Näinä aikoina ihmisen eetos horjuu. Kun katsoo median välittämää kuvaa yhteiskunnasta, on kuin jossakin alhaalla maan uumenissa kiehuisi hornankattila, jossa sarvipäinen hallitus hiilihankoineen tökkii ihmisiä. Liemessä kiehuu köyhiä, työttömiä, opiskelijoita, sairaita, vanhuksia, opettajia, sairaanhoitajia, avautuneita raakkuja, laittomia rajanylittäjiä ja muita mamuja. Kuhina on hirmuinen, tuskanhuudot ovat kauheat.
Onhan moni leikkausten seurannaisvaikutus kauhea ja surullinen. Siitä ei ole kahta sanaa. Samalla sitä herää huomaamaan, miten paljon monenlaisia tukia yhteiskunnassa maksetaan. Ja miten itsestäänselvinä näitä ilmaisetuja pidetään. Esimerkiksi tämän päivän Helsingin Sanomissa lehden toimittaja valittaa ilmaisesta koululääkärin tarkistuksesta kertyvää vaivaa ja oman työaikansa menetystä, kun hän saattaa lastaan määräaikaistarkastukseen. Oman lapseni kouluaikana olivat ensin neuvolapalvelut ja kouluaikana hammaslääkäri ja terveydenhoitaja joskus harvoin, ei edes aina tarvittaessa. Itselläni oli hammaslääkäri ja satunnainen luokissa tapahtuva joukkorokotus, ilmeisesti tuberkuloosia vastaan. - Pusero pois, komensi rokottaja. Ja luokka riisutui, tytöt ja pojat samassa tilassa, osa risaisin paidoin.
Sitäkin mietin, mikä menoerä on se, että kouluissa kahden opettajan tai kouluavustajien samanaikaiskäyttö oppitunnilla on jo aivan yleistä. Onko näin missään muussa maassa? Toki tästä tavasta on apua rauhattomissa luokissa inkluusion aikoina, koska kaikkia opetetaan samassa ryhmässä. Jos inkluusio purettaisiin, tarve kahden opettajan samanaikaiskäytölle käsittääkseni vähenisi ja resursseja säästyisi erityisopetukseen tai tarkkailuluokille. Samalla kaikkien oppimisedellytykset paranisivat. Myös etevien oppilaiden. Suomihan tarvitsee osaajia, ei vain perässähiihtajiä.
Kun tähän ajatusmalliin on kasvettu ja kun tämä on ilmeisen hyvin sisäistetty, on oikeastaan päivänselvää, että leikkaukset koetaan hirveinä vääryksinä, jotka kohdistuvat vääriin kohteisiin. Ei tajuta sitä asiaa, että sieltä on leikattava, minne valtion rahaa on annettu. Keltään ei voida viedä omaa omaisuutta pois. Ei vaikka muita kuinka harmittaisi. En tiedä edes, onko se eettisesti väärin, että tukia leikataan. Eli mikä tässä on se syvin eetos?
Turvautuvatko leikkausten vastustajat nyt siihen moraaliin, jonka Raamattu on opettanut? Jos sinulla on kaksi ihokasta, anna toinen tarvitsevalle. Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä taivaan valtakuntaan. Mikä on se oikea kymmennys, joka itsensä elättävän on annettava muille yhteiseksi hyväksi? Kun nyt jo keskituloinenkin antaa helposti kolmanneksen tuloistaan veroihin, vähän rikkaampi jopa puolet, niin eikö se riitä? Mikä riittää?
