Täällä metsissä ja merituulissa maailma kutistuu pieneksi. Televisio pysyy kiinni, iltapäivälehdet jäävät ostamatta.Ainoa uutinen, joka viime aikoina on onnistunut jollain tavalla hieman hätkäyttämään, oli taannoinen suomalaisuutinen kotisynnyttäjästä, jonka kaksoset kuolivat hämäräntuntuisissa oloissa.
Nainenhan nimenomaisesti vaati saada synnyttää kaksosensa kotona, vaikka tiesi moniraskauden erikoisriskit ja oli kuunnellut lääkärien varoitukset. Sain sen käsityksen, että lääkärit eivät suostuneet avustamaan kotisynnytystä sen suurten riskien vuoksi. Vanhemmat olivatkin pestanneet netistä synnytystä varten tuntemattoman ja ammattitaidottoman henkilön.
Tapaus on tietysti traaginen, mutta herättää paljon kysymyksiä. Eikö nainen tajunnut, että lapset ovat hänestä erillisiä olentoja? Ajatteliko hän, että napanuora antaa omistusoikeuden ja kyvyn päättää tulevien lasten kohtalosta? Pitivätkö muutkin itsestäänselvänä, että samalihaisuus antaa kyvyn ymmärtää parhaalla tavalla tulevien pienokaisten kohtalo? Kuvittelivatko vanhemmat sokeasti, että oma näkemys on oikea, lääkäreiden väärä? Pitikö saada toteuttaa itseään, synnyttää uutta elämää äärimmäisissä riskioloissa, koska se on oman valitun etiikan ja maailmankuvan mukaista? Mikäs sen somempaa kuin luonnollinen kotisynnytys, jossa isä vastaanottaa itsestään esille ponnistautuvat pienokaiset netistä valitun puoskarin kanssa.
Tämäkin tapaus vahvistaa käsitystäni siitä, että fyysinen äitiys ja isyys ei ole automaattisesti parempaa kuin vaikkapa keinohedelmöitetyn äidin äitiys. Kuinkahan moni keinohedelmöitetty nainen suostuisi synnyttämään uutta elämää ilman ammattitaitoisen henkilön valvontaa? Ja kuinka moni saisi sen tehdä? Fyysinen äitiys näyttää antavan luvan vaikka lailliseen lapsentappoon, koska äidin tulee saada noudattaa omia lifestylejään.
Lapsi katsotaan muutenkin hämmästyttävän usein tabula rasaksi, tyhjäksi tauluksi, jonka toivotaan ja oletetaan automaattisesti pumppautuvan täyteen vanhempien omaa maailmankatsomusta. Kun lapsi sitten vartuttuaan itseohjautuvaksi monesti valitseekin vanhemmille vastakkaisen näkemyksen, sitä pidetään vääränä ja tunnetaan pettymystä lapseen ja itseenkin. Oma sukupolveni on tottunut siihen ajatukseen, että porvarislastenkin silmät aukeavat näkemään maailman kurjuuden, ja he valaistuvat valitsemaan vasemmistolaisen maailmankatsomuksen.
Nyt törmätäänkin usein päinvastaisiin kuvioihin: vasemmistolaisten vanhempien lapset kääntyvät oikeistolaisten arvojen kannattajiksi ja uskonnottomien kotien lapset kiinnostuvat uskonnoista ja eettisistä pohdinnoista.
(Maalaus Lucas Cranach the elder)
Eikös se keinohedelmöitetty äitikin ole ihan lapsensa fyysinen ja biologinen vanhempi? Hieman ontuva vertaus kenties verrata vanhemmuuden fyysisyyttä keinohedelmöitetyn äidin ja perinteisellä menetelmällä raskaaksitulleen välillä. Eikös esim. adoptioäiti olisi parempi vertailukohde, hänhän ei ole lapsensa lihallinen vanhempi.
VastaaPoistaIhmetyttää myös hieman tuo, että lääkärit kieltäytyivät avustamasta kotisynnytystä, joten sen annettiin sitten mieluummin tapahtua jonkun nettipuoskarin avustuksella.
VastaaPoistaJos vanhemmat kerta olivat niin jästipäisiä, niin olisi suonut paikalla olevan edes oikean lääkärin, vaikka eivät ratkaisua hyväksyneetkään.
Mutta meitä on kyllä moneen junaan. Eikös Briteissäkin (tai jossain) kuollut joku vauva ihan hiljan, kun vanhemmat väkisin tekivät siitä vegaanin heti vastasyntyneenä?
On se orange seeds, ja huomasin sen jo kirjoittaessani. Mietin, korjatako ilmaisu, mutta päätin pikkukiireessä jättää sen tarkkaavaisten lukijoiden huoleksi, joten kiitos, että puutuit asiaan.
VastaaPoistaKyllä keinohedelmöitetyn äidin ja laillisen isän hedelmöittämällä naisella kuitenkin on eroja, joita halusin korostaa. Laillisesti siitetty äiti voi siis synnyttää vaikka ladon heinäkasassa jos lifestyle vaatii, keinohedelmöitetty yksinäinen tuskin ei, koska hänen oikeutensa tulevaan lapseensa on kontrolloidumpaa ja säädeltyä - ja kalliimpaa.
- Se ei kuitenkaan ole tämän jutun pointti, vaan sivujuonne.
Tiinalle vielä kommentti:
VastaaPoistaVastuu siirtyy tietenkin lääkäreiltä vanhemmille, jos vanhemmat jääräpäisyyksissään eivät huoli lääketieteen apua, jota on siis kaikille synnyttäjille tarjolla tasavertaisesti.
Lääkärin etiikkaan kuuluu suojella etenkin alkavaa elämää kaikin keinoin, ja ymmärrän hyvin sen, että lääkärit haluavat nimenomaan moniraskaussynnytykset sairaalaan, jossa koneet ja kojeet ovat valmiina hätätapausten varalle. Mahtaako lääkäreitä yksinkertaisesti edes riittää tällaisiin tuntikausien kotisynnytyksiin, kun heistä muutenkin on pulaa?
Vastuu oli siis selkeästi äidin ja isän ja heidän valintansa johti tragediaan.
ja vielä on näitä, jotka eivät usko holhousyhteiskuntaan.. no utopiansa kullakin. Minusta ihmisiä pitää parhaan mukaan suojella heidän omalta typeryydeltään.
VastaaPoistaAika kamala tapa oppia kantapään kautta, jos omat lapset kuolee siihen olkkarin lattialle. :O
Sama se on näillä rokotuksia vastustavilla vanhemmilla, joiden lapset pysyvät hengissä vain siksi, että niin suuri osa ympäröivistä lapsista rokotetaan, eikä vanhoja tappavia tauteja ole paljoakaan enää liikkeellä.
Ja entäs ne teltassa grillanneet pojat sitten? Eikö kukaan enää tiedä, mikä on vaarallista nykyään?
ihan tässä kukkahattu kasvaa ainakin kolmemetriä lisää korkeutta ja tekee uuden nupun.
Samaa ajattelin noiden telttapoikien kohdalla. Voiko joku kasvaa niin pussissa, ettei tiedä perusasioita, perusvaaroja? Minua kiukuttaa tällainen tyhmyys enkä voi sille mitään.
VastaaPoistaErikoisen kiukuttavaa minusta on nuorten kaahailijoitten typeryys. Mennään ja painetaan risalla karvanoppatojotalla kaasu pohjassa ja ollaan seuraavassa mutkassa kallo halki. Siihen perustetaan sitten uhrilehto ja muistellaan hyviä poikia.
Olisiko näillä kaikilla tapauksilla yhteistä se, että niissä on käytetty vastuuta väärin?
Voi, äiti-parka ja raukka, kun minut synnytit maailman orjaksi tänne kurjuutta kärsimään.
VastaaPoistaHaastoin sinut meemiin! Terveisin Arru
VastaaPoistaKiinnostava, suorastaan kutkuttava aihe (Seitsemän faktaa itsestä), jonka ympärille mieluusti punon jotakin. Faktaa tietysti, kuten aina. Kiitos, arru!
VastaaPoistaOlisiko näillä kaikilla tapauksilla yhteistä se, että niissä on käytetty vastuuta väärin?
VastaaPoistaMiten vastuuta voi käyttää väärin?
En ollenkaan epäile, etteikö tarinan äiti kanna vastuutaan tapahtuneesta. En ole kateellinen enkä vahingoniloinen. Kaikista vähiten haluan lisätä hänen tuskaansa päivittelemällä kukkahattu päässä.
Päivittely (sussiunakkoon) on kai kaukana tästä alustuksesta ja keskustelusta. Ei ole nyt sanakirjaa mökillä, mutta veikkaan, että "päivittely" tarkoittaa pelkkää asialla massuttamista vailla syiden ja seurausten pohdintaa.
VastaaPoistaEikö tragediaan johtanut tapahtumien kulku kiinnosta sinua yhtään? Minussa ainakin asuu pieni kirjailija tai elokuvaohjaaja, ja haluan katsoa ikään kuin kärpäsenä katossa, hieman sillanpääläisittäin tai ehkä kaurismäkiläisittäin näitä ihmisiä, miettiä mitkä seikat ovat johtaneet tragediaan ja miettiä sitäkin, olisiko se ollut vältettävissä ja jopa sitä, voitaisiinko nämä vastaisuudessa välttää.
Pohjimmaisena uteliaisuuden herättäjänä on tietenkin kiinnostus elämän monimuotoisuuteen ja elämän ainutkertaisuuteen. Minua ainakin melkein itkettää havainto siitä, miten joku kulkee toisten elämän yli voimansa tunnossa ja henkensä laiskuuttaan. Jos siitä päähäni kukkahatun asetat, niin minkäs sille voin. Sinullahan noita hattuja piisaa jaettavaksi.
Niin ja siitä vastuusta - minusta jokaisella on vastuu elämästään, itselleen.
Eikö tragediaan johtanut tapahtumien kulku kiinnosta sinua yhtään?
VastaaPoistaEiköhän vanhemmat halunneet vain lastensa parasta?
Seitsemän faktaa iineksestä, näin kuvitellen:
VastaaPoista1. iines eestä.
2. iines takaa.
3. iines istuu.
4. iines makaa.
5. ines maassa.
6. iines puussa.
7. iines hiipii
illansuussa.
Eiköhän vanhemmat halunneet vain lastensa parasta?
VastaaPoistaEn epäile sitä. Samalla tavoin lapsensa kurittaja haluaa lapsensa parasta. Luunappihan on lämpimäksi opetukseksi, risu kintuille selvää puhetta ja remmi selkään pikkuista perustelua. Toki vanhemmat tietävät, mikä on heidän lapselleen parhaaksi.
Odotahan a-k.h, kun haastan sinut kertomaan itsestäsi seitsemän faktaa. Olen päättänyt nimittäin haastaa liudan miehiä, seitsemän veljestä, koska miehethän ovat todenpuhujia luonnostaan.
Mietin vain, miten tuosta asiasta voi kantaa vastuun. Jos vanhempia syytetään kuolemantuottamuksesta tai jostain vastaavasta(laiminlyönnistä, heitteillejätöstä, esimerkiksi), niin onko vastuu sitten niiden korvausten maksamista valtiolle? Vankilaanhan tuosta ei varmasti ketään laiteta, ei niin, että pitäisin sitä mitenkään järkevänä ajatuksena.
VastaaPoistaPariskunta on varmasti murheen murtama, mutta eri asia on, oppivatko he tästä mitään. Tämä näytti minusta koko kotisynnytys netistä värvättyine apulaisineen silkalta typeryydeltä ja jääräpäisyydeltä. Enkä ole vahingoniloinen.
-minh-
Putoan aina kärryiltä siinä vaiheessa, kun eettisten kysymysten kohdalla alkavat vilahdella tämänkaltaiset sanat korvausten maksaminen, vankila/tuomio, vanhingonilo tmv.
VastaaPoistaSiis minua ei edes kiinnosta mikään tuomiopuoli, sillä ei tällaisten kysymysten pohtiminen sitä tarkoita, että halutaan joku linnaan ja maksamaan jotakin tai että ilkuttaisiin vahingoniloisena. Oikeastaan minun on vaikea ymmärtää, että tällaiset asiat edes tulevat jonkun mieleen tässä yhteydessä.
Mitä tuohon vastuuseen tulee, ajattelen tässä niin, että vastuunkanto on tässä myöhäistä, se olisi pitänyt kantaa ennen tragediaa.
Vastuun tulevien pienokaisten elämästä pitäisi kaikissa uskonnoissa ja lifestyleissä olla ensisijainen ja vanhempien oman ideologian toteuttamisen toissijainen eli väistyvä. Tätä tarkoitin tässä vastuulla. Ei kai kukaan niin mäntti ole, että huutelee kaiken jälkeen vastuunkantoa, sillä sehän liiittyy automaattisesti tuomitsemiseen, joka on ainakin minulle täysin vierasta. Kyllä minä näitäkin vanhempia ymmärrän ja varmaan lohduttaisin taitoni mukaan, jos heidät kohtaisin.
Ihan vain tähän väliin: Me ateistitkin pohdimme usein eettisiä kysymyksiä, olettaisin jopa ateistien olevan siihen enemmän velvoitetun, eihän hän voi omaksua valmiiksi kaavoitettua kristillistä moraalia.
VastaaPoistaTietenkin ateistit pohtivat eettisiä kysymyksiä, sillä he ovat tehneet valinnan, joka ei ole mahdollista ilman miettimistä ja arvojen punnintaa. Ilmaisuni päreessä oli harkitsematon ja aivan muuta, mitä tarkoitin. Valitan ja syytän kesähajamielisyyttäni, en ole enää niin skarppi kuin pitäisi.
VastaaPoistaAjattelen kuitenkin niin, että myös sinun kommentistasi kuultaa kaavamainen ajattelu siitä, että kristityt solahtavat automaattisesti kristilliseen etiikkaan mitään kyseenalaistamatta. Toivottavasti pystyt ajattelemaan yhtä avarasti heistä kuin itsestäsi: myös kristillisillä henkilöillä - jollaiseksi minä en tunnustaudu, kuten en ateistiksikaan - voi olla kyse syvästä harkinnasta ja arvojen punninnasta. Ei kristillisyyden varmasti tarvitse merkitä valmiiden kaavojen sokeaa hyväksyntää.
Iines:"Siis minua ei edes kiinnosta mikään tuomiopuoli, sillä ei tällaisten kysymysten pohtiminen sitä tarkoita, että halutaan joku linnaan ja maksamaan jotakin tai että ilkuttaisiin vahingoniloisena. Oikeastaan minun on vaikea ymmärtää, että tällaiset asiat edes tulevat jonkun mieleen tässä yhteydessä."
VastaaPoistaTarkoitin Iines ihan samaa, kuin sinä. Että miten kantaa vastuu tuollaisen tapahtuman jälkeen? Minun päähäni ei mahdu vastuunkantaminen korvaustenmaksamisena, poliisijuttuna tai tuomioina. Siksi kysyinkin yllä, että miten vastuu kannetaan oikeasti kun jotain näin kauheaa tapahtuu?
Tuomiot/korvaukset yms eivät muuta asiaa miksikään, kaksi lasta on kuollut ja vanhempien jääräpäisyys tai nätimmin sanottuna "vakaumus" on ollut siinä ainakin osasyynä.
Lehdissä luki, että poliisi harkitsee jutun tutkimista rikoksena, siksi kirjoitin tuosta. Nykyään kun vastuunkantaminen ajatellaan niin usein korvauksina ja oikeuskäsittelyinä.
Vahingonilon mainitsin siksi, että minä ainakin pidän vanhempia syypäinä itsekkyyteen ja ajattelemattomuuteen, mutta en silti toivo kenellekään tällaista. Uskon, että he ovat surun murtamia, enkä pidä lasten kuolemaa oikeutettuna rangaistuksena jästipäisyydestä.
Olipa jännästi tulkittu tuo edellinen kommenttini.
-minh-
Minh,
VastaaPoistataisi ollakin. Et arvaa, missä määrin koko bloggaamiseni on kärsinyt siitä, että minun on täytynyt kokea tarvetta olla koko ajan puolustusasemissa peitsi tanassa ja karvat pystyssä, ikään kuin vastassa olisi armeija. En ole tiennyt, kuka on ystävä, kuka vetää roolia, kuka kiusaa. Anteeksi!
No problem, hyvä, että tultiin molemmat ymärretyiksi.
VastaaPoista-minh-
Tiina, jos vielä palaat näihin kommentteihin,
VastaaPoistamuistatko millä lailla lapsesta tehtiin vegaani heti vastasyntyneenä? Aika harva vegaani varmaan vastustaa imetystä (vaikka sitten korvikkeita vastustaisi). Tutuilla vegaaneilla on kyllä ollut kiinteisiin siirtyessä ahistusta täyspainoisuudesta. Toiset on pitäytyneet vegaaniudessa, toiset joustaneet. Itse olisin varmaan aika hysteerinen, vaikka nirsona lapsena kasvoinkin lähinnä vehnällä.