Kaisa Juuso ja hevon perät!

 

Heittäisin mieluusti hevon perään ministeri Kaisa Juusoon kohdistuvan vihapuheen, jota media on nyt täynnä. En tarkoita sitä, että Juuso olisi täysin viaton ympärillään oleviin sirpaleisiin, vaan lähinnä sitä, että häneen kohdistettu maalitus rasittaa jo lukijankin resilienssiä. 

Ei riitä enää, että Juuso tappaa öisin sairastuvat pohjoisen potilaat, vaan että vielä nepotismiakin! Nimittänyt poikansa avustajakseen. Tästä on jokaisessa lehdessä uutinen jos toinenkin. Sitä ei yleensä mainita, paitsi persujen kohdalla, että moni muukin on pestannut lähisukulaisensa eduskunta-avustajakseen. Vain Helsingin Sanomat kertoi sivulauseessa, että aikoinaan mm. Juhani Alaranta (kesk) ilmoitti valitsevansa avustajakseen abiturienttipoikansa ja Anssi Rauramo (kok) palkkasi 16-vuotiaan poikansa. Tuulikki Hämäläinen (sdp) otti töihin tyttärensä, ja Tuija Nurmi (kok) palkkasi eläkeikäisen isänsä. Sitäkään ei nyt mainita, että Orpon hallitus vähensi Marinin aikana mittavaksi paisunutta ministerien avustaja-armeijaa kahdellakymmenellä avustajalla. 

Vallanpitäjiä saa ja täytyykin arvostella ja heistä saa piirtää satiirisia pilakuvia. Siinä vaiheessa kun kaikki mediat syöksevät tulta yhtä vallanpitäjää kohti, ylittyy kuitenkin jokin maaginen kynnys, joka ainakin herkimmillä saattaa kääntää sympatiat tulitettavan puolelle. Etenkin, jos se kohde ei ole tehnyt minkään valtakunnan rikosta. 

Juuson rikoksesta ei taida olla näyttöä, vaan korkeintaan taitamatonta kompurointia viestinnän saralla. Tämä on johtanut siihen, ettei hänen sanojensa sisältöön kiinnitetä enää huomiota. Kansa muuallakin kuin Kemin torilla villiintyy toistensa  huudoista ja huutaa: ristiinnaulitse Juuso, ristiinnaulitse Juuso! Käsittääkseni Juuson perustelut yöpäivystyksen lakkautuksista  ovat käypiä, joskaan eivät tietenkään toivottuja. 

Jätän siis jatkossa omalta kohdaltani Juusoon kohdistuvat maalitusjutut huomiotta ja jään sen sijaan ihmettelemään, miksi ylläolevassa maalauksessa presidentti George Washington on aseteltu hevosen peräpään viereen. 

Mitä arvelette, miksi taiteilija, Gilbert Stuart, valitsi tällaisen asettelun, mitä hän mahtoi tarkoittaa? Eikö olisi ollut kunnioittavampaa kuvata hevonen joko edestäpäin tai sitten sivuttain? Mitä, jos Sauli Niinistö tai Urho Kekkonen olisi kuvattu näin, valtavan pyöreän hevonperän vieressä seisomassa tulevaisuuteen katsoen?

(Maalaus Gilbert Stuart)

Rauhaa ei tuonutkaan Greta

  

Nyt kun pöly on laskeutunut, poliittiset pelikirjat ovat sekaisin. Se ei ollutkaan Greta, joka toi rauhan Gazaan. Eikä se ollutkaan hallitus, joka leikkasi Suomen talouden tärviölle. Se oli töyhtötukka Trump, joka aloitti rauhanprosessin Gazassa, ja se oli Stubb ja Orpo, jotka kävivät neuvottelemassa jäänmurtajasopimuksen Suomeen. 

Kuinkas tässä nyt näin kävi? Juuri kun media ja some oli täynnä köyhien kuolemaa ja Gazan lapsiuhreja? Kun maailman piti romahtaa ja lasten kärsiä enemmän kuin koskaan ennen?

Nautimme siis toiveikkaina parempien aikojen orastamisesta ja  jäänmurtajateollisuuden synnyttämistä  uusista työ- ja koulutuspaikoista. Tämä tulee luomaan monialaista uutta työllisyyttä. Emmekä usko negatiivisia maalailuja Suomen osaamisen ilmaislahjoituksesta. Ei sitä niin vain anneta - tiedän tämän opettajataustani puolesta. Osaamisen jakamisella on hyvä hintansa eivätkä jakajat ole nenästävedettäviä tyhmyreitä. 

Jäämme odottamaan myös pysyvämpää rauhaa Gazaan ja Hamasin aseistariisuntaa ja poistumista näköpiiristä. Ei sivistysvaltioiden tulisi edes neuvotella terrorististen järjestöjen kanssa.

Muutoinkin kuuluu hyvää, joskin kaamos koputtelee jo ovilla. Halloween on rantautunut Suomeenkin, jostain kumman syystä. Myymälät ovat täynnä halpaa kummitus- ja luurankokrääsää, oikein rumaa, sellaista jota huusholliinsa ei halua, ei edes kurpitsoja. 

Eilen kävivät jo ensimmäiset lapset kokeilemassa kepillä jäätä. Neljä poikaa pimpotti ovikelloa illalla ja kiljaisi iloisesti että ”karkki tai kepponen”. Minulla ei ollut mitään annettavaa. 

- Eikö edes suklaata? kysyi yksi poika. 

- No, ei varsinkaan suklaata. 

Pisteet kuitenkin pojille yritteliäisyydestä, vaikken halloweenistä välitäkään. Näistä pojista kuullaan vielä. Huomaa muuten lasten piristyneen koulujen kännykkäkiellon myötä. Pihalta on alkanut kuulua enemmän leikkivien lasten ääniä. Kiipeillään jopa puihin!

Suomi - oikeastiko rasistinen maa?

Onko Suomi todellakin maailman  rasistisimpien maiden joukossa, niin kuin media viime vuosina on antanut ymmärtää? Tätä  rasismimantraa on taottu suomalaisten mieliin erityisen voimakkaasti siitä alkaen, kun meille tuli suuri maahanmuuttajatulva  ja kansaa opetettiin kädestä pitäen, ettei pelolle saa antaa valtaa. 

Uutissuomalaisen (USU) uusin rasismitutkimus kertoo, että rasismi on yhä useamman suomalaisen mielestä merkittävä ongelma Suomessa. Kyselyyn vastaajista 60 prosenttia oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteen kanssa. Kaksi vuotta aiemmin tehdyssä gallupissa luku oli 57.

35 prosenttia oli jokseenkin tai täysin eri mieltä väitteen kanssa. Kyselyyn vastasi tuhat suomalaista. Tässä kohdin olisi tietenkin kiintoisaa tietää eri maiden vastaavat tulokset, jotta vertailua voitaisiin tehdä. Eli sijoittuuko Suomi oikeasti maailman rasistisimpien maiden joukkoon? Millä tavalla Suomen rasismi eroaa muiden maiden rasismista? 

Onhan asiasta  olemassa World Population Reviewin  laaja ja perusteellinen tutkimus vuodelta 2024. Sen mukaan Suomi sijoittuu maailman kärkikymmenikköön niiden maiden joukossa, joissa rasismia on kaikkein vähiten. Suomi on myös tunnetusti todettu maailman onnellisuututkimuksissa maaksi, jossa on maailman onnellisimmat maahanmuuttajat. Mikä siis on totta, mikä ei?

Rasismia toki on, sillä sitä on kaikkialla, kaikissa maissa, mutta miksi median mukaan  sitä on harvinaisen runsaasti eritoten juuri Suomessa? Missä ovat vertailut muihin maihin? Taannoisen  EU-tutkimuksen mukaanhan Suomi todettiin yhdeksi EU:n rasistisimmista maista,  ja tätä tietoa on rummutettu runsaasti. Kuitenkin tämä EU-tutkimus todettiin puutteelliseksi, sillä siihen osallistui vain murto-osa EU-maista. Lisäksi tutkimuksen todettiin peilaavan tunnetiloja eikä tosiasioita. 

Tiedostava ihminen joutuukin erilaisten tutkimustulosten valossa kysymään, onko rasismi lopulta enimmäkseen  meidän kantasuomalaisten omassa mielikuvituksessa? 

Miksi suomalaisille koko ajan syydetään vakuutteluja siitä, että suomalaiset ovat harvinaisen rasistista kansaa? Toistavatko kyselyyn vastnneet ihmiset median syöttämää rasismikuvaa vai onko heillä todellista tietoa koetusta rasismista? Esimerkiksi maaseudulla tummat tulijat otetaan avosylin vastaan ja heitä kutsutaan perheisiin tutustumaan. Saatetaan jopa kysäistä aivan vieraalta tulijalta, että mistäs kaukaa  sitä ollaan. Myöhemmin on saatu mediasta tietää, että tällaista ystävällistä tuttavuuden aloitusta ei saa tehdä, sillä se on rasismia. 

(Maalaus Hugo Simberg)