Sananen orwellilaisesta uuskielestä

Lehdessä on päällisin puolin hupaisalta tuntuva pikku-uutinen kansanedustajien huolestumisesta sanojen äiti ja isä tulevaisuudesta. Sanojahan on joissain  yhteyksissä julkisessa ja virallisessa kielessä korvattu erilaisilla kiertoilmauksilla. Synnytystilanteissa isää on kutsuttu äidin kumppaniksi eikä isäksi,  ja koulun lomakkeessa on ollut kysymys, onko lomakkeen täyttäjä synnyttänyt henkilö vai  ei-synnyttänyt henkilö.

Käytäntöhän on lakisääteinen, ja eduskunnassa on ollut juuri käsittelyssä kansalaisaloite, jossa ajetaan sanojen äiti ja isä palauttamista lakiin niiltä osin, kuin ne on sieltä poistettu. Tuloksena oli, että eduskunta ei nähnyt tarvetta lakikielen palauttamiselle konkreettiseen muotoon. Itse jäin pohtimaan sitä, voisiko kyseiset termit tajuta roolimalleina pelkän sukupuolen sijaan. Toinen parista olisi äidin roolissa, toinen isän? Vai onko roolitus vanhaa hapatusta?

Kun katsoo esimerkiksi lesbopareja television korkeatasoisessa Unelmahäät-ohjelmassa, niin toinen rakastavaisista on usein - ellei peräti aina - pukeutunut perinteiseen miehen pukuun ja kampaus on lyhyt ja miehekäs. Toinen parista on perinteisen ja hurmaavan naisellinen. 

Ehkä nämä lesboparien roolimallit noudattavat jonkinasteisesti perinteisiä vanhempien roolimalleja? Miten lienee? En ajattele, että näin olisi aina, vaan viittaan lähinnä Unelmahäiden realiteetteihin ja kohtaamiini pareihin. Eikö tällainen tositelevisio-ohjelmakin sitä paitsi  heijasta olemassolevaa yhteiskuntaa ja ole pala todellisuutta? Vai mitä? Eikö roskasta pidä tehdä päätelmiä?

Sanojen äiti ja isä välttely virallisessa ja julkisessa kielessä ei ole kuitenkaan yhtä vakavaa - se on lähinnä hupaisaa - kuin kieli, joka on tehty poliittisesti korrektiksi. Sen tarkoitus on kielen tasolla tehdä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomiksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista vääräoppisia mielipiteitä, aivan kuten Orwellin teoksessa Vuonna 1984. Cancel-kulttuuriksi kutsuttu sanojen poistometodi ei useinkaan tunnusta menneisyyttä eikä historiaa sellaisena kuin se on, vaan pyrkii stilisoimaan sieltä omaan ideologiaan sopimattoman  osan pois, vaikkapa Shakespearen Romeosta ja Juliasta toksisena pitämänsä miesten ylivallan. Eikö tämä  ole epä-älyllistä, epärehellistä ja vaarallista toimintaa, joka on sukua jopa poliittisille ääriliikkeille? Sen kaiussa kuuluu rautasaapaiden kopina ja tuntuu historian havina.

Konkreettisten sanojen välttely, kuten äidin ja isän, on vähäisyydessäänkin signaali, jota ei toivoisi kuulevansa. Mitä kauemmas ihminen etäännytetään sanan perusmerkityksestä, kirjoitetusta kirjallisuudesta sellaisena kuin se on, sitä epämääräisemmäksi ja hallitsemattomammaksi yhteiskunta muuttuu. Yhteiskunta, jolla ei ole historiaa, on anarkiaa ja kaaosta.

(Kuvassa  George Orwell vuonna 1933)

Ennen oli paremmin

Ennen oli kaikki paremmin. Lapset leikkivät pihalla pois aikuisten jaloista eikä nuorilla ollut  zoomer-katsetta. 

Muistan kaihoten liiterileikkejämme, kun kiipeilimme tyttöjen kanssa halkopinoja pitkin katonrajaan kurkkimaan ihmisten varastoja tai talon yhteishuussissa asioivia. Välillä katselimme aidan yli jännitysnäytelmää, kun naapuritalon Artturi otti ja kuoli ja jäykkää miestä kannettiin ruumisautoon. Siinä selvisi elämän tosiasioita ilman oppitunteja tai true crime -sarjoja. Tai kun alakerran ompelijan tytär muuttui siniseksi kasvoiltaan ja kuolla kupsahti. Tiesimme odottaa sitä, koska Sirpa itse kertoi, että hänellä on sydänvika ja hän ei eläisi kauan. Hänetkin haettiin ruumisautoon. Musta pakettiauto, jossa oli molemmin puolin seinässä kultainen risti.

Yksi Outikin  kuoli. Hän näytti eskimolta pyöreine poskineen ja vinoine silmineen, ja hänellä taas oli sydän väärällä puolella. Eräänä päivänä hän ei enää tullut kouluun, joten ruumista emme tällä kertaa nähneet emmekä ruumisautoa Ja yhdeltä Laurilta puuttui toinen käsivarsi, ja se johtui talidomidista. Hän elää vieläkin. 

Kellään ei ollut nepsy-diagnoosia. Kukaan ei häiriköinyt tunnilla. Mäkelän Jukka kyllä poltti tupakkia Seurahuoneen oven edessä ja sai jälki-istuntoa ja käytösnumeron alennuksen. Muutoin oltiin kiltisti eikä katkeroiduttu edes todistusnelosista, joita matematiikan opettaja anteliaasti jakoi, jopa puolelle luokalle. Samoin kielten opettajat käräyttivät oppilaita nelosilla. Vaan emme valittaneet emmekä katsoneet pahasti, vaan köyhät menivät koulun järjestämille ehtolaiskursseille kesäkuuksi ja rikkaammat yksityisopettajalle. Ehdot suoritettiin tai jäätiin luokalle. Joku jäi aina nalkkiin. 

Nyt zoomer-nuoret tuijottavat ilmeettömän vihaisesti, jos eivät ymmärrä jotain. Joka toisella on jokin diagnoosi, johon on lääkitys ja joka pitää ottaa lieventävänä asianhaarana huomioon opetuksessa ja kotikasvatuksessa ja numeroarvioinnissa. Vaatia ei saa. Pahaa mieltä ei saa aiheuttaa eikä missään tapauksessa saa kieltää. Huonoa numeroa ei saa antaa, ja kehua pitää pienestäkin evän väräytyksestä. Kiusaajia pitää ymmärtää, sillä heillä on huumevanhemmat tai masentunut yh-äiti.

Ennen sanottiin, että tuleen ei saa jäädä makaamaan, ja tarvittaessa sai jopa nahkaremmistä tai ainakin tukkapöllyä, luunapin tai läpsäytyksen johonkin kehon pehmeään  kohtaan. Kummasti auttoi muistamaan, ettei toiste tee pahoja tai ettei koulussa sanota opettajille vastaan. Osattiin nöyrtyä ja hävetä. Kaksi taitoa, jotka tulevaisuuden toivomme ovat kadottaneet.

(Valokuva new old.photos)

Heikkolaatuisia tulijoita?

Perussuomalaisten ensimmäisen varapuheenjohtajan Teemu Keskisarjan puheet ovat jälleen nousseet otsikoihin ja herättäneet huomiota, kuten lienee ollut tarkoituskin.  Keskisarja sanoi keskiviikkona Ylen A-studiossa, että Suomeen on tullut ”satojatuhansia heikkolaatuisia maahanmuuttajia”. 

Kun Keskisarjalta kysyttiin tarkennusta ”heikkolaatuisuuteen”, hän kysyi puolestaan, oliko joku läsnäolijoista  sitä mieltä, että esimerkiksi afrikkalaiset ja lähi-itäläiset olisivat koulutuksellisesti, sivistyksellisesti ja ammatillisesti samalla tasolla kuin suomalaiset. - Tämä on kysymys, johon kukaan ei uskalla vastata. Jos vastaat kielteisesti, olet rasisti tai natsi, kirjoittaa muuan linkatun artikkelin kommentoija. 

Sofia Virta (vihr.) ja Pia Kauma (kok.) , kaksi muuta keskustelijaa, käänsivät kysymyksen nopeasti ihmisarvokeskusteluksi. Arvokortti on helppo ja pätee aina,  ja samalla kortinkäyttäjä näyttää itsensä moraaliseksi hyvien arvojen kannattajaksi.  Keskisarjan sanavalinta ”heikkolaatuinen” antoi tähän helpon  tien. 

Onkin totta, että sana ”heikkolaatuinen” on provosoiva, koska ihmisen laatu viittaa ehkä helpoiten kokonaisarvoon liittyvään merkitykseen. Ilmeisesti sananvalinta oli Keskisarjalta harkittu teko. Jäihän hänen yliopistonaisten geelikynsiheittonsakin kestomuistiin ja muuntui positiivisen hauskaksi tokaisuksi. Ja tuohan se ehkä kadotettuja äänestäjiäkin takaisin riveihin.

Keskisarja totesi Virran ja Kauman virheettömän moraalin rinnalle kokevansa kyllä lähimmäisenrakkautta kaikenvärisiä ja kaikenuskoisia kohtaan ja  pudottavansa roponsa kolehtihaaviin, jos rahaa kerätään ”kehitysmaiden nälkää näkeville tai muslimien orjuuttamille naisille”. 

Vaan tilannehan on ehkäpä se, että tämä perussuomalaisten jukolanjussimainen pörrötukkainen varapuheenjohtaja halusikin rajulla ulostulollaan herätellä avointa ja rehellistä maahanmuuttokeskustelua asioista, joista vaietaan. Olemmehan menossa kohti monikulttuurista yhteiskuntaa, jossa on mm. erilaiset moraaliset normit eri ryhmien naisille, yhdenvertaisuusvaltuutetun ja tasa-arvovaltuutetun uinuessa ruususen unta. 

Jokuset ryhmät ovat äärettömän vapaita, jokuset piiloutuvat mustaan kaapuun vain silmät näkyen - kuten tämän aamun Huomenta Suomi -lähetyksen katugallupissa, kasvohuntujen kieltoa koskevassa kysymyksessä.

(Kuvassa Jukolan veljekset vuonna 1970 julkaistussa postimerkissä.)