De va kukku de

Laittomasti maassa oleskelevien toimeentulotuesta käydään kiivasta keskustelua. Sanotaan, että tuet takaava perustuslaki ei koske kuin maan kansalaisia:

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Tämä on kukkua. Laki ei koske kaikkia maan kansalaisia. Se ei koske esimerkiksi opiskelijoita, joiden tulee elääkseen otaa lainaa, ainoana erillisryhmänä Suomessa. Opiskelijoita oli Suomessa Tilastokeskuksen mukaan muutama vuosi sitten 1,2 miljoonaa.

Lisäksi opiskelijat  voivat tahtomattaan ja syyttään olla tilanteessa, jossa rahaa ei yksinkertaisesti ole eikä tilapäistyötä saa. Laittomasti maassa oleskelevia ulkomaalaisia auttamislaki kyllä koskee, samoin oikeus tai velvollisuus opiskella tuen varassa koskee heitä. 

Minulla on tästä opiskelijoitten tilanteesta omakohtainen esimerkki. Kun tyttäreni opiskeli ensimmäisiä vuosiaan, sattui niin että eräänä kesänä  hän ei saanutkaan luvattua työpaikkaa ja oli tyhjän päällä alkukesän. Itsellänikin oli tiukkaa lainojeni kanssa, ja kehotin häntä marssimaan sosiaalitoimiston luukulle. Minulla oli käsitys, että jokainen ihminen saa yhteiskunnalta jotakin apua pakkotilanteessa, etenkin kun syy työttömyyteen ei ollut hänen vaan työnantajan äkillisen perumisen.  Olin väärässä. 

Sosiaalitoimisto nimittäin pyysi hänen muutaman kuukauden tilitietoliuskansa nähtäväkseen, ja kun niistä ilmeni, että minä äitinä olin maksanut hänelle silloin tällöin pikkusumman, tuki evättiin ja käskettiin pyytää lisää äidiltä. Näin on käynyt muillekin tilapäisesti rahattomille opiskelijoille: rahaa ei heru, jos kotoa on tullut hiukankin avustusta, ei vaikka opiskelija on täysi-ikäinen. 

Jokin tuossa systeemissä haisee. Ihmiset eivät olekaan perustuslain auvoisista sanoista huolimatta tasavertaisia. Jotkut saavat tulla toimeen omillaan, vaikka omia ei olisi. Jokusia taas autetaan kaksin verroin, vaikka he eivät ole maan kansalaisia.

Minusta perustuslakia pitää tältä osin uudistaa. Se herättää näinä päivinä ymmärrettävää katkeruutta suomalaisissa ihmisissä, jotka kamppailevat toimeentulonsa kanssa. Kun jokuset saavat toimeentulon vain marssimalla Suomeen ja ilmoittamalla väärät henkilötiedot, se ei herätä luottamusta perustuslakiin eikä poliitikkoihin.

Perustuslaki tulee kirjoittaa radikaalisti muuttuneisiin oloihin. Laittomasti maassa olevien hätäapu akuutteine terveydenhoitoineen on inhimillistä, ja sitä tulee antaa. Mutta ellei lupaa yhden valituksen jälkeenkään myönnetä, se on oikeusvaltion ja EU:n yhteisten säädösten mukainen päätös -   maasta pois ja heti. Ei kirkon suojiin, vaan lentokoneeseen, vaikka koko naispapisto, Kari Mäkinen  ja Touko Aalto roikkuisivat koneen siivissä. 

Sananen ihmisvihauksesta

Kuten tunnettu ympäristöaktivisti Pentti Linkola on todennut,  ihmisiä tulisi alkaa listiä hengiltä, sillä maapalloa uhkaa ensinnäkin väestöräjähdys. Toiseksi ekokatastrofi. Väkeä olisi eliminoitava ja lentomatkailu kiellettävä, tilalle kiesit ja hevoset, miksei aasitkin. Itse valitsisin mieluiten koiravaljakon ja matkustaisin ehkä Siperiaan, maata pitkin, niin näkisin enemmän.  

Nuorempana suhtauduin Linkolaan lievästi sanottuna  epäröiden, sillä olin tulisieluinen heikkojen ystävä ja puolestapuhuja. Olisi ollut kyllä kiva olla linkolalainen, se olisi ollut trendikästä. Kyllä minä joitain perustelujakin olisin keksinyt.

Nykyään alan kallistua yhä vahvemmin Linkolan ekofasismiin. Mikä on ihminen ollakseen luomakunnan herra? Olio, jolla on kehittyneimmät aivot, mutta joka eniten tuhoaa maapalloa ja riistää reviiriä muilta elollisilta. On paha lajitovereille ja eliminoi niitä, jotka ajattelevat toisin kuin itse.  

Jotenkin tähän aikaan sopii mainiosti ihmisvihaus. Löytyisiköhän sille muita perusteluja kuin nyt pinnalla oleva muukalaisviha? Kun en osaa pelätä mustaa miestä, vaikka se heiluisi puukko molemmissa käsissä Turun torilla. Pikemminkin säälittää munaton mies, joka puukottaa ihmisiä selkään. Selkäänpuukottaja. Ja vielä naisia, äitejäkin. Reppana, kohtalo heittänyt onnettomaan kulttuuriin.

En minä tiedä, jaksanko oikeasti vihata, sillä se vaatii liikaa energiaa. Pikemmin turrun ja annan yltiösuvakkien raivota. Ne kaikkein kiukkuisimpia nyt ovat ja mäiskivät pelkääviä tolkun ihmisiä olan takaa, kun  mustan miehen pelko kuulemma kasvaa hirveästi. Yhtään ne eivät vihaa tappajia. Se on harmi, sillä niillä on hirveästi ääntä ja vimmaa. Jos siihen leiriin menisi inisemään jotakin vastaan, höyhenet pöllyisivät ja inisijä viruisi kynittynä hiekkapöllyn seassa.

Ja sanoihan hyvä presidenttimmekin, ettei vihalle saa nyt antaa valtaa, ja samoin sanoivat pääministeri, sisäministeri ja Päivi Nerg sekä arkkipiispa Kari Mäkinen.  Jos näin viisaat ihmiset ohjeistavat kansaa, pitäähän puhetta kuunnella. 

Vaan mitähän Pentti Linkola ajattelee tästä kaikesta touhusta? Pentti, idolini, ihana vimmainen ihmisvihaajani. Taidat olla sitä mieltä, että puukkomiestä ei olisi saanut estää, vaan olisi tullut työntää se lapsikin puukolle?  Ettäs kehtaat, Pena.


(Valokuvassa ympäristöaktivisti Pentti Linkola Teneriffan auringossa grillauttamassa itseään)

Sardinialainen miniä

Tänään olen kohdannut maatalon emännän, jolla on sardinialainen miniä. Hän istui laboratorion aulassa miehensä virtsaputki sylissään. Siis näyteputki. Miehellä on selkä sökönä, mutta sen sijaan eturauhanen kunnossa, syövän jälkeen. Emännällä itsellään on naksuvat nivelet ja nivelrikko. Siat vietiin teurastamolle, poika siirtyi viljelyyn, vanha pari muutti kirkolle lähelle palveluita. Tyttärellä on ollut rintasyöpä, ja emännän isäkin on huonona,  lihasvoimat huvenneet, 94-vuotias, kaatuilevaa sorttia. Vaan emännässä on puhtia, pieni laiha, hymynaamainen, puhetta tulee jatkuvana virtana.

Aktiivinenkin emäntä on. Hän opiskelee kansanopistossa italian kieltä. - Muistuttaa lukioranskaa, sanoo emäntä ja onnistuu yllättämään minut.  Hän oikein innostuu. - Sardiniassa puhutaan sardiniaa, joka on Sardinian oma kieli, hän opettaa.  Ja hyvä kun opetti, sillä sitä en tiennytkään! Sitäkään en ollut ennen huomannut, että Sardiniahan sijaitsee lähempänä Afrikkaa kuin Italian mannerta.

Taksikuskiltakin opin tänään uutta. Maaseudulla taksiliikenne on kuihtumassa. Ajot ovat vain sairaskyytejä,  juopotkaan eivät tilaa enää viinanhakureissuja tai huviajeluja Turkuun. Ehdotin hänelle palvelujen laajentamista. Esimerkiksi asiointikäyntejä minunkaltaisilleni kipsikintuille. Passausta postin malliin.

Tuntuu kummalliselta, että monenlainen palveleva työ loppuu ihmiseltä. Luulisi, että pienet yritykset kannattavat, saati taksiyritys. Vaan ei,  julkinen liikenne syö täälläkin taksit. Mummut odottavat joka toinen tunti kiertävää paikallisbussia ja sovittavat menonsa siihen.

Yleensäkin kaikki halutaan massatuotannoksi, julkiseksi, valtion kontrolliin, ikään kuin siirryttäisiin kohti yhtenäistä sosialismia.  Kaikille samanlainen kasvatus: lapset vauvoina valtion huostaan, ilmaiseen laitoskasvatukseen, jota varhaiskasvatukseksi kutsutaan, sitten kouluputkeen, jossa opetuksen päähuomio on erojen umpeenkurominen tasimalla heikommille hyvää lahjakkaat unohtamalla, sitten jatkokoulutusputkeen ja valtion kontrolloimiin töihin tai valtion elatukseen Kelan asiakkaaksi.

Ja mikä kaikkein kummallisinta, elävään vuorovaikutukseen perustuvasta työstä, kuten opetuksesta ja terveydenhoidon kohtaamisisista  halutaan vähentää työntekijöitä ja siirtää vastuita koneille, digitalisaatiolle.  Asioita sovitaan piuhoja pitkin, koneitse, vailla kontaktia. Puhutaan jopa kouluttomasta, kirjattomasta  ja opettajattomasta koulusta. Eli oppilaat viettävät päivän metsässä oppien ilmiömäisesti eri ainekokonaisuuksia korpimaastossa. Mitähän yksityisyrityksissä tapahtuisi, jos johtaja siirrettäisiin sivuun ja työntekijät tekisivät tulosta itseohjautuvasti jossain Kuusamon eräkeskuksen puskissa?

Ennen puhuttiin osaamisesta, vuorovaikutustaidoista ja sosiaalisuudesta. Millainen on tulevaisuuden ihmiskuva, jos nämä arvot jäävät jalkoihin? Ja olennaisin kysymys: onko tämä modernia sosialismia. Kaikille samanlainen kasvatus valtion toimestaa. Ellei joku pysty, hänelle korvataan se maksamalla erotus lisäresursseina tai käteisellä. Kylmät väreet. Maailmassa tarvittaisiin uusi henkinen vallankumous.

Vaan Sophia Loren ilahduttaa. Mikä verevä ihminen, ja mikä kaunis kieli! Ja miten kaukana kylmä maailma on Italiasta ja Sardiniasta! Ja Suomesta..

Säästän teidät Kafkalta

Voisin kirjoittaa teille kafkamaisia kuulumisia sairaanaolosta, kipsivankeudesta löhötuoliin, vanhenemisen raadollisuudesta, sadepisaroitten valumisesta ikkunalasia pitkin kuin Humphrey Bogart ja Laureen Bacall -elokuvissa, raatokärpäsen lennosta huoneistossa - reitti on varsin mielenkiintoinen, Ylen kello kahdeksan, yhdeksän, viiden, kuuden, puoli yhdeksän ja yhdentoista uutisista plus mainostelevision seitsemän ja kympin uutisista, voisin pitää esitelmän huutokauppakeisarista, matti röngästä, mikko kuustosesta, jenni pääskysaaresta, paula norosesta, andrei wickströmistä, sampo marjomaasta, nina lahtisesta, ketosesta ja myllyrinteestä ja monesta muusta skeidamestarista.

Kun ihminen on todella kipeä, eristyneessä tilassa, hän ei havaintojeni mukaan ala lukea korkeakirjallisuutta tai katsoa taideteatteria tai syvällisiä laatusarjoja. Luontodokkari on korkeinta älyllistä tasoa, jonka hän jaksaa, senkin lyhennettynä. Älykäskin turtuu ja hakee kevennystä vankeuteensa hakemalla tavallisia viallisia, heikkoja ja typeriä ihmisiä, joita parveilee  kepeissä viihdeohjelmissa, juuri niissä, joita hän haukkuu terveenä ja voimissaan. Ihminen voi jopa alkaa jälleen tekemään sanaristikkoja, noita ruudukkoja, joita täytettiin viimeksi 80-luvulla ennen internetiä. Tämän kaiken kokeneena voin vannoa, että vajoamisenne tulee olemaan samankaltainen, jos niin ikävästi käy, että katkaisette koipenne eikä teillä ole kokoaikaista passaria vierellänne.

En siis kirjoita teille kafkamaista novellia siitä, mitä temppuja yksinäisen kipsijalkaisen tulee tehdä saadakseen pesusienensä ulos aurinkoon terassille tuulettumaan. En kirjoita siitä, miten hän lopulta ahtaassa alakerran vessassa kiskoo nenäliinapakkaukset pois muovistaan saadakseen siitä kääreen sienelle, jonka voi ripustaa kainalosauvaan kuljetusta varten. En kirjoita siitä, miten hän vasen jalka muovipussissa ja sauvat pyykkitelineen nojalla huomaa hiukset pesusienessä. Siis jumal auta! Onko hänestä tulossa karvaton vanhus! Miten pesusieni voi olla täynnä sienen solukkoon menneitä hiuskarvoja? Niitä tulee sienen uumenista koko ajan lisää, vaikka sieni on ostettu kesäkuussa. Voin vannoa, että jos ihminen on tässä nainen, hätä on kovempi kuin jos hän olisi mies. Mies voi hyvinkin olla kalju.

Jätetään tämä kafkamainen itsensä kokeminen. Pääsen sentään  jo takapihalle ja postilaatikolle. Ja on sentään jäljellä enää seitsemäntoista kipsipäivää, mikä tekee yhteensä vain 418 tuntia 15 sekuntia. Kohti vapautta.

*

Maailmanmenosta olen muuten sitä mieltä, että on aika lopettaa alistavan kulttuurin hyysäily. Ihanaa, nautin! Siis siitä, että joku uskalsi kirjoittaa asialliseen tosimediaan nuo sanat: "alistavan kulttuurin hyysäily".  Sydämeni hypähti! En olekaan ainoa rasisti ja tyhmä tolkun ihminen. Meitä on muitakin. Olen pelastettu! Jossakin päin Helsingin Sanomia noin luki. Joku ajattelee noin.

Suomi on todellakin ainoa Pohjoismaa, jossa ei laissa ole määritelty rikoksiksi kunniaväkivaltaa, lasten sukuelinten silpomista ja pakkoavioliittoja. Minua jää vaivaamaan, miksi tällainen hirveä barbaarisuus on muualla määritelty erikseen rikokseksi, vaikka yleensä jo rikoslakipykälät tuomitsevat kaikenlaisen väkivallan rikokseksi? Miksi mualla, miksi ei meillä?

Enkä malta olla lopuksi toistamatta aiemmin toistamaani: Go, Laura, go. Olet kuin piristävä aurinko sosiaaliskeidaa suoltavien demari-ja vasemmistonaisten rinnalla. Saadaan vähän iloista pöhinää ja sopivaa äimistelyä jo itsestäänselväksi luultuun vaaliin. Sauli kuitenkin voiton vie, mikä on hyvä asia.