Vox populi

Oletteko kuulleet? Bussikuski jätti yhdeksänvuotiaan pysäkille väärän lipun vuoksi! Lapsi sai odotella tunnin yksin pimeässä ja kylmässä. Taasko rasismia? 

Soittakaa rumpua, lyökää kortti pöytään, kutsukaa äiti Ylen aamutelevisioon, haastatelkaa lasta, pyytäkää ministeriltä lausunto, järjestäkää miekkari! Ja kiitos pikku Valtterille, joka antoi asialle kasvot ja käräytti rasistiset bussikuskit! Hävetkää kaikki!

Seis! Kuunnelkaa! Kyseessä olikin valkoihoinen liinatukkatyttö, Laura. Hiljentäkää rummut, pankaa korttipakka taskuunne, vetäkää torvet olalle, perukaa ministerin puheet ja Ylen aamuteevee. Ei mitään hätää. Valtakunnassa kaikki hyvin. Ei rasismia, vain pieni vaaleatukkainen tyttö.

*
Muutoin olen sitä mieltä, että populismi on kivaa.  Se on neljäs valtiomahti, kansan ääni.  Kaikki sanovat kaikesta, että tuo on vain populismia. Minua hieman ihmetyttää, miten kansan ääntä on noin ruvettu halveksimaan? Eikö proletariaattia enää haluta kuulla, kun se on niin tyhmää? Eikö kansan äänellä ole arvoa?

On aikoihin eletty. Kun minä olin nuori ja puhdasverinen hippi vaatetusta myöten  - kuvitelkaa nyt valkeaa villamekkoa, jonka tiukkaa miehustaa ja pääntietä somisti oranssivihreä kukkaköynnös ja jonka helma heilahteli polven yläpuolella, niin proletariaatti oli kaiken hellyytemme ja rakkautemme kohde. Sitä raukkaa hoidettiin kuin vauvaa, sen puolesta taisteltiin herroja vastaan. Sitä sivistettiin kärsivällisesti ja hieman hymyillen, ja sille annettiin anteeksi, jos se sanoi jotain tyhmää. Eihän se nyt heti kaikkea voi tietää, oppimaton prole, jolta herrat ja isännät ovat repineet selkänahankin. 

Oli siis selvää, että rakkaus ja opettaminen auttaisi proletariaatin valtaan kanssamme. Työmies ja köyhälistö kyllä oppisi nostamaan leukansa yläviistoon kuin Lenin korkokuvassa, tai Che Guevaara, josta sai aina väristyksiä kehoonsa, varsinkin illalla, kun katseli punahehkuista kuvaa vuoteessaan. Me valoimme proletariaattiin uskoa ja toivoa paremmasta huomisesta. Ja prole kukoisti, voi miten se kukoisti ja nousi kohisten paremmille päiville setelin syrjään kiinni.

Vaan nyt.  Ovatko prolet edelleen keskuudessamme?  Jos, niin missä?  

Kukkuu! Tuolla tietenkin, persurivistössä.  Kurjalistona, töpeksijöinä, lukutaidottomina imbesilleinä, raiskaajina, peräreikinä, älykääpiöinä. Näin sanotaan tänään hienossa blogissakin:

Putkonen on persujen peräreikä – tulee sieltä mitä tahansa, aina haisee. Mies on populistisen puolueen törkein populisti, jonka puheissa ei ole päätä eikä häntää. Epämiellyttävä tyyppi.

Raiskaaja Putkosen äly oli jäänyt saamapuolelle jo ennen metalliliiton siipien suojiin pääsemistä, eikä se siellä kohentunut, perus syy parantumaton itseriittoisuus. Toisaalta tuulivoima on sesonki luonteista energian tuotantoa, ihan oikeasti. 

Eikö olekin hauskaa puhetta? Ja nokkelan älykästä? On se Putkonen semmoinen paksusuoli että liekö ihminenkään. 

On se hyvä, että joku opettaa tätä ryysylistöä nyt vuorostaan. Me vanhat hipit emme enää jaksa.  Vähän sama tilanne kuin nykyopettajilla,  joilla ei riitä ruutia pitämään yhtä luokkaa hanskassa. Remmistä vaan persiille. Mikä siinä nyt niin vaikeaa on?

(Maalaus: Giuseppe Pellizza: Da Volpedo, Neljäs valtiomahti, 1901)

Iloisia uutisia

Otetaan vaihteeksi hauskin ja erikoisin uutinen aamun sanomalehdestä vastapainoksi marraskuulle. Tuuli vonkuu ja sade piiskaa. Muutakin kurjuutta on. Kuten se, että taivas putoaa niskaan, eli keittiön katosta irronnut rima estää astiakaapin oven täysimittaisen avauksen. 

On kahdesta uutisesta valita. Toinen naurattaa jo otsikkotasolla: Apina vei huivin tytön päästä Libyassa - koston kierteessä on kuollut yli 20 ihmistä.

Kyllä. Nimenomaan naurattaa, sillä lauseiden yhteensopimattomuus on ilmeinen. On pakko lukea, miten apinan kävi*. 

Uutinen kertoo siitä, miten Gaddafa-heimoon kuuluneen kauppiaan lemmikkiapina nappasi huivin ohitseen kävelleen koulutytön päästä, mikä sai awlad suleiman -heimon miehet tappamaan apinan ja kolme gaddafa-heimon miestä. Tästä eskaloitui sitten laaja heimojen välinen kahakka, jossa on nähty panssarivaunuja ja jossa on kuollut jo kymmeniä ihmisiä.  

Länsimainen ihminen tuskin  nauraa uutiselle pahuuttaan, vaan kyseessä on arvojen ristiriita, yhteensopimattomuus. Ei kannata siis siellä lukijakunnassa suivaantua sille, että minua uutinen naurattaa.  Kenenkään kuolemalle en halua nauraa. Sehän on vakava juttu. 

Toinen suupieliä nostattava HS-uutinen kertoo naisroboteista ja niiden tekijästä, kalifornialaisesta Matthew McMullenista. Hän kehittelee seksinukkea joka reagoi käyttäjään, osaa puhua ja liikkuu kuin elävä ihminen.  

McMullenin mukaan tavoitteena on kehittää korkeatasoinen robotti, johon käyttäjä voisi jopa rakastua ja jota hän voisi seksuaalisesti himoita ja jolla voisi olla jonkinlainen persoonallisuus.  ”Vireillä on muutamia toimintoja alaruumiiseen. Ei niinkään moottoreita, mutta erilaisia sensoreita, sisäinen lämpöjärjestelmä, automaattinen liukastus ja sen tyyppisiä juttuja”, selventää tekijä. 

On sanottu, että miehet ovat yleensä ottaen kiinnostuneempia kumppanista, joka on täysin kontrolloitavissa. On sanottu myös, että filosofisella tasolla seksirobotti kytkeytyy vahvasti pyrkimykseen kesyttää luonto – tässä tapauksessa nainen – tieteen keinoin. Seksinukke voisi siis olla harmittomampi kumppani kuin liian älykäs ja hankala nainen. Siltä saisi aina ja sille ei menettäisi kasvojaan.

Mikäs siinä. Onhan vanhuksillekin jo monenlaisia hoivarobotteja. Ja onhan monelaisilla sairailla koiria apuna. Ehkä elämme joskus vielä aikaa, jolloin robotti on varteenotettava kumppani ja kenties ainakin parempaa seuraa kuin ruma kumppani. Onhan nytkin jo todettu, että pariskunnat harrastavat seksiä  vähemmän kuin ennen. Nettiseksi vie mehut.

*
Takaisin apinaan, joka kuoli viattomana uhrina Libyan outojen tapojen alttarilla!  En halua kuitenkaan nyt puhua eläinten oikeuksista, vaan kieliopista.  Nimittäin korvaani särkee pahasti ilmaisu, johon olen törmännyt viime aikoina useinkin. 

Kyseessä on seuraavanlainen uudisilmaisu: Mitä apinalle kävi?  Mitä ehkä saattaisi käydä? Mainittakoon, että tuo jälkimmäinen kysymys on poimittu uusimmasta Kielikello-pakinasta, äidinkielenopettajan kirjoituksesta.  Eikö teidän korvaanne särähdä?

Olen harmissani sekä siitä, että kielellä ei ole väliä ja siitä, että olen saattanut pudota kielen kelkasta.  Jos olen, miksi tuo ilmaisu silti särkee korvaani. Tavan ilmaisussa pitää olla adverbi miten eikä pronomini mitä, ettäs tiedätte.  Miten meidän käy,  jos Kielitoimisto on tässäkin joustanut?


(Uutisartikkelit HS, 20. ja 21.11.2016 tai 
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1479614386268  
http://www.hs.fi/mielipide/a1479612884192?ref=hs-etusivub-luetuimmat-#1
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1479446006145)

Kannatan demokratian kuoppaamista

Päivän uutiset kuunneltuani ja lehdet luettuani mietin, että pitäisi jaksaa halpaantua USA:n presidentinvaalista. Ja jo neljättä päivää jatkuvista mielenosoitusmarsseista Trumpia vastaan. Ymmärrän ne hyvin, mutta kiihkoni ei vaan nouse. Kannatan mieluummin demokratian kuoppaamista, jos se ei kerran toimi. Väärä morsian on ikävä valinta.

Muuan kommentoija kirjoitti edellisen keskustelun loppupuolelle pikkutunneilla, että  Herra Kourin-naisia-pillusta on siis valittu. Tässähän meillä on Vapaan Maailman Johtaja. Maltan tuskin odottaa - nyt saavatkin naisia alistavat muslimi-miehet kyytiä, kun valkoinen Jännämies rulettaaa.

Yllä olevassa kuvassa on toinenkin Kourin naisia pillusta -herra. Uskoisin, että heitä maailmalla riittää. He vain tekevät sen sivistyneemmin ja salassa - elleivät paljastu. Ja senkin jälkeen he kieltävät. Meillä Suomessa ei ehkä mennä pillulle, vaan tyydytään taputteluun ja tuijotteluun ja kenties leikilliseen kaksimielisyyteen.

Muutoin mediassa jatkuu sama  linja kuin ennen vaaleja. Uutisvälähdykset poimivat massasta lähikuvia itkevien kansalaisten kasvoista ja tsuumaavat kyltteihin, joista näkee, että Trump ei ole minun  presidenttini. En muista nähneeni Trumpin kannattajan iloisia kasvoja saati haastattelua ruudussa. Herää kysymys: onko Trump tosiaan Saatana. Tulisiko alkaa pelätä? Tämä hysterian lietsonta on tarttuvaista sorttia. 

On jopa haettu dosentteja selittämään  presidenttien kehonkieltä heidän tapaamisessaan televisiokameroitten edessä. Obaman kehonkieli kertoi epätoivosta ja Trumpin pelosta heidän kätellessään. Ettäs tämänkin tiedätte. Hillarystä taas on sädehtivä selfie tavallisen kotiäidin kohdattua hänet terveellisellä metsälenkillä. Tämän me menetimme. 

Odotan vain astrologin analyysia Trumpin luonteesta ja Tyra Banksin näkemystä habituksesta.  Olen näkevinäni Trumpilla mahtavan härän niskan, suorastaan sonnimaisen,  ja kuitenkin pienen leuan, vähän kuin Harkimollakin, ei Amandalla, vaan sillä toisella. Tuo pieni ja kapeneva leuka on periytynyt nuorimmalle pojallekin, ja kertonee jostain periytyvästä heikkoudesta. Kyllä se kohta varmaan selviää, mistä.

(Valokuvan lähde: http://www.shortblackcocktaildresses.com/hillary-clinton-mother-of-the-bride-dress/)

Meitä on manipuloitu

Yllätys, yllätys, Amerikka on saanut presidentin, joka on saanut Euroopan pöllämystymään. Amerikka itsekin  on osin halpaantunut, ja jopa Trumpin omat kannattajat ihmettelevät, mitä sillä vallalla nyt tehdään - Ylen mukaan, ja Ylehän ei valhettele.

Myönnän hereästikin, että äänestin hengessäni Hillarya, koska olen vanhoillinen ja emohakuinen. Luotan äidillisyyteen, en raivokkaaseen miehisyyteen.  Olen valmis kuitenkin iloitsemaan demokratian puolesta: Trumpin voitto on demokratian voitto, kuten toimittaja Pekka Seppänen sanoi Ylen aamutelevisiossa. Kansa on puhunut, pulinat pois. Vai haluaako joku asettua demokratian yläpuolelle? Äänestysprosentti oli korkea, ja näin tässä nyt kävi.

Kysynkin, onko meitä petetty? Onko media manipuloinut ihmiset luottamaan siihen, mihin se itse uskoo? Onko ennusteet laadittu jostakin tietystä näkökulmasta? Onko media arvottanut asiat ihmisten puolesta ja tarjonnut omaa ideaaliaan ainoana oikeana? Miten on voitu antaa niin harhaanjohtava kuva Amerikan tilanteesta? Missä se totuus oikein luuraa?  Olen huolissani median tilasta.

Tuntuu siltä, että maapallo pyörii yhä hurjempaa vauhtia akselinsa ympäri ja ihmiset ovat vaarassa pudota avaruuteen. Juurihan lehdessä luki tiedemiesten uusin oivalluskin: ihmiskunta ja koko Tellus on jonkin toisen sivilisaation ohjauksessa, koepallona pyörimässä. Sitä säädellään ja korjaillaan aina, kun virhe havaitaan. Herääkin kysymys, onko Trumpin voitto ihmiskunnan virheliike vai oudon sivilisaation korjausliike. Jospa vapaus, veljeys ja tasa-arvo eivät olekaan jalostumisen korkein aste?

(Maalaus Anthonie Palamedesz)  

Digiloikkaa ja guggelikuuta!

Lehdestä luen, että taannoin otsikoissa esiintynyt lahtelainen opettaja on irtisanottu. Hänhän joutui keskustelua herättäneeseen rajuun sanaharkkaan oppilaiden kanssa. Oppilaat videoivat romahduksen ja panivat sen luvatta ja ilmeisen seuraamuksitta julkiseen jakeluun.

Jos jotakin hyvää episodista haetaan, on se ehkä se, että opetushallitus ja Sanni Grahn-Laasonen nyt viimein ehkä huomaavat, miten taitavasti oppilaat jo osaavat digiloikata. Kanavat ja foorumit ovat hanskassa,  ja kaikkien aikojen nettihittiä tavoitellaan avoimesti. Jos yhtään tunnen oppilaita, tuosta lahtelaistapauksen videoinnista on tullut vain sulka nettihitin laatijoitten pipoon.

Muutoin opettajan irtisanominen tuntuu kyseenalaiselta ja entisen opettajien luottamusmiehen silmin äkkipäätä  laittomalta. Yksityiskohtia ei kuitenkaan tiedetä, joten kumpaakaan osapuolta ei osaa tuomita. Emme tiedä opettajan tekosia, emme irtisanomisen virallista syytä. Nyt näyttää kuitenkin julkisen tiedon perusteella siltä, että opettaja on irtisanottu hermoromahduksen tai tehtävään sopimattoman käytöksen vuoksi, pohjimmiltaan siis henkisen tilan tai sairauden vuoksi. Miten tavallista muilla työaloilla on se, että työntekijä voidaan erottaa esimerkiksi vakavan masennuksen vuoksi? Opettajilla tuntuu olevan erityisuhka päänsä päällä - viittaan Antti Korhosen tapaukseen. Hänethän Helsingin opetusvirasto erotti hyvin kyseenalaisessa tapauksessa.

Paha maku lahtelaistapauksesta jääkin. Jätettiinkö oppilaiden teko määrittelemättä rikokseksi? Selvisivätkö he kuin koira veräjästä, vain kasvatuskeskustelulla, jota reippaalla oppilaalla on tapana lähinnä naureskella? Jos opettajan irtisanomistieto annetaan julkisuuteen ja pilataan samalla koko hänen loppuelämänsä, annettakoon myös tietoa siitä, laiminlyötiinkö Kärpäsen koulussa oppilaiden kasvatustyö? Miten on opettajan työsuojelu? Jaksaminen ja terveydenhoito? Miten on oppilaitten eettisyyteen kasvatus? Sisältyykö se koulun opetussuunnitelmaan edes läpäisyaiheena?

Ja vielä: mitä pahaa on kasvatuksessa vanhemman ja kokeneemman ihmisen kunnioittamiseen? Onko muita Euroopan maita, tai yleensä muita maita kuin Suomi, jossa ihmisen arvo vähenee radikaalisti hänen ikävuosiensa myötä? Kuka tahansa vilkkaasti toimiva ihminen voi olla huomisen yksinäinen vanhus, jonka arvo on sama kuin sadun vanhuksen. Se pantiin nurkkaan syömään puupurtilosta kuin sika.

Vaan irtisanomista iloisempiin aiheisiin lopuksi. Helsinkiin saadaan ehkä kuitenkin Guggenheim, ja vielä niin, ettei se niele valtion varoja, vaan jos visio toteutuu, museo tuottaa voittoa myös matkailunähtävyytenä.

Mitä pahaa Guggenheimissa on? Ei kukaan kai väitä, että paras taide on siellä, mutta onpahan vaihtuvia teoksia myös maailman parhaista klassikkokokelmista. Suuri ja ainoa oikea todellinen Taide on tietenkin vallan muualla, kuten asiantuntijat mainiosti tietävät. Vaan siis keneltä Guggenheim on pois?

(Piirros:  Days' Doings, Volume 1, Number 23, Page 5, December 31, 1870)