Ennen oli kaikki paremmin. Lapset leikkivät pihalla pois aikuisten jaloista eikä nuorilla ollut zoomer-katsetta.
Muistan kaihoten liiterileikkejämme, kun kiipeilimme tyttöjen kanssa halkopinoja pitkin katonrajaan kurkkimaan ihmisten varastoja tai talon yhteishuussissa asioivia. Välillä katselimme aidan yli jännitysnäytelmää, kun naapuritalon Artturi otti ja kuoli ja jäykkää miestä kannettiin ruumisautoon. Siinä selvisi elämän tosiasioita ilman oppitunteja tai true crime -sarjoja. Tai kun alakerran ompelijan tytär muuttui siniseksi kasvoiltaan ja kuolla kupsahti. Tiesimme odottaa sitä, koska Sirpa itse kertoi, että hänellä on sydänvika ja hän ei eläisi kauan. Hänetkin haettiin ruumisautoon. Musta pakettiauto, jossa oli molemmin puolin seinässä kultainen risti.
Yksi Outikin kuoli. Hän näytti eskimolta pyöreine poskineen ja vinoine silmineen, ja hänellä taas oli sydän väärällä puolella. Eräänä päivänä hän ei enää tullut kouluun, joten ruumista emme tällä kertaa nähneet emmekä ruumisautoa Ja yhdeltä Laurilta puuttui toinen käsivarsi, ja se johtui talidomidista. Hän elää vieläkin.
Kellään ei ollut nepsy-diagnoosia. Kukaan ei häiriköinyt tunnilla. Mäkelän Jukka kyllä poltti tupakkia Seurahuoneen oven edessä ja sai jälki-istuntoa ja käytösnumeron alennuksen. Muutoin oltiin kiltisti eikä katkeroiduttu edes todistusnelosista, joita matematiikan opettaja anteliaasti jakoi, jopa puolelle luokalle. Samoin kielten opettajat käräyttivät oppilaita nelosilla. Vaan emme valittaneet emmekä katsoneet pahasti, vaan köyhät menivät koulun järjestämille ehtolaiskursseille kesäkuuksi ja rikkaammat yksityisopettajalle. Ehdot suoritettiin tai jäätiin luokalle. Joku jäi aina nalkkiin.
Nyt zoomer-nuoret tuijottavat ilmeettömän vihaisesti, jos eivät ymmärrä jotain. Joka toisella on jokin diagnoosi, johon on lääkitys ja joka pitää ottaa lieventävänä asianhaarana huomioon opetuksessa ja kotikasvatuksessa ja numeroarvioinnissa. Vaatia ei saa. Pahaa mieltä ei saa aiheuttaa eikä missään tapauksessa saa kieltää. Huonoa numeroa ei saa antaa, ja kehua pitää pienestäkin evän väräytyksestä. Kiusaajia pitää ymmärtää, sillä heillä on huumevanhemmat tai masentunut yh-äiti.
Ennen sanottiin, että tuleen ei saa jäädä makaamaan, ja tarvittaessa sai jopa nahkaremmistä tai ainakin tukkapöllyä, luunapin tai läpsäytyksen johonkin kehon pehmeään kohtaan. Kummasti auttoi muistamaan, ettei toiste tee pahoja tai ettei koulussa sanota opettajille vastaan. Osattiin nöyrtyä ja hävetä. Kaksi taitoa, jotka tulevaisuuden toivomme ovat kadottaneet.
