Rasian arvoitus

 

Ellei naisella olisi lahjarasiaa sylissään, arvelisin, että junaa tavoitteleva kaahaava henkilöauto ajaisi naista takaa. Voisin kuvitella, että nainen on karannut mieheltään, ja hurjistunut mies ajaisi häntä takaa. 

Vaan tämä siis vain, jos naisella ei olisi rusetilla solmittua rasiaa sylissään. Lahja muuttaa kaiken, vaikka auton lataus kuvassa muodostaa voimakkaan jännitteen kiitäessään kohti junaa. Voisi puhua jopa draaman kaaresta etenkin kun taivaanrantaa vasten erottuvat mustat linnut.

Mikä siis on naisen ja autonajajan suhde? Onko sitä? Taiteilija on valaissut tummassa illassa ajavan pikkuauton huomiotaherättävästi myös takaa ja korostamalla taivaanrannan auringonlaskun kajoa. Tai auringonnousun, miten vain tarinaan sopii.

Nainen on jokseenkin levollinen, ja ikään kuin tapahtumain yläpuolella,  mutta koiran olemus kielii  varuillaanolosta. Sen pää ei lepää tassujen päällä eikä naisen sylissä, kuten voisi olla raukaisevassa junankolkkeessa. Jotain on tapahtumassa.

Naisen päällä on ykköset, mutta kaulus repsottaa. Ei ihan täydellistä. Koiran vieressä on juhlava pikku laukku. Matkalaukkukin naisella on, ja sen hän on asettanut vastapäätä itseään tyhjälle istuimelle. Laukku on pienehkö ja kaunis, kukikaskuosinen. Kyllä sinne yöpaita mahtuu.

Ja toisaalta. Jos nainen olisi menossa vain vanhan tädin luo sukulaisvisiitille, miksi naista tavoitteleva kaahaava auto olisi niin merkityksellisessä osassa kuvassa? Minne nainen siis menee? Mitä hänellä on rasiassa? Miksi rasia ei ole kukikaskuosisessa laukussa?

Sanon vielä sen, että minusta tuon lahjapaketin tilalle naisen syliin voisi sopia hyvin, ja ehkä jopa paremmin kaunis ja koristeellinen tuhkauurna. Jospa naisen pieni poika on kuollut ja nainen haluaa mennä sirottelemaan lapsen tuhkat tiettyyn paikkaan Michiganissa, jossa he asuivat ennen. Isä kiitää autolla perässä, kun surusta sekaisin oleva äiti on lähtenyt yksin matkaan. Ja vielä kerran toisaalta: surusta sekaisin olevalla äidillä ei olisi kahta laukkua mukanaan.

Vai mitä?

(Maalaus Andrea Kowch)

Pohjolan häät

 

Silloin Pohjolan emäntä

Pani kutsut kulkemahan,

Airuhut vaeltamahan,

Itse tuon sanoiksi virkki:

Ohoh, Ilmar pikkarainen,

Orjani alinomainen!

Kutsu rahvasta kokohon,

Miesten joukko juominkeihin, 

naisten lauma kaunokainen,

piika pieni pimperoinen,

Kutsu kurjat, kutsu köyhät,

Sokeatki, vaivaisetki,

Rammatki, rekirujotki,

Sokeat venehin soua,

Rammat ratsahin ajele,

Rujot re´in remmätellös!

elä kutsu  Väinämöistä

elä vanhaa naista älä miestä,

elä valittajaa laisinkaan.

Kutsu nuori Pohjan kansa,

Abreun Anna, soma Sanni,

Alma sekä Benjamiini

Kaikki Setan, Kalevalan kansa,

Elä kutsu Cheekkii, elä Paulaa

Kyllä meille hyvä laulaa!

 Joskus herään kylmän hien vallassa. Tämä voi toki johtua siitä, että elämän vauhtipyörä on kiihtynyt yhä hurjemmaksi. Viikot, kuukaudet, vuodet sujahtavat ohi ennen kuin  huomaakaan. Jatkuvasti on joko joulu tai juhannus. Takana on taatusti pidempi suora kuin edessä. 

Sekin on täysin mahdollista, että mitään ei pitäisi enää ihmetellä. Koko ajan putoaa nimittäin yhä enemmän kelkasta, ja maailma muuttuu hullummaksi. Esimerkiksi nuoret alkavat tuntua vinoon kasvaneilta, ja he ovat ehdottomasti väärässä. 

Sitä jopa kysyy, olemmeko me paaponeet nuoret pilalle? Nykyajan nuori ei siedä yhtään mitään, se ei kestä rajoituksia elämässään. Se ei viitsi ottaa rokotusta, koska ei pidä koronaa itselleen vaarallisena. Vanhukset eli yli viisikybäiset  kuolee sen mielestä muutenkin pikapuoliin ja karanteenissa ei pysty olla. 

Tämän kasvattamamme oikeuksistaan tietoisen nuoren vuoksi koronaluvut ovat räjähtäneet uusiin ennätyksiin, etenkin kun itsekin nuorisoon samaistuva pääministerimme julistaa kavereineen  uuden vapaan ja rajoittamattoman elämän taas alkaneen. Nyt on aika elää ja nauttia, ilmoittaa pääministeri medialle. Maskit veks ja ryhmät koolle, bailut käyntiin Ilmarin johdolla. Viis siitä, vaikka Suomi hohtaa EU-kartalla tulipunaisena huutomerkkinä. 

(Hiilipiirros Johan Kortman, Ilmarinen saapuu Pohjolaan) 

Sana sunnuntaiksi: Luoja varjele

Luoja varjele minua katsomasta yhtäkään luotua  nenänvarttani pitkin ja pitämästä itseäni hänen auttajanaan. Älä anna minun tiedostaa ylemmyyttäni kehenkään.

Älä anna minun langeta suvaitsemisen syntiin, vaikka toinen olisi  erivärinen, erimuotoinen  ja hänellä olisi eliitin määrittämä uhristatus. Emme me Luojan luodut  ole täällä toisiamme  sietämässä emmekä toistamme  määrittämässä. 

Luoja varjele minun ymmärrystäni niin, että en lankeaisi tietämisen syntiin, sillä mikään ei pitele ihmistä niin kuin  tieto. 

Luoja varjele minua  uppoamasta ylimielisyyden, itsepetoksen ja ennakkoluulojen suohon! Anna minun kuulla, mitä minulle sanotaan. Älä anna minun täyttää ketään omilla ajatuksillani.

Luoja varjele minua  lukkiutumasta nuoruuteni idealismiin: aatteen lumoon, siihen harhaan, että  olen edistyksen puolella, kun vannon lynkkaajien nimeen. 

Ja Luoja, varjele minua siltä ihmisen heikkoudelta, että en olisi alati valmis muuttamaan mielipidettäni, jos löydän paremman. Anna minun olla etsijä loppuun asti, älä anna liekkini sammua.

(Maalaus: Rembrandt 1630)

Hirveä haloo

 

Hirveä haloo on noussut taas Elokapina-ryhmittymän istunnosta. Tulisivat tänne provinssiin istumaan, niin täälläkin tapahtuisi jotain hulvatonta. Voisin viedä jopa mustaviinimarjamehua paleleville ihmisille. Ja voisin rukoilla heidän puolestaan, jotta ilmasto pelastuisi. Kyllä Jumala varmaan auttaa, kun nätisti pyytää. Ja voin lisätä muutaman avemarian, jos joukossa on vaikka joku katolisesta kirkosta eronnut piispoihin suivaantunut ihminen. Kyllä hyvät ministerit varmaan julistavat ilmastohätätilan, kun nuoret näin nätisti pyytävät tärkeää asiaa. Ollaan nyt kaikki näiden nuorten puolella pahaa vastaan.

"TÄssÄ TAPAUKSESSA faktisen kiristyksen kohteena on Suomen eduskunta, jolta pyydetään mahdotonta ja päästään näin suorittamaan itse oikeutettua kansalaistottelemattomuutta.

Tämän jälkeen mennään väkivallattomasti istumaan keskelle näkyvää pääväylää, jonne on etukäteen tiedotuksen keinoin agitoitu paikalle paitsi omat, myös vastustajat, media ja poliisi.

Sitten odotetaan väkivallattomasti, että tilanne eskaloituu, jotta päästään keräämään pisteitä siitä miten asiattomat huutelijat vastustivat rauhanomaisia mielenosoittajia tai poliisit kohtelivat kaltoin paikallaan istuvaa aktivistia. Näitä kuvia levitetään paitsi suomalaisessa myös ulkomaisessa mediassa." (Tommi Rasilainen/ Tamperelainen  2.10.)

 

Vaan sitä en ymmärrä, miksi ihmiset ovat kiukkuisia nuorille ja miksi poliisi puuttuu asiaan, kun nuoret eivät tee mitään pahaa. Eivät rääkkää kissoja eivätkä huutele ohikulkijoille paitsi Sebastian Tynkkyselle, jolle saakin huudella, koska hän on persu. 

"PAHOITTELUNI, mutta ette saa minun sympatiaani. Ratsastatte hyvällä asialla mutta teillä ei ole oikeutta monopolisoida ilmastonmuutoksen vastustamista. Työ on käynnissä monella rintamalla ja toivon todellakin että saamme tehtyä riittävän paljon riittävän nopeasti jotta teemme mahdollisimman vähän pysyvää vahinkoa biosfäärillemme.

Ennalta suunniteltu ja laajalla organisaatiolla toteutettu rikos on järjestynyttä rikollisuutta oman näkemykseni mukaan.

Se, että se tehdään niin sanotun hyvän asian puolesta ei poista tätä yksinkertaista tosiasiaa – maailmassa on yllin kyllin huonoja esimerkkejä miten käy kun jokin ryhmä määrittelee oman aatteensa lain yläpuolelle." (Tommi Rasilainen/ Tamperelainen 2.10.)

Uskotaan nyt vain näitä nuoria, joiden tehtävä on pelastaa maailma. Siunataan heitä ajatuksissa, sanoissa ja töissä, ja  tehdään  kiltisti  oma osamme ilmaston puolesta. Kyllä kiltit elonkipinät neuvovat, miten elää puhtailla luonnontuotteilla ilman mukavuuksia.  Ja tulkaa tänne maaseudulle, jos siellä kaupungeissa on liian paljon vaarallisia höyryjä ja liikaa saastuttavia koneita.  

Voidaan ottaa vaikka hevoset taas kyytipojiksi ja jokaiselle oma lehmä maitotuotteita varten, ja oma peltosarka vegaaneille kauramaidon viljelyä varten.  Ja voidaan ihan vaikka tappaa siat lätistä,  jotteivat vieraat pahastu elikoista ja kasvissyöjät saa houkuttelevia hajuja takapihalleen. Täällä kuluu aika työtä tehdessä, luontoa tarkkaillessa ja metsässä samotessa. Fatim Diarralle voisin sanoa, että ei ole anketa ollenkaan, tulee vaan tänne vaikka sillä sähköpyörällään ja ottaa vaikka Iiris Suomelan tarakalle keikkumaan, sisaristuimelle. 

(Maalaus Andrea Kowch)

* 

(Jälkikirjoitus: Elokapinasta on täällä keskusteltu jo useinkin. Sopii siis jutella jutun alla muistakin aiheista, ellei teema ”Mitä Elokapina oikeasti haluaa ja onko se mahdollista” anna mitään uutta.)