Riikan syy?

 

Kenen syy, kun koululainen tappaa tai puukottaa toisia koululaisia? 

Kun seuraa Pirkkalan koulupuukotuksesta  käytävää keskustelua, syyllisiä ovat kaikki muut paitsi puukottaja itse: koulukiusaajat, nettimaailma, kännykät, Andrew Tate ja naisviha, Orpo-Purra ja koko hallitus, ennen kaikkea persut ja sisäministeri, joka perää vanhempien vastuuta lapsistaan, yhteiskunta - ”Vanhempia ei tule syyllistää, vastuu kasvatuksesta kuuluu sisäministerille. Agit Prop lauloi jo 70-luvulla, että sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi” (HS 20.5.) 

Vaan entä, jos tämä puukottajapoika onkin psykopaatti eli vika ei olisikaan Orpon, sisäministerin tai Riikka Purran, vaikka jopa Helsingin Sanomien keskustelussa viitataan hallituspersujen suuntaan? Jos syyllistä tappamishimoisen puukottajan tekoon haetaan, kannattaisiko asioita suhteuttaa kokonaisuuteen? 

Eli jos syyllisiä olisivat Andrew Tate ja hänen naisvihansa, miksi vain yksi koululaisista puukottaa, kaikki muut eivät? Tai saman kaavan mukaan, jos syyllinen olisi paha saksitäti Riikka Purra, joka vie leivän poikalapsen suusta, eikö silloinkin puukottajia olisi pilvin pimein enemmän? Ja sama suhteutus jokaisen syylliseksi epäillyn tahon kohdalla. Käteen jää aina vain yksi sadoistatuhansista.

Jokin meni siis pieleen tämän yhden kohdalla. Oma katseeni kääntyy, kuten aina kouluampujien ja muiden järkyttävien  poikkeustekojen kohdalla lapsen tai nuoren kotiin. Uskallan sanoa näin, vaikka olen takavuosina jopa saanut kirjeen kouluampujan isältä, joka koki minun syyttävän blogissani suoraan häntä. Ymmärsin häntä, ja ymmärrän edelleen, ja myötätuntoni on hänen puolellaan. Jokainen tappajan vanhempi on myös uhri.

Jotakin järkyttävää särmää on lapsen etiikan ja moraalin normaalissa kehityksessä tapahtunut jo varhemmin, jos empatiataidot ovat olemattomat ja jos hän valitsee tarttua puukkoon tappamismielessä saadakseen tätä kautta mainetta ja jopa kunnioitusta ihailemissaan väkivaltapiireissä. Ei tällaiseen rikoksella brassailuun riitä selitykseksi pelkästään internet,  kännykkä, netissä roikuminen ja kaikkein viimeksi Riikka Purran leikkaukset. Syyt ovat syvemmällä ihmismielessä. Eikö pitäisi kysyä, miksi lapsi roikkuu netissä. Onko lapsella rajaton netissäoloaika? 

Kännykät on meillä kaikilla, samoin olemme lukeneet Andrew Tatesta ja hänen rumasta naisnäkemyksestään ja rasismin ihailustaan. Moni meistä roikkuu aivan liikaa netissä - koputan puuta itsekin. Tunnen monia lapsia, jotka kulkevat pihallakin nenä kiinni puhelimessaan. Kukaan heistä ei kuitenkaan kulje puukko tai kuristuslanka taskussa kuten Pirkkalan poika kulki. 

(Kirjan kannen kuva Britt-Lis Erlandsson 1947)

”Mistä puhumme, kun puhumme pelkotilasta?”

 

Mistä puhumme, kun puhumme pelkotilasta, kysyy eilisessä lehdessä muuan raiskattu tyttö, jonka raiskaussyyte hylättiin oikeudessa. Oikeus oli halunnut selvittää, oliko tytön pelkotila välittynyt raiskaajalle. Tyttö oli raiskaustilanteessa alistunut koneellisesti, mutta oli ilmaissut kieltonsa verbaalisesti. Syytetyn raiskaajan lakimies oli kuvaillut tytön vastailevan kysymyksiin rauhallisesti, lähes lakonisesti. Jos hän oli ollut samanlainen teon aikana, mistä mies olisi lakimiehen mukaan voinut tietää, että tyttö oli peloissaan? Ja näin tämäkin syyte hylättiin. 

Samoin kävi juuri äsken paljon kohua herättäneessä Malmin tapauksessa, jossa alaikäistä tyttöä raiskattiin edestä ja takaa ja vielä kerran kierros kolmen aikuisen miehen nauttiessa tyttöseksistä. Miehet jäivät syytteettä, koska tyttö ei ollut ilmaissut pelkoaan tai tunnetilaansa miehille. 

Tätäkö siis ambulanssilla sairaalaan kuljetettu tajuntansa rajamailla ollut  humalainen alaikäinen  tyttö oli halunnut, koska kulki miesten mukana, minne nämä tyynen oloisen tytön johdattivat. Tietysti humalainen tyttönen halusi metsikköön paneskelemaan kolmen ulkomaalaisen itseään melkoisesti vanhemman miehen kanssa.

Entäpä tänään? Mitä kuuluu raiskausrintamalle? Kuuluu hyvinkin. Ilta-Sanomat kertoo tuoreesta tuomiotapauksesta mainiten jopa miekkosen  nimen.  Nimittäin taksiraiskausta yrittänyt  sarjaraiskaaja - aiemmin kaksi raiskausta - sai paljousalennuksen uusimmasta raiskaustuomiostaan, joka muuten olisi ollut kovempi: kymmenen kukautta ehdotonta vankeutta. Tämäkin taksikuski koetti raiskaista alaikäistä, 16-vuotiasta tyttöstä, mutta tyttö onnistui pakenemaan taksista. 

Varsinkin syytteettä jätettyjen raiskaajien tapaukset antavat aiheen kysyä joko linsäädännön tai lainsäätäjien tilaa ja ymmärrystä? Onko tuomareilla ollenkaan alkeellistakaan psykologian  opetusta opinnoissaan? Ihan kuin he pelaisivat vain kuolleilla lain kirjaimilla ja homehtuneilla pykälillä tajuamatta ihmiselämän lainalaisuuksia. 

Eli mistä me puhumme, kun puhumme pelkotilasta raiskaustapauksissa, joissa teko on ilmeinen, mutta tekijä jää vaille rangaistusta? Miten naisen tulee todistaa pelkotilansa, jos hän jähmettyy tai mukautuu tukholmansyndroomaisesti vahvempien miesten johdatteluun? Onko pelkoa vain tappelu ja huutaminen? 

Minuakin on yritetty raiskata nuoruudessani. Minäkään en huutanut, en raivonnut, en lyönyt, kun minua raahattiin kohti metsikköä ojan yli. Jos teko olisi onnistunut, miehen tuomari olisi voinut sanoa, että se halusi sitä, koska ei tapellut. -Ai että miten selvisin tilanteesta? - Luulen, että pelko jähmetti minut kylmän viileäksi ja turvauduin älyyni. Pyysin mieheltä, että mennään meille sisälle, siellä on mukavampaa. Mieshän lähti taluttamaan minua kohti kerrostaloa, jossa opiskeluboksini oli. Juuri kun minua kuskattiin ovelle, naapuritalon mies juoksi paikalle ja mies lähti karkuun. Hän oli nähnyt kaiken ja todisti oikeudessa. Sain korvaukseksi 50 markkaa uusiin silmälaseihin, ja mies saatiin kiinni. Hän oli ehdonalaisessa ja joutui sen vuoksi istumaan aiempaa tuomiotaan. Ei pitkäksi aikaa. 

(Valokuva Iines/ Britt-Lis Erlandssonin kirjakuvitus, Lasten lempisadut 1947)