23.10.2026

Reilua kerrontaa

 


Nostan hattua puolueelle, joka reilusti kertoo leikkauslistansa hyvissä ajoin ennen vaaleja. Senkin, että potentiaalisesti suurimmalta äänestäjäryhmältä, eläkeläisiltä, tullaan leikkaamaan kohtalainen siivu eläkeansiosta pois. En ole kuullut  eläkeläisten kitinää siitäkään, että eläkkeiden verotus on kovempaa kuin samansuuruisen palkan, merkittävästikin, jos olet eläköitynyt hiukankin koulutusta vaativasta tai muuten rahakkaasta ammatista. Eläkeläiset taitavat olla kilttiä ja esivallalle kuuliaista porukkaa.

Ja kyllähän me eläkettä nauttivat pärjäämme, sillä olemme tottuneet jo opiskeluvuosista lähtien tulemaan toimeen vähällä, opintolainarahalla ilman minkään valtakunnan tukia,  ja Ruotsista saaduilla kesäansioilla, näkkileipälinjalla opiskelijasoluissa tai omakotitalojen vinttikamareissa asuen. Että antaa leikata vaan, eläkeindeksien jäädyttäminen on tuttua Paavo Lipposen ajoista asti. Emme lapsinakaan vinkuneet, vaikka nokka oli räässä eikä ollut paperinenäliinoja tai äitiä pyyhkimässä. Räkä pyyhkäistiin takin tai villapuseron hihaan.

Muutenkin kuuluu hyvää ja on oltu vireitä. Virkistävät yöhallat ovat tulleet ja saa sytytellä kynttilöitä iltasella kaamospimeyttä valaisemaan. Saa käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan tai elokuvaa tai hyvää sarjaa katsomaan.

Sainkin sopivasti kirjastosta Onni Karin ja Lauri Nurmen kirjoittaman kirjan, Riikka Purra, Suomen rautarouva ja Susanna Alakosken Köyhän lokakuun, päiväkirjan. Maltan tuskin odottaa tuota köyhän elämään paneutumista. Odotan uskottavaa lukukokemusta ihokarvat pystyssä. 

Mainittakoon, että Antti Lindtmanin Tulirinta on varauksessa, ja Sanna Marinin Toivo on tekoja -kirjan luin juuri. Purran kirjassa harmittaa hieman se, ettei se ole hänen itsensä kirjoittama, kuten nuo kaksi muuta poliitikkokirjaa. Toisaalta ymmärrän hyvin, ettei Suomen valtiovarainministerillä tässä taloustilanteessa ole aikaa naputella päiväkirjoja. Jos olisi ollut, se olisi kai teilattu ennen kirjan kansien avaamista. Parempi näin, että muut kirjoittivat.

(Maalaus Vasily Perov)

10.10.2026

Oikeus omaan kulttuuriin?

 


Olen usein täälläkin sanonut, että tunnustaudun feministiksi heti, kun feministit  alkavat puhua maailman sorretuimmasta naisryhmästä, musliminaisista ja heidän  asemastaan. Vielä ei ole tämä päivä tullut, valitettavasti. Tätä on vaikea ymmärtää eikä asiaa voi mielestäni kuitata sillä kliseellä, että muslimeilla on oikeus omaan kulttuuriinsa ja perinteisiinsä, joita muiden tulee kyseenalaistamatta kunnioittaa.  

Euroopan parlamenttihan äänesti viime torstaina Strasbourgissa päätöslauselmasta, jossa tuomitaan islamistinen soluttautuminen, jonka tavoitteena on heikentää eurooppalaisia arvoja,  demokraattisia instituutioita ja yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta. Lauselma hyväksyttiin äänestyksessä äänin 381 -  167. Tyhjää äänesti 15.

Suomalaisista mepeistä lauselmaa vastaan äänestivät Maria Guzenina, Eero Heinäluoma, Li Andersson, Jussi Saramo, Merja Kyllönen, Ville Niinistö, Maria Ohisalo ja Sirpa Pietikäinen. 

Eli mainitut mepit ovat sitä mieltä, että naisia saa kohdella edelleen keskiaikaisten kulttuuristen tapojen mukaan, mikä tarkoittaa sitä, että he  ovat miehen omaisuutta ja vailla omaa näkyvää persoonaa, jolla voi  olla omia haluja ja tarpeita. Naiset saa meppien mielestä siis edelleen keskiaikaiseen tapaan peittää, kaavuttaa, hunnuttaa, asettaa moskeijojen takariviin, keittiöön vailla koulutusta, toisiksi vaimoiksi, syypäiksi  jos heidät raiskataan, tapetuiksi jos miehen kunniaa loukataan vaikkapa eroamalla hänestä. 

Kaiken tämän edellä mainitut suomalaismepit tulivat siis hyväksyneiksi. Minun on vaikea uskoa jatkossa näihin meppeihin ja heidän todellisen henkisenkään sivistyksensä tasoon. Ovatko he oikeasti sokeita vai kylmiä? Onko heillä otsaa tämän äänestyksen jälkeen hyvesignaloida maahanmuuttajamiesten pöydissä ja moraaliposeerata näiden naisten rinnalla? Jos olisin Sanna Marinin itsevarmuudella varustettu yksilö, kysyisin heiltä suoraan, että ettekö te edes häpeä.

Sinä päivänä, kun Suomen yhdenvertaisuusvaltuutettu kysyy julkisesti median välityksellä, miksi musliminainen ei ole muslimimiehen kanssa yhdenvertainen täällä Suomessa, demokraattisessa sivistysmassa, jossa laki kieltää naisen syrjimisen sukupuolen perusteella, - sinä päivänä liityn feministien riveihin ja näen yhdenvertaisuusvaltuutetun palanneen juurilleen. Ja sinä päivänä uskoni suomalaiseen sosiaalidemokratiaan saattaa palata.

28.9.2026

Uudet silmälasit

 


Tarvitsen uudet silmälasit. Huomaan, etten näe selkeästi sanaristikon pientä piirrettyä vihjekuvaketta. Ja kirjaa lukiessa joudun ”asettelemaan” näöntarkkuuteni oikealle levelille. Sitten sujuu, silmät mukautuvat. 

Olen miettinyt, johtuuko näön mahdollinen huononeminen joko liiallisesta näyttöruutujen  tuijottelusta tai alkavasta kaihista. Monelta tuttavaltani on nimittäin leikattu kaihi, onnistuneesti. Yksi sanoi, että sai heittää silmälasit nurkkaan sen jälkeen. Toisaalta minulle on sanottu, että alkava kaihini on vähäinen ja että riittää, että käyn parin vuoden välein tarkistuksessa. Mihinkään leikkausjonoon en kuulemma pääsisi.  

Olen miettinut myös älylaseja, joihin voi kirjoittaa. Mitenkähän se kirjoittaminen tapahtuu? Voinko kirjoittaa ajatuksen voimalla vaikka kannon nokassa istuskellessani, vai onko laseissa mukana jokin lisävaruste, johon sormin naputellaan vaikkapa puhe? Miten se tekniikka menee, miten tekstinsyöttö tapahtuu?  Ja ennen muuta, mitä kaikkea kivaa älylaseilla voi tehdä? 

Voisin kuvitella, että opetustyössä älylasit olisivat mainiot. Voisi pitää sujuvasti kokonaisen oppitunnin, jonka on etukäteen huolellisesti valmistellut. Voisi puhua yleisöä vakuuttavasti silmiin katsoen. Vai menevätkö puhujan silmät kieroon, kun lukee lasin pinnalta tekstiä? Entä jos tekstinsyöttö tilttaa kesken tärkeän tilaisuuden?

Sitäkin mietin, että opiskelutilanteissahan aukeavat rajattomat mahdollisuudet syöttää laseihin tietoa ja tärppejä tenttejä ja pääsykokeita varten. Pelottavaa! 

Tekoäly mullistaa kaiken. Jotenkaan en silti pelkää tekoälyä enkä usko siihenkään, että tekoäly kykenisi tuhoamaan ihmiskunnan. Uskon enemmän siihen, että ihminen, aistiherkkä olento,  havaitsee petoksen. Eri asia on, puhummeko enää petoksesta, kun tekoäly jyllää siellä sun täällä.

(Kuva Timur Yilmaz)