Elina Valtosen sumeat sääret

 

Maanantaiaamun hupaisin uutinen on tietysti juttu ulkoministeri Elina Valtosen sääristä. Ne olivat liikaa Iranin valtiolliselle  televisiokanavalle, joka sumensi istuvan ministerin sääret hänen keskustellessaan Iranin ulkoministeri Abbas Araghchin kanssa YK:n yleiskokouksen yhteydessä.

Valtonen kommentoi tapahtumaa omassa somessaan sanomalla, että ei muuta pukeutumistaan sen mukaan, ketä on tapaamassa. Hänellä on linja, ettei esimerkiksi osallistu tilaisuuksiin, joissa edellytetään kasvojen tai hiusten peittämistä. Meillähän on lähihistoriassa useitakin esimerkkejä naispoliitikoista, jotka ovat huivittaneet itsensä kohdatessaan muslimipoliitikkoja. 

On toki suvaitsevaa suvaita erilaisia sortaviakin aatteita ja näkemyksiä, kun kohdataan erilaisia kulttuureita. Eri asia on, onko kaikki suvainta moraalisesti oikein. Silmien sulkeminen seurausten näkemiseltä on inhimillistä, mutta samalla surullista. Maailmassa on paljon valoa, joka näyttäytyy meille ehkä vain silloin,  jos lopetamme automaattisuvainnan ja katsomme mustasta aukosta ulos, tuli mitä tuli.

Muutoin syksy edistyy vähemmän hupaisten uutisten merkeissä. Takkeja on kaivettu talvivarastosta esille, ja yöllä halla on vieraillut satakuntalaispeltojen yllä valkeine harsoineen. Pohjoismaitten ilmatilassa lentelee drooneja, jotka Venäjän ulkoministeri Lavrovin mukaan saa vapaasti ampua alas, jos ne muka venäläisiä ovat. Kenties ne ovatkin tulleet kauempaa? Nimittäin  tuoreehkon uutisen ja YK:n raportin mukaan Iran vahtii naisten hijabin käyttöä droonien ja älypyhelinsovellusten kautta. Ehkäpä ne ovat harhautuneet lännemmäksi?

(Valokuva Iines, Vanhan Rauman näkymiä)

Sananen orwellilaisesta uuskielestä

Lehdessä on päällisin puolin hupaisalta tuntuva pikku-uutinen kansanedustajien huolestumisesta sanojen äiti ja isä tulevaisuudesta. Sanojahan on joissain  yhteyksissä julkisessa ja virallisessa kielessä korvattu erilaisilla kiertoilmauksilla. Synnytystilanteissa isää on kutsuttu äidin kumppaniksi eikä isäksi,  ja koulun lomakkeessa on ollut kysymys, onko lomakkeen täyttäjä synnyttänyt henkilö vai  ei-synnyttänyt henkilö.

Käytäntöhän on lakisääteinen, ja eduskunnassa on ollut juuri käsittelyssä kansalaisaloite, jossa ajetaan sanojen äiti ja isä palauttamista lakiin niiltä osin, kuin ne on sieltä poistettu. Tuloksena oli, että eduskunta ei nähnyt tarvetta lakikielen palauttamiselle konkreettiseen muotoon. Itse jäin pohtimaan sitä, voisiko kyseiset termit tajuta roolimalleina pelkän sukupuolen sijaan. Toinen parista olisi äidin roolissa, toinen isän? Vai onko roolitus vanhaa hapatusta?

Kun katsoo esimerkiksi lesbopareja television korkeatasoisessa Unelmahäät-ohjelmassa, niin toinen rakastavaisista on usein - ellei peräti aina - pukeutunut perinteiseen miehen pukuun ja kampaus on lyhyt ja miehekäs. Toinen parista on perinteisen ja hurmaavan naisellinen. 

Ehkä nämä lesboparien roolimallit noudattavat jonkinasteisesti perinteisiä vanhempien roolimalleja? Miten lienee? En ajattele, että näin olisi aina, vaan viittaan lähinnä Unelmahäiden realiteetteihin ja kohtaamiini pareihin. Eikö tällainen tositelevisio-ohjelmakin sitä paitsi  heijasta olemassolevaa yhteiskuntaa ja ole pala todellisuutta? Vai mitä? Eikö roskasta pidä tehdä päätelmiä?

Sanojen äiti ja isä välttely virallisessa ja julkisessa kielessä ei ole kuitenkaan yhtä vakavaa - se on lähinnä hupaisaa - kuin kieli, joka on tehty poliittisesti korrektiksi. Sen tarkoitus on kielen tasolla tehdä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomiksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista vääräoppisia mielipiteitä, aivan kuten Orwellin teoksessa Vuonna 1984. Cancel-kulttuuriksi kutsuttu sanojen poistometodi ei useinkaan tunnusta menneisyyttä eikä historiaa sellaisena kuin se on, vaan pyrkii stilisoimaan sieltä omaan ideologiaan sopimattoman  osan pois, vaikkapa Shakespearen Romeosta ja Juliasta toksisena pitämänsä miesten ylivallan. Eikö tämä  ole epä-älyllistä, epärehellistä ja vaarallista toimintaa, joka on sukua jopa poliittisille ääriliikkeille? Sen kaiussa kuuluu rautasaapaiden kopina ja tuntuu historian havina.

Konkreettisten sanojen välttely, kuten äidin ja isän, on vähäisyydessäänkin signaali, jota ei toivoisi kuulevansa. Mitä kauemmas ihminen etäännytetään sanan perusmerkityksestä, kirjoitetusta kirjallisuudesta sellaisena kuin se on, sitä epämääräisemmäksi ja hallitsemattomammaksi yhteiskunta muuttuu. Yhteiskunta, jolla ei ole historiaa, on anarkiaa ja kaaosta.

(Kuvassa  George Orwell vuonna 1933)

Ennen oli paremmin

Ennen oli kaikki paremmin. Lapset leikkivät pihalla pois aikuisten jaloista eikä nuorilla ollut  zoomer-katsetta. 

Muistan kaihoten liiterileikkejämme, kun kiipeilimme tyttöjen kanssa halkopinoja pitkin katonrajaan kurkkimaan ihmisten varastoja tai talon yhteishuussissa asioivia. Välillä katselimme aidan yli jännitysnäytelmää, kun naapuritalon Artturi otti ja kuoli ja jäykkää miestä kannettiin ruumisautoon. Siinä selvisi elämän tosiasioita ilman oppitunteja tai true crime -sarjoja. Tai kun alakerran ompelijan tytär muuttui siniseksi kasvoiltaan ja kuolla kupsahti. Tiesimme odottaa sitä, koska Sirpa itse kertoi, että hänellä on sydänvika ja hän ei eläisi kauan. Hänetkin haettiin ruumisautoon. Musta pakettiauto, jossa oli molemmin puolin seinässä kultainen risti.

Yksi Outikin  kuoli. Hän näytti eskimolta pyöreine poskineen ja vinoine silmineen, ja hänellä taas oli sydän väärällä puolella. Eräänä päivänä hän ei enää tullut kouluun, joten ruumista emme tällä kertaa nähneet emmekä ruumisautoa Ja yhdeltä Laurilta puuttui toinen käsivarsi, ja se johtui talidomidista. Hän elää vieläkin. 

Kellään ei ollut nepsy-diagnoosia. Kukaan ei häiriköinyt tunnilla. Mäkelän Jukka kyllä poltti tupakkia Seurahuoneen oven edessä ja sai jälki-istuntoa ja käytösnumeron alennuksen. Muutoin oltiin kiltisti eikä katkeroiduttu edes todistusnelosista, joita matematiikan opettaja anteliaasti jakoi, jopa puolelle luokalle. Samoin kielten opettajat käräyttivät oppilaita nelosilla. Vaan emme valittaneet emmekä katsoneet pahasti, vaan köyhät menivät koulun järjestämille ehtolaiskursseille kesäkuuksi ja rikkaammat yksityisopettajalle. Ehdot suoritettiin tai jäätiin luokalle. Joku jäi aina nalkkiin. 

Nyt zoomer-nuoret tuijottavat ilmeettömän vihaisesti, jos eivät ymmärrä jotain. Joka toisella on jokin diagnoosi, johon on lääkitys ja joka pitää ottaa lieventävänä asianhaarana huomioon opetuksessa ja kotikasvatuksessa ja numeroarvioinnissa. Vaatia ei saa. Pahaa mieltä ei saa aiheuttaa eikä missään tapauksessa saa kieltää. Huonoa numeroa ei saa antaa, ja kehua pitää pienestäkin evän väräytyksestä. Kiusaajia pitää ymmärtää, sillä heillä on huumevanhemmat tai masentunut yh-äiti.

Ennen sanottiin, että tuleen ei saa jäädä makaamaan, ja tarvittaessa sai jopa nahkaremmistä tai ainakin tukkapöllyä, luunapin tai läpsäytyksen johonkin kehon pehmeään  kohtaan. Kummasti auttoi muistamaan, ettei toiste tee pahoja tai ettei koulussa sanota opettajille vastaan. Osattiin nöyrtyä ja hävetä. Kaksi taitoa, jotka tulevaisuuden toivomme ovat kadottaneet.

(Valokuva new old.photos)