13.10.2011

Ei olla köyhiä eikä kipeitä


12.10. Sain muutamaksi päiväksi syyslomavieraan, tyttären! Hauskaa, koirallakin. Ostin jääkaapin täyteen herkkuja. Tänään tytär kävi paikallisella kampaajalla - annoin oman aikani - ja takaisin tuli blondi, jollainen hän oli teiniksi asti. Paitsi, että nyt kampaus on kai trendikäs, latvat ja sivustat kihartuivat ulospäin kierteelle ja valkea otsatukka putoaa puoliksi silmän päälle. Tätä silmälle putoamista en ihan ymmärrä, mieli tekisi sipaista suortuva sivuun.

13.10. Sain A Blog with Substance -tunnustuksen Mustikkatytöltä! Olen riemuissani, sillä luulin jo, että bloginaiset ovat unohtaneet minut - naisethan näitä tunnustuksia jakavat. Joskus noita kunniamerkkejä tupsahteli säännöllisin väliajoin, nyt tämä on kai ainoa pariin vuoteen. Kiitän lämpimästi Mustikkatyttöä!

Tuo vika, ettei näitä plakaatteja ole enää tullut, on tietenkin minun. Minulla ei ole blogeissa juurikaan naisystäviä, muutamia lukuunottamatta. Minut koetaan jollakin sellaisella tapaa naisten keskuudessa, jota en oikein tunnista, mutta jonka aistin. En ole osannut mennä mukaan naisten perinteisiin juttuihin, vaan taidan paasata liikaa yhteiskunnallisia aiheita ja puhua ongelmista, jotka eivät juonnu naisen maailmasta, eivät ole esteettisiä tai perhekeskeisiä tai sitten kovinkaan kauniita. On mahdollista, että minut koetaan ajattelultani miehisenä ja kovana.

- Mutta nyt tuohon tunnustuksen aiheeseen! Pitäisi jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle bloggaajalle ja pitäisi kertoa itsestään kahdeksan tai kymmenen asiaa. En tiedä, miten selviän tuosta ykkösosiosta, kun niitä naisblogiystäviä ei ole paljon. Voiko miehille antaa? Tuhahtelevatko he mahdolliselle tunnustukselle? Mutta ensin ne asiat. Koetan keksiä sellaisia totuuksia itsestäni, joita en ole ennen maininut, tai ainakaan viime aikoina:

1. Olisin halunnut monta lasta. Vähän nuorempana tein jopa sormustaian kokeillakseni, vieläkö saan lapsia. Sidoin hylätyn vihkisormukseni - kultainen Kalevala-sormus - langan päähän. Jos lanka alkoi heilua, yksi heilahdus merkitsi aina yhtä lasta. En ole varma nyt enää tuloksesta, sillä se vaihteli. Totta puhuen tein taian monta kertaa.

2. Halusin ostaa itselleni ja lapsille, myös niille tuleville, asunnoksi vanhan puisen koulutalon. Ajelimme usein maaseudun pikkuteitä ja katselimme taloja, tyttäreni kanssa. Tai ei hän katsellut, vaikka minä pakotin hänetkin katsomaan, tai pyysin. Hän ei halunnut muuttaa pikku kaksiostamme, läheltä mummia, minnekään.

3. Halusin vaihtaa ammattia. Pohjimmiltani halusin kaiken aikaa vaihtaa ammattia, vaikka olen ylistänyt viihtyväni opettajan työssä. Kyllä minä viihdyinkin sittemmin, mitä vanhemmaksi tulin. Alkuun kärsin esiintymispelosta ja jännitin tunninpitoja. Minun piti hakea Helsingin Sanomien toimittajakouluun tai puheterapeutin opintoihin. En koskaan hakenut. Sopeuduin osaani.

4. Haluaisin syödä verisen pihvin. Päivä päivältä syön yhä vähemmän lihaa. Ensin vastenmieliseltä alkoi tuntua punainen kokoliha, josta kupli veristä nestettä sitä paistaessani. Se johti siihen, etten voinut syödä pihviä edes mediumina, vaan kuivaksi paistettuna, mikä on ravinto-opillisesti väärin. Kun sain koulutuspäivillä eteeni muiden osallistujien tavoin pihvin, joka oli keskeltä raaka, nesteisen verinen, olin vaipua pöydän alle. Peitin pihvin koskemattomana salaatilla. Nykyään en syö valkoistakaan lihaa, kanaa tai kalaa, jos se on "mehevää", niin kuin sisareni sanoo. Graavia lohta en saa suustani alas. Sormia (nakkimakkaroita) en edelleenkään syö, ellei ole poikkeustilanne.

5. Syytän vanhempia lasten pilaamisesta. Tämä on kauheaa, tiedän sen, mutta näin minä ajattelen, ja taisitte tietää tämän ennestään. Minusta on aina vanhempien vika, jos lapsi oirehtii voimakkaasti päiväkodissa ja koulussa, ellei tämä johdu todetusta tarkkaavaisuushäiriöstä, autismista, aspergerista tai jostakin senkaltaisesta. Minusta sekin juontuu jollakin tasolla lapsen hylkäämisestä, että lapsi menee ja teurastaa joukon ikätovereitaan tai ylipäänsä surmaa ihmisiä. En sano silti, että olen oikeassa. Voin olla väärässäkin, mutta näin ajattelen. Voisin jutella kasvatuksesta ja siitä mitä se on, ylipäänsä nukkumatta ja syömättä välillä. Onkohan minulla siis oma lehmä ojassa?

(Jatkuu seuraavassa postauksessa)

(Kuva: Le Petit Journalin kansi, 19.8.1893)

147 kommenttia:

  1. En saanut langan päästä kiinni, sanoi nainen kun tulos ei sormuskokeella selvinnyt.

    Minä kerran katselin sellaisen varpuäijän puuhia televisiosta. Meinasin selälleni heittäytyä nauramaan, kun varpu jossain kohtaa alkoi aivan uskomattoman taipumisen: Vesisuoni!

    Anteeksi, jos tuntui kyyniseltä, mutta ei se sitä ollut, hauskojahan tuollaiset ovat.

    Jääkaappi on täynnä herkkuja, muttei pihvilihaa. Lultavasti siellä on parsaa, selleriä ja kukkakaalia ynnä kesäkeiton muut tekotarpeet. Ja jäätelöä.

    Väitetysti miehet tykäävät käydä ns. vieraissa. Minä luulen että yksi syy voi olla se, että naiset pruukaavat ulkomuotoaan muuttaa kerran viikossa, ihmekös tuo jos joku joskus erehtyy.

    Vanhemmat pilaavat lapsensa, lapset pilaavat vanhempansa ja ammatti-ihminen vielä sanoo: "Väärin pilattu!"

    VastaaPoista
  2. Tuo halusi toimittajaksi oli Iines minulle uutinen!

    Olen pitänyt sinua henkeen ja vereen opettajana.

    Arvaapa muuten olisinko minäkin aikanaan hakenut samaiseen opinahjoon, paitsi ettei se siihen aikaan järjestänyt koulutusta...(Järjestäneekö nykyäänkään, enää.)

    VastaaPoista
  3. Riku, minultakaan ei koskaan jäätelö lopu!

    Toinen ikiaines kaapissani on hapankaali (by Rasilainen) ja nykyään melkein aina löytyy turkkilaista tai kreikkalaista paksua jogurttiakin.

    VastaaPoista
  4. Meillä kävi kerran varpumuija
    neuvomassa sängynpaikkoja. Vesisuonen päälle ei saanut kuulemma panna makuupaikkaa. Hän puhui myös maasäteilystä.

    Jääkaapissa on kyllä kalaa ja kanaa, ja sitten on karkkeja rouskutettavaksi. Huomenna syödään vissiin ulkona, Hese ei kuulemma käy, mutta onhan noita syöttölöitä.

    VastaaPoista
  5. Kuunkuiske,

    Oikeastaan olen kyllä opettaja sielultanikin, eli kuvasi on ainakin oikeansuuntainen. Opettajana oma itseilmaisu vain jää piiloon, oppilas on kaiken toiminnan alku ja loppu, ei voi antaa sisintään julki. Toimitustyö, kirjoittaminen olisi ollut enemmän itsestä kumpuavaa.

    Minun jääkaapistani ei koskaan puutu juusto, juustot ovat mieliruokaani. Hedelmät myös. Makkaraa en osta koskaan, paitsi kesällä mökillä, kun on muitakin syöjiä ja grillaillaan.

    VastaaPoista
  6. Olen joskus tainnut kertoakin, kun nuorena herrasmiehenä en uskaltanut isoäitipuolelleni sanoa, että juustoa en sitten syö! Vaivihaa työnsin emmenthalit taskuun, kotiinpalatessani ne sieltä löytyivät, olivat aivan kivikovia koppuroita.

    Nykyään pizzaan joskus tilaan jopa tuplajuuston, leivän päällä en vieläkään mielelläni, muta kyllä sekin menee.

    Jäätelöstä tykkään, mutta minulla nuo taitavat olla aika vaihtelevia, en tainnut viime kesänä montaa kertaa syödä.

    Sitten on se, että aina olen ollut poikkeuksellisen tarkka muotoseikoista ja etiketistä! Tarkasti katson mitkä ruoka-aineet sopivat kahvin tai kaljan kanssa, ettei tulisi sellaisia makukolareita.
    Valkoviiniä joskus harvoin juon, tykkään siitä kyllä, sen kera syön pihvilihaa sushilla päällystettynä.

    VastaaPoista
  7. Minun jääkaapistani ei puutu koskaan kalja.

    Totta se on, vaikken sitä tietenkään juo kuin silloin tällöin, yleensä vain saunan päälle. Mutta minusta on mukavaa, että sitä siellä muutama törppö on.

    Selitys löytyy Huovisen Hamstereista.

    Teen nyt paljastuksen: olen alkanut ostaa silloin tällöin mustaa makkaraa, vaikken periaatteesta (= ennakkoluulo) syö mitään verestä tehtyä.

    Onnittelut kunniamaininnasta, Iines. Se on ansaittu.

    VastaaPoista
  8. Minä tässä kertoilin syömisisistäni, kun sitäkin joutuu harrastamaan, ettei ota ohraleipä, tai mene puurot ja vellit sekaisin.

    Kasvatusasioista kun en mitään ymmärrä.

    Sitä olen ihastellut, että vaikkei nykynuoriso usein mitään tiedä tai ehkei jopa mistään mitään ymmärrä, niin ovat huomattavan fiksuja ja tasapainoisia, itsetuntokin kohillaan.

    VastaaPoista
  9. Nagussa kerran käydessäni, tein tavoistani poikkeuksen ja alistuin kanssaihmisten luomiin paineisiin, tilasin ja söin etanoita.

    Näöltään muistuttivat paistettuja, isoja kärpäsiä, eivät maistuneet miltään. -tutti jälkeenpäin, kun oli yhä nälkä ja kypsäksi paistettu (aina!) pihvi jäi syömättä.

    VastaaPoista
  10. Riku,

    olen vähän eri mieltä nykynuorisosta, jos siitä nyt ryhmänä voi ylipäänsä mitään sanoa.

    Minusta nuoriso kokemani ja kuulemieni kenttähavaintojen mukaan tietää kyllä paljon kaikesta, muttei tiedä, miksi pitää tietää ja mihin sitä tietoa tarvitaan. Tieto on lisäksi sirpaletietoa, koska kouluissa on oppimisen kumulatiiviseen rakenteeseen huonosti sopiva kurssimuotoisuus, joka katkaisee asioiden yhtenäisyyden.

    Kun tietty aine sitten taas jatkuu toisella kurssilla aikojen kuluttua, pohja on unohtunut, uusi oppi ei kumuloidu vanhan päälle, vaan uudelleen sinne viereen tai pohjalle. Tämäkin osaltaan tekee opiskelusta levotonta ja lyhytjänteistä ja aiheuttaa kurssien keskenjääntiä.

    Nuoret ovat kyllä ihan kivoja, jos unohtaa oppimisen ja tavoitteet. Heillä on myös valoisa maailmankuva. Yksikin kiiltävään avokaulalureksiin pukeutunut pikkutyttö (9 vee) kysyi tyttäreltäni tunnilla, että missä baareissa sä käyt.

    VastaaPoista
  11. Tapsa, kesällä minullakin on aina, siis ihan aina olutta, koska se on kätevä tarjottava poikkeaville tutuille. Itsekään en ole kahvitteluihmisiä - suomalaiset tuputtavat aina vaan kahvia vieraille, vaikka tilkka viiniä olisi terveellisempikin vaihtoehto.

    Talvisin minulla on jääkaapissa punaviiniä, kesäisin valko.

    VastaaPoista
  12. Noin se epäilemättä on, Iines, minulla kosketuksia heidän kanssaan on hyvin vähän.

    Yleistiedon puuttumista en hyväksy, sanansa saa asettaa hyvin taiten että ymmärtävät, mieluiten jääkiekkoa, lollia ja hymiöitä (itkiöitä?) mukaan. Kaikenhan löytää kyllä wikipediasta, mutta ei se tilanteissa auta. Yksikin minulle uhosi nykysuomen sanakirjan olevan vanhentuneen ja väärin, kun joku pönttö oli sellaista sinne kirjoittanut! - Itkin sisäänpäin.

    Toisaalta, en minäkään enää kärryillä heille mielenkiintoisissa asioissa pysy, tuntuu jopa vastenmieliseltä yrittää.

    VastaaPoista
  13. Nuoren - tai ihmisen yleensä - on joskus vaikea ymmärtää, että jokin kirjaan kirjattu tieto ei olekaan validi enää jonkin ajan kuluttua. Tietoa on tullut lisää, käytäntö on muuttunut, vanhalla ei enää pärjää. Selittäjä joutuu joskus itse vihan kohteeksi, vaikka hän kertoo vain, mitä on tapahtunut.

    Itse muistan, miten jokusia närkästytti se, että ei ollut ehdottomia totuuksia, jotka pätisivät aina, joka tilanteessa. Esimerkiksi jokin sanapari voidaan kirjoittaa yhteen tai erikseen tarkoituksen mukaan.

    VastaaPoista
  14. Wikipedian artikkelia on tuon jälkeen korjattu.

    Kielitoimiston sanakirja ei minusta ole pelkkää skeidahörtsää.

    VastaaPoista
  15. Heippa! Oon tullut ihmisten ilmoille, enkä tiedä miten olla.

    Ruuasta keskustellaan? No joo, se on asia, joka meillä on rempallaan. Kun kukaan ei ennättäisi tehdä sitä. Sit ostetaan valmista.

    Eilen haluttiin jotain erikoista. Lidlissä oli tarjouksessa baijerilaista perinneruokaa. Muovirasiassa. Vähän näytti valjulta. Sellaisia pallukoita tiukkana kasana. Olikin kauhea nälkä.

    Pantiin lautaset pöytään ja jaettiin pallunkaiset lautasille ja syötiin oikein haarukalla ja veitsellä. Hyi kun ne oli pahoja! Oksetti. Sit me huomattiin, että nehän oli raakoja. Ne olisi pitänyt paistaa pannussa.

    Kyllä me naurettiin! Nälkäkin oli poissa. Mut kyllä me päätettiin, että baijerilaisia ei ikinä osteta!

    VastaaPoista
  16. Minä en eläessäni ole käynyt neuvostoliitossa, eestissä tai lidl´issä.

    Ei se mikään periaate ole, ovat vain kovin kaukana, televisiosta saa paremman käsityksen.

    Riihimäellä ja Rajamäellä minä olen toki käynyt montakin kertaa, mutta ei niistäkään mitään ole kostunut. Lidl´iä en telsusta muista nähneeni.

    Tietäisin minä käymätikin, että Rajamäellä valmistettiin molotovin coctailit ja Riihimäki koostuu vankilasta, varuskunnasta ja veeärrästä.

    VastaaPoista
  17. Hei Pikkuliisu,

    olet jälleen täällä! Kävin jo katsomassa henkiinheräämistäsi, metsäkuvaasi ja mietin, kuinka joku täälläkin on luullut sinua minuksi. Se on minulle kunnia, sillä en minä osaisi tuommoisia sanoja ja kuvia, tuommoista syväsukellusta.

    Minäkin olen syönyt baijerilaisia sapuskoja. Pahiten kurkkuuni takertui täytetty paprika, sillä en pidä paprikasta missään muodossa, koska se jyrää kaiken alleen ja polttaa vatsan, ainakin minulla. No, chilipaprikaa kyllä käytän wokatessa, mutta en syö niitä suikaleita, ne antavat vain makua ruokaan, inkiväärin ja valkosipulin joukossa.

    VastaaPoista
  18. Riku,

    minä en taas ole käynyt Kanarian saarilla, mutta myönnän kyllä yhden Mallorcan-matkan, jonne lensimme Martan ja lapsien kanssa eräällä hiihtolomalla, kun siellä oli vapaata. Ei ihme, lämpötila oli vain +14 astetta, ja me olimme varautuneet rantalomaan.

    Virossa olen käynyt usein, samoin Pietarissa ja jostain sieltä käsin Latviassa. Venäjänmaa on kokematta, ja unelmissa siintää se Siperian-junamatka.

    VastaaPoista
  19. Iines: "... koska se on kätevä tarjottava poikkeaville tutuille."

    Maistuu se olut varmaan ihan heteronormatiivisillekin tutuille.

    Baijerissa ja Saksassa yleensä syön usein makkaroita, sillä makkarantekemisen taidon he osaavat.

    Muuten olen sitä mieltä, ettei nuorelle ihmiselle ole avartavampaa kokemusta kuin käydä Neuvostoliitossa ja Neuvosto-Eestissä.

    Minusta ne karistivat viimeisetkin vallankumousromanttiset rippeet. Totuus oli tyrmäävä.

    VastaaPoista
  20. Virossa käyminen avarsi minuakin heti, kun astuin sisään ruokamyymälään käydessäni ensi kerran Virossa joskus 80-luvulla. Tehdasmainen halli, väritön ja ankea kuin mikä, myyjät katsoivat asiakasta kiukkuisesti, eivät tervehtineet jos ylipäänsä huomasivat tämän. Mielellään sieltä lähti pois ostamatta mitään. Pienissä puodeissa oli parempi palvelu.

    En saanut inspiraatiota Viroon millään tasolla yhdelläkään Viron-matkalla. Kaikki oli kuin riisuttua, paljasta ja ankeaa. Virolainen itsenäisyysjuhlakin, jonne kerran eksyin, oli pikemmin murheellinen kuin iloinen.

    Nykyään katselen Liv-kanavalta ohjelmaa Sikke - ruokaa rakkaudella. Siinä suomalaistoimittaja valmistaa ruokaa Virossa olevassa talossaan, kakkosasunnossaan luullakseni. Talo ja sen ympäristö on vallan viehättävä. Tämmöisiä paratiiseja Virossa on muillakin suomalaisilla.

    No yhden positiivisen asian muistan kaiholla Virosta: talojen katoilla pesivät haikarat!

    VastaaPoista
  21. Mukava tutustua Sinuun lisää, Iines. Olit omalla alallasi opettajana, mutta toimittajan työkin olisi varmaan ollut sopiva Sinulle. Kirjoituksiasi lehdissä olisi luettu kiinnostuksella.

    Riku, olen omin silmin nähnyt varvun taipuvan isäni käsissä. Eikä se ollut silmänkääntötemppu. Lapsuuskotini kaivonpaikkakin on katsottu varvulla. Niin on katsottu naapurinkin kaivon paikka.
    Varpu ei taivu kenen vaan käsissä ja huijareitakin varmaan esiintyy.

    VastaaPoista
  22. Tuo meidän "varvullakatsojamme" oli äitini sisar, joka mittasi vesisuonien lisäksi maasäteilyä kultasormuksellaan. Mentiin jokaisen sängyn viereen, ja jos sormus alkoi heilua, maasäteilyä oli kuulemma kovasti. Ja sormus heilui nin kovasti, että äiti siirsi sänkynsä irti seinästä.

    Siihen maailmanaikaan puhuttiin kovasti radonsäteilystä, joka tuli maaperästä ja aiheutti ihmisille sairauksia.

    Nykyäänhän sairauksia aiheuttavat lisäravinteet ja lisäaineet, säteilyistä ei enää puhuta. Vain D-vitamiini ja kalsium estää kuolemia, kaikki muut lisäravinteet voivat aiheuttaa kuolemia. Näinhän uutisissa on kerrottu. Vitamiinipillerien popsiminen on siis jopa vaarallista nykytiedon mukaan.

    VastaaPoista
  23. Minulla kun on suvussa seppiä ja tietäjiä, niin olihan eräs sukulaiseni kaivonkatsojakin. Hän katsoi myös maasäteilyn myös Iineksen kuvaamalla tavalla.

    Mitenkähän muistiini on piirynyt, että kaivot hän katsoi messinkisormuksella?

    Olen tietysti itsekin kokeillut. Sormuksen saa heilumaan ja kiertymään "tahdon voimalla". Sitaateissa siksi, että vaikken tähän taikuuteen ihan uskokaan, niin psykologiaan "uskon". (Toiset sitaatit siksi, että... no joo.)

    Tarkoitan vähän samaa kuin spiritismissä. Kun siihen "uskoo" lujasti, niin se lasin saatana liikkuu. Mutta liikuttaako sitä saatana, sitä epäilen, sillä se lasi ei liiku silti ihan itsekseen, se vaatii kosketuksen.

    Nytpä otankin macin kainalooni ja hipsin mökille. On aika nostaa laituri vedestä ja ihailla täysyöllä täyskuuta, samalla mietiskellen mikä sitä lasia liikuttaa... hui.

    VastaaPoista
  24. Olen minäkin joskus Kanarian saarilla, Lanzarotella käynyt, siellä oli paljon kiviä ja kiviä.

    Kreetalla täytyi käytetyt vessapaperit laittaa säilöön. Minä luulen, ettei se oikeasti johtunut turistien kauhistuksesta uimarannalla kelluvista kakkapapereista! Luultavasti siellä on palkattuna ihmisiä, jotka pesevät ne uudelleen käyttöä varten.

    VastaaPoista
  25. Mielenkiintoista, Tapsa, skeptikkojen isä, haluaa jotenkin mystifioida täydellisen viihteen, kaivonpaikan etsinnän varvulla.


    Vieläkin mielenkiintoisempi oli Prisma dokumentti "Lisäaineet lautasellamme", missä niiden täydellinen tuomitseminen vähintäinkin kyseenalaistettiin. Japanilaisten merilevästä ja natriumista kehittämä "natriumklutamaatti" on nykyisessä muodossaan vihollinen nro 1. Glutamaattia on aivan törkeästi mm. rogueford ja parmesan -juustoissa eikä tomaatti- tai viinirypälemehu tai saksanpähkinät aivan vapaita ole nekään. Ihmisen kyynelissä on lysotsyymiä joka on viini ja juuston säilöntäaine.

    Luomuviineissäkin käytetään rikkidioksidia säilytysaineena joka on esim. Yhdysvalloissa myydyissä luomuviineissä kielletty. Siellä ostettu luomuvalkkari on juotava melkein jo hakumatkalla, että voi olla varma sen säilyvyydestä.

    VastaaPoista
  26. Kansipiirroksen jongleeraaja Georges Clemenceau:

    Minulla on ollut vaimo – hän jätti minut.
    Lapset – he hylkäsivät minut.
    Ystävät – he pettivät minut.
    Nyt minulla on vain nämä sairaat kädet,
    ja käytän aina hansikkaita.
    Mutta minulla on leukani tallella – minä puren!

    VastaaPoista
  27. Yhelläpä rakennustyömaalla vuonna 1990 pohjankaivuvaiheessa konekuski otti rautakangen olkapäänsä tasalle tasapainoon kämmenensä päälle. Kuljeksi sitten se kädessään edestakaisin tontilla ja aina noin keskivaiheilla kanki alkoi kääntyä maata kohden, mutta oikeni kun hän otti askeleita eteen päin.

    Väitti katsovansa vesisuonia. Ja vettä kyllä sitten löytyikin, mutta niin sitä on keväällä useammankin rakennuksien pohjatyövaiheessa pumpata asti ollut.

    Se oli vähän hassu mies vaikka sukukaima olikin.

    Entivanhaiset kaivonkatsojat osasivat päätellä jo maaston muodoista mahdolliset märät paikat ja heillä on usein ollut tietämystä muutenkin seutukuntiensa vesipaikoista ja virtaamista. Tieteellistä näyttöä ei ole siihen asiaan saatu. Varvun taipumisen epäilen olevan silmänkääntötemppu. Sitä harrasti yksi Toimi meidänkin kylällä.

    Meillä oli Siilinjärveläisessä harrastajateatterissa kerran esitys "Ihmetohtorista" joka kulki kylillä kuparikierukoita laittelemassa selkävaivaisten kansalaisten sänkyjen alle. Siinä heiluteltiin sormuksia ja taivuteltiin varpuja ja oli hauskaa niin katsojista kuin meistä tekijöistäkin.

    VastaaPoista
  28. Radonkaasu on asia, joka pitää ottaa huomioon, mutta ei sängynpaikassa, vaan talonrakennuksessa.

    VastaaPoista
  29. Meilläkin oli kyllä hurjan hauskaa, kun varpumuija teki taikojaan varvulla ja sormuksella. Aivan selvästi varpumuijan ranteet liikkuivat sitä kiivaammin, mitä hurjemmin sormus pyöri tai varpu taipui. Sanoimmekin sen, mutta hän kielsi kiivaasti. Päätimme sitten "uskoa".

    Meidän mökkikaivon, tosin käytöstä poistetun, paikan voisi hyvinkin maallikkokin arvioida. Siinä on pihlajapusikkoa ja pajua, jotka viihtyvät kosteilla paikoilla, samaten siinä on aina sateella ja keväisin märkä paikka, tie on pitänyt salaojittaa siitä vierestä. Lisäksi paikalla on aina loikkinut sammakkoja.

    VastaaPoista
  30. Samuli,

    tuo meidän maasäteilyn mittaus oli siis juuri radonkaasukohun aikoihin, sillä radonin haitoista tulvi paljon tietoa. Juuri siksi maasäteilyä kai mitattiinkin vanhoista taloista, kun ei niitä siirtääkään voitu. Haluttiin kai edes sängynpaikkaa katsoa parempaan paikkaan. Jotkut panivat jopa joitain levyjä sänkynsä alle estämään maaperästä tulevaa säteilyä.

    Muistan myös sen, miten lastulevystä erittyvästä formaldehydistä varoiteltiin, kauan sitten. Meilläkin oli lastulevyä uudella mökillä, ja äiti alkoi sitten kiivaasti peitellä sitä erilaisin suoja-ainein ja maalein.

    VastaaPoista
  31. Tapsalle

    en malta olla toteamatta, että onpas sinulla ihanat viikonlopuaikeet. Laiturikin ylös vedestä. Istut ensin varmaan vähän aikaa ihailemassa lähes täyttä kuuta.

    Kun me tyttöjen kanssa koetettiin spiritismillä, pääsemmekö naimisiin ja kenen kanssa, kaikille luvattiin sulhanen, minulle tosin pakkonaiminen. Muistan vielä jopa nimet, jotka liikkuva lasi kirjoitti. Yhdelle tuli sulhaseksi Kalevi Simola (mikä vanhan ukon nimi, morsianehdokas kauhistui), siskolleni Pekka Mannonen ja minulle kelloseppä Heikki Orrela. Haloo, jos siellä jossain on kelloseppä Heikki Orrela, niin pidäpäs kiirettä!

    PS Se lasi todella liikkui. Minä en ainakaan työntänyt sitä. Siinä päällä oli jokaisen etusormi.

    VastaaPoista
  32. Muistan itsekin nuo maasäteilyjutut, äidinäitinikin oli asiasta aikanaan huolissaan.

    Sängyn siirtäminen ei auta radonongelmassa, koska kyse on kaasusta, jota ihminen joutuu hengittämään, jos sitä on huoneilmassa.
    Siksi on tärkeää, että talon alapohjan alla on hyvä tuuletus ja alapohja on riitävän tiivis, mikä estää radonin pääsyn asuintiloihin.

    Samoin pahoilla radonalueilla kannattaa välttää porakaivoa talousvesilähteenä, koska radonkaasu pääsee sitäkin kautta huoneilmaan.

    VastaaPoista
  33. No tuota ei muinoin sanottu, että se säteily olikin hengitettävää kaasua, ainakaan meidän äiti ei puhunut kaasusta vaan säteilystä, joka vaikutti omiin korviini äärimmäisen yliluonnolliselta. Melkein kuin atomisäteily.

    Nykyään nämä kaasut taidetaan mitata automaattisesti jollain vempeleellä.

    VastaaPoista
  34. " Melkein kuin atomisäteily".

    Radon on radioaktiivinen jalokaasu, eli tavallaan kyse on samasta asiasta.

    VastaaPoista
  35. "Nykyään nämä kaasut taidetaan mitata automaattisesti jollain vempeleellä".

    Juu, niitä mitataan jonkinlaisella purkilla, joka asetetaan tutkittavaan tilaan.

    Omakotirakentajien kannattaa käydä kunnan rakennusvirastossa hakemassa tiedot rakennuspaikan radontilanteesta.
    Ainakin Turussa asia pitää selvittää itse. Sitä ei automaattisesti kerrota rakennusluvan hakijalle.

    Eräs tuttavaperheemme rakensi vajaa kymmenen vuotta sitten rinnetalon kallioon louhittuun paikkaan.
    Rouva oli vaatinut avointa tuuletettavaa sokkelitilaa talon alle. Mies oli kuitenkin teettänyt taloon hiekkatäytteisen alustan.

    Nyt on selvinnyt, että heidän kotikallio on seutukunnan radioaktiivisin paikka.
    Käsittääkseni eivät ole teettäneet radonmittausta talossaan.

    Eli noissa asioissa töpeksitään edelleen.

    VastaaPoista
  36. Täällä ollaan, aurinko laski juuri metsän reunan taa ja mokkula toimii kuin langennut enkeli.

    Maasäteilyähän on mitattu iät ja ajat, ennen kuin radonista tiedettiin mitään, mutta ei koulutiede maasäteilyä edelleenkään hyväksy.

    Mutta enhän minä, Arska, mikään skeptikkojen isä ole, vaan ehkä korkeintaan vaitelias ottopoika.

    Vaikken olekaan hurahtavaa sorttia, niin en ole materialistikaan. Siitä syystä, että nykytiede ei tue materialismia. Sen sijaan nykytiede lähestyy vedaoppeja.

    Iineksen luvatun sulhon kanssa minulla on seitsemän yhteistä kirjainta...

    VastaaPoista
  37. Nopealla googlauksella selvisi, että maasäteily on, kuten Tapsa edellä sanoi, jo vanha juttu.

    Vähemmän yllättäen maasäteily on saksalainen "keksintö".
    Kumma maa ja kansakunta, josta tulee huipputiedemiehiä ja insinöörejä.
    Ja sitten näitä homeopaatteja ja maasäteilijöitä jne.

    VastaaPoista
  38. No, siinähän sitä on "Persulaisuudelle" ja mamukritiikille pohjaa, meinaan veda -opissa ja zeniläisyydessä.

    VastaaPoista
  39. Niin kuin arvasinkin Iines, oli toden totta kiinnostavaa lukea näitä sinuun liittyviä asioita ja mielipiteitäsi sekä niistä kummunnutta keskustelua.Odotan innolla jatkoa! :)

    VastaaPoista
  40. Vedasta ei ehkä niinkään, Arska, mutta zenistä kylläkin. Nimittäin pohjaa omaehtoiselle rohkealle ajattelulle, silläkin uhalla, että saa lauman johtajien sen myötä lampaiden vihan niskaansa.

    Minulla ei ole missiota näissä asioissa, mutta en usko, että esimerkiksi Lieksan tapahtumissa kyse on vain lieksalaisten pahuudesta ja tyhmyydestä.

    Olen riittävän vanha ja kokenut ajattelemaan ihan itse. Suosittelen sitä muillekin.

    No, nyt ajattelin itse mennä saunaan.

    VastaaPoista
  41. Mustikkatyttö,

    ainahan on kiva kirjoittaa itsestään. Ja minulta sitä puhetta piisaa..

    Kirjoitan ehkä kymmenen kohtaa eli vielä viisi, ja koetan nimetä tunnustukseni kohteet. Vaikeus ei ole siinä, etteikö hyvin blogeja olisi - on paljonkin - vaan siinä, rohkenenko mainita heitä. Toisaalta tiedän, että kaikki pitävät tunnustuksesta, joka annetaan kiertelemättä ja reilusti.

    VastaaPoista
  42. Yritin käydä uimassa saunan jälkeen, mutta kun kahlasin veteen munia myöten, totesin sen liian kylmäksi ja palasin kipin kapin takaisin laiturille - jossa minua onneksi odotti tuima tujaus viskiä. Se lämmitti. Mutta uiminen jäi tähän tältä kesältä.

    Sen sijaan naapuriniemessä uitiin. Siellä on äänistä päätellen nuorisoa ja täytyy myöntää, että kuuntelin omalla laiturillani pimeydessä istuen tietyllä nautinnolla nuorten naisten kiljahtelua, kun he kirmaisivat saunasta hyytävään veteen. Harmikseni mitään ei näy, vaikka välimatka on vain 200 metriä.

    Siinä laiturilla saunan jälkeen tähtitaivaan alla istuessani ja kesän viimeistä sikaria tuprutellessani, tuli mieleeni, että voikohan joku muunmaalainen ymmärtää tällaisen nautinnon päälle?

    Venäläiset ymmärtävät, eivät he muuten ostaisi niin innokkaasti mökkejä Itä-Suomesta. Mutta luultavasti me suomalaisetkaan emme aina ymmärrä sitä paratiisia, jossa me asumme. Näemme vain huonot puolet, hyviä emme ensinkänä. (Leino)

    Tästä seesteisestä kommentistani kai huomaa, että olen hieman nauttinut? Olen sitä tyyppiä, joka muuttuu juodessaan hymyileväksi. Elämä on kuitenkin aika kivaa, sanon Mikistä matkieksani.

    Hyvää yötä. (Paitsi jos joku vastaa, niin jatkan vielä.)

    VastaaPoista
  43. Ei ihme että erämaakaupunki Lieksassa pössähtää kun 200 somalia nakataan sinne asumaan. Sitä voisi verrata vaikka siihen, että ämpärilliseen mulkkuja nakataan yksi vittu sekaan, hankauksiahan siitä tulee.

    Vielä 60-luvulla ei maaseudulla ollut kovin hohdokasta istuskella pimeässä yksinään laiturin nokassa. Vasta muutettuaan työn ja koulutuksen perässä maalikyliin ja kaupunkeihin on impivaaralaisille uusvanha nostalgia noussut kunniaan. Kyllähän ne, joilla on vielä kokemuksellinen side luontoon voivat sen "rauhan" ymmärtää.

    Jos katsoo mitä tahansa espanjalaista tai italialaista tv-sarjaa voi hyvinkin ymmärtää pientä suvaitsemuutta jos sellaisilla viestintä- ja itsensä ilmaisutaidoilla kyllästetty porukka pölähtäisi naapuriin saunomaan. Suomalainen kun on sparrannut vietintätaitojaan lähinnä lehmien, hevosten ja lamppaiden kanssa.

    Mutta somalit, heillähän ei ole edes niitä.

    VastaaPoista
  44. Tapsa,

    kiva kuvaus mökkihetkistä lokakuun yössä. Seesteinen oli tunnelma, mutta ei siitä minusta huomaa, että olisit siemaissut miestä väkevämpää, olet yleensä aika seesteinen ja sopuisa. Tämä sen sijaan vähän hymyilyttää: "matkieksani".

    Tuo miten konjamiini- tai jokin viinitujaus vaikuttaa kuhunkin, on kai aika yksilöllistä. Pidän ihmisistä, joille tujauksen jälkeen maailma näyttäytyy rakastettavana paikkana. Itsekin kuulun tähän heimoon. Niin paljon on ihmisiä, jotka aggressoituvat, jopa minun pienessä naisystäväpiirissäni. Varmuuden vuoksi sanon, että sisareni ei kuulu heihin. Olemme molemmat niitä, joille kaikki muuttuu entistä kauniimmaksi.

    VastaaPoista
  45. Arska,

    käytät hauskaa termiä "maalikylä", jonka etymologiaksi on kai arveltu johdonmukaista maaliperäistä syntyä.

    Ennen vanhaan taloja ei maalattu, mutta kaupunkeihin maalisivistys levisi ensimmäisenä, ja taloja alettiin maalata, puna- ja keltamullata, Ruotsista tulleen tavan mukaan. Sieltä maalikylästä tapa levisi sitten muuallekin.

    Minusta hieno olisi talo, jonka pinta olisi nimenomaan harmaa ja ajan patinoima, jos se vain kestäisi säitä ja aikaa. Sulautuisi parhaiten luontoon. Esimerkiksi rantamökkien tulisi olla aina luonnonharmaita.

    VastaaPoista
  46. Tujaus on nykyisin "kopsu".

    VastaaPoista
  47. En tiedä mistä päin sana on, mutta tuo "kopsu" on aina ärsyttänyt minua. Ihmettelin kun se nostettiin esiin niinkuin Soini olisi sen kehittänyt.

    Timo Soini on nykyisin mopsu.

    VastaaPoista
  48. Ryyppy, naukku, moukku, hömpsy vai tömpsy?

    Jo seiskytluvulla käytettiin käytettiin aivan yleisesti valokopiosta sanaa kopsu mutta piti varoa ettei sitä sekoittanut naiselle suunnattuun kysymyslauseeseen: saanko kopsauttaa?

    VastaaPoista
  49. Vanha kunnon Nykysuomen sanakirjakin "kopsun" tuntee tömäytyksenä, eli nestemäisenä hiukopalana.

    Vaalien jälkeen monet ehdokkaat joutuvat toteamaan: "Tuli iso mutku!"

    VastaaPoista
  50. Ei ainakaan kopsu, eikä näkäräinen eikä tuutinki. Toti on kiva sana, samaten tujaus, hömpsykin on kaikin tavoin positiivinen. Drinksu on tyhmänpuoleinen.

    Minulla oli kerran ystävä, joka sanoi aina kapakassa käsiään hieroskellen: yksi kylmä olut. Minua ärsytti se kylmä, jolla haluttiin vetää huomio pois oluesta. Olisi ollut reilumpaa sanoa vaikka että kaljaa, kiitos, kaljalle kun kerran mentiin.

    Miksikö Suomessa kalja ei kelpaa, vaan pitää sanoa olut, joka ei istu suomalaisen suuhun? Olut-sanan taivutuskin on vaikea. Kun pyysin oppilaita muodostamaan olut-sanan illatiivia (mihin?), se oli aina olueeseen tai oluseen.

    Vähän sama kuin Töölööseen tai psyykeeseen-hirvitykset. Näitä ei yksinkertaisesti osata.

    VastaaPoista
  51. Ölympialaisia seuraavat ölyen ystävät eivät pidä tuosta kalja-nimityksestä. Yhdessä olutbaarissa asiakaspalveluhenkilö närkästyi minulle kerran syvästi: "Meillä ei mitään kaljoja myydä!"

    Töölön kohdalla kielioppi loppuu kesken, kun sana on vähän erikoinen. Ei kai niin hölmöä ole, että vapaaehtoisesti sanoisi: "Töölöön" tai Töölölle"
    Pakko niiden jotain on ollut keksiä.

    VastaaPoista
  52. Iines:"Minusta sekin juontuu jollakin tasolla lapsen hylkäämisestä, että lapsi menee ja teurastaa joukon ikätovereitaan tai ylipäänsä surmaa ihmisiä."

    Tätä mielipidettäsi en sataprosenttisesti hyväksy. Se on hirveä väite. Pikemminkin uskon, että on monien asioiden summa, kun esim. koulusurmia tapahtuu. Vanhemmat voivat oikeasti välittää lapsistaan, tehdä parhaansa kasvatuksessa, rakastaa ja osoittaa sen. Silti nuoren päässä vinksahtaa. Sairastua voi henkisesti melkein kuka vaan. Olkoonkin tuomion sanamuoto "täydessä ymmärryksessä" tehdystä murhasta/taposta, ei kukaan voi olla oikeasti tapaa toista ihmistä täysissä sielun voimissa.

    VastaaPoista
  53. Delilah,

    ei kai väite ole kuitenkaan hirveämpi kuin teko, esimerksi Breivikin teko?

    Voin toki olla väärässä, niin kuin tekstissäni sanoin, mutta ajattelen niin, että lapsen henkinen terveys samoin kuin koko persoonallisuus rakentuu kaikkein eniten hänen varhaisvuosiensa kokemuksista ja ihmissuhteiden laadusta. Lapsen persoonallisuus muotoutuu nimenomaan vuorovaikutussuhteessa ensikasvattajiin, jotka ovat vanhempia melkein aina. Temperamentti lapsella on omansa, mutta se on eri asia kuin persoonallisuus, joka kasvaa tai kärsii vaurioita lapsen lähimmässä ihmissuhteessa. Tämä on kasvatustieteen totuus, ei minun mielipiteeni.

    Joskus totuus tekee kipeää, on uskallettava ajatella ja sanoa hirveitä asioita, jos niillä pelastetaan maailmaa vielä hirveämmiltä julmuuksilta.

    --"on hajalle raadeltava elämän rumuus/ kunnes kauneus täydellisenä/ sen mullasta itää"-- (Diktonius)

    VastaaPoista
  54. Ymmärrän, Riku, hyvin, että oluen juojat eivät aina pidä kaljanimityksestä.

    On paljon trendikkäämpää juoda olutta kuin kitata kaljaa. Synti ei tunnu niin paheelta eikä halvalta.

    Nykyään olut on kyllä yleistynyt, mennään oluelle eikä kaljalle.

    VastaaPoista
  55. "Huurteiselle" lisäksi yleinen on "olusille".Me tapaamme sanoa: "Lähetäänks paariin!"

    Aamulla sanoin iltapäivälehdet kädessäni kioskinmyyjälle: "molemmat iltalehdet!"

    Myyjä pohti asiaa ilmeellään selvästi paheksuen, hyvä ettei pyöritellyt sormaan ohimollaan ja alkoi selittämään: "Siis kuule, sul on kädessäs toi Iltalehti ja sit toi Iltasanomat!"

    Minä sanoin: "NIIN!"- ajattelin mielessäni, että sinähän kioskilla olet!

    VastaaPoista
  56. Iines, en suinkaan väheksy kodin ja vanhempien merkitystä lapsen kehitykseen. En myöskään Breivikin tai muiden murhenäytelmien kauheutta.

    VastaaPoista
  57. Tiedän sen, Delilah,

    ja minäkään en väheksy tuota lausettasi, että sanomani asia on hirveä. Se on hirveä, ei siitä mihinkään pääse.

    Se, että vanhemmat eivät ole osanneet lukea lastaan, vastata tämän tarpeisiin ja antaa sitä turvaa jota juuri tämä lapsi kaipaa, on tragedia siitä huolimatta, että se ei ole edes harvinaista.

    Tämänaamuisessa Hesarissa on esitelty kasvatustieteilijä, tohtori Erja Rusasen ajatuksia päivähoidosta, siitä, miten alle kolmivuotiasta ei tulisi laittaa päiväkotiin. Jos lapselta kysyy, kenet hän haluaa hoitajakseen, hän ei milloinkaan todennäköisesti valitsisi päiväkotia äidin sijaan. Nimenomaan liian varhainen ero äidistä aiheuttaa vaaran, että lapsista tulee ahdistuneita ja aggressiivisia.

    Itse olen ihmetellyt luettuani lehdestä tämänvuotisten Big Brother -osallistujien taustatietoja. Kolme vapaaehtoiseen muusta elämästä eristykseen - käsittääkseni jopa kolme kuukautta - lähteneistä on pienten lasten äitejä. Minusta se on järkyttävää. He todennäköisesti näkevät äitiensä riekkuvan räkäkännissä väliin raivoten ja itkien televisiossa.

    VastaaPoista
  58. Riku,

    myyjä oli mistääntietämättömien heimoa. Näitä valitettavasti on.

    Kyllä nuo punaotsikkoiset lehdet ovat nimenomaan iltalehtiä, vaikkeivät ne olekaan. Minua hieman kiusaa se, että ne on alettu painaa nähtävästi yhä aiemmin edellisiltana. Mahtaako jo mennä samaan kuin päivälehdet?

    VastaaPoista
  59. PS Vielä Delilah,

    niin siis tämä piti vielä sanoa, että jos noita Big Brother -tyyppisiä pienet lapsensa kuukausiksi jättäneitä äitejä on noin paljon jo julkisella estradilla, niin paljonko heitä on luonnossa, kodeissa? Millaista kohtelua nämä lapset saavat neljän seinän sisällä?

    VastaaPoista
  60. On helppo yhtyä ajatukseen, että kodista kaikki lähtee! Ennen vanhaan monella oli mahdollisuus olla kouluikään saakka kotona - kiitos vaan äitikulta - vaikka taloudellisesti silloin oli monessa perheessä tiukkaa. Miksi ihmeessä siihen ei nykyään ole varaa? (Tai siis miksi pitää saada pelit ja vehkeet ja talot ja tavarat sen kustannuksella, että ei sitten pysty hoitamaan jälkikasvuaan kotona, kun se ei ole taloudellisesti mahdollista? Arvovalinta.)

    Jos tutkittaisiin perinpohjin kaikkien teurastajien ja murhaajien taustat, varmasti jokaisella olisi lapsuudessaan ollut jokin niin perusteellinen kokemus hylkäämisestä / arvottomuudesta, että se olisi "selittänyt" myöhemmät hirmuteot.

    En tarkoita niin että kotioloissa olisi välttämättä ollut isommin vikaa. Vanhemmat olisivat saattaneet olla esim. autuaan tietämättömiä lapsensa asioista (esim. koulukiusaamisesta) ja SE - henkinen poissaolevuus lasten elämästä - ei ole lapsen vaan venhempien vika.

    Ok, päässä saattaa napsahtaa, puhutaan siis mielisairaudesta.

    Tuskinpa vaan kenelläkään, joka ei ole kokenut henkistä hylkäämistä / arvottomuutta napsahtaa sillä tavalla, että tarvitsee alkaa tappohommiin. Yleensähän esim. skitsofreenikot eivät ole vaaraksi kenellekään vaikka käytöksellään hämmennystä herättävätkin.

    Tuollaiset BB:t ovat malliesimerkki siitä miten pihalla ihmiset ovat.

    Paljon vähemmän pihalla ei ole ihminen, joka käyttää kallisarvoista aikaansa moisen moskan katselemiseen.

    VastaaPoista
  61. Tähän perään on poikaa heittää vinkki Hyvästä Ohjelmasta!

    Tietoisesti televisiottomuuden valinneetkin pääsevät katselemaan Ylen Areenalta laadukasta matskua.

    Mielen salattu voima -dokkarin kolmas osa on nähtävillä vielä 7 päivää.

    Katsokaa kenellä on aikaa (siis kenellä nyt ei olisi tuntia aikaa?!) ja puhutaan sitten Tärkeistä Asioista!

    VastaaPoista
  62. Noin se menee,

    vanhempia ei kuitenkaan voi tuomita, sillä ei tuomitseminen vie mitään asiaa eteenpäin.

    En kuitenkaan ymmärrä sitä puhetta, että vanhempia ei saa syyllistää, koska he ovat tässä yhteiskunnassa kovan paineen alla.

    Miten niin ei voi syyllistää? Kyllä voi, sillä syyllistäminen ei ole sama asia kuin tuomitseminen. Ei kukaan muu voi tehdä elämänvalintoja vanhempien puolesta.

    Ihmettelen suuresti sitä, että yhteiskunta haluaa säädellä homopariskuntien lapsensaantioikeutta, samaten yksinäisten naisten hedelmällisyyshoitoja. Normipariskuntien lapsensaantioikeuksia sen sijaan kukaan ei tahdo rajoittaa, vaikka kaksi psykopaattia tekisi kymmenen lasta.

    VastaaPoista
  63. Jos yhteiskunta hyväksyisi täysin liberaalin lapsensaantioikeuden synnytyksineen ja adoptioineen olisi se kannanotto, että kasvatuksella on vain pieni osuus siihen minkälaiseksi aikuiseksi lapsi kasvaa. Lapsen perinnöllisiin käyttäytymispiirteisiin on vain vähän vaikutusta siihen onko kasvattajana homo, lesbo, hetero, yksinäinen tai perheellinen. Tutkimusten valossa siitä ole mitään pitävää näyttöä. Vaikka noihin edellämainittuihin vaariaatioihin otettaisiin identtiset kaksoset, niin he olisivat tostensa kaltaiset yhtä paljon/vähän kuin samat vanhemmat jakavat kaksosetkin.

    Lapsensaantioikeudella yhteiskunta haluaa tietenkin simuloida vallitsevia moraalisia, eettisiä, uskonnollisia ja poliittisia näkemyksiä. Jos ei niin olisi niin sehän lähentelisi totalitarismiä.

    Persoonallisuuspiirteiden vaikutusta voisi hyvin seurata Big Brotherista jos rinnalla olisi saman henkilön päiväkotiaikainen tosi-tv. Samat piirteet saattaisivat ryhmädynamiikan mukaisesti korostua. "Kuva" voisi olla tyystin erilainen kuin vanhempien "aikalaiskuvaus". Jos "Kuiskiksella" olisi kuusi lasta niin, mahdollisuudet, että heistä ei kukaan aikuisena katsoisi Big Brotheria ovat aika pienet.

    Siitä, mikä on vielä parempaa kasvatusta kuin "rajoja ja rakkautta", en sano mitään.

    VastaaPoista
  64. Iines; "Tämä sen sijaan vähän hymyilyttää: "matkieksani"."

    Itsekin kirjoittaessani pysyhdyin tuohon sanaan ja mietin hetken, ettei tämä ihan näin taida mennä - mutta saunafiiliksissäni ajattelin että olkoon.

    Arskakin taitaa olla Päätalonsa lukeneita, sillä Kalle opetti monelle rintamaan asukille mitä maalikylä tarkoittaa. Me pohjoisen pojat tietysti tiesimme sen lukemattakin.

    Lieksa-syndroomassa on kyse ikiaikaisista asioista. Hieman vihiä saa esim. tämän päivän Hesarin jutusta, jossa kerrotaan kuinka maahanmuuttajia pitää opastaa, ettei esim. kanaa ei saa paistaa suoraan levyllä, vaan pitää käyttää paistinpannua.

    Ja ettei sähköuuni ole lämmityslaite.

    Sen tietäminen ei ainakaan johdu ihonväristä, sillä muistan kuinka nuoruudessani kerrottiin totena (jota se varmaan olikin) kaivoskyläämme kerrostaloon aikoinaan muuttaneista syrjäkylien emännistä, jotka latasivat polttopuita sähköhellaan ja valittivat sitten, että uuni savuttaa.

    Ennustanpa huvikseni, ettei kolmen vuoden kuluttua Lieksassa asu yhtään somalia, vaan kaikki ovat muuttaneet tänne pääkaupunkiseudulle.

    Lieksa on outo paikka tiedettiin jo Simpauttajassa.

    VastaaPoista
  65. Äitien "oleilu" Big Brotherissa, tasa-arvoisesta perheyhteisöstä, ei vaikuta edes pahalta. Isät katsovat lasten kanssa kotona telkkarista äiskän päällepäsmäröintiä tai "ruskeakielistä" myötäilyä. Tosi hyvä foorumi opettaa lapselle, ettei kannata tehdä niinkuin vanhemmat tekee, vaan niinkuin ne käskee. Murrosiän jälkeistä eroahdistusta on myös hyvä opettaa pienelle lapselle hyvissä ajoin ja viedä se välillä päiväkotiin jotta vanhemmille jää laatuaikaa vanhemmuuden taakan alla. Sijaisperhetoiminta tulisi myös sisällyttää kotivähennykseen aivankuin siivousapu tai lemmikkien ulkoiluttaminen.

    VastaaPoista
  66. Kuulehan Arska,

    kun nämä Big Brotherin äidit ovat valokuvistakin päätellen hyvin nuoria, pari on ehkä kaksikymppistä ja yksi kolmikymppinen, niin heidän lapsensa ovat kaiken järjen mukaan pikkulapsia, alle kouluikäisiä. Ei tämänikäisten pitäisi olla erossa äidistä kuukausikaupalla, koska pikkulapsella ei ole ajantajua.

    Keltikangas-Järvisen mukaan karkea ohje erossaolosta on se, että kolmeen vuoteen ikävuoteen saakka lapsi kestää kiintymyssuhteen mitenkään häiriintymättä niin pitkän eron äidistä kuin on hänen ikänsä + 2. Alle vuoden vanhana se on tunteja, myöhemmin päiviä. Viiden kuukauden ikäinen lapsi kestää siis 7 tunnin eron äidistä, kahden vuoden ikäinen 4 päivän eron, kolmen ikäinen 5 päivän, neljän ikäinen 6 päivän, viiden ikäinen viikon.

    Kun tässä mainituilla naisilla on hyvinkin pieniä lapsia, he varantavat poissaolollaan lapsensa mielen tasapainoisen kehittymisen.

    En jaksa ymmärtää, että ihmiset ovat niin kylmiä lapsilleen, laiskoja ja tietämättömiä elämän perusasioista. Samoin tekevät ne nuoret äiskät ja iskät, jotka hylkäävät lapsensa, jopa imeväisensä vielä hoitajan huomaan, ja matkustavat viikonkin lomalle hummailemaan. Lapsi on niin vähän aikaa pieni ja hoivaa tarvitseva.

    VastaaPoista
  67. Vielä Arskalle,

    päiväkoti on hyvä paikka, mutta vasta kolmesta vuodesta ylöspäin. Myös subjektiivinen päivähoito tulisi lakkauttaa, ja antaa hoitopaikka vain, jos vanhemmat tekevät työtä tai opiskelevat.

    En oikein ymmärrä lausumaasi: Jos yhteiskunta hyväksyisi täysin liberaalin lapsensaantioikeuden synnytyksineen ja adoptioineen olisi se kannanotto, että kasvatuksella on vain pieni osuus siihen minkälaiseksi aikuiseksi lapsi kasvaa.

    Miten ihmeessä tämä vaikuttaa siihen, miten lapsia kasvatetaan? Uskon, että lasta kiihkeästi toivovat kasvattavat lapsiaan pääsääntöisesti rakkaudella ja sopivilla rajoilla, siis hyvin. Vai epäiletkö homojen ja yksinäisten äitien kasvattavan keinohedelmöitetyt tai muualla siitetyt lapsensa vinoon?

    VastaaPoista
  68. Voin sieluni silmin nähdä Tapsan kirjoittamassa "matkieksani", ihmettelemässä sanaa mutta ottamatta asiasta paiseita saunafiiliksissä & naapurilaiturin tyttöjen kuvat mielessä! ;)

    Nuoret tytöt ovat usein tosi herttaisia! Tänäänkin kaksi sai hymyn huulille.

    Päivemmällä ajelin bussilla keskustaan ja takanani istui kaksi about 17-18 -v. tyttöä. (Ikäarvion tein myöhemmin, kun käännyin tyttöjen puoleen ja sanoin heille pari valittua sanaa.)

    Toinen tytöistä kertoi uudesta kivasta kaveristaan, jonka nimi alkaa U:lla. "Mä en voi sanoa sitä, se on niin hervoton", kaikki hyväntahtoisen naurun säestämänä.

    Toinen tyttö ehdotti että mitäpä jos hän kirjoittaisi nimen jos ei voi sanoa sitä ääneen.

    "Hei tää on ihan kauheeta, en mä sitä nimeä naura vaan itseäni kun tää on muka niin hauskaa."

    Nimeksi paljastui Ursula eikä se sitten enää niin hirveästi naurattanut kun sen sai sanottua.

    Matka jatkui samanlaisen iloisen, hyväntahtoisen naurun säestämänä vaikka keskustelunaiheet vaihtuivat moneen kertaan.

    Juuri ennen kun jäin bussista, käännyin tyttöjen puoleen ja kiitin heitä ilmaisesta nauruterapiasta "ja tää on hei hyvällä, en tarkoita veetuilla!"

    Palkkioksi sain matkan makeimmat naurut!

    VastaaPoista
  69. Tuossa 5. väittämässä, niin ymmärsin, halutaan kertoa että vnhemmat voivat kasvattamalla kasvattaa, perimästä riippumatta, lapsesta persoonallisuuspiirteiltään sellaisen kun haluavat.

    Nyt siitä onkin yks'kaks kehekeytynytkin hoitomenetelmien arviointi. John Bowlbyn kiintymysteoriaa on esitelty jo 60-luvulla. Rusasen tutkimuksessa mainituille uhkille on lähtökohtana nykyisiksi käytännöiksi muododtuneet ryhmäkoot/resurssointi. Jokainen ymmärtää että menettelytavat 30 lapsen ryhmässä eivät ole omotionaalisesti kohdallaan lapsen kannalta.

    "Breivikkejä" kasvaa aivan yhtä hyvin, vaikka niiden äitikullat olivat olleet aina kotona.

    VastaaPoista
  70. Iines, en ole seurannut Big Brotheria, mutta samaa lastensa "hylkäämistä" olen ihmetellyt nuoren poliitikkonaisten kohdalla.

    Kuunkuiske ihmetteli kommentissaan, miksi nykyään ei olisi varaa jäädä hoitamaan pientä lastaan, jos ennen muka oli. Sitä onkin aihetta ihmetellä. Kyse ei kaikissa tapauksissa voi olla varallisuuden puutteesta, vaan arvoista ja tärkeysjärjestyksestä. On myös ehkä toisia syitä.

    Laki mahdollistaa nykyään lapsen hoidon kotona kolmeksi vuodeksi ilman, että sen vuoksi menettää työpaikkansa. Näin ainakin teoriassa. Tosiasiassa voi käydä niinkin, että äidin palattua hoitovapaalta töihin 1) hänet sijoitetaan toisarvoiseen työhön, joka ei vastaa hänen ammattitaitoaan ja entistä työtään 2) ja/tai hänet jonkin ajan kuluttua irtisanotaan muka työn vähenemisen ja taloudellisten syiden vuoksi. Työpaikkansa saavat pitää ne, jotka eivät ole pitäneet mammalomia. Ehkä työssäkäyvät pienten lasten äidit siis syystäkin pelkäävät työpaikkansa puolesta.

    Kun muutama kymmenen vuotta sitten jäi kotiäidiksi ilman 3 vuoden lainsuojaa työpaikan säilymisestä, oli kuitenkin erittäin todennäköistä, että haluavalle töitä löytyi mammavuosien jälkeen, joko entistä tai uutta. Työntekijöiden määrää ei oltu työpaikoilla kutistettu minimiin, koska voiton maksimointi ei vielä ollut huipussaan. Nykypäivänä on toista.

    Tänä päivänä kunnilla on velvoite hoitopaikan järjestämiseen tietyn ikäisille lapsille. Se saattaa osaltaan houkuttaa vanhempia viemään lapsensa vieraalle hoitoon muuta vaihtoehtoa syvällisesti edes pohtimatta.
    Muutama kymmenen vuotta sitten hoitopaikan järjestämisvelvoitetta ei kunnilla ollut. Ellei perhe sattunut omistamaan joko isoa kasaa rahaa lastenhoitajan palkkaamiseksi kotiin, tai mummuja ja vaareja, ansiotyötä vailla olevia sukulaisia ja tuttavia tai muuten vain halukkaita varaäitejä, oli ainoa vaihtoehto äidin jäädä itse hoitamaan lastaan huolimatta taloudellisesta tilanteesta tai omasta halustaan.

    Onnellista oli se, että moni huomasi "uhrauksensa" jälkeen todeksi sananlaskun "lapsi leivän tuo". Vaikka kukkaron nyörejä kiristettiin ja menoista tingittiin, oltiin onnellisia. Oli terveyttä, oli rakkautta, oli aikaa toisilleen.

    VastaaPoista
  71. Arska,

    viides väittämä [Syytän vanhempia lasten pilaamisesta] ei toki väitä, että geeniperimä ei merkitse mitään. Sitäkään en väitä, että vanhemmat muokkaavat lapsensa persoonallisuuspiirteet.

    Geeniperimä vaikuttaa aina vastaansanomattomasti omalla tavallaan, kuin höyryjyrä. Samaten lapsen persoonallisuudenkehitys muotoutuu paljolti lapsen oman temperamentin pohjalta. Temperamentti on synnynnäinen, ei muokattavissa oleva piirre.

    Jos nämä kumpikin ovat hauraat, tai valmiiksi vähän huterat, lapsen varhainen hylkääminen ja laiminlyönnit hänen kohtaamisessaan voivat vaikuttaa kaksin verroin haitallisesti lapsen terveen minäkuvan ja kokonaispersoonallisuuden kehitykseen. Jos nämä taas ovat vahvat ja ehkä erilaiset kuin vanhemmilla, ne voivat puolestaan estää hylkäämisten haitallisia vaikutuksia.

    Jos lapselle esimerkiksi ei ehdi kehittyä mielikuvaa äidistä ennen päiväkotiin viemistä, se voi altistaa lapsen kärsimyksille, sillä lyhytkin ero äidistä merkitsee hänelle tyhjyyttä, hylkäystä.

    Mielikuvien synty taas on edellytys ihmisen empatiantajun kehittymiselle. Esimerkiksi narsistisilla henkilöillä mielikuvien syntyä ei ole tapahtunut, joten narsisti ei osaa eläytyä toisen ihmisen tunteisii, häneltä puuttuu empatiantaju.

    Kolmivuotias pystyy jo hahmottamaan mielikuvan äidisrtä silloin kun hän on pois, ja tämän taidon avulla hän pystyy palauttamaan äidin mieleensä päiväkodissa, ja kestää eron ja oppii vähitellen itsenäisemmäksi.

    VastaaPoista
  72. Delilah,

    vähiin on minunkin BB-seuraamiseni jäänyt, mutta noiden henkilöiden taustat katsoin kun ohjelma alkoi. Nyt en tiedä enää BB-ihmisten vaiheista juuri mitään muuta kuin sen, että ohjelmahan kestää elokuusta lähes jouluun. Miten kummassa kaksikymppisten naisten pikkulapset kestävät ilman äitiä kuukausikaupalla? Minusta ohjelmaan ei saisi ottaa pienten lasten vanhempia.

    Delilah, mainitset aika selkeitä työoikeuden rikkomuksia kommentissasi. Noita hoitavat työpaikkojen luottamusmiehet, jos ovat hiukankaan tehtäviensä tasalla. Ei noin saa alaisia kohdella.

    Itse toivoisin yksinhuoltajillekin mahdollisuutta kolmen vuoden hoitovapaaseen.

    VastaaPoista
  73. Koulun lääkäri ajoi Teresinan taloon tutkiakseen koulun oppilaan elinolosuhteita.
    "Kun hän käveli pihan halki, rääkyivät ryömijät, konttaajat ja kumoonkellahtajat yhteen ääneen kuin jokin hirvittävä sinfonia olisi soinut. Lääkäri seisoi keittiön avoimella ovella. Omin silmin hän näki mummon menevän lieden luokse, kastavan ison kauhan kattilaan ja kylvävän keitettyjä papuja lattialle.Heti taukosi meteli. Ryömijät, konttaajat ja kumoonkellahtajat rupesivat touhuamaan äänettöminä, kulkivat pavulta pavulle ja pysähtyivät vain niin pitkäksi aikaa, että saivat ne niellyksi. Mummo palasi tuolilleen viettääkseen pari rauhan hetkeä."


    -John Steinbeck: Ystävyyden talo

    VastaaPoista
  74. Kasvattamisesta kun en mitään tiedä, ajattelin että eikös tuossa ollut jotain sen kaltaista. Eikä kenenkään kannata olla huolissaan Teresinan lapsien monipuolisesta ruokavaliosta, sen ainoana sisältönä olleiden papujen saanti on välillä uhattuna, mutta turvautuu uskomattomien sankaritöiden jälkeen.

    Melleri-kirja näkyypi sekin olevan varattuna meidän kirjastosta. Taidan ostaa, kahdeksattasataa sivua tekstiä, mutta epäilemättä vetävää. Ja tuollaista kirjaa voi aina harppoa kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista
  75. Tulee mieleen romanialaisen vammaisten lasten sairaalan ankeat olot tuosta sinänsä taitavasti poimitusta katkelmasta. Siellä luunmurtumiakaan ei lapsilta tunnistettu saati korjattu. - Tuota kirjan tapahtumaa en muista, pitänee kerrata koko kirja.

    Mellerin elämäkerta tulee vissiin vasta tammiluun kirjaksi, koska se on niin paksu.

    VastaaPoista
  76. Katkelma toki on hyvin pieni sivuhyppäys kirjassa.

    Mutta se ei kuitenkaan ole romanialaista lastensairaalaa, kyse on samasta kuin koko kirjasta: Pienten, heikkojen, huonojenkin ihmisten ymmärtävää ja empaattista kuvausta.

    Lääkäri muuten sittemmin päivittelee kun käsityksensä mukaan lapset syövät suorastaan myrkkyä, silti ovat terveimpiä näkemiään.

    On siinä Anhavan Melleristä lukemista, se kuitenkin minua kiinnostaa.

    VastaaPoista
  77. Noilla lapsilla on vastustuskykyä bakteereja vastaan toisin kuin hyvin steriilisti kasvatetuilla ja suojelluilla lapsilla.

    Olen itsekin aina ajatellut, että lasten täytyy antaa syödä vähän kuraa, hiekkaa ja lunta, niin uteliaisuuskin tyydyttyy eikä lapsista tule allergisia. Niinpä meillä ei olekaan koskaan olut minkään sortin allergiaa saati korvatulehduskierteitä.

    Anhavan Melleri on muuuten kokoonsa nähden yllättävän hintainen, ei kalliimpi kuin ohuemmat kirjat. Itse en ole vielä ehtinyt aloittaa. Einesbaarin kirjojejn kanssa pitää kyllä vähän kiirettä, jos kaikki aikoo lukea. Kun noiden lisäksi on muitakin kirjoja tuossa houkuttamassa.

    VastaaPoista
  78. Sinulla emäntänä on siinä melkoinen urakka.

    Minä en pysty aivan jokaiseen, ennakkoluuloillani valitsen itselleni sopivimmat.

    Mikis vetosi kirjojen lukemisen henkilökohtaisuuteen, minullekin kirjat ainakin siinä meielessä sitä ovat, että ikinä en ole halunut/pystynyt seuraamaan lukemisissani mitään ympäristön luomia pakkoja, ainakaan tarvista enempää.

    N. 35 euroa on todella edullinen hinta noin laajasta kirjasta, vaan rahaa se tietysti sekin on.

    VastaaPoista
  79. Niin on Riku,

    melkoinen urakka, ja armahdankin itseäni: en aio lukea kaikkia kirjoja, koska en yksinkertaisesti ehdi, jos niitä jatkossakin tulee tähän tahtiin. Luen vain sen, minkä tahdon ja ehdin. Eli siis kaikki. Ei kun katsotaan nyt.

    Minullahan on muitakin lukuprosesseja vireillä. Tilaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta usein kirjoja, sieltä saa alan lukemista, jopa muutamalla eurolla kipale. Esimerkiksi Daniel Djurbergin Geografia alkavillen, Michael Agricolan Abckiria tai Alpo Räisäsen etymologinen nimistöntutkimusopus ja pari muuta tulivat pikkurahalla. Näitä on kiva tutkia.

    Minullekin kirjoista puhuminen on ollut aika vierasta, vähän kuin tekohengitystä. En kuitenkaan näe estettä sille, etteikö lukemastaan voisi jutella, asioitahan kirjoissa käsitellään. Keskustelu kirjoista tukee samalla kirjoittamista ja nostaa kirjailijan työtä ja kirjoja hengentuotteina arvoon, joka niille materiaalisessa ja ahneessa maailmassa kuuluu.

    VastaaPoista
  80. Geeniperimä ei ole hauras eikä hutera se vain, on.

    Kiintymyssuhde muodostuu aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksesta ja tuoksi "äidiksi" kelpaa kuka tahansa aikuinen joka vastaa lapsen tempperamenttipiirteisiin hoivan ja turvallisuuden antamiseksi. Kiintymyssuhde, vaikkakin on persoonakohtaista, muodostuu yleensä kyllä 1. ikävuoden aikana.

    Narsistinen aikuinen kehittyy yhtä hyvin lapsesta jota epärealistisesti ihannoidaan tai laiminlyödään. Turhautunut ja masentunut kotiäiti ei ehkä ole kiintymyssuhdeteorian esimerkkiäiti, vaikkakin aika tavanomainen.

    Kiintymyssuhteella tuntuu olevan aika vahvat yhtäläisyysmerkit äitimyytin kanssa. Liisa K-J ei ehkä niinkään ota perinteistä ydinperhettä esimerkiksi, vaan puhuu ensisijaisesta huoltajasta ja omahoitajasta. Ongelmat ovat hänenkin mukaansa poliittisia ja taloudellisia.

    VastaaPoista
  81. Minkähänlaisia perkel... tai siis aikuisia noista minun kakaroistani kasvaa kun ne niin helevetin paljo (24h/vrk) viettävät tämmöisen isänjuuttaan kanssa?

    VastaaPoista
  82. Iines: "...Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta usein kirjoja, sieltä saa alan lukemista, jopa muutamalla eurolla kipale. Esimerkiksi Daniel Djurbergin Geografia alkavillen, Michael Agricolan Abckiria tai Alpo Räisäsen etymologinen nimistöntutkimusopus..."

    Kiitos vinkistä, Iines. Tällaisia suosituksia otan mielelläni vastaan. Eli alan myös tilailla suoraan SKS:sta.

    Alpo Räisänen, joka kuoli muuten keväällä, on tuttu mies, sillä hän tutki myös Kainuun murteita, syntyjään surunsalamelainen kun oli. Olen lukenutkin häntä.

    Räisäsellä on yhteys myös sinuun, eikö vain? (Mutta ei kerrota muille.)

    VastaaPoista
  83. Abckiria. 32 s.
    Näköispainos Mikael Agricolan ABCkirian eri painosten säilyneistä katkelmista.
    5 e.

    Mikael Agricola: Abckiria. Kriittinen editio. 126 s.
    26 e.

    Räisänen, Alpo
    Nimet mieltä kiehtovat. Etymologista nimistöntutkimusta. 317 s.
    28 e.

    VastaaPoista
  84. Valto ei huolta.

    Jopa Jari Sinkkonen puhuu vahvasti patriarkaatin puolesta. On miehiä ja "miehiä", joista ei ole poikien kasvulle juuri muuta tukea, kuin olla varoittavana esimerkkinä.

    Hän puhuu syystä tai toisesta perheestään ulosheitetyistä miehistä ja miehistä jotka ovat tyytyneet osaansa vaimon tohvelin alla.

    VastaaPoista
  85. Miten Suomelle käy globaalissa kilpailussa?

    Mikäli uskomme, ja miksemme uskoisi, että suuri osa ihmisistä äänestää etujensa vastaisesti. Ainakin jos uskomme yhdysvaltalaista tutkijaa joka ylistää suomalaista koulutusjärjestelmää.

    Amerikkalaiset näkevät että Suomen 4 % lapsiköyhyys takaa paremman tasa-arvoisuuden koulutukseen kuin heidän 22 % tasonsa. Siellä vain parhaat yksityiskoulut ovat keksineet että taideaineet, leikkiminen ja pelaaminen ovat oivallisia kehittämisalueita kohden laajenpaa ihmisyyttä. Pienet luokkakoot ja kaikenmaailman etnisten ryhmien pääsy osalliseksi hyvästä opetuksesta on kuolinisku kilpailulle.


    Suomi on vielä pahasti jälkijunassa uusliberalistisesta markkinatalousjärjestelmässä joten tarvitsemme vielä suurempia tulo-, terveys- ja koulutuseroja.

    VastaaPoista
  86. Arska, Valto,

    tietenkin "äidiksi" kelpaa muukin kuin biologinen äiti. Tämä on peruskauraa, jota pidin kaikille itsestäänselvänä.

    Eihän vastasyntynyt tai hyvin pieni vauva voi tietää, kuka on hänen biologinen äitinsä, vaan hänelle on tärkeää vain se huolenpito ja välittäminen, mikä häneen kohdistuu. Äidit nyt vain luonnollisista syistä ovat lapselle läheisin ensi kiintymysside, eikä tämä tarkoita, etteikö isä olisi yhtä tärkeä hetken kuluttua. Vauvan maailma nyt vain on muotoutunut niin, että aluksi siinä tunnistetaan iholla ja suulla, siiten muilla tavoin, aisteilla.

    En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että äidin tärkeydestä puhuminen olisi isän tärkeydestä pois.

    Ja vielä Arska, narsismi kehittyy tosiaan monella tapaa, myös lasta paapoen, jolloin lapselle jää kaikkivoipaisuuden harha päälle. Tästä olen mielestäni puhunut rajojen asettamisen yhteydessä: narsismi versoo sekä rakkaudettomuudesta ja rajattomuudesta.

    VastaaPoista
  87. BlogiLeaks,

    kaikki mainitsemani kirjat ovat kyllä erihintaisia kuin mainitsemasi, jotka ovat nähtävästi nykyisiä listahintoja.

    Kuulun SKS:n postituslistalle, ja tilasin kirjani tarjoushintaan huomattavastikin halvemmalla. Esimerkiksi Räisäsen etymologinen nimistöntutkimuskirja ei maksanut kymmentäkään euroa.

    Tuo Michael Agricolan Abckirian näköispainos on ohut, mutta sisältää siis kaikki Abckirian säilyneet katkelmat sellaisenaan.

    Mainitsemasi toinen Mikael Agricolan Abckiria on Kaisa Häkkisen opus, ei Agricolan. Häkkisen opuksessa on historiaa ja taustatietoja sekä tieteellistä esitystä varsin runsaasti. Siksi se on paksumpi ja kalliimpi.

    Mielenkiintoinen on muuten Yury Shikalowin "Ilona on käki metsässä, ilona on lapsi perehessä" - Syntymä-, imeväiskuolleisuus ja aviottomat lapset Vienan Karjalassa ja Vienanmeren länsirannikolla 1860 - 1910-luvulla. Tämäkään lähes 264-sivuinen teos ei maksanut muistaakseni kymmentäkään euroa.

    VastaaPoista
  88. Tapsa,

    kannattaa siis liittyä SKS:n postituslistalle. Merkitsee vain sähköpostiosoitteensa sinne jonnekin, niin tarjouksia alkaa tulla, ei kovin usein, mutta mukavasti silloin tällöin.

    Itse liityin, kun tilasin Mikiksen vinkistä paksun Viron historian, joka muuten nyt näkyy olevan siellä huippuedullisessa isänpäivätarjouksessa 20,00 euroa!

    Jaa että Alpo Räisänen liittyy minuunkin? Kun minun sukujuureni ovat vallan muualta kuin idästä tai Savosta päin.

    VastaaPoista
  89. "En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että äidin tärkeydestä puhuminen olisi isän tärkeydestä pois."

    Toteamus on silkkaa hurskastelua. Äidin ensiaijaisuus ja erityisyys ne vasta itsestäänselvyyksiä ovat olleet. Isät ovat jääneet mopen osaan, varavanhemmaksi, toissijaisiksi. Se, että mies ei voi synnyttää eikä imettää on itsestäänselvyyksien äiti. Mutta se, onko vain äidillä onnen avaimet käsissään biologisen välttämättömyyden vuoksi, onkin jo vähän epävarmenpaa. Jari Sinkkonen menee jopa niin pitkälle että äidin sydän- ja suolistoäänet liittävät lapsen kiinteämmin äitiinsä. Pysyvyydestä hän ei mainitse mitään.

    Myös isän piereskely, röyhtäilyt ja muut sohvalla tv:n ääressä makoilun tuottamat äänet on helppo integroida osaksi todellista vuorovaikutuksellisuutta ja yhteisvanhemmuutta. Koska lapsi kasvaa myös vanhempien keskinäisen vuorovaikutuksen tilasta niin isukin ollessa "leivänhaussa" niin niitä aistiärsykkeitä voisi päivät pitkät soitella vatsanpeitteillä iPodilta, myös äidin virkistämiseksi.

    Niin Keltikangas-Järvisen, Rusanen kuin Sinkkosen keskeisin sanoma perustuu kiintymyssuhdeteoriaan. Niissä äidin roolin ja ydinperheen ensisijaisuus tuodaan osittain tai epäsuorasti esiin, muita näkökulmia valottamatta.

    VastaaPoista
  90. No nyt tulee hyviä vinkkejä. Liityn ja tilaan heti. Olenkin tuota Zetterbergiä etsiskellyt jo antikvariaateista, muttei ole sattunut silmään.

    Niin, en minä väitä, että Räisänen sinulle sukua olisi tai edes vanha heila (pääpaino sanalla vanha), kunhan vaan lämpimikseni puhelen.

    Minä muuten pidin ensimmäisenä omia lapsiani sylissäni ja sitten vasta annoin äidin viereen. Molemmista tulikin sitten ns. isän lapsia.

    Muuten kyllä periaatteessa yhdyn näillä tiedoillani tähän Iineksen välittämään teoriaan äidin roolista.

    VastaaPoista
  91. Kuunkuiske muistaakseni sanoikin kerran, että "vanhempien suhde on lapsen koti" - ja oman kokemukseni perusteella uskon tähän kätkeytyvän suuren viisauden.

    Ei tavara, ei virike, ei ruoka, ei lelut, ei harrastukset, ei välineet, ei autot, ei pelit, ei vehkeet - vaan vanhempien eli koko perheen keskinäinen suhde.

    VastaaPoista
  92. Arska,

    tietenkin äiti imettäjänä, synnyttäjänä ja biologisten vaistojensa ohjaamana on lapselle ensisijainen!

    Tämä on paitsi itsestäänselvyys, myös järkeenkäypää. Se ei poissulje sitä asiaa, että koko perhe on tärkeä lapselle, mutta ei suinkaan yhtaikaa ja heti. Äiti tulee pikkuvauvalle ensin, mikäli hän ei ole kuollut synnytykseen, on terve ja henkisissä voimissaan, eikä masentunut synnytyksestä. Sitten vähitellen tulevat muut perheenjäsenet ja ihmiset, vuosien aikana.

    Ihminen on rakennettu niin, että hän vastasyntyneenä ja imeväisikäisenä pystyy muodostamaan kiintymyssuhteen vain yhteen samana pysyvään henkilöön. Tältä pohjalta äidin rooli on tietenkin korvaamaton.

    Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö muut voisi hoitaa ja rakastaa vauvaa. Tottakai voivat, ja heidän pitääkin, mutta yhden ja saman tulisi olla ensisijainen hoitaja, jotta lapsen turvallinen kehitys ja perusluottamus ihmisiin lähtee hyvään käyntiin. Vasta kun lapsi oppii mielikuvan äidistä, sen että äiti on olemassa silloinkin kun häntä ei näy, hän on matkalla kohti erillisyyttä äidistä ja kypsä solmimaan ihmissuhteita esimerkiksi vieraisiin hoitajiin.

    Olet Arska väärässä tuossa kommenttisi lopussa: muita näkökulmia valottamatta. Mainittujen tieteilijätohtoreiden esityshän pohjautuu tutkimustuloksiin, ei oletuksiin ja pimeiden nurkkien tutkimatta jättämisiin.

    VastaaPoista
  93. Minusta on hyvä, että isätkin osallistuvat synnytykseen ja saavat vauvan lämpimäisinä syliinsä. Tämä karsii turhaa vauvan varomista ja etäältä katselua kun näkee, miten vahvaa tekoa vastasyntynyt on. Isänsä lapsiahan ne vauvat ovat. Kätilö taisi sanoa sinullekin Tapsa, että onpas isänsä näköinen tyttö/poika?

    Vanhempien suhde on taatusti lapsen koti, kyllä! Seiniäkään ei tarvita, jos tuo asia on kunnossa. Sama pätee yksinäissynnyttäjiin: äidin syli on lapsen koti, muuta ei tarvita.

    VastaaPoista
  94. En ole nähnyt täällä kenenkään asettavan sitä biologisesti määräytyvää ensisijaisuutta kyseenalaiseksi, en edes itseäni. Kysymys on sen nökökulman ja siihen liittyvien toimintamallien avartamisesta ja laajentamisesta.

    Liisa K-J osalta olen moneen kertaan kirjoittanut hänen fokuksensa, Rusasen ottaa nimenomaan kantaa perinteisten roolimallien puolesta ja Sinkkonen on suomentanut kiintymysteoreettisia tutkimustuloksia ja on julkisesti sen vankkumaton kannattaja, muutamia kliseisiä näkökulmia lukuunottamatta.

    Itsekin tuon napanuoravaiheesta kahteen kertaan rikastuneena totean sen melko merkityksettömäksi lapsen kannalta, ellei mukaan lasketa sitä, että synnytyksessä mukana ollut isä saattaa muutoinkin olla osallistuvampi lastensa kasvuvaiheissa mukanaoloon.

    Mikä on ihmisen koti? Jos kysymyksen asetanta on filosofinen, niin vastaus ei ole ainoastaan itsestään selvä, vaan se on "pässin lihaa".

    VastaaPoista
  95. Arska, Mikään ei ole ihmisen kasvussa"pässinlihaa".

    Ja Iines: "5. Syytän vanhempia lasten pilaamisesta."

    Miksi "syytät"?

    Tai jos syytät, silloin ajattelu tuon ympärillä joka tapauksessa pitää laajentaa koskemaan koko yhteiskuntaa ja tätä nykyä myös globaaliin sellaiseen. Jopa ihmis-nimiseen lajiin sen alusta alkaen.

    Vanhemmat eivät ole riippuvaisia tässä(kään) hyvinvointivaltiossa vain itsestään ja omista kasvatussuunnitelmistaan ja -haluistaan. Koko ajan joku tai jokin muu, jopa nimemätön uhka, huomisen pelot, ovat repimässä hihasta.

    Jos ei muu, niin tämä typerä pelikulttuuriin suuntaava maailma (vrt Italian Peruskonin suunnitelmat pelihelvettien lisäämisestä valtiontalouden reikien paikkaamiseksi).

    Se, ja kaikki mitä ympärilleen ihminen on kehitellyt, on keskeneräistä kaikissa kulttuureissa eikä tämä laji koskaan siihen harvojen kasvatussektorilla tavoittelemaan maaliin ennätä päästä: Sen estävät toiset, ne voimakkaimmat populaaiton jäsenet. Ne, jotka edelleen toimivat kuten viidakossa; vahvimman oikeuksien ideologialla.

    Muu on pehmytideologiaa. Tämä, että minä esmes kallistan joka päivä korvani lasteni puoleen ja yritän elää heidän lapsenmaailman ehdoillaan.

    En todellakaan koe, että niin saisin hyvillämielin tehdä; vanhempana. Ja sentäs toista kierrosta tätä TYÖTÄ teen kaikista synnytyksistä (6) mukanaolleena lähtien.

    VastaaPoista
  96. Valto,

    "Pässin liha" -kommentti oli noille "porukoille" jotka pitivät itsestään selvänä että "Ihmisen koti" on hengessä ei materiassa. Sitä mieltä minäkin olen – filosofisesti.

    VastaaPoista
  97. Arska,

    ei tiedettä tehdä valitsemalla mielipiteitä fokukseksi ja kiinnittämällä ne sitten tutkimustuloksilla paalutukseksi.

    Kyllä se menee toisinpäin. Tiede lähestyy kohdettaan ikään kuin ilmasta käsin, sitomatta käsiään mielipiteen taakse.

    Päätelmiä tehdään, kun koetuloksia on saatu - tämä on tieteenharjoittamista.

    Jos tutkimuksen tulos on se, että vauva ei aluksi pysty muodostamaan kiintymyssuhdetta kuin tuttuun yhteen ensihoitajaan, ei siinä ole fokusta asetettu äitimyyttiä tukemaan eikä kotihoitoon. Se on fakta, joka kannattaa ottaa huomioon, jos ajatellaan sitä, mikä on vauvan paras.

    Jos vielä tutkimustulos osoittaa, että jos tämä ensimmäinen tuttu kiintymyssuhde katkeaa, se voi vaarantaa lapsen minäkuvan kehityksen ja turvallisuudentunteen. Tämän puolestaan on osoitettu olevan edellytys ihmisen empatian tunteiden kehittymisessä, eli siis kasvussa terveeseen ihmisyyteen ja itseluottamukseen.

    Nämä ovat faktoja - fokus syntyy tutkimuksesta lukevan ihmisen päässä. Tutkija ei sitä sano, vaan toteaa vain, minkälainen kehitys on mahdollista tapauksessa a) tai tapauksessa b).

    VastaaPoista
  98. Minä luulen että yksilö on vain joukon laskennallinen perusyksikkö. Harha muodostuu oman pään näkökulmaongelmasta, oman pään sisällä tätä kaikkea on pakko tuijottaa.

    Nekin jotka ajattelevat olevansa "yksityisajattelijoita", ovat osa suurta samanlaisista koostuvaa joukkoa D2341/H17.

    VastaaPoista
  99. Iines,

    No nyt ei kannata juoksutta vettä tähän sementtiin.

    VastaaPoista
  100. Valto, kysyt, miksi "syytän" vanhempia.

    Verbi tulee teesin muodosta. Piti keksiä teesejä itsestään, ja asiaa on vaikea ilmaista lyhyesti ja napakasti muulla tavoin.

    En tietenkään syytä aktiivisesti juoksemalla vanhempien perässä toreilla ja huutamalla heille: olette syyllisiä, vanhemmat. Teesistä voi saada tämän mielikuvan.

    Jos minulta kysytään, sanon, että minusta lasten häiriökäyttäytyminen juontaa aina kotoa, ei koulusta. Jos lapsi on opetettu rakkaudella noudattamaan elämässä tarpeellisia rajoja, ja kunnioittamaan myös muita ihmisiä, hänellä on jo ne tarpeelliset hyvät tavat, jotka ihmisellä pitää olla yhteisöissä operoidessaan. Vanhempien tehtävä on rakastaa ja rajoittaa - muuta ei tarvita.

    Olen ylipäänsä sitä mieltä, että ihmisen taimi ei tarvitse erillistä kasvatusta tai käskytyksiä, riittää kun elää hänen kanssaan hänen hoivatarpeittensa mukaisesti, on läsnä hänelle, hänen elämässään suurimman osan ajastaan silloin kun hän on pieni ja toisen varassa.

    VastaaPoista
  101. Iines, nyt olemme eri poluilla asiasta, tai sitten samoilloa, mutta et ehkä ymmärtänyt mitä kärjistykselläni tarkoitin. Lapsi totta kai tulee hyvöksi ihmiseksi tällä: "Jos lapsi on opetettu rakkaudella noudattamaan elämässä tarpeellisia rajoja, ja kunnioittamaan myös muita ihmisiä, hänellä on jo ne tarpeelliset hyvät tavat, jotka ihmisellä pitää olla yhteisöissä operoidessaan. Vanhempien tehtävä on rakastaa ja rajoittaa - muuta ei tarvita.

    Olen ylipäänsä sitä mieltä, että ihmisen taimi ei tarvitse erillistä kasvatusta tai käskytyksiä, riittää kun elää hänen kanssaan hänen hoivatarpeittensa mukaisesti, on läsnä hänelle, hänen elämässään suurimman osan ajastaan silloin kun hän on pieni ja toisen varassa."

    ..mutta koska aikuinen, se vanhempi, isä ja äiti (tai) on kytköksissä ympäröivään maailmaan selkänahkaansa myöten, niin missä välissä se todella saa toimittaa tärkeintä tehtäväänsä PELKÄSTÄÄN lapsen oikeuksia ajatellen? Minä siis kone koko ajan, että minu pitäisi kysyä tältä liikea- ja mainosmaailman valttaamalta (kyllästämältä) yhteiskunnalta, että mistä SE saa parhaimman HYÖDYN. Ei suinkaan että mistä LAPSI sen saisi ja MIKSI.

    Anteeksi.

    VastaaPoista
  102. Joskus asetun mättäälle, so. sohvalle, ja ajattelen sinisiä ajatuksia ennen nukahtamistani: "on se kumma kun ihmiset yhä vaan ovat hulluja, vaikka tiede on kovasti eteenpäin kehittynyt ja nykyään saa auktoriteetteja lukiessa mielinmäärin lääppiä ruutua!" - Yksi professorikin todisti, vannoi ja itki että auktoriteettiuskoon kaikki sittenkin perustuu. Noh, ei se mitään, kukas meistä nyt täysillä vetelee, en minä ainakaan."

    VastaaPoista
  103. Siis anteeksi sitäkin, että tuli kirjoitusvirheitä koska en ollut yksin tälläkään hetkellä kun tässä istun; yksi pieni kinuaa polovella Pikku-Karhu-iltasatua ja toiset 7-veljestä lukemaan...

    VastaaPoista
  104. Auktoriteettiuskoon kaikki perustuu, ei siitä ole epäilystäkään. "Ai karsee kun toi puhuu ja tekee viisaita, siks mä kunnoitan tota auervaaraa/zizekiä/mannerheimia!"

    Niinku, et se on mun rahojen puolella!

    VastaaPoista
  105. Valto,

    ensinnäkin, en ajattele niin, että lapsen pitää tulla erityisen hyväksi ihmiseksi, kuten sanot. Kunhan varttuu omaksi persoonakseen omine temperamentteineen, mutta muidenkin tunteet huomioon ottaen.

    Arvelen ymmärtäneeni kyllä kommentistasi sen, että puhut ihmisen kytköksestä yhteiskunnan oravanpyörään, jossa vanhemmat ovat niin tiukasti, ettei lapsille yksinkertaisesti jää niin paljon aikaa kuin itse olisi valmis heille antamaan.

    Ajattelen niin, ettei lapsen kohtaaminen ja läsnäolo tarkoita määrällistä aikaa. Se tarkoittaa lyhyttäkin intensiivistä tuokiota, jolloin lapsi todella kohdataan ja puhutaan, kuunnellaan häntä.
    Se voi olla vaikka kymmenen minuuttia pelkkää lasta - vaikka maailma olisi ympärillä särkynyt ja pakastin sulaisi.

    Meillä Suomessa onneksi palkallisen äitiysloman pituus takaa sen, että lapsi saa olla rauhassa kotonaan ensimmäisen vuotensa. Monet ovat lisäksi valmiita tinkimään elintasostaan pari seuraavaa vuotta, ja pitävät lasta hoitovapaalla kolmivuotiaaksi saakka.

    Tätä alle kolmivuotiaitten kotihoitoprosessia vain tulisi tukea paljon enemmän, niin että siihen olisi kaikilla perheillä taloudellinen mahdollisuus, myös opiskelijoilla ja yksinhuoltajilla.

    VastaaPoista
  106. Riku, yhdyn tuohon, että auktoriteettiusko on valtaisa uskonto, kaiken aikaa leviävä.

    Niin monenlaisia voivat auktoriteetit olla. Jokin Guess tai Vuitton ovat tyttöjen auktoriteetteja, tai Gina Tricot. Nimi riittää näissä tapauksissa, viis siitä, millainen laukku tai rätti on.

    Luen usein huvikseni Tori.fi -kirppispalstaa. Siellä yksi nainen kauppaa sinnikkäästi järkyttävän näköistä kulunutta mummonveskaa 75 eurolla, kun se on Guess.

    VastaaPoista
  107. Valto vielä,

    minusta sinä olet ihana isä. Luet lapsillesi Seitsemää veljestä ja leivot lasten kanssa. Minusta sinun ei pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa, ja hieman ihmettelenkin. Sinun lapsillasi on kaikki hyvin, kun vaan vanhemmat jaksavat siinä oravanpyörässä. Toivottavasti jaksavat!

    Kas siinäpä se. Ei kai ihminen mitään voi sille, missä osassa kukin täällä on. Jotenkin olen vähän hindulainen. Sitä on osassaan ja näin on hyvä, tähän sopeudutaan.

    VastaaPoista
  108. Auktoriteettiusko, sen lisäksi että että on uskontoa, on tieteen syvin olemus.

    Onko monta professoria Lande Lindforsin jälkeen, jotka hyväksyvät eri mieltä olemisen?

    Tieteellinen kirjoittaminen tarkoittaa lukuisia lainauskia auktoriteeteilta, tai miltälie s-tanan ruunepereiltä.

    Suomen historia on huonon itsetunnon ja puutteellisen ällimällikän tulosta.

    Ei me oltu! - Oltiinhan me.

    VastaaPoista
  109. Mutta, vakavasti filosofoiden - eikö ole niin, että tieteessä vain fakta muodostuu auktoriteetiksi?

    Kuka voi kiistää tieteellisen faktan? Kun sille on näyttö, joka jopa joskus sulkee muut mahdollisuudet pois?

    Jos ei usko faktaan, jos ei toimi faktan varassa, niin silloinhan kehitys pysähtyy.

    VastaaPoista
  110. Iines, tiedän, että arvostat minua eikä arvostukseni sinun ihmisyyttäsi kohtaan ole myöskään kokenut inflaatiota; kasvat koko ajan kuten me kaikki muutkin yhteiskunnallisiin ja muihin keskusteluihin osallistuvat. Mutta haluan tökätä sinua silti välillä, koska yksioikoisuuteen ei meillä lastenkasvatuksiin osallisilla ei kertakaikkiaan nykyhektisyydessä yksinkertaisesti ole varaa. Vaikea selittää. Tuntuu, etten osaa sanoa, mitä tarkoitan tämän itsensä aiheen keskeltä kun mielipidettäni yritän hahmottaa...

    ...ehkä se on juuri sitä; avuttomuutta tosiasioiden arjessa?

    VastaaPoista
  111. Noh yleinen kehitys.

    Ei, vaan siis jos ei ole uutta faktaa vanhan faktan päällä, insinööritkään eivät keksi enää entistä monimutkaisempia vehkeitä.

    VastaaPoista
  112. ....ja taas tuli aivan... sanonko kenekälaisia, tahattomia virheitä kommenttiini... Onkohan minulla aivoinfarktti tulossa? Olispa mukavaa alkaa luulemaan jotain "terveellistä" välillä...

    VastaaPoista
  113. Valto,

    minua pitää tökkiä siinä kuin muitakin. Ei tänne hymistelemään ole tultu!

    Uskoisin, että on hyvä kun ihmiset ovat vilpittömästi ketään kumartamatta oman asiansa takana. Ja kyllä, arvostan sinut muutoinkin kuin lasten kanssa korkealle. Tämä ei ollut kumarrus, vaan suoraan sanominen.

    VastaaPoista
  114. Virheitä tulee, kun kirjoittaa nopeasti, Valto, älä huoli.

    Minä olen tässä mestari. Vedän lähes jokaisen illalla kirjoittamani kommentin takaisin ja korjaan virheet pois. Osa jää silti huomaamatta.

    VastaaPoista
  115. Ainoa kehitys, jonka merkille olen pannut, on että syljellä ei saa sormea kostuttaa, siten näyttöä lääppästä, että uusia asioita löytää.

    Ei vaineska, meistä ihmisistä on tullut tosi paljon parempia, minusta ainakin! Olen uudella tasolla, pyrin kohti elämän uimahyppyjen kymppimetriä.

    Saako lähettää terveisiä? Steve Jobsille sinne hautaan ja Jorma "jorma" Ollilalle jonnekin muualle!

    VastaaPoista
  116. Minä lähetän terveisiä Eino Grönille, sille nuoremmalle jolla vielä laulu kulki. Erkki Junkkaristakin muistan ja toivon, ettei Reijo Taipale tekisi "junkkarisia"...

    Tarja Ylitalollekaan ei ole vertaa eli Katri-"Metri"-Helena sekä Paula Koivuniemi saisivat jo siirtyä ansaitsimilleen eläkepäiville.

    Terveisiä myös muille kuukulkijoille...

    VastaaPoista
  117. Kehityksen pitää kehittyä. Insinöörien pitäisi keksiä itsepuhdistuvat puhelimet.

    Juuri luin, että jokin tutkimus on selvittänyt, että kännykät ovat hirveitä bakteeripesiä, täynnä ulosteperäisiä bakteereja. Itseäni haittaa tässä tyttäreltä perityssä iPhonessa se, että jostain syystä sen näyttötaulu on aina likainen, rasvainen. Kuitenkin käteni ovat mielestäni puhtaat, minulla on nestesaippua jopa keittiön hanan vieressä. Miten puhelimen näyttötaulu voi olla selvästi rasvainen?

    VastaaPoista
  118. Minun vanhassa kunnon nokia e51:ssäni pieni näyttö alkaa olla jo aika naarmuuntunut. Mutta uutta en osta ennenkuin hajoaa, puhelimen pienuus on minulle edelleen tärkein.

    Muistan minä sen ajan kun autossa oli Nokian Mobira, kannettavaksikin sen sai jos jaksoi raahata. Uudet puhelimet ovat alkaneet palata kohti sitä.

    Muistan minä senkin ajan kun ihmiset vielä keskustelivat ja seurustelivat keskenään. Se oli aikaa ennenkuin nokia erotti ihmiset.

    VastaaPoista
  119. "5. Syytän vanhempia lasten pilaamisesta."



    Teesi herättää ajatuksen, että vanhempien on hartiavoimin tehtävä töitä, myös itseymmärryksen eteen lastensa kasvattamisesta puhumattakaan. Teesin tueksi on lapioitu kasapäin Liisa K-J kasvatusoppeja ja asiantuntijuutta. Syntymän jälkeinen kiintymyssuhde on tutkitusti tärkeä vaihe oikean minäkuvan syntymiselle. Tuota tärkeää vaihetta on milloin milläkin verukkeella katettu kestämään aina 3-vuotiaaksi asti.

    Riippumatta siitä kuka tuon ihmisalun synnyttää ja imettää, niin ympäristötekijät vaikuttavat myös äitiin, koko perheeseen (ryhmään) ja sen vuorovaikutusdynamiikkaan ja kukin reagoi niihin yksilöllisten taipumusten mukaisesti. Ei voi olla äidiltä pois että isät ovat mukana noissa "ympäristötekijöissa", ei itsestään selvänä roolimallina, vaan kokonaisvaltaisemman ihmisnäkemyksen osatekijänä.

    Kukaan ei ole vielä esittänyt tutkimustietoa siitä, että noiden suotuisten lähtötilanteiden lisäksi vanhemmat voisivat suuremmassa määrin "kasvattaa" lapsistaan sellaisia kuin haluavat. Se on sikäli ymmärrettävää, että joidenkin tutkijoidenkin mukaan ympäristötekijät ja geenit ovat pääroolissa. "ihmisen taimi ei tarvitse erillistä kasvatusta tai käskytyksiä" -toteamus näyttää ikäänkuin kumpuavan L K-J opeista, mutta onkin itseasiassa elämän reaaliteetti.

    Mielenkiintoisen sivujuonteen avaa vaikka kysymys: Miksi siarukset kilpailevat, kadehtivat tai ovat pahansuopia toisiaan kohtaan tai miksi juuri joku lapsista on vanhempien lemmikki, suositumpi kuin muut tai miksi lapset kilpailevat eri tavoin vanhempien suosiosta?

    Koulun ja koko yhteiskunnan roolia on väheksytty vamhempien roolin kustannuksella. Kouluaika osuu lapsen kehityksessä "toinen mahdollisuus" ajankohtaan. Murrosikä (aika) on ehkä lopullinen tai viimeinen mahdollisuus yrittää oikaista vinoutunut ja väärille urille ajautunut "minuus".

    VastaaPoista
  120. Arska,

    vanhempien onkin tehtävä hartiavoimin töitä ennen kaikkea itseymmärryksen - oman kehityksen ja tietämyksen - vuoksi kasvatustehtävässään. Niin on kasvatusalan ammattilaisten, opettajienkin. Miksi kasvatus olisi helpompaa vanhemmilla, kun opettajiltakin vaaditaan sen harjoittamiseen korkeakoulututkinto?

    En yhdy sananvalintaasi "vanhemmat kasvattavat lapsistaan sellaisia kuin haluavat".

    Minusta tuo kuulostaa hirveältä manipuloinnilta, väkivaltaiselta muutosyritykseltä. Ei tällainen voi olla minkään kasvatuksen päämäärä. Päämäärä on minusta mieluummin kasvaa lapsen kanssa yhdessä, niin että lapsen oma persoonallisuus saa vahvistua sellaiseksi kuin hänen persoonallisuutensa pohjakerros, temperamentti, sen ohjaa vanhempien asettamien rajojen turvallisessa piirissä.

    Sanot, että ei voi olla äidiltä pois, että isät ovat mukana kasvatuksessa. No eihän näin kukaan ole sanonut. Miksi vakuuttelet asiaa, joka on päivänselvä? Isän ja äidin rooli on biologian pohjalta vain erilainen lapsen imeväisaikana. On perusteetonta kieltää tämä fakta. Vauva on taatusti enemmän äidin iholla, äidissä kiinni kuin isässä. Imeväinen aistii turvallisuudentunteen aluksi nimenomaan ihokontaktissa.

    Kysyt miksi sisarukset kilpailevat ja kadehtivat eri tavoin samassakin perheessä.

    Se johtuu siitä, että saman perheen lapsillakin on kullakin erilainen temperamentti, joka ohjaa paljolti sitä, miten vauvaa hoidetaan ja myöhemmin kasvatetaan. Herkkä lapsi vaatii hellempää kättä kuin rohkea lapsi.

    Ihminen ei lisäksi ole syntyjään mitenkään erityisen hyvä ja viaton. Ihminen on valmis myös repimään ja tönimään ja lyömään saadakseen vaikka lelun itselleen. Nämä piirteet johtuvat myös paljolti lapsen temperamentista, joka on synnynnäinen. Rohkea ja aktiivinen lapsi mäjäyttää herkemmin kuin varovainen lapsi. Sama kasvatus perheen kaikille lapsille on harvoin totta. Raamit voivat olla samat, hienosäätö lapsen temperamentin mukaan, vaistonvaraisesti. Jos näin ei ole, joku kärsii ja suuresti.

    Eikä koulun ja yhteiskunnan roolia kasvatuksessa ole väheksytty, niin kuin sanot.

    Häiriköinnnin ja kiusaamisten syyt vain on tahdottu ulkoistaa näihin instansseihin, vaikka ne ovat vain miljöö, joissa nämä ilmiöt nostetaan päivänvaloon. Syyt lasten pahaan oloon ovat syvemmällä, ja koulun tai yhteiskunnan syyttäminen ei millään tavoin edistä ongelmien poistumista. Koulu voi jonkin verran harjoittaa kauneusleikkauksia, mutta syyt jäävät käsittelemättä ja ongelmat siirtyvät jälleen toiseen ympäristöön, ne seuraavat ihmisen mukana.

    VastaaPoista
  121. Lapselle parasta on normaali elämä normaalissa perheessä normaalissa yhteiskunnassa.

    Mikäli olen oikein aanaillut, niin tuossa viimeisessä on monen mielestä eniten pielessä?

    "Liike- ja mainosmaailman valttaama yhteiskunta" on... niin, sehän on silkkaa soinismia! Iskulause iskulauseiden joukossa, sisältöä sen verran kuin siinä sitä haluaa nähdä.

    Valttiahan laitetaan siksi, että se vahvistaa rakenteita ja estää lahoamisen. Se on siis hyvä asia?

    VastaaPoista
  122. Iines: "Kuka voi kiistää tieteellisen faktan?"

    Periaatteessa asia on tietysti noin, mutta historia osoittaa, että etenkin paradigman muutoksia vastustetaan kiivaasti ja usein hamaan loppuun asti.

    Tarkoitan sitä, että uusi katsomus valtaa alaa vain sitä mukaa kuin vanhaan uskovat kuolevat.

    Otetaanpa esimerkiksi tieteistä kaikkein selvin ja helpoin: tähtitiede.

    Jopa niinkin etevä ja arvostettu tiedemies kuin Tyko Brahe oli elämänsä loppuun asti vankasti sitä mieltä, että maa on kaiken keskus.

    Kuitenkin Brahe on kuuluisa nimenomaan siitä, että hän tarkkaili taivasta ja kirjasi havaintonsa (= faktat) perusteelliset muistiin. Niiden havaintojen perusteella Kepler laski planeetoille elliptiset kiertoradat ja päätteli auringon olevan keskus.

    Galileo ei uskonut elliptisiin kiertoratoihin (vaikka ne perustuivat faktoihin ja ovat nykytiedonkin mukaan totta), vaan pyöreisiin. Sen sijaan hänkin oletti auringon olevan aurinkokunnan keskus.

    Tyko Brahe ei sen sijaan siihen uskonut, vaan kehitti edelleen monimutkaista mallia, jossa maa on keskus.

    Huomionarvoista on, että tässä mallissa ei sinänsä ole mitään vikaa - se selittää havainnot (= faktat) ihan yhtä hyvin kuin aurinkokeskeinenkin malli. Sen ainut vika on monimutkaisuus.

    Nykyään tiedämme toisien faktojen perusteella, että Brahen havainnot olivat oikein, Keplerin laskelmat olivat oikein ja Galileon päätelmäkin oli oikein - jos pidättäydymme aurinkokunnan tasolla.

    (Perkele - tämä menee nyt vähän pitkäksi... No, oikaisen loppuun:)

    Elämme tälläkin hetkellä paradigman muutoksen kynnyksellä. Havainnot osoittavat, että maailmankaikkeudessa täytyy olla sekä a) massaa jota emme pysty havannoimaan että b) jotakin merkistä antipainovoimaa, josta meillä ei ole mitään käsitystä.

    Arvoitusta a) kutsutaan pimeäksi aineeksi ja mysteeriota b) pimeäksi energiksi.

    Nimitykset ovat harvinaisen huonot, sillä mistään "pimeästä" ei ole kyse, ja lisäksi noilla kahdella "pimeällä" ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

    Mistään pienestä virheestä paradigmassa ei ole kyse: universumin sisällöstä on meidän ymmärtämäämme ainetta ja säteilyä n. 5 %.

    Muu on arvoitusta.

    VastaaPoista
  123. Siis liike- ja mainosmaailman "valtaama" yhteiskuntahan on tilaustyö. Sitä annetaan, mitä pyydetään. Turha ruikuttaa.

    Nuoret ja vanhat ovat aina juosseet filmitähtien ja kuuluisuuksien perässä, siis ne, jotka tuntevat tarvetta idoleihin, eli nähtävästi valtaosa. Ensin juostiin Armi Kuuselan peesissä, Muhoksen mummokin siellä nähtiin, samoin maineikkaitten urheilijoiden.

    Nykyään vain peesissä ei tarvitse itse juosta, kun meillä on pelit ja vehkeet. Käy ihan sieltä kotisohvalta käsin tämä juoksu.

    Se, että nykyään mukana on mediakriittisyyttä, johtuu vain siitä, että karkkikin alkaa kyllästyttämään, kun sitä saa tarpeeksi. Menoa kriittisyys ei millään tavoin hillitse.

    VastaaPoista
  124. Nyt pitää juosta yhteen paikkaan, jossa minua käsitellään.

    Palaan ip. lukemaan Tapsan pitkän kommentin.

    VastaaPoista
  125. Nyt on kyllä niin helvetinmoista yksinkertaistamista ja oikomista, ettei mitään väliä. Täällä on hyvän journalistisen tavan mukaisesti kavahdettu kontekstistään poimittuja lainauksia, nämä ovat kouluesimerkkejä niistä.

    "vanhemmat kasvattavat lapsistaan sellaisia kuin haluavat"
    Minähän juuri esitin asiaan juuri päinvastaisia väittämiä.


    Enkä tietenkään ole sanonut noin saatanallisen samantekevästi:
    "Sanot, että ei voi olla äidiltä pois, että isät ovat mukana kasvatuksessa."
    "Isän ja äidin rooli on biologian pohjalta vain erilainen lapsen imeväisaikana."

    Se vain tuntuu olevan ymmärryksen ulottumattomissa, että isä ei ole vain roolimalli, vaan kokonaisvaltaisemman ihmiskäsityksen osatekijä. Pienen lapsen symbioosia hoitajaansa ei kukaan ole kiistänyt, epäillyt tai kyseenalaistanut. Koska symbioosi joka tapauksessa katkeaa ennen ensimmäistä ikävuottaan, riippumatta siitä kuka tuota ensisijaisuuden "virkaa" on hoitanut, niin ei luulisi olevan liian vaikeaa hyväksyä kokonaisvaltaisempaa vuorovaikutuksellisuutta, vaikkapa tasa-arvon nimissä.

    On aika hedelmätöntä yrittää löytää se nollapiste jossa asiat alkavat mennä "päin vittua" koska sellaista ei ole, sillä se nähdään vasta jälkeenpäin.

    VastaaPoista
  126. Sanon nyt vielä sen, että ilmaisuni "päin vittua" on metafora yksipuoliselle kasvatukselle, mutta sitä en sano, että kyseessä oli pelkästään "feministinen" näkemys.

    VastaaPoista
  127. "Brahe on kuuluisa nimenomaan siitä, että hän tarkkaili taivasta ja kirjasi havaintonsa (= faktat) perusteelliset muistiin. Niiden havaintojen perusteella Kepler laski planeetoille elliptiset kiertoradat ja päätteli auringon olevan keskus.

    Galileo ei uskonut elliptisiin kiertoratoihin (vaikka ne perustuivat faktoihin ja ovat nykytiedonkin mukaan totta), vaan pyöreisiin. Sen sijaan hänkin oletti auringon olevan aurinkokunnan keskus.
    "

    Luulen, että tässä on kuvattu juuri se, mitä yritän sanoa tuolla ylempänä, kun puhun tieteellisen faktan merkityksestä.

    Sanoin, että jos ei toimi faktan varassa, niin silloinhan kehitys pysähtyy ja jos ei ole uutta faktaa vanhan faktan päällä, insinööritkään eivät keksi enää entistä monimutkaisempia vehkeitä.

    Tapsahan fysiikan tuntijana osoittaa tässä juuri, että tunnetut fyysikot ja tähtitieteilijät rakensivat omia teorioitaan silloisten tiedettyjen faktojen päälle. Tuloksena oli uusia mullistavia totuuksia, faktoja. Juuri tämä on tiedettä, jonka ominaisuuksiin ei kuulu pysähtyminen, vaan eteenpäinmeno.

    Vaan kukapa humanistinaisen sanaa uskoisi.

    VastaaPoista
  128. Arska,

    en nyt ihan ymmärrä tuohtumuksesi volyymia.

    Kun ilmaisee asiansa yksinkertaisesti ja esimerkiksi osoittaa tekstistään selkeästi sen, mikä on kunkin osapuolen (oletettu) näkemys, väärinkäsityksiltä vältytään. Lukija ei voi arvata, eikä hänen pidä arvuutteleman, mitä kirjoittaja nyt mahtaa tarkoittaa, kehen viitata.

    Sinulla on tekstissäsi ikään kuin olkiukkoja, minun päähäni työnnettyjä oletusasetuksia ja mielipiteitä, joita en tunnista - siksi oion hereästi lausahduksiasi.

    Tämän kuitenkin nyt vielä poimin kommentistasi: "Se vain tuntuu olevan ymmärryksen ulottumattomissa, että isä ei ole vain roolimalli, vaan kokonaisvaltaisemman ihmiskäsityksen osatekijä.."

    Kissan villat. Tuotakaan ei ole kukaan väittänyt. En kuunaan ajattele isää (tai äitiä) roolimalliksi, vaan yhdeksi rakastavaksi syliksi lapselle. Ylipäänsä vierastan termiä "roolimalli". Ikään kuin lapsen kanssa eläminen olisi jotain näytelmää.

    VastaaPoista
  129. Iines: "Ensin juostiin Armi Kuuselan peesissä, Muhoksen mummokin siellä nähtiin..."

    Aah, tämä tuo mieleen lapsuuteni Muhoksella... äitini oli Armin isän kaupassa töissä ja taidanpa olla tässä blogissa ainoa, joka on nähnyt Armin luonnossa.

    Juuri sitä tarkoitin, Iines, että tiedemiehet tekevät tulkintoja eli teorioita faktojen pohjalta. Fakta voi olla oikea, mutta teoria väärä.

    VastaaPoista
  130. Tässä ei olkinukkien kanssa ole mitään tekemistä joten voit viedä ne kesämökillesi linnunpelättimeksi.


    Tässä näkemyksessä jonka esitin ei ole kysymys mistään mitätöimisestä eikä argumentointivirheestä, ei edes ruiskuhilaasta, kun et sellaisen asian olemassaoloa edes halua tunnistaa.

    "Pienen lapsen symbioosia hoitajaansa ei kukaan ole kiistänyt, epäillyt tai kyseenalaistanut. Koska symbioosi joka tapauksessa katkeaa ennen ensimmäistä ikävuottaan, riippumatta siitä kuka tuota ensisijaisuuden "virkaa" on hoitanut, niin ei luulisi olevan liian vaikeaa hyväksyä kokonaisvaltaisempaa vuorovaikutuksellisuutta, vaikkapa tasa-arvon nimissä."


    Asia kiteytyy aika hyvin Samuel Renshawin sanomassa: Synnytyksen jälkeen ainut todellinen ero äitiydessä ja isyydessä on rintaruokinta.

    VastaaPoista
  131. Teesi "5. Syytän vanhempia lasten pilaamisesta" teksti kokonaisuudessaan, epäilyksineen ja aprikointineen, kumpuaa Liisa K-J kiitellyistä ja arvostetuista tutkimustuloksista, niistä tehdyistä päätelmistä. Kirjoittaja toteaa intohimoisen suhteensa kasvatukseen ja kysyy lukijalta reunaehtoja asiantilaan.

    Blogihistoriasta todeten esitän yhden. Yhteisvanhemmuus ja tavoitteellinen kasvatus ovat karahtaneet osittain kiville. Toisen ihmisen "kasvattaminen" omien mieltymystensä mukaiseksi on jälkeenpäin osoittautunut vääräksi tieksi.

    VastaaPoista
  132. Arska,

    tämä dialogimme on nyt aika kummallista keskustelua.

    En pysty ottamaan vastaan tarjoamaasi isän väheksyjän roolia, koska en ajattelee isää väheksyvästi. En ole sanallakaan missään enkä koskaan väheksynyt isän merkitystä lapsen elämässä.

    Se, että puhuu äidin intiimistä merkityksestä lapselle hänen ensi vuosinaan, ei ole millään tavoin isältä pois eikä isää väheksyvä. Joka näin väittää, tekee melkoisen olkiukon.

    Lapsi pystyy muodostamaan ensi vuotensa aikana syvän kiintymyssuhteen vain yhteen ihmiseen. Tämä ensisuhde on käytännössä lähes aina äiti. Se ei ole isää vastaan suunnattu kiintymyssuhde.

    Eikä se tarkoita sitä, etteikö lapsi kiintyisi myös isään. Kyllä ainakin minun tyttäreni tunnisti hyvin nopeasti jo parin kuukauden iässä sekä isänsä että äitinsä vieraista kasvoista ja syleistä.

    VastaaPoista
  133. Vielä Arska, viimeisimmästä kommentistasi,

    menee yhä oudommaksi. Mistä sinä nyt oikein höpäjät?

    En ymmärrä puhettasi yhteisvanhemmuudesta ja tavoitteellisesta kasvatuksesta ollenkaan, en kiville karahtamisesta, en toisen ihmisen muokkaamisesta omien toiveiden mukaiseksi??? Miten tämä liittyy nyt puhuttuun tai minuun?

    En ole harrastanut noista mitään. Ei ole ollut yhteisvanhemmuutta, ei turhia toiveita, ei vaatimuksia, ei asetettuja ehtoja, ei siis pettymyksiäkään. Minusta toista ihmistä, ei aikuista eikä lasta voi eikä saa muuttaa. On vain hyväksyttävä asiat tai kuljettava omaa tietään eteenpäin antaen kaikille tilaa hengittää.

    VastaaPoista
  134. No,

    kerroppa sitten miten miehen rooli parhaimmillaan voisi tukea lapsen kehitystä ja koko perheen kasvamista tasa-arvoisuuta edistäväksi perheyhteisöksi.

    Vastaukseksi ei tietenkään riitä ettei perheyhteisön tehtävä ole edistää tasa-arvoa.

    VastaaPoista
  135. En tiedä. En ole syyttänyt miehiä puutteista tässä tasa-arvoon kasvattamisessa. Minusta miehet ovat valmiita tasa-arvoon, jos me naiset vain haluamme.

    Näen edelleen syyn siis pikemmin naisissa, heidän asenteissaan, niin kuin olen tuhannesti kirjoittanut.

    VastaaPoista
  136. "Synnytyksen jälkeen ainut todellinen ero äitiydessä ja isyydessä on rintaruokinta."

    Synnytys ja sitä edeltävä aika on aikas merkittävä ja mittava, muuten.

    Siis mitenkään väheksymättä isän tärkeää roolia jo pienen vauvan elämässä.

    Harvassa ovat ne miehet, jotka väenvänkään haluavat tuupata äidin kotoa työelämään asettuakseen itse täyspäiväisesti pienen vauvan hoitajaksi. Ehkäpä kenties kukaties niin on luontevaa, kun se on kuitenkin äiti, joka on kantanut ihmisentainta yhdeksän kuukautta ja siten henkisesti valmistautunut uuden ihmisen tuloon hyvin konkreettisesti jo pitkään koko kehollaan.

    Edelleen, mitenkään väheksymättä isän tärkeää roolia jo pienen vauvan elämässä.

    En aivan saa Arska kiinni kaikista jutuistasi - vaikuttaa siltä, että laitat Iineksen suuhun sanoja, joita hän ei ole sanonut.

    VastaaPoista
  137. Tuli muuten mieleen, että ihannemalli lapsen hoidossa ja kasvatuksessahan olisi luonnollisesti se, että kun äiti on ollut sen lapsen ensimmäisen vuoden äitiyslomalla, niin isä olisi toisen, jolloin äiti pääsisi töihin pitämään ammattitaitoaan yllä. Näin myös vanhempainloma "rasittaisi" tasaisesti molempien vanhempien työhistoriaa ja CV:n aukkoja.

    Kolmas vuosi olisi vielä kotihoitoa tuttujen vanhempien tai ensihoitajien kanssa, perheen tilanteen mukaan, hoitajana äiti tai isä tai vaikka mummo, jos sellainen on joutilaana ja halukkaana. Kolmivuotiaana sitten olisi oikeus siihen subjektiiviseen päiväkotipaikkaan.

    VastaaPoista
  138. Äitiys on aika usealle enemmänkin yhteiskunnallinen rooli kuin tunneside. Vaikka äiti olisi kuinka masentunut ja epätoivoinen tehtävässään niin roolinsa mukaisesti hän toteuttaa sitä perhekeskeisesti, sukupuolensa mukaisesti, naisena, äitinä. Emotionaalinen tunneside ei tunnusta sukupuolittunutta vanhemmuutta. Äitimyytti on yhä pitkälti kyseenalaistamaton sosiaalisten rakenteidensa vuoksi, koska synnyttäminen, äitiys, on niin merkittävä asia.


    Enhän minä tässä miehenä ele teesejä ladannut pöytään vaan halunnut avartavaa keskustelua. Ja niin kuin Iines tuossa toteaa ongelma onkin "valaistumattomissa" naisissa.

    Olenkin ihmetellyt missä muut naiset ovat mielipiteineen. Ovatko itsentäänselvyydet todellakin niin itsestään selviä, kuin Iines antaa ymmärtää.

    Ei vaan itselle vaan koko perheyhteisön kehitykselle.

    VastaaPoista
  139. Kuiskis.

    En ole pannut kenenkään suihin, ainakaan sanoja.
    Sitäpaitsi jos sitä olet epäillyt niin "panettelijat" kannatta jättää omaan arvoonsa ja toteuttaa ja julkituoda vain omaa näkemystään, niinkuin "Iinkkukin" tekee.

    Näinhän se pässikin erottuu lampaasta.

    VastaaPoista
  140. "Näen edelleen syyn siis pikemmin naisissa, heidän asenteissaan, niin kuin olen tuhannesti kirjoittanut."



    Heitän tähän kontekstiin olkipukin.

    Patriarkaatinen isä/mies rooli edellyttää täydellistä äiti -roolin omaksumista mieheltä kasvatustehtävässään, mutta parisuhteessa sensitiivistä machoilua.

    Ei huono – ymmärrettävää.

    Sinkkuus, perheidyllin hajoaminen ja uusiin yhteiskunnallisiin vaatimuksiin vastaaminen on tarkka puuhaa.

    VastaaPoista
  141. Olen seurannut vain puolella korvalla äiti/lapsi/isä-keskustelua, varmaan siksi kun se on jo omalta kohdaltani ohi ja hengissä selvittiin.

    Mutta tuli mieleeni epäortodoksinen ajatus tuon äidin suuren/korvaamattoman roolin takia: entä homoparit ja heidän oikeutensa adoptoida lapsia?

    Kuvittelen että lapsi olisi parasta adoptoida mahdollisimman pienenä. Onko vaaraa, että lapsi jää jotain vaille, jos ja kun kaksi miestä kasvattaa hänet?

    Kysyn vaan, ihan spontaanisti, en väitä mitään, olen tabula rasa.

    VastaaPoista
  142. Ajankohtaisessa kakkosessa keskusteltiin hiljakkoin homojen oikeudesta avioliittoon tai liittonsa rekisteröintiin.

    Mukana keskustelussa oli Jani Toivolan ja parin jäärän (kepu, ps) lisäksi nuori säteilevän kaunis ja hehkuva tyttö, joka oli homoseksuaalisen parin kasvattama lapsi, kahden lesbon.

    Hän oli itse hetero ja mahdottoman avoin, älykäs, huomaavainen, ystävällinen. Hänestä ainakin oli tullut hieno ihminen, selkeästi parempi kuin monen heteroparin kasvatuksen hedelmästä.

    VastaaPoista
  143. Arskis,

    kyllä sinä olet pannut läpi koko dialogimme minun suuhuni sanoja ja päähäni ajatuksia, jotka ovat kotoisin omista päätelmistäsi, joita ilmeisesti pidät niin itsestäänselvinä, ettet huomaa olkiukkojasi.

    Tämän kaltainen keskustelu lipuu ohi. Siinä ei kohdata, jos lähdetään tulkitsemaan ja rakentamaan omaa sanottava olkiukon päälle. Pitää pysyä vain siinä, minkä on kirjoitettu sanaksi.

    VastaaPoista
  144. Mutta tämä säteilevä tyttönen olikin kahden äidin kasvattama!

    Entäpä millainen mörökölli kasvaisi vaikkapa Jani Toivolan... ei, ei, liian puhelias ja hempeä... hmmm... Seppo Tiitisen ja Juha Föhrin hellässä huomassa?

    VastaaPoista
  145. No mutta Tapsa,

    nyt tullaan sitten siihen, että eikö mies muka olekaan isänä äidin veroinen!?

    Kun juuri Arskakin suureen ääneen sanoi, että tuo rintaruokinta lienee ainoa todistettu eron miehen ja naisen kasvatustehtävässä.

    VastaaPoista
  146. Maailman julkkikset kuulemma tapaavat kehitysmaihin mennä ostoskärryjen kanssa.

    Madonnan kuitti oli pitkä, en tiedä oliko alveetä erikseen merkitty.

    Suorastaan riemastuttava oli kahden lihavan vanhuksen, Elton Johnin ja miehensä, mikälienee nimeltään, adoptio, josta lehdet kertoivat: "Elton John ja piip saivat lapsen!"

    Suvi Lindénin lapsi ei kuulu tähän, hän on ns. rakkauslapsi.

    VastaaPoista