22.6.2022

Nyt tulee juhannuspostaus

No  tervepä terve täältä lännen lounatuulista.  Onneksi merituulet ovat raikkaita, sillä kun mökkiin ensi kertaa astuu talven jäljiltä, kaikki haisee ummehtuneelta ja ehkä homeiseltakin. Tuuletus ja tulen sytytys raikastavat ilman ennen pitkää. Toinen vaihtoehto on se, että nenä tottuu hajuun.




Mökillä ollaan alkukantaisissa oloissa, mikä on kivaa, vaihteeksi. Sähköhellassa on kaksi levyä ja  uuni. Jos uuni on päällä, takalevyä ei voi käyttää. Ainoa ongelma on se, ettei aina muista, kumpi levy oli se joka toimi uunin kanssa. Puuhella vetää  tuulella, sateella ei kannata yrittää. Jääkaappeja on peräti kaksi, mikä lienee ylellisyyttä mökkioloissa. Toisessa on kannessa halkeama talven kylmilläänolosta, toimii silti, uskon. Pakastin toimii hienosti, kun teippaa oven jesarilla siihen asti, kun ovitiivisteet lakkaavat turpoamasta ja avaavat oven itsestään. Käsitiski on silkkaa juhlaa, ja sujuu laulaen.Vessan hanasta on ihan hyvä kantaa kuumaa vettä keittiön altaaseen. johon tulee vain kylmä vesi. Matka  on vain pari kolme askelta kuupan kanssa. 


Yrtitkin on helppo noutaa suoraan kokkauksen kuumimpaan hetkeen, nopeasti ja turvallisesti. Ne kasvavat saviruukuissa suoraan oven vieressä auringossa. Piti kirjoittaa tähän sujuvasti härveleiden nimi, joilla ruukut lepäävät, mutta nyt huomaan, etten muista puisten kelojen nimeä. Ne ovat peräisin tämän alueen entisen omistajan Olgan torpasta ja Olgan kankaankudonnasta.  Olga oli hurskas ja hyvä ihminen, ikäneito Jumalan armosta, tai toinen vaihtoehto: rangaistuksesta. Olga nimittäin antoi rukkaset kosijalle, joka ei miellyttänyt häntä. Mutta siis, kelvannut olisi, jos olisi suostunut.
'


Tässä kuvassa on pihan monivuotinen pesijä, kirjopsieppo, joka käy iltaisin katsomassa, mitä puuhailen. Voi olla, että tyyppi kiittää minua sopivasta pesäpöntöstä katajassa. Jos se jonain vuonna ei tulisi, miettisin, mitä olen tehnyt väärin.


Oikein hyvää juhannusta, kesän korkeinta hetkeä teille kaikille, rakkaat lukijat, Ottakaat tämä kasvattamani juhannusruusu ja pankaa se hiuksiinne, korvan taakse tai jonnekin. Viettäkää mukava juhannus. Älkää olko surullisia, vaan katsokaaa vaikka sittisontiaista kukassa, ei sekään sure, vaikka haisee luultavasti pahalle, mitä te sentään ette tee. Juhannus tuoksuu hyvälle.


Lupiini on hävitettävä vieraslaji, joka murskaa alleen kantasuomalaiset kissankellot ja päivänkakkarat. Tämä kesäpaikka on perustettu Olgan torpan maisemiin vuonna 1975. Tielaitoksen murskaamalla Olgan torpan pihalla kasvoi villejä lupiineja, joita lapsesta lähtien olen pitänyt kesäpaikan symboleina. Tiesimme äidin kanssa, minne tielaitoksen työmiehen ajoivat Olgan murskattua pihamaata, ja kävimme siltä pelastamassa joitakin lupiineja juurineen. Tuossa kuvassa ne nyt edelleen kasvavat. Voin vakuuttaa teille, ertä samassa penkissä viihtyvät sekä leinikit, kissankellot että valtavat raparperit, kuten näette, jos raparperin kuvasta tunnistatte.


 Lopuksi todettakoon, että mikä onkaan hienompaa kuin menneiden sukupolvien kädenjälki, joka näkyy näissä puutöissä. Kaksi maataloustyöpenkkiä ja peiliovi Olgan torpasta, alunperin keltainen. Penkit ovat matkalla keittiööni työtasoiksi tai ikkunalaudoiksi, ja peiliovi on nykyään mökin liiterinovi. Kannattaa huomata erikseen peilioven messinkinen ovenkahva, vaikka se roikkuu ja on tummunut. Sitä on painanut kädellään jo neljä sukupolvea. Olga, äiti, minä, tytär. Se pitäisi kiillottaa ja korjata. 



26.6. Iloksenne toisen juhannuspäivän lisäpostaus Ylen historiasivuilta.. Kas tässä, olkaat hyvät, arvon herrasväki!




(Valokuvat Iines 2022)

16.6.2022

Kulttuurirelativismia?

Tuntuu pieneltä ja nöyrältä olla tässä kauniissa paikassa, joka ilmentää islamin sanomaa rauhasta, monimuotoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.


Näin Jutta Urpilainen, EU-lähettiläämme, sosiaalidemokraatti Allahin armosta.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Tviittaushan on pötyä. En ryhdy tällä erää luennoimaan teille, tietäväiset,  islamin homovihasta ja homojen tappamisesta, en muihin uskoviin kohdistetuista tappokehotuksista, en naissukupuolen alistamisesta ja ihmisarvon halveksunnasta. Sen voisin toki kysyä, montako lesboa muslimimiehet ovat pudottaneet tornista alas. 

Arvaan, ettei yhden yhtäkään. Vai oletteko naisten osalta nähneet kuvia muista kuin raiskattujen naisten kivittämisistä? Orjuutettu musliminainenhan ei kotimaassaan yksinkertaisesti voi olla lesbo, koska häneltä on riistetty muukin seksuaalisuus. Omia haluja hänellä ei  voi olla aamutossua enempää.

Häpeä, Jutta Urpilainen, sillä nyt iskit hyvesignalointisi ja teeskentelysi kiveen. Kukaan, ei kukaan voi olla noin tietämätön ja naiivi. Ei edes Eva Biaudet.

Tämä tästä tuohduttavasta tviitistä. Lopuksi kauhistutan - tai ihastutan, miten vain haluatte - teitä tämän aamuisella kännykkäkuvalla akuutista vaaratilanteesta, johon jouduin trimmeröidessäni pitkää ruohoa talon länsinurkalta.




Siitä yhden trimmerinvedon alta paljastui ylläoleva näky, sahalaitainen kiemura ihan iisisti siinä liikahtamatta. Minä tietysti säikähdin ja sammutin vehkeen, tököttelin sillä käärmeeseen päin. Aina sanotaan, että käärme kyllä pakenee. Katin villat, tämän mäen kyyt eivät ihmistä väistä, eivät ole koskaan väistäneet.

Hetken jo luulin, että olen katkaissut siltä häntäpään trimmerillä ja ettei se pääse liikkumaan. Ihmettelimme siinä toisiamme varmaan kokonaisen minuutin tai parikin, ja mietin jo tappokeinoja. Ei minusta ole lapiolla tappajaksi. Niinpä otin pitkän oksan ja ajattelin heittää sen kauemmas talosta. Silloin se sihahti keppiäni ja luikahti itse kauemmas, ja näin että suippo häntäpää oli tallella. En ollut siis katkaissut luontokappaletta, vaikka se on minun syvästi pelkäämäni otus. 

Kulttuurirelativismia tämäkin: Minä en ole yhtään arvokkaampi elollinen kuin käärmekään luomakunnassa. Molemmilla meillä on paikkamme, kunhan emme tule liian likelle toisiamme. Vai mitä? Saako käärmeen tappaa? Saako homon tappaa, jos on muslimi? Mitä kaikkea meidän tulee suvaita ja mitä sitten taas ei? Onko Jutta nyt ihana uskontojen yhdistäjä?

7.6.2022

Mistä kenkä puristaa?





Olipas elelipäs nainen, jonka mielestä kaikki oli pientä, laihaa, tai surkeaa. Kun hän muutti uuteen taloon, hän kaatoi ensi töikseen kirsikkapuun, jonka valkeita pitsikukintoja naapuri oli salaa aidan yli ihaillut. - Puun varressa on selvää lahoa, sanoi nainen, ja saha lauloi. 

Perennapenkistä hän poisti hortensian, jonka jalkapallon kokoiset kukinnot olivat syksyisin ihastuttaneet kadulla kulkijoita. Moni oli pysähtynyt nuuhkimaan pallukoita, jotka loistivat pimenevässä yössä kuin majakat. - Mitä lie rikkaruohoja, sanoi nainen ja antoi lapion laulaa. 

Kun korttelin väki pysähtyi katselemaan  hymyssä suin lehtikuusessa leikkiviä oravia, tuumasi nainen, että onpas laihoja oravia. Eikä aikaakaan, kun saha lauloi taas ja kuuset  olivat nurin. - Roskaavatkin, totesi nainen. 

Niin paljon on turhaa maan päällä, rumia puita, rikkaruohoja, takkuisia elikoita, paskovia puluja. Nainen tuhahteli, otti maassa olevan kepakon käteensä, asetti sen päähän taskusta ottamansa paperinenäliinan ja veti sillä rännin reunan puhtaaksi.

Luki sitten aamulla lehteä, jossa Venäjän mies, joku Dmitri Medvedev sanoi, että aikoo tehdä kaikkensa, jotta ukrainalaiset pyyhitään maailmankartalta. Nainen löi kantapäät yhteen ja riemastui. Vihdoinkin joku ymmärtää, mistä kenkä puristaa.  Kaikki turha on hävitettävä, ihmisiäkin on liikaa. Puhuvat ilmaston pelastamisesta eivätkä tee mitään. Ja nyt tulee tämä Dmitri ja tietää, mitä pitä tehdä. Väestöräjähdys, näin luki lehdessä. Se pilaa ilmaston kun kaikkea on liikaa, puita, pensaita, oravia, puluja, ihmisiä. 

Nainen leikkasi Medvedevin kuvan talteen ja kiinnitti sen nuppineulalla seinälle, television viereen. Maailmassa on sentään toivoa, kun joku ymmärtää, mistä kenkä puristaa. 


(Maalaus Felice Casorati)

2.6.2022

Marko Hietanen ja hänen basistinsa

 


Edellisessä keskustelussa oli puhetta rap-musiikista, joka todettiin nykyajan runonlaulannaksi mutta josta itse en kovasti pidä, ainakaan Elastisen tai Milan Jaffin esittämänä. 

Jutun kuvassahan on hevirokkari  Marko Hietanen, oikealla, ja vasemmalla on hänen basistinsa. Marko Hietanenhan laulaa upeasti, tarvittaessa myös korkealta ja kovaa. Muistelen hänen voittaneen television viihteellisen ja hauskan  Masked Singers -laulukilpailun, jossa laulajat lauloivat naamioituneina hassuiksi olioiksi. Hietanen lauloi aidosti hyvin, mikä yllätti ainakin minut. Mainittakoon, että minut voi kyllä musiikillisesti yllättää aika helposti, sillä en ole perinyt sukuni musikaalisuutta samassa määrin kuin vaikkapa sisareni, joka on laulanut koulun hipoissa orkesterin solistina. Lisäksi hän pääsi joulukirkossa virsilaulannassa korkeammalle kuin minä, jonka ääni särkyi jo lapsena. 

Siis oikeastihan kuvassa ovat suistamolaiset runonlaulajat Iivana Onoila  ja Elessei Valokainen vuonna 1911, hurmaavat herrasmiehet. 

Tosin Valokaista ei mainita herrasmieheksi, vaan sanotaan, että hän herätti monesti oudoksumista mauttomalla muinaisaikuista pukua tavoittavalla ulkoasullaan. Hän myös taisi olla oikea linssilude, sillä hän tuppasi itsensä esiintymään Sortavalan laulujuhlille, vuonna 1906,  vaikkei  ollut varsinainen runonlaulaja. Kuulijat joutuivat pitelemään korviaan,  sillä sanottiin, että Valokainen ei osannut laulaa lainkaan, vaan hän saneli säkeensä liian kovaa ja rämisevästi huutaen. Tässä kohdin näen yhtymäkohdan nykyajan rappiin. Kenties Valokainenkin elehti käsillään sormia sojotellen, niin kuin rapparit tekevät, jostain minulle avautumattomasta syystä.

Ja ehkä onkin niin, että Elessei Valokaisen ansiot olivat enemmän luovia ja  mielikuvituksellisen kerronnan puolella, sillä häneltä mainitaan kerätyn runoja ja satuja, mm.  sukeltajamyytti, jonkalaisten kertomusten mukaan  alussa ei ollut taivas ja maa vaan  meri, jossa seisoi kultapatsas. Patsaan päällä istui Jumala tai Paholainen, joka käski jotakuta hakemaan maata meren pohjasta. Tästä maasta syntyi maailma. Maan hakija oli esimerkiksi  kuikka. 

Iivana Onoila taas oli hillitympää sorttia, ja myöhemmin hänen haudalleen  pystytettiin jopa muistokivi Karjala-seuran toimesta. Häneltäkin kerättiin runsaasti runoja ja satuja, ja hänet kutsuttiin Sortavalan laulujuhlille, jonne änkeytyi siis myös Elessei Valokainen. Onoila ryhtyikin  sittemmin keikkailemaan, eli  rappaamaan juhlissa ja koulujen tilaisuuksissa, usein myös Valokaisen  kanssa. 

Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Musiikki ei yhdistä vain kansoja, vaan myös vuosisatoja. Koetan kouluttaa itseäni sivistymään eli ymmärtämään rap-musiikkia, sen vivahteita, esiintyjiä, nykyajan katurunoilijoita. Jos olisin vielä työssä, panisin kyllä oppilaat kirjoittamaan ja esittämään rap-oopperan tai -musikaalin.

Joskus myös epäilen, että samoin kuin Elessei Valakainen ei ollut laulaja Luojan armosta vaan omasta halustaan, niin moni rappaajakin on pikemminkin vähällä laulutaidolla varustettu yli-innokas esiintyjä, ekstrovertti tyyppi, joka tykkää olla estradeilla. Vai mitä?

(Kuva Iivana Onoila ja Elessei Valokainen)  

27.5.2022

Kaksi naista

 



Kuva pääministeri Sanna Marinista Irpinin tuhojen edessä Ukrainassa vertautuu hätkähdyttävästi 1800-luvulla vaikuttaneen Adolphe Dillensin kuuluisaan maalaukseen Jeanne d'Arcista, useita pieniä yksityiskohtia myöten. 

Jeanne halusi pelastaa Ranskan maan englantilaisilta, Sanna haluaa pelastaa Suomen venäläisiltä. Jeannesta tulikin maansa kansallissankari, pyhimys, ja Sannahan on nykyajan sankari, lähes pyhimys, joka osa hänelle auliisti suotakoon vaikeassa tehtävässä. 

Siinä missä Sanna Marinia saattaa kaikkialle turvamiesten ja avustajien leegio, oli Jeannellakin saattajansa epävakaassa englantilaisten tunkemassa Ranskan maassa, peräti ritari ja muutama talonpoika. 

Kuvassa Jeannea tosin saattavat vangitsijat, ja niin kuin historiasta tiedämme, tuloshan oli karmea. Jeanne poltettiin roviolla. Sanna  on myös ahdistavassa tilanteessa, katsoessaan venäläisten aiheuttamia hirveitä tuhoja edessään. Ruumiita ei näy, mutta ne pystyy kuvittelemaan.

Jos olisimme nyt koulussa, oppitunnilla, pyytäisin oppilaita laskemaan kuvista erot ja yhtäläisyydet niiden välillä. Koska te olette tietäviä aikuisia, en pyydä teitä tekemään mitään, mitä ette halua. Uskon, että nautitte kauniista maalauksesta ja herkästä valokuvasta. Sanon vielä sen, että kun pääministeriämme on joskus syytetty kovailmeisyydestä ja tunteettomuudesta, niin verrattuna  Jeannen jähmeään ilmeeseen ero on valtava. Vai mitä?

*

Kuvien katselun jälkeen lopuksi todettakoon, että Suomi on hyvissä käsissä muutenkin, sillä presidenttikisaan on ilmaantunut musta hevonen, Ulkopoliittisen instituutin johtaja, Mika Aaltola, tuo 50-luvun  filmitähden näköinen mies. Aaltolalla on tutkinto psykologiasta, minkä lasken hänelle merkittäväksi ansioksi, vaikka se onkin suoritettu USA:ssa. Lisäksi hän on yhteiskuntatieteiden tohtori, suomalaisittain. Samoin kuin Niinistö, Aaltola on vireä ikäisekseen, sillä perheessä on tuore vauva.  


(Maalaus Adolphe Dillens, valokuva Irpinin kaupunginhallitus 2022/Ilta-Sanomat 26.5.)

22.5.2022

Moskovan valot

 


Minun on ikävä Moskovan valoja. Niitä Moskovan valoja, jotka Vladimir Vladiromitš  Putin meiltä vei. Vei palan sieluamme, sen slaavilaisen kaihomielisen ja hitaan puolen, joka sai meidät rakastamaan Georg Otsia ja äiti Venäjää, jonka aroilla kuiski tuuli ja ratsasti yksinäinen kasakka. Ja jossa lakkaamatta jyskytti juna pitkin Siperian rataa, yllään tuhansien tuikkivien tähtien  vyö. Sinne radalle ei ole enää menemistä. Sen Putin meiltä vei. 

Emme lopultakaan taida ymmärtää edes osaa siitä, mitä Putin on mennyt tekemään ei yksin Ukrainalle ja äiti Venäjälle, vaan myös Suomelle. Tyyppi vei meiltä kokonaisen kulttuurin, nuoruutemme unelmat ja hautasi koko vasemmistoaatteen. Torveen on puhallettu, naamiot on riisuttu, on aika kaivaa haamut haudoistaan ja kirjoittaa historia uusiksi. 

Kuten Jari Tervo eilen sanoi, suomalaisilla on aina ollut kaksi syytä suhtautua Venäjään penseästi. Toinen on talvisyy ja toinen on jatkosyy. Nyt on sitten se kolmas syy, jolla ei vielä ole nimeä, mutta uhattu on yllätyksillä, myös sotilaallisilla ja ydinaseilla. Rajavartiolaitos on kuulemma valppaana piippalakkien varalta, sanottiin Tervon ja Halmeen tosisuomalaisuuden etsintäohjelmassa.

Menetetty maa, Venäjä, menetetty itseltään. Me menetämme kulttuurin, joka on saanut tahran, kuten on saanut kaikki mikä tulee Venäjältä. Urheilu, laulut, taidekin. Tšehov on saanut tahran, Dostojevski on saanut tahran, Gogol on saanut tahran. 

Eivät he huonontuneet ole, he loistavat tietysti edelleen kirkkaina, mutta tahra, siellä se on heidänkin taiteessaan. Ikään kuin mätä kananmuna, jonka mielenosoittajat heittävät kohteeseensa. Tai liima, jolla Elokapina liimaa itsensä kauppaliikkeiden ikkunaan. Ei se kauppa siitä huonone eikä munaosuman saanut huonone, mutta häväisty on. 

Vaan siis Moskovan valot, ja Georg Otsin kaikki venäläiset laulut.  Kaikki vallankumouslaulutkin, ja Reijo Frank, ennen kaikkea Reijo Frank.  Niitä on ikävä. Milloin tulee Venäjälle valo, milloin oikeasti suuri persoona valaisee maan? Kunpa Venäjän kansa vapautettaisiin kansallisesta petoksesta. Kunpa voisimme taas riemurinnoin laulaa Partisaanimarssia ja Veli siskoa. Ja uskoa parempaan maailmaan.

16.5.2022

Katoavaa kansanperinnettä



 

Suurten maailmantapahtumain vallatessa päivittäiset viestimet tuntee ihminen turvattomuutta. Mikä nyt eteen, kuinka olla ja elää, kuinka välttää sodan uhka ja koronan kiihkeät jälkimainingit? Kuinka torjua ilmaston hätätila? Mitä tästä elämästä tulee, voiko tulevaa suunnitella vai pitääkö muuttaa maalle? Pitääkö ostaa sähköauto, aurinkopaneelit sekä hevonen ja aatra? Ottaako neljäs koronarokotus ja aselupa?

Luokaamme katseemme sinne, mistä Suomen kansa, maammot ja taatot, ukit ja mummat,  aina on  apunsa noutanut ja tulevaisuuttaan katsonut: kansanperinteeseen, sillä se on oiva työkalu akuuttiin pelko- ja hätätilaan. 

Jo yksin tuulen suunta antaa osviittaa tulevasta: idästä tulee huono ilma, lounaasta lämmin kesä. Myös lintujen käyttäytymistä voi tulkita: harakan nauru pihalla tietää kavalaa naapuria tai rahan menetystä. Petolintu pihapiirissä tietää huonoa, sotaa tai kuolemaa.

Ainahan on tehty taikoja karjaonnen saavuttamiseksi, aina on varauduttu karhun hyökkäyksen varalle, aina on sutta suitsittu erilaisilla menoilla. Naisväki on karjaa laitumelle laskettaessa kavunnut ketarat levällään korkealle navetan oviaukkoon, jotta lehmikarja hipaistuaan paljasta haaroväliä saa väkeä eli voimaa metsän petoja vastaan. Taika on ollut varsin suosittu Hämeessä, jossa emännät laskivat lampaansakin kevätlaitumille jalkojensa välistä.

Hyvä varustautuminen sodan varalta on tuttu jo  esihistoriasta, mutta siinä missä kaukaiset alkuperäiskansat maalasivat kasvonsa ja tanssivat sotatanssin saadakseen sotaonnea vihollisheimoa vastaan, on meidän asuinsijoillamme lähinnä suunnattu huomio yläilmaisiin ja alailmaisiin, henkiin ja vainajiin metsästysonnen ja hyvän elämän toivossa. Ei siis ole ihme, että vieläkin asuinsijoillamme on rauhan joukkoja, jotka eivät suin surminkaan halua liittyä mihinkään sotilasliittoihin, vaan ennustelevat  sotaa, jos liitytään. 

Sitten se tärkein. Hyvään elämään liittyy meillä saumattomasti naimaonni. Lukuisat ovat ne konstit, jolla lempeä on nostatettu ja tulevaa ennusteltu. 

Noormarkussa on tapana sanoa, että  tytön saa siten rakastumaan itseensä, että lyö häntä sauvalla, jolla on käärme  tapettu ennen käen kukkumista. 

Viljakkalassa taas uskotaan, että  tytöt saa helposti kiintymään itseensä, jos antaa niiden jollain tavoin haistella kainalokuoppiensa hikeä. Ja joka puolella Suomessa sopii naimakuntoisten ja -haluisten piehtaroida alastomina ihastustensa ruispelloissa juhannusyönä. Lemmen nousu on taattu. 

Sanottakoon vielä sitoutumiskammoisille, että Kuopiossa uskotaan, että mies pääsee epämieluisasta naisesta vapaaksi, kun ottaa kolme karvaa naisen takapäästä ja polttaa ne tulessa.

Alkavan kesän kunniaksi ryhdytään lopuksi runolle. Tässä puuhassa on Suomen Kansan Vanhat Runot -kirjasarja oikea aarreaitta. Suositan lukemista etenkin runosieluille. Ette kadu.

Lähestyvän kesän ja juhannuksen kunniaksi poimin  teille, rakkaat lukijat lemmennostatusrunon, loitsun, yksinäisille onneksi, vakiintuneille uudeksi elvytykseksi. Aitoa suomalaista kansanperinnettä.

Kissan kiihko, koiran kiihko,
Tauhualta tamman kiihko,
Tallista oriin kiihko!
Nouse, lempi, liehumaan,
Kunnia, kupahumaan
Tämän piian pillun päälle,
Tämän peiposen perälle.
Tämän lapsen lanteille!
Ei sitte sinä ikänä,
Jos ei tänä keitona kesänä
Muiska mulkut, keiska kellot,
Kynnä kyrpä persettäsi,
Vaan taiten taivonen tekisi,
Kun kyrpiä sataisi,
Lieriä leretteleisi
Tynnyrin tytön osaksi,
Kontin kunni kohtaloksi!

(SKVR)
Suomen Kansan Vanhat Runot, Suomalaisen Kirjallisuuden seuran julkaisuja)


(Maalaus Juho Rissanen, Povarit)

11.5.2022

Hoitomoraali?




Suomi on pudonnut tilastoissa koronanhoidon takapajulaksi, mikäli arvostettua brittiläistä lääketieteen julkaisua, huippujulkaisuksi kutsuttua The Lacetia on uskominen. Suomessa on koronakuolemien lukumäärä kasvanut maailman kärkieliittiin, ja vuosina 2020–2021 on ollut  noin 8 780 ylimääräistä kuolemaa.

Tosin Suomessa tämä hurja luku kiistetään ja selitetään toisin, mm. niin, että koska kyseessä ovat ennen kaikkea vanhuskuolemat, niin kuolinsyy on monisairastavuus ja  yleinen hauraus, jolloin korona tappaa nopeastikin ja virallinen kuolinsyy voi olla siis muukin.

Niin tai näin, hieman selittelyn makua on ilmassa. Ikävä tulee  ministeri Katja Kiurua, joka haparoivan alun jälkeen piiskasi Suomen kuiville, ja korona saatiin hyvään hallintaan. Hallitusta suitsutettiin upeasta koronanhoidosta. Nyt kun tilastot ovat romahtaneet ja kuolemat Ruotsiakin korkeammat,  se ei olekaan enää hallituksen - vika. Vain kaunis tilasto on hallituksen ansio. Mitähän tästä pitäisi ajatella? Ja mikä mies Aki Linden on? En ole kuullut sanaakaan koronanhoidosta hänen suustaan. Kansalaiset on jätetty yksin koronan kansa. 

Tällä hetkellä Suomessa koronaluvut ovat hurjimmat koskaan ja taudin annetaan kulkea vapaasti kansalaisten läpi. Neljänsiä rokotuksia pihdataan, vaikka esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa piikkejä saavat kaikki yli 65-vuotiaat. Meillä ikäraja on 80 vuotta. Ei ole ihme, että vanhuksia haudataan nyt ennätystahtiin. Olemme valinneet Tegnellin tien, kun Kiurusta päästiin.

Kansantaloudellisesti tämä on tietysti viisasta, kun vanhusten määrä vähenee. Talous lähtee nousuun huollettavien määrän vähentyessä. Jokainen kohtaa ennen pitkää koronansa -mantra kaikuu nyt Mika Salmisenkin huulilta, ja nyt on hänen mukaansa aika elää normaalisti ja iloita kesästä. Menkää ja sairastakaa!

Minäkin käväisin jo maaseudulla, kesälaitumillani. Kohtasin pari sukulaista ja muutamia kyläläisiä. Jokaisella kohtaamallani oli "koko porukka" sairastanut koronan, osa lievänä, osa vakavan ja pitkän version. Kaikkein nuorin jäsen, reipas kampaajanainen, oli virunut yli viikon teholla henkitoreissaan eikä ole vieläkään kunnossa. Kuului sarjaan "ei rokotuksille".  

Kovin mieluusti ottaisin sen neljännen piikin, vaikka sen, jonka joku nuori rokotusvastainen jättää käyttämättä. Voisiko rokotteita jakaa heti  kaikille halukkaille? Tämä on kysymys, johon jonkun THL:n asiantuntijan tulisi vastata. Rokotteita kun lukemani mukaan on riittävästi jopa valmiina. Kuka niiden päällä istuu? Hanna Nohynek? Moni varttunut saisi vapaan ja pelottoman kesän, jos se heille haluttaisiin suoda. Muualla Euroopassa on suotu.

*

Lopuksi todettakoon, että onpas hupaisa tämä systeemi, jossa ministerit ja presidentit astuvat yksitellen vuoron perään estradille kertomaan kauan pihtaamansa Nato-kantansa, jonka kaikki ennalta tietävät. 

Ihan kuin patsasta paljastettaisiin juhlallisesti. Maa- ja metsätalousministeri Kurvinen paljasti juuri kantansa, kertoo lehden lööppi. Saarikko paljasti eilen patsaansa ja huomenna verho putoaa  Marinin ja Niinistön patsaalta, Andersson taitaa pihdata vielä ja Tuomiojahan änkyröi kolumnissaan juu-ei-vaarinhousut, jotta häntä ei voida jälkikäteen saada kiinni väärästä mielipiteestä. 

Minä sanon tietenkin, että Natoon ja heti, olen koko ajan sanonut. Ajattelen myös nykyään niin, että voisin olla hyvä sotilas, ja voisin jopa puolustaa maatani aseella ja tykillä, jos vastassa on brutaali, kieron ja valehtelevan diktaattorin hyökkääjävaltio. Kovin mieluusti en lentäjäksi alkaisi, vaikka on värisyttävän kauheaa ja ihanaa kuunnella Hornetien jylyä läntisellä taivaalla.

4.5.2022

Kaasua, Tuppurainen, kaasua!

 


Nyt lappu luukulle, Tytti Tuppurainen! Se sana, joka sinun vastuullisena  omistajaohjausministerinä tulee nyt lausua Venäjälle, on EI. Ei yhtään hörppyä enää.

Suomi nimittäin käy kaasulla, itäisellä kaasulla, jota meille tuo valtionyhtiö Fortum, jolla on edelleen Venäjällä kaksitoista fossiilivoimalaa. Luit oikein: 12 voimalaa. 

Eikä tässä vielä kaikki. Syntilista on melkoinen. Nimittäin Fortumin tytäryhtiö Uniper on myös Euroopan suurimpia venäläisen kaasun ostajia. 
Kaiken lisäksi valtionyhtiömme on kaavaillut avaavansa tilin venäläiseen Gazprombankiin, jotta kaasuostot voisivat jatkua. Tämä rikkoo paitsi yleistä moraalia myös EU:n kaavailemia pakotteita, toteaa Olli Tiainen Greenpeacesta. 

Tämä kaikki Venäjän armeijan tukeminen tapahtuu siis nyt, kaiken aikaa, Venäjän barbaarisen hyökkäyksen jatkuessa jo kolmatta kuukautta Ukrainassa. Tänäänkin lehdet kertoivat yli kahdestakymmenestä kuolleesta siviiliuhrista.

Ministeri Tytti Tuppurainen selittelee, että Uniperin toimet eivät kuulu Suomelle. Ei vaikka kyseessä on Suomen valtionyhtiön tytäryhtiö? Se, että Tuppurainen sallii sodan rahoittamisen jatkuvan, osoittaa että valtionyhtiöllä ei ole moraalista selkärankaa.

Parhaillaan on käynnissä Greenpeacen mielenosoitus Espooossa, Fortumin pääkonttorin edessä. Kyseessä ei ole mikään laiska huuteleva  kadullaistumissessio, vaan varsin ripeä performanssi, josta ei puutu aktiviteetteja. Siellä on jo kavuttu katolle ja seinillä on asianmukaiset plakaatit viritettyinä. Ei estellä ihmisiä kulkemasta eikä autoja ajamasta, ei levitetä takapuolta asvaltilla, vaan keskitytään informoimaan  asiasta: Venäjä pois Ukrainasta, rahahanat kiinni, Tuppurainen. 

Olisinpa lähempänä Espoota, niin menisin itsekin mukaan pöhinään. Oikeasti kyllä ajattelen niin, että Tuppuraiselle tekisi hyvää joutua  muilutetuksi Imatran itärajalle katsomaan, miltä  auringonnousu näyttää piikkilanka-aidan takaa. Ministerin voisi tipauttaa suoraan aidan toiselle puolelle eikä päästää takaisin ennen kuin hän vastaa kysymykseen: Miksi sallit suomalaisen valtionyhtiön rahoittaa Venäjän sotaa. - Vai mitä?

23.4.2022

Pyhän Yrjön päivänä

 


Oikein hyvää Pyhän Yrjön päivää, Maailman kirjan päivää, Kirjan ja ruusun päivää ja kaikkien maailman partiolaisten päivää!

Ei silti, ettei ihminen lukisi joka päivä, ainakin jotakin. Väliä ei ole, lukeeko paperikirjaa vai nettitekstiä. Tärkeintä on kuitenkin hyvä lukutaito, ja sehän kertyy lukemalla paljon, kaikkea. Ei se mene ollenkaan niin, että lapselle on työnnettävä käteen jokin klassikko mahdollisimman varhain. Eikä niin, että äidinkielenopettaja pakkoluettaa sen Kalevalan tai Seitsemän veljeksen, vaikka hyvää se nykyajan kakaroille tekisi. 

Meikäläisen luku-urakka alkoi kotoa, äidin Kotiliesistä, ja takakannen Kieku ja Kaiku -sarjakuvan katselusta. Isällä oli tomistossaan Apu-lehtiä ja Linen Blank -paperiarkkinipun alla Kalle-lehti. Laatikosta löytyi myös Tosca-karamellipussi, josta meillä lapsilla ei ollut tietoa eikä nähtävästi jakoa.

Joka tapauksessa perehdyin melko varhain näiden lehtien maailmaan Tosca-karkkia imeskellen ja yllätin vanhempani lukemalla sisarelleni valittuja  lehtiartikkeleita suoraan ja ilmeisen sujuvasti. Koulussa salasin lukutaitoni opettajalta, ja tavasin muiden mukana, vaikka Hauhtosen Sakari ja Lahtisen Tapani lukea paukuttivat suoraan. 

Kun sitten kerran keksittiin opettajan johdolla runoa taululle, hän kirjoitti taululle säkeen AU-RIN-KO  PAIS-TAA  JA LÄM-MIT-TÄÄ ja pyysi meitä keksimään siihen seuraavan säkeen. PÄÄS-KY-SET  LEN-TÄÄ  JA  SUO-MEEN  JÄÄ  kuiskasin minä. Hyvä! hihkaisi opettaja ja  suurin piirtein tästä alkaen  rohkaistuin lukemaan suoraan, ensimmäisestä kehusta.  

Tällä hetkellä kirjojen lukeminen tuntuu välistä työläältä. Netti ja somemaailma on selvästi tehnyt minusta keskittymiskyvyttömämmän. En tahdo viitsiä lukea hyvääkään kirjaa loppuun, kun jo pitää tarkistella, mitä Ukrainassa on tapahtunut ja joko Putin pommittaa Helsinkiä. 

Viimeksi luovutin Iida Rauman Hävityksen hieman yli puolenvälin, vaikka se oli hyvä, oikein hyvä. Erikoisesti huomaan hävinneeni kiinnostuksessa fiktioon, ihan kuin netin trollit olisivat saaneet minulle väsymisen kaikkeen keksittyyn pidempään tarinaan. Janoan eniten faktaa, omaelämäkertaa, totuudellisia teoksia, tietoa.

Netti ei taida tehdä hyvää lastenkaan lukuharrastukselle. Kirjan ja ruusun päivän teemana pitäisi olla jokin netistä vieroittamisteema. Kännykät kieltoon oppitunneilla, oppikirjat palautettakoon joka tunnille ja tietokoneet vain erillisiin tietokoneluokkiin, joista voi tarvittaessa käydä hakemassa tietoa. Opettajat siis takaisin kateederille ja mukulat kuunnelkoot, kun opettaja puhuu ja kysyy ja keskusteluttaa. 

Myös käsin kirjoittamista pitäisi jatkaa. On todettu, että käsin kirjoittamisesta luopuminen tylsistyttää joitakin aivotoimintoja, tai ainakin niin, että käsin kirjoittaminen virkistää aivoja. Pahaa teki jo se, kun kaunokirjoitusta muutettiin tekstaustyyliseksi, mekaaniseksi. Mitä tapahtuu, jos kyberisku tuhoaa koko tietojärjestelmän, niin ettei koneilla voi kirjoittaa? Kuka osaa enää kirjoittaa kynällä?

Eläköön siis kirjan ja ruusun päivä! Työnnetäköön nyt ensiksi paperikirjat lasten ja oppilaitten käsiin. Mitä päivän nimeen tulee, muuttaisin sen kyllä mieluusti  Kirjan ja kynän päiväksi

Mainittakoon lopuksi, että itselläni on eniten avoinna nyt lähinnä harrastuspohjaisia kirjoja, Lasse J. Laineen Suomen linnut ja Markus Varesvuon (etc.) Lintukuvauksen käsikirja. Viimeksi luin ja katselin Pikkukaungin erään tunnetun valokuvauksen harrastajan valokuvakirjaa, hänen ottamiaan kuvia kaupungin historiasta alkaen viime vuosisadan alusta. Jaksoin koko ison teoksen alusta loppuun. Siis katsoa kuvat ja lukea paloja sieltä ja täältä.

(Maalaus, Pyhä Yrjö, Raphael)

19.4.2022

Herätkää miehet!


 "Mä nään et sä oot jäässä

Mut beibi mä en maindaa

Jos ei heti voida raidaa, ei

Se haittaa vaan sun päässä

Tän ei tarvii olla haikeet

Sun ei tarvii olla vaikeen


Mä oon hellempi kuin kukaan

En pure enkä näyki ilman lupaa

Sun ei tarvi pelätä, tän osaan

Mä lupaan, lupaan


Hei hei beibi anna mun rakastaa

Ei tehä tästä ongelmaa

Mikään ei oo liian kuumaa

Huumaan sut niin että huutaa

Enkelikuoro ja viulut soi

Lyö sydämet niin kovaa ku voi

Hei beibi anna mun rakastaa

Anna mun rakastaa

Hei beibi, beibi anna mun rakastaa

Hei beibi, beibi anna mun rakastaa


Kuin oltais lentämässä

Ensin aloitetaan alhaalt

Kohta näkyy koko Vantaa, ei

Signaalii etsimässä

Ja mä jaksan kyl hieroo

Kun lopussa kiitos seisoo


Mä oon hellempi kuin kukaan

En pure enkä näyki ilman lupaa

Sun ei tarvi pelätä, tän osaan

Mä lupaan, lupaan

- - -. "

 (Lähde: Musixmatc. Lauluntekijät: Tiina Vainikainen / Erin)

*

Sanotaan, että iskelmät  ja rapit ovat nykyajan runoutta. Yllä yksi radiossa usein soiva nykyajan lauluruno. 

Käsitän niin, että  tämän naisen laulaman  ahdistelurallatuksen sanat ovat myös naisen tai naisten, eli yllä tekijöiksi mainittujen Tiinan ja Erinin.

Ja nyt kysynkin vain yhden kysymyksen: Saavatko naiset lähennellä seksistisesti miehiä, kun miehiltä tällaiset beibittelyt ja raidaamisehdotukset ja hieromisvihjeet ovat ankarasti kiellettyjä ja lööppien vetonumeroita? Jos tämän beibin raidaamis-hieronta-seisomislaulun  olisi laulanut mies, se olisi jo vedetty pois pöyristyneiltä markkinoilta.

Eikö tämä ole nyt siis miehiltä ahdisteluilmoituksen paikka: #metoo? Eikö Tiinan ja Erinin tulisi nyt pyytää anteeksi loukatuilta miehiltä? Tai pitäisikö Erinin lopettaa laulaminen tykkänään?

Herätkää miehet ja tehkää ilmoitus vaikka valtakunnansyyttäjälle sukupuolisiveellisyytenne loukkaamisesta. Raija Toiviainen voisi innostua. Vai mitä?

(Maalaus Gilbert Stuart 1782)

9.4.2022

Hieman homonymiasta ynnä muusta tärkeästä

 

Tänään juhlitaan suomen kielen ja Mikael Agricolan päivää. Kauan eläköön moneen taipuva sanastomme ja kielemme. Erikoisen kauan eläköön homonymia!


Moniko ehti muuten otsikon luettuaan luulla, että nyt joko moraaliposeerataan seksuaalisuuden monimuotoisuudella tai vedetään homoja alta kölin? 




Ja höpsistä. Homonymia on kielititeen termi, niin kuin edistyneimmät teistä  tietävät. Sanathan nimittäin  ovat keskenään homonyymeja, jos ne kirjoitetaan tai äännetään samalla tavalla, mutta niillä ei ole muuten mitään tekemistä toistensa kanssa. 

Ja tarkemmin: Jos kyse on nimenomaan kirjoitusmuotojen täydestä  yhteneväisyydestä, puhutaan homografiasta. Samoin äännettyjä sanoja taas kutsutaan homofoneiksi riippumatta kirjoitusasusta. Ettäs tämänkin tiedätte. Ylimmän kuvan romaniselkkaus voidaan hyvällä tahdolla tulkita homofoniksi. 

Se homonymian tieteellisestä taustasta. Rikas on suomen kieli ja Mikael Agricolan perintö. 

Muuten olen sitä mieltä, että on erinomaisen hyvä asia opettaa maahan tulleille ukrainalaisille lapsille suomen kieltä. Tuskin ovat maassa olleet viikkoakaan, niin jo puhuvat suomea jonkin verran. Näin tehokasta on suomalainen kouluopetus ja maailman parhaat opettajat. Lukekaapas juttu aamuisesta Helsingin Sanomista. 

Olisi virhe koettaa solkata englantia ukrainalaisten kanssa. Kotimaa on niin raunioina, että he joutuvat olemaan Suomessa kauan. Maan jälleenrakennus kestänee vuosia. Suomen kielen oppiminen on aina maahantulijan oman edun kannalta tarkoituksenmukaista ja jopa välttämätöntä.

Samoin muiden maahanmuuttajien kanssa pitäisi panostaa enemmän suomen kieleen. Aina silloin tällöin saa lukea vuosikausia, jopa vuosikymmeniä maassa olleista uudisasukkaista, joita ei valita työpaikkoihin heikon kielitaidon vuoksi. Käsittämätöntä, ettei ihminen opi maan kieltä muutamassa vuodessa. Liekö yksi syntipukki suomalainen hyvää tarkoittava ihminen, joka aloittaa puhumisen englannin kielellä, vaikka useat tulijat ovat ilmaisseet halunsa oppia suomea. Miksi suomalainen puhuu mieluummin englantia kuin suomea? Se on tulijalle karhunpalvelus.

Palatkaamme lopuksi tämän suomen kielen juhlapäivän kunniaksi vielä Mikael Agricolaan. Tehkääpäs hauska testi Helsingin Sanomista. Siellä kysytään Agricolan keksimien sanojen merkityksiä. Jos joku pärjää hyvin, voi tulla tänne retostelemaan tuloksellaan.

Minä kyllä veikkaan, ettette tiedä edes sitä, mikä on rieska. Tai sikuri. Puhumattakaan toiviojuonesta. Vai mitä?

(Ylin pilapiirros Kari, keskimmäinen Fingerpori Pertti Jarla, alimmassa tekijän nimi mukana.)

3.4.2022

Pikku lintu riemuissaan




Peipponen laulaa jo metsän uumenissa, mutta ei antaudu vielä kuvattavaksi - oheinen kuva on viime kevään maaliskuulta. 

Laulu on nyt hieman lyhennetty luritus, sillä lopusta puuttuu vielä kliimaksi, se riemukkain kiekaisu. Johtunee uudesta lumesta ja viereisen joen paukahtelusta. 

Jostain olin lukenut, että linnut ovat kuuroja, mutta ne havaitsevat herkästi pienenkin liikkeen.  Tämä lienee puppua, sillä nyt luin, että linnuilla on erinomainen kuulo, vaikka niillä on välikorvassa vain yksi kuuloluu. Ihmisellähän on kolme kuuloluuta, jotka me vanhemmat ihmiset opimme paukuttamaan sujuvasti jo oppikoulun alaluokilla: vasara, alasin ja jalustin. 

Kannatan muuten ulkolukua nykykersoillekin, jotka eivät erota toisistaan koivua ja kuusta. Kännykät ja läppärit sivuun ja tilalle oppikirjat ja pakkoluvut. Eikä missään avarissa hälyisissä  yhteistiloissa, vaan tilalle pienet kopit, luokat joissa on oppimis- ja kuritusrauha. Kurituksella tarkoitan tässä sitä, että totellaan opettajaa ja pidetään se pikkuinen leipäläpi silloin kiinni kun opettaja puhuu. Erityisoppijat saavat erityistä opetusta, inkluusio haudataan syvään päätyyn ja metri maata päälle.

Vaan takaisin vielä hetkeksi lintumaailmaan, ja linnun ja ihmisen kuuloelimen vertailuun. Ihmisellä on kuitenkin vain kymmenesosa esimerkiksi tornipöllön kuulosta, vaikka ihmisellä oli niitä kuuloluita enemmän. Lukemassani artikkelissa mainittiin lisäksi myös, että lintujen kuulo myös säilyy vanhoilla linnuilla ihmistä paremmin, sillä lintujen sisäkorvan simpukan karvasolut uusiutuvat vanhallakin linnulla.  Meillähän vanhuksia näkyy kesäisin niityillä testaamassa kuuloaan: vieläkö kuuluu sirkan siritys. Minulla kuuluu, voin ilokseni kertoa, tai ainakin viime kesänä kuului. 

Mitä enemmän luen lintukirjoja ja artikkeleita, sitä helpommin huomaan, että ihminen jää helposti kakkoseksi linnun rinnalla. Ei ole ihme, että taiteilijoillakin ihmiset leijuvat ilmassa kuin linnut - viitaan vaikkapa Marc Chagalliin, jolla myös lehmät ovat painovoiman tavoittamattomissa ja lentävät sorkat söpösti harittaen. Ikarokseen painovoima iski rajusti huolimatta upeista jättimäisistä sulkasiivistä. 

Ei ole ihminen linnun vertainen, ei. Ei pääse korkeuksiin kuin linnun näköisen peltikoneen sisällä, ja sehän ei ole sama asia kuin linnulla: liidellä ilmavirtojen kannattelemana yläilmaisissa koko kaareutuva maanpinta haukankatseen alla.

*

Vaan aasinsillalla palatkaamme  lopuksi takaisin maanpinnalle. Mitä tekee Isä Aurinkoinen, suomalainen virologi Mika Salminen nyt, kun  vanhuksia siirtyy pikavauhdilla yläilmaisiin koronan uhreina? Heittää pyyhkeen kehään. Kattellaan. 

Suomi on koronakuolemissa nyt Euroopan huonoimmaksi siirtynyt maa, pohjasakkaa. Koronanhoidon isä ei edes kehota ihmisiä käyttämään maskeja. Hallituksella on kiire Putinin ja hoitajalakon kanssa. Miksi neljättä rokotuskierrosta ei voida käynnistää pikaisesti ennen kesää yli viisikymppisille? 

(Valokuva Iines 03/2021)

(PS Kannattaa katsoa tekstin kaksi linkkiä, varsinkin ylempi.)

29.3.2022

Kun ei vuori tule Muhammedin luo....

Ei pitäisi provosoitua nettikiusaajista. Enkä oikeastaan provosoidukaan, kunhan pyrin miettimään asiaa keittiösosiologisesta ja -psykologisesta näkökulmasta. 

Mikä saa siis ihmisen julkaisemaan ilkeyksiä toisesta ihmisestä, joka operoi samalla nettialustalla kuin hän, tässä tapauksessa blogimaailmassa? 

Blogit eivät ole tavallisia twittereitä tai instagrameja, joissa etupäässä piipahdetaan heittämässä nopeita pikku lauseita. Blogeissa mietitään ja perustellaan  sanomisia ja niillä on ulottuvuutta menneisyyteen ja tulevaisuuteen, ne ovat hitaita viestimiä pikaviestinten rinnalla. Blogit ovat monelle oman persoonan ilmaisukanava, joiden pitämiseen on useita syitä.

Sinä, hyvä kanssabloggaaja, lainasit  blogissani olevaa kommenttiani, jossa kerroin poistaneeni keskustelusta englanninkielisen sitaattikommentin - pelkkien sitaattien ja linkkien käytöstä sen käyttäjällä oli ennestään useita varoituksia ja pyyntöjä sanoa sanottavansa omin sanoin ja ajatuksin -  irrotit sen kontekstistaan ja maalasit minusta   seuraavan kuvan kokonaiseen juttuusi:

"tämän seitsenkymppisen naisen asenteella on kiintoisia seurauksia. kun hänen vanhenevan ihon hoitoon tarkoitetussa rasvapurkissaan lukee nutritive solutions – nourishing oil care, hän ei ehkä ymmärrä mitä se tarkoittaa. ehkä hän ei uskalla matkustaa, koska enkuntaitojen puuttuminen marginalisoisi hänet niin monen kivan asian ulkopuolelle. olen varma että kielijuttu on naiselle arka paikka ja tämän takia hän on kehitellyt vahvoja suojamuureja ongelman ympärille. mutta joskus kun televisiosta tulee joku ranskalainen tai venäläinen elokuva, hän ottaa riskin ja rupeaa tapailemaan niiden sanoja. hän soristaa ärrää ranskalaisittain ja suhauttelee ässiä venäläisittäin. yhden suloisen hetken verran tuntuu kuin pääsisi matkalle jonnekin uuteen ja kiinnostavaan paikkaan, jonne ei oman kansan kielellä pääse.”

Kirjoitin sinulle juttusi kommenttiosioon seuraavan palautekommentin, mutta se  ei ole päässyt sensuuristasi läpi tai sitten blogisi moninkertainen kirjautumissysteemi ei ole päästänyt sitä läpi. Yhtään kommenttia juttusi perässä ei ole:

"Voin vakuuttaa Sinulle, Xxxx, että en käytä vanhenevaan ihooni erikoisrasvoja, vaan ihan vaan hajutonta ja lisäaineetonta Erisan-voidetta.  Toistaiseksi se on riittänyt.

Mitä tulee kielitaitooni, niin kuvailuasi on vaikea ymmärtää. Eihän suomen kielen ja kirjallisuuden yliopistotutkinnosta edes pääse läpi, jos ei ole  selvittänyt englannin kielen tieteellisen tekstin hallintataitoaan tai laajoja opintoja viron ja unkarin kielistä. Blogini seuraajana tiedät varmaan myös, että pärjään hyvin muillakin kielillä, mm. saksalla ja ruotsilla. 

Se mitä vastaan olen taistellut, on englannin kielen ylivalta suomen kielen rinnalla, Suomessa. Tästä on kyse.

Terv. Iines"

Minusta olisi ollut reilua, että olisit pannut juttuusi linkin meikäläiseen, sillä suora lainaus googletettuna antaa kuitenkin halukkaille tiedon kielellisesti ummikosta vanhasta naisesta, joka ei ymmärrä ihovoidepurkkinsa enkunkielistä tekstiä.

Tekstistäsi henkii ikärasismi, enkä tunne olevani turvatussa tilassa juttuasi lukiessasi. Ihan kuin ikä olisi vika, jos sitä on paljon.

Samanlaista ikärasismia olen kohdannut sinun lisäksesi vain yhdellä lukemattomista kommentoijista tässä blogissa. Hän on mies, ja kuvauksensa mukaan hyvin suvaitsevainen vasemmistolainen. Käsittääkseni sinäkin olet samaan henkiseen ilmapiiriin itsesi laskeva. Tämä on minun näkemykseni, ei mikään varma tieto.

Kysynkin teiltä kahdelta,  missä kulkevat suvaitsevuutenne rajat, kun ne nousevat ainakin minun eteeni kuin kiviseinä? Eikö juuri teidän  pitäisi olla avarakatseisia ja sivistyneitä persoonia, jotka eivät osoittele ihmisiä ulkoisten seikkojen perusteella? 

Sanon vielä sen, että kummankin teistä kahdesta meikäläiseen kohdistunut pilkkaaminen, kalvaminen ja kiusaaminen on jatkunut vuosia.  Olen teidän kohdallanne miettinyt myös sitä, kuka oli se ihminen blogimaailmasta, joka pari vuotta sitten kävi jakamassa minun taloyhtiöni kolmeenkymmeneen postilaatikkoon anonyymin blogini henkilötiedot: minun nimeni ja blogini osoitteen. 

PS Luin Iida Rauman kirjan Hävitys, joka kertoo kiusaamisesta. Voimaannuin. Suosittelen kirjaa kaikille koulukiusaajille. Ja blogikiusaajille.


22.3.2022

Aika nostaa kissa pöydälle






Lehdissä näkyy nyt kuvia ukrainalaisista, jotka huolehtivat lemmikeistään kauhujen pakomatkan keskellä. Mies pitää tiukasti sylissään vanhaa kissaa. Kuvasta näkyy kärsimys, mutta rakkaus, syvä inhimillisyys, hyvyys, joka saa katsojan liikuttumaan kyyneliin. 

Jokin toinen kuva näyttää itkevän miehen, joka puristaa koiraansa sylissään ja kätkee lohtua hakien kasvonsa koiran turkkiin. Eräässä kuvassa juuri Suomeen  saapuneella ukrainalaisnaisella on kissa kuljetuslaatikossa.

Nämä rakastavat  eläinkuvat antavat kasvot Venäjän hirmuteoille. Miten joku voi tämän päivän sivistyneessä ja älyä arvostavassa  maailmassa tuhota elämää, viattomia ihmisiä, koteja, sairaaloita, teattereita, eläimiä näin käsittämättömällä tavalla? Ihmisjärki ei voi mitenkään ymmärtää nykyaikaan tuotuja menneisyyden hirveyksiä. Tai kuin katselisi elokuvissa jotain  dystopiaa. Kun niin monesti on sanottu, että  enää ei voi tulla fyysistä sotaa, vaan se olisi pelkkää käsitteellistä kybersotaa, nettipeliä. 

Enää ei voi olla kysymättä: mikä on venäläisen kansan osuus näiden hirveyksien jatkumisessa? Miten Venäjän poliittinen ja älyllinen eliitti sallii silmiensä alla tapahtuvan kansanmurhan kyseenalaistamatta Putinia suoraan hänen saatanallisista teoistaan? Täytyyhän Venäjällä olla tieto asiain todellisesta laidasta, sillä ei kokonainen kansakunta voi mitenkään olla tietämätön asiasta, jota koko maailman internet tuuttaa ulos jokaiselta alustalta ja kanavalta. 

Mikä siis venäläistä ihmistä vaivaa? Samalla tavalla olemme tuominneet koko Saksan kansan Hitlerin teoista, joten miksi venäläiset olisivat poikkeus? Jo Stalinin  teoista on meillä pitkään vaiettu, mutta eiköhän nyt ala olla aika nostaa venäläinen kissa pöydälle. Kyllä kansa tietää, muttei toimi.

Venäjän kansan vallankumousta odotellessa julistakaamme kaikki Venäjän hanat kiinni ja pankaamme Putin maineen ja mantuineen täydelliseen boikottiin joka saralla. Kaikki kontaktit kiinni ja koko maan eristäminen humaanin sivistyneen maailman piiristä omaan laiskuuteensa ja barbariaansa. Sivistyneessä ja humaanissa maailmassa ei pidä ökyillä ja uhitella ydinaseilla ja tykeillä. Sivistyneessä maailmassa kansakunta ei saa eikä voi olla manipuloijan vietävissä.

(Kuvat mm. Ilta-Sanomat/ Reuters)

15.3.2022

Kuin Osip Mandelstam

(Suomi 75, Itsenäisen Suomen historia, osa 1/ 1991)

 

"Veit  kaikki maat ja meret. Annoit minulle kenkieni kokoisen maapalan ja kalterit sen ympärille.  Mitä siitä hyödyit? Et mitään. Jätit minulle minun suuni, ja se muovaa sanoja, hiljaisuudessakin. " 
(Osip Mandelštam, Venäjä, kuoli Stalinin leirillä  1938)

Putin,
Veit kaikki kukat, maat ja meret,
kuorrutit maankuoren tykeillä, kivääreillä ja sotilailla, pommitit sairaalat, päiväkodit, valtasit ydinvoimalat, ammuit syntymättömän ja äidin.
Itke Venäjä, äitimaa,
kuiskaa tuuli aroilla häpeää.
Putin kylvää kuolemaa.

Seisautit vedet, laskit veren juoksemaan haavoittuneiden suonista, äitien kohdusta, tapatit poikasi,
jotka luulivat menevänsä leikkisotaan.

Aika  pysähtyy
Mutta sinä suojaat itsesi,
omat kasvosi 
kymmenenmetrisen kullatun pöydän taakse
valheilla jotka haukkaavat totuuden ja röyhtäisevät päälle. 
Ainutkaan veripisara ei putoa sinun valkean pöytäsi pinnalle. 
 
Itke Venäjä, äitimaa,
Kuiskaa tuuli aroilla häpeää,
Putin kylvää kuolemaa.

Sinulla olisi kaikki tieto ja tekniikka,
kaikki maailman data ja info, raha ja valta,  sinä voisit tehdä ihmetekoja, pelastaa kansoja, mutta sinä jaat  valheen ja petät kansasi, tuhoat maan joka oli ennen sinua ja joka jää jälkeesi. Minkälaisia lauluja runoilijat laulavat jälkeesi? 

7.3.2022

Huijareita


Minua on yritetty huijata.  Sain seuraavan tekstiviestin puhelimeeni:

"Hei! S-Etukortti Visallesi on tullut seuraava tapahtuma: 07-03-2022 12:34:43, APPLE.COM/BILL, 99,99 euroa. Haluamme turvallisuussyistä varmistaa, oletko itse tehnyt tapahtuman. Soitathan meille pikaisesti asian selvittämiseksi. Jos sinulla on käytössäsi S-Pankin verkkopankkitunnukset, saat asiasta viestin myös verkkopankkiin. Terveisin S-Pankki (+358 1043 55993, ma-pe klo 8-17, pvm/mpm)"

En ole ostanut mitään Applelta. Luulin ensin, että viesti on huijausta. Kyseessä on nimittäin luottokortti, jota käytän vain ja ainoastaan ruoka- ja talousostoksiin paikallisessa S-marketissa, en missään muualla, en koskaan. Tiedän siis tarkkaan, mikä tilanne kortilla on ja mitä olen ostanut. 

Soitin samantien S-pankin turvaosaston numeroon. Mainittakoon, että palvelu oli nopeaa ja selkeää, siitä kiitos. Kortti kuoletettiin samantien. Virkailija ei osannut sanoa viitettäkään siitä, mistä juttu voisi johtua. Hän mainitsi verkko-ostokset, mutta kun ehdottomasti en ole ostanut mitään tällä kortilla verkosta, en koskaan. Vain siis paikallisesta S-marketista ruokaa.

Mielessäni kävin läpi S-marketin kassatytöt. Vaan miten he voisivat saada korttini tietoja itselleen? En usko, enkä epäile heitä. Joku kuitenkin yritti huijata. Joku, jossain, törkeä rikollinen. 

Maailmassa on oikeasti huijareita ja Putlereita. Pahoja ihmisiä, joilta puuttuu moraali. Ei maailma ole vain kaunis. Paratiisiin lentää aina takavasemmalta raatokärpänen pilaamaan ilman. 

Häpeä sinä kylmäsydäminen huijari, yrität huijata viatonta ihmistä jollain Applen ostoksellasi!  Toivottavasti saat tukun kärsimyksiä osallesi. Kiusatkoot sinua tulevana kesänä kaikki myrkylliset hyönteiset ja pistäköön kyykäärme tai musta mamba persuksiisi, istut sitten nurmikolla jossain Nigeriassa tai Tohmajärvellä ainoana ilonasi varastetut tavarat ja kadonnut moraali. Puskekoon villisika päällesi. Ja kuppa vieköön Putlerin!

(Maalaus Lucas Cranach vanhempi)

28.2.2022

Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä pari Akselia




Kalevalan päivän ja suomalaisen kulttuurin kunniaksi kaivoin Kalevalani esiin. Minulla on niitä useampia, ja kaikki sijaitsevat eri paikoissa, herra ties missä. Mökilläkin on yksi.

Vanhin Kalevalani on ollut ahkerassa käytössä, se on kulunut ja kannet sidoksesta irronneet. Kyseessä on uniikki teos, sillä vastaavaa kansikuvaa en ole netin syövereistä löytänyt, vaikka olen käyttänyt kansikuvan hakuun aikaa ja vaivaa, useita hakuja. 

Tämä Kalevala-painos on vuodelta 1894, ja se on painettu Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, stereotypeerattuna painoksena - mitä tarkoittaneekaan.

Teos on alun perin Aksel-pappani, omistuskirjoitus on ensimmäisenä pitkässä listassa alkulehdellä. Aksel-pappa käytti teosta mitä todennäköisimmin opetuksessaan viime vuosisadan alkupuolella. Aksel-papan alapuolella on Aarne-isän omistuskirjoitus, ja sen alapuolella Aune-tädin, isän sisaren. Aunen alapuolella on sitten minun ja minun sisareni omistuskirjoitukset. 

Kirjan omistuskirjoitussivu on muutenkin mielenkiintoinen. Siihen on listattu lyijykynällä  eri maiden kansalliseepoksia, mm. Espanjasta "Laulu Cid'stä", Saksasta "Niebelungen laulu" ja Ranskasta "Rolandin laulu". Lisäksi sivulla on sisareni sujuvalla käsialalla säe: Joka uniin uskoo, se varjoon vajoo. 

Kirjan etukannen sisäpuolella on Aksel-papan kauniilla käsialalla kirjoitettuja otsikoita, ilmeisesti aineen aiheita oppilaille. Kas tässä viime vuosisadan alun aiheita koululaisille: 

Porvoon valtiopäivät, 

Aikaisempi herännäisyys

Miksi pidän piirustuksesta

Kaapo Nikkilän retki

Neiti Mutulan katti

Nikkilä paljailla

Luurangon vihellys

Huuto ruumisarkusta

Galbiatti eli poropehtoorin kuolema.

Annan täyden tunnustuksen isoisäni kekseliäisyydelle. Aiheet ovat monipuolisia, lapsia kiehtovia, mielikuvitusta kiihottavia. Tuntuu kuin aiheiden antaja itsekin lukisi mieluummin neiti Mutulan katista kuin aikaisemmasta herännäisyydestä. Mainittakoon, että kyseessä oli värikäs mies, joka piti melko julkisesti kahta vaimoa, päävaimoa ja sivuvaimoa, ja joka ilmeisesti teki mitä tahtoi, hoiti perhevelvollisuutensa hyvin ja toimi rehtorina koulussaan. 

Hassua on, mutta tunnistan noista isoisäni aiheista myös itseäni. Ne voisivat olla minun antamiani tuolloin, osa nytkin. Minäkin luen ja kirjoitan mieluummin luurangon vihellyksestä kuin Porvoon valtiopäivistä. Katson nytkin mieluusti murhatarinoita, ja nautin jännityksestä. Samoin pidän hauskuudesta, siitä, kun ruumisarkusta kuuluu huuto: Saatanan tunarit, päästäkää minut pois! Ja arkusta nousee Urho Kekkonen. Sopivasti uudelleen valittavaksi.

Takaisin Kalevalaan, josta minun piti kirjoittaa, ja etenkin Kalevalan naisiin. Kalevalan naisista on kuitenkin kirjoitettu niin monta kirjaa ja väitöskirjakin, että lukekaapa niitä, jos kiinnostaa vaikkapa Ainon tarina. 

Itse ajattelen niin, että Ainopa olisi mainio esikuva ja uhrisymboli meetoo-liikkeestä innostuneille. Seksuaalisesti ahdisteltu nainen, hukuttautuu mieluummin kuin menee vanhalle miehelle, jonka kokee vastenmieliseksi. 

Itse tykkäisin kyllä enemmän, jos Ainosta olisi tehty amatsoni, joka vetää Väinämöistä turpaan, niin että ukko singahtaa mereen kalojen ruoaksi. Aino jatkaisi sitten Väkän lauluja kannel helisten. Louhi on mainio muija, panee miehet ahtaalle näiden himoitessa Pohjolan tyttäriä. 

Kalevalaan mahtuu sekä sankareita että luusereita. Ehkä se juuri siksi on edelleen ajankohtainen.

Summa summarum. Huomaan, että tuosta suku-Kalevalastani puuttuu minun tyttäreni allekirjoitus. Herään nyt vasta huomaamaan, että ehkä hänen aikanaan ei enää luettu Kalevalaa koulussa, kun oli kaikkea kivaa. Pitääpä kysäistä.

(Ylemmässä kuvassa hiihtää Akseli Gallen-Kallela, alemmassa kuvassa on isoisäni Aksel)

22.2.2022

Ensin tuli pandemia, sitten Putin

 


Jos Putin katsoisi peiliin, sieltä näkyisi diktaattorin ruma naama. Vaan ei hän katso, sillä vika on Ukrainassa. Näitä luonnehäiriöisiä narsisteja ja psykopaatteja on ennenkin istunut valtaistuimella: Stalin, Hitler, Il Jongit ja Jungit, Saddamit ja muut sulttaanit. 

Putin on selkeästi irtaantunut todellisuudesta, sanoo Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt. Putinin uusin puhe onkin hyytävä, koko maailmanrauhaa jäätävä. Tähän pitäisi viimeistään herätä ja panna stoppi diktaattorin töille.

Putin kyseenalaistaa Ukrainan itsenäisyyden olemassaolon ja arvostelee ukrainalaisten halua irtaantua kommunismista kuin uhmaikäinen lapsi: "Me olemme valmiit näyttämään teille, mitä kommunismista vapautuminen on.

Että huhhuh tätä maailmantilannetta. Ensin tuli pandemia ja sitten tuli Putin. Mitä kolmanneksi? Suomen miehittäminen? "

Putinhan sanoi puheessaan, että nykyinen Ukraina oli syntynyt vuoden 1917 vallankumouksen kautta, kun Vladimir Lenin erotti tasavallan omaksi alueekseen Neuvostoliiton sisällä aiemmista historiallisen Venäjän alueista. Samoinhan Lenin "antoi", niin kuin suopeat suomettuneet tahot edelleen sanovat, Suomelle ystävälliseksi lahjaksi sen itsenäisyyden.

Itse kannatan Venäjän rajalle rautaa, tykkejä ja tarpeeksi ammuksia sekä Suomen pikaista liittymistä Natoon ja Euroopan terästäytymistä todellisiin tekoihin. Pääministerimmehän lupasi tuntuvia ja ankaria pakotteita Venäjää vastaan, ja niitä nyt odotellaan tällaisten puheitten jälkeen. Maassa käydään jo sotaa.

Että saapas nähdä, missä ensin pamahtaa ja montako uhria Ukrainassa kuolee. Kaikkein parasta olisi, jos salainen laskuvarjojoukko laskettaisiin yön pimeydessä Kremliin ja se nostaisi Putinin yläilmaisiin eikä toisi ikinä takaisin.

15.2.2022

Pieni Pohjois-Korea II

 


On sitä ennenkin vihapuhuttu ja tuomittu vihapuheesta. Vuonna 1966  kirjailija  Hannu Salama tuomitiin syylliseksi uskonnonpilkkaan: kolme kuukautta ehdollista vankeutta ja sakkoja kustantajalle. Rikoksesta saatu taloudellinen hyöty eli 46 000 markkaa tuomittiin menetttäväksi valtiolle. Lisäksi muurari Hiltusen saarna sivuilta 139 - 142 sensuroitiin Juhannustanssien uusista painoksista.  

 Kas tässä näytteeksi Hiltusen saarnan aloitus:

"Ja kiitoksen kukko lauloi korkealla äänellä: ettet vainen valehteliski. Sillä kirjoitettu on: joka tekee sen yhdellekin näistä pienimmistä, niin parempi olisi että sille ripustettaisiin tahkonkivi mulkunvarteen niin kun viulunkielen talla, mutta joka tekee saman tempun neitsyelle pääsiäisyönä, sen on oleva taivasten valtakunta."


On aika mielenkiintoista rinnastaa Päivi Räsäsen homoja erittelevä raamattupuhe tähän Salaman Hiltuspuheeseen, joka myös lainailee raamatullisia sanontoja ja äänenpainoja. Kun 1960-luvulla Jumalan sanaa ei saanut pilkata,  niin 2020-luvulla Jumalan sanaan ei saa vedota ollenkaan. 

Mitä tästä pitäisi ajatella? Kekkonen aikanaan armahti Salaman, vaan kuka armahtaisi Räsäsen, jos ja kun tuomio sanankäytöstä maaliskuussa tulee? Mahtaisiko Niinistö armahtaa Räsäsen? 

Syyttäjät vaativat raamattupuhesyytösten lisäksi Yleä poistamaan osan Ruben Stillerin tekemästä  Räsäsen haastattelusta. Toistaiseksi Yle ei ole tähän suostuvainen, vaan pitää ajatusta vaarallisena sananvapaudelle. 

Itseäni mietityttää tulevaisuus. Millaisia ovat eri viestimien arkistot, jos niistä ruvetaan poistamaan poliittisesti epäkorrekteja kohtia? Onko nauhalla yhtäkkiä huminaa ja hiljaisuutta, kun Pohjois-Koreasta puhaltaa autiotuuli? 

Tämä on sitä rautasaappaiden yltyvää kopinaa, josta kuuli ensi kaikuja Hannu Salaman tapauksessa, ja nyt sitä kuulee tahtotilassa lynkata Päivi Räsäsen raamattupohjaiset puheet. Räsänen on vakaumuksellinen uskovainen, ja se paistaa hänestä kilometrien päähän. Kunpa mikään ei sammuttaisi hänen lamppuaan. Rohkea nainen. Niin väärässä, mutta kuitenkin oikeassa uskonsa kanssa. Ollaan vaarallisilla vesillä, jos vakavasti erimielinen tuomitaan mielipiteestään.

Moni määkii lammaslaumassa tuomiota kansankiihotuksesta, vaikka kiihotusta ei Räsäsen ilmaisuissa pysty osoittamaan. Ja eniten kiihottuneita tuntuvat olevan Räsäsen syyttäjät. Tulee olemaan vaikea todistaa se, että Räsänen on agitaatori. Eikö uskonvapauteen kuulu myös halu ja tarve julistaa omaa uskoa tai aatetta? Jos se kielletään, kielletään uskonvapaus.

(Valokuva Kalle Kultala/ Yle)

Pieni Pohjois-Korea I