19.11.2026

Rajat hämärtyvät

Marraskuussa luonnon ääriviivat hämärtyvät, rajat pehmenevät. Sulaa läheinen ja kaukainen, kaiken saa vain lahjaks ihminen, sanoo runoilija. Päivä ei välttämättä valkene ollenkaan. Aamuhämärästä siirrytään iltapäivän pimeyteen.  

Tänään on juuri sellainen päivä, ilman valoa näkee lukea vain ikkunan vieressä. Tätä pimeyttä kohti kuljemme vielä kuukauden verran, kunnes helpottaa: jouluna päivä alkaa pidetä ja maan ja taivaan välinen rako kasvaa sentti sentiltä. 

Uutisia selatessa pistää silmään Nasima Razmyarin änkyröinti rajaturvallisuuslain hyväksymisessä. Nasima äänesti lain puolesta, mutta astui julkisuuteen kertoen, että haluaa kumota lain. Jos sosiaalidemokraatit ovat seuraavassa hallituksessa, laki kumotaan, sanoo Nasima. 

Nasimahan  on kuin Jeanne d’Arc, rohkea änkyrä, jonkalaisia minulla on tapana arvostaa ja puolustaa, kuten vaikkapa Teemu Keskisarjaa ja Janne Saarikiveä ja Ruben Stilleriä. Olenpa puolustanut Teuvo Hakkaraistakin, rohkeanpuoleista änkyrää, tosin lähinnä siitä syystä, että ulvova hyeenalauma hyökkäsi hänen kimppuunsa raadellen häntä säälittä. Hänhän oli vain koulujakäymätön rasisti eli ei ihminen. Kyllä semmoista saa, etenkin kun itse ei ole.

Olen jo kauan ollut vakuuttunut siitä, että jos Jeesus eläisi meidän aikanamme, hän puolustaisi kaikkein halveksituimpia eli näitä hakkaraisia, joiden rinnalla kulkisi ojentamassa hyvesignaloivia itseensä tyytyväisiä fariseuksia.

Takaisin Nasimaan. Hän uskonee asiaansa yhtä vilpittömästi kuin edellä mainittu pyhimys, ja tämän takia arvostan hänen suoruuttaan. Aivan loppuun saakka tuo rehellisyys ei kuitenkaan ulotu, koska äänestyksessä Nasima antoi periksi ja myi oman aatteensa. 

Olisiko siis niin, kuitenkin, että Nasimaa pitää verrata Don Quijoteen, toiseen änkyrään, joka taisteli tuulimyllyjä vastaan? - Niin tai näin, nyt  on jännitys huipussaan, sillä sosiaalidemokraatit tulevat voittamaan kevään vaalit, ja tämä merkitsee sitä, että Nasimasta tulee väistämättä ministeri. Nyt on puolueessa mietinnän paikka. Ja äänestäjillä.



(Valokuva Iines, piirros alla Celestin Nanteuil) 

10.11.2026

Yön kuningatar

 


Edellisen postauksen keskustelussa pohdittiin viisaita. Voiko tekoäly ohittaa ihmisälyn ja luoda itsestään jonkinlaisen itseohjautuvan älyllisen version? Jonkinlaisen elollisen organismin?

- Voi se, vastaa tekoäly, kun kysyn asiaa siltä itseltään.  Tekoäly voi jo nykyään monistaa eli replikoida itseään ja rakentaa omaa koodian ilman ihmisen apua. Vaan kysymys kuuluu: miksi se tekisi sen. Mikä olisi tekoälyn motiivi?


Tullaan siis samaan motiivin pohdintaan kuin kristittyjen jumalatarussa. Miksi täydellisen jumalan piti luoda maailma? Ja siihen huseeraamaan epätäydellinen ihminen, jota pelastaessaan sitten piti uhrata ainoa poikansakin? Täydellinen jumalahan oli lähtökohtaisesti itse täydellisyys. 


Mistä kehittyisi siis tekoälylle ylipäänsä mitään motiivia luoda mitään ennen keksimätöntä määrittelemättömään tarpeeseen tai muotoon? Vai voisiko se olla vain niin, että älyllä ei ole rajoja, ja ihmisäly ei ole vielä puolivälissäkään älyavaruutta? Tekoäly pystyisi ohittamaan esteet ja ihmiskehon rajoitteet?


Käsitän tämän tekoälyn mahdollisen luomuksen jonkinlaiseksi elolliseksi organismiksi, jolla olisi näkyvä hahmo, siis robotti-ihmisen. Ovathan ruokarobotitkin kuin joitain pikku lemmikkejä, liikuttavia kadulla töpsöttelijöitä, joiden eteen autot ja ihmiset pysähtyvät antaakseen niille esteettömän kulun.


Vaan pystyykö tekoäly koskaan luomaan yhtä suurta ihmettä kuin yönkuningatar, (Selenicereus grandiflorus), joka kukkii piironkini päällä nyrkinkokoisella kukalla? Kuvan lehtikaktus on saatu muutamasenttisenä pistokasoksana Saksasta, parikymmentä vuotta sitten, istutettu multaruukkuun, kannettu kesäisin ulos ja kukkii nyt ensi kerran ja tosissaan, yhdellä jättimäisellä kukalla, joka tätä kirjoittaessani on jo lakastumassa. 


Tuoksuvaa jättikukkaa on vaikea ihmeenä ylittää. Ja ylipäänsä mitään kasvia. Niillä on motiivi kasvaa ylöspäin, kohti valoa ja lämpöä. Jospa älylläkin on motiivi yletä kohti älyavaruuden äärettömyyttä, olkoon se ylenijä sitten vaikka tekoäly, ellei ihmisen kapasiteetti yksin riitä?


(Valokuva Iines)

26.10.2026

Peto pääsi irti


Helsingin  Sanomissa on järkyttävää uutisointia: ”Kuljettajien tekemät raiskaukset Helsingissä näyttävät taksiuudistuksen rumat jäljet”. 

Artikkeli kertoo jo tietämämme totuuden: taksikuskien tekemiä raiskauksia on alkanut esiintyä jatkuvalla syötöllä. Nuoria tyttöjä ja humalassa olleita puolitiedottomia juhlista palaajia on raiskattu. Artikkelissa korostetaan, että raiskauksia tapahtuu harvoin, mutta itse otsikko puhuu Bernerin taksiuudistuksen  ”rumasta jäljestä”. 

Totta on, että taksikyytejä on alettu pelätä etenkin öiseen aikaan, jolloin kyyti olisi usein kaikkein tarpeellisin. Turussa on alettu mainostaa ”turvallisia takseja”. Itsekin valitsisin turvataksin, vaikken olekaan enää kaikkein potentiaalisin tai halutuin raiskauksen osapuoli. Toisaalta raiskattiinhan taannoin pesutuvassa 85-vuotias naisvanhuskin.

Lukija jää miettimään, miksi juuri taksiraiskuut ovat lisääntyneet, tai ylipäänsä alkaneet. Pari viitettä tutkivan journalismin suuntaan on, kuten tämä epämääräinen vihje: ”Takseissa tehdyt seksuaalirikokset ovat lisääntyneet moninkertaisesti vuoden 2018 jälkeen. ”  Ja toisaalla artikkelissa on maininta kuskien maahanmuuttajataustaisuudesta, joka nopeassa luvussa jää huomaamatta. Asiaa ei syvemmin avata. Perässä seuraava keskustelukin tyytyy moittimaan Bernerin taksiuudistusta, mikä toki onkin aiheellista. Valtakunnassa siis kaikki hyvin.

Että tietäkäät, hyvät kansalaiset, tämä: runsaat ja lisääntyneet raiskaukset ovat Bernerin  taksiuudistuksen syytä. Näin meille valtakunnan kirjallinen päätiedottajamedia korostetusti kertoo. Eli taksitoimintaa ei olisi pitänyt vapauttaa, koska peto pääsi irti.