikoita, paskovia puluja. Nainen tuhahteli, otti maassa olevan kepakon käteensä, asetti sen päähän taskusta ottamansa paperinenäliinan ja veti sillä rännin reunan puhtaaksi.
Luki sitten aamulla lehteä, jossa Venäjän mies, joku Dmitri Medvedev sanoi, että aikoo tehdä kaikkensa, jotta ukrainalaiset pyyhitään maailmankartalta. Nainen löi kantapäät yhteen ja riemastui. Vihdoinkin joku ymmärtää, mistä kenkä puristaa. Kaikki turha on hävitettävä, ihmisiäkin on liikaa. Puhuvat ilmaston pelastamisesta eivätkä tee mitään. Ja nyt tulee tämä Dmitri ja tietää, mitä pitä tehdä. Väestöräjähdys, näin luki lehdessä. Se pilaa ilmaston kun kaikkea on liikaa, puita, pensaita, oravia, puluja, ihmisiä.
Nainen leikkasi Medvedevin kuvan talteen ja kiinnitti sen nuppineulalla seinälle, television viereen. Maailmassa on sentään toivoa, kun joku ymmärtää, mistä kenkä puristaa.
(Maalaus Felice Casorati)
2.6.2022
Marko Hietanen ja hänen basistinsa
Edellisessä keskustelussa oli puhetta rap-musiikista, joka todettiin nykyajan runonlaulannaksi mutta josta itse en kovasti pidä, ainakaan Elastisen tai Milan Jaffin esittämänä.
Jutun kuvassahan on hevirokkari Marko Hietanen, oikealla, ja vasemmalla on hänen basistinsa. Marko Hietanenhan laulaa upeasti, tarvittaessa myös korkealta ja kovaa. Muistelen hänen voittaneen television viihteellisen ja hauskan Masked Singers -laulukilpailun, jossa laulajat lauloivat naamioituneina hassuiksi olioiksi. Hietanen lauloi aidosti hyvin, mikä yllätti ainakin minut. Mainittakoon, että minut voi kyllä musiikillisesti yllättää aika helposti, sillä en ole perinyt sukuni musikaalisuutta samassa määrin kuin vaikkapa sisareni, joka on laulanut koulun hipoissa orkesterin solistina. Lisäksi hän pääsi joulukirkossa virsilaulannassa korkeammalle kuin minä, jonka ääni särkyi jo lapsena.
Siis oikeastihan kuvassa ovat suistamolaiset runonlaulajat Iivana Onoila ja Elessei Valokainen vuonna 1911, hurmaavat herrasmiehet.
Tosin Valokaista ei mainita herrasmieheksi, vaan sanotaan, että hän herätti monesti oudoksumista mauttomalla muinaisaikuista pukua tavoittavalla ulkoasullaan. Hän myös taisi olla oikea linssilude, sillä hän tuppasi itsensä esiintymään Sortavalan laulujuhlille, vuonna 1906, vaikkei ollut varsinainen runonlaulaja. Kuulijat joutuivat pitelemään korviaan, sillä sanottiin, että Valokainen ei osannut laulaa lainkaan, vaan hän saneli säkeensä liian kovaa ja rämisevästi huutaen. Tässä kohdin näen yhtymäkohdan nykyajan rappiin. Kenties Valokainenkin elehti käsillään sormia sojotellen, niin kuin rapparit tekevät, jostain minulle avautumattomasta syystä.
Ja ehkä onkin niin, että Elessei Valokaisen ansiot olivat enemmän luovia ja mielikuvituksellisen kerronnan puolella, sillä häneltä mainitaan kerätyn runoja ja satuja, mm. sukeltajamyytti, jonkalaisten kertomusten mukaan alussa ei ollut taivas ja maa vaan meri, jossa seisoi kultapatsas. Patsaan päällä istui Jumala tai Paholainen, joka käski jotakuta hakemaan maata meren pohjasta. Tästä maasta syntyi maailma. Maan hakija oli esimerkiksi kuikka.