Ei pitäisi provosoitua nettikiusaajista. Enkä oikeastaan provosoidukaan, kunhan pyrin miettimään asiaa keittiösosiologisesta ja -psykologisesta näkökulmasta.
Mikä saa siis ihmisen julkaisemaan ilkeyksiä toisesta ihmisestä, joka operoi samalla nettialustalla kuin hän, tässä tapauksessa blogimaailmassa?
Blogit eivät ole tavallisia twittereitä tai instagrameja, joissa etupäässä piipahdetaan heittämässä nopeita pikku lauseita. Blogeissa mietitään ja perustellaan sanomisia ja niillä on ulottuvuutta menneisyyteen ja tulevaisuuteen, ne ovat hitaita viestimiä pikaviestinten rinnalla. Blogit ovat monelle oman persoonan ilmaisukanava, joiden pitämiseen on useita syitä.
Sinä, hyvä kanssabloggaaja, lainasit blogissani olevaa kommenttiani, jossa kerroin poistaneeni keskustelusta englanninkielisen sitaattikommentin - pelkkien sitaattien ja linkkien käytöstä sen käyttäjällä oli ennestään useita varoituksia ja pyyntöjä sanoa sanottavansa omin sanoin ja ajatuksin - irrotit sen kontekstistaan ja maalasit minusta seuraavan kuvan kokonaiseen juttuusi:
"tämän seitsenkymppisen naisen asenteella on kiintoisia seurauksia. kun hänen vanhenevan ihon hoitoon tarkoitetussa rasvapurkissaan lukee nutritive solutions – nourishing oil care, hän ei ehkä ymmärrä mitä se tarkoittaa. ehkä hän ei uskalla matkustaa, koska enkuntaitojen puuttuminen marginalisoisi hänet niin monen kivan asian ulkopuolelle. olen varma että kielijuttu on naiselle arka paikka ja tämän takia hän on kehitellyt vahvoja suojamuureja ongelman ympärille. mutta joskus kun televisiosta tulee joku ranskalainen tai venäläinen elokuva, hän ottaa riskin ja rupeaa tapailemaan niiden sanoja. hän soristaa ärrää ranskalaisittain ja suhauttelee ässiä venäläisittäin. yhden suloisen hetken verran tuntuu kuin pääsisi matkalle jonnekin uuteen ja kiinnostavaan paikkaan, jonne ei oman kansan kielellä pääse.”
Kirjoitin sinulle juttusi kommenttiosioon seuraavan palautekommentin, mutta se ei ole päässyt sensuuristasi läpi tai sitten blogisi moninkertainen kirjautumissysteemi ei ole päästänyt sitä läpi. Yhtään kommenttia juttusi perässä ei ole:
"Voin vakuuttaa Sinulle, Xxxx, että en käytä vanhenevaan ihooni erikoisrasvoja, vaan ihan vaan hajutonta ja lisäaineetonta Erisan-voidetta. Toistaiseksi se on riittänyt.
Mitä tulee kielitaitooni, niin kuvailuasi on vaikea ymmärtää. Eihän suomen kielen ja kirjallisuuden yliopistotutkinnosta edes pääse läpi, jos ei ole selvittänyt englannin kielen tieteellisen tekstin hallintataitoaan tai laajoja opintoja viron ja unkarin kielistä. Blogini seuraajana tiedät varmaan myös, että pärjään hyvin muillakin kielillä, mm. saksalla ja ruotsilla.
Se mitä vastaan olen taistellut, on englannin kielen ylivalta suomen kielen rinnalla, Suomessa. Tästä on kyse.
Terv. Iines"
Minusta olisi ollut reilua, että olisit pannut juttuusi linkin meikäläiseen, sillä suora lainaus googletettuna antaa kuitenkin halukkaille tiedon kielellisesti ummikosta vanhasta naisesta, joka ei ymmärrä ihovoidepurkkinsa enkunkielistä tekstiä.
Tekstistäsi henkii ikärasismi, enkä tunne olevani turvatussa tilassa juttuasi lukiessasi. Ihan kuin ikä olisi vika, jos sitä on paljon.
Samanlaista ikärasismia olen kohdannut sinun lisäksesi vain yhdellä lukemattomista kommentoijista tässä blogissa. Hän on mies, ja kuvauksensa mukaan hyvin suvaitsevainen vasemmistolainen. Käsittääkseni sinäkin olet samaan henkiseen ilmapiiriin itsesi laskeva. Tämä on minun näkemykseni, ei mikään varma tieto.
Kysynkin teiltä kahdelta, missä kulkevat suvaitsevuutenne rajat, kun ne nousevat ainakin minun eteeni kuin kiviseinä? Eikö juuri teidän pitäisi olla avarakatseisia ja sivistyneitä persoonia, jotka eivät osoittele ihmisiä ulkoisten seikkojen perusteella?
Sanon vielä sen, että kummankin teistä kahdesta meikäläiseen kohdistunut pilkkaaminen, kalvaminen ja kiusaaminen on jatkunut vuosia. Olen teidän kohdallanne miettinyt myös sitä, kuka oli se ihminen blogimaailmasta, joka pari vuotta sitten kävi jakamassa minun taloyhtiöni kolmeenkymmeneen postilaatikkoon anonyymin blogini henkilötiedot: minun nimeni ja blogini osoitteen.
PS Luin Iida Rauman kirjan Hävitys, joka kertoo kiusaamisesta. Voimaannuin. Suosittelen kirjaa kaikille koulukiusaajille. Ja blogikiusaajille.
