Hyvää kansainvälistä nallepäivää, nallekarhun ja lastenkulttuurin teemapäivää teille, rakkaat lukijat!
Mahtaako kellään teistä olla näin ihanaa nallekarhua kuin minulla? Sain tämän joululahjaksi isältä hamassa lapsuudessani. Se kiilteli kirkkaan ja jopa räikeän keltaisena auringossa. Nyt se on ruskea ja varmaan hygieenikkojen mielestä likainen. Minulle se kelpaa, sillä sen pinnassa on tuhansia haleja ja pusuja, ja se on nukkunut kanssani koko lapsuuden ajan, saman peiton alla. Se on kulkenut mukana kesämatkoilla ja otin sen mukaani jopa Tampereen taakse, kun matkustin linja-autolla ja junalla isän kanssa Vilppulan mummua katsomaan.
Matkasta jäi mieleeni paljonkin ja mm. se, miten takaisin tullessa nallekin pääsi Alkoon. Isä osti kirkkaan pullon, kuten aina Tampereelta. Siihen aikaan Alkon myyntipisteitä ei ollut kuin kaupungeissa. Mahtoi olla maalaisjuopoilla kurjaa. Yhtään en ihmettele, että meilläkin porisi isän toimiston kaapissa salaisessa peltiastiassa ilolientä, jota äiti kävi laimentamassa isältä salaa. Ja minut pantiin meijerin maitomyymälään ostamaan kaljapullo ja Työmies-tupakkia.
Näillä reissuilla jätin nallen kotiin, meijeri oli lähellä, joen toisella puolella sillan yli, ja siinä se oli. Myyjä mittasi pitkävartisella litran mitalla maitoa ja pienemmällä mitalla kermaa ihmisten kannuihin. Maitoa en päässyt koskaan ostamaan, vaikka tykkäsin katsella sitä lotrausta. - Kaljapullo ja työmiesaski, kuiskasin myyjälle ja panin ne nahkalaukkuun.
Muuten, jos katsotte nallea tarkkaan, huomatkaa sen nenä, taitavasti nahasta kierretty nupukka. Se on nimittäin väärinpäin. Se irtosi kerran ja liimattiin takaisin, sierainaukot tulivat ylöspäin. Liima oli piukkaa, eikä nenää voinut enää kääntää.
Nykyään nalle majailee korkean kirjahyllyn päällä. Muutoin se on hyvässä kunnossa, kaikki jäsenet toimivat, ei ole nivelkremppaa eikä mikään retkota. On siis ihmistä vahvempaa tekoa. Ennen tehtiin kestävää.
Panenkin tähän loppuun iloksenne ja onneksenne jonkin aikaa kestäneen lapsille kirjoitetun runon. Mikähän se olisi? Haenko Pikku Pegasoksesta vai Lukemisia lapsille -teoksen ensimmäisestä osasta? Hmm, katsotaan.
KUN RUUSUILLA MAATAAN
Oli kerran poika sekä tyttö kanssa;
he muuten sievät oli tavoiltansa,
mut kahta seikkaa ei he oppineet:
ei tehneet työtä, eikä totelleet.
Ol nimet Frans ja Mimmi. Perhoin lailla
he liehuivat vain metsissä ja mailla,
ja nukkumaan kun vihdoin uupuivat,
vain uusiin leikkiin lensi unelmat.
---------
Ei opi hän, ken huviaan vain muistaa,
näät vuodet silloin hetkinä vain luistaa;
ja ennenkuin voit arvatakaan tän,
on elon kello lyönyt seitsemän.
*
Runossa on yhteensä 39 säkeistöä, joten kerron teille lyhyesti juonen tuosta välistä, ennen opetusta. Äiti oli siis huolestunut lasten lorvailusta ja pani lapset marjaan. Lapset soutivat Ruususaareen ja unohtivat marjanpoimisen kun alkoivat poimia ihania ruusuja aina pimeäntuloon asti.
Niinpä lapset nukahtivat Ruususaarella. Kun he aamulla herättyään soutivat kotiin, kaikki oli muuttunut maailmassa. Laituri oli rakennettu rantaan, tie hiekoitettu. Kotona vastaan tuli kaksi vanhusta, jotka sanoivat lastensa Fransin ja Mimmin hukkuneen kaksikymmentä vuotta sitten. Ruususaari oli ollut lumottu saari, jossa vuosi on "tunti lyhkäinen".
Näin käy kun laiskottelee. Millainen mahtaisi olla tämän päivän opetusruno Kun ruusuilla maataan?
(Valokuva Iines 27.10.2022)
-002.jpg)
