27.6. Rautaesineet on kaivettu juhannuksena pihalta, ylärinteestä, kivien alta. Aikoinaan rinnetontin alareunoja on todennäköisesti huuhtonut meri, nyt rannan ja rinteen väliin mahtuu maantie ja sen toiselle puolelle vielä pelto, minun kukkaniittyni. Niin kauas on meri karannut.
Tuo esine voisi olla katkennut viikate- tai sirppipuukko. Yläreunan selkeästi erottuva olas viittaa työperäiseen käyttöön. Viikatepuukkoja käytettiin jo rauta-ajalla. Esine voi olla myös uudemmasta viikatteesta valmistettu kuorimarauta tms., sillä terän hamarapuolella näkyvä vahvistusolas viittaa tähänkin. Olaan käytön on meillä Suomessa muuten ehkä virheellisesti oletettu yleistyneen vasta keskiajalla. Teoriaa lienee aika tarkentaa, sillä useiden lähteiden mukaan 2000-luvulla on olakkeellisia viikatesirppejä löydetty myös roomalaisen rautakauden lopulta.
Naapuritontilla sijaitsee vanha maalaistalo, josta kuvan esine voi olla peräisin. Ellei se sitten ole rautakautisen asukkaan löytöpaikalle jostain syystä jättämä. Tällaisia aarteita on kuitenkin maaperä täynnään, ja etsivä niitä löytää, punnitsee kädessään ja arvuuttelee käyttötapaa, käyttäjää, elämänkohtaloaan. Rahallista arvoa löydöistä ei haeta. Pikemminkin arvoitusta ihmisen elämästä, alkuajoista, alkuperästä. Ja tällä mäellä tulee aina ottaa huomioon myös se, mitä meri on kuljettanut näille rannoille. Tämä on merenlahden pohjois-itäreunaa, jonne lännen virrat ovat tuoneet tavaraa ja ihmisiä ennenkin.
28.6. Nyt kun brexitpöly alkaa laskeutua ja median povaama maailmanloppu näyttääkin tulevan viipeellä, pistää silmään Helsingin Sanomien lööppi. Etelä-Afrikasta Suomeen adoptoitu Valtteri on jälleen jätetty bussipysäkille rasismin vuoksi, kertoo Helsingin Sanomat. Mehän tutustuimme Valtteriin presidenttiä myöten jo edellisellä jättökerralla, jolloin osoittautui, että Pohjola - Pukinmäki - Malmi-linjan kuskit ovat rasisteja. Vaan onneksi Valtterilla on huolehtivainen äiti, joka on opettanut poikansa hyvin. Nyt Valtteri osasi soittaa heti jättöpaikalta äidille, että taas rasisti ajoi ohi. Äiti vei uutisen nopeasti mediaan, ammattilainen kun on, Salla Saarinen. Suomalaisessa naisessa on totisesti naarasleijonan sisua! Luultavasti näemme äidin kohtapuoliin jälleen Ylen aamutelevisiossa haastateltavana Valtterin kanssa. Valtteria tuodaan päivittämään suomalaisen rasismin kasvoja. Voi poikaparkaa!
Mietin, lähdenkö leikkaamaan saunan nurmikkoa vai lähdenkö kaupunkiin ostamaan pitkävartisia ruohosaksia ja pitkävartisia oksasaksia ja mansikoita ja herneitä. Päätän lähteä ostoksille. Mukaan otan kameran. Nurmikko ehtii kuivua voimakkaasta kasteesta iltapäiväksi, jolloin leikkaan sen. Ellei esteitä tule.
Illalla täytyy muistaa täyttää jäteastia. Tyhjennysauto tulee aamuvarhaisella hakemaan jätteeni. Jos polttaisin kaikki pahvitötsät ja muut, joutuisin elämään savupirtissä, sillä pesä savuttaa nuohouksen jälkeen aina ensimmäisen puoli tuntia. En jaksa tapella sen kanssa. Ymmärrän hyvin, että vanhalla kansalla ei ollut vapaa-aikaa. Kaiken ajan täytti työnteko, taistelu tulenteon kanssa, noen pyyhkiminen naamalta, pyykki- ja tiskivesien kuumentaminen, aterioitten hauduttamninen piisillä. Luojan kiitos täällä on sähköt, elektroniikka ja järjestetty jätehuolto.
(Valokuva Iines)