7.10.2011

Sulaa läheinen ja kaukainen, kaiken saa vain lahjaks ihminen

5.10. Kreikalle annettava lainaraha näyttää menevän asevoimien tukemiseen. Maa ostaa Yhdysvalloista 400 taisteluvaunua. Uutiset kertovat, että valmistusaikanaan tankit ovat maksaneet kahdeksan miljoonaa dollaria kappaleelta. Kreikan asevoimien kerrotaan pyytäneen myös hinta-arviota 20 kappaleelle tietynlaisia muita panssariajoneuvoja, joita se olisi myöhemmin hankkimassa jopa sata yksilöä.

6.10. Teija Sopanen on kuollut, huutavat lehdet ja uutiset. Hän ei päässyt hoitoon ajoissa. No ei päässyt äitikään. Kun syöpä todettiin, kesti pari kuukautta, ennen kuin ensimmäinen hoitokerta oli. Päivystävä lykkäsi Diapam-reseptin, kun äiti meni kysymään, eikö näin vanhoja enää hoideta. Suomessa ei yksinkertaisesti pääse hoitoon. Joka luukulla on jo jono kuolemansairaita ihmisiä. Tulee mieleen entinen Neuvostoliitto, jonoja, jonoja, lappuja luukulla, ei yöpäivystystä, ei viikonloppupäivystystä. Menkää naapurikaupunkiin tai odottakaa maanantaihin.

Artturi Saarikoski ei odottanut maanantaihin, hän kuoli heti. Ruumis asetettiin talliin odottamaan ruumisautoa. Kun oli kuollut, oli kuollut, minun lapsuudessani. Kylmähän se oli ja kankea, ja vähän sininen. Katseltiin sormi suussa aidan takaa, kun kuollutta vietiin ruumishuoneelle. Kuolema käveli ohitse.

Huomasitteko muuten, että vaihdoin bloginnimeä? Tiputin ikkunan pois, koska en ole enää aikoihin hakenut kuviini ikkuna-aiheita. Muutenkin Iines on laajempi ja yksinkertaisempi, vähän kuin Kemppinen. Vain nimi, muu tulee tekstissä.

7.10. Tomas Tranströmer on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Se, mitä olen häneltä lukenut, on kirkasta, selkeää, tiivistä, pettävänkin yksinkertaista koruttomuutta. Tranströmer ei tahdo hätkäyttää jo hätkähtäneitä ihmispoloja, hän ei suomalaisten kokeellisten runoilijoiden tapaan hajota eikä revi jo revityssä maailmassa, vaan pikemmin kerää palaset ja ojentaa ne muodostelmassa lukijalle ystävällisesti hymyillen - ota, tuossa se on.

Ja muuten - Tranströmer on kahdeksankymppinen ja lukuisia palkintoja kerännyt konkarikirjailija. Mitähän tästä yli-ikäiselle ihmiselle suunnatusta "apurahasta" ajatellaan Suomessa, jossa nuoret ja köyhät kirjailijat kärsivät puutetta ja jossa palkinto- ja apurahasysteemejä tahdotaan muokata sosiaalisin perustein? Eikö akatemia nyt olisi voinut katsoa vähän nuorempaa kirjailijaa, jolla ei ole muita tuloja? Vai?

Syysmyrskyä luvattiin, vaan eivät nurkat ainakaan näillä lakeuksilla ole vonkuneet. Tyhjensin kyllä terassin kukista, varmuuden vuoksi. Kannoin metrisen pasuunakukan sisälle, samoin Lidlistä ostamani äitienpäiväruusut, keltaisen ja punaisen, joista on kesän mittaan versonut runsaasti roikkuvat pensaat. Kukkivat tikahtuakseen vieläkin, lokakuun hallaöissäkin.

Olen lukenut viime aikoina liikaa. Nyt on menossa Melenderin Lohtu, joka on raskas luettava, etenkin kun vuoroaan odottaa Anhavan Melleri-elämäkerta ja Austerin Illuusioiden kirja. Onhan niitä muitakin, jotka vain tarttuvat mukaan kirjastosta. Monesti saan korini täyteen jo uutuushyllystä ehtimättä klassikko-osastolle, jonne suuntaan aina tietyn kirjaimen kohdalle, etukäteisharkinnan mukaan.

Luin iltapäivälehden lööpin erään tunnetun mediapersoonan sokeutumisesta loppuiäkseen. Jos yksinäinen ihminen sokeutuisi, esimerkiksi minä, niin eihän hänelle jäisi mitään. Voisiko sitä elää huoneissaan vain kuuntelemalla kirjoja ja musiikkia, kädet sylissä, pimeässä? Mitä ilonpilkkuja sokean ihmisen elämässä voisi olla? Mistä ihminen saisi hengelleen ravintoa? Sortuisiko hän helposti siihen ideologiaan, jota hyväntekijä tulisi hänen ovelleen tuomaan?

(Maalaus Salvador Dali)

200 kommenttia:

  1. Gala edestä, Gala takaa, Gala seisoo, Gala makaa. Valuvia kelloja. "Paranoidis-kriittinen metodi"

    Gala pyöritti Dalia. Dalia ei lompakkoa vahtimaan olisi kannattanut ottaa, nopeasti olisi pöydältä kadonnut, silmät vain tietämättömyyttä teeskennellen lumpsahdelleet päässään.

    Joku kirjoitti Ruotsin akatemian ampuneen itseään nilkkaan, kun ruotsalaisen valitsivat. Kaikki kateelliset pitävät sitä törkeänä kotiinpäin vetona. Minä olen aina näitä tämän maailman palkintoja ihmetellyt, pitäisikö minun muka alkaa lukemaan jotain täysin itselleni tuntematonta kirjoittajaa, koska sai ruotsalaisten vanhusten myöntämän palkinnon.

    Ihmiset tilaavat ja ostavat kirjoja samalla lailla kuin teinitytöt muotivaatteita. "Mun on pakko saada tää, muuten mä oon ihan out!"

    Minä tuon Teija Sopasen kohdalla ajattelin tätä kummaa sukupolvien kuilua, hän oli suuri kuuluisuus kovin kaukaisena aikana. Vähän vanhemmille uutinen oli tietysti suuri, mutta yli puolet suomalaisista taitaa kysyä: Kuka ihmeen Teija Sopanen?

    Olen minä joskus joltain parikymppiseltä kysynyt, tietääkö kuka on Lasse Viren. Ei ollut harmainta aavistusta.

    Hoitoon pääsy saattaa olla vaikeaa, mutta Teija Sopasen kohdalla kyse taisi olla lehtien turhasta vedätyksestä, syöpä havaittiin liian myöhään.

    VastaaPoista
  2. Kreikan varautumisen voi hyvin ymmärtää, uhka on suuri ja lähinnä sisäinen. Nyt kun furkkaa vielä on, niin se on tehtävä heti.

    Terveydenhoidosta. Aikaisemmin hoidettiin rerussien ja joka priorisoitiin sen mukaisesti. Asia nähtiin lähinnä oikeudenmukaisuusasiana, ei oikeutuksena. Yksilöllisen hoidon vaatimisesta on tullut itsetarkoitus ja vähän henkilökohtainen arvovaltakysymyskin. Syy jonoihin ei ole järjestelmässä, vaan ideologisessa valinnassa, yksityistämisessä. Miksi valittaa kun rahalla saa juuri sellaista hoitoa kun tarvitsee ja mitä varsinkin itse haluaa.

    En kyllä alentuisi vertaamaan Nobel palkintoa milkään valtakunnan apurahoihin, enkä niiden jakoperusteisiin.

    Henkilökohtaisessa tragediassa, kuten sairastumisessa, onnettomuudessa tai vammautumisessa on lopulta kysymys "elämänlangasta" ihmisyydestä, kulttuurikerrostumista riisutusta tilasta, hallitsemattomasta elämästä. Hedonistillä vastauksia on vähän.

    VastaaPoista
  3. Ylipäänsä panee ihmettelemään tätä kuolemalla revittelyä. Monta aukeamaa täyttyy nyt Sopasenkin kuolemasta ja uudelleen eletystä elämästä, samoin Jobsin, Kari Tapion, Topi Sorsakosken, Mika Myllylän. Timo T. A. Mikkosesta varmaan juuri ladataan juttuarsenaalia valmiiksi tuutteihin. Joskus ennen vain kuoltiin, ei niitä lehdissä noin herätelty uudelleen henkiin.

    Erilaisiin hoitoihin on todella pitkät kuukausien jonot. Miten potilaita priorisoidaan - siitä ei ole nähdäkseni julkisuudessa puhuttu. Suomalaisilla on havaintojeni mukaan vakaa usko suomalaisen terveydenhoidon automaattiseen saatavuuteen ja toimivuuteen. Pettymys on melkoinen, kun omalle tai läheiselle satuu vakava sairaus kohdalle ja huomaa, että ei pääsekään hoitoon vaaan jonoon.

    VastaaPoista
  4. Nobelin palkinnolla on tietysti gloriaa eniten tieteen ja taiteen palkinnoista.

    Haluan provosoivalla rinnastuksellani kuitenkin sanoa, että minusta apurahatkin ovat tunnustuksia tehdystä, ei aiotusta työstä. Yhteiskunnan tehtävä ei ole elättää wannabe-kirjailijoita, vaan korkeintaan tukea ilmeisiä lahjakkuuksia.

    Erikseen ovat sitten peruspalkkaluontoiset tuet kirjoittaville ihmisille, joilla ei ole muuta työtä ja jotka ovat julkaisseet jotakin selkeästi hyvää.

    Olen eri mieltä tuosta, että pitää olla hedonisti, jos kärsii sokeana. Jos ajatellaan, että hedonistin vastakohta on masokisti, niin toki masokisti kärsii vähemmän.

    VastaaPoista
  5. Meidän äiti leikattiin melko pian syövän löytymisen jälkeen, mutta leikkauksen jälkeen kesti ihan järjettömän kauan ennen kuin hoidot aloitettiin. Ainakin se tuntui siltä. Mutta ehkä siihen oli syynsä, jota emme tiedä. Eikä äiti edes ollut vanha, melkein 20 vuotta Sopasta nuorempi.

    Rakastan Dalín maalauksia!

    VastaaPoista
  6. Lööppikuolemiin on yksinkertainen selitys jonka me kaikki tiedämme. Jos nuo jutut hyppää yli niin jäljelle jää vielä urheilu, politiikka, talous ja muut henkilökohtaiset draamat. Medialukutaidolla tuosta "pornosta" selviää vailla viisarin värähdystä.

    Myös blogeissa noita asioita pidetään tapetilla, ainakin käänteisinä. Samaa skeidaa, josta harvoin hämmentämällä saadaan kuitenkaan "täytekakkua" aikaiseksi.

    VastaaPoista
  7. Suomen Terveystalon johtava lääkäri sanoo erään kosulttiyhtiön asiakaslehdessä:

    "Työterveyshuollon on helpompi olla apuna, jos yritysjohto on etukäteen ilmoittanut sille, keitä irtisanominen koskee."


    Yksityisten lääkäriasemien priorisointi on edennyt jo niin pitkälle, että potilas saa hoitoa, ennen kuin itse saa tiedon "sairastumiseen" johtavasta tapahtumasta.

    Onkohan perusteena eettinen, taloudellinen vai terveydenhoidollinen ennaltaehkäisy?

    VastaaPoista
  8. Mielestäni on itse asiassa ihan hyväkin, että media tuo välillä esiin näitäkin tapauksia, joissa joku ei selvinnytkään syövästä. Lehdistä saa lukea ja televisiosta nähdä paljon useammin niitä selviytymistarinoita ja niistä saattaa jäädä sellainen harhainen käsitys, että syöpä on nykyisin ihan pikkujuttu, josta paranee. Mutta ei se aina ole.

    Tosin tiedän kyllä, että lehdistö ei kirjoita näistä lööppikuolemista sen informaatioarvon takia. Ainut tarkoitus on saada paljon rahaa.

    VastaaPoista
  9. 5.10
    Täytyy tunnustaa, että en ole ennen kuullut panssarivaunuja nimitettävän "yksilöiksi"... No, nytpä kuulin. Ps. Ehkä parempi termi, ei hyvä sekään, tässä tapauksessa, kun kyse on kaupan käynnistä, olisi "yksikkö".

    Sata uudenlaista yksikköä?

    6.10
    Ken on lukenut Paavo Haavikosta väsätyn elämänkerran, muistanee miten häntä hänen viime hetkinään kohdeltiin? Häntä heiteltiin kuin rukkasta, sinne tänne, ei hänestä sen kummempaa huolta pidetty. Siis ainakaan sairaaloissa. Ja kyse oli kumminkin Akateemikosta!! Ps. Oletettavasti kai joskus, kaukaisessa tulevaisuudessa - toivottavasti, joku sairaanhoitajaopiskelija huutaa Tarjallekin että "hei, te Halonen siellä, mikä tee luulette olevanne, menkääs vaan ny jonon hännille..."

    7.10
    Luin toisen kauhu-uutisen tämän päivän Hesarista: rakennusfirman vastaavia sakotettiin siitä kun heidän työmaallaan oli vedetty ilmaletku kadun poikki... johon 73-vuotias nainen oli kompastunut ja saanut neliraajahalvauksen.

    Elämä on surullinen paikka!

    VastaaPoista
  10. Tiina,
    eräällä työkaverillani oli niin vakava ja omituinen sairaus (tosin lähinnä hänen korviensa välissä) että lääkärikin oli kuulema sanonut hänelle että "98 prosentin varmuudella kuolen". Me kaikki olimme hiljaa, säälistä tai kunnioituksesta, mutta kumminkin. Lopulta Esa K. - paljon minua filosofisempi tyyppi - sanoi että "eiköhän se meillä kaikilla ole 100 %".

    VastaaPoista
  11. Ai niin, onnea uudelle nimimerkillesi! Se on mukavampi kuin ex.
    Luin Doris Lessingini ("Ihon alla" ja "Varjossa vaeltaja"). Tulit mieleeni, välillä Sinua sai hätistellä pois sieltä; on teillä paljon samaa. (Eikä tämä ole vinoilua!)

    Ps. En ole yhtään ns. fiktiota tältä Nobel-kirjailijalta lukenut. Enkä... ehkä lue. (En jaksa lukea enää romaaneja, edes hyviä.) Mutta on kyllä kunnioitettava tyyppi tuo Doris L.!

    VastaaPoista
  12. Nobel palkinnon tarkoitus on saajansa lisäksi kohdistaa maailman huomio aihealueeseen, jota kulloinkin palkitaan.

    Silloin saajan iällä ei ole merkitystä.

    Raha on vain rahaa; tuskin Sillanpäänkään Nobelkruunuja on jäljellä yhtään, mutta kirjallisuus elää ja hyvin voi.

    Toisaalta rauhannobeleja on myönnetty aivan täysille sotarikollisillekin, mutta eipä rauhaa voi taata vaikka se osuisi kohteensa ansioihin nähden oikeaankin.

    VastaaPoista
  13. Minua hieman huvitti tänään julkistettu Nobelin rauhanpalkinto: kolmelle naiselle.

    Kun rauhasta palkitaan mies, se annetaan yhdelle. Miehen työhön tarvitaan siis edelleen kolmen naisen työ.

    VastaaPoista
  14. Nobelin rauhanpalkinnon myöntäminen on legitimoitu norjalaisille. Ja sehän on sama asia kuin psykiatri sanoisi potilaalleen että "leikittäiskö välillä että sinä olet lääkäri ja minä potilas?... Heh, he.

    Nyky-Norja on kuin entinen Neuvostoliitto. (Eräältäkin keskivertonorskilta kysyttiin että mitä mieltä hän on maahanmuuttajista. Ensimmäiseksi hän sanoi että hän ei missään nimessä ole rasisti! Toiseksi hän sanoi että jos siirtolaiset on yhtä samanlaisia kun ruotsalaiset ja suomalaiset niin sehän on hyvä asia!)

    VastaaPoista
  15. Tiina,

    omaa äitiäni ei edes voitu leikata, vaan hän oli vain hoitojen varassa. Voi olla, että leikkauksen jälkeen on odotettava jonkin aikaa, ennen kuin hoitoja voidaan antaa. Joka tapauksessa tuo jonotus näyttää koskevan kaikkia ihmisiä, mikä sinänsä on demokraattinen periaate. Uskon silti jonkinlaiseen priorisointiin: jos on toivoa ja nähdään, että hoito pelastaa, niin kaipa sitten nopeutetaan. Tai, en minä tiedä.

    Se vaan, että myös asioita tulisi priorisoida: mikä on tärkeämpää, kuin riittävä sairaanhoito? Urheiluko? Taideko?

    VastaaPoista
  16. Mikis,

    tuo panssarivaunuista käyttämäni "yksilöä" on muistaakseni otettu suoraan uutistekstistä, koska enhän minä pasifistina tiedä mitään sotavehkeistä. En silti mene vannomaan, ettenkö olisi myös poiminut sanaa väärin - epäilen kuitenkin lehteä..

    VastaaPoista
  17. Ps. Äskeistä (ilkeää) kommenttia kirjoittaessani en tiennyt kenelle (keille) tämän vuoden rauhanpalkinto oli jaettu. (Olen uutispimennossa.) Vai jaa - kolme akkaa? Mutta saihan sen Obamakin? (Mikä vitsi.) Ja aikoinaan Kissinger. (Joka ei ole enää edes huumoria.)

    Norskit, norskit! Älkää viittikö. Ole Einar Björndalenillehan se kuuluisi! (Rauhantahtoisena ihmisenä hän on ampunut vain ns. laikkoja. Ja sen jälkeen suksinut vittuun. Ainostaan harjoituksissa hän on saattanut ampua pahvisia tauluja.)

    VastaaPoista
  18. Rauhan palkinto tuli naisille naisen oikeuksien puolesta taistelusta. Palkinnon saajat olivat pari liberialaista ja yksi jemeniläinen.

    Jemen onkin aikamoinen takapajula. Siskoani lähellä Saksassa asui jemeniläinen prinssi, maastakarkotettu tms., ja hänellä oli useita vaimoja, ja aina kun hän kävi matkoilla, hänellä oli mukanaan uusi nuori vaimo, entisten jatkoksi. Sisko toimi tämän prinssin naapuriapuna - nyt prinssi otti ja kuoli.

    Muuten - se "yksilö" oli Ilta-Sanomien uutisesta, tarkistin.

    VastaaPoista
  19. No, naisista nobelista ja skeidasta jos puhutaan, niin saanko kertoa erään tarinan?

    VastaaPoista
  20. Kerro, mikis, asetumme jalkaisi juureen.

    VastaaPoista
  21. Oikeastaan Nobel-palkinnosta tässä ei puhuta. Mutta...

    ... eräs ystäväni, Miksu nimeltään, kertoi Leningradin matkastaan, seuraavaa.

    ”Olin nauttinut vodkaa, vähän enemmänkin, ja syönyt paljon tummaa leipää. Joka muuten oli pirun hyvää. Mutta liekö sitten erilaisen bakteerikannan - en osaa sanoa - niin minulle tuli kamala ripuli. Ja siinä mielessä kiire, tietysti. Ehdin hotellini hissiin... ”juuri ja juuri”. Hississä oli myös kaksi suomalaista neitosta. Nyökkäsin heille kohteliaasti, olenhan herrasmies, mutta... pakko sitä oli pistää vähän jalkojaan ristiin ja stepata. Se toinen tyttö, jolla oli tupeerattu tukka kuin Ankilla kuiskasi sille toiselle (kovalla äänellä) että ”kaho ku tuo ukko kiemurtelloo”. Minua alkoi naurattaa... ja jokainen, joka on vastaavassa tilanteessa ollut, tietää, ettei saa nauraa silloin kun... niinpä sitten ns. sulkijalihakset sisälläni vähän höllenivät ja kuului heikko ”ruttss...” Samalla pumpulihousuni värjääntyivät. Silloin se ankin näköinen lingvist kuiskasi (entistä kuuluvammin) toisen tytön korvaan ”ja nyt se alakoo paskoo housuihinsa”... Silloin purskahdin niin raikuvaan nauruun että... ”No, olihan mulla huoneessa vaihtovaatteet.” Ps. Mutta niitä tyttöjä en paluumatkalla kovasti kehdannut vahdata, enempi katselin vain bussin ikkunasta maisemia. Samalla seuramatkallahan kun oltiin."

    VastaaPoista
  22. No niin, olihan se.

    Mistä muuten johtuu, että miehet turskauttavat pöksyihinsä vielä isoina poikinakin? Tämä ei ollut nimittäin ensimmäinen kuulemani kakkatarina. Voi teittiä.

    VastaaPoista
  23. Olen nähnyt Galan (siis maalauksen) livenä, metrin päästä, ja olihan se kaunis, selkä.

    Tavan takaa Nobeleita annetaan useamman hengen porukoille, miehille, joten kolmen (naisen) porukka palkinnonsaajana ei ole poikkeuksellista.

    Kirjallisuuden Nobelia harvemmin kai annetaan muuta kuin pitkän uran jälkeen. Heti ei tule mieleen sitä myönnetyn alle kuusikymppisille - en jaksa nyt tarkistaa.

    Kun oli puhetta rasismista, niin missä maassa ja mille palleille on kelpuutetttu romaneita? Ihan heti ei tule mieleen yhtään eli lieneekö suuren luokan staroiksi heitä nostetun juuri missään.

    En ole pätkääkään kiinnostunut tekniikasta enkä ole kuuna kullan valkeana käyttänyt Applen tuotteita.

    Steve Jobs on kuitenkin persoonana ollut sen verran kiinnostava, että olen häntä hiukan pitänyt silmällä.

    Juuri luin viimeviikkoisen jutun Suomen Kuvalehdestä (oikein kylmäsi sen ajankohta - aivan kuin olisi osattu aavistaa poismeno muutaman päivän tarkkuudella) ja nyt on ollut monessa verkkomediassa paljon puhetta miehestä.

    Intohimoinen, energinen visionääri, kaukana jees -miehestä, hankala tyyppi, täydellisen tuotteen metsästäjä, jolla oli sormensa pelissä yli 300 patentissa.

    Sitä mietin, että onkohan väistämätöntä, että todella poikkeuksellisiin saavutuksiin "vaaditaan" haastavaa luonnetta?

    On paljon helpompi nyökytellä sinne ja tänne tarpeen tullen sekä nuoleskella p*settä kuin pitää kiinni visiostaan, no matter what.

    Bill Gates kommentoi, että on ollut suuri kunnia saada olla ollut hänen ystävänsä ja työskennellä (siis kilpailla) hänen kanssaan yli puolet elämästään. Hänen vaikutuksensa yltää pitkälle tulevaisuuteen.

    "I will miss Steve immensely."

    VastaaPoista
  24. Vetelin siis samaan kommenttiin juttua, mikä olisi kuulunut edelliseen ketjuun; se romaniosuus.

    VastaaPoista
  25. Voi meittiä.

    Äsken yritin kuunnella You Tubea , Riku Riemun suosikkeja, mutta en kuullut mitään. Ihmiset aukoivat vain suutaan mutta eivät laulaneet. Aloin kartoittaa että miksi? (Kurkkasin myös mitä kuuluu DOS-systeemeihin, ihan hyvää, he sanoivat, kiitos, mutta lähde nyt täältä pois.) Lopulta löysin vian, arvaa minkä? No, olin pannut äänen nollalle...

    Mua hävetti. (Siis tämähän on sama asia kuin autosta loppuisi bentsiini.)

    VastaaPoista
  26. Itse tulin vasta nyt tämä mediahehkutuksen myötä havainneeksi Steve Jobsin merkityksen. Onhan se. Merkittävä ihminen .

    Mies tuntuu sitä paitsi sympaattiselta ilmeiseltä älykkyydestäään huolimatta, tai ehkä juuri siksi, hänen älynsä on vähän muutakin kun kylmä insinööriäly. Ihan kuin siinä olisi vähän lämpöä ja humanismia, ymmärrystä siitä, mitä ihminen tarvitsee, mikä on hänelle avuksi.

    VastaaPoista
  27. Mikis, tuo youtuben äänettömyys on sukua sille pimeydelle, jossa minä vaelsin kerran rappujani yläkertaan, ja alas.

    Koetin nimittäin sytyttää valot, eikä mitään tapahtunut. Pimeys portaissa jatkui.

    Huomasin vasta jonkin ajan kuluttua, että olinkin painanut tyhjää nappulaa kytkimestä, jossa on kaksi nappulaa - toinen johtaa lampunpaikkaan, johon en ole asettanut valaisinta. Ja tätä minä nytkyttelin.

    VastaaPoista
  28. Martti Innanen: "Suomalainen huumori…siitä mun on helppo sanoa…se on vitsi, joka loppuu aina: …ja sit siltä jätkältä meni paskat housuun!"

    VastaaPoista
  29. Taulun nainen on Gala Dali (Elena Ivanovna Diakonova) Taulun nimi on "Mi esposa desnuda" (Alaston vaimoni).

    VastaaPoista
  30. No nythän täällä alkaa haisemaan oikein Parnassolta!

    VastaaPoista
  31. Niin juuri, BlogiLeaks, Einesbaarissa ei muuten koskaan tuoksu parnassolta.

    VastaaPoista
  32. Kerran muuten... ihan totta (mutta minkä takia tästä pitäisi puhua?) eräs ystäväni - jota en tuntenut - sanoi että hän "haluaisi pussata persettäni". Menin ihan hämilleni. Ensin ajattelin että "no niin, taas täytyy käydä suihkussa, voi hitsi". Inhoan vettä. Mutta sitten ajattelin että mitäpä väliä sillä täällä Terijoen hietikolla on. Antaa olla.

    VastaaPoista
  33. Wikipedia: "In 1994, Rabin won the Nobel Peace Prize together with Shimon Peres and Yasser Arafat".

    Jobs oli amerikkalainen liikemies, joka "piiskasi" alaisiaan siinä kuin muutkin yritysjohtajat.

    "Varastakaamme muiden ideoita, mutta jos meiltä varastetaan, niin oikeudessa tavataan". Jotenkin noin Jobs lohkaisi.
    Eli siinäkin hän oli tavallinen amerikkalainen juristiarmeijan ympäröimä yritysjohtaja.

    Hyvä käytettävyys noissa Applen laitteissa on. Itse en vain pidä tuosta suljetusta Apple-ympäristöstä, joka sitoo käyttäjän Applen palveluihin.

    VastaaPoista
  34. Ensimmäinen tietokoneeni 25 vuotta sitten oli Macintosh Plus, sen jälkeen on vaihtunut vain tuo takamerkki.

    VastaaPoista
  35. Sellaista kähmyistä tuo tietokoneiden yms. apparatuksien kehityksen historia on ollut, toisten kaapeista on suruttomasti kähvelletty.

    Apple on The Beatles-yhtyeen perustama levy-yhtiö. Aiemmin Apple computer nimellä tunnettu tietotekniikkayhtiö on musiikkialalla toimimisestaan joutunut maksamaan sille korvauksia. Levy-yhtiön omenalogo on vihreä halkaistu omena.

    Applen julkaisemat Beatles-albumit ovat:
    The Beatles (White double)
    Yellow Submarine
    Abbey Road
    Let It Be
    Hey Jude
    The Beatles 1962–1966
    The Beatles 1967–1970

    VastaaPoista
  36. No kahdelle miehelle on myönnetty rauhanpalkinto vuonna 1994, Samuli, olet oikeassa.

    Mutta että kolme naista tekee sen, minkä Martti Ahtisaari yksin, niin se hymyilyttää, kun en ole varma, mitä se Ahtisaari siis oikeastaan lopulta teki. Muistan vain, että joku namibialaispoika ristittiin Martiksi, että kaippa hän oli merkittävä rauhan edistäjä.

    VastaaPoista
  37. Otetaan muuten tuosta edellisen kommentin kaippa-sanasta toinen p pois, se tuli huomaamattani.

    Minun ensimmäinen tietsikkani oli muuten Commodore 64, sitten oli saksalainen Schneider, jossa oli yksivärinäyttö eikä internetiä ollut vielä. Mustalla pohjalla oli oranssit kirjaimet ja se oli hieno! Maksoi 9 000 markkaa.

    VastaaPoista
  38. Vuonna -73 rauhanpalkinto jaettiin Henry Kissingerin ja Pohjois-Vietnamin Le Duc Tho´n kesken. Vietnamilainen kieltäytyi palkinnosta, koska tajusi Kissingerin suorittamien massiivipommitusten murhanneen niin paljon ihmisiä, ettei enää nähnyt itsellään mitään jakoa asiassa.

    Moni ei tiedä, että Suomessa on rauhanpalkinnon saajia vaikka kuinka paljon, se pullukka poliitikko ei ole ainoa. Vuonna 1988 palkinto annettiin YK:n rauhanturvajoukoille, plakaatti on monen suomalaisen seinällä.

    Yhteisöille myönnettyjä palkintoja on muitakin.

    VastaaPoista
  39. Kun siis nämä kolme Nobel-naista eivät olleet yhteisö, tiimi. Käsitän niin, että he ovat kaikki toimineet erillisesti, ainakin tämä jemeniläinen. Kahdesta liberialaisesta en ole varma, ovatko he toimineet erillisesti vai yhdessä.

    Heidät on vain niputettu yhteen. Juuri tuo erillisten toimijoiden niputus on se, mikä minua nyt tässä mietityttää. Voi olla, että ihan turhaan. Onhan naisen osuus rauhantyössä tavallaan yksi asia.

    VastaaPoista
  40. Vuonna 1975 rauhanpalkinto myönnettiin toisinajattelija Andrei Saharoville, ainoa palkinnoista joka minua on hetkauttanut. Tuolloin, 13-vuotiaana, se oli minulle todella upea asia, luin hänestä ja Jelena Bonnerista kaiken minkä löysin. Saharov oli John Lennonin lisäksi suuri sankarini.

    Reaalipolitiikasta en tuolloin ymmärtänyt mitään. Muistan ihmetelleeni: "miksi nuo ihmiset eivät tajua, että neuvostoliitto on iso keskitysleiri?"

    Ei asioiden tola siitä mihinkään ole muuttunut.

    Samat humppaheikki-opportunistit, "voittajan puolella on kiva olla"-ihmiset toki tänäpäivänä hakevat toisesta suunnasta. Rohkeina isänmaan miehinä ja naisina uskaltavat sanoa Neuvostoliitosta vaikka mitä!

    Miksi eivät, halveksittavat, tuolloin puhuneet?

    VastaaPoista
  41. Kai siinä vain on haluttu tukea useamman toimijan työtä. Totta puhuakseni yhdestäkään tämän vuoden palkinnon saajasta en tiedä mitään, mitä ovat mahdollisesti aikaan saaneet.

    Sen tiedän että Liberian historia on kamala, Jemenissäkin kehitettävää taitaa riittää.

    Tuosta tietotekniikasta vielä, tuntuu aika hassulta ajatella niitä pelien c-kaseteilta suoritettuja latauksia.

    70-luvulla baareissa oli ison kaapin kokoisia pelejä, jossa mustavalkoisella ruudulla oli tennispeli, mailaa markkeerannuilla viivoilla torjuttiin palloa.

    VastaaPoista
  42. Kyllä osa ihmisistä, Riku, tuolloinkin puhui asioista niiden oikeilla nimillä. He olivat sen ajan häiriköitä, neuvostovastaisia, pimeitä, persuja.

    Niin, taisin kerran kysyäkin, että miksei Jutta vaatinut vakuuksiksi sota-aseita, panssarivaunuja vaikka, kun maamiinoista luovuttiin Suomi-brändin takia.

    VastaaPoista
  43. Puhui toki, puhui paljonkin, ei sitä mikään kieltänyt.

    Establishementti ei toki sellaista arvostanut.

    Muistan kun hymyilimme yhtä paikallista ravintolaa, jossa "luodit lensivät ja kranaatit vihelsivät".

    Veteraaneisssa oli joku kumma henkinen, sisäinen juttu, jotkut eivät kyenneet puhumaan mitään, jotkut kertoivat sydämensä kyllyydestä. Miten kukin traumansa käsitteli.

    Itsesensuuri on sensuurin muodoista vaarallisin. Sitä 1970-luku oli.

    "Ehän mie ny mittään uskalla sannoo, jos vaekka ura ehtyy!"

    VastaaPoista
  44. Kävin äsken kapakassa, pelasin pelejä ja join kaljaa, ajattelin rikua ja tapsaa, minulle sanottiin lähtiessäni että "näkemiin, herra Hamsun."

    Ps. En osallistu mihinkään kirjojen arviointeihin tai ns. lukukokemuksiin. Kirjat, joita luen, ovat minulle henkilökohtaisia, ei minulla ole niistä jaettavaa. (J.D.Salinger on liikuttava. Sympatiseeraan häntä. En yhtä paljon kuin H.tai A. Milleriä. D.Lessing on jännempi juttu.)

    Olen tyhmä, tiedän sen, ei sev väliä. Mutta... mitä vittuan se teille kuuluu?

    Ihmiset on kivoja.

    VastaaPoista
  45. Mikis, jokainen kirjan kritiikki on osallistumista kirjan lukukokemukseen ja kirjan arviointiin, vaikkei puhuisikaan muiden kanssa, vaikka sanoisi vain oman arviointinsa.

    Minua kiinnostaa puhumattomuutesi, jakamattomuutesi, mutta en millään tavoin ole tuomitsemassa sitä tai edes kysymässä, miksi hemmetissä et muka "osallistu". On ihan ok, että ihmiselle riittää hänen elämyksensä oman itsensä kanssa, ihminen voi vaikka masturboida kirjalla, jos niikseen on. Jo kirjan lukeminen on kuitenkin osallistumista lukukokemukseen.

    En oikein tiedä, mitä halusin sanoa. Jokin tuohdutti minua, mutta ei niin, että haluaisin lytätä jotakin. Tai siis olla edes eri mieltä. Se oli varmaan tuo, että en osallistu teidän geimeihinne, mutta ei sev väliä.

    VastaaPoista
  46. Iines, rakas.

    Tarkoitan, että olen yksin. Olen yksin myös näiden lukukokemuksieni kanssa. En, enempää!

    (Kultaseni.)

    VastaaPoista
  47. Ja nyt mikis nauraa kuin hyeena (mutta ei pahanilkisesti): koska rakastan ihmisiä.

    Kuvittelen, amatööribiologina, että ei meillä muuhun ole varaa... kuin tykätä toisistamme. Tällä planeetalla, joka on aika yksinäinen kimpale maailmankaikkeudessa. Ei, ei meillä ole kavereita muualla, kyllä ne on löydettävä täältä, läheltä.

    VastaaPoista
  48. Maailmankaikkeudesta puheen ollen olin eilen yliopistolla Studia Generaliassa kuuntelemassa, kun saksikäsiedwards-tukkainen Syksy Räsänen puhui pimeitä eli ihmetteli universumin piiloutuvaa ainetta ja energiaa.

    Tietysti saman informaation olisi saanut, jos olisi ollut Mikiksen kanssa kaljoilla.

    VastaaPoista
  49. Kun täällä taas kerran johdannossa mainitaan runous ja runoilija, niin käytän, vuosipäivän ollessa melkein käsillä, tilaisuutta hyväkseni ja tuon lukijakunnan tietoisuuteen sen julman kohtelun jonka nuori runoilija sai osakseen tällä palstalla. Tämä tapahtui siis noin vuosi sitten ja täällä - muka kirjallisuutta ja runoutta arvostavassa yhteisössä - saikin saavillisen kylmää vettä niskaansa ja epäanalyyttisen sekä perustelemattoman kohtelun seurauksena hänen esikoisrunosarjansa, joka oli suunniteltu 12 osaiseksi, neljä ensimmäistä runoa mankelotiin tällä palstalla ja toivotettiin bitti taivaaseen.
    Runot olivat herkkää itseironista hersyttelyä - jossa jälkikirjoituskin oli otettu esiin etupainotteisesti - mutta piirroltaan tarkempaa ja kauniimpaa kuin kiinalainen kalligrafia, jonka herkyyden asioista perillä olevat tahot tunnustavat kernaasti.

    VastaaPoista
  50. Ai niin, kysymys unohtui, eli: Miksi?

    Ymmärrän kyllä että Jari Tervo saa krittiikkiä jopa kurdiyhteisöltä, mutta Tervo onkin pölvästi. Hänellä ei ole herkkyyttä eikä tunneälyä. Hän kirjoittaa tietokoneella, eikä kauniisti lyijykynällä 80 gramman painoiselle vitivalkealle paperille.

    VastaaPoista
  51. Höpsistä, Runopoika,

    liioittelet runosi herkkää ironista hersyttelyä. Itse asiassa taidat vetää koko jutun hatustasi, sillä en muista runoasi. Muistan vain, että muuan tarkka lukija taisi jälkikäteen väittää runoasi rasistisen runomankelin tuotteeksi.

    Mutta siis - pesen käteni, sillä en muista mitään. Siispä toistan toiveeni: Jos panet nyt runosi pramille, lupaan siille hellän ja ymmärtäväisen kohtelun. Voin pyrkiä jopa analyyttiseen ja puolitieteelliseen tulkintaan.

    VastaaPoista
  52. Minun täytyy tunnustaa että Iines ei ole koskaan sensuroinut minun runojani. Mutta google, perkele, on. Kerran nimittäin kirjoitin äärimmäisen kutkuttavan runon joka käsittääkseni kosketti kaikkia ihmisiä joita yleensä on olemassa, niin... mutta ei sitä (samperi vieköön) julkaistu. Olin erittäin harmistunut. Onneksi minulla on ystäviä muuallakin; soitin Olli Rehnille. Hän sanoi, oli aika jämerä, että "oota mikis, käännetään nää sun tekstis ensiks kreikas..." Kyllä se mulle sopi.

    VastaaPoista
  53. PS

    Jos on 80 gramman valkoinen tai hieman kellertävä arkki alla, on lyijykynä synti. Pitää olla mustekynä, ja kynän päässä sulka, jos vetää viimeisen päälle.

    VastaaPoista
  54. Mikis, varmaankin Rehn Olli luuli sinua Teotorakiksen Mikikseksi (Mikis Theodorakis)...

    runopumpulia
    syämmeni suoltaa
    runopumpuli
    huoneeni seiniä peittää
    runopumpuli
    runopumpuli
    runopumpuli
    kuulitko?
    sanoin vain
    puli pumpuli puli
    pulu pumpuli pum

    (Kerroin Gaiukselle 4v. iltasadun jossa Pikku Karhulla puhkesi runosuoni, siitä näyte tuo edellinen)

    VastaaPoista
  55. Eli Mikis, näin helppoa nykyisin on runojaan julkaista ilman sensuurinpelkoa.

    VastaaPoista
  56. "Muistan vain, että muuan tarkka lukija taisi jälkikäteen väittää runoasi rasistisen runomankelin tuotteeksi."

    Mitähän sinä oikein höpäjät?
    Minä puhun vuoden takaisesta tapahtumasta. Mankelilla viittasin työni tuloksien tuhoamiseen.

    Ei täällä ole tarkkoja lukijoita jotka voivat väittää yhtään mitään, paitsi omia hattaroitaan, joita tyhjää kumisevassa korvien pidikkeenä toimivassa ajukopassaan tinneripäissään tuottavat jotain eetteriin - hölinää. Viittaan edellä kerrotulla eräillä palstoilla, ilmeisesti tälläkin, aikaansa viettäviin muka henkilöihin, joille arpakuution pyöräyttäminen on liian haastava tapahtumaprosessi, eivät ymmärrä sen mekaniikkaa, eikä symboliikkaa. Joillekin rasistisille googlettajille ma nauran kuin Veikko Sinisalo aikanaan.

    Laajenna siis tapahtumahorisonttia noin vuoden takaisiin asioihin, sieltä se totuus alkaa purkautua kuin räkä Jussi Parviaisen parrasta.

    PS. Asian harrastajille vinkki: Jussi Parviaisen Blogger -blogissa on pornoa. Väitävät että on Saana, en usko tältä istumalta.

    VastaaPoista
  57. Nimimerkki Valto Ension runo on kuin Pahkasika-lehdestä otettu, sama poljento ja syke.

    Eipä silti, annan pisteet yrityksestä. Sinussa on potentiaalia, mutta hiottavaa vielä riittää.

    PS. Pahkasika -maininta on sitten kunnianosoitus, plussaa.

    VastaaPoista
  58. Jos joku muu kuin minä - minä tietysti - haluaa lukea tosi pornografisia blogeja niin lukekoon

    http://juhamolari.blogspot.com/2009/05/liperit-heiluen-mielikuvasodassa.html sivuja.

    En suosittele. Mutta se siitä.

    VastaaPoista
  59. Jos taas toisaalta haluaa OIKEASTI saada HyppyKupan, tai muuten vaan kyrpiintyä... kantsii lukea Johan Bäckmanin blogia. Hän on enemmän kuin kasvain.

    VastaaPoista
  60. Johan Bäckman, olet urhea ihminen. Miksi et haasta minua oikeuteen? Olen esittänyt että Sinulle pitäisi pystyttää Ratsastajapatsas... Kuikka-Koposen tyyliin. Tarkoitan, että ryömit sen hevosen sisään sen persereiän kautta. (Tai onko tämä liikaa vaadittu?)

    VastaaPoista
  61. Ajatelkaa nyt ite, omilla aivoillanne ... että jos Suomessa olisi sellainen ratsastajapatsas - sanotaan nyt vaikka Tammisaaressa - jossa ratsastajan pää on puoliksi uponnut Tamman vaginaan... tota noin ... en tiedä minkä takia, mutta aivan varmasti se herättäisi huomiota. Esimerkiksi Etelä-Koreassa. (Ja miksei muuallakin.) Taas saataisiin Reima Pietilän, Gunnar Bärlundin ja Alvar Aallon lisäksi jotain muuta.

    VastaaPoista
  62. Kappas, Jape on ottanut "Runopojan" viitan, mutta kädet näköjään paljastuvat.

    VastaaPoista
  63. Ei täällä ole tarkkoja lukijoita jotka voivat väittää yhtään mitään, paitsi omia hattaroitaan, joita tyhjää kumisevassa korvien pidikkeenä toimivassa ajukopassaan tinneripäissään tuottavat jotain eetteriin - hölinää. (Runopoika)

    Lähtekäämme siitä, että kyllä tässä aito runosielu on kyseessä. Tuommoista sulkakynän lentoa ei kuka tahansa saa aikaiseksi. Nyt odotamme vain henkeä pidätellen runosuolen todellista turskahdusta.

    Yllätä meidät! Varsinkin minut! Pane vaikka nelipolvista trokeeta. Tai ihan mitä vaan. Ettei jäisi miekankalisteluksi tuo lupaava sanailusi.

    VastaaPoista
  64. Iines, sokeutuminen olisi elämän loppu. Siltä minustakin tuntuu.

    Olen joskus katsonut kadulla keppinsä kanssa yksin kulkevaa sokeaa miestä ja ihmetellyt, miten hän on uskaltanut lähteä ulos ihmisten joukkoon ilman saattajaa. Mitä hän on elämässään saanut kaiken sen tilalle, josta on jäänyt paitsi? Ehkä hän on ollut syntymästään asti sokea, ja sokeus on silloin helpompi kestää.
    Monin verroin vaikeampaa on ihmisen luopua sokeutumisen vuoksi kaikesta siitä, mitä on elämältä jo näkevänä ehtinyt saada, mitä pitänyt itsestään selvyytenä: kauneutta, värejä,iloa rakkaiden kasvoista, riippumattomuutta, mahdollisuuksia katsoa ympäröivää maailmaa näkevin silmin, lukea kirjallisuutta.

    VastaaPoista
  65. Haluaisin panna parastani, mutta juuri NYT ei runosuoni kuki. Pitäisi olla terhakka muusa, joka antaisi innoitusta ja kaikkee muuta...

    Mutta mutta, katson tässä, matkan varrella, josko vielä löydän langanpään. Sillä on niin, että ne neljä uniikkia, itseironista, kulkusia helkyttelevää purkausta - runoa - ovat tietenkin poissa koska ne mankeloitiin. Voisin tietysti koittaa rakentaa ne uudelleen, mutta löydänkö enään sitä tunnetta, joita niihin panin?

    Ehkä pitäisi skipata nuo 12-osaiseksi suunnitellun ensirunosarjani neljä ensimmäistä runoa ja tähdätä jäljellä oleviin kahdeksaan...kunhan tässä vain pohdin ääneen, ratkaisua hakien.

    Olen neuvoton... tilapäisesti.

    VastaaPoista
  66. Jatkanpa kuvitelmaasi, Delilah:

    Minua ei pelottaisi sokeana lähteä ulos keppini ja opaskoirani kanssa - ilman muuta minulla olisi opaskoira. Luulen, että se ulosmeno olisi pelastusrenkaani, ilman haistelu, kävely, penkillä rannassa istuminen, kenties juttelu jonkun pimeästä tulevan ystävällisen äänen kanssa.

    Minua pelottaisi palata takaisin tyhjiin huoneisiin, joissa huonekalut ovat entisillä paikoillaan, kaikki helposti käteni tavoitettavissa. Olisi vain tyhjää pimeää. Ei mitään odotettavissa. Ei voisi avata televisiota, ei katsoa elokuvia tai luonto-ohjelmia, ei kirjoittaa blogia tai vaihtaa sähköpostiviestejä. Vain istua kädet sylissä, pimeässä.

    VastaaPoista
  67. Runopoika,

    en voi uskoa, että olisin poistanut runosi. Se on niin vastoin minua, että ihmettelen nyt kovasti.

    Onkohan asiassa tapahtunut jokin erehdys? Miksi en muista runoa?

    Koetapas nyt vain kaivaa paikkojasi, kyllä se varmaan jossakin on tallella.

    VastaaPoista
  68. Minä voin laittaa yhden hyvän:

    Me hoilaamme kehdosta hautahan.
    Kuink' kauvan ja minkä vuoks, tiedä me emme.
    Paras aina ois sointunsa sommittaa
    kuin oisi se ensimmäisemme.

    Rynon hyvän jos mistä sen katkaisee,
    niin ryno on sentään ryno -
    näin ystävä aina sa yhdeks puuks
    ne sielusi säikeet punovaja!

    VastaaPoista
  69. Oi Riku sun kanssas kun yllytät
    sä Pegasoksenkin ramman,
    et ojahan aja sä ratsuas,
    vaan laukkahan kiihdytät tamman!

    Rynö on rynö, se tietäkää
    sen nimessä paljon sietäkää.
    Vaan Runopoikaa nyt vuotellaan,
    ei auta kalina miekan, nyt uotellaan
    näyttöä totista sanan säilän,
    tai et nää koittoa huomispäivän.

    VastaaPoista
  70. Tämäkin on hyvä:

    http://www.youtube.com/watch?v=95k556aQLUU

    Vanhalle seilorille - kuten minulle - tulee kyynel silmäkulmaan. Ja vierähtää siitä sitten laamapaidalleni. Ja siitä sitten taas - en tiedä minne - ehkä lattialle?

    Muistot, muistot!

    VastaaPoista
  71. Laamapaita on kiva. Joka ihmisellä pitäisi olla laamapaita villapaitansa tai paitansa alla, kun syksyn viimat koittavat.

    Tämä on asia, jota siskokin lakritsin, sillin ja hapanleivän ohella kaihoaa Suomesta. Olenkin nähnyt hieman vaivaa, ja koettanut hankkia silloin tällöin joulupakettiin uuden vanhanaikaisen laamapaidan. Siinä pitää olla nauhalla säädeltävä kaula-aukko, ja sen pitää olla laamapaidan värinen, siis valkoisehko, ei teknovalkaistu.

    VastaaPoista
  72. Pekka Kejonen (muistaakseni?) sanoi että "kun panee laamapaidan päälle ja menee Peruun, niin aina saa". Varmaan niin onkin. (Edellyttäen, että laamaherra ei pane sitä pahakseen?)

    VastaaPoista
  73. Jopa uskon Kejosta. Mies, laamapaita minkä tahansa alla, vie naisen sydämen. Ja kun sydäntä viedään, viedään muutakin.

    VastaaPoista
  74. Tuo Mikiksen laittama Brel on aivan ylittämätön.

    Saara Pakkasvirran versio on uskomattoman hyvä.

    VastaaPoista
  75. Vaikkakin se vähän laimealta kuulostaa, jos heti Brelin kiihkon jälkeen kuuntelee.

    VastaaPoista
  76. Minun kohdallani oli kyllä kyse Rotterdamista. Se oli ilkeä kaupunki. Se oli todella julma.

    VastaaPoista
  77. Ei kaupungit ole julmia. Ei tietenkään. Mutta minä olin silloin niin nuori, liian nuori. Minulla oli sydän povitaskussa, lompakon tilalla. (Ei niin saisi olla.)

    VastaaPoista
  78. Saara pakkasvirta on ihana.

    VastaaPoista
  79. Nyt, kun pörssikaaos on vienyt rahani, ajattelen, että eihän minulla niitä koskaan ole edes ollut, hyppysissäni. Että "terve menoa" vaan. Tulen toimeen tällä mikä minulla aina on ollut, ei se ole paljoa, mutta riittää. Muistan kun 12-v. vanhana luin Turun Sanomia, siellä vuokrattiin "hellahuoneita"... En aivan tarkkaan tiennyt mitä ne on, semmoset, mutta ajattelin että kun tulen vanhemmaksi, muutan "hellahuoneeseen".

    No, nyt minulla 2 h + WC + keittiö + parveke. (Jolla yleensä en käy.)

    VastaaPoista
  80. Kuuntelin nuo Amsterdamit peräkkäin ja täytyy sanoa, etten muistanutkaan, että Saara Pakkasvirralla on noin upea ääni. Muutenkin tulkinta oli lajissaan yhtä hyvä kuin kuin Brelin omassaan. Kerrassaan hieno! Räkäinen ja soinnikas yhtä aikaa.

    VastaaPoista
  81. Eikös hellahuone ole sama kuin yksiö? Minusta hieno käsite.

    Koskaan en ole muuten asunut hellahuoneessa/yksiössä, en edes opiskeluaikana, jolloin asuin enimmän aika Turun ylioppilaskylässä. Siinä oli huone ja vessa ja koko käytävällä yhteinen keittiö. Keittiössä oli kaksi jääkaappia, ja lokeroista varasteltiin ruokia, ellei huomannut lukita lokeroaan riippulukolla kiinni.

    VastaaPoista
  82. Santoksessa - joka veljeni Markun mielestä on maailman toiseksi saastunein merimieskaupunki (Caracasin jälkeen) minä menetin poikuuteni. (Santos on Sao Paulon satamakaupunki. I know.) Tapahtui erilaisia asioita, toiset niistä olivat kummallisia - toiset taas eivät. Voi että minä olin nuori, nättikin, ja akat tappelivat minusta veitsien kanssa joita he vetivät saappaittensa varresta, tai jostain, ei sitä ehtinyt edes nähdä... ei se ollut kivaa. Mutta olkoon miten oli. Minun sydämeni on jäänyt jonnekin, en tiedä minne, en löydä sitä. (Mutta ev välitä siitä.)

    Ps. Rotterdam on epämiellyttävä kaupunki.

    VastaaPoista
  83. Ai niin, pitää vastata omaan kysymykseensä. Vastaan.

    MIELESTÄNI SINÄ OLET (AIKA) IHANA.

    VastaaPoista
  84. Kiitos, kaunokainen. Minä jaksan kaihota teidän miesten reissumuistoja. Rotterdam kuulostaa niin kamalalta, että se on jo ihanaa. Rostock voisi myös olla hirveä turmeluksen pesä.

    VastaaPoista
  85. Rostocissa olen käynyt yhden kerran. En tiedä minkä takia. Ostin kirjakaupasta kirjan jossa oli kuvia Rostocista ennen toista maailmansotaa, se oli aika järkyttävä kirja. Sitten alkoi sataa ja menin rakennuksen lipan alle, pidättelemään sitä. Sadekuuro oli ohimenevä. Ja kun se oli mennyt ohi, kävelin vähän aikaa Yliopiston puistossa, sitten menin puistoon joka oli omistettu Gottfried Leibnitzelle. Oravat söivät siellä tammenterhoja. (Itse söin mansikoita. Koska oli heinäkuu.) Mutta olutkapakoita ei meinannut löytää mistään, yritin, ajoin bussilla sinne sun tänne, se oli ihan turhaa. Sitten menin paikallisjunalla Warnemündeen. Siellä oli kamalasti paksuja saksalaisia turisteja, katselin heitä, ei heitä voinut olla katselematta. No, onneksi juna toi minut takaisin hotellihuoneeseeni. Jossa nukuin (aika) makeasti!

    VastaaPoista
  86. Varsova on sympaattisin kaupunki missä olen kuljeskellut. (Ja olen aika monessa kävellyt.) Petja Jäppinen inhoaa puolalaisia, hänellä on siihen ehkä syynsä, minä tykkään Petjan kirjoituksista. Ne ovat hyviä. Varsova tuhoutui toisen maailmansodan melskeissä pahemmin kuin Berliini, pahemmin kuin Rostoc. (Ehkä kolmanneksi pahiten. Koska on, tai siis oli, Hirosima ja Nagasaki.) Pariisissa nukuin Seinen siltojen alla, halusin demenstroida niin, tutustuin siellä belgialaiseen kaveriin joka opetti mulle ranskaa. No, kun tilasin kahvilassa kahvia "sillä ranskalla", mulle hihiteltiin... Kai se oli Tintin tai Asterixin kieltä, en tiedä - joku muut tietäisi paremmin. Muistan, että mulle naureskeltiin.

    Ps. Buenos Aires on kyllä kaupunki joka on minua eniten sykäyttänyt. Se on melkoinen. Ja se on ainoa kaupunki jossa olen eksynyt. (Minulla on linnun aivot, eli kompassi päässä, en periaatteessa pysty eksymään. Mutta niin vaan siellä sattui käymään.) Rio de Janeiro on jumalattoman kaunis - etenkin kun sinne tulee mereltä. Mutta, ainakin minulle, se oli ihan tylsä. Kaupungithan on semmosia kummosina ne kokee, jokainen, joka ei ole asunut ko. kohteessa noin 10 vuotta, on välttämättä väärässä. Eikä sitä toiseksi tee se, että tykkää kyseisestä paikkakunnasta. Oikeastaan se on vielä väärempää.

    VastaaPoista
  87. 17-vanhana, kun katselin nousevia ja laskevia Jumbojettejä Buenos Airesin lentokentän verkkoaidan takana ja ne pitivät kamalaa jyminää (en ollut ennen nähnyt lentokoneita, kissoja vain), ajattelin, että "onko elämä tällaista?". Olin helvetin surullinen.

    VastaaPoista
  88. Mutta sitten kun itse olin ensimmäisen kerran lentokoneessa, jossain kymppitonnissa, ja alla oli osa Tanskaa; se näytti kivalta. Tosi kivalta. Oli kuin olisi katsellut maantieteellistä karttaa. Jokia ja mantereita ja kaikkea muuta. Mua oikeastaan harmitti kun me tultiin alas, Schipholiin.

    VastaaPoista
  89. En ole kummoinenkaan maailmanmatkaaja, mutta eniten olen nauttinut bussissa matkalla Riikaan, ja sitten siellä Riian kujasilla kävellessä.

    Enemmän kuin matkustaa haluaisin viipyä ja katsoa uutta. Matkalla on vaan aina kiire kohteesta toiseen ikään kuin siirtyminen olisi se pääasia.

    Muutenkin olisi kiva katsoa sinne kohteen sivukaduille ja porttien taakse ja tutustua paikallisiin. Ei vain niitä nähtävyyksiä, joista on jo otettu miljoona valokuvaa ja joihin voi tutustua Internetissäkin. Miksi kaikkien on nähtävä samat paikat? Sitten vasta on muka käynyt jossain, kun on nähnyt nähtävyyden.

    VastaaPoista
  90. " ... sängyt kirskuu loukoissa slummien/ja Hitler määrää, kello lyö/Luojan tähden lemmenyösi viimeinen/on tämä yö ..." Marie Bloom?

    Kenen runo?

    VastaaPoista
  91. Oikeastaan pelkästään tämän takia kannatti aikoinaan opetella saksaa. Vaikka kyllä se välillä otti koville.

    http://www.youtube.com/watch?v=WENkquBHchM

    VastaaPoista
  92. Ja miksi meitä vietiin kuin pässiä narussa? Vuodesta 1944 viiva 1991? Sitä kysyy Doris Lessingikin. (Hyvin analyyttisesti ja hyvin fiksusti.) Kaikki fiksut ihmiset ovat nuorina kommunisteja, oli Churchillikin; vasta vanhoina ja väsyneinä ja viisaina ja vittuuntuneina vätyksinä meistä tulee konservatiiveja.

    http://www.youtube.com/watch?v=B51HI0MPUrQ&feature=related

    VastaaPoista
  93. Englannin Paavo Väyrynen, monesti uransa aikana kadotukseen ja entisyytteen tuomittu Winston Churchill ei kai kuitenkaan kommunismista puhunut, vaan vasemmistolaisista ajatuksista.

    Winylle, joka olisi äitinsäkin myynyt, ehkä myikin, itsensä eteen, oli onnenpotku kun puhkesi toinen maailmansota. Jotenkin vakavuutta täynnä oleva koomikon olemus sikareineen osui tilanteeseen.

    Luultavasti Winy peilin edessä harjoitteli paitsi länkkärin pyssynvetoja, myös nauramatta sanomaan: "Kyllä näin on varma ja tosi on, koska tosi ja varma vain on!"

    Näennäisfiksua, Winyn täyttä lööperiä olevaa lausetta ihmisen kehityskulusta hoetaan liikaa. Itsestäänselvyys on että nuorena ihminen usein omistaa vähän, mutta vanhempana kun se jostain onnistuu hankkimaan vaikka vanhat hevosenlänget, niin sen on mielestään pakko ostaa myös haulikko niitä puolustaakseen.

    VastaaPoista
  94. Minä tunnen kyllä muutaman nuoren, jotka ovat kivoja ihmisiä, vaikkkeivat olekaan kommunisteja nuorena. He ovat huomaavaisempia ja anteliaampia (vähästään) kuin tuntemani kommunistiset (otaksun, en tiedä, kiihkeistä puheista päätellen) nuoret henkilöt.

    Itse luulin olevani kommunisti nuorena, tai ainakin olin hipahtava vasemmistolainen, koska se oli ainoa mahdollisuus silloin ajattelevalle yksilölle. Porvarit eivät silloin ajatelleet muita kuin omaa peppuaan. Näin viisaat sanoivat. Minäkin opetin sitten lapselleni vaalimainoksia katsoessamme, että Harri Holkeri on paha setä, ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Lapsi luuli sitten vuosikausia, että Harri Holkeri varasteli köyhiltä rahaa.

    Nykyään, mitä nopeammin vuodet vilahtavat, sitä oikeistolaisemmaksi itseni tunnen. En jaksa enää uskoa vasemmistoon. Se on ihan yhtä ahnetta sakkia kuin Harri Holkerin sakki. Enkä ole yhtään huolissani tästä asiasta. Loppujen lopuksi se on ihan sama.

    VastaaPoista
  95. Siis minä en ole koskaan ollut fiksu. Kommunisti aikoinani olin. (Ja aika huono.) En osaa ajatella asioita kuin altavastaajan puolelta, heikomman kannalta; sen takia olen menettänyt mm. paljon rahaa. Ja muutaman ystävän. Se ei harmita minua yhtään.

    VastaaPoista
  96. Noin minäkin uskoin: tässä ollaan nyt heikomman puolella kaikkea sortoa ja rikkaiden ahneutta vastaan. Rikkaiden vikahan kaikki on. He ovat ryövänneet itselleen maailman aarteet, kätesivarannot sekä biljoonat. He syövät köyhien leipomaa leipää. Eniten petyin siihen, kun huomasin, että moni halusi vain yhtä paljon rrrahaa kuin muillakin.

    VastaaPoista
  97. Sitä paitsi DDR:än kansallislaulu - se entinen - on upein kansallishymni. Mitä tiedän.

    Ja nyt, yllätys yllätys, ei tulekaan youtuube-viitettä siihen. (Olkaa kilttejä ja etsikää itse. Jos olette kiinnostuneita.)

    Tämä on Kurt Weillia: http://www.youtube.com/watch?v=hLIrS5dtTZI&feature=related

    VastaaPoista
  98. Poliitikka ja poliitikot hylkäävät aina jos katsovat siitä itselleen olevan etua.

    Huomenna on Alexis Stenwallin päivä.

    Hänetkin poliitikot hylkäsivät: ennenkuin kukko oli kolmasti kiekunut, hänet oli kolmasti omien taholta kielletty, kun vastapuoli oli hieman niskan päällä.

    Omien hylkäämiseen kaatui lopullisesti, muuten olisi "seitsemän miehen" teilaamisen kestänyt.

    Tänään kävelin Stenu-Alexin ohi ja huikkasin sille mielessäni: "Mitä siinä murjotat!"

    Jos minä olisin kuvanveistäjä, olisin tehnyt siitä patsaan, jossa voimakkaasti muristen harjoittaisi metsässä politiikkaa!

    VastaaPoista
  99. Ja väärinhän minä nimensäkin kirjoitin, oikea muoto on Stenvall.

    VastaaPoista
  100. Älä huoli, Riku, minä olisin varmaan kirjoittanut Aleksis Stenvall. Piti oikein tarkistaa, että on se x:llä silloisen kirjoitustavan mukaan.

    Aika kuluu nopsaan! En huomannutkaan, että huomenna on jo 10.10. Jotenkin näistä henkilöille omistetuista juhlapäivistä minusta tämä Aleksis Kiven päivä on hienoin ja merkittävin.

    VastaaPoista
  101. Eipä kai noilla niin väliä, kalenterissakin lukee että huomenna on myös suom.kirj. päivä.

    Jos Alexis olisi ollut kovin itseään täynnä oleva persoona, olisi käyttänyt nykyisin tunnetun asemasta nimimerkkiä Aimo Kivipaasi.

    Vähän samaan tapaan kuin Hellsténin Johan (Gustav)teki hieman myöhemmin.

    VastaaPoista
  102. Hellstén toki oli aivan eri alan miehiä ja virallisestikin muutti nimensä. Ei kuitenkaan onnistunut liputuspäivää saamaan itselleen edes puolen tangon vertaa.

    Patsaastaankin irvailtiin, että Allin siitä kyllä heti tunnistaa, mutta Juhoa ei meinaa hahmottaa!

    Englantia Hellstén ei tietenkään tuohon maailmanaikaan osannut, muuten olisi voinut suomentaa nimensä vähän monikulttuurisella tavalla Helvetinkiveksi, Helvetikoluksi tai vaikkapa samanlaiseen lämpöön viittaavaksi Kiuaskiveksi. Tai reteesti stadilaisittain Helvetinstenuksi.

    Helvetinstenu-Kekkosen linja?

    VastaaPoista
  103. Kyllä Juho Kusti, Riku, oli kielimiehiä, kuten siihen aikaan oli tapana.

    Hän haastoi suomen lisäksi sujuvaa venättä, ruotsia, saksaa, ranskaa ja enkkua. Varmaan viroakin, mutta sitä ei tarvinnut siihen aikaan edes mainita.

    Sen sijaan Urkki ei osannut oikein mitään vierasta kieltä. Mutta ei se tahtia haitannut.

    VastaaPoista
  104. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  105. Minä olen joskus pohtinut oliko se oikein täysissä hengen ja ruumiin jne. kun kävi neuvotteluja venäläisten kanssa näiden äidinkielellä. Vaikka olisi ollut kuinka taitava kielessä, kyllä siinä pienoisen otteen vastapuolelle antaa.

    Tässä Paasikiven englantia ulkomaankielellä puhuttuna.Siinä vähän maneerinsa naurattavat, mutta kun kuuntelee niin lausunta on yllättävänkin hyvää. Kekkosen lisäksi muutaman viime vuosikymmenen aikaiset ministerit ovat antaneet paljon kauheampiakin kielinäytteitä kuin Ahti Karjalainen muinoin.

    VastaaPoista
  106. Eestin keelii on eri kuin suomen. Se ei ole sama. On ensin aika vaikee ymmärtä soomaea, soomalaiset puhuu niin epäselvää ja sanoja, ei te. Kyl minun on helppo oppia rootsia, ei ole nämä ongelmat.
    Eläkää häästi!

    VastaaPoista
  107. Kekkonen oli kova hyppimään korkeutta. Samaa ei voi sanoa ainakaan samana päivänä Paasikivestä.

    VastaaPoista
  108. Suvi Lindénin kielinäytteessä lausunta on melko siedettävää, mutta tyhjä päänsä laittaa toistelemaan sanoja, sisältöä puheessa ei ole lainkaan.

    "infraströkzör, infraströktzör..."

    VastaaPoista
  109. Char? Missä sinä piileksit? Oi, beibikäiseni, tule tatamille. Sinua minun on ikävä! - toivoo Eräs, joka äsken Heräs

    VastaaPoista
  110. Tänään, Aleksis Kiven päivänä on häntä syytä muistaa ja juhlia.

    Hyvä tapa on tehdäOlviretki Schleusingeniin. Koska kyseinen paikkakunta on kaukana saksalaisten maalla,lippujakin saattaa nopeasti olla vaikea saada, voi sen hyvin korvata kotipaikkakunnan kapakalla.

    Toisaalta, tänään on maanantai eikä kapakasta juuri seuraa saa, olvikin on kalliimpaa kuin lähikaupassa.

    Siksi Schelsingenin ja kapakan voi hyvin korvata lähikaupan tuotteilla ja omalla tutulla tietokonetuolilla vietetyllä Olvihetkellä Internetissä!

    Mitäpä sitä ei kulttuurin ja suomalaisen kirjallisuuden vuoksi tekisi!

    VastaaPoista
  111. Moska oli täyttä moskaa, tai ainakin mitä tulee käsikirjoitukseen ja ohjaukseen. Ensimmäinen jakso oli kuin kyhäelmä Tervon Uutisvuodossa suoltamia sarkastisia ja kyynisiä vittuiluvälähdyksiä. Petelius oli kyhännyt niistä kliseisiä, ennalta aavistettavia kuvaelmia, teksteistä oli tehtu vain kuvallisia mukaelmia.

    Sarja lähti heti käyntiin Tervon inhokeilla, Keskustan ja kekkosen mollaamisella. "Seiska-lehden" päätoimittaja oli kuin kopio Tuliportaiden "Jalaspurosta" ja teemat Törky Toropaiselta. Moskan TalkShow kyhäelmä irvisteli Maria -Maria -ohjelman esikuvalleen. Kaiken kaikkiaan kohtauksia katsellessa ei voinut välttyä siltä tunteelta, että nyt kyllä mennään siitä missä aita on matalin, oli helppo tunteä myötähäpeää näyttelijöiden kanssa.

    Moskassa Tervo näyttäytyy sormella osoittavana pikkupoikana: Katso isi toi on tyhmä!

    VastaaPoista
  112. Aleksis Kiveä vaivasikin aamuisen Hesarin uutisen mukaan punkin pistosta mahdollisesti saatu borrelioosi...

    VastaaPoista
  113. Moska oli todella kevyttä kamaa. Ei sinne päinkään kuin Hyvä elämä tai Tahdon asia, joissa oli tekemisen laatua.

    Ainoa hyvä asia siinä oli moska-sanan selitys. Muuten olisinkin kysynyt sitä teiltä.

    Moskahan on lyhytvartinen pajavasara. Tai kyllä me kutsuimme lyijyvasaraakin muistaakseni moksaksi.

    Eesti ja suomi on tietenkin eri kieliä - mutta milloin ne erkanivat murteista omiksi kielikseen, kas siinä kiva kysymys.

    VastaaPoista
  114. Minä en Moskaa katsonut, vaikka näin insertin, jossa PPP sitä hehkutti. Ajattelin katsoa nopeutettuna, jos se tulee Areenaan.

    Mutta jos se teitä ei huvittanut, tuskin minuakaan. Mitään painavaahan siltä ei kukaan kai odotakaan?

    VastaaPoista
  115. Luin juuri HS:sta tuon borrelioosijutun, ja sellainenhan on ennenkin monesti esitetty.

    Vähän turhan sopivaa teoretisointia. Lehtijutussa puhuttiin mm. Kiven metsäsamoilu- ja metsästysharrastuksesta, punkit kun tarttuvat luonnon kasvullisuudesta ja pieneläimistä, mm. ketunraadoista. Oireetkin sopivat, mutta borrelioosi on laveaoireinen tauti, mm. minun puhesairaudessani yksi tutkimuslinja oli borrelioosin poissulkeminen.

    Ei toki siis mahdotonta Kiven kohdalla, mutta yhtä mahdollista on usea muukin tauti. Neurologista heikkoutta on suvuittain aina ollut Suomessa, tai missä tahansa maassa. Samoin mielenterveyden horjuvuutta.

    Miten tähän borrelioosiin istuvat sukupuolitaudit? Itse pysähdyin miettimään, mistä kummasta Kivi sai sukupuolitaudin tai taudit? Eikös hänellä ollut vain ne historiassa mainitut siveät ihastukset ja sitten tämä ikäneito Charlotta Lönnqvist?

    VastaaPoista
  116. Niin,
    tuo moska -sanan merkityksen selittäminen: "Moska ei tarkoita roskaa, eikä edes roskalehteä, vaan talttavasaraa, jolla rikotaan julkisuuden valheellinen kiiltokuori", oli lostava osoitus naivista sormi pystyssä opettamisesta. Jokainen vähänkin työkaluja ja kansan kieltä tunteva tietää mikä on MOSKA.

    VastaaPoista
  117. Aleksis Kiven borrelioosia on pohdittu Lääkärilehdessä jo v. 2001. Epämääräisistä fyysisistä ja psyykkisistä oireista on epäilty aivokuppaa ja ties mitä. Hannu Mäkelä ounastelee "Kivi" kirjassaan että sukupuolitauti olisi lähtöisin "rahvaan revasta" eli huorien persiistä.

    VastaaPoista
  118. Tapsa kysyit, milloin suomen kieli ja viron kieli erkanivat toisistaan omiksi kielikseen.

    Käsittääkseni tästä kiistellään edelleen, eikä ihme, sillä kielimuotojen alkuperän vuotta tai edes summittaista aikaa on hankala määrittää. Ei tuostakaan siis voida osoittaa vuotta eikä edes vuosisataa, joka olisi katsottava suomen kielen tai viron kielen syntymäajaksi.

    Kielihän eli puhuttuina murteina aina vanhan suomen eli Agricolan aikoihin 1500-luvun ensi vuosikymmenille, sekä Viron että Suomen alueella.

    Tätä edeltävää aikaa kutsutaan kielen varhaissuomeksi, joka on ruvennut hahmottumaan aikaisintaan ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella.

    Olennaisesti se on sitten muotoutunut ehkä vasta 1000-luvun ensimmäisinä vuosisatoina alkuperäisten "suomalaisten", ts. varsinaissuomalaisen heimon puhumien, monessakin suhteessa viron kielelle läheisten murteiden joutuessa yhä kiinteämpään kosketukseen ja vuorovaikutukseen hämäläisheimon murteiden kanssa.

    Tuossa jossain se eriytyminen suomen kieleksi ja viron kieleksi on tapahtunut. Suomen kieli sai siis virosta poikkeavan leiman hämäläismurteiden sekoittuessa puheeseen. Hämäläismurteet ovat aika kaukana viron kielen ja lounaismurteiden keskenään samankaltaisesta intonaatiosta.

    VastaaPoista
  119. Kyllä moska tarkoittaa myös sekalaista sotkua olevaa, mönjää, likaa.

    VastaaPoista
  120. Kyllä vaan, Valto, moska on homonyymi. Moska on roska, törky, lika tai talttavasara.

    Sinänsä varmaan osuva nimi kyseiselle ohjelmalle, joskin kovin tarkoitushakuinen, helppo.

    VastaaPoista
  121. Ainakin YLE:n uutisoinneista ja mainoksista saa sen kuvan (koska se halutaan antaa) että "Moska" on vakavasti otettavaa draamaa. Ohjaaja Peteliuksen mielestä, se on jopa niin vakavaa, ettei se ole satiiria ensinkään. Repliikitkin ovat niin täyttä tavaraa, ettei yhtäkään saanaa voida poistaa kokonaisuuden kärsimättä.

    Peteliukselle tuotanto on vakava paikka, sillä "moska"-tuotannon jälkeen ei ole mitään työtehtäviä ja hän "pelkää työttömyyttä". Kaikesta päätellen tuo uhka saattaa olla todellinen.

    Tervo toteuttaa vittuilutyylillään pessimististä maailmankuvaansa. Menetelmä saattaa toimia proosanatekstinä ja varsinkin dekkarikirjan rakenteella, missä juonirakenteilla ja teorioilla voi mällätä mielin määrin. Nerokas ja hauska tilannekomiikka ja huumori on taitolaji, jossa pelkkä vittuilu kuuluu alakastiin, aivan kuin pedofiili vankilahierarkiassa. Tuossa tilannekomiikkagenressä Timo Koivusalo hakkaa Tervon 6-0.

    VastaaPoista
  122. Nyt se on nähty, Le Havre.

    Eniten minua Kaurismäen leffoissa häiritsee nuhjuisuuden ja ankeuden alleviivaaminen. (Jos ei lasketa suomalaisille katsojille suunnattuja täkyjä tyyliin Fazerin suklaakonvehtirasia.) Yksinkertaisuus ja syvällisyyden välillä ei ole automaattisesti yhtäläisyysmerkkejä.

    Kornein alleviivaus oli loppukohtauksen kukkaan puhjennut kirsikankukka. Ah ja voi.

    Siis ihanaa ja kivaa ja mukavaa oli nähdä Hyviä ihmisiä niin kuin se silmänsä rikokselta ihmisyyden nimissä sulkenut poliisi ja pojan avuksi rientänyt kengänkiillottaja.

    Kovin ohueksi jäi kuitenkin, ei raapaissut syvältä eikä tuota huomenna enää muista.

    VastaaPoista
  123. Olisi luullut että edes pientä värähdystä tuntui sydänalassa kun kontin ovi avattiin.

    VastaaPoista
  124. Ihmettelin hieman noita YLE:n Moska-ohjelman etukäteismainoksia, etenkin Peteliuksen ylistävää puhetta. Jotenkin arvostan Peteliusta taiteilijana, joten tuntuu aika ihmeellisesltä, että mies onkin puhunut mielestänne puuta heinää. Huomasin, että ohjelma näytetään tänään uusintana, joten koetanpa vilkaista itsekin.

    Le Havre on saanut nyt jo toisenkin kriittisellä varauksella suhtautuvan henkilön näissä keskusteluissa. En ole vielä huomannut, että elokuva olisi tullut Pikkukaupunkiin. Pitänee rohkaistua teatteriin. Viimeksi kun olin elokuvissa, äänentoisto oli alapuolella arvostelun: ääni huusi koko ajan kuin ihmiset olisivat puolikuuroja.

    VastaaPoista
  125. En sano etteikö esim. konttikohtauksessa olisi tuntunut pientä värähdystä.

    Värähdys olisi ollut isompi - veikkaan - jos kohtaus olisi ollut uskottava.

    Ei tunnu uskottavalta, että kontillisesta ihmisiä ei lähde desibeliäkään ääntä.

    Tositilanteessa joku (veikkaan naista) olisi purskahtanut itkuun tai alkanut vaikka kirkua.

    VastaaPoista
  126. Kuunkuiske,

    Kysymys ei ole dokumentaarisesta elokuvasta. Siinä ei tietenkään pyritty "jonkin tapauksen" autenttiseen tulkintaan vaan kysymysten herättämiseen katsojassa.

    Toiseksi,
    kirsikkapuun kukinta on rakkauden (kauneuden) symboli ja elokuvassa se olikin nimenomaan kliseinen symboli kotiinpaluulle sairaalasta.

    Yleisesti ottaen sanoisin että ihmisillä tuntuu olevan kokemuksellinen tunneskaala olevan aika suppea. Koko tunnekirjon henkiin herättäminen näyttää edellyttävän roolihenkilöiden esimerkkiä ja "syvää" antautumista tunteiden vietäväksi.

    Le Havrehan oli erittäin koskettava ja liikuttava askeettisuudessaan ja ilmeettämyydessään. Viileän ja pidättyvän kuoren alla sykki syvästi ja "kohkaamatta" sykkivät sydämet.

    VastaaPoista
  127. Kuten sanottua, Kaurismäki korostaa ja alleviivaa niin että herkkätunteinen ihminen (siis esimerkiksi minä) ei koe juuri mitään vaan jää kiinni alleviivauksiin.

    Esimerkkisi kirsikankukista oli tosiaan kliseinen symboli, no thanks;)

    On olemassa hienoja elokuvia joissa kauneus ja sanoma joko kuristavat kurkkua (jos ei sillä kertaa viitsi itkeä julkisesti elokuvateatterissa) tai pakahduttavat sydäntä, mutta minulle Kaurimäki menee luokkaan "ihan jees".

    Koeta Arska vaan elää sen kanssa! :)

    ps. Muutama aika sitten tässä blogissa Tapsa kirjoitti eräässä kommentissaan niin upean kirjoituksen Kaurismäen tekosyvällisyydestä että oksat pois. En jaksa kaivaa, Tapsa; onko se sinulla jemmassa että voisit vaikka laittaa tähän?

    VastaaPoista
  128. Miepä aloitin pojilleni iltaluentana Seitsemää veljestä. Tänä iltana luin 20 sivua ja kuunteleiksivat he höröllänsä korvat, sitten nukahtivat he yksi toisensa jälkeen; naps vain.

    Ja kas:

    "Juhani: Oiken haasteltu! Ensiksi käykäämme lannan kimppuun niinkuin sontiaiset, ja paukahtelkoon havutukki Jukolan nurkissa aamusta iltaan; karja, uhkea karja antakoon MOSKAA puolestansa korotteeksi myös; ja nouskoon tarhaamme kasat korkeat kuin kuninkaan linnan muurit. ... ... "

    VastaaPoista
  129. Arska, sen verran vielä, että jos haluat nähdä elokuvan, jossa sisältöä ei pyritä korostamaan muodon keinoin, katso Kieslowskin Lyhyt elokuva rakkaudesta. (Siis se pidempi, elokuva, ei tunnin mittainen versio osana Dekalogia.)

    Puhukaamme sen jälkeen koskettavasta elokuvasta.

    VastaaPoista
  130. Minusta kysymys ei oikeasti kuulukaan niin, että onko Kaurismäki syvällinen vai ei. Sillä ei ole väliä.

    Eihän elämääkään eletä kovin syvästi. Juuri tuossa onkin ehkä Kaurismäen suuruus - jos näin nyt sanon - että hän kuvaa ihmisen pientä elämää, joka lipuu kaiken ohi ilman, että ihminen saa siitä kiinni, paitsi niiksi tuokioiksi, kun saa hetkeksi toisen vierelleen.

    Elämä ei oikeasti ole kovin syvää eikä suurta. Ei ainakaan kaiken aikaa, pysyvästi.

    VastaaPoista
  131. Seitsemän veljestä iltasatuna pojannassikoille - somaa! Tuosta nauttii lukijakin. Olisipa hauskaa nähdä poikien ilmeitä, kun kuunteleiksivat he isänsä tuimaa luentaa hämyissä illan.

    VastaaPoista
  132. Hyväksyn väitteen Kaurismäen pinnallisuudesta, elokuva asioiden esittämisen muotona on aina sitä. Se näyttää vain kuvia, katsojan itsensä täytyy rakentaa todellisuus niiden taakse. Dialogi on elokuvassa aina toisijaista.

    Minusta tuo Lukupiirin kolme kirjaa kuukaudessa on melko kunnianhimoinen tavoite, kirjoittajien määrä kuitenkin on vielä melko suppea.

    Alustuksen tekoon yllytän kaikkia.

    Valto, Delilah, Akkuna- Arska, harvemmin kommentoivat, tai yleensä hiljaiset lukijat! Eivät ne ymmärtääkseni ole sen kummempia kirjoittaa kuin pitkä kommentti tähän. Ikinä alustus ei voi epäonnistua, sitä seuraavan keskustelun tarkoitus ei ole arvostella alustusta vaan edelleen keskustella kirjasta, esittää siitä omia näkemyksiään, mielipiteitään tai mitä vain.

    VastaaPoista
  133. Elämä on yhtä ja toista (ellei jopa yhtätoista) ja hyvä niin.

    Arkinen kasvaa joskus elämää suuremmaksi (anteeksi klisee) silloin kun se ei pyri siihen.

    Elämää suurempaa ei synny arkisesta sillä että arkiseen liimataan päälle täkyjä. ("Huomaa hyvä katsoja, että tämä kohtaus on nyt paljaudessaan kaunis, tämä taas on syvällinen - HUOMAATHAN?!)

    Eikös se niin mene, että makuasioista ei kannata kiistellä! ;)

    Se on aina arvokasta, kun ihminen löytää kosketuspintaa tunteilleen vaikka kirjasta tai elokuvasta.

    Jos joku saa kicksejä vaikka jostakin seikkailuelokuvasta, niin hieno homma!

    Ihminen haluaa tulla kosketetuksi.

    VastaaPoista
  134. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  135. Elämä itsessään ei ole kertomusta, se on parhaimillaankin vain tylsiä rutiineita, kauppakassien kantoa, asioiden perässä juoksemista ja lepoa, rauhassa raatamisesta.

    Kertomukset muodostuvat taaksepäin katsomalla, asioita mielessä valikoimalla, yhdistelemällä ja muokkaamalla.

    Tuota von Bagh on saattanut tarkoittaa sanomalla elokuvan olevan elämää suurempaa.

    VastaaPoista
  136. Korjaan edellä sanomaani: alustus voi epäonnistua, jos se on täysin älytöntä syytämistä ilman tolkun häivää.

    VastaaPoista
  137. "Elokuva on elämää suurempaa" sopii mielestäni Kaurismäkeenkin, jolla elämän näennäinen pienuus, kuivuus, pinnallisuus - jos näin halutaan - korostuu, koska se tavallaan leikkautuu tarinaksi, vaikka se on vain pala elämää, jatkumoa, sillä on aika ennen tarinaa ja aika tarinan jälkeen.

    Huh, mikä virke, mutta en viitsi nyt muotoilla sitä. Toivottavasti ymmärsitte, mitä tarkoitan, eli yhdyn suuresti tuohon Peter von Baghin lausumaan.

    VastaaPoista
  138. Iineksen selitys viron ja suomen erkanemista oli hyvä. Jotenkin noin se meni, oletan. Oikeastaan olisi pitänytkin kysyä, milloin viro ja saame erkanivat.

    Moskahan tarkoittaa nykyään juuri moskaa, eikä mitään muuta, jos galluppi kadulla tehtäisiin. Se tulee mieleen 99 %:sti ensin.

    Minua ärsytti nuorena Kaurismäen kliseisyys, kaikkihan hänen elokuvissaan on suurta poseerausta. Mutta nyt olen sitä mieltä, että hän tekee kliseistä taidetta (huom. kaksoismerkitys). Ihan kivaa vieläpä. Mutta sisältöähän niissä ei ole sen enempää kuin kliseissä yleensäkään.

    VastaaPoista
  139. Minä kävin viime viikolla katsomassa norjalaisten rakenteleman elokuvan Headhunter. Tosi vetävä viimeneljännekseen saakka, sitten tulivat virheet, tekijöiden turtuminen, herpaantuminen ja aitojen alitukset. Jos alussakin oli james bondimaisia ylilyöntejä, niin ne olivat taiten tehtyjä, ennen näkemättömiä kohelluksia, mutta se, että elokuvaan ruuvattiin väkisellä "onnellinen loppu", ei istunut sitten niin millään.

    Norjalaiset tekivät "onneksi" epäonnistumisensa vasta loppupuolella toisin kuin suomalaiset karkean virheen Äideistä parhain -elokuvassa ihan alussa (ennenkin maininnut tästä hän).

    Eilenillalla tuli loppuun saakka huolella tehty elokuva telkkarista. Norjalainen sekin: Rottajahti.

    Riku, minä tosissaan haluaisin osallistua Einesbaarin tuotoksiin, mutta en jaksa öitäni tämän enempää valvoa kuin tähän saakka ja kun en saa hankittua kirjoja luettavakseni jos ei satu kirjastosta jonottamatta löytymään. Ja sitä paitsi minulla ovat kaksi viikkoa kestäneet issiasvaivat niin saatananmoiset, että pitkäkestoinen istuminen on muutenkin yhtä hevelettiä...

    Mutta vaikka en mene lupaamaankaan, niin saatan sitten yksi pv jotain toteuttaakin räystäältä käsin yllättäen kuin lokki toriväen yllä...

    VastaaPoista
  140. Valto,

    nukkuminen on tärkeämpää, levon puute tekee mielen mustaksi ja turraksi.

    Alustuksen voi ymmärtääkseni tehdä myös jo lukemastaan kirjasta, joka jollain tavalla on mieleen jäänyt. Ajatuksella että se saattaa joitain muitakin kiinnostaa.

    Lukeminen kuitenkin on se työteliäin osa, ainakin minusta.

    VastaaPoista
  141. Valto, hyvinkin voit saada esim. Austerin Illuusioiden kirjan kirjastosta, koska se on ilmestynyt melkein kymmenen vuotta sitten.

    Jaa että istuen ruukataan lukea?!

    Ei kuuna kullan valkeana vaan sängyssä, vällyjen alla tai vähintäänkin hyvässä puolimakuuasennossa sohvalla.

    VastaaPoista
  142. Einesbaariin tehdyt alustukset ovat olleet laatutyötä. Tekijät ovat huolella perehtyneet kirjoihin ja esitelleet ne monipuolisesti ja taidolla. Myös omakohtainen suhtautuminen sisältöön on paljastettu, mikä on hyvin kiinnostavaa.

    Rikua, kiitos rohkaisusta. Lyttäystä ei tosiaan ole syytä pelätä. Jokainen lukija kokee kirjat omalla tavallaan. Kokemus on aina oikea, oli se millainen hyvänsä.Toisilla se voi olla ja todennäköisesti onkin erilainen. On henk.koht. syitä, miksi en vielä innostu alustuksen kirjoittajaksi. Ehkä myöhemmin.

    VastaaPoista
  143. Minä luen nykyään paljon myös istuen, mutta sellaisessa tuolissa, jossa saa vähän takakenon asennon. Kesällä mikään ei voita riippukeinussa lukemista, ulkona varjossa.

    Ongelmana ovat vain ranteet, jotka kipeytyvät herkästi paksujen kirjojen kannattelusta. Nytkin lukua odottaa tämä 600-sivuinen opus, jonka olen pannut myös Einesbaarin tulossa-listalle, myöhempää, ehkä keväistä tai jopa kesäistä ajankohtaa varten.

    Riku on oikeassa, alustuksen/esittelyn/kritiikin teko on vapaata, ja erilaiset tyylit ovat suotavia. Kyllä minua kutkuttaisi lukea jokin Valton esittely, jahka ja kun vaan ehdit ja jaksat - onhan tässä aikaa. Sinä et tuppaa suotta kehuskella, ja se piirre on hyvä lähtökohta.

    VastaaPoista
  144. Jonkinlaisena ongelmana ovat Einesbaarissa tietysti vaikeasti saatavien ja kalliitten uutuuskirjojen arvioinnit, ne kun kiinnostavat minua erityisesti. Minä kun en polta tupakkia enkä ryyppää hillittömästi ja nautitsen kertyvät tuloni yksinäni, voin ostaa säästyneillä tupakkirahoilla kirjan tai kaksi silloin tällöin.

    Olen iloinen, että Tapsa on laatinut klassikkoesittelyjä, joista selvästi on tykätty, ne kun ovat lisäksi monelle tutuista teoksista. Toivottavasti saamme Tapsalta lisää klassikkoesittelyjä, tai sitten vaihteeksi näytteen uutuuskirjan esittelystä.

    Delilah, sinun Einesbaarin kommenttianalyysisi tähän asti ovat olleet jo kuin kirjaesittelyjä. Näet aika terävästi ytimiin asti, ihan kuin kuorisit sipulin ja katsoisit sen sisälle, heittäisit tarpeettomat kuoret pois, vaikka muut niitä kehuisivat

    VastaaPoista
  145. Oikeasti viron kieli ja suomen kieli eivät ole eriytyneet, koska eivät yhtä koskaan olleetkaan. Nykyinen viron kieli on valikoitunut jo alueella olevista kahdesta kielestä ja suomen kieli on kooste eri murteista, ei siis varsinaisesta kielestä. Lopputulokset ovat pikemminkin vain lähentyneet 1900 luvulle tultaessa.

    VastaaPoista
  146. Kuunkuiske, luen makuultaan, istuiltaan, seisaaltaan ja joskus ruokakattilaa hämmentäessänikin, mutta tarkoitin tietenkin istumissessiolla niitä yön tunteroisia, jotka minulla kuluvat kirjoittaessani.

    En ole mikään pikakirjoittaja, viipyilen ja pyyhin, kovempaan karsintaan käytän eniten aikaa (ja mottorisahaa:)).

    Joskus jopa tällaisen kommentin jätän hautumaan ja palaan sen ääreen vasta myöhemmin. Olen huomanut, että se on tarpeen tyylilleni ilmaista itseäni.

    Viime yönä lopetin kirjoittamisen klo 02.30, laitoin aamupuuron uuniin hautumaan, nukuin kolme tuntia ja nyt olen saattanut jo kaksi poikaa kouluun ja kerhoon ja kolmas on lähdössä saattelemati kymmeneksi. Kouluun ja kerhoon on matkaa 3 km ja se taitetaan pyörillä vaikka nytkin satoi aika reippaasti.

    Samalla kaavalla, kuin kirjoittamista, teen joskus kun minulla on puhuttavaakin ja sitten läheiset ihmettelevät, että ensin se sanoo muutaman sanan, jää kuin mököttämään ja sitten huomenna pitää viiden tunnin puheen edellispäivän tynkäalustuksen jatkoksi.

    Kestä siinä sitten tämmöistä.

    Austeri ei minua ole oikein saanut imaistua kerrontaansa, olen yrittänyt. Ja jos sellaisesta alkaa kritiikkiä esittää, niin mitä siitä tulee?

    Minulla on menossa edelleen Sirpa Kähkösen Vihan ja rakkauden liekit. Luen sitä muutaman sivun päivässä sohvalla maaten ja nukahdan aina jos ei joku lapsista ole hihasta nykimässä. Sillä tavalla tällaisen dokumettikirjallisuuden sisältö jää paremmin ohueen alitajuntaani. Vaikea selittää, mutta tavallaan kertaan juuri lukemani siinä uinuessani.

    Se, miksi valitsin lapsille iltalukemisekseni 7-veljestä, johtunee siitä, että haluan taas itse lukea tuon kirjan, mutta kun ei ole siihen muulloin aikaa, käytän hyväkseni satuhetketkin. Ääneen lukemiseen kai tuo kirja on kirjoitettukin... ... ja jos vastaanotto on niinkin suotuisa kuin eilenillalla, niin se kyllä kannattaakin.

    Nyt olisi sitten peräti kaksi tuntia ihan itselle aikaa, ja sen taidan viettää Kähkösen Sirpa rinnan päällä hengityksen tahtiin keikkuen. Kunpa ei koskis tuohon selekään!

    VastaaPoista
  147. BlogiLeaks,

    tarkoittanet viron kahdella "kielellä" virossa muinoin puhuttua pohjoisviroa ja eteläviroa, jotka olivat murteita, ei kieliä, vaikka niitä kieliksikin on kutsuttu niiden eroavuuksien ja niiden välissä kulkeneen heimorajan vuoksi.

    Kielet kehittyvät aina murteista, puhutusta, ei ole virallista kirjakieltä ennen kuin sille määritetään ortografia, kirjainmerkit. Kieli ei siis voi olla kooste kielestä, vaan aina puhutusta, murteista.

    Virossa pohjoismurre voitti eteläisen, ja pohjoismurre muistutti Suomen lounaismurteita.

    Mikään kieli ei ole siis alkujaan ollut "kieli", vaan murre. Näin oli Virossa, näin oli Suomessa. Kirjakieli on aina murteiden Baabeli, sekoitus vallitsevia murteita, joista jokin murre voi olla hallitsevassa asemassa, kuten Virossa pohjoisviro.

    VastaaPoista
  148. Murteen ja kielen erojen voisi kysyä niinkuin Katri-Helena laulussaan Raja;
    Tee se raja, raja missä vapaus kulkee?

    Pointti, niinkuin aiheeseen liittyvä kysymyskin oli: koska kielet erkanivat toisistaan? Arvelin, että erkaantumisesta ei ehkä voi puhua, kun ilmeisenpää onkin kielten lähentyminen.

    VastaaPoista
  149. Le Havren kohdalla on arasteltu puhua sen inhimillisestä ja humaanista suhtautumisesta muukalaisiin. Jo se, että mamukriitikot ovat elokuvakriitikkoina vähätelleet sen elokuvallisia ansioita, kertoo toimivasta ilmaisusta.

    Jos katsoja odottaa että ihmissalakuljettajien konttiin ahtautuneet (Kontti oli matkalla Lontooseen) pelokkaat ja surusilmäiset ihmiset menettäisivät arvokkuutensa, hän pettyy. "Mulle kaikki heti nyt"-mentaliteetti ei sovi tämän elokuvan pääjuoneen.

    Kieslowskin "Lyhyt elokuva rakkaudesta" angsteineen ja ranteet auki teemoineen on Le Havren hyville ihmisille jokseenkin vieras, vaikka ohjaajien tyylilajit ovatkin kerronnallisesti samankaltaisia.

    VastaaPoista
  150. Viro ja suomi kuuluvat samaan kielikuntaan, ja kielikunta taas on rykelmä kieliä, jotka periytyvät samasta kantakielestä. Suomi kuuluu uralilaisen kielikunnan itämerensuomalaiseen haaraan, kuten virokin.

    Erkaantumisesta voidaan siis puhua, ja se on oikeastaan hyvinkin kiinnostava asia, sillä se kulkee rinta rinnan historiallisten tapahtumien ja ihmisten liikkumisien kanssa.

    VastaaPoista
  151. Valto, jos et kerro kenellekään - en minäkään ole kaikkia Austereita pitänyt kummoisina. Kaikkia en ole vielä edes lukenut, mutta tähän mennessä lukemistani tämä Illuusioiden kirja ja Näkymätön ovat sellaista tavaraa, jollaista vain harva pystyy kirjoittamaan.

    Taidat muuten olla aikamoinen perfektionisti, jos käyttäisit yhden alustuksen kirjoittamiseen tuntitolkulla aikaa! :) Ihailen ihmisiä, jotka perehtyvät aiheeseen, viipyilevät, maistelevat, palaavat asiaan! (Hutaisin Auster -alustuksen tunnissa, koska se on vain luu, jonka ympärille liha kertyy kommenttilootassa.)

    Arska, sinulta taisi mennä Lyhyt elokuva rakkaudesta ohi. Jos haluat yrittää ymmärtää elokuvan pointtia, niin luepa esittely vaikka kansallisen audiovisuaalisen arkiston sivuilta. Ja perään katso elokuva ainakin kolmeen kertaan. (Olenkohan nähnyt sen ehkä kymmenen kertaa eikä sen arvo silmissäni ole laskenut.)

    Arvokkuus on hieno asia; minulle vain autenttisuus on vielä korkeammalla asteikossa.

    Kun ajattelen tilannetta, jossa kontillinen ihmisiä joutuu viranomaisten nalkkiin, tilanteeseen sisältyy väistämättä myös muuta kuin hiljaisuus ja kameran ylipitkä viipyminen tummissa silmäpareissa.

    Inhimilliset reaktiot eivät vie pisaraakaan arvokkuudesta. Päinvastoin.

    VastaaPoista
  152. Minusta tuntuu, että voin yhtyä elokuvaa näkemättä tuohon kameran viipymiseen pakolaisten ruskeissa silmissä. Se on sentimentaaalisuutta, joka itse tilanteessa saattaisi hyvinkin vedota minuun ja kostuttaa nenäliinojani, mutta jonka falskiuden näen. Silmien kuvaaminen on ylipäänsä hieman laiska tapa ilmentää jotakin syvempää.

    Täytyy kuitenkin olla jokin symboli kuvata ihmisen kokemaa sisäistä tunnetta tai ajatusta. Mikä se sitten on - siinäpä kysymys. Alleviivaus ei ole paras tapa, sillä se vie katsojalta tai lukijalta oivaltamisen ilon.

    Tämä on vähän sama asia kuin satiirinen huumori minun teksteissäni. Joku ei sitä huomaa, koska kieltäydyn alleviivaamasta millään tavoin. Niinpä joudun sitten väliin selittelemään tekstejäni, koska lähden kyllä nöyrästi siitä, että on kirjoittajan syy, jollei vastaanottaja löydä satiiria. Paukapäitä siis ei tässä oteta huomioon. Heitäkin tosin on, jotka eivät koskaan näe esitettyä tuotosta kuin reaaliselta tasolta.

    (Paraskin puhumaan näkemättä elokuvaa, mutta kuvauksissanne eläydyin tuohon tilanteeseen, jonka taustoista en siis tiedä mitään.)

    VastaaPoista
  153. BlokiLeaksin näkemys viron ja suomen - ja miksei samalla saamenkin - suhteesta on aika omituinen.

    Väitätkö vakavissasi, että viro ja suomi olivat alunperin kauempana toisistaan kuin nyt? Entä saame, miten se sopii tähän "yhtymisteoriaan"?

    Arska - jos tarkoitat mamukriitikolla esim. minua, niin asia on juuri päinvastoin. Olen kehunut Le Havrea nimenomaan sen elokuvallisista ansioista - mainitsin että se on taidetta - mutta moittinut kliseisyydestä ja pinnallisuudesta.

    Kaikki on niin sormella osoittaa, samaa tasoa kuin Moskan ihmiskuva: katso miten tyhmä on tuokin ihminen, joka edustaa eri arvomaailmaa kuin me.

    Enkä minä ainakaan ole "arastellut" puhua Le Havren humanismista, vaan hävennyt. Siinä on ero. Maahanmuutto on muuttajankin kannalta usein niin traumaattinen asia, että se ansaitsee parempaa käsittelyä kuin sadun tasolla liikkuvan: On hyviä ihmisiä, he ovat samaa mieltä kuin me, ja on pahoja ihmisiä, he ovat niitä jotka ovat eri mieltä.

    Mitä Le Havressa tapahtui: siinä autettiin yksi ihminen Lontooseen rock-konsertin tuloilla.

    Entä ne kaikki muut?

    VastaaPoista
  154. Tapsa: "... ... ... Entä ne kaikki muut?"

    Eikös tämä epäsuhta ole ihan kaikkialla, ja kaikessa, olemassa? Minä näen ainakin sitä alati ympärilläni.

    Pienessä elokuvassa se voi näyttäytyä juuri tuollaisena.

    Mutta olisiko elokuvan "humaanius" ja onnellinen loppu vasta sitten ollutkin kliseistä kliseisin, ällöttävistä ällöttävin ruusunpunainen uni jos kaikille olisi hyvin käynyt?

    En ole katsonut Le Havrea, että siksi tämä töksäisyni lienee mitä lienee...

    VastaaPoista
  155. Olen kyllä tuon Kieslowskin nähnyt.

    Äpäräpojan agstinen kiikarointi ja lihallisissa iloissa rypevä, ihailusta ja objektina olemisesta nauttiva narsisti huomaa liian myöhään kyynisyytensä. Sinisilmäinen ja romanttiseen rakkauteen uskova peräkamarinpoika herättää paatuneen huoran omantunnon ja vastikkeettoman rakkauden valheen. Pöydälle kaatunut maitopullo symboloi lihallisen nautinnon korkeinta ilmentymää, häneen tulisesti rakastuneen prinssin spermaa, joka vapauttaisi myös hänet yksinäisyyden ikeestä ja hedelmöittäisi vastaanottavaksi oikealle, pyyteettömälle rakkaudelle. Aina ei rakkautta tarvitse ansaita eikä perustarpeitden tyydytystä pidätellä.

    . . . eli pissiäkuseksimassa on hyvä välillä käydä.

    HYVÄ ja syvällinen elokuva!

    VastaaPoista
  156. Kuunkuiske, saan kyllä useimmiten hyvänolon tunteen hyvin onnistuneesta, tavallisesta työstä.

    En liene kuitenkaan perfektionisti neuroottisuuteen saakka, voin joskus hutaistakin enkä ole moksiskaan. Riippuu niin paljon aiheesta, tekemisestä jne. Mutta nämähän ovat niitä ihmisen ominaisuuksia, joita ei välttämättä itse itsessään tunnista.

    Epäonnistujakin voi olla perfektionisti päättäessään epäonnistua niin, ettei kukaan koskaan ennen. Maailmanhistoria tuntee muutamia.

    VastaaPoista
  157. Yleensähän Kaurismäen elokuvissa kaikille hyville käy hyvin. Ja pahat saavat ansaitut palkkansa.

    Tarkoitin lähinnä sitä, ettei elokuva tarjoa mitään oikeaa ratkaisua ongelmaan. Vaan sadunomaisen ihmeen: vanha rokkistara pelastaa yhden valitun.

    Ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

    Seuraavaksi Kaurismäki voisi tehdä elokuvan Afrikan venepakolaisista Välimeren myrskyssä. Willy-valas tai ihmedelfiini pelastaisi sitten päähenkilön. Disneykin voisi kiinnostua näin oivasta ideasta. Humanismia puhtaimmillaan.

    VastaaPoista
  158. Viimeisen jääkauden jälkeen nykyinen Viro vapautui jääpeitteestä noin 10 000 e.a.a. ja Etelä-Suomi noin 8000 e.a.a. Rannikon muoto oli aivan jotain muuta kuin nykyinen. Kuka on konstruoinut ihmisten liikkumissuunnat?

    Yhtymisteoriasta en puhu mitään vaan lähentymisestä. Olettamus on se, että vasta sitten kun kun suurempi määrä ihmisiä on asettunut pysyvämmin paikalleen on kanssakäymisen vaikutus ollut myös kielellisesti suurenpaa.

    Kielellisestä ja geneettisestä alkukodista on edelleen kiistaa ja erimielisyys. Kielen kehitys ja muotoutuminen ei noudata etnistä liikehdintää. Saamen kielen kehitysreitit ovat pitkälle erityneitä myös, joskin geneettisesti yhtenäisempi.

    VastaaPoista
  159. Olettamus on se, että vasta sitten kun kun suurempi määrä ihmisiä on asettunut pysyvämmin paikalleen on kanssakäymisen vaikutus ollut myös kielellisesti suurenpaa.(BlogiLeaks)

    Tämä paikallaanpysyvyys ei mielestäni yksin riitä, vaan tarvitaan myös vuorovaikutusta vieraiden tulijoiden kanssa, juuri sitä liikkuvuutta. Esimerkiksi viron kieli on saanut valtavasti vaikutteita saksan kielestä keskiajalla, feodalismin, saksalaisten harjoittaman maaorjuuden myötä.

    Ihmiset ovat aina viestineet toki toisilleen läheisissä suhteissa, eri tavoin sanallisestikin, mutta silti vasta kosketus uusiin tulijoihin on oman katsantoni mukaan saanut aikaan kielessä liikahduksia ja laajempaa kehittymistä. Ei ole oikeastaan puhdasta kieltä vailla vieraita vaikutteita, ellei jotain ns. isolaattikieltä - kielikuntansa ainoaa kieltä - lasketa sellaiseksi. Esimerkiksi korea ja etruskin ja sumerin kieli ovat isolaattikieliä, samoin muutamia vähemmän tunnettuja.

    VastaaPoista
  160. Minä luulen että molemmat, sekä estläset että suomilaset lahtivät karguhyppimäs volganmutkast, ku koppavin ahtasime venäläste maggarat, röyhtäisime pääll, estläset röhtätyttäsivät!

    En viitsi laittaa sitä raivolarysäpöksy-juttua, kun alkaa olla jo aika kulunut.

    Mutta on niitä toinenkin.

    Kaubamaja ja kaubakäynt, marlboro ja rekka-autolinen kaljusmäyräkoirisia yhistää.

    VastaaPoista
  161. Lapsena ja nuorena ehdoton lempikirjailijani oli John Steinbeck. "Vihan hedelmät" on järisyttävä. "Hiiriä ja Ihmisiä" tietenkin, ikinä en unohda ison miehen voimia, kun kourissaan rusensi itseään hakanneen miehen nyrkit murusiksi, myöskään myöhempää surullista kohtaloaan.

    Toisaalla kyselit, Iines, kirjaehdotuksia Lukupiiriin. Ehdotan "Ystävyyden taloa" (Cannery Row).

    Saattaisin siitä mielelläni myös alustuksen kirjoittaa, siinä kun minun ei tarvitse olla yhtään kyyninen. Varoitan kyllä etukäteen, rakastan kirjaa vieläkin.

    Vain 200 sivua ja olettehan te nyt jumalaut, sen aiemminkin lukeneet!

    VastaaPoista
  162. Kyllä minä katsoin siitä tuubiaukeamalta sen Raivolan rysäpöksytkin.

    Televisiosta ei tule koskaan mitään noin hauskaa. Jope Ruonansuukin on kadonnut. Hän oli yllättävänkin hyvä höpöttäjä viimeisimmissä töissään.

    Mistähän johtuu, että hulvattomimmat klovnit ja koomikot ovat vähän halveksittuja? Ne eivät mukamas ole kai kulttuuria.

    VastaaPoista
  163. Loistava valinta, Riku! Steinbeckin Ystävyyden talo on toki luettu, mutta siitä on aikaa, joten minä ainakin luen sen uudelleen. Tällä puheella sovittu. Luen juuri Kuunkuiskeen Austeriakin.

    Luulen, että kolmaskin alustus saadaan, joten aikas villiä menoa Einesbaarissa.

    VastaaPoista
  164. Silloin kun esi-isämme lähtivät Volgan mutkasta, venäläiset olivat vasta pilke viikinkiuroiden silmäkulmassa.

    Heti jääkauden jälkeen tänne tulleiden kielestä emme tiedä mitään. Mahdollisesti se oli suomalaisugrilaista, ehkä ei. Sieltä ei löydy ratkaisua viron, suomen ja saamen eroon.

    Mutta vihje sentään löytyy, sillä todennäköisesti ne ensimmäiset tulijat olivat saamelaisten esi-isiä. He saapuivat Lappiin Norjan sulaa rannikkoa myöten.

    Mutta heidän puhumastaan kielestä emme tiedä mitään. Ainoastaan sen, että se on kadonnut.

    Hyvä kysymys onkin, että milloin saamelaiset vaihtoivat alkuperäisen kielensä suomalais-saamelaiseen kielimuotoon.

    Perinteisesti tämän on uskottu tapahtuneen 3-5 tuhatta vuotta sitten, mutta nykyisin on toisenlaisiakin näkökantoja. Esimerkiksi kielentutkija Jaakko Häkkinen esittää, että kielenvaihto olisi tapahtunut vasta ajanlaskun vaiheilla.

    Siihen aikaan näillä seuduilla asuivat todistetusti ainakin eestiläiset. Näin kertoo Tacitus vuonna 100.

    Ns. suomalaiset olivat samaa kansaa ja puhuivat aika varmaan samaa kieltä. Paitsi ne sisämaan suomalaiset, jotka puhuivat saamea.

    VastaaPoista
  165. Ystävyyden talo on kylläkin Tortilla Flat, joten sitä tarkoittanet, Riku. Tuo CR on kai Hyvien ihmisten juhla.

    Kannatan Ystävyyden taloa.

    Mistäs minä kirjoittaisin? Tietysti voin siirtää sen joulukuun kirjabaariinkin, kunhan keksin kirjan. Jos ottaisin summassa? Alahyllyltä vasemmalta yhdestoista... (hetkinen, juoksen katsomaan mikä se on) ... puuh, puuh... äh, perkele, se oli Hemingwayta ja vielä enkuksi: The sun also rises.

    En minä siitä kirjoita, mutta jostakin samaan aikaan ja paikkaan liittyvästä. Hei, miten olisi Henry Millerin Hiljaiseloa Clichyssa?

    Muistan tykänneeni siitä nuorena. Eikä se ole edes kovin hävytön.

    VastaaPoista
  166. Anteeksi erheytymiseni. Minun pitäisi ainakin tutut asiat aina tarkistaa erityisen huolellisesti.

    Tuon Hemingwayn muistan kuitenkin varmasti, sen suomenkielinen nimi oli: "Taivaan tulpall pohtis jot nousoskos vai ei".

    VastaaPoista
  167. Tortilla Flatista siis, - uskon noin kuukauden taitteeseen ehtiväni. Pitää minunkin kirja lukea taas, vaikka varmaan vuosi sitten olen sen viimeksi lukenut. Ja pohtia mitä minä siitä oikein ajattelen, mitä tunnen.

    Näillä istuvilla tuntuu etten Dannya kuitenkaan Ilkka Lipsaseen meinaa verrata.

    VastaaPoista
  168. Henry Millerinkin aion lukea, jos valtaan, vaikka siinä miinuspuolena ilmeisesti on tuo Tapsan mainitsema "ei kovin hävytön".

    Muistan kun joskus nuorena jotain kääntöpiiriä, tai mitä lienee, lukiessani äimistelin sen kirjoittamista kolmekymmentäluvulla. Ajattelin ettei tässä enää kuitenkaan kukaan pysty härskiydellä hetkauttamaan.

    VastaaPoista
  169. Elikkä Riku kirjoittaa siis Steinbeckin Ystävyyden talosta (Tortilla Flat). Periaatteessahan alustuksien olisi määrä olla kuun puoliväliin mennessä, mutta täällä on ollut niin innokasta porukkaa, että jokainen alustus on ollut etuajassa. Panen niitä pramille kyllä ajoissa.

    Tapsa, tuo Miller on kyllä sopiva, mutta nyt on jo kaksi ulkolaista miestä ja romaania (Auster, Steinbeck), joten tuleeko liian raskasta? Voisiko tuon Millerin panna joulukuuksi tai vaihtaa mahdollisesti kotimaiseen ohuempaan opukseen? Mieluusti moni lukisi varmaan runojakin, tai jotain uudempaa, kenties naista noiden kahden miehen joukkoon? Mutta en tahdo olla kranttu, jos kirjoittajia riittää näin hienosti: valinta on vapaa, Millerkin käy.

    VastaaPoista
  170. Jos jotakuta kiinnostaa on allaolevassa linkissä todellinen aarreaitta suomalaisuuden synnystä.

    Varo eksymästä!


    http://www.kolumbus.fi/rastas/suomsynt.html#ss00

    VastaaPoista
  171. Mauri Rastas näyttää olevan näitä "karjala takaisin"-ihmisiä.

    Pitäisikö meidän vanhuksemme sinne laittaa, vai jotain nuoria kumihousu-sotaurhoja, kukamitähäh!

    Pitäisikö meidän ne nykyiset asukkaat sulauttaa vai ajaa venäjän puolelle?

    Saatana, etten paremmin sano!

    VastaaPoista
  172. No olipas sekava esitys, BlogiLeaks. Kiitos linkistä kuitenkin. Kyllä siellä asiantuntemusta on hyvinkin runsaasti pohjalla, mutta miten voi olla noin jäsentymätön esitystapa siinä heti kun avaalinkin!

    Minäkin aistin sivustossa jotakin kotiinpäinvetoa tai lukkarinrakkautta omiin juuriin. En kyllä perehtynyt kovin tarkasti sivustoon, koska minusta on anteeksiantamatonta, ettei sivuja laadittaessa ajatella lukijaa.

    VastaaPoista
  173. Tapsan alustusta Uuno Kailaan Runoja-teoksesta kannattaa käydä katsomassa niiden, jotka eivät ole ehtineet. Kommenttejakin mahtuu internetin verran.

    Minulle(kin), nuorena oikeistolaiselle, vanhempana yhä lisääntyvästi vasemmistolaisemmaksi katsottavampana, tuo Kailaan "talvisota-virsi" on hienoa kuunneltavaa. Uuno Kailaasta oli moneksi, ei pelkästään omia pyrkimyksiään luovien ihmisten "sissyksi".

    VastaaPoista
  174. Näytätte kovin aikaisin menneen nukkumaan, jatkanpa siis itse tykönäni.

    Annan nyrkkiraudalla turpaan kaikkia, jotka eivät ole lukeneet Iinekseen alustusta Sofi Oksasen teoksesta!

    Alustus on upea, Sofi Oksanen mitä ilmeisimmin pääsee melkein samaan.


    Tapsa, olisiko minusta mainosmieheksi?

    VastaaPoista
  175. Täytyy perehtyä noihin Rastaan sivuihin ajan kanssa. Muistaakseni olen niihin kyllä törmännytkin, kun seikkailin kerran Kurkijoella.

    Ehkä en siitä Milleristä sitten nyt kirjoitakaan, vaan jostakin uudemmasta. Tranströmer olisi tietysti ajankohtainen aihe. Minulla on kyllä pari hänen teostaankin.

    Tai miten olisi Arja Tiainen?

    VastaaPoista
  176. Mitä - etkö sinä Riku olekaan mainosmies?

    Ai niin, sinähän olit pappi. Mutta se on melkein sama. Ja siinähän sitä vasta mielikuvaa kaupataankin, ilman mitään näyttöjä tai faktoja. Herätys, kuluttaja-asiamies!

    VastaaPoista
  177. Edistysuskoiset ajattelevat kaiken menevän eteen- ja ylöspäin.

    Minun on vaikea uskoa, että kukaan suomalainen pystyisi enää tekemään Kailaan teoksen vertaisen runoteoksen, sellaisen johon sen ajatuksien vuoksi on pakko palata.

    En toki halua väittää että Jari Tervo tai Sofi Oksanenkaan olisivat ulkokultaisia, kyllä niiden pakko on ollut sitä syödäkin.

    VastaaPoista
  178. "Lännnen kieroin kaveri" oli ensimmäinen aikuisten elokuva, jota pääsin katsomaan, tähtinään Kirk Douglas ja Henry Fonda. "Pappi vai paholainen" oli vasta myöhemmin.

    Rakastamani isoäitini (ei se joskus mainitsemani isoäitipuoleni Aadolf) sanoi minua pastoriksi, kun se oli hänestä parasta mitä saattoi ajatella. Olin kymmenen vanha kun hän kuoli.

    Rakas ystäväni, nyt jo edesmennyt, sanoi joskus erittäin vittumaisella, ehkä kateellisellakin, äänellä: antaa tuon ---- opastaa poikaani, kun se on tuollainen opettajatyyppi! Itse ei ollut silloin väleissä lapsensa kanssa.

    Pappi en ole, opettajaakaan minusta ei tullut, mainosmieheksi en viime aikoja lukuunottamatta ole halunnut.

    "Osta poliitikko, se on halpa ja käy vähällä rahalla, joskus kolikon sen suuhun heität!" - Ostaisiko tätä joku, vähän epäilen.

    VastaaPoista
  179. Jaa niin kyyninen on meidän Arska.

    Näin Kieslowskin mainitussa leffassa kaksi eri tavalla eksynyttä ihmistä, jotka löysivat yhteyden toisiinsa ja se yhteys eheytti molemmat. Mikä parasta, siihen suuntaan annettiin vain viite ja sitten elokuva loppui.

    Arska on tainnut täyttää jo viisitoista kun yhdisti lopun maitokohtauksen spermaan. Voi tsiisus.

    Nainen "katsoi kaukoputkesta" aiemmin tapahtunutta ja "kirjoitti" tapahtuneen mielessään uudelleen - kuin katsoen tulevaisuuteen, jossa hän tiesi että hänen ei tarvitse jaksaa enää vain itsensä varassa.

    Se siitä. Suosittelen elokuvaa kyllä lämpimästi (vaikka Tapsa ei suositteluista tykkääkään) - ei väritrilogiakaan huono ole, ei tosiaan, eikä Veronikan kaksoiselämä. Minulle tämä jostakin syystä on paljaudessaan kauneinta Kieslowskia.

    VastaaPoista
  180. Tranströmer olisi hyvä, vaan miten lie kirjan saatavuus kirjastoista? Omassa nettikirjakaupassani ei ollut Tranströmerin Koottuja runoja, ja Tammen mukaan kirjan hinta on huikea, 185 euroa. Oliko muita edes suomennettu?

    Olisiko Arja Tiainen siis vallan hyvä valinta? Sopii minulle hyvin ja noiden kahden romaanin joukkoon. Ilmoittele vain opuksen nimi, Tapsa, niin saadaan julki lukulistalle.

    VastaaPoista
  181. Kuunkuiskeesta tykkään, Kieslowski minusta on yliarvostettu.

    Enemmän tarkastelen elokuviaan sellaisen teorian mukaan, että kaikki kameramiehet ovat enemmän tai vähemmän tirkistelijöitä, voyeuristeja. Jos Juliette Binoche oikein kaunnisti kosisi, suostusin, mutta painottaisin sen yhteydessä: "Muistat, ettet sitten jatkossakaaan sano mitääm!"

    VastaaPoista
  182. Arja Tiaista en laajemmin ole lukenut, mutta hän on kirjoittanut sanat Rauli Badding Somerjoen Paratiisiin, Suomen suosituimpaan (radiosoitot) kappaleeseen.

    Siinä on meriittiä rittävästi.

    Kokonaan toinen juttu on, että kitaran nero, ylivertainen Jukka Tolonen soittaa sen kauniin soolon kappaleessa.

    VastaaPoista
  183. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  184. Huomasinpa juuri, että hyllyssäni on tuo Ystävyyden talo, ikivanhana pokkaripainoksena, tasan 200 sivua. Se taisi kuulua kirjallisuuden tenttimateriaaliin, tai sitten luin sen huvikseni.

    Hyllystään löytää unohtuneita aarteita, kun silmä ei enää lue jokaista kirjanselkämystä erikseen, vaan liukuu pintojen yli. Toisaalta sitten taas jotakin on hukassa. Minulla pitäisi olla ohut kirjanen, Aulis Joki, Maailman kielet, mutta en löytänyt sitä mistään, vaikka kävin hyllyni pariinkin kertaan lävitse. Olisin tarvinnut sitä Arskan kommentteja varten.

    VastaaPoista
  185. Ai niin, Tapsukka, täsmennätkö joutessasi sen Tiaisen opuksen nimen, tai sitten minkä vaan tahdot! Saataisiin lista valmiiksi. Näyttää siltä, että minä en nyt kirjoita yhtään arviointia, mutta lupaan osallistua jokaiseen keskusteluun senkin edestä.

    VastaaPoista
  186. Oikeastaan minun suosituskriittisyyteni kohdistuu vain kirjoihin. Elokuvista otan suosituksia mielelläni.

    Psykiatrin pitäisi varmaan kertoa, miksi en halua kuulla kirjasuosituksia...(Tällainen lukupiiri on eri juttu.) Olisiko suhteeni kirjaan, kirjoittamiseen ja lukemiseen niin intiimi, etten halua siihen suhteeseen muita sotkemaan?

    Vähän niin kuin joku sanoisi, että tuo mimmi on mahtava, käy sinäkin panemassa sitä...

    Kyökkipsykologiaa aamutuimaan.

    VastaaPoista
  187. Vilkaisin Einesbaarin Bloggerin lukijatilastoja vissiin ensi kertaa, blogissa kun ei ole mitään lukijamittareita, eikä tule.

    Yllätyin siitä, että blogillahan on lukijoita hyvinkin ilahduttava määrä. Sen tosin havaitsin, että lähes kaikki tulevat sinne tämän Iineksen kautta, eli sitä ei ole muualta löydetty.

    Jutuista koko ajalta eniten on luettu Laylaa, sitten Sanna-Sannaa, W. Nylanderia, Kailasta ja vähiten Sofi Oksasta.

    Viimeisen viikon ajalta eniten on luettu Kailasta, Sofi Oksasta, Laylaa, Sanna-Sannaa ja W. Nylanderia, tässä järjestyksessä.

    VastaaPoista
  188. Pikkuhiljaa sitä aletaan löytämään muualtakin, kun tekstit lisääntyvät.

    Skannattu kuva kirjan kannesta lisäisi kävijöitä.

    Tämä googlen hakukone kehittyy minusta oudommaksi. Hain noita kirja-alustuksia eri hakusanoilla, tulokset ovat erilaiset kirjautuneena ollessa kuin kirjautumattomana.

    VastaaPoista
  189. Ainoa kyyninen tässä tarinassa on tirkistelyn kohde, Magda.

    Kaukoputkimies on karikatyyri ujosta peräkamarinpojasta, runkkarista. Hänkin rikkoo omalla tavallaan kuudetta käskyä katsomalla naapurin naista himoiten. Pakkomielteen alta kuoriutuu kuitenkin sentimentaalinen, platoniseen rakkauteen sokeasti uskova hauras etsiskelijä, joka on tunkeutunut vieraan ihmisen intimiin tilaan ja seksuaalisuuteen. Hän näkee itsensä oman kaukoputkensa kautta tuossa samassa tilassa, tilassa jossa hänen puhdas rakkautensa murskataan. Tapahtuman hän kostaa viiltämällä ranteensa auki.

    "Kiimaisen teinin" kaukoputkeen katsoessaan myös kyyniselle huoraajalle paljastuu tuo karvas totuus. Vain se paljastaa hänelle oikean rakkauden ja kiintymyksen voiman. Syyllisyys ajaa tuon "rakkauden raiskaajan" pakkomielteiseen hyvityksen etsimiseen. Tuo etsintä jatkuu yhä . . .

    Sakari Toiviaisen narratiivinen kertomus on yksi näkemys elokuvasta. Alkuperäisen idean mukaisesti kysymys on ihmisyydestä ja moraalista. Kieslowski halusi elokuviinsa näkökulman, mikä meitä kaikkia ihmisiä yhdisti, ei jakanut. Niitä hänen mielestään ovat rakkaus, pelko ja kärsimys. Kun keitokseen lisätään vielä yhteiskunnallisuus ja politiikka ja suodatetaan ne noiden inhimillisesti tärkeiden asioiden läpi, niin "makua" rupeaa löytymään.


    KK. Onhan se totta, että Toiviainen on vähän vanhempi kuin minä.

    VastaaPoista
  190. Pannaanpa korvan taakse tuo skannattu kuva kirjan kannesta, ainakin uudemmista. Vanhoissa kirjoissahan ei ole kansikuvaa. Joissain 50-luvun pehmeäkantisissa kirjoissa on jo kansikuva.

    Olen tehnyt saman havainnon Googlesta: se antaa eri henkilöille erilaisen hakuaukeaman samasta hakusanasta! Olen arvellut tämän johtuvan kyseisen koneen muistiin takertuneista tiedostoista, koska jopa eri koneilla saman henkilön sama haku voi olla erilainen. Google tunnistaa käyttämämme koneen sisältöä omissa hakuhaarukoinneissaan!

    Alkaa olla aikamoinen kybertodellisuus se, jossa elämme. (En tiedä, onko "kyber" oikea sana tähän yhteyteen, mutta minusta se sopii hyvin.)

    PS
    Kirjan kannen kuvan voisi kai hakea netistäkin, sillä kannoin skannerini juuri ulkoterassille jätepaikalle kuskausta varten.

    VastaaPoista
  191. "Vähän niin kuin joku sanoisi, että tuo mimmi on mahtava, käy sinäkin panemassa sitä..."

    Päivän paras! :)

    Sisäinen kyökkipsykologini veikkaa, että joku Tapsalle tärkeä kirja on tullut lytätyksi. Siis joku tärkeä ihminen on dissannut merkityksellisen kirjan.

    Muistan aikanaan kun leffa nimeltä The Crying Game teki minuun suuren vaikutuksen. Silloinen poikaystäväni ei pitänyt elokuvaa kummoisena.

    Poikaystävä sitten jäi kelkasta. (Tuo oli ehkä se viimeinen pisara mikä osoitti kuinka eri maata olimme loppuviimeksi.)

    Ehkäpä aikuisena ei tekisi liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tuollaisen asian tähden.

    VastaaPoista
  192. Unohtakaa skannerit. Käytännöllisempää on ottaa kuva kameralla. Laatu riittää mainiosti, koska usealla on parempi kamera kuin skanneri.

    VastaaPoista
  193. Lisäänpä vielä pikku kikan. Vvanhoista dioista saa kelvollisia digitaalisia käyttökuvia kun teippaa ne keittiövalon "maitopleksiin" ja kuvaa ne makrolla mahdollisimman läheltä ja skarppina.

    VastaaPoista
  194. No kameraa minäkin käytän, mutta kaikkein helpointa on kai ottaa kuva netistä kustantamojen myyntiesittelyistä - ei voi olla edes kiellettyä. Minusta ihmiset arastelevat turhaan nettikuvia. Kun käyttää järkeä, ei lainkuuliainenkaan kovasti erehdy. Esimerkiksi maailmankuulut taideteokset ovat kaikkien yhteistä henkistä pääomaa. Kuvat niistä harvoin voivat olla laittomasti lainattuja, ellei ota selkeästi yksityishenkilön nappaamaa kuvaa.

    VastaaPoista
  195. Sinulla on niin kiinnostavia ajatuksia ja keskustelun taito hallussa Iines!

    Ps.Blogissani on sinulle yllätys! :)

    VastaaPoista
  196. Tällainen jäi haaviin:

    Kirjaseuranta.fi on kirjallisuuteen erikoistunut sivusto. Kokoamme yhteen kirjailijaesittelyjä, kirjoja, hintatietoja kirjakaupoista, kirja-arvosteluja sekä kirjallisuuteen liittyviä uutisia. Palvelusta löydät niin painettuja kuin e-kirjojakin. 

Voit lisätä ja ylläpitää kirjasto-osiossamme kirjailijaesittelyjä helposti.

    Tavoitteenamme on kerätä 5000 kirjailijaesittelyä vuoden 2011 loppuun mennessä. Etsi haluamasi kirjailija ja täydennä tietoja.

    VastaaPoista
  197. Mustikkatyttö, lämmin kiitos!

    Minulla olikin tilaus jutunaiheelle, ja sinulta sen sain, josta lisäkiitos!

    VastaaPoista
  198. Kiitos, BlogiLeaks,

    mutta en halua linkata Einesbaarin kirja-arvioita minkään isomman sivuston muiden vastaavien arviointien joukkoon. Arvelen, että näitä kirjaesittelyitä ei ole tarkoitettu parnassomaiseksi diskurssipuheeksi, mutta puhun tietenkin vain omasta puolestani. Kirjoittajat ovat tietenkin vapaita halutessaan linkkaamaan oman kirjoituksensa sivustolle, tai muuallekin.

    Einesbaari on Esson baari, jonka jokainen esittely on omalla paikallaan ainutlaatuinen, ainutkertainen. Einesbaarissa on kunnianhimoisena tavoitteena myös, että osa kirjan esittelystä tulisi keskustelun kautta.

    VastaaPoista