Ylen pääsiäinen - suvivirsi-ilmiö?

 

Olisin odottanut, että Yle olisi tänään tai  pääsiäispyhinä näyttänyt jonkin upeista, Jeesuksen historiaa käsittelevistä taide-elokuvista. Pier Paolo Pasolinin Matteuksen evankeliumin, Martin Scorsesen Kristuksen viimeisen kiusauksen, Mel Gibsonin The Passion of the Christin, Andrew Lloyd Webberin rock-oopperan Jesus Christ Superstar, tai vaikkapa Luis Bunuelin upean Nazarinin (1958), joka kertoo papista, joka toteuttaa omassa elämässään kirjaimellisesti Kristuksen oppeja ja elämää. 

Myös uusi  Jeesus-sarja, Chosen, olisi voitu aloittaa yleisellä kaikille katsottavissa olevalla Yle-kanavalla pääsiäisen aikaan. Sarja on suurimpia joukkorahoitettuja kulttuurialan projekteja koskaan ja siitä on tullut varsinainen hitti. Sarjassa Maria on  alkoholisti ja Jeesus on autismin kirjolla. Kiinnostavaa.

Valinnan varaa siis olisi ollut. Minusta Jeesus-elokuva kuuluu pitkäperjantaihin yhtä kiinteästi kuin Tuntematon sotilas itsenäisyyspäivään tai hartaat joululaulut joulun antiin. Ihmisellä on muitakin tarpeita kuin maallisia oman ruumiin hyvinvointiin ja viihdyttämiseen liittyviä tarpeita. Moni kaipaa kosketusta johonkin korkeampaan, pyhään tai arjesta erottuvaan olematta ahtaan uskovainen. 

Näitä elokuvia näkee toki  Netflixissä ja suoratoistopalveluina, mutta kaikilla ihmisillä ei ole käytössään näitä  maksullisia palveluja. Verovaroilla tuotettu Yle on juuri se kanava, joka voisi huolehtia myös ihmisten henkisten tarpeiden, historian ja taide-elämysten maksuttomasta tarjoamisesta. En haluaisi ajatella, että Ylellä on tässä kyseessä ns. suvivirsi-ilmiö. Kielletään oman maan valtauskontoon pohjaavat käytänteet, koska muut kulttuurit voivat pahoittaa mielensä. Jeesus-elokuvan sijaan Yle lähettää illassaan mm. etsiväsarjaa, joka käsittelee säilöönottokeskuksen parissa työskentelevää etsivää. 

Olen koettanut muistella, mikä noista Jeesus-elokuvista oli se, jossa henkilöt puhuivat arameaa, joka sointui kuin runo, kun se tulvi henkilöiden suusta puutarhan puiden alla. En vain muista enkä saa selville!

Mio poikani Mio

 

Tämmöisiä ihmisiä Suomi tarvitsee. Yritteliäitä, päämäärätietoisia, motivoituneita visionäärejä, jotka kaiken lisäksi ovat mukavia. 

Kunpa Mion haave nähdä luut joskus toteutuisi. Onhan ihmisen elimistö aikamoinen rakennelma, joten ei ole ihme, että Mioakin kiehtoo ihmisen anatomia ja tukiranka. Toivotaan yhdeksänvuotiaalle Miolle siis onnea ja pidetään peukkuja, että hän joskus pääsee opiskelemaan lääketiedettä ja siinä erikoisesti läpivalaisua sähkömagneettisella säteilyllä. 

En oikeastaan epäile Mion pääsyä vaativaan opiskelupaikkaan, sillä nuorella miehellä on harvinaisen hyvä äidinkielen taito. Kun varttuneempi väkikään yleensä - huom. yleensä eli siis useimmiten - ei osaa kirjoittaa oikein sanaliiton sisältäviä yhdyssanarakenteita, niin Miopa osaa. Kas näin Mio kirjoittaa: 

Näin ”Hae töihin Husille”-ilmoituksen bussissa. 

Huomatkaa oikein käytetyt lainausmerkit ilmoituksen otsikon  ympärillä ja yhdysmerkki oikeassa paikassa ilmoituksen määritteenä. 

Plussaa myös siitä, että sana röntgen on oikein kirjoitettu. Koulun koetilanteessa vastaavanikäisellä 60 prosentilla tulos olisi vähintään mielenkiintoinen. Plussaa tulee myös siitä, että hakemuksen rakenne on oikeaoppinen. Ilmaistaan selkeästi asiat, halu tehtävään, päämäärä, motivoidaan pätevyys, ja kerrotaan omasta  persoonasta tehtävän hoidon kannalta oleellinen. Lopuksi terveiset ja nimi. Loistavaa, Mio!

Ja toivoa täytyy, että yhdeksän vuoden kuluttua, kun Mio on opiskeluiässä, Suomen velkakriisi on ohi, olemme jälleen koulujen Pisa-tulosten kärjessä, luokissa on hyvä järjestys ja kännyköitä ei näy oppilaiden hyppysissä.  Ennen kaikkea toivotaan, että niitä röntgenlääkärin paikkoja riittää kaikille pikkumioille. Ja ellei riitä lääkärin paikkoja, niin ainakin röntgenhoitajan paikkoja. Näkeehän siinäkin tehtävässä ihmiset luut.

(Kuva HUS-yhtymä/hs.fi)

Älynväläyksiä

Aamutelevisiossa suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja kertoi antaneensa periksi tekoälylle kirjoittamisen opetuksessa. Ajatus on kiehtonut minuakin, jo kauan, sillä on päivänselvää, että tekoälyn käyttöä kirjoituksen apuvälineenä ei voi enää kieltää. Se on tullut, ja sen käyttöä kannattaa opettaa, jotta se ei ryöstäydy käsistä kokonaisten tekstien kirjoittajaksi. 

Tekoälyn kanssa kannattaa leikiskellä. Tänään pyysin älyä kirjoittamaan Iines-blogiin  tekstin Suomen vientilakkotilanteesta. Äly tupsautti tekstin, jossa tarjottiin pelastuslauttaa. Kun vientiä ei ole, on tilaisuus kehittää Suomen sisämarkkinoita: ”Siihen asti voisimme kaikki ottaa rennosti ja nauttia suomalaisista tuotteista kotikutoisilla markkinoilla.”

Esitän älylle toisenkin kysymyksen, joka koskee Vihreiden Atte Harjanteen esitystä eläkkeidenkin leikkaamisesta talouden säästökeinona. Hieman hämmästyn älyn antamaa varsin selkeää vastausta: ”Eläkeläiset ovat tehneet työnsä ja ansaitsevat oikeutetusti eläkkeensä.”  Yleensä äly ei ainakaan minulle anna selkeitä jonkun puolesta tai jotakin vastaan olevia vastauksia, vaan pyörittelee eri näkökantoja poliittisen korrektisti. 

Tähän tapaan tekoäly toiminee koulujen kirjoittamisopetuksessakin, eli se voi antaa ideoita ja uusia näkökulmia. Toinen asia on sitten se, latistaako tekoälyn käyttö oppilaan omaa ajattelua ja muovaa hänen aivojaan laiskempaan suuntaan. Vai voisiko se antaa uusia virikkeitä? 

Niin tai näin, mutta eläkkeiden leikkaamishinku on kova. Harjanteen esitykset ovat  yhtä kiihkeitä kuin aikanaan demarien Osku Pajamäen esitykset laiskottelevista eläkeläisistä, jotka ovat lähinnä kuluerä. 

Tietävätköhän nämä miekkoset, että eläkkeiden taitettu indeksi (Lipponen) esti vuosikymmenet eläkkeiden luonnollista nousua jopa kymmeniä prosentteja verrattuna palkkoihin. Lisäksi eläkettä verotetaan enemmän kuin samansuuruista palkkaa. Oikein rikkaita eläkeläisiä lienee murto-osa eläkeläisistä. Suurimman osan omaisuus on kiinni asunnossa ja ehkä kesämökissä, ja omaisuuden tuottamalla varallisuudella elänee korkeintaan bussilastillinen eläkeläisistä. 

Tässä yhteydessä en puhu enää siitä, kuka rakensi tämän maan ja hyvinvoinnin, Atte Harjanteellekin, valmistuttuaan opintolainan turvin ilman asumistukia ja opintotukia suunnittelemaan niitä tukia nouseville polville. Ettäs tämänkin tiedätte.