28.2.2022

Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä pari Akselia




Kalevalan päivän ja suomalaisen kulttuurin kunniaksi kaivoin Kalevalani esiin. Minulla on niitä useampia, ja kaikki sijaitsevat eri paikoissa, herra ties missä. Mökilläkin on yksi.

Vanhin Kalevalani on ollut ahkerassa käytössä, se on kulunut ja kannet sidoksesta irronneet. Kyseessä on uniikki teos, sillä vastaavaa kansikuvaa en ole netin syövereistä löytänyt, vaikka olen käyttänyt kansikuvan hakuun aikaa ja vaivaa, useita hakuja. 

Tämä Kalevala-painos on vuodelta 1894, ja se on painettu Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, stereotypeerattuna painoksena - mitä tarkoittaneekaan.

Teos on alun perin Aksel-pappani, omistuskirjoitus on ensimmäisenä pitkässä listassa alkulehdellä. Aksel-pappa käytti teosta mitä todennäköisimmin opetuksessaan viime vuosisadan alkupuolella. Aksel-papan alapuolella on Aarne-isän omistuskirjoitus, ja sen alapuolella Aune-tädin, isän sisaren. Aunen alapuolella on sitten minun ja minun sisareni omistuskirjoitukset. 

Kirjan omistuskirjoitussivu on muutenkin mielenkiintoinen. Siihen on listattu lyijykynällä  eri maiden kansalliseepoksia, mm. Espanjasta "Laulu Cid'stä", Saksasta "Niebelungen laulu" ja Ranskasta "Rolandin laulu". Lisäksi sivulla on sisareni sujuvalla käsialalla säe: Joka uniin uskoo, se varjoon vajoo. 

Kirjan etukannen sisäpuolella on Aksel-papan kauniilla käsialalla kirjoitettuja otsikoita, ilmeisesti aineen aiheita oppilaille. Kas tässä viime vuosisadan alun aiheita koululaisille: 

Porvoon valtiopäivät, 

Aikaisempi herännäisyys

Miksi pidän piirustuksesta

Kaapo Nikkilän retki

Neiti Mutulan katti

Nikkilä paljailla

Luurangon vihellys

Huuto ruumisarkusta

Galbiatti eli poropehtoorin kuolema.

Annan täyden tunnustuksen isoisäni kekseliäisyydelle. Aiheet ovat monipuolisia, lapsia kiehtovia, mielikuvitusta kiihottavia. Tuntuu kuin aiheiden antaja itsekin lukisi mieluummin neiti Mutulan katista kuin aikaisemmasta herännäisyydestä. Mainittakoon, että kyseessä oli värikäs mies, joka piti melko julkisesti kahta vaimoa, päävaimoa ja sivuvaimoa, ja joka ilmeisesti teki mitä tahtoi, hoiti perhevelvollisuutensa hyvin ja toimi rehtorina koulussaan. 

Hassua on, mutta tunnistan noista isoisäni aiheista myös itseäni. Ne voisivat olla minun antamiani tuolloin, osa nytkin. Minäkin luen ja kirjoitan mieluummin luurangon vihellyksestä kuin Porvoon valtiopäivistä. Katson nytkin mieluusti murhatarinoita, ja nautin jännityksestä. Samoin pidän hauskuudesta, siitä, kun ruumisarkusta kuuluu huuto: Saatanan tunarit, päästäkää minut pois! Ja arkusta nousee Urho Kekkonen. Sopivasti uudelleen valittavaksi.

Takaisin Kalevalaan, josta minun piti kirjoittaa, ja etenkin Kalevalan naisiin. Kalevalan naisista on kuitenkin kirjoitettu niin monta kirjaa ja väitöskirjakin, että lukekaapa niitä, jos kiinnostaa vaikkapa Ainon tarina. 

Itse ajattelen niin, että Ainopa olisi mainio esikuva ja uhrisymboli meetoo-liikkeestä innostuneille. Seksuaalisesti ahdisteltu nainen, hukuttautuu mieluummin kuin menee vanhalle miehelle, jonka kokee vastenmieliseksi. 

Itse tykkäisin kyllä enemmän, jos Ainosta olisi tehty amatsoni, joka vetää Väinämöistä turpaan, niin että ukko singahtaa mereen kalojen ruoaksi. Aino jatkaisi sitten Väkän lauluja kannel helisten. Louhi on mainio muija, panee miehet ahtaalle näiden himoitessa Pohjolan tyttäriä. 

Kalevalaan mahtuu sekä sankareita että luusereita. Ehkä se juuri siksi on edelleen ajankohtainen.

Summa summarum. Huomaan, että tuosta suku-Kalevalastani puuttuu minun tyttäreni allekirjoitus. Herään nyt vasta huomaamaan, että ehkä hänen aikanaan ei enää luettu Kalevalaa koulussa, kun oli kaikkea kivaa. Pitääpä kysäistä.

(Ylemmässä kuvassa hiihtää Akseli Gallen-Kallela, alemmassa kuvassa on isoisäni Aksel)

22.2.2022

Ensin tuli pandemia, sitten Putin

 


Jos Putin katsoisi peiliin, sieltä näkyisi diktaattorin ruma naama. Vaan ei hän katso, sillä vika on Ukrainassa. Näitä luonnehäiriöisiä narsisteja ja psykopaatteja on ennenkin istunut valtaistuimella: Stalin, Hitler, Il Jongit ja Jungit, Saddamit ja muut sulttaanit. 

Putin on selkeästi irtaantunut todellisuudesta, sanoo Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt. Putinin uusin puhe onkin hyytävä, koko maailmanrauhaa jäätävä. Tähän pitäisi viimeistään herätä ja panna stoppi diktaattorin töille.

Putin kyseenalaistaa Ukrainan itsenäisyyden olemassaolon ja arvostelee ukrainalaisten halua irtaantua kommunismista kuin uhmaikäinen lapsi: "Me olemme valmiit näyttämään teille, mitä kommunismista vapautuminen on.

Että huhhuh tätä maailmantilannetta. Ensin tuli pandemia ja sitten tuli Putin. Mitä kolmanneksi? Suomen miehittäminen? "

Putinhan sanoi puheessaan, että nykyinen Ukraina oli syntynyt vuoden 1917 vallankumouksen kautta, kun Vladimir Lenin erotti tasavallan omaksi alueekseen Neuvostoliiton sisällä aiemmista historiallisen Venäjän alueista. Samoinhan Lenin "antoi", niin kuin suopeat suomettuneet tahot edelleen sanovat, Suomelle ystävälliseksi lahjaksi sen itsenäisyyden.

Itse kannatan Venäjän rajalle rautaa, tykkejä ja tarpeeksi ammuksia sekä Suomen pikaista liittymistä Natoon ja Euroopan terästäytymistä todellisiin tekoihin. Pääministerimmehän lupasi tuntuvia ja ankaria pakotteita Venäjää vastaan, ja niitä nyt odotellaan tällaisten puheitten jälkeen. Maassa käydään jo sotaa.

Että saapas nähdä, missä ensin pamahtaa ja montako uhria Ukrainassa kuolee. Kaikkein parasta olisi, jos salainen laskuvarjojoukko laskettaisiin yön pimeydessä Kremliin ja se nostaisi Putinin yläilmaisiin eikä toisi ikinä takaisin.

15.2.2022

Pieni Pohjois-Korea II

 


On sitä ennenkin vihapuhuttu ja tuomittu vihapuheesta. Vuonna 1966  kirjailija  Hannu Salama tuomitiin syylliseksi uskonnonpilkkaan: kolme kuukautta ehdollista vankeutta ja sakkoja kustantajalle. Rikoksesta saatu taloudellinen hyöty eli 46 000 markkaa tuomittiin menetttäväksi valtiolle. Lisäksi muurari Hiltusen saarna sivuilta 139 - 142 sensuroitiin Juhannustanssien uusista painoksista.  

 Kas tässä näytteeksi Hiltusen saarnan aloitus:

"Ja kiitoksen kukko lauloi korkealla äänellä: ettet vainen valehteliski. Sillä kirjoitettu on: joka tekee sen yhdellekin näistä pienimmistä, niin parempi olisi että sille ripustettaisiin tahkonkivi mulkunvarteen niin kun viulunkielen talla, mutta joka tekee saman tempun neitsyelle pääsiäisyönä, sen on oleva taivasten valtakunta."


On aika mielenkiintoista rinnastaa Päivi Räsäsen homoja erittelevä raamattupuhe tähän Salaman Hiltuspuheeseen, joka myös lainailee raamatullisia sanontoja ja äänenpainoja. Kun 1960-luvulla Jumalan sanaa ei saanut pilkata,  niin 2020-luvulla Jumalan sanaan ei saa vedota ollenkaan. 

Mitä tästä pitäisi ajatella? Kekkonen aikanaan armahti Salaman, vaan kuka armahtaisi Räsäsen, jos ja kun tuomio sanankäytöstä maaliskuussa tulee? Mahtaisiko Niinistö armahtaa Räsäsen? 

Syyttäjät vaativat raamattupuhesyytösten lisäksi Yleä poistamaan osan Ruben Stillerin tekemästä  Räsäsen haastattelusta. Toistaiseksi Yle ei ole tähän suostuvainen, vaan pitää ajatusta vaarallisena sananvapaudelle. 

Itseäni mietityttää tulevaisuus. Millaisia ovat eri viestimien arkistot, jos niistä ruvetaan poistamaan poliittisesti epäkorrekteja kohtia? Onko nauhalla yhtäkkiä huminaa ja hiljaisuutta, kun Pohjois-Koreasta puhaltaa autiotuuli? 

Tämä on sitä rautasaappaiden yltyvää kopinaa, josta kuuli ensi kaikuja Hannu Salaman tapauksessa, ja nyt sitä kuulee tahtotilassa lynkata Päivi Räsäsen raamattupohjaiset puheet. Räsänen on vakaumuksellinen uskovainen, ja se paistaa hänestä kilometrien päähän. Kunpa mikään ei sammuttaisi hänen lamppuaan. Rohkea nainen. Niin väärässä, mutta kuitenkin oikeassa uskonsa kanssa. Ollaan vaarallisilla vesillä, jos vakavasti erimielinen tuomitaan mielipiteestään.

Moni määkii lammaslaumassa tuomiota kansankiihotuksesta, vaikka kiihotusta ei Räsäsen ilmaisuissa pysty osoittamaan. Ja eniten kiihottuneita tuntuvat olevan Räsäsen syyttäjät. Tulee olemaan vaikea todistaa se, että Räsänen on agitaatori. Eikö uskonvapauteen kuulu myös halu ja tarve julistaa omaa uskoa tai aatetta? Jos se kielletään, kielletään uskonvapaus.

(Valokuva Kalle Kultala/ Yle)

Pieni Pohjois-Korea I

10.2.2022

Sananen nuorten kurjasta elämästä

On pakko myöntää, että en kauheasti pidä toimittaja Riku Rantalasta. Tämä ei johdu yksistään hänen muutaman vuoden takaisesta kaarnavenekeissistään, jolla turvapaikanhakijoiden piti päästä tienaamaan ja  yritystoiminnan alkuun. 

Uusin kulmieni kurtistuminen johtuu Rantalan tavasta pahoitella lasten ja nuorten kurjuutta pandemian aikana. Pidän lasten ja nuorten koronakurjuudesta rutisemista vahvasti liioiteltuna ja lievästi tekopyhänä. Kaikkihan ovat joutuneet supistamaan elämäänsä ja kaikki ovat kärsineet rajoituksista. Se, että korostetaan lasten kärsimystä, tuntuu eliitin kitinältä siitä, että ovat joutuneet nokikkain omien kersojensa kanssa, kun näitä ei voi työntää pois jaloista urheiluharrastuksiinsa. Tai ei voi enää elää lapsensa urheilumenestyksen kautta, kun itse ei aikoinaan pärjännyt. 

Haluaisin muutenkin palauttaa aina tässä lastenkurjuusrutinan kohdalla mieleen koronan alkuajat, sen kun vanhempi väki eristettiin kuka maaseudun mökkiinsä, kuka kaksioonsa, erilleen jopa lapsistaan, useiksi kuukausiksi kuin vankilaan. Kauppareissutkin jäivät ja tavarat apteekkituotteita myöten piti toimittaa kuriirilähetyksinä ketään koskematta tai näkemättä. 

"Minua hämmästyttää tuo hirvittävä pahoinvointi rajoituksista,  kun on kokenut ajat jolloin ainoa yhteiskunnan nuorille järjestämä viriketoiminta oli kirjasto.

Entäs se yli 70-vuotiaitten ja ulkopuolisten valvoma sisältä poistumiskielto,  eikö se merkitse mitään näihin hirvittävästi kärsineisiin nuoriin verrattuna."

Näin kirjoittaa lukija  Reijo Hukkanen Riku Rantalan  artikkelin keskusteluosiossa Helsingin Sanomissa.

Rantala arvostelee myös liikuntaharrastusten kalleutta, joka tuntuu etenkin vähävaraisissa perheissä. Rantalalta itseltään kuluu 500 euroa kuukaudessa poikiensa urheiluharrastusten jäsenmaksuihin puhumatta vielä mitään varustemaksuista. 

Kyllä on kurjaa. Taas köyhät kärsivät. Harrastuksiahan pitää olla, jottei syrjäydy. Itse mietin sitä, milloin tähän mielettömästi rahaa vaativiin  lasten harrastuksiin oikein mentiin. Paremman väen lapsilla on kalenterit täynnä etupäässä fyysisiä urheiluharrastuksia, joillain harvoilla jotakin henkiseltä puolelta kuten vaikkapa musiikkiharrastuksia. Vanhemmat kiitävät itse kuntosaleille habaa pumppaamaan. Ja kaikilla kuulonapit korvissa jottei vaan kuule kenenkään vieraan tarpeetonta puhetta. Ja se kännykkä kourassa, jos käsi on vapaa.

Ja nyt Rantala väläyttää valtion tukea lasten liikuntaharrastuksille, huom. liikunta-, ei esimerkiksi musiikkiharrastuksille, lukuharrastuksille tai muille taidejutuille. 

Suomessa onkin tehty aloite lasten liikuntaharrastusten  jäsenmaksujen verovähentämisoikeudesta. Vaan miten verovähennys auttaisi vähävaraista, jolla ei ole sitä muutamaa sataa euroa kuukaudessa niihin maksuihin? Ja jolla muutenkin on pienet verot? Toimisiko verovähennysoikeus parhaiten vain muutenkin hyvin toimeentulevien hyväksi?

Lopuksi: ihmettelen vielä Li Anderssonin lausuntoa siitä, että kouluihin ei pidä palkata vartijoita, vaan kasvatusalan päteviä ihmisiä selvittämään ongelmien juurisyitä.

Herra mun vereni. Opetusministeri on vieraantunut koulujen todellisuudesta. Vartijan tehtävän ei ole juurisyiden tutkiminen, vaan kulloisenkin akuutin vaaratilanteen estäminen. 

Juurisyitä on kouluissa hoidettu pehmeästi jo vuosikausia, eikä se riitä  nykytilanteessa, jossa eräänkin itähelsinkiläisen koulun oppilaista 75 prosenttia on maahanmuuttajia ja loput kantasuomalaisia pellavapäitä.

(Piirros Norman Rockwell)