Vain yksi keisarinviitta

Olen nähnyt tänä kesänä vain yhden keisarinviitan, ovipielen jasmiininkukassa. Jos tekin haluatte nähdä keisarinviitan, istuttakaa jasmiinia, se rakastaa sitä eikä voi vastustaa leijuvaa suloista tuoksua. Kautta aikojenhan Himalajan alarinteiltä kotoisin oleva jasmiini on hurmannut ja erilaisilla jasmiinituotteilla on hurmattu.

Minut hurmasi aamusella Janne Saarikiven HS-kolumni. Hieman ihmettelen, ja olen samalla iloinen, että HS uskalsi julkaista nykyistä yhteiskunnallista hegemoniaa kritisoivan kirjoituksen. Oletan, että lehti on saanut toimitukseensa niin paljon kritiikkiä sen käymästä erikoisoperaatiosta demokratiaa vastaan, että se on halunnut hieman hälventää kritiikkiä. Eläähän se kuitenkin valtaosin tilaajatuloilla. 

Kolumni toistaa minunkin ajatuksiani, jopa ehkä sitä ajatusta, kenen rinnalla kristinuskon  Jeesus kulkisi, jos hän kulkisi täällä nykyajassa. Ei hän valitsisi Ali al Hammadia, eikä hän valitsisi Yasmin el Sahdaria, sillä Ali al Hammadilla ja Yasmin el Sahdarilla on jo koko yhdenvertaisuuskoneisto ja SPR puolellaan. Jeesus valitsisi halveksituista halveksituimman - persun.

Saarikivi sanoo myös, että ministeri joutui eroamaan ja muutama muu kiikkuu löysässä hirressä, vaikka hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään. Tämä lienee Suomessa ainutlaatuista, kirjoittaa Saarikivi ja lisää, että moni näyttää lukeneen Popperin suvaitsevuusparadoksin mutta jättäneen vuorisaarnan lukematta. Moraalisen kritiikin ensimmäinen kohteen tulee aina olla oma itse, malka omassa silmässä - hyvän ja pahan tajumme vajavaisuus.

No juuri näin. Ja joka meistä on viaton, heittäköön ensimmäisen kiven. Tämä nyt ropiseva lakkaamaton kivisade on jotain sellaista, jota ei tahdo uskoa todeksi. Näinkö paljon meillä on viattomia kansalaisia ja medioita? Eikö se kivitys koskaan lopu? Joka päivä on mediassa jokin uusi kuoppa kaivettuna, mutta Antti Lindtmanin kuvia ei tulkita ja Paavo Arhinmäki on unohdettu, vaikka hänen vanha syntinsä on pahempi kuin uusi graffit-rikos. 

Laura Saarikoskihan kertoi  HS:ssa, että Paavo Arhinmäki oli  tuomassa jalkapallohuliganismia Suomeen: hän kokosi Jokerien edesmenneelle futisjoukkueelle himokannattajaryhmän nimeltä 116% Boys. Ryhmän jäsenet hakkasivat HJK:n kannattajia iskemällä hampaita katki ja viiltämällä yhtä ihmistä veitsellä kaulaan. - Saanko sanoa, minusta tämä kuulostaa pahemmalta kuin Purran mustat säkit. En huomannut mediahyökkäystä, kun Arhinmäki sai pormestarin pestin..

Tässä alla paikallinen meriharakka nauraa räkättää kaikelle tälle hulluudelle ja uustotalitarismille, joka Suomen on vallannut. 

Mitä muuten perhosiin tulee, olen huolissani niistä. Muistan miten ennen niitylläni leijaili kymmenittäin ellei sadoittain värikkäitä perhosia, jopa ritariperhosia. Nyt näkee perhosen kerrallaan, aina ei sitäkään. Missä ovat neitoperhot, erilaiset täpläperhoset, suruvaipat, sinisiivet, lauhahiipijät, apollot, pihlajaperhoset, jopa tavalliset nokkosperhoset? 

Antakaa, ihmiset, ketojenne kasvaa, antakaa nurmikkojenne venyä korkeiksi, älkää ajako tienpieliä paljaiksi, älkää kaatako puitanne. Jokainen katkennut korsi ja kukka on pois pörriäisiltä ja perhoilta. Mitä te niillä tappavan tylsillä nurmikoillanne teette?

 (Valokuvat Iines 07/2023)

Hups, sitä hurahdettiin Johan Bäckmanin polulle

 

Nyt on pakko kysyä, milloin meillä nykyinen poliittinen oppositio hurahti Johan Bäckmanin oppeihin. Nimittäin Helsingin yliopiston dosentti ja valtiotieteiden tohtori Johan Bäckman kertoo nettiteksteissään, miten Suomen hallitus tuhosi lyhyessä ajassa hyvinvointivaltion, elintason, terveydenhoidon, koulutuksen ja puolueettomuuden ja korvasi ne natsismilla. 

Tämähän on yks yhteen opposition ja median sanoman kanssa. Äskeisessä tuhansia keränneessä mielenosoituksessakin hallituksen rasismi ja natsismi oli oletusasetuksena, jota ei kyseenalaistettu, ei edes valtamediassa. Marssittiin porukalla rasismia vastaan, kun sitä on nyt joka puolella. Me ollaan hyviksiä ja selkärankaisia. Muut on rottia,  eiku ai niin, sillähän on selkäranka. (Tiedoksi Ville-Pekalle, että nilviäisellä ei ole selkärankaa - käytä sitä seuraavassa miekkarissa.)

Yhtäkkiä rasismista ja natsismista on tullut retoriikassa uusi vallitseva normaali, valtavirtaa, jokapäiväistä leipää, jota niellään pureksimatta. Kukaan ei kysy, mitä rasismi oikeasti on, missä on sen rajat, mikä on rasismin ja typerän kielenkäytön ero. Kielenkäyttömme ja sanastomme on suoraan putinlaista bäckmania, ja sataa Putinin laariin.

Tässä ajassa on nyt niin vahvoja kaikuja takavuosien kiihkeimpään ilmiantotaistolaisuuteen, että pelottaa. Kuka tahansa voidaan väärinymmärtää rasistiksi ja ilmiantaa vaikkapa sananvapauden rikkomisesta. Enää puuttuu Pirkkalan ohjemoniste, joka laaditaan uutta hallitusta varten, kun nykyinen on saatu kammettua vallasta häpeänurkkaan.

Jos jotakin toivon peruutettavaksi menneen kauden  virheistä, niin toivoisin, ettei entinen pääministeri olisi agiteerannut puheissaan kansaa jakautumaan kahtia ja valitsemaan puolensa. Aika moni tuntuu uskoneen tätä käskyä. Trumpilla oli sama populistinen metodi. Tässä ollaan, tienhaarassa, kahden eri leirin jakautumispisteessä. Valitse puolesi. Ikään kuin teitä olisi vain kaksi, oikea ja väärä. Kun sateenkaaressakin on monta väriä, niin miten ihmisten ajatuksissa voisi olla vain kaksi äärisuuntaa? 

(Maalaus Hugo Simberg)

Tietä käyden tien on vanki

 

Ajat ovat kummallisia. Jotain hyvin erilaista on ilmassa. Ihmisissä on vihaa, joka purkautuu somessa ja mediassa raivokkaasti. Yhteiskunta on polarisoitunut ja juopa on niin syvä, että jotain suurta pitäisi tapahtua, jotta se kuroutuisi umpeen. Jonkun suuren parantajasielun pitäisi nyt syntyä tilannetta rauhoittamaan ja yhdentämään ihmiskuntaa. Koskaan ennen ei ole ollut näin tulenarkaa tilannetta, että yhdestä tulitikun raapaisusta voisi syttyä vaikka mellakka. Minäkin olen saanut osani. 

Huolimatta viuhuvista leimoista ja vihasta uskallan sanoa, että kun Riikka Purra puhui mustista säkeistä, jotka kulkevat kadulla, en nähnyt niiden sisälle, en nähnyt tummaihoisia ihmisiä, vaan näin mustat valtavat jätesäkit, burkat, jotka kätkivät naisen sisäänsä niin ettei aina näkynyt kuin silmäpari, aina ei sitäkään vaan jokin ristikko, kuin vankilan ikkunassa. Minun on vaikea kuvitella, että joku ei näe tätä naisen orjuutusta, vaan näkee asiassa pilkkaa. Minun on pakko kysyä, miksi se pilkka-tulkinta on niin kovin lähellä jonkun ajatusmaailmaa?

Alistetusta musliminaisestahan olen kirjoittanut täällä jo kaksikymmentä vuotta: musliminaisen orjuuttamisesta ja siitä, että emme lotkauta eväämme vapauttaaksemme nämä burkiinsa kiinni kasvaneet naiset, jotka jopa haluavat burkansa. Olisiko mahdollista laatia maailman ensimmäistä muslimimiesten koulutusohjelmaa? Siinä opetettaisiin miehille naisen ihmisyyttä, ja koulutuksessa voisi käyttää vaikka rahaa palkkioina. Suomessa on maailman parasta koulutusta, jos niin tahdotaan ja älytään. Voisimme olla edelläkävijöitä. Tämä voisi olla opetusministerin erikoismissio. 

Suvaitsevuuteen Suomessa kuuluu takapajuisuus: hyväksyä naisten eriyttäminen kaapumaailmaansa ja hellojen ääreen miehen etuaseman taakse. Joissain Euroopan maissa on jo ainakin kokeiltu burkakieltoa, ja tälle linjalle tulisi saada jatkoa. Ei ihmistä ole luotu elämään elämäänsä mustan säkin sisään erillään maailmasta. - Ja jos tästä säkkilausunnosta erotetaan ministeri tehtävistään, niin erottakaa minutkin, ilmiantakaa, pankaa linnaan, minä ajattelen tästä asiasta täsmälleen samanlaisesti kuin tulkitsen ministerin ajattelevan. Se on rasismia, että ei välitä naisten säkittämisestä, ei se, että näkee vain sen säkin.

(Maalaus Ken Danby)

Lajienvaihdosta ja muusta kesäisestä

Helsingin Sanomissa oli juttu naisesta, jonka Helsingin Tapaninkylän pihalla kasvaa 46 eri puulajia. Piha näkyy satelliittikuvissa vihreänä läiskänä ja naapurit vihaavat sitä, koska puut varjostavat ja roskaavat heidän tonttejaan. Tontti on 2 800 neliömetrin suuruinen, eli aika pieni yli 200 puulle ja pensaalle. 

Minulla on kymmenentuhannen neliömetrin  tontti, enkä millään laskennalla usko täällä kasvavan juurikaan kymmentä enempää puulajia, vaikka tämä on metsäinen tontti. Koivu, kuusi, mänty, haapa, paju, kataja, pihlaja, pähkinäpensas tai -puu, omenapuu, kirsikkapuu, leppä, vaahteranalku. Siinä ne äkkipäätä laskettuna ovat. 46 on hirmuinen lajimäärä puille, ja siinä täytyy olla joukossa istutettuja erikoisuuksia. Joka tapauksessa naisella on hieno pihamaa, ei metriäkään leikattavaa nurmikkoa, vaan solisevaa vettä, vaihtuvaa valoa ja varjoja, lintujen tsirputusta, paljon erilaisia lintulajeja, jopa haukkoja. 

Tunnen paljon naisia, jotka vihaavat puita. Jopa kaikki pihan puut kaadetaan, jotta saadaan tasainen nurmikko ja aurinkoterassi. Tavallaan ymmärrettävää, mutta perin tylsää ja mielikuvituksetonta. Missä on linnun laulupuu? Missä varjopaikka helteellä? Ostetun auringonvarjon alla. Ihminen keksii ratkaisun kaikkeen.

Olen minäkin puita kaadattanut, mutta valikoiden ja harmitellen, liian läheltä taloa.  Koivu kasvoi metrin päässä seinästä ja roskasi katon ja rännit. Äiti kiinnitti koivuun punaisen riippumaton ja otti keinussa ruokanokoset. Minä istutin koivun rungon ympärille keltaista kanariankrassia, josta tuli tuuhea, vaikka koivun lähellä mikään ei tahdo kasvaa.  Paljon on puita jäljellä ja talo piiloutuukin hyvin metsikön suojiin. On valoa ja varjopaikkoja, ja enemmänkin pitäisi  pusikkoja ja puita raivata, koska ne pimentävät mökkiä sisältä.

Vaan kukkaset saavat täällä vapaasti kasvaa. Yllä olevan kuvan sormustinkukka kylväytyy joka vuosi eri paikkaan, erivärisenä, ja yleensä keskelle nurmikkoa. Samoin tekee vieraslaji lupiini, kuvassakin nähtävissä sormustinkukan vasemmalla puolella. Se pitäisi hävittää, sanoi naapuri ja hävitti omalta  pihaltaan kaikki vieraslajit kurttulehtiruusupuskia myöten. Täältä en hävitä, vaikka tulisi tupatarkastaja. Ne ovat Olgan torpasta peräisin. 

Lupiini on komea tienvarsilla, mutta kyllähän se kotimaiset lajit hävittää alleen, kissankellot, päivänkakkarat, ruiskaunokit, sauniot, apilat ja tervakukat. On siis niin, että lupiini aiheuttaa lajistonvaihdon. Mitä tästä pitäisi ajatella, arvon lukijat? Tien pientareiden kissankellot ovat oikeasti jo hävinneet lupiinin alle siellä missä lupiini kasvaa. 

(Valokuvat Iines ja Leena)

Ilmapiiri kuin NL:n lentolehtisessä

Näinä päivinä tekee pahaa lukea sanomalehtiä. Uutta hallitusta vastaan on käynnissä selkeä sota, ennennäkemätön valtamedian erikoisoperaatio, joka näyttää ajavan jopa hallituksen kaatamista väärien puolueiden hallituksessaolon vuoksi. Persuja keitetään lipeässä ja  Orpoa hiillostetaan, sanoi hän jotain, teki jotain tai oli sanomatta ja tekemättä mitään. 

Esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkelikeskusteluissa on sallittu jopa hallitusta tukevien keskustelijoiden nimittely haukkumanimin, mikä on uusi ilmiö tämän tason asialehdessä, jossa kommentoidaan omilla nimillä.

Kukaan uudessa hallituksessa ei ole kuitenkaan rikkonut lakia tai ehtinyt tehdä työssään virhettä, ja tehtäväänsä sopimaton ministerikin on nopeasti eronnut, mikä on oikein ja oli tarpeellista. Nyt tarvittaisiin työrauha  ja työnäyttöjä, päätöksiä. Vasta tämän jälkeen aletaan nähdä, onko hallituksesta paikkaamaan rikki mennyttä taloutta, mikä on välttämätöntä, ei vaihtoehtoista. Tähän työhön juuri tämä hallitus on saanut mandaatin äänestäjiltä. Jos se vain saisi alkaa työnsä. 

Työrauhaa ei media kuitenkaan hallitukselle anna, ja kansa syyttää hallitusta siitä, ettei se ryhdy työhön. Media jatkaa operaatiotaan ja kaivamalla kaivaa nyt kymmenenkin vuoden takaisia kirjoituksia esille ja pyytää Tampereen yliopiston asiantuntijoilta ja Johanna Vehkoolta päivittäin ajatuksia hallituksen äärioikeistolaisuudesta ja uuden ennustuksen siitä, kauanko hallitus vielä kestää ja miten heikko pääministeri on tämän päivän kaivujen valossa. 

Kansanedustaja - pers - käännytetään jopa pois rocktapahtumasta erilaisen pimppimielipiteen vuoksi. Näin tehdään totalitaristisessa valtiossa ja Suomessa vuonna 2023. Johanna Vehkoo ja asiantuntijat ovat keksineet pätkäselityksen: Ei siinä sananvapautta sorrettu, kansanedustajahan sai vapaasti sanoa. Kantakoon vain vastuunsa. 

Eli Vehkoon mukaan sananvapautta on, että joku ehtii sanoa erilaisen mielipiteen, vaikka saa siitä jonkin viranomaissanktion. Kun kerran sanoi, niin on vapaus. Eli tietäkäät kaikki, hyvät lukijat,  nerokas uustotalitaristinen sananvapauden määritelmä: jos ehtii sanoa ennen rangaistusta, on sananvapaus.

En muista elämäni ajalta yhtä raivokasta offensiivia hallituksen alkutaivalta tai edes jatkotaivalta  kohtaan. Jos Orpo tästä paineesta ja mediaräyhästä terveenä selviää, on se ihme. Meillä on nyt media ja oppositio, jotka eivät kunnioita  demokratiaa. 

Olen jo pitkään miettinyt, mistä Suomen kapeutuva henkinen ilmapiiri johtuu. Ja mistä tulee se, ettei kapeutumista tunnisteta, vaan pikemmin se määritetään sanoilla suvaitsevaksi asenteeksi, joka ainoana tietää, mikä on oikein. Tällainen on oikeasti yksiarvoista ajattelua, josta moniarvoinen yhteiskunta on kaukana. Ei suostuta edes keskustelemaan erimielisten kanssa, ei hyväksytä muita kuin oman leirin ihmiset. 

Sitäkin mietin, kun nyt tutkitaan ihmisten oikeistotaustoja, miksi Stasi-lista kätketttiin ja avataan vasta 2050? Miksi äärivasemmistotaustoista ei ole koskaan puhuttu? Yhtä paljon kommunismin äärellä on seisottu Stalinin murhaamien ruumiiden raunioilla kunniaa tehden ja lauluja laulaen kuin äärioikealla natsismin. Jostain luin, että Stasi-listan julkaiseminen olisi loukannut silloin virassa olleiden poliitikkojen kunniaa ja mainetta, heitä haluttiin suojella.

Olisi hyvä elää oikeasti moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa annettaisiin toiselle lupa ajatella niin hölmösti kuin hän tekee ja jossa yritettäisiin ymmärtää mielipiteeseen vaikuttavia syitä. Kirjailija Pirkko Saision sanoin: ”Pitäisi lakata ajattelemasta niin kuin monet suvaitseviksi itsensä mieltävät ihmiset nyt tekevät: että oma maailmankuva on ainoa oikea, että kaikki muulla lailla ajattelevat ovat ikään kuin matkalla sitä kohti ja pääsevät kyllä perille, kunhan saavat tarpeeksi tietoa.” - Mainittakoon, että Saisio kertoi saaneensa tästä lausunnostaan vuonna 2017  someraivoryöpyn, jossa häntä nimiteltiin mm. natsiksi.

Onko siis niin, että suvaitsevina itseään pitävät ovatkin kaikkein suvaitsemattomimpia?

(Lentolehtinen sodan ajalta vuonna 1940. Suomen joukkoja johtava ylipäällikkö Mannerheim kuvataan murhanhimoiseksi pyöveliksi. Museovirasto. Työväen arkisto ym.)