Joskus minua ihmetyttää se, miten kepeästi historian henkilöitä siirretään nykyaikaan ottamatta ollenkaan huomioon aikaperspektiiviä, ajan kontekstia. Ihan kuin puu siirrettäisiin ilman juuria uuteen multaan. Tai kuin istuttaisiin Atlaksen harteilla ajamassa omaa asiaa.
Itselläni on se käsitys, että ilmiöt eivät ole yks yhteen eri aikajanoilla, vaan niitä pitäisi tarkastella muuttujia vasten. Eihän 60-luvun neekeröintikään ole sama kuin nyt, jolloin se on pilkkaa. Eivätkä inkkarileikit ole enää poikien hauskoja leikkejä, vaan kulttuurin luvatonta omimista, varastamista. Ilmiö on tiukassa liitossa aikaansa, ja vain siihen.
Minna Canthin päivänä tällä viikolla väitettiin tosissaan, että jos Minna eläisi juuri nyt tätä aikaa, pramille nousisivat transihmiset, ruskeat tytöt, homot, #metoolaiset ja suvakkihuorat - näin twitteroitiin Kaarina Hazardin Canth-kommenttia Turun Sanomissa.
On toki paljon mahdollista, jopa todennäköistä, että Minna Canth olisi voinut puhua nykyisten Hazardin mainitsemien vähemmistöryhmien puolesta, mutta toisaalta ei se ole tähtiinkirjoitettua.
Käsitykseni mukaan äänekkäimmät enemmistöt ja mediat ovat nyt melko laajalla rintamalla pienryhmien oikeuksien näkyvän ajamisen puolesta. Minna Canth puolestaan oli 1800-luvulla etenkin naisten parissa hyvinkin yksin käsityksineen naisten ja työväen oikeuksista.
Täytyy ottaa huomioon myös se seikka, että naiset ja työväestö eivät olleet 1800-luvulla vähemmistö- vaan pikemminkin enemmistöryhmiä, mikä asettaa Canthin taistelut aivan uuteen valoon kuin tämän ajan eri ryhmien taistelut - usein mielestäni sinänsä oikeutetut ja kannattettavat.
Kyse ei olekaan siitä, että vähemmistöryhmien taistelut olisivat vääriä. Kyse on siitä, voiko näitä eri aikajanojen taisteluja verrata toisiinsa samalla mitalla. Mielestäni ei voi.
Täytyy muistaa myös se usein mainitsematta jäänyt tosiseikka, että Canthilla oli syvästi konservatiivis-moraalinen puolensa. Hän oli raittiusaatteen väkevä kannattaja ja seksuaalisesti konservatiivi. Canth ei hyväksynyt esimerkiksi ruotsalaisen Ellen Keyn, silloin ihaillun ja kiistellyn feministin edustamaa vapaata seksuaalisuutta.
Niin tai näin, Minna Canth ei lopulta tainnut olla niin rietas, tulisieluinen tai rääväsuinen uudistaja kuin hänessä halutaan nyt nähdä. Pikemminkin hän oli rauhallinen ja mietiskelevä ajattelija, joka luki paljon ulkomaisia lehtiä ja kirjallisuutta ja sai tätä kautta tietoa suuren maailman uudistustuulista. Hänen viestinnälliset taistelunsa olivat yleisinhimillisiä taisteluja oikeuksista, jotka koskivat suurta osaa ihmiskunnasta ja valtion kansalaisista.