22.12.2023

Pressaehdokkaiden joulukortteja

 

Tää on kortti Essayahin Sarin, eikä minkään Marin. Alla jalkains kirkkomaa, päällä päänsä kellot kumajaa,  Israeliin joulurauhaa, Gazan sissein pyssyt pauhaa. 

Sari laulaa lallalaa, alla lumihiutaleen, mä meen taas käveleen, saavun kirkkoon harmaaseen, syliin äidin armaaseen. Pressaks haluu en, vaan näytän puolueen teil kristillisen, tämmöinenkin täällä on, sanoma meil verraton. Rauhaa, kansalaiset!



Nyt punalakit hoi!
Li Andersson teidät tähän toi.

Suunta onpi vasemmalle,
siitä suoraan penkin alle 
juna kulkee, kiskot kolkkaa,
yhä vasemmisto polkkaa..

Valta kansal, rajat auki
että saadaan suuri hauki
jaettavaks kaikillen
saalis kaikkein yhteinen.
Ihmisarvo suloinen.
Rauhaa, kansalaiset!


Näki kauhut kaikkialla, sodan uhan maailmalla, Mika Aaltola kun hurmaa, lasten nauru tuottaa turmaa. Älkää olko, älkää luulko, älkää rauhan miehii kuulko, lapsi pieni nielee tutin, idästä kun syöksyy Putin.

Muuten onpi komee miesi, turvattu on kotiliesi, varustelu huippuluokkaa, eikä mitään ruosteist kuokkaa.

Rauhaa kansalaiset!



Hallis Jussi, Halla-aho, mut ei mikään latvalaho, puhuu kuni ruuneberi, hiljenee jo maa ja meri, viisauden suuren eessä. Jussi ui kuin kala veessä. Hitaasti kun edetään, sanan lankaa vedetään, solmuun, suoraks, miten vaan, Jussi nauraa partaansa.

Laulaa,  laulaa kaikki suohon, mutta käsi juuttui puohon, surmaa media ja mahti, siihen loppui Jussin tahti, eipä Jussin ääni kanna, kansa mitään lupaa anna, virkapallill ykkösmiehen, Jussin taival puolitiehen, mut ei hätää mitään tässä, Jussi kävi näyttämässä.
Rauhaa kansalaisille!



Stubbi piiris pyörii, häärii,
tilastojen kärjet käärii, hymy käypi korviin asti, tässä taktikoinnin rasti, jottei kärkeen nousis äänet Pekan, vaikka niitä rahtais kuorma rekan. 

Stubbi, Pekka, Pekka, Stubbi, sekoo äänestäjän nuppi.
Maailmanrauhaa, kansalaiset!



 Pekka-poika metsäs kulkee, vihreit arvoi mieleens sulkee, tuulivoimaa tänne tuokaa, hiilinielu meille suokaa. Sekä lapset maailman, ne mä pelastan, tänne Suomeen mahtuu kyllä, koht on nuttu kaikkein yllä, ihmisarvo suloinen, kaikil kuuluu maailmassa, eri arvo paha, sen mä poikki sahaan.

Välkkyy metsäs tuulipuisto,
enää on vain pelkkä muisto, humina tuo kuusipuitten, oravien pienten suitten kuoro laulaa suruvirttä, 
meni puut, meni maat, tuulipuiston suurten alle, pörröturkit taivasalle. 
Rauhaa, kansalaiset!



Harmaa eminenssi Rehnin Olli, soi sävelissä molli. Tehooko se Suomen kansaan, vaiko astuu se nyt ansaan? Ansaan naisen näyttäväisen, Jutan laulavaisen?





Naispoveria nyt kehiin, takamatkalt huutaa Jutta, vähän vain keljuttaa, kun ei ehdi peesiin Sanna, taivaanmanna. Mut rauhaa kansalaiset!

13.12.2023

Kyykkyyn, ylös, kyykkyyn, ylös!




Olen ajatellut ruveta voimistelemaan, ja ehkä kyykkäämään. Minulla on nimittäin tasapaksu persus ja lautaselkä. Jokuset käyttävät tästä suomalaisnaiselle ominaisesta rakenteesta nimitystä persjalka. Olen kuullut, että kyykkääminen puntit käsissä auttaa pakaralihasten muotoutumisessa kauniin pyöreiksi. Puntit minulla jo on, kyykkäystaito puuttuu. 

Voisin aloittaa huomenna, torstaina kun on suuri lakkopäivä. Työmarkkinajärjestöjen pomot ja sorretut näyttävät hallitukselle kaapin paikan. Pikkukaupungissa happening saattaa jäädä pieneksi, sillä täällä kaikki ovat niin touhukkaita, etteivät ehdi maalikylien rientoihin, mutta minä olen suurkaupunkien sorrettujen hengessä mukana. 

Ehkä katson televisiosta, kuuluisiko uutislähetyksissä Eduskuntatalon edestä joitain rytmikkäitä kannustushuutoja, joiden tahdissa voisi vaikka silkasta myötätunnosta itsekin kyykätä, kyykky ylös, kyykky ylös, kyykky ylös. Lopuksi aina ylös, mikä on hyvä pitää mielessä. Toisaalta jos siinä yhteydessä houkutellaan ministereitä ulos höyryävillä torstaipäivän hernekeittokattiloilla, voi tulla nälkä itsellekin ja kyykkäys keskeytyy. Se ei ole kenenkään etu. 

Kaiholla muistelen muinaista Esko Aho - Iiro Viinanen -komboa. Siinä oli reipas ministerivaljakko, joka nosti meikäläisenkin opettajanpalkan veroprosentin 41:een. Luit oikein, arvoisa lukija, neljäänkymmeneenyhteen. Kaikilta otettiin. 

Miksiköhän tämä hallitus ei tee samoin? Pantaisiin reippaasti kymmenen prosenttiyksikköä lisää veroa aloittamalla keskipalkoista eli noin 3 000 eurosta ja tätä rikkaammilta sitten oikein reippaasti. Tätä vaihtoehtoa ei ole tutkittu, mikä on hämmästyttävää. Suomalaisethan rakastavat verojen maksamista katugallupien mukaan. 


4.12.2023

Kiittäkää Nikola Teslan äitiä

 


Mahdoitteko tietää, että Nikola Tesla -niminen miekkonen syntyi serbialaiseen perheeseen, 1800-luvun puolessa välissä? Ei tämä vielä mitään, mutta ajatelkaapas hänen perhetaustaansa. Isä oli pappi ja äidin sanottiin suunnitelleen kodinkoneita.  Kodinkoneita 1800-luvulla, jolloin ei ollut keksitty vielä edes lypsykonetta saati sähköhellaa!

Samaan aikaan siis, kun Nikolan isä hymisi ortodoksisia hymnejään,  äidin aivoissa raksuttivat erilaisten käytännöllisten  laitteiden toimintamallit. Äidin sanottiin osoittaneen huomattavaa mielikuvitusta ja runollista kosketusta asioihin. On sääli, ettei historia kerro äidin kodinkonekeksinnöistä ja runollisesta osaamisestaan tarkemmin. On nimittäin selvää, että Nikola peri älykkyytensä ja keksintölahjakkuutensa äidiltään. 

Kodinkoneista puheen ollen - jouduin ostamaan uuden lieden, kun entisestä, kuusi vuotta vanhasta hellasta kärähti uuni kiertoilmastatuksella. Kuului kova pamaus ja uunissa näkyi pieni liekki, kun leivinpaperi leimahti tuleen. Reuna oli ottanut takaseinään kiinni ja vastukset paloivat mustiksi. Puhdistin mustuneen uunin, mutta eihän siitä enää takkia tullut. Uuni ylikuumeni vaarallisesti yli 150 asteen lämmössä. 

Nyt on uusi liesi, josta Nikola Teslan äiti olisi varmaan iloinen. On turvalukkoa, digitaalikelloa, ajastinta ja uuniin kytkettävää automaattista lihan paistomittaria. Kuitenkin perushella, ei mikään hifistelyvehje. Nyt sujuu joululeipominen ja kinkunpaisto. 

Vaan olkaapas tekin, arvon lukijat, tarkkana leivinpaperienne kanssa. Ne eivät saa ottaa kiinni uunin seinämiin ainakaan kiertoilmaominaisuutta käytettäessä. Paperi voi oikeasti syttyä ja käräyttää vastukset, jolloin uuni ylikuumenee jatkossa.

Historia on muuten täynnä unohtuneita naisneroja. Enkä nyt viittaa Maria Pettersonin varastamiin historian jänniin naisiin. Petterssonhan ratsasti Atlaksen harteilla, ja ratsastaa tietääkseni edelleen Journalistiliiton johdossa. Suomi on siitä erikoinen maa, että meillä virheen tehneet johtajat eivät eroa millään. Muualla erotaan pienemmästäkin kuin petoksesta.

En viittaa siis pettersoneihin, vaan unohdettuihin lahjakkaisiin naisiin, jotka eivät ole päässeet täyteen kukkaansa, niin kuin  Nikola Teslan äidillekin kävi. Vasta hänen poikansa pani äidinkin lahjakkuuden käytäntöön hienojen keksintöjensä kanssa. En niitä ryhdy selostamaan, koska kapasiteettini suuntautuu pois matematiikasta ja tekniikasta. Muistan kuitenkin vaihtovirran mainitun.

Nikola  Teslassakin ihailen enemmän miekkosen ulkonäköä kuin taitoja. Että on kaunis mies. Piirtäjä on saanut silmiin mainion tuikkeen, josta näkyy äly, mutta myös leikittelevyys ja herkkyys. 

Milloin meillä muuten tulee aika, jolloin Instagramissa ei pullistella lihaksilla, pusuhuulilla ja bodatuilla pyllyillä vaan älyllä ja runollisella habituksella, tietynlaisella viekoittelevalla katsellla? Henkevyydellä? Semmoinen se vasta seksikästä on.

25.11.2023

Hesarin sammakko

 


Minun käy sääli Aku Hirviniemeä, joka on päästellyt suustaan sammakkoja, ja mikä vielä pahempaa, kirjoitellut niitä someen ja tekstiviesteiksi tietyille naisille. 

Kaikkein korkeimman kulttuurin ystäville kerrotttakoon, että Aku Hirviniemi on näyttelijä, joka on sekä kepeän että myös vakavan näyttämötaiteen tulkki. Eniten hän on kotonaan humoristisen viihteen saralla. Muutama hänen luomansa sketsihahmo hakee vertaansa Vesa-Matti Loirin hahmoista. Kyseessähän on taiteen ala, jota perimmäinen taide ei laske taiteeksi. Vesa-Matti Loirikin taisi saada näistä muikeimmat arvostelut vasta siirryttyään toiseen ulottuvuuteen. Hupaisa taide harvoin on taidetta elinaikanaan.

Vaan nyt siis soivat kuolinkellot Aku Hirviniemelle. Jopa Helsingin Sanomat on jatkanut kesällä aloittamaansa uudenlaista tutkivan journalismin linjaansa ajaessaan takaa sopimattomiksi katsomiaan ihmisiä, nimeltä mainiten ja susien eteen heittäen. 

Olen ennenkin surrut Metoo-kampanjan uhreja, Aku Louhimiestä, joka ei ollut edes syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun, Tukholman kaupunginteatterin johtajaa, joka päätyi itsemurhaan Metoo-jahdin vuoksi, ja monta muuta henkilöä, joiden ahdistelu oli lähinnä sanallista ehdottelua.

Ymmärrän väkivallan ja raiskausten uhreja, mutta heitä varten on laki ja oikeus, joka jakaa tuomiot. Metoo on hysteeristen joukkojen ulvontaa, ihmisten jotka hurmaantuvat toistensa huudoista ja vaativat uhrille kuolemaa kuin kansa Jeesukselle Barabbaan sijaan. 

Minusta Aku Hirviniemi on uhri. Hän ei ole raiskannut ketään, ei ehkä edes lyönyt ketään, ei vainonnut kohteitaan. Hän voi olla seksuaaliaddikti tai jonkin diagnoosin täyttävä, mutta kautta aikojen näistä tyypeistä on selvinnyt ignooraamalla heidät, estämällä somesta, pahimmassa tapauksessa napakalla haarapotkulla. 

Aina meillä on ollut keskuudessamme nämä häntäheikit, mutta kenties on niinkin, että jokin hinta taiteilijuudesta on maksettava. Taitelija on herkkä aistija, jos hän on hyvä. Voisiko ajatella niinkin, että vikaa on myös siellä, missä koetetaan hyötyä taiteilijan tekemistä emämunauksista nostamalla ne päivänvaloon? 

Vaan, siunatuksi lopuksi, on pakko kysyä tämän juttuni olennaisin kysymys: Helsingin Sanomat, minne sinä olet menossa törkyisen juorulinjasi kanssa? Kesällä kyseenalaiset rasismijahdit, joiden tuloksena hallitus ei kaatunutkaan, vaikka yritys oli kova ja raaka. Nyt yhteen henkilöön menevä ruma jahti, joka taatusti musertaa muitakin kuin uhrin. Kuka siellä lehdessä tämän uuden linjan on luonut? Kysyn vaan. 

(Valokuva Pekka Tuuri, Poikamiehen odotus, Vuoden luontokuvakilpailun Muut eläimet -sarjan voittaja 2023)

17.11.2023

Rajageminaatiosta

 


Samaan aikaan kun suunnittelin kirjoittavani painavan sanani tekoälyä vastaan ja olin jopa valinnut yllä olevan Hieronymus Boschin mainion kuvan tarkoitusta varten,  huomaan suuresti ihailemani Kemppisen kirjoittaneen tekoälystä sanasen, parikin. Viisaita sanoja, joita en aivan kaikkia edes ymmärrä. Minun on vaikea pysyä perässä, kun otetaan esimerkkejä matematiikan puolelta. Osansa tekee myös mainitun tohtorin kierous. Koskaan ei tiedä, onko hän tosissaan ja mitä hän lopulta tarkoittaa. 

Se, miksi minä olen tekoälyä vastaan, ei johdu rajageminaatiosta, johon kohta palaan,  vaan se johtuu tietysti siitä, että pannaan kone korvaamaan ihminen. Kuta enemmän koneille annetaan tilaa, sitä kapeampi väylä inhimilliselle erehdykselle, ihmisen heikkouksille, eli siis inhimillisyydelle jää. Ilmaisusta tulee steriiliä ja näennäisen virheetöntä. En usko, että tekoälyyn voidaan ohjelmoida inhimillisen virheen mahdollisuutta.

Olen kuunnellut tekoälyllä tuotettua puhetta mainoksissa. Väitän, että erotan tekoälypuheen elävästä ihmispuheesta. Tähän mennessä suomen kielessä tekopuhetta ei ole osattu muuntaa nuotiltaan ja rytmiikaltaan ihmispuheen kaltaiseksi. Havaitsee myös konsonanttien leveää ja hivenen nasaalista ääntöä amerikkalaisen vetelästi vaikkapa suomalaisen napakamman l-kirjaimen kohdalla. Havaitsee myös muunmaalaista intonaatiota eli painotusta, kun sanan loput nousevat sen sijaan että laskisivat.

Erikoisen selkeästi tekopuheesta havaitsee rajageminaation puuttumisen. Kyseessä on ääntämisessä sanan rajalla tapahtuva konsonanttien kahdentuminen, niin sanottu jäännöslopuke, joka poikkeaa kirjoitusasusta (kone: tule_tänne, ihminen: tulet_tänne; kone: ajaa_turvallisesti, ihminen: ajaat_turvallisesti). Tosin täytyy mainita, ettei rajageminaatio ole suomalaisillakaan aina kunnossa. Sen puuttumista tapaa joskus myös laulajilla. 

Sitä en tiedä, millä hollilla rajageminaatio on itärajan takaa tulleilla pulskilla polkupyöräilijöillä, mutta viis siitä. Pääasia on nyt, että rajan ylitykselle on pantu tulppa: rajat sulkeutuvat suurimmalta osin  naapurin hybridivaikuttamiselta. 

Annan vielä tunnustuksen paljon parjatulle nykyhallitukselle. On tehty hyvää työtä, ja sitä on tehty mitä ilmeisimmin paljon. Sisäministeri Mari Rantanen on nainen paikallaan, ja hän pani selkeästi jauhot suuhun eilisellä eduskunnan kyselytunnilla opposition änkyröillekin: nyt on kyseessä valtion turvallisuus, ei turvapaikka-asia. Yhdenvertaisuusvaltuutettu, Merja Kyllönen, Martin Scheinein ja Eva Biaudet tyytykööt tähän. Jos ihminen kykenee pyöräilemään halki tuulisen ja laajan, turvallisen Venäjänmaan, ei hän ole todellisessa hädässä.

(Maalaus Hieronymus Bosch)

8.11.2023

Pröystäilyä?


Veropäivä ei ole enää mikään kateuspäivä, kirjoittaa sanomalehti. Eikä enää pröystäillä sillä, kenen rahapussi on paksuin. Nyt pröystäillään muikeilla veroilla.

Kun viime vuoden veroarkiston aarteet tänään avautuvat, näemme, kuka tätä turvonnutta hyvinvointia oikein rahoittaa. Ainakin Aki Linden yli kolmensadan tuhannen euron vuosituloillaan ja 47 prosentin veroillaan. Ei ihme, että hymy maittaa.  Aki Linden kirjoittaakin myhäillen tviittinsä:” Ylläpidän omalta osaltani mielelläni maksamillani veroilla pohjoismaista hyvinvointivaltiota.

Ei ole siis ihme, että avulias kommentoija kehottaakin Lindeniä maksamaan vapaaehtoisesti vielä lisääkin, kun homma kerran maistuu. Muutama köyhempi kyselee vanhojen tonttikauppojen, rötösten ja paratiisitilien perään.

Se, mikä meikäläistä hieman oudoksuttaa, ovat valtion omistamien yritysten ja laitosten johtajien palkat. Toki sitä iloitsee heidän maksamistaan runsaista veroista, mutta minkä väännön tuloksena esimerkiksi kahdeksalle Yle-johtajalle maksetaan palkkaa enemmän kuin valtiovarainministerille? Annika Saarikko jäi merkittävästi jälkeen esimerkiksi Merja Ylä-Anttilan yli 300 000 euron tuloista. Samoin hyvinvointialueiden johtajien palkat ovat huimaavan korkeita.

En ole ihan vakuuttunut siitä, että Yle-johtajan työ on merkittävästi vaikeampaa ja raskaampaa kuin vaikkapa suomalaisen peruskoulun opettajan työ. Tai siitä, että hyvinvointialueen johtajan työ olisi korvaamatonta verrattuna hoitajan työhön. Väitän, että pienempiä vaurioita tulee siitä, jos Yle-johtaja tai hyvinvointjohtaja lopettaisi työnsä kuin siitä että luokka jäisi ilman opettajaa tai sairaala ilman hoitajia.

Tiedättekö muuten, mitä Karl Marx sanoi veroista? - Meidän on kieltäydyttävä maksamasta veroja.

Mitähän Aki Linden, iloinen veronmaksaja sanoo tuosta?

(Pilapiirros Fingerpori, Pertti Jarla)

1.11.2023

Marinin varjosta

 


Nyt on sanottava ääneen: meillä on hyvä hallitus, oikein hyvä, vähintään edellisen hallituksen veroinen. 

On oikeastaan yllättävää, että hallitus on selvinnyt tähän talveen näinkin ehjänä, ennennäkemättömän vaikean alun jälkeen. Harva pääministeri on ollut yhtä vaikeassa asemassa kuin Petteri Orpo Sanna Marinin varjossa - lähes jumalattareksi nostetun edeltäjänsä  jälkeen. 

Nyt työ käy, ja ministerit näyttävät hallitsevan tonttinsa. Niin napakoita ja asiantuntevia vastauksia edustajien kysymyksiin sieltä lehteriltä tulee, että itse ainakin olen korjannut käsitystäni koko hallituksesta pykälän ylöspäin. Kokoomuslaisuus ja perussuomalaisuus ei merkitsekään automaattisesti tyhmyyttä, lukutaidottomuutta ja jakamattoman ihmisarvon kieltämistä. 

Selvä! Minun puolestani hallitus saa jatkaa valitsemallaan leikkaustiellä. Suomessa ei kuolla nälkään, vaikka etuisuuksia karsitaankin. Kenenkään omaisuutta ei sen sijaan voida missään valtiossa ottaa valtiolle, ei siis Suomessakaan voi sosialisoida huippurikkaiden omistuksia. Vain myönnettyjä tukia ja etuja karsitaan. Säästölinja on lahja lapsillemme ja lastenlapsille, tulevaisuudelle.

Maahanmuuttolinjakin näyttää järkevältä, etenkin kun se tehdään yhteistyössä muiden pohjoismaiden linjausten mukaisesti. Ja sekin on hyvä, että hallitus on ollut valmis tekemään joitain joustoja leikkauksiinsa, kun se on nähty välttämättömäksi. 

Se on selvää, että rajusti leikkaava hallitus ei koskaan voi olla suosittu, kuten runsaita tukia ja erilaisten ryhmien ohituskaistoja jakava hallitus. Orpon hallitus on kuitenkin nyt saanut työrauhan, mikä on ehdottomasti koko valtion etu. 

Yksi vielä puuttuu: missä on johtaja, poliitikko, presidentti, joka voimallisesti korostaa ihmisten yhtenäisyyttä, yhteisöllisyyttä, sovintoa. Missä on johtaja joka pyytää unohtamaan puolen valitsemisen ja liittymään yhteisrintamaan?

………

Tänä sotaisana aikana kannattaa muuten hakea influenssarokotukset, kun niitä nyt jaetaan. Aamutelevisiossa HUSin lääkäri Eeva Ruotsalainen kehotti ihmisiä taas maskin käyttöön: korona on lisääntynyt räjähdysmäisesti, ja nyt puhutaan kolmoisepidemiasta: korona, influenssa ja hankala rs-virus. Sairaalapotilaiden määrä on HUSissa nelinkertaistunut. Itse sain piikin kumpaankin käsivarteen eilen ja mietin, pitäisikö vielä laittaa maski naamalle kun olen menossa väentungokseen. Ei oikein jaksaisi enää,

(Maalaus Rene Magritte)

23.10.2023

Pomminvarma ehdokas?



Mitä tulee Karl Friedrich Hieronymus von Münchhauseniin, niin hänhän ei ollut mikään satukirjojen hahmo, vaan oikea historian henkilö, vapaaherra, joka matkusteli paljon ja työkseen ja lennätti ihmisiä milloin minnekin. Milloin hän lensi kuuhun kuumailmapallolla, milloin kiskoi itsensä suosta hiuksista ylös ja työnsi sen sijaan alaisensa junan alle niin että tämä katkesi kahtia, ja lensipä paroni väliin taivaalla kanuunankuulan kanssa ja luennoi Briteissä professorina kuolleille sieluille.

Näinä epävarmoina ja sotaisina aikoina miettii kuumeisesti, kenestä seuraava presidentti, joka varmasti ymmärtää maailman muultakin kantilta kuin ilmastohädän osalta. Myös kotimaan tulenarka tilanne tulisi nähdä kaunistelematta. 

Meillä on jo Sauli, joka vei meidät Natoon, ja hyvä niin, sillä sen verran putket paukkuvat Suomenlahdella ja idässä taivas punertaa kuin talvisotaa ennen,  pahaa enteillen niin kuin karjalaiset Muolaalla sanoivat. Kansalainen miettii, miksi ihmeessä Sauli ei voisi jatkaa, kun kerran Yhdysvalloissakin luotetaan iän tuomaan kokemukseen. Ihminen voi olla hauras ja hapero, mutta  jos jalat kantavat, niin mikä ettei. Sauli hallitsee lisäksi rullaluistelun, joka voi olla arvaamaton taito. 

Siis mistä hyvä ja pomminvarma ehdokas kansalaiselle, joka ei anna lisäpisteitä ihonväristä, ei seksuaalisesta suuntautumisesta, ei  naiseudesta, ei resonoi minkäänlaiselle globaalille hyvesignaalille tahikka testosteronille, vaan  pikemminkin isänmaalle  ja äidinkielelle, myös ruotsi käy - kiitos  Minnan, osaavan kielten opettajan, joka elää edelleen. 

Pitäisikö perustaa presidenttiehdokkaiden Tinder-sovellus, jossa kansalainen voisi nopealla sormenliikkeellä svaipata sopimattomat ehdokkaat vasemmalle? Jäljelle jääneistä voi ongelmatapauksessa arpoa yhden tai valita mielestään kauneimman ehdokkaan.

13.10.2023

Jörö-Jukka-rock



Nyt tulee paha Keskisarjan Teemu-setä ja leikkaa köyhien opiskelijoitten geelikynnet! Ja tekoripset! 

 
"Irtokynnet kimaltavat, hieno partavesi tuoksuu, tekoripset räpsähtelevät. Ja voitteko kuvitella, monella opiskelijaköyhäläisellä on kalliimmat kuteet kuin edustaja Keskisarjalla, joka tienaa 7 000 euroa kuussa! Ja jos elo kantakaupungin opiskelijayksiössä ahdistaa, eikä ilmainen opiskelijalounas maita, niin tämä talousarvio kannustaa opiskelijoita menemään töihin. Tai jopa valmistumaan etuajassa." (Teemu Keskisarja)

Kyllä minä annan Teemu Keskisarjalle peukut hänen opiskelijoita koskevasta lausunnostaan, josta on noussut valtava älämölö somessa ja mediassa. Ei ole haukuttu lyttyyn vain hänen lausuntoaan, vaan yhtä paljon hänen nuhruinen habituksensa. On annettu tämän Jörö-Jukan ymmärtää, että noin huonosti pukeutuva ihminen ei saisi edes näyttäytyä eduskunnassa. 

Totuudenhan Keskisarja sanoi, tosin tapansa mukaisella räväkän muikealla ironialla höystettynä ja tietäen itse hyvin oman pukeutumisensa vaatimattoman tason. 

Suomalaiset opiskelijat kuuluvat  maailman tuetuimpien opiskelijoitten joukkoon lukukausimaksuttomine opiskeluineen, opintotukineen, asumistukineen, halpoine opiskelijalounaineen ja edullisine opiskelijakampuksineen - jos vaan kelpaa. On myös valtion takaamat edulliset opintolainat, joista voi saada lähes puolet anteeksi, jos valmistuu odotusajassa.

Omana yliopistoaikanani kaikki opiskelivat valtion opiskelijalainoilla, kaikki, aivan kaikki. Opintotuet olivat vasta tuloillaan, ja olivat lähes mitättömiä. Asumistukia ei ollut. Kaikki kävivät opiskelun ohella töissä, ja kesät oltiin Ruotsissa tehtaissa ja varastoissa keräämässä talven rahoja. Tällöin ostin aina syksyisin Tukholmasta uuden vaatekerran, jossa kuljin seuraavan opiskeluvuoden. 

Valmistumisen jälkeen maksettiin kymmenen vuotta takaisin opintolainaa, ja vasta sen jälkeen uskalsi hankkia oman asunnon. Itse ostin käytetyn auton, jonka pohjareiästä vilisi maantie ja pieniä kiviä sinkoili sisään. - 

Tämän kaiken kerron teille, hyvät lukijat, siksi että ymmärrätte asioiden kehityskulun ja asioiden suhteellisuuden. Ilahduttavaa on, että valtaosa kansalaisista näyttää  ymmärtävän Teemu Keskisarjan lausunnon, vaikka hän on paha persu. Hyperbola on mainio tyylikeino - se osuu nyt selvästi kaikkia leikkauksia vastustaviin kansalaisiin. Opiskelijoidenkin tulisi ymmärtää se, että mikäli leikkauksia ei tehdä, he itse joutuvat maksumiehiksi kiristyvine veroineen.

Opintotuet ovat hyvä asia, samoin kohtuullinen asumistuki, mikäli kyseessä ei ole selkeästi liian kallis asuminen Kalliossa tai keskustacityssä. Muutoin opiskelijan elämä ei voi olla aineellisesti samantasoista kuin  vanhempien, työssäkäyvien. Tämä ei ole realismia. 

On tietty raja siinä, minkälaisiin tukiin valtiolla on varaa talouskriisin aikana. Opiskelijoita ei pidä paapoa. He ovat oman elämänsä aikuisia, jotka pystyvät kantamaan itse vastuuta elämisestään. He eivät sula sateessa.

Yhteiskunnan ei kuulu kantaa kaikkia leveän leivän ääreen. Suunta tulee kääntää: meidän, myös nuorien aikuisten, tehtävämme on pitää huolta yhteiskunnasta.

(Kuvat Jörö-Jukka-sadusta, kirjoittaja Heinrich Hoffman 1845)

6.10.2023

Suvaitsevuus = välinpitämättömyys



No nyt meni Nobelin rauhanpalkinto oikealle ihmiselle, Narges Mohammadille. Tässä rauhanpalkinnon jakamisen kohdalla olen jo muutaman vuoden tuntenut lievää pelkoa, annetaanko palkinto sittenkin Greta Thunbergille.  - Kyllä, sanon näin vakaasti ja harkitusti, sanon tarvittaesssa toisenkin kerran: Greta Thunbergille. Astun vaistomaisesti askelen taaksepäin,  kun tämä tyttö tulee ruutuun huutamaan kasvot irveessä  ja syyttämään koko maailmaa nyrkkiä heristäen. 

Ei maailmaa heristelyllä paranneta, ei koskaan. Thunberg on saanut aikaan jopa paniikinomaisia pelkotiloja nuorissa ja lapsissa, jotka uskovat, että maailma tuhoutuu tuossa tuokiossa, jos ei tehdä niin kuin Greta sanoo, heti. Vertaan tätä nykylasten pelkoa  omaan maailmanlopun pelkooni, jonka sain murrosiässä oppikouluni uskonnollisesta saarnasmeiningistä. Olin vakuuttunut, että kohta soi merkkitorvi taivaalta, ja sieltä laskeudutaan alas tuomitsemaan syntisiä ikuiseen helvettiin. 

Tämä asia varjosti varsinkin yhtä kesää, jolloin jäin yksin kaupunkiin suorittamaan matematiikan ehtoja muun perheen matkustettua iloisesti maalle meren rannalle. Aloin lukea Raamattua, että jospa se pelastaisi minut. Taisin kuunnella jopa muutaman jumalanpalveluksenkin punaisesta matkaradiostani. Ei siitä takkia tullut. Sain ehdot suoritettua ja unohdin maailmanloput, kun pääsin maalle uiskentelemaan muiden kanssa. Uskon, että Gretan pelästyttämät lapset voivat käydä yhtä syvissä vesissä kuin minä tuolloin.

Rauhanpalkinnon saaja tänä vuonna on siis Narges Mohammadi, viisikymmenvuotias vapaahiuksinen  iranilainen ihmisoikeusaktivisti, joka on kampanjoinut pitkään musliminaisten oikeuksien puolesta ja kuolemanrangaistusta vastaan. Hän istuu parhaillaan 16 vuoden vankeusrangaistusta, jonka hän sai ”kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta”. 

Hyvää tässä Narges Mohammadin palkinnossa on sekin, että vihdoinkin joku maailman suurimmasta sorretusta ihmisryhmästä, musliminaisista, pääsee huomion kohteeksi. Olen läpeeni kyllästynyt erilaisiin pienemmille seksuaaliryhmille ja maahanmuuttajille luotuihin ohituskaistoihin, kun samaan aikaan miljoonia musliminaisia pahoinpidellään, silvotaan, halvennetaan, kunniamurhataan, alistetaan elämän joka saralla uusien länsimaisten isäntämaidenkaan puuttumatta asiaan. Moraalipoliisit ottavat tänä päivänäkin huivittomia naisia kiinni myös lännessä.

Meillä Suomessakaan ei älähdetä naisten sorrosta, sillä tärkempää on jahdata suomalaisia rasisteja hallituksesta. Ei hievahda Eva Biaudet, ei Anna-Maja Henriksson, ei Veronika Honkasalo, ei Sofia Virta, ei Tarja Halonen, jotka antavat lausuntoja hirveästä suomalaisesta rasismista ja miettivät, voiko RKP jatkaa mitenkään hallituksessa ja miten kaataa hallitus. Löytyisikö Orpon nuoruuden päiväkirjat jostain köyliöläiseltä ullakolta? Tai Purrasta vielä jotain? Vai saisiko ministerien nykylausumista äläkän  aikaiseksi ja anteeksipyyntöjä kehiin? 

Kesän rasismijahti kertoo sen, mikä on meistä tärkeää: jahtaamme mieluummin kymmenien vuosien takaisia persulausuntoja ja pesukarhuja kuin näiden sorrettujen musliminaisten todellisia sortajia. 

Minäpä kerron teille, mitä suvaitsevuus on Pentti Linkolan mielestä. Linkola sanoo elämäkerrassaan, jota luen parhaillaan, että suvaitsevuus on yhtä kuin välinpitämättömyys. Tämän vuoksi se on pahinta vääryyden lajia. Kyllä, juuri näin, hyvä Linkola! Täten julistaudun linkolalaiseksi. 



Tämä elämäkerta on muuten mielenkiintoista luettavaa, jopa hauskaa. Teos sinänsä tuntuu laajuudessaan hivenen hajanaiselta  henkilögallerialtaan ja poiminnoiltaan näiden henkilöiden elämästä, joihin palataan, kun lukija on jo unohtanut, kuka kyseinen henkilö olikaan. Toisaalta henkilöt kyllä avartavat Linkolan persoonan taustoja. Kiinnostavia ovat Linkolan käsitykset vaikkapa talvisodan oikeutuksesta ja Stalinista sekä kansallissosialismista. Linkolan kaltaisia erillisajattelijoita kaipaa kipeästi tähän aikaan, jota leimaa eräänlainen pakko ajatella yksisuuntaisesti.Myös Narges Mohammadi on selkeästi erillisajattelija maailmassa jossa elää. 

26.9.2023

Hei me vallataan!



Jari on melkein yhtä hyvä kuin Kari. Samanlainen selkeä ja konstailematon piirrostekniikka, osuvat sivallukset,  jotka naurattavat toisinajattelijaakin. 

Pilapiirtäjä on hyvä, kun vanha piirros voidaan sovittaa käsillä olevaan aikaankin. Ville Rantakin on hyvä, muttei ihan yhtä hyvä kuin Jari Elsilä, joka harmi kyllä on joutunut vetäytymään alalta. Ville Rannan piirrokset ovat hektisesti ja syvästi ajankohtaisia, mutta voi kysyä, voiko niitä soveltaa vuosien päästä samoihin kuvioihin.  Tavoittaako Ranta sitä kipupistettä, joka on arkkityyppistä poliittisessa kentässä, sitä joka toistuu eri vuosien poliitikkojen tekosisssa ja puheissa? Kenties. 

Nyt, kun lukiolapset ja yliopistojen akateemiset nuoretkin ovat heränneet barrikadeille, pitää tietenkin katsoa, mitä heiltä puuttuu, mitä uhataan ottaa pois. Odotan ensi hätään Ville Rannan piirrosta, jossa paha Köyliön Lalli-setä ja kylmä Sininen enkeli  -täti ottavat lapsen suusta tikkarin ja sylistä uninallen. Lapsi jää yksin itkemään hyvin varusteltuun ja laitteistettuun  yksiöön, jonka asumistuki lakkautetaan. 

Vanhana kääkkäjääränä saanen muistuttaa teitä nuoria, että lainalla sitä ennenkin suoritettiin maisterin tutkinnot, eikä asumistukia nähtykään. Käytiin kesät Ruotsissa tienaamassa talven opiskelurahoja, ja illat opetettiin iltakouluissa tai tarjoiltiin ravintoloissa, ei bailattu kuin viikonloppuisin. Miekkareita ei harrastettu, vaan osallistuttiin Rauhanmarssille. Varastettiin kämppiksen jääkaapin makkaraleikkeet, kun proteiininsaannissa oli hieman vajausta, ja nälkä ei kysynyt lupaa. Ja kun töihin sitten päästiin, luotiin teille tämä hyvinvointivaltio ja rajaton vapaa kasvatus ja kumarrettiin syvään päätyyn, itään päin.

Kehotankin teitä vallatuissa lukioissa ja yliopistoissa opiskelevia katsomaan siellä mukavissa sisätiloissa istuksiessanne ja yöpyessänne vaikka elokuvan Polkupyörävaras. Kuluu aika paremmin. Ja pankaa ne vittua ja persettä huutavat julisteet sivummalle, tehkää uudet paremmat, jos haluatte meidän kääkkäjäärien myötätunnon asiallenne. Vähän viitseliäisyyttä ja mielikuvitusta kehiin, kiitos.

(Pilapiirrokset Jari Elsilä)

22.9.2023

Vääriä arvovalintoja

 



Mitä, eikö väärä kravattivalinta estänytkään Vilhelm Junnilan                    eduskuntauraa? Sanomalehti kertoo nimittäin, että Junnila valittiin tiedusteluvaliokuntaan, ja hän on saanut puhtaat paperit suojelupoliisilta.

Miten tämä on mahdollista, kun lehtiä lukemalla on kansalainen saanut vaikutelman, että Junnila on Viiltäjä-Jackin veroinen  murhamies. Vaan onneksi edes Naantalissa on perustettu komitea puntaroimaan, voiko tämän vääräkravattisen valita valtuuston puheenjohtajana pallille. Kahvia ja kampaviinereitä kuluu.

Oletteko, arvoisat lukijat, huomanneet, mikä on tällä hetkellä trendaavin sanapari ja lyömäase poliittisella kentällä? Minäpä kerron. Se on väärä arvovalinta

Hallituksen koko ohjelmapaketti lepää nyt väärillä arvovalinnoilla, sanotaan. Voisi jopa sanoa, että kaikkia nyt listalla olevia leikkauksia on nimetty tällä musertavalla termillä. 

Kun Sofia Virta sanoo, että opiskelijoiden tukien supistukset ovat vääriä arvovalintoja, niin Tytti Tuppurainen sanoo, että vammaisten tukien supistukset ovat väärä arvovalinta, ja Antti Lindtman että työttömyystukien supistukset ovat väärä arvovalinta. Ja kaikki lausuvat kuorossa, että köyhän yksinhuoltajan tukien supistaminen se vasta väärä arvovalinta onkin.

On pakko kertoa tähän tapaus menneiltä ajoilta. Kun olin juuri opintolainani takaisin maksanut asuntovelkainen yksinhuoltaja, Iiro Viinanen nosti veroprosenttini 40:een. Kyllä, luitte oikein. Olin tavallinen keskituloinen opettaja, ahkeranpuoleinen, mutta vapaa taloudellisesta rikkaudesta. Jouduin lainaamaan  äidiltäni loppukuun ruokarahat. Mitään tukia en ole koskaan saanut. Haluan sanoa vain sen, että verojen korotus Suomessa repäisee jo keskituloisen ihmisen talouden velan puolelle. Se ei ole oikea tie. 

Tästä herää tietenkin kysymys,  mikä leikkaus voi olla oikea arvovalinta tilanteessa, jossa on pakko säästää ja leikata. Onko teillä ehdotuksia? Kun leikata voi käsittääkseni vain sieltä, minne on annettu, ei sieltä, minne ei ole annettu. Vai voisiko oikein hyvin ansaitsevien veroprosentin nostaa sinne kuuteen- ja seitsemäänkymmeneen?  Mitä mieltä olette? 

Mikä on teidän arvovalintanne, arvon lukijat?

(Valokuva Iines 09/2023)

17.9.2023

Uhkia päämme päällä

 


Jos luulitte, arvon ihmiset, että koronaa ei enää ole, niin erehdytte. Minun kolmesti rokotettu tyttäreni on juuri saanut hurjanpuoleisen koronan ja minä olen altistunut tartunnalle. 

Tytär on ollut koko korona-ajan pääkaupunkiseudun vilkkaan ja monenkirjavan ihmismassan keskellä, liikkunut estoitta ja ollut työssä jopa samassa ahtaassa työtilassa koronaa räkivän ihmisen kanssa, eikä ole tähän mennessä vielä sairastunut - kuten en minäkään, viidesti rokotettu, ihmisiä tavannut ja etäisyyttä pitämätön - lukuunottamatta alkuaikojen eristäytymistä.

Ilmeisesti meidän suvussamme tarvitaan vierasalkuinen virus, sillä tämä tyttären virus tarttui Brittein saarilta, teattereista, palatseista, museoista, kahviloista tai lentokoneen ahtaasta tilasta, niin kuin itse epäilen. Menomatkalla vieressä oli istunut isokokoinen uros, joka oli pitänyt reisiään auki ja jalkojaan levällään yli oman tilansa koko matkan. Mistä tulee tämä jokusten miesten jalat överisti harallaan istuminen? Kun isoilla miehillä tunnetusti on aika pieni värkkikin, kertovat tutkimukset naistenlehdissä, niin harallaan istuminen tuntuu turhalta uhoamiselta. Eivät naisetkaan tuuleta.

Mitä minun altistumiseeni tulee, se tapahtui Lihavaa, eli Lumo-kissaa noudettaessa, kun söimme yhdessä laittamani ruoan, aika lähekkäin keittiön pöydän vieressä. Seuraavana päivänä sain viestin, että koronatesti näytti positiivista ja keuhkot olivat täynnä räkää ja hevosyskä vaivasi. Kun tyttärellä on lisäksi homekoulusta saamansa astma, tilanne on kurja, mutta ei henkeä uhkaava rokotusten vuoksi. Itselläni on viisi rokotusta eikä ainakaan vielä oireita. Ei passaisi näinä soten aikoina sairastua. Terveyskeskukset ovat kaaostilassa ja hoitoa eivät saa edes kaikki sairaatkaan. 

Kun sotea ajettiin kuin käärmettä pyssyyn, kuvittelin, että se merkitsee potilaan parasta. Vaan ei se merkitse, sillä ei voi mitenkään olla potilaan etu, että terveysasemia lakkautetaan jopa pääkaupunkiseudulla. Tulee kafkamainen tunnelma: terveyskeskus on kuin linna, jonka tyhjillä käytävillä kulkee asiakas, maanmittari K. yrittäen saada yhteyttä kaupunkia hallitsevaan linnaan, mutta kohtaa vain outoja esteitä: varsinaisia asiasta päättäviä henkilöitä hän ei tapaa ollenkaan, ainoastaan alempia virkamiehiä, ja silloinkin kun hän tapaa jonkun ihmisen, kunnollista kohtaamista ei tapahdu vaan vuorovaikutus jää pinnalliselle tasolle. 

Sote ulkoistaa potilaat pois tai etäruutujen taakse, lääkärit ovat linnoittautuneet kauas asiakkaasta terveydenhoitajan  taakse, ja harvat ja valitut ovat ne, jotka pääsevät kaikkein pyhimpään: lääkärin kanssa elävään kontaktiin. 

Tämän masentavan blogipäreen lopuksi totean teille, arvoista ihmiset, että paljon on nyt uhkia päämme päällä. Voimistuvan koronan lisäksi meitä uhkaa vaarallinen intialainen Nipah-virusinfektio, joka  tappaa jopa 45–70 prosenttia kantajistaan. Viruksen luontaisia kantajia ovat hedelmälepakot, mutta sen voi saada myös saastuneesta ruoasta. Virus on lisääntynyt Intiassa huolestuttavasti, kertoo WHO. 

Eikä tässä vielä kaikki. Ihmispoloa uhkaa myös lintuinfluenssa, jopa Suomesta käsin, koska meillä halutaan pitää kiinni turkistarhauksesta. Myös afrikkalainen sikarutto uhkaa levitä Suomeen, koska sitä on jo Ruotsin Fagerstassa. Tosin tämä tauti ei uhkaa ihmistä, vaan ainoastaan joulupöytämme kunkkua, kinkkua. Vaan uhka sekin.

( Maalaus Franjo Klopotan)

12.9.2023

Kaikennielevää rasismia

 


Vaan oletteko te, arvoisat ihmiset, tehneet nyt varmasti kaikkenne, jottette missään tilanteessa minään hetkenä tule sortuneeksi rasismiin, tuohon tämän ajan pahimpaan uhkaan? Nimittäin sitä on kaikkialla, rasismia, ja se uhkaa nielaista Suomen taantumaan ja kuolon kitaan.

Näihin dystopioihin herään tässä Ylen aamutelevisiota seuratessani, samalla kun tyhjennän kahvikannuani parin toastin keralla. Yle on tuottanut paikalle aina sanavalmiin Millariikka Rytkösen, Tehyn puheenjohtajan, joka kertoo toimittajalle, miten huonosti asiat ovat suomalaisessa terveydenhuollossa. Havaintokappaleeksi paikalle on tuotettu myös Suomessa syntynyt tumma hoitaja, kiharatukkainen mies, Anirvan Helakallio, joka myöntää Rytkösen viestin: kyllä, rasismia on, ja se näkyy mm. osaamisen vähättelynä. Rytkönen pitää epäkohtana mm. sitä, että ulkomailta tulevat joutuvat opiskelemaan lisää pärjätäkseen Suomen sairaiden kanssa. 

Tässä kohdassa keskeytän toastini puremisen ja tuiskahdan Rytköselle, että näinhän on muuallakin, ihminen joutuu kouluttautumaan uuden maansa työoppeihin ja tavoille. Kun esimerkiksi sisareni muutti pätevänä luokanopettajana Saksaan muinoin, hän joutui suorittamaan sikäläisen opettajantutkinnon kokonaan saadakseen valtiolta viran. Siitä huolimatta, että Suomi oli tuolloin jo koulutuksen mallimaa. Eli Rytkösen rutinat ovat osittain tekemällä tehtyjä, kuten koko rasismikeskustelu Suomessa.  Meillä saa - tietyin ehdoin - tappaa kiduttamalla suomalaisen romaninaisen lemmikkieläimet ja polttaa vielä elävinä nuotiolla, ajaa juopporallia ja valehdella puolueelle, mutta meillä ei saa sanoa tumman ihmisen mustaa säkkimekkoa mustaksi säkiksi, joka se oikeasti on. Siitä seuraa hirveitä, Suomi vavahtaa ja sanojan elämä koetetaan tuhota. 

Silmäilen samalla Ylen nettisivuja ja kas, siellähän on tehty kysely yliopistoihin niiden harjoittamasta rasismista. Ja rasismia on kovasti, kaikennielevästi. Myönnän - en jaksa lukea tätä kyselyä, sillä Suomen kauhea rasismi tunkee jo korvista ulos. 

Toivon vain hartaasti, että rasismiksi ei koeta esimerkiksi sitä, että ulkomainen tiedehenkilö tai opiskelija ei pääse työhaastatteluun ”nimensä vuoksi”. Asiahan on niin, että hyvin moni suomalainenkaan ei pääse työhaastatteluun. Sitäkin toivon, että suomen kielen osaamisen vaatimusta ei koeta rasismiksi. On selvää, että maassa puhutaan ensisijaisesti maan kieltä, ja sen oppiminen on tulijan oma etu. 

Ennen kaikkea toivon, että rasismia ei korostettaisi nyt niin kovasti suomalaisena ongelmana. Sitä on kaikkialla maailmassa, myös tummaihoisten kulttuureissa, arabimaissa, kaikkialla ulkomaillakin. Eli tummaihoinenkin harjoittaa vaaleaihoista kohtaan rasismia. Rasismissa on arkkityyppistä ja myyttistä pohjaa, joka perustuu alkuperäisten heimojen  henkiinjäämistaisteluun. Mitä sivistyneempi kulttuuri, sen vähemmän siinä on ohjelmallista rasismia. Mutta siis rasismitonta kulttuuria tai maata ei ole. 

Lisäksi tätä rasismiasiaa edelleen jauhettaessa jää moni tärkeä asia jalkoihin. Kun median energia menee rasismijahtiin, mitä kaikkea jää siltä huomaamatta? Meillä ei ole sattunut edes ainuttakaan rasistista tekoa, vaan pikemminkin taitaa olla niin, että katujengit harjoittavat jopa fyysistä väkivaltaa ja pelkoa etenkin lapsissa ja nuorissa.

Lopuksi katsaus koulumaailmaan. Nimittäin sinne ei Yle ole ulottanut vielä rasismikyselyään. Kannattaisi, sillä koulut ovat rasismin kotipesiä, tulos olisi muheva ja varmasti tuore. Oppilaat ja lapset ovat aitoja kirkassilmäisiä totuudentorvia. 

Kerron tosiesimerkin parin kolmen vuoden takaa. Muuan veikeä tumma vesseli nimittäin tipautti kynänsä lattialle ja komensi opettajansa, nuoren naisen, poimimaan kynän hänelle. Kun opettaja sanoi hänelle, että poimipa, X, itse kynäsi, oppilas huusi hänelle: rasisti! 

Näin se käy ja tilasto kiittää. 

(Valokuva sarjasta Hassut luontokuvat, kuvaaja tuntematon)

2.9.2023

Tapettiin sun katit

 


Hätkähdyttävä kuva ja uutinen on mediasta  vuodelta 2019. Linkki kiertää nyt pitkin somea. Kyse on nimittäin tänäisestä sosiaalidemokraattien varapuheenjohtajan* valinnasta. Tehtävään valittiin Antti Lindtmanin toiveesta Mikkel Näkkäläjärvi. 

Uutinen vuodelta 2019 hätkähdyttää, itkettää ja raivostuttaa eläintenystävää ja varmasti jokaista henkisesti tervettä ihmistä, erikoisesti kissojen omistajia ja ystäviä. Saan itsekin ihanan Lumo-kissan hoitooni ensi viikolla, kun sen emäntä lähtee reissuun maailmalle. Meillä on aina ollut huushollissa kissa tai koira, ja minulle on ylipääsemätöntä ymmärtää, että joku voi kiduttaa eläimiä ja kenties samaan aikaan äimistellä maassa vallitsevaa "hirveää rasismia, josta on tehtävä loppu".

Tuo linkkaamani uutinen puhuu puolestaan. Tässä siitä pitkä katkelma. Varoitus herkille lukijoille. Teksti sisältää raakoja kohtia ja perimmäistä pahuutta. Nostan sen kuitenkin pramille, jotta tällaisesta päästäisiin:

Nyt 28-vuotiaan Näkkäläjärven tuomiot muun muassa eläinsuojelurikoksesta ja kotirauhan rikkomisesta nousivat julkisuuteen viikonvaihteessa  [2019]. Demarinuorten puheenjohtajana toimiva Näkkäläjärvi jätti kertomatta tuomioista asettuessaan SDP:n eurovaaliehdokkaaksi, mutta kertoi historiastaan Helsingin Sanomien uutisoitua ehdokkaiden tuomioista Näkkäläjärveä nimeltä mainitsematta.

Osa porukasta oli käynyt mökillä jo edellisenä yönä. Tuolloin pojat olivat tappaneet kahdeksan kissanpentua lyömällä niitä jääkiekkomailoilla. Poliisin kuulustelussa tuolloin 15–17-vuotiaat pojat kertoivat pentujen kuolleen helposti.

Perjantaina pojat, Näkkäläjärvi mukaan lukien, olivat viettämässä yhdessä iltaa, kun he päättivät lähteä mökille takaisin.

Pyöriensä satulaan hypänneet nuoret pysähtyivät matkalla Näkkäläjärven isän luona noutamassa mukaan spray-maaleja ja lumilapion.

Näkkäläjärvi kertoi kuulusteluissa poikien sytyttäneen nuotion mökin pihaan ja huomanneen sitten asunnon alla aikuisen kissan. Osa pojista taas muistaa kissan tappamisen alkaneen sisätiloissa, ennen kuin eläimen hakkaamista jatkettiin pihalla.

– Tätä kissaa piti lyödä varmaankin kymmenen lyöntiä, ennen kuin se kuoli, yksi pojista kertoi kuulustelussa.

Myös Näkkäläjärvi kertoi aikuisen kissan tappamisen kestäneen yhtä iskua pidempään.

– Hakkasimme kissaa niin pitkään, että se hiljeni ja todennäköisesti kuoli, Näkkäläjärvi kuvaili tapahtumia kuulusteluissa.

Edellisenä iltana pentuja mökillä tappaneet pojat olivat tuolloin polttaneet kuolleita kissoja pihalle sytytetyssä nuotiossa ja sama tehtiin perjantain ja lauantain välisenä yönä: kuolleeksi arvioitu kissa siirrettiin jääkiekkomailalla pihamaalle sytytettyyn nuotioon.

Kysyn vain kaksi kysymystä: 

1. Onko suurempi synti kirjoittaa mustista säkeistä  vai kiduttaa eläimiä  äärimmäisen julmasti ja  tuskaa tuottavasti, ja lopulta tappaa kissanpennut heittelemällä ne nuotioon räjähtelemään? Hakata lopuksi emokissa kuoliaaksi lapioilla ja kepeillä? Kirjoittaa vielä  viesti mummon oveen: TAPETTIIN SUN KATIT? 

2. Oliko Lindtman tietoinen Näkkäläjärven rikollisesta taustasta ja edustaako tällainen sairas eläinrääkkäys laajemminkin Lindtmanin ja  sosiaalidemokraattien  käsitystä siitä, miten eläimiä ja kaikkein puolustuskyvyttömimpiä  tulee kohdella? 

(Kuva ja lainaus Iltalehti 22.5.2019)


* = puoluesihteeri


24.8.2023

Erityinen paikka helvetissä




Näinä päivinä ihmisen uskoa on pitkästä ainaa vahvistettu, korkealta taholta.  On palattu juurille, kristinuskoon, jossa helvetti-taivaskuvastolla on keskeinen sija. 

Olen aina ollut monenlaisten helvettikuvien, erikoisesti Hieronymus Boschin  maallisten himojen helvettikuvien  ihailija. Miten rikas maailma helvetissä onkaan! Miten paljon värikkäitä yksityiskohtia helvetin maailma sisältääkään. Kuka enää haluaisikaan taivaaseen, kun on käynyt Hieronymuksen tarhassa.

Minulla ei ole aavistustakaan, mitä tai keitä Korkea Taho tarkoitti, kun hän sanoi että helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät halua auttaa toisia naisia. Tarkoittiko hän oikeasti toisia naisia, viettelijänaisia, jotka huseeraavat hänen miehensä/ miestensä kanssa? Vai tarkoittiko hän niitä naisia, jotka eivät halua auttaa miesten hunnuttamia ja orjuuttamia naisia edes täällä länsimaissa? Tarkoittiko hän hoitajanaisia, jotka pakenevat sairaaloista ja jättävät harvat naiset hoitamaan runsasta potilasmäärää?  Vai keitä Taho tarkoitti? Oliko kyseessä kenties ankara  itsesyytös vetäytymisestä kauas hallitustunnustelujen ulottumattomiin? 

Niin tai näin, paluu perusasioihin on terveellistä. Uskon, että erikoisesti hallituksessa olevat kristillisdemokraatit ilahtuvat. Päivi Räsäsellehän tämä on riemuvoitto.

Jokainen nainen voi nyt mennä itseensä ja miettiä, miten välttää helvetin lieskat nuolemasta hyvin treenattua takamustaan. Olisiko lähiympäristössä kenties kärsivä nainen tai parikin. Mikään ei virvoita sielua niin paljon kuin hyvä teko päivässä. Minäkin tein tänään eräälle naiselle hyvän teon. Ostin valkoisen krysanteemin naisnaapurini ja minun etupihan rajalle. Siitä on tasan puolet hänen puolellaan ja puolet minun. Lisäksi hymyilin erikoisen leveästi kaupan kassatytölle.

20.8.2023

Krista Kiuru, miksi teit tämän meille?


Onerva katsoo syyttävästi Krista Kiurua, joka rustasi meille soten. Kissakin katsoo entistä sosiaali-ihmistä paheksuvasti. 

Miksi teet tämän meille, kysyvät pistävät katseet. Miksi lakkautat Pirkanmaan hyvinvointialueelta kahdeksan toimivaa terveyskeskusta? Miksi lakkautat Satakunnan hyvinvointialueelta seitsemän toimivaa terveyskeskusta? 

Tätäkö on sosiaalidemokratia, joka lupasi pitää huolta kaikista: ihmisiltä viedään tutut hoitajat ja lääkärit ja kaikki terveyspalvelut satojenkin kilometrien päähän? Hypätäänkö tässä nyt sitten hakemaan koronan tehosterokotetta Kela-taksiin, joka mennen tullen maksaa vähintään 50 euroa.  Hypätäänkö kuskaamaan aamulla tiristettyä pissanäytettä Kela-taksiin, ja taas 50 euroa ja tuntien odottelu isossa aluesairaalassa, ja kotona kissa naukuu hätäänsä. Entä jos rahapussissa ei ole enää sitä viittäkymppiä?

Onerva muistelee lukemaansa Orwellia. Kirjailijahan maalailee seinille valvontayhteiskuntaa, jossa ihmisen yksilönvapaus on riistetty valtion hallinnan alle ja jossa toisaalta ihmisten tarkkailu on lisääntynyt Siitä on alkanut tie, joka Suomen terveydenhuollossa näyttää olevan ohjesääntö, ja nyt laki ja asetus. Valinnanvapaus alistetaan milloin minkin standardin kahleisiin. Ihmistä tuodaan ja viedään kuin mustaa jätesäkkiä ja heitetään tilataksiin viiden muun ihmisen sekaan - tiivistäkää nyt vähän, kyllä sinne takapenkille kolme ahteria mahtuu. Eihän tässä ole kuin parisataa kilometriä suurklusteriin. 


- Tämä itkuvirsi nyt alkuun, kun selvisi, että tästäkin kymmenentuhannen asukkaan pikkukaupungista uhataan lakkauttaa isohko ja hyvin toimiva julkinen terveyskeskus. Täällä ei ole edes yksityistä laboratoriopalvelua, joten rokotukset haetaan ja pissanäytteet sun muut eritteet kuskataan taksikyydeillä jonnekin sairaalatihentymään. 

Ihmiset ovat oikeasti hädissään ja peloissaan, etenkin vanhukset, joilla ei ole omaa autoa, ja bussit kulkevat entistä harvemmin isoihinkin kaupunkeihin. Moni toivookin, että Kiuru olisi suostunut lisäämään yksityissektorin palveluja julkisen rinnalle, sillä se olisi usealle pelastus ahdingosta. Tämä ei sopinut demareille, vaikka se olisi oikeasti monelle ihmiselle suuri apu ja helpotus. Aate on tärkeämpi kuin kansalaisten terveys, vai mitä?



Tähän loppukevennykseksi aamulla napattu pikakuva täältä kaupunkikodista, jonne olen palannut. Maljakossa on siemenistä itse kasvattamiani kukkia, poimittu mökin ikkunanaluspenkistä. Huomatkaapas pöydälle unohtunut joululiina. Se on myös omaa tuotantoa eli itse virkkaamani, vaikken mikään armoitettu käsityöihminen olekaan. Pitsinvirkkaus on poikkeus.

(Maalaus Andrea Kowch, väittää tekoäly, valokuva Iines 2023)

15.8.2023

Kultaa sekä kunniaa



Katselen usein asuntojen myynti-ilmoituksia. En siksi, että haluaisin muuttaa. Ehkä  siksi, että en ole luovuttanut vielä kuten kaksi ystävääni, minua hieman vanhempaa. Toinen sanoo, ettei osta enää uusia vaatteita ja toinen sanoo, että ei osta enää yhtään tavaraa. Mistä tällainen pessimismi kumpuaa? Vai onko se vain hiljaista resignaatiota, josta pidetään kovaa älämölöä? 

Ikuisena optimistina siis mietin kuitenkin edelleen omakotitaloon muuttoa tämän sinänsä viihtyisän rivitaloasunnon sijasta. Voisin ottaa vielä koirankin, vaikka se eläisi kauemmin kuin minä. Ei tässä maailmassa koira heitteille joutuisi. Siellä missä on yksikin eläin, herää myötätunto ja rakkaus. Koirasta kilpailtaisiin.

Asuntojen sisustus kertoo tarinaa entisestä asujasta. Tässä kuvan asunnossa on kaksi asiaa, jotka kiinnittävät huomioni. Toinen on tietysti tuo valtava palkintokaappi, joka on olohuonetta hallitseva elementti. Toinen on kuntopyörä keskellä olohuonetta. 

Tällainen muuhun tyyliin sopimaton kuntopyörä löytyy muuten yllättävän monesta asuntoesittelystä ja sellaisesta huoneesta, joka ei ole työhuone,  kuntosalihuone tai talon kellarikerros. Se löytyy usein  olohuoneesta television läheltä, kuten tässäkin asunnossa. Onkohan kuntopyörä olohuoneessa koronavuosien satoa? On eristäydytty kuntoilemaan kotiin. Virtahepo olohuoneessa.

Ja tuo palkintokaappi, toinen virtahepo, jota katsomalla itseluottamus kasvaa tai ainakin pysyy ennallaan. Se viittaa talossa asuvan ihmisen elämän tärkeimpään asiaan, urheiluun. Kyseessä on ehkä mies, sillä naisilla on usein muuta puuhaa kuin koko elämän omistaminen fyysiselle kilpailulajille. Voi toki olla, että talossa on urheiluihmisen kumppanina myös kiltti nainen ja kyseessä olisi tavallisen heteroparin koti. En näe tässä homo- tai lesboparin asuntoa, mikä tietysti voi johtua vääristä asetuksista. Sekä homo- että lesboparilla asunnon yleisilme olisi ehkä hitusen pehmeämpi ja kauniimpi, kenties värikkäämpi?

Vaan pohtikaamme hetki sitä, minkälainen kuorma tulee, kun pokaalit otetaan kaapista alas, kääritään yksitellen paperiin ja pakataan laatikkoon?  Montako laatikkoa tulee? Montako peräkärryn kuormaa? Paketoiko urheilija itse pokaalinsa vai tekeekö sen urheiluihmisen kumppani, kenties se kiltti nainen? Vai tehdäänkö se yhdessä, jolloin pokaalilla palkittu kohottaa aina palkinnon eteensä ja muistelee kisaa, josta pokaali tuli hirveällä rutistuksella? Toinen hymyilee tuhannesti kuulluille muistoille ja joko käskee urheilijaa kiirehtimään tai sitten ei käske. Rytmi voi olla yhteinen. 

Nyt on tultu kuitenkin tilanteeseen, että talo on myytävänä. Mikä on syy siihen? Onko se tilanahtaus, joka näkyy kuntopyörän sijoittelussa ja palkintokaapin pursuilemisena? Kaapin päällinenkin on täynnä, yhtään pokaalia ei enää mahdu, vaan tarvittaisiin toinen kaappi, joka ei mahdu minnekään. Televisio on sijoitettu ikkunan eteen, suoraan auringon häikäisyyn. Vai voidaanko kenties kysyä, onko urheiluihmisen elämänhallinta lurpsahtanut ja urheilu-ura loppunut? Onko kumppani saanut pokaalien pyyhkimisestä tarpeekseen?

Mitä te, arvoisat lukijat, arvelette asukkaasta tai asukkaista? Mikä  on syy urheiluihmisen ja hänen mahdollisen kumppaninsa muuttoon kivasta pikku talosta, jonka yksi seinä on vuorattu kullalla ja kunnialla? 

8.8.2023

Yksisarvisia ja muita unelmia


Tämä yllä on aito ja alkuperäinen yksisarvinen, tarueläin, joka on elänyt jo jonkin aikaa uutta invaasiotaan lasten leikeissä ja saduissa. Alkuperäisessä tarussakin otus oli valkoinen, arka ja siihen saivat koskea vain neitsyet.


Tuossa yllä ja alla on pari esittelykuvaa jälkikasvuni lastenkirjasta (Wsoy), viimesyksyisestä. Kirja kertoo yksisarvisista. Uusin kirja  ilmestyy nyt syksyllä, tai on jo ilmestynyt. 





Lähinnä haluan näyttää kuvat siksi, että jokuset henkilöt täällä ovat epäilleet maailmankatsomustani typeräksi, tyhmäksi, ahtaaksi, ääriporvarilliseksi, trumpilaiseksi, putinilaiseksi, islamofobiseksi, homofobiseksi, sysimustaksi, mamuvastaiseksi. Näitä määrittelyjä on tehty hyvin kultturelleista piireistä, sieltä, missä on Totuus, missä  tiedetään ja osataan ja ollaan valistuneita. 

Ajattelen niin, että jos nuo määrittelyt olisivat oikeaan osuneita, se näkyisi jollakin samankaltaisella tavalla jälkikasvussani. Uhmatessaankin lapsi toistaa joitain omaksumiaan asennemalleja. Lapsi ei ole kaikessa vastaan.

Kysymys kuuluu: Voiko tyhmällä ja typerällä sysimustalla islamo- ym. foobikolla olla lapsi, joka tuottaa yhdenvertaisuuteen perustuvaa avaraa maailmankuvaa, joka on höystetty iloisella huumorilla, joka puree nauruhermoon olematta silti kevyt ja höttöinen? Yhteiskunta ei kasvata lapsiamme eikä koulu, lapsen kasvu tapahtuu aina kotona. 

Enkä tarkoita tässä noilla kuvilla, että lapsi ja vanhempi ajattelevat samoin ja ovat asioista yhtä mieltä. Siitä ei ole kyse.  Kyse on enemmästä, laajemmasta ymmärryksestä, muiden ihmisten kunnioittamisesta,  suhtautumistavoista ihmisyyteen, arvoista ja perusteista, jotka lapsi imee ja soveltaa omaan maailmankuvaansa. Lapsi voi ymmärtää senkin, että mustan säkin arvosteleminen ei ole sama kuin säkin sisään kätketyn ihmisen arvostelu - ellei hänelle opeteta, kuinka tässä ”kuuluu” ajatella. 

•••

Myrsky sitten jäi tussahdukseksi. Harmi, sillä vaikka pelkään mökillä ollessani ukkosta, olen myrskyn rakastaja. Voisin kuvitella olevani jopa myrskybongari, joka liikkuu Teksasin avarilla pelloilla jahtaamassa hurrikaaneja ja trombeja autoineen ja kameroineen ja tutkineen. Toistaiseksi olen onnistunut näkemään vain pienoiskasvihuoneeni lennon takapihan toiseen nurkkaan. 

Minulla on vielä paljon unelmia tämän myrskybongarielämähaaveen lisäksi. Ikuinen ja varmaan saavuttamaton unelma on junamatka  Siperiaan halki asumattomien seutujen susien ulvoessa, tähtien täplittämän mustan yötaivaan alla. Ja kaiken tämänkin läpäisisi kaihoisa venäläinen harmonikka, joka peittäisi susien ulvonnan ja junanpyörien kolkkeen - oletan, että juna olisi tuhti rautajuna, ei mikään ääneti kiitävä sähkömato, jota hoidellaan napista painamalla. 

Yksi ikiaikainen unelma on myös talo Italiassa - viittaan Eija Wagerin kirjoihin. Istuisin auringossa  ja nojaisin selkääni talon seinään.  Alapuolella levittyisi mitä levittyisi, mieluiten vehreä laakso, mutta muukin käy, kuten vaikka naapurin viinitarha. 

Harmikseni tosin huomasin, että Wagerilta on ilmestynyt kirja Paluumuuttajan päiväkirja, eli hän on saanut tarpeekseen Italiassa asumisesta jossakin vaiheessa. Tämä latistaa hieman omaakin unelmaani. Toisaalta se antaa uskoa siihen, että unelmat saattavat olla yhtä kantavia kuin niiden reaalinen toteuttaminen. Unelma kun tuppaa haihtumaan kuin yksisarvinen maailmasta, kun sen kokee. Vai mitä te ajattelette? Onko teillä vielä unelmia? Uskotteko yksisarvisiin?

(Maalaus Domenico Zampieri)

Tuossa alla vielä yksisarviset:





2.8.2023

Armoa, ei Siperiaan!


Näinä median hyökkäyssodan päivinä ihminen katsoo epäuskoisena horisonttiin ja kysyy kaiken tarkoitusta, ja kärttyisimmät meistä kyselevät jopa kaiken loogisuutta, kaksoisstandardienkin.

Miksi jokin media kysyy maahanmuuttajataustaisilta, työn perässä Suomeen muuttaneilta, mielipidettä puhemiehestä, joka on saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan? Eivätkö vastaukset ole itsestäänselviä?  Miksi taas edellisestä puhemiehestä ei kysytty, vaikka kyseinen poliitikko oli tuomittu rikoksista?  Kuulostaa pahalta ja päätän tarkistaa, millaista kiihotustoimintaa nämä puhemiehet ovat harrastaneet. 

No kyllä vaan, harrastettu on. Nykyisen puhemiehen KKO-tuomio tuli väitteestä, että islaminuskonto on pedofiliauskonto ja että ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen ja ehkä suorastaan geneettinen erikoispiirre. 

Siis islamhan ei ole pedofiliauskonto, sillä tyttölasten naiminen ei ole islamissa pedofiliaa eikä asiasta solvaaminen kuulu sananvapauden piiriin, vaan on rangaistava teko Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan. Puhemies menetteli siis väärin, eli me olemme Suomessa suvaitsevia: muslimi voi naida lapsen uskontonsa vuoksi. Päivi Räsänen taas ei voi toimia uskontonsa mukaan, koska hän on kristinuskoinen, ei muslimi.

Tämä puhemiehemme pedofilian pilkka on siis meille länsimaisille ihmisille hirvittävä lausunto, vaikka se mukaileekin Kaleva-lehden kivaa tokaisua vuodelta  2009: ”Päissään surmaaminen on [suomalaisten] kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.” Puhemies sai sanktionsa, koska vierasta ei pilkata, suomalaista saa.

Vaan millainen oli edellisen puhemiehen, Antti Rinteen tuomio, josta ei havaintojeni mukaan media ole suorittanut kansalaiskyselyä eikä haastatellut Tampereen yliopiston  asiantuntijoita. Rinne sai toimia puhemiehenä rauhassa. Minäpä tutkin tämänkin, kun kerran elämme tutkivan journalismin kautta.

Harrastettu on Rinteelläkin, talousrikoksia, matkalaskujen perusteettomia nostoja, taloyhtiöltä  varastamista, mitä pidän itse röyhkeimpänä rikoksena, yksityisten pienten ihmisten pettämistä. Lisäksi on lainvastaisten lakkojen laajaa organisointia. 

Vaan kiva tietää, että demareilla ja kaikilla muillakin riittää uskoa oman puolueen ihmisen muuttumiseen vuosien saatossa, rikolliseenkin. Olisiko hyvä antaa yleisemminkin  erehtyneelle mahdollisuus korjata elämänsä suuntaa, vai mitä te ajattelette? Onko kerran rikollinen todellakin aina rikollinen, niin kuin meille nyt mediassa opetetaan? 

Tänäänkin media on kaivanut ministeri Rydmanin entisen heilan naftaliinista arvioimaan ministerin henkistä tilaa. Pieni ihminen tämän sodan keskellä joutuu kysymään, miten pitkälle median hyökkäys hallitusta vastaan oikein etenee? Onko tämä enää minkäänlaista journalismia?

Jos Orpolla pysyy polla kasassa ja sydän ehjänä, on meillä kyllä kaikkien aikojen pääministeri. Ketään pääministeriä eikä ainuttakaan hallitusta ole kohdeltu kautta historian näin raa’asti ja halveksien, ilman, että hallitus on tehnyt ainuttakaan virhettä.

Pitäisikö meidän kaikkien yhtyä nyt median viitoittamaan tiehen: armoa ei, hallitus Siperiaan. Arveleeko media todella, että nyt kaadetaan kelvoton oikeistohallitus ja pidetään uudet vaalit. Ja että väärin äänestäneen tyhmän kansan  silmät on nyt avattu, ja se näkee, että herrojen ja narrien kanssa ei pidä lähteä marjametsään. Katin kontit ja kissan villat! Sehän nähdään.

(Valokuva Iines 07/2023)

25.7.2023

Vain yksi keisarinviitta

Olen nähnyt tänä kesänä vain yhden keisarinviitan, ovipielen jasmiininkukassa. Jos tekin haluatte nähdä keisarinviitan, istuttakaa jasmiinia, se rakastaa sitä eikä voi vastustaa leijuvaa suloista tuoksua. Kautta aikojenhan Himalajan alarinteiltä kotoisin oleva jasmiini on hurmannut ja erilaisilla jasmiinituotteilla on hurmattu.

Minut hurmasi aamusella Janne Saarikiven HS-kolumni. Hieman ihmettelen, ja olen samalla iloinen, että HS uskalsi julkaista nykyistä yhteiskunnallista hegemoniaa kritisoivan kirjoituksen. Oletan, että lehti on saanut toimitukseensa niin paljon kritiikkiä sen käymästä erikoisoperaatiosta demokratiaa vastaan, että se on halunnut hieman hälventää kritiikkiä. Eläähän se kuitenkin valtaosin tilaajatuloilla. 

Kolumni toistaa minunkin ajatuksiani, jopa ehkä sitä ajatusta, kenen rinnalla kristinuskon  Jeesus kulkisi, jos hän kulkisi täällä nykyajassa. Ei hän valitsisi Ali al Hammadia, eikä hän valitsisi Yasmin el Sahdaria, sillä Ali al Hammadilla ja Yasmin el Sahdarilla on jo koko yhdenvertaisuuskoneisto ja SPR puolellaan. Jeesus valitsisi halveksituista halveksituimman - persun.

Saarikivi sanoo myös, että ministeri joutui eroamaan ja muutama muu kiikkuu löysässä hirressä, vaikka hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään. Tämä lienee Suomessa ainutlaatuista, kirjoittaa Saarikivi ja lisää, että moni näyttää lukeneen Popperin suvaitsevuusparadoksin mutta jättäneen vuorisaarnan lukematta. Moraalisen kritiikin ensimmäinen kohteen tulee aina olla oma itse, malka omassa silmässä - hyvän ja pahan tajumme vajavaisuus.

No juuri näin. Ja joka meistä on viaton, heittäköön ensimmäisen kiven. Tämä nyt ropiseva lakkaamaton kivisade on jotain sellaista, jota ei tahdo uskoa todeksi. Näinkö paljon meillä on viattomia kansalaisia ja medioita? Eikö se kivitys koskaan lopu? Joka päivä on mediassa jokin uusi kuoppa kaivettuna, mutta Antti Lindtmanin kuvia ei tulkita ja Paavo Arhinmäki on unohdettu, vaikka hänen vanha syntinsä on pahempi kuin uusi graffit-rikos. 

Laura Saarikoskihan kertoi  HS:ssa, että Paavo Arhinmäki oli  tuomassa jalkapallohuliganismia Suomeen: hän kokosi Jokerien edesmenneelle futisjoukkueelle himokannattajaryhmän nimeltä 116% Boys. Ryhmän jäsenet hakkasivat HJK:n kannattajia iskemällä hampaita katki ja viiltämällä yhtä ihmistä veitsellä kaulaan. - Saanko sanoa, minusta tämä kuulostaa pahemmalta kuin Purran mustat säkit. En huomannut mediahyökkäystä, kun Arhinmäki sai pormestarin pestin..

Tässä alla paikallinen meriharakka nauraa räkättää kaikelle tälle hulluudelle ja uustotalitarismille, joka Suomen on vallannut. 

Mitä muuten perhosiin tulee, olen huolissani niistä. Muistan miten ennen niitylläni leijaili kymmenittäin ellei sadoittain värikkäitä perhosia, jopa ritariperhosia. Nyt näkee perhosen kerrallaan, aina ei sitäkään. Missä ovat neitoperhot, erilaiset täpläperhoset, suruvaipat, sinisiivet, lauhahiipijät, apollot, pihlajaperhoset, jopa tavalliset nokkosperhoset? 

Antakaa, ihmiset, ketojenne kasvaa, antakaa nurmikkojenne venyä korkeiksi, älkää ajako tienpieliä paljaiksi, älkää kaatako puitanne. Jokainen katkennut korsi ja kukka on pois pörriäisiltä ja perhoilta. Mitä te niillä tappavan tylsillä nurmikoillanne teette?


 (Valokuvat Iines 07/2023)