Muuan äiti on hyvin vihainen. Hän kirjoittaa eilisessä Pikkukaupungin lehdessä, Lukijan sana -palstalla näin:"Miten on mahdollista, että lapsille tarjotaan sellaista ruokaa kuin 5.12. S:n koululla? Kuka vastaa ruuan tasosta? Eivät lapsetkaan syö raakoja perunoita. Odotan vastausta.
Vihainen äiti"
Ruokapalvelukeskuksen ravitsemistyönjohtaja vastaa heti kirjoituksen perässä - Pikkukaupungin lehdessä on tapana pyytää vastine samantien loukatulta osapuolelta, mikä on mielestäni mainio tapa. Näin juoruja ei synny, kun loukattu pääsee heti selittämään:
"Maanantaina oli ruokana itsenäisyyspäivän lounas: tropical-leike (paneroitu broilerleike, jossa päällä ananasrengas), bearnaisekastike, perunat, jäävuori-persikkasalaatti. Tämä pääruoka oli nyt ensimmäistä kertaa tarjolla oppilaille. Leike on erittäin pidetty useissa ruokapalvelukeskuksen ruokaloissa.-- Mukavaa joulun odotusta!"
Mistä näitä reippaita ja vaativia nykyvanhempia sikiää? Kuka heidät on kasvattanut? Minun hippisukupolveniko? Jollain tavalla uskon tämän.
Minä söin kuitenkin koulussa hernekeittoa, perunasoppaa, puuroa ja kiisseliä ja makaronivelliä, ja lusikoin lautasen tyhjäksi, vaikka inhosin kuumaa maitoa ja siinä lilluvia pitkiä valkoisia lusikasta luiskahtelevia makaroneja. Meidän koulussa lukiota myöten oli vain lusikkaruokia, ei edes haaveiltu perunasta ja kanasta. Eikä tullut mieleen itkeä äidille ylikypsiä makaroneja eikä tullut äidin mieleen kirjoittaa lehteen, että mitä veteliä matoja te lapsille syötätte ja kuka on vastuussa, häh. Päinvastoin, oltiin kiitollisia siitä, että lapsille oli ilmainen lämmin ruoka koulussa, sillä monelle se taisi olla päivän ainoa lämmin ateria.
On aikamoinen säästö perheelle, ettei tarvitse tehdä lapselle eväitä reppuun, niin kuin esimerkiksi Saksassa, Suomea rikkaammassa maassa. Siellä koulureputkin ovat suuria ja painavia, jotta niihin mahtuu lapsen eväät.Yhdysvalloissa kouluruoka on, jos sitä on, hampurilaisia, pizzoja ja cocacolia, ja Britanniasta on tultu Suomeen ottamaan oppia kouluruokailusta.
Mitä näille vihaisille ja valittaville vanhemmille tulisi tehdä? Odottavatko he tosiaan, että lapsille tarjotaan koulussakin pizzaa, pastaa ja colaa? Tuntuu siltä, että lapset eivät aina enää osaa syödä kunnon ruokaa, kokoperunaa ja kokolihaleikettä tai kyljystä. Kokonainen kuorittu peruna on lapsesta kalpea ja raaka, kun sitä ei ole käristetty rasvassa ja suolattu.
PS Einesbaarissa on nyt kaksi joulukuun kirjakeskustelua, uunituore Steinbeckin Vihan hedelmät ja Gustafssonin Huorasatu.
Minä muistan ja myönnän lukiossa kouluruokaa haukkuneeni, aika oli tietysti toinen: kolmekymentä vuotta sitten.
VastaaPoistaSain kuitenkin opetuksen, kun heti lukion jälkeen lähdin armeijaan, Helsingin laivastoasemalle Upinniemeen. Itku ja poru mun siellä tuli, kaihoten ajattelin kouluruokia. Milloinkaan aiemmin, enpä jälkeenpäinkään ole syönyt lihaa, jossa isot verisuonet putkina kiemurtelivat. Tai varusmieskokkien mustiksi läpipaistamia silakoita, joita oli harvinaisen usein. Pakeista söimme erittäin usein kasarmin nurkalla ylijäämiä, joista kasvustot oli estetty voimakkaalla suolauksella ja pippuroinnilla. Terveisiä vain tuon aikaisille öbiksen kokeille, jos vielä elävät, ja tuskin elävät, jos omia ruokiaan ovat jatkossakin syöneet. Laivalle kun pääsin, siellä ruoka oli suorastaan herkkua.
Näitä muisteluita laitoin, kun koulujen nykyruoista ei ole omakohtaisia tietoja. Mielellään minä sinne syömään menisin, mutta taitaisivat ovelta käännyttää: "Sä näytät vähän vanhalta ysiluokkalaiseksi!"
Oli hauska kahden ruudun vitsi:ensimmäisessä ruudussa vanhemmat moittivat nolon näköistä lasta huonosta todistuksesta, toisessa vanhemmat moittivat opettajaa huonosta todistuksesta pollean pojan vihellellessä vieressä.
VastaaPoistaLeijonaäiti on ihanne - äiti, joka urheasti puolustaa lastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Unohtuu vain, että lapsella on aina lapsen näkökulma ja siinä kulmassa ei ole sijaa empatialle. Lapsi on itsekäs ihan luonnostaan, empatiakyky kasvaa vasta kasvun myötä. Kehittymiseen auttavat vahvat sosiaaliset kontaktit aikuisiin, jotka osoittavat empatiaa.
Sitä ei kuitenkaan ole se, että aina puolustetaan lapsen kantaa vaan se, että otetaan selvää asioista myös toisen osapuolen kannalta.
Vanhempainyhdistyksessä tapasin valitettavan monta vanhempaa, joilla ei ollut mitään halua miettiä mitä todella tapahtui - ehdoton totuus oli oman lapsen kokemus. Kun asioita yritti vähän purkaa tuntui, että heidän lastaan syytettiin valehtelusta vaikka kyseessä olikin tilanteen selvittely kaikkien kannalta - tilanteissa kun oli muitakin kokijoita.
Ja tottahan lapsi nopeasti oppii, että oma kanta riittää ja jopa värittämään sitä itselleen edullisella tavalla, kun siitä on hyötyä.
Mutta en tiedä mistä se tulee. Meillä ns. vaikeimmat tapaukset olivat sosiaalisesti hyvässä asemassa koulutettuja ihmisiä.
Inkivääri,
VastaaPoistaLeijonaäiti on hyvä termi, ja todettakoon, että leijonaäitejä minäkin arvostan, vaikka he eivät aina ihan oikeassa olisikaan. Lapsen puolella pitää olla, sillä kyllä se rakkautta on, vaikka tulisikin vähän liioiteltua.
Missä sitten menee leijonaäitiyden ja turha niuhottoamisen raja - kas siinäpä ongelma. En minä ainakaan osaa rajaa vetää ja sanoa edes tässä tiukasti, että äiti teki ehdottoman väärin.
Kuitenkin äidin sävy kertoi minusta sen, että viha oli liitoiteltua. Ei koulussa nimittäin pakoteta ketään syömään sitä kokoperunaa, jos se on lapsesta paha. Voi ottaa vaikka leipää ja voita tilalle ja jälkiruoan siihen päälle. Ja ryypätä pari lasia maitoa.
Lisäys Inkiväärille,
VastaaPoistapiti vielä sanomani, että uskon tuon kommenttisi lopun: "vaikeimmat tapaukset olivat sosiaalisesti hyvässä asemassa koulutettuja ihmisiä."
Hyvä käytös tai sydämen sivistys ei tosiaankaan asu sosiaalisessa asemassa tai perheen vauraudessa.
Tuo Rikun kuvaus verisuonista lihan pinnalla saa aikaan oksennusrefleksin. On tietysti mahdollista, että nykylapselle kehittyy myös inho ja kauhu niljaista kokoperunaa tai kokolihakyljystä kohtaan.
Itselläni oli vaikeuksia ryhmätilaisuudessa, jossa jokaisen eteen tuotiin verinen pihvi, ts. se oli keskeltä täysin raaka, medium kai tavoitteena. En syönyt sitä, mutta en myöskään lähettänyt terveisiä kokille.
Kouluissani 70-luvun Helsingissä oli hyvää ruokaa. Ilmaiseksi, paitsi oppikoulun ekalla. Etenkin kalapihvit, salaatti ja vaalea kastike jäivät mieleen hyvänä asiana. Huonona vain satunnaiset sisältä mustat yllätysperunat.
VastaaPoistaParolannummen varuskunnan keittäjät tarjosivat 80-luvulla hyvää ruokaa, maksutta. Etenkin silakkarullat ja lihapullat jäivät mieleen.
Yliopistollakin oli hyvää ruokaa, halvalla. Se mantelikalakin.
Ehkä olin onnekas.
Ennen kouluruokaa haukkuivat lapset, eivät vanhemmat:D Meillä poijaat kehuivat peruskoulun ajan ruokia, mutta lukion ruuasta eivätten tykkää. Minen osaa sanoa juuta enkä jaata, kun en ole syönyt. Ei tulisi mieleen kirjoittaa lehteen, että mitä teette niin pahaa ruokaa, meidän Kalle ei tykkää...
VastaaPoistaTunnustan olevani leijonaäiti ja puolustan lapsiani aina - se ei tarkoita, että ehdoitta hyväksyisin kaiken mitä he tekevät:)
Olen kai aina ollut hieman erilainen: tykkäsin kouluruoasta, tykkäsin armeijaruoasta, tykkään ruokalaruoasta.
VastaaPoistaEihän ole parempaa kuin isossa padassa keitetty hernerokka! Soppatykkikin kelpaa.
Huomasin jo nuorena, että eniten valittivat ruoasta ne, joiden kotona oli joka päivä pottua, soosia ja näkkäriä.
Sama periaate pätee aika pitkälle kaikkeen muuhunkin valittamiseen.
"Mutta en tiedä mistä se tulee. Meillä ns. vaikeimmat tapaukset olivat sosiaalisesti hyvässä asemassa koulutettuja ihmisiä".
VastaaPoistaOpettaja-lehdessä oli artikkeli näistä hankalista vanhemmista. Kärjessä ovat juristit ja toimittajat.
Vaimoni oppilaiden vanhemmista pahin on ollut juurikin toimittajaäiti.
"Mutta en tiedä mistä se tulee. Meillä ns. vaikeimmat tapaukset olivat sosiaalisesti hyvässä asemassa koulutettuja ihmisiä".
VastaaPoistaOpettaja-lehdessä oli artikkeli näistä hankalista vanhemmista. Kärjessä ovat juristit ja toimittajat.
Vaimoni oppilaiden vanhemmista pahin on ollut juurikin toimittajaäiti.
Kouluruoka oli hyvää. Ja sitä oli riittävästi.
VastaaPoista"Sanomalehtien kirjallisuusjuttuja lukiessa tulee välillä mielee teekkarien vappulehden Matkahuolto Oy:lle keksimä mainoslause: "Matkalla välttää huonompikin ruoka." (J. Kemppinen)
Joo, teekkarit teki sen sen takia kun tuo Matkahuolto Oy oli lupautunut ostamaan Äpy-lehdestä mainostilaa. Mutta peruikin sen sitten viime tipassa. Tämäkös tupsulakkeja suuttutti. He soittivat ko. firman jollekin vastaavalle ja kysyivät että saavotko he - ILMAISEKSI! - pistää siihen sitten itse kehittämänsä mainoksen, heidän nimellään? Se sopi niille. Niinpä siinä siis luki "Matkalla välttää huonompikin ruoka. Matkahuolto Oy."
Leijonaäiti on hyvä termi, lapsen puolella pitää aina olla. Jokaisen. Silloinkin kun lapsi on väärässä. Ajattelen, että sekin on "puolella olemista" että saa lapsen ymmärtämään, kuinka väärässä hän aika-ajoin sanoissaan ja teoissaan on.
VastaaPoista50-luvulla Kainuun korpikouluissa asuntolassa asuessani inhosin suuresti "liha"soppaa, jossa imelien perunoiden kaverina harmaassa liemessä lillui jänteikkäitä lihankalvoja ja joitakin ihmeryynejä... yäk!
Sitäkin ihmettelin, mihin katosivat ne kymmenet ja taas kymmenet puolukkalitrat joita vanhemmat koululle raahasivat. Puolukkapuuroa saatiin vain kerran lukukaudessa. Muistan, että "marjatinki" oli kymmenen litraa per mukula!?
Siinä keskiasteella, jossa olin opettajana, oli hyvää ruokaa. Ensimmäinen keittäjä oli yksityisyrittäjä, joka haudutti kokolihakääryleet kermassa ja paistoi kalat voissa.
VastaaPoistaRuuan taso keveni hieman ja yksinkertaistui, kun ruokalaa alkoi pitää ruokalaketju, mutta joka päivä oli parikin erilaista vaihtoehtoa, runsaat salaatit ja hyvät salaatinkastikkeet.
Jälkiruokaa oli - ja on edelleen - myös aina, mikä on minusta maailmanlaajuisesti suorastaan ennenkuulumatonta hyvinvointia ja luksusta oppilaille. Ei ihme, että Suomi on koulumaailman ykkösmaa myös ruokahuollon suhteen.
Tällaisille märiseville äideille tekisi mieli mennä sanomaan suorat sanat koko maailman ruokatilanteesta ja koulutusasioista. Taatusti nainen ei tiedä asioista, jos valittaa "raaoista" perunoista sanomalehdessä syyllistäen koko keittolan väen, ja sitä raakuuttakin sinänsä epäilen. Ei ammattitaitoinen keittiöhenkilökunta tarjoa raakoja perunoita kuin äärimmäisessä vahingossa jos silloinkaan.
AnnaY,
VastaaPoistakyllä siis allekirjoitan minäkin tuon leijonaemotouhun. Pitää puolustaa lasta vaikka koko maailmaa vastaan, jos tarve on, ja silloinkin, kun lapsi on väärässä, hieman tapauksen mukaan tosin.
Raja kulkee ehkä siinä, että tällä puolustuksella ei vahingoiteta sitten muita. Väärässä olevaa lasta voi puolustaa, jos se ei ole keneltäkään pois eikä sorra toisten oikeuksia.
Esimerkiksi lyömis- ja muksimistilanteissa on kyllä puolustettava sitä, jota lyödään, aina, vaikka oma lapsi löisi. On tekoja ja asioita, joita vaan ei voi tehdä, vaikka lapsen tekisi mieli.
AnnaY, juuri noin minäkin ajattelen, jos ymmärsin oikein sanomasi:on lapsen puolella olemista opettaa hänelle oikea ja väärä ja toisten huomioonottaminen:)
VastaaPoistaAjattelen, että vaikka onkin lapsen puolesta, se ei tarkoita aina, että on jotakin vastaan.
VastaaPoistaTottakai on oltava tiukkana, kun lapsi tietoisesti tekee väärin, vaikka kysymyksessä olisi kenen lapsi tahansa. En silti puolusta isää, joka iltaisissa lehdissä olleen uutisen mukaan meni koululle mellastamaan ja "oikomaan" muksijaa. Eihän siittä tule kuin koston kierre.
Lapsen kasvun seuraaminen, tukeminen ja ohjaaminen saati opettaminen ei ole niin herkkuhelppoa kuin pientä vauvaa katsellessaan arvelee... Muistelee kaksi poikaa ja viisi poikienlasta elämässä jonkinverran "koulinut" Leijonaäiti.
Koulinut sitaateissa, kasvaminen on ikäänkuin kasvimaan kitkemistä ja taimien tukemista. Kehnot tavat karsitaan - kelpo tapoja tuetaan.
Kaikki vanhemmat eivät vain ole niin fiksuja, että ymmärtäisivät tai välittäisivät lapsensa eettisestä kasvamisesta. Siitä, mikä on oikein tai väärin. Luulenpa, että nykyopettajilla on tästä melkoisesti kokemusta, josta he kuitenkin viisaasti yleensä vaikenevat.
VastaaPoistaVallitseva trendi on usein pärjäämisen opettaminen, siihen kannustaminen usuttamalla lasta jopa lyömään tai olemalla kieltämättä lasta koskaan, ilmaisematta hänelle, että toistakin ihmistä tulee kunnioittaa, toisellakin on oikeuksia. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, että opetetaan kunnioittamaan opettajaa ja yleensä vanhempia ihmisiä. Se on kaunis tapa ihmisten keskuudessa, eikä se tarkoita minkäänlaista pokkurointia tai ylöspäin katsomista. Tietoa ja osaamista sopii arvostaa!
Se, että lapsen opettajia arvostellaan usein kotona melkoisin sanakääntein, näkyy selkeästi koulussa. Lapset oppivat kyseenalaistamaan opettajan toimia, jos ne eivät miellytä häntä. Vaaditaan, että opettajien tulee ottaa auktoriteetti, mutta samalla kaivetaan maata opettajien jalkojen alta. Opettajat eivät auktoriteettia sinänsä halua, mutta ellei koulutyö suju niin kuin pitäisi, auktoriteettiasema suo siihen paukut.
Ajattelen niin, että vanhempien tehtävä on kasvattaa ja koulun homma on opettaa.
VastaaPoistaKotona opetetaan konttaamaan ja kävelemään, annetaan evääksi eettiset ja jopa esteettiset arvot ja hyvät tavat; toisten ihmisten arvostaminen ja kunnioittaminen. Tieto oikeasta ja väärästä.
Koulussa opetetaan asioita, ja hyvä opetus vahvistaa myös eettistä kasvamista.
Jos molemmat osapuolet toimivat tavoitteellisesti hyvin yhdessä, on kasvamisen tuloksena yleensä kelpo ihminen, joka toimii niin oikein kuin vain osaa!
Olen, Iines, kanssasi samaa mieltä siinä, että kaikki vanhemmat eivät osaa - kykene - halua??? toimia yhteistyössä lapsen parhaaksi, vaan sysäävät oman perusvastuunsa päivähoidon tai koulun niskoille ja syyttävät sitten lopputuloksesta (huonoksi nimeämäänsä) päivähoitajaa ja opettajaa.
Uskon, että on vanhempia, jotka paapovat lapsensa pilalle eivätkä missään tilanteessa näe vikaa omassa jälkikasvussaan.
VastaaPoistaTässä mainitussa kirjoituksessa äiti puhui raaoista perunoista. Vastineen kirjoittaja, ravitsemustyönjohtaja, vastasi asiallisesti mutta ei sanonut perunoista mitään.
En tiedä sitten olisiko ollut vaikea kirjoittaa "tietojeni mukaan perunat olivat kypsiä" ilman että se olisi kuulostanut v-tuilulta.
Luin muuten yhdestä naistenlehdestä Viisaan ja Symppiksen Hilkka Olkinuoran haastattelun.
VastaaPoistaHän ei ole enää kirkkoherrana Tampereella, koska kyllästyi byrokratiaan, joka vei kaiken ajan varsinaiselta työltä eli ihmisten kohtaamiselta. Kuulemma piti suunnilleen vaihtaa kadunpuolta, kun törmäsi johonkin seurakuntalaiseensa, koska ei olisi kuitenkaan ehtinyt jäädä juttusille kun piti kiiruhtaa kokouksesta toiseen.
Hän sanoi mm., että ihmiselle, joka tulee yritysmaailmasta, kirkon toimintatavat ovat kestämättömän tehottomia ja vanhanaikaisia.
Hän myöskin toivoo, että kirkko ja valtio eroavat toisistaan.
Jestas miten järkevä ihminen!
AnnaY,
VastaaPoistaviisaita sanoja. Tuo työnjako koulun ja koulun kasvatustehtävän välillä on noin kuin kuvasit. Koulun pääasiallinen tehtävä on opetus, mutta kaikessa on automaattisesti kasvatusvastuullinen ote.
Opettajat taitavat ottaa tuon kasvatusvastuun vähän liiankin tosissaan, sillä juuri tänään sanottiin uutisissa, että opettajat kokevat itseään kytättävän heidän asioidessaan mm. Alkossa. Siellä voi olla nykyisiä tai entisiä oppilaita ja heidän vanhempiaan.
Tämä on totta. Pikkukaupunginkin Alkossa on töissä kaksi entistä oppilastani. On vaivaannuttavaa astua myymälään viiniostoksille, vaikken liikkeessä joka viikko asioikaan. Yhdessä marketissa jouduin ostamaan rintaliivit poikaoppilaaltani, entiseltä. En kokenut oloani ihan luonnolliseksi, kun hän levitteli uusia hemaisevia liivejäni löytääkseen hintamerkinnän.
Ruokapalvelun vastauksessa ei tosiaan mainittu mitään perunoista, joka oli äidin kirjoituksen konkreettinen esimerkki, Kuunkuiske.
VastaaPoistaTämä kiinnitti minunkin huomioni, ja mietin, olivatko perunat todella raakoja. Oletan, että ruokapalvelu olisi pahoitellut, jos olisi ollut, sillä vika on inhimillinen eikä kenellekään vaaraksi.
Hurja puolustuspuhe ja selittely tasokkaasta ateriasta olisi taas nolannut asiakkaan, tai siis hänen äitinsä. Minusta tuon aterian laadukas koostumus puhuu puolestaan, ja luulen, että kouluväki luotti tuohon.
Leijonaäitien - tai tiikeriäideiksikin heitä on kutsuttu - lisäksi on olemassa pässi-isiä. Tai miksi kutsuisi sitä kaveria, joka meni kouluun ja löi poikaansa kiusannutta tyyppiä turpiin. Sakothan siitä tuli.
VastaaPoistaJa oman käden oikeuteenhan turvautui kirjailija Alasalmikin. Muistaakseni häntä täällä hieman siitä paheksuttiin?
Ehkä tässä kouluasiassa heiluri vain heilahtaa nyt toiseen reunaan. Ärhäkät vanhemmat ovat niitä, joita koulussa tylytettiin ja jotka eivät uskaltaneet inahtaakaan, puhumattakaan että vanhemmat olisivat puuttuneet asiaan.
Nyt he uskaltavat ja siinä saa nykyope sitten maksaa sen entisen velat korkojen kanssa.
Tämmöisistä äideistä tulee lähinnä surullinen olo. Ymmärtäisin närkästyksen, jos lapsille olisi tykkänään oltu tarjoamatta ruokaa, syystä tai toisesta. Vaikka kansainvälisyys-kasvatuspäivänä..että tietäisi mitä nälkä on. Itse söin 70-luvulla mukisematta kaikki kouluruoat ja muistelen kaipauksella etenkin kalapullia. Myönnän, että joskus limainen tilliliha tai epämääräinen kalakeitto saattoi aiheuttaa hetkellisen epäröinnin, mutta nälkä voitti. Eikä olisi tullut mieleenkään valittaa äidille näistä ruoista, kun vielä isoveljeni oli joutunut kuskaamaan eväät keskikouluun. Ilmainen kouluruoka oli jotain mitä pidettiin arvossa, oli sitten herkkua tai ei. Näiden itsekeskeisten turhasta napisijoiden lapsista saattaa hyvinkin tulla samanlaisia. Valitettavasti. Ja vielä sivuhuomatus: lapsen suusta ei välttämättä tule aina koko totuus. Kannattaa vähän tosiaan tutkia taustoja, ennen kuin lähtee hutkimaan.
VastaaPoistaKirjailija Alasalmihan muistaakseni otti taksin ja kävi heittämässä poikaansa kiusanneen kaverin pyörän jokeen, mikäli oikein muistan. Hän kävi siis huutamassa tämän kiusaajan kotipihalla, ja kun häntä ei päästetty sisään, hän purki raivonsa pyörään.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä turpiinvetäjäisän ja Alasalmen turhautumisen ja raivonkin, mutta ei asioita hoideta tekemällä samaa pahaa, mistä toista syytetään. Vanhemman hallitsematon raivo luo lisäksi turvattomuutta ja ahdistusta myös lapsessa, jota vanhempi aggressiivisesti puolustaa, vaikka se viha kohdistuukin poispäin hänestä.
Pidänkin vanhemman raivokasta käytöstä tilanteessa lapselle ehkä jopa haitallisempana, kuin toverin harjoittaman kiusaamisen seurauksia. Tällä en vähättele lasten välisiä kiusaamisia.
Tuo on minustakin totta, että nämä opettajia pompottavat nykyvanhemmat ovat niitä entisiä oppilaita, joilla on valmiiksi kielteinen asenne kouluun. Se asenne vain syntyy uein muustakin kuin opettajien harjoittamasta tylyttämisestä. Minäkään en koululaisena tykännyt yhtään koulusta, inhosinkin sitä ajoittain, vaikka opettajissa ei ollut mitään varsinaista vikaa.
Maisa,
VastaaPoistatuo sukupolvien ketjuuntuminen asiassa harmillisinta ja surullisinta onkin. Asenteet siirtyvät, mihin Tapsakin viittasi.
Valmiiksi kielteisen asenteen opettaminen kouluun ei ole lahja lapselle, vaan lapselta pois. Terve ja iloinen kriittisyys ja itsetuntoisuus opettajienkin edessä sen sijaan on kai kaikkien mielestä hyvä.
Kun aina syytetään, että lapset ja nuoret oppivat tv-sarjoista ja videoista väkivaltakulttuuria, niin on siinä totta sen verran, että turpaanveto-kulttuuria ainakin oppii amerikkalaisista elokuvista/sarjoista.
VastaaPoistaNiissähän on vakiokaava sellainen, että nynnyä kaveria isommat ja häijymmät nöyryyttää ja naiset/tytötkin karttelevat ja naureskelevat - ja kulminaatiokohta on se, kun nynnerö löytää sisäisen alfauroksensa ja lyö isointa törppöä turpiin.
Ihmekö tuo, jos joku tässä tv/leffa-ympäristössä kasvanut kokee sen ainoaksi oikeaksi ja toimivaksi tavaksi kohdata ongelma.
Kiusaamistapauksissa on kaksi kulttuuria vastakkain - väkivaltakulttuuri ja hyssyttelykulttuuri.
"Ei oikeutta maassa saa, ken itse ei sit hanki", opettaa kaarlo Kramsu runossaan nuijapäällikkö Ilkasta. Mitä isot edellä, sitä pienemmät nuijat perässä.
Niin, ja ainahan on kiusattu ja tapeltu, kylänraitti- ja pihatappeluista lähtien silloin, kun koululla ei ollut vielä niin merkittävää vaikutusta elämässä ja ajankäytössä. Kuvaavaa on myös se, että nämä pikku anarkistit, Peppi Pitkätossu ja Eemeli ovat kuitenkin niin suosittuja ja rakastettuja hahmoja.
VastaaPoistaNyt on kyse myös siitä, että lastenkulttuuriin kuuluvasta melko normaalista tyttöjen letinvedosta ja pojille lällättämisestä on tehty vakavaa kiusaamista. Samoin kotikuritus, luunapit, pyllylle läimimiset ja tukkapöllyt on tehty juridisesti kyseenalaisiksi ja rangaistaviksi teoiksi. Löytyykö Suomesta yli viisi- tai nelikymppistä, jota ei ole koskaan kotona luunapattu tai tukkapöllytetty tai kiusattu henkisesti?
Adlercreutz intti, ettei ikinä panisi lapsiaan suomalaiseen kouluun. Kivi vakuutti hänelle, että hän joutuisi sen tekemään silloin kun maassa ei enää olisi muita kuin suomalaisia kouluja, ja se aika oli lähellä. Adlercreutz paukautti, ettei ikinä, ei silloinkaan. Kivi hyökkäsi hänen kimppuunsa ja alkoi hakata häntä. --- Kivi raahattiin yleisen riemun vallitessa sikolättiin ja teljettiin sinne.
VastaaPoistaNiinkuin Hemingway Kivikin löi ja pieksi selvästi heikompia. Nyt täytyy muistaa että ennen käytettiin nyrkkejä paljon estottomammin kuin myöhemmin.
---
Lyhyt oli siis Kiven työkausi ja tuskin hän siinä ajassa ehti kuluttaa useammat vaatteet kuin yhdet loppuun. Kyllä ne olivatkin huonot---Kiven täytyi Helsingissä käsillään kannattaa vaatteitaan, etteivät ne repeilisi.
---
Nälkääkin joutui näkemään, myöhemmiltä kouluajoiltaan Veijo Meri kertoo: Päivällinen kannettiin kotiin yhteisenä annoksena, jonka Holmströn joutui yleensä maksamaan. Vuokrarahojakaan Kivi ei tahtonut saada kokoon. Koko syksynä Kivi ei saanut kotoaan muuta apua kuin voipytyn ja perunaleivän.
Kursivoidut kohdat Veijo Meren kirjasta Aleksis Stenvallin elämä.
Eli että luultavasti se kouluruoka tänä päivänä ihan syötävää on.
VastaaPoistaJa että Adlercreutzeilla on runsaasti perunalimppuja tänäkin päivänä.
Sitä pidän hienona että yleinen kielenkäyttö on kaikista entisistä ajoista parantunut paljon. Niin herkästi ei enää toisia tuomita tai mestattavaksi sanoilla saateta, kuin vielä minunkn muistaminani aikoina.
VastaaPoistaKokonaan toinen juttu on tämä internet ja se, että juoruja rakastavat ihmiset ehkä näkevät ja kuulevat erilaisia törkeyksiä runsaasti.
Ennen kun vain nokkaansa nyrpistellen salaa Hymylehden Uuden Suomen välissä kotiinsa kantoivat.
Köyhyyskin on muuttunut. Nykyään ei kukaan enää joudu kannattelemaan vaatteitaan, jotta ne pysyisivät päällä. Tuommoinen saattaa vastata suhteellisesti nyt sitä, että ihmisellä ei ole yhtään rahaa ostaa uusia vaatteita, eikä ole rahaa aina tarpeeksi ruokaankaan, vaan pitää turvautua leipäjonoon ja sosiaalitukiin.
VastaaPoistaKun kuulee joskus sosiaalialan ihmisten puhetta, järkyttyy sitä puutteen määrää, jota kuitenkin vieläkin on. On esimerkiksi yksinhuoltajaperheitä, joissa ei ole yhtään liikenevää rahaa lasten joululahjoihin.
Kivi oli siis väärässä ruotsalaisten koulujen suhteen, jos tuo Meren kertoma on totta.
VastaaPoistaNiin Iines, köyhyyshän on suhteellista, ellei se ole totaalista.
Koska meilläkin köyhyysraja lasketaan matemaattisesti, jossa tietyn tulorajan alla olevat ovat automaattisesti köyhiä, köyhyys ei meiltä poistu vaikka jokainen suomalainen saisi huomenna lottovoiton.
Matematiikka on niin ihmeellistä.
Köyhyydestä: Sairaalassaolostani tulee laskua 34€/pvx5=170€ ja lääkelaskuun meni apteekkiin 287€, yhteensä 457€, niin tota noin, millähän meijän perheesen joululahjat hommataan?
VastaaPoistaMinä sillä vain tämän esimerkin taas tähän tuon, että voipi sitä köyhyydenmääritelmää jälleen rätnäillä.
Uskon, ja taitaa olla tutkimuksinkin todistettu, että suurin osa kansastamme elää ilman rahareservejä ja kun pesukone tai jääkaappi brakaa, tai tulee ed.mainitun kaltaisia yllätyskuluja sairastelusta niin siinäs sitä taas mietitään, mistä niitä budjettileikkauksia tehdään kun ei ole mistä leikata.
Itse en ole lahjojen perään ja olen jo kirjojen muodossa saanut enemmän kuin ikinä olisin toivonutkaan, mutta lapsille kuulema ovat tärkeitä: myös vanhempien hankkimat. (Tai siis tuntuisi vanhemmistakin mukavalta jotain heille ostaa.)
Sukulaiset, mummit, ukit ja kummit (vaimon puolelta) heitä kyllä muistavat, että suurkiitos tietenkin heille.
Sairaalalaskukin voi tosiaan kirpaista, kun joutuu olemaan useamman yötä hoidossa. Jotenkin kohtuutonta, kun tuskasta ja särystä joutuu maksamaan. Lääkkeet olivat kalliita!
VastaaPoistaSisareni aina kehuskelee Saksan systeemillä, jossa voi kävellä ilman ajanvarausta milloin tahansa sairaalaan sisään, lääkärille, vaikka luomiaan poistattamaan, eikä toimenpide maksa mitään. Hoito on ilmaista, samoin siis kaikki lääkärikäynnit ja olikohan se vielä niin, että reseptilääkkeetkin - tästä viimeksimainitusta en ole varma.
Heillä on sitten tietenkin kalliit vakuutusmaksut, jotka pidätetään suoraan palkoista ja eläkkeistä, muistaakseni sisarellanikin kolminumeroinen summa kuukaudessa. Mutta siis tuossa systeemissä sairastaminen onkin sitten kohdalle osuessa kuluttajille halpaa ja hoito nopeaa ja taattua.
En tiedä, mikä on köyhyyden määritelmä ja kuka on köyhä. Köyhästä tulee mieleen sadun köyhä, pieni rääsyläislapsi, ja vaimo tai mies, nukkavieruine nuttuineen, joilla ei ole maata ei mantuja, ei mitään tuottavaa. He ovat armoilla.
VastaaPoistaJos tätä kuvaa ajattelee, armoillahan moni työntekijäkin on, rahanansaitsija, koska kaikki mikä tulee, menee elämiseen, mihin Valto viitttaakin ja taitaa Tapsakin viitati köyhyyden suhteellisuudellaan.
Tiedän hyvin tämän kädestä suuhun elämisen, sillä olen siitä itse elävä esimerkki kautta nuoremman työhistoriani. Koko palkka meni joskus samantien lainoihin ja ruokakaupan kuukausilaskuun sekä välttämättömiin laskuihin. Loppukuu elettiin sitten sen ruokatilin avulla. Se vaan, että Suomessa köyhyys on akateemiselta herrakansalta - johon kai opettajatkin on luettu - kielletty.
Kouluruoasta valittaminen tuntuu tyhmältä. Tokihan on suuri etu, että ainakin kerran päivässä jokainen suomalainen koululainen saa lämpimän aterian. Joillakuilla lapsilla se voi olla päivän ainoa.
VastaaPoistaEnnen aikaan kouluilla oli omat keittolansa, joissa ruoka valmistettiin ja tarjoiltiin tuoreeltaan. Nykyään harvalla kaupunkikoululla on omaa keittolaa. Ruoka valmistetaan valtavina erinä suurkeittiöissä ja kuljetetaan kouluille kenties matkojenkin takaa. Kuorittujen perunoiden pintaan ehtii ennen tarjolle ruokailua tulla "nahka". Näin olen kuullut. Kai perunat myös joskus voivat jäädä hieman raaoiksi?
Tarinan lapsi saattoi olla hieman huono syömään ja oudoksui herkkuna tarjottua, itselleen tuntematonta ruokaa. Hän söi ananasviipaleen ja katsoi sen alta löytyvää lihanpalaa. Se näytti rumalta, ihan kalpealta. Lapsi pyöritteli sitä hetken lautasellaan ja päätti syödä vain perunat. Tällä kertaa ne eivät maistuneet, vaikka peruna oli hänen lempiruokaansa. Äiti keitti aina perunat kunnolla kypsiksi, melkein muusiksi. Nyt perunapalat tuntuivat sitkeiltä, raaoilta. Lapsi jätti ne syömättä.
Jotenkin noin se on hyvinkin saattanut mennä, Delilah. Lapsilla on monia syömäkammoja ja inhokkiruokia, vaikka tavallinen hyvä kotiruoka maistuisikin. Minä esimerkiksi en suostunut syömään nakkeja, koska ne olivat katkaistuja sormia. Sisko taas ei tahtonut lihapullia, ja sipulinpalan nähdessään hän saattoi yökätä.
VastaaPoistaSe vaan, mikä tässä nostaa karvani pystyyn, on pikemmin siis äidin reaktio, hänen raivostumisensa, aggressio, jonka koen jopa vähän pelottavana. Asiasta on puhuttu kotona, ja lapsi on nähnyt äidin suuttuvan.
Eihän perunoita ole koulussa pakko syödä, ei edes sitä kanaa. Käsittääkseni aina saa ainakin salaattia, leipää, voita, maitoa ja jälkiruuan. Mikä nosti äidin raivon?
Iines, ehkä lapsi on nälissään kiukutellut äidilleen, kun ei koulusta kotiin tultuaan ole heti saanut ruokaa. Äidillä on ollut jo ennestään pinna kireällä työasioiden takia, tai hän on riidellyt isän kanssa rahasta. Ehkä appivanhemmat ovat tulossa jouluksi visiitille pidemmäksi aikaa. Jokin huono hetki on laukaissut ketjureaktion. Pantiin paha olo kiertämään, viesti lehden palstalle ja pientä palautetta raaoista perunoista.
VastaaPoistaMinun näkövinkkelistä tarkasteltuna Kemppinen kirjoitti eilisenpäivän evankeljumissaan "Haaste" sellaista tekstiä pitkästä aikaa, joka ei lisäkommentteja juurikaan kaivannut. Köyhyyteen liittyvät rivit eritoten huomioonottaen. Siis täältä katsottuna halusin yksinkertaisesti kiittää siitä yhdellä sanalla ja sen myös tein. Muut saavat tietenkin olla sitä mieltä, mitä ovat ja aika runsaasti kommentteja siellä olikin.
VastaaPoistaMeinasin käydä klikkaamassa pois sinun, Iines, kommenttilootaasi laittamani henkilökohtaisuuteni, mutta eipä tuo taida ketään siellä häiritä.
Köyhiä jouluja meillä on vietetty enemmän kuin rikkaita (aineellisesti) että johan näihin alkaa tottua. Ja kuolematkin ovat hyvin usein vierailleet juuri jouluksi.
Petitoverinani sairaalassa oli kaveri, joka kertoi muutamasta peräkkäisestä vuodesta ja aina pyhhäinmiesten päiväksi sattuneista kuolemantapuksista. Siinä olivat menneet vuosi vuoden perään isä, äiti, mummo, ja ukki ainakin. En kaikkia muistakaan. Sanoi itse joskus arvelleensa, koskas se kuula lootaan lasahtaa hänen kohdallaan. Oli ikäiseni kaveri jalkaleikkauksessa.
Jos kirjoitan hieman oudosti tyyliini nähden, johtuu se kovasta kipulääkityksestä. Ainakin itsestä tuntuu, etteivät sanat osu oikeisiin kohtiin... yrittäkää ymmärtää.
Tuokin voisi olla ihan käypänen totuus, Delilah. Olet kiltti ihminen ja näet kaiken parhain päin.
VastaaPoistaMinä sijoitan kyllä tämän tapahtuman laajempiin sfääreihin, sillä pienen kaupungin lehteen asti päässyt tussahdus puhuu minusta omaa surullista kieltään nykyajan hengestä.
Mietin tapahtuman vaikutusta siihen lapseen tilanteessa, jossa sinänsä hyvästä ja jopa upeasta kouluateriasta on tehty negatiivinen asia.
Näen, miten tilannetta ei ole hoidettu kotona lapsen etua ja mielenrauhaa silmälläpitäen, vaan opettaen lapselle vääriä käyttäytymismalleja ja aiheuttaen hänessä todennäköistä ahdistusta, ehkä syyllisyyttäkin. Minusta juuri näin kasvatetaan empatiakyvyttömiä "onks pakko jos ei huvita"-lapsia, joista mm. tämän päivän sanomalehdissä oli kirjoituksia.
Valto,
VastaaPoistaKemppinen sanoi eilen hyvin - kirjoittamisen hyvyydestä en niinkään tiedä - hyvin hän kirjoittaa Elämän varjossa, joka on lempikirjojani.
Minusta Soini-kritiikki osui kohdilleen: "Korostettu, korskea kovuus köyhiä ja muukalaisia kohtaan ei ole sovitettavissa kristilliseen maailmankatsomukseen."
Arvostelkoon Soini maahanmuuttopolitiikkaa, mutta älköön puhuko samaan aikaan kristillisyydestään tai synneistä, kuten vaikkapa abortintekijöiden vääryyksistä tai homojen yhtymisestä samaan sukupuoleen.
Samaan aikaan, kun Kemppisen blogissa puhutaan Jeesuksen opeista ja niiden armollisuudesta ihmispoloa kohtaan, Takkkiraudan blogissa todistetaan vimmalla Jeesusta narsistiksi..
Mielenkiintoista on blogimaailma.
Sairaus on ikävä asia ja vielä ikävämpi on, jos sen takia joutuu ahdinkoon.
VastaaPoistaSairaalapäivän hinta olisi tosin moninkertainen, ellei yhteiskunta - eli me kaikki - maksaisi siitä suurta osaa. Mutta silti.
Toisaalta juuri tällaisia yllättäviä menoja varten ne surullisen kuuluisat pikavipit ovat kuulemma olemassa. Aihe taitaa vain olla tulenarka?
Lahjoissakin kyse on myös siitä, millaisen tyylin ottaa ja mihin lapset totuttaa.
Kemppisen kirjoituksessa minua sieppasi se, että hän väitti Soinin itse elämöivän aborttikannallaan. Sitähän hän ei tee, vaan häntä ahdistellaan härskisti siitä.
Joku huomauttikin ihan oikein, että ennen vanhaan pasifisteilta tivattiin kutsunnoissa: mitä tekisit jos joku raivohullu yrittäisi tappaa vaimosi ja lapsesi?
Ei siihenkään ole ylevää vastausta.
Kaikki se sinuakin "siepppaa" Tapsa.
VastaaPoistaMinusta Soinin kanta aborttikysymyksessä on pösilön periaatteisiin kuuluva. Tämän päivän maailmassa! Kiljahtaisin perään Herra Jumala, jos uskoisin jumalaan.
Siksikö sitten katolilaisuskoiset raiskaavat pikkupoikia ettei ainakaan aborttiin tarvitse turvautua?
Kyllä saavat mediat vaikka villapaidasta repien tivata tämän kysymyksen perään niin Soinilta kuin muiltakin kannanottoja. On tuo niin perkeleestä oleva asia kuitenkin.
Eikä luterilainen kirkko, tai mikään muukaan yhteisö, liike jne. joissa nuorisoa aivopestään ole puhdas hyväksikäyttöepäilyiltä kun pintaa penkaistaan. Urheiluseurojenkin salattuihin "valmennus" periaatteisiin kuuluu auttaa neitsyitä pääsemään kalvoistaan...
Pikavipit ovat itse perkeleestä, Tapsa. Omaa kokemusta ei ole, mutta mulle kaikki heti -sukupolvihan näiden kanssa on saattanut itsensä vaikeuksiin.
VastaaPoistaAikuisemmat taitavat taas langeta pikemmin luottokortin luoton puolella elämiseen. Omakin luottopuoleni suuruus hätkäytti minut kerran hereille. Se oli huomaamattani kasvanut muuutaman tonnin velaksi.
Siitä päivästä lähtien lopetin kaiken luotolla oston, ja nyt maksan kaiken käteisellä, enkä tee nettisostoja luotolla, vaan laskulla, jonka maksan heti. Luottopuoli olkoon todellista tarvetta varten varalla.
Tuo lapsipedofilia, joka taas pulpahtelee pintaan katolisissa maissa, on järkyttävä osoitus uskontojen ulkokultaisuudesta ja suuresta bluffista. En usko pätkääkään enää uskovaisuuteen enkä uskovaisten ihmisten hyvyyteen. Epäilen jopa keräyksiä, joissa kirkko on takana. Osa menee varmaan kirkolle tuosta Toisenlainen lahja -kampanjastakin.
Aamuisella nettilehtikierroksella törmäsin muuten tietoon, että Pisa-tutkimukseen liittyvän raportin mukaan suomalainen nuoriso käyttäytyy kolmanneksi huonoiten maailmassa.
VastaaPoistaValtaosa nuorista käyttäytyy hyvin, mutta se osa joka häiriköi, on todella rajua käytökseltään, etenkin kaupungeissa. Jossainhan lapset terrorisoivat mm. R-kioskia.
Näiltä nuorilta puuttuu kotien antama opastus muiden ihmisten huomioonottamiseen ja kunnioittamiseen. Opettajilta kouluissa puuttuu auktoriteetti, joka on kasvatustyössä olennaisen tärkeä.
Auktoriteettia on hyvänkään opettajan vaikea pitää, jos yksikin luokassa kyseenalaistaa sen. Ja lapset oppivat haukkana vanhempien kielteiset asenteet koulua kohtaan ja etenkin sen, että opettajan voi helposti kyseenalaistaa ja koettaa alistaa. Auktoriteetin puute ei siis aina ole opettajan syntymävika, vaan se voi johtua myös lasten huonosta käytöksestä - yksikin röyhkimys luokassa riittää.
Kaveriopettajat eivät osaa ohjata nimenomaan näitä ongelmanuoria, joiden edessä he ovat antautuneet "kivoiksi". Ongelmanuoret tarvitsevat jämäkkää ohjausta. Päänsilitys ja yliymmärtäminen on oikeasti lapsia vastaan.
Tässäkin kuvaamassani tapauksessa on ehkä tuhoisinta äidin asenne: automaattisesti koulumaailmaa vastaan, vaikka lapselle on tarjokas laadukas opetus ja täysipainoinen ilmainen ruoka.
Laitoin linkin blogiisi, kun bloggasin kouluruokailusta, tosin vähän eri näkökulmasta, aamun Hesarin juttuun liittyen.
VastaaPoistaMutta olen kanssasi samaa mieltä siitä, että suomalainen maksuton ja monipuolinen kouluruoka on maailmanmitassa sellaista harvinaista herkkua, josta kannattaisi olla aika kiitollinen.
Tässä kouluruokailussakin pätee vanha viisaus, ettei kukaan anna arvoa ilmaiselle. Se havaittiin sosialismissakin: kaikkien yhteinen ei ollut kenenkään, eikä siitä välitetty tai pidetty kunnossa.
VastaaPoistaKäytännössä sen huomaa meilläkin esim. vertailemalla vuokra- ja omistustaloja.
No, ei minua sinänsä sieppaa Soinin aborttikannan arvostelu, vaan se, että jostakin asiasta annetaan väärä todistus. Siis valehdellaan.
Jos jokin on totta, niin kyllä se pitäisi saada sanoa. Näinhän ei ikävä kyllä meilläkään ole.
R-kioskin "teineistä" en haluaisi arvailla, mutta jo se, ettei heitä sen kummemmin luonnehdita, herättää paatuneen tarkkailijan epäilyt. Toivottavasti olen väärässä.
Sokea kana,
VastaaPoistajuttusi oli hyvä - ja käsittämätön totuudessaan. Ettäkö on kouluja, joissa pitää olla lääkärintodistus, jos haluaa siirtyä kasvisruokailuun?
Enpä olisi osannut kuvitellakaan, että pitää kirjoittautua buddhalaiseksi voidakseen saada oikeuden kasvisruokailuun. Tämähän on naurettavaa!
Viittaat Hesarin juttuun. Omani on poikkeuksellisesti postilaatikossa, kun aamulla en ehtinyt hakea ja päivällä en muistanut. Nyt aion hakea sen ja katsoa tuon jutun.
Tapsa,
VastaaPoistakannatan ajatusta, että kouluruuasta alettaisiin periä pientä maksua. Voitaisiin vaikka lisätä jotakin lasten toivomaa terveellistä hyvää siihen sinänsä hyvään ruokavalioon. Tai kiinnittää huomiota ruokalan viihtyisyyteen ettei se olisi kuin armeijan hehtaariruokahalli, jossa metallikärryt kolkkaavat ja keittiö kolisee.
Tapsa, hokasin nyt vasta, mihin viittaat. Ovatko asiat tosiaan pääkaupunkiseudulla tuolla mallilla, että ilkivalta ja häirintä ovat aina maahanmuuttajien tekosia?
Miksi?
Päiväkodeissa ja ala-asteella lapset syövät kouluruokaa juurikaan moittimatta (ainakin maistavat kaikkea kuten kehotetaan), mutta kun tullaan yläasteikään, täytyy kollketivismin nimissä alkaa niiden arvostelu oman nälän ja mieltymysten uhallakin. Ja kun ei ole energiajuomaa tai cocista juomaksi, peikele!
VastaaPoistaEli ehkä se on ensimmäinen (helpoin) kapinayritys (aihe) vanhemman väen ohjailua vastaan?
korj. kollektivismin (mulla on lääkitys päällä edelleen)
VastaaPoistaEn siis väitä mitään noista R-kioskin teineistä, vaan ainoastaan totean asian. Koska uutisissa ei kerrota rähinöitsijöistä mitään, mieleeni tuli väkisinkin tuollaisia ajatuksia.
VastaaPoistaOlen siis kuin Pavlovin koira (viittaan yhteen kommenttiin Kemppisellä), että alan kuolata kun kuulen kellon soivan. Minkä sille voi? Ovat opettaneet sellaiseksi.
Toisaalta on kai niin, ettei rikoksen tai ilkivallan tekijöistä mainita tuntomerkkejä juuri koskaan. En ainakaan muista, että milloinkaan olisi ollut muuta kuin "joukko nuoria" tai "kaksi noin 10 - 12-vuotiasta poikaa".
VastaaPoistaEri asia on internet ja nykyinen viestintätekniikkaa. Joku kuvaa aina, turvakamera tai kännykkä, ja kuvat leviävät salamannopeasti netissä. Hiton hyvä asia rikollisten kiinnisaannissa.
Valto,
VastaaPoistavoi se noinkin olla, että ruualla konstailu koulussa on kapinaa vanhempaa väkeä tai ehkä auktoriteetteja vastaan.
Voi se kyllä olla ihan tottumattomuuttakin eli sitä, että lapsi ei ole kokeillut erilaisia peruskotiruokia. Peruna tuntuu olevan joillekin lapsille outo vihannes. Samoin kokolihainen pääruoka, vaikka se kanakyljys tai -leike.
Kauhean paljon on erilaisia sössömäisiä kermamaidossa uitettuja rasvakiusauksia ja vehnäjauhoisia pastamössöjä sekä iänikuista vehnäistä lättyä eli pizzaa. Tästä kai huomaa, mitä minä ajattelen pastaruuista ja einespizzoista. Suolentukkeita!