Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnisti, kirjailija ja toimittaja Koko Hubara arvioi yhdentoista naisvaikuttajan vierailua pääministeri Petteri Orpon Kesäranta-kutsuilla Instagramissaan näin:
”Siis anteeksi nyt vaan, mutta onko kuuna kullanvalkeana nähty mitään kornimpaa ja nuorison sanoin cringempää kuin joukko valkoisia, laihoja, rikkaita, todellisuudesta irrallaan olevia influnaisia eli mainostoimistoja kuvaamassa itsestään selfieitä Kesärannassa oikeistopääministerin rinnalla?” ” Taas saimme todistaa somen voimaa”, ”Naisyrittäjyys oihh”. Hoh vitun hoijaa.”
”Ja sit jengi on kommenteissa aivan, että ”voi kiitos kun tuot tätä varhaiskasvatus-/keski-ikä-/lapsiperheasiaa esiin ja uskallat puhua”. HALOOOOOO. Siis ymmärtävätkö nämä muijat, että juuri tämä herra fasistirunkkarikavereineen on vienyt about kaiken esim. lapsiperheiltä.”
Tämä Hubaran viestintähän on sitä parempaa vaikuttamista, eikö totta? Kun Hubara pohtii, milloin ihmiset lakkaavat fanittamasta ”näitä tyhjiä ihmiskuoria”, hän samalla tulee itse näyttäneeksi, miten painava vaikuttaminen pitää tekstiin rakentaa.
Onhan toki selvää, että pääministeri unohti poseerauksen syvimmän olemuksen, moraaliposeerauksen ja intersektionaalisen feminismin, kun ei kutsunut Kesärantaan edes yhtään tunnettua lesboa, vaikka Almaa, kuten Sanna Marin esimerkillisesti ja usein teki. Tästä ei Hubarukaan älähtänyt.
Eli kyllä Orpo teki ison virheen, kun ei kutsunut kesätapaamiseen haavoittuvassa asemassa olevia, vaan vain menestyneitä vaaleaihoisia vaikuttajatyttöjä, tyhjiä kuoria, joilla meni liian hyvin ja liian kevyesti. Auri Kananenkin väärä esimerkki, veronkiertäjä parhaasta päästä. Sabina Särkkä olisi ollut parempi. Liian laihojakin olivat. Kaikki kiintiöt unohtuivat oikeistohallituksen pääministeriltä. Kaikki tähdet väärässä asennossa!
