Tule mukaan lukemaan mestariteosta! Antaudu vaikka joulunpyhinä verkkaisaan menoon ja tule sitten ensi vuoden alkupuolella Einesbaariin katsomaan, mitä kirjasta kirjoitetaan, tule keskustelemaan. Pikkukaupungin kirjastonhoitaja sanoi, että on olemassa Olen lukenut Alastalon -paitoja, jollaisia tosifanit voivat pukea ylleen. Lisäksi pitäähän Alastalo selättää, jotta nähdään, onko se oikeasti hyvä, niin kuin jonkun älykön on kuultu sanovan.
Olen itse ykkösosan ensi puolikkaassa, ja luen hitaasti, koska se lienee ainoa tapa nauttia kirjasta. Kirjanhan ei uusimman kritiikin mukaan tarvitse temmata mukaansa ollakseen hyvä, eikä imaisusta voi tässä tapauksessa edes puhua. Lukeminen on kieltämättä työlästä, mutta samalla nautinnnollista, ellei ole muista syistä kovin ahdistunut ja liikkeissään äkkinäinen. Jos jalka vispaa ja sormet naputtavat jotain laskutilaa, pöytää tai käsinojaa, Alastalo voi olla haaste. Se on myös mielentila, johon voi mennä, mutta ei ehkä upota tai irrottautua todellisuudesta. Mielenkiintoista lukukokemusta, jos lähdet mukaan lukemaan tätä suomalaisen kirjallisuuden Ulyssesta!
Ja sitten varsinainen ilosanoma kaikille muillekin pikkuporvareille kuin Iinekselle. Kuvassa on ranskalaisen kirjallisuuden professorin kirjoittaman kirjan kansi. Nyt voi tilata koko kirjan halpana pokkariversiona ja katsoa, miten puhua kirjoista, joita ei ole lukenut. Professori Bayard muistuttaa, että voi olla sivistyt, vaikkei olekaan lukenut jotain tiettyä kirjaa, jos vain jotenkin osaa hahmottaa kirjan paikan kirjallisuuden kentällä ja sanoo sitten jotakin, joka ei ole liian yksityiskohtaista.
On siis muitakin keinoja kuin googlettaminen! Että tämäkin ilon päivä vielä tuli!
****
Illemmalla. Näen maailman valot parhaillaan jouluisen hohtavina palloina, tähtinä ja erivärisinä kehinä, kuin Paul Kleen abstrakteissa sommitelmissa. Olin nimittäin silmälääkärillä ja sain silmiin puudutustippoja, jotka laajentavat mustuaiset hurjiksi kuin olisi pahassakin pöllyssä. Kävin äsken ihailemassa katsettani peilistä. En välittäisi kohdata itseäni pimeällä kujalla.
Vaan mikä silmälaseissa maksaa? Seitsemänsataa euroa, ja nämä olivat halvemmasta päästä. Onneksi olen kirjallisesti lahjakas pikkuporvari, joten kaivan vain rahat kirjaillusta säästösukasta, sillä pitäähän sinisukalla olla boheemit kakkulat, made in. Mainittakoon, että pesukone on edelleen mallia linko ei toimi vaan emäntä vääntää pyykin kuivaksi. Pussilakanatkin.
En tiedä mistä on kotoisin, mutta tuo "makustella" on levinnyt kuin sankkeri Töölössä. Kaikista muotisanoista ärsyttävin. "Ensin minä hajustelin, sitten silmistelin ja lopuksi vielä makustelin - paskaa se oli!"
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että sormet napsaavat ja jalka vispaa. Melenderin olen blogissaan nähnyt hehkuttavan hitauden puolesta, romaanissa ei valitse kuulemma olla aktionia. Voi se niinkin olla, mutta jumalauta että toivon sen Malakiaan päätyvän ensimmäisellä kerralla oikeaan, ettei heti aloita jahkailua alusta !
siis siinä piipun valinnassa!
PoistaKännykän nykyistä ennakoivaa tekstinsyöttöä en edelleenkään osaa käyttää, sana "valitse" olisi pitänyt olla "tarvitse".
PoistaLuoja varjele minua kaikelta ennakoivalta syötöltä!
PoistaKuvankäsittelyohjelmaani on istutettu kiinteä tietyn koon valinta, vapaa valinta ei ole lähtöoletuksena. Tämä aiheuttaa hampaidenkiristelyä joka kerta, minussa, kun kuvaan pamahtaa jokin ihmeellinen rajaus, joka pitää korjata.
Tekstinsyöttö kännykässä olisi kauhea.
Malakias tietää tarkasti, minkä piipun ottaa – ja mikä sopii hänen asemalleen tuvan hierarkiassa - mutta mietiskelee silti kaikkien piippujen luonnetta ja maailman järjestystä samalla.
PoistaMe kaikki vanhat piippumiehet ymmärrämme itseämme paremmin tämän luvun jälkeen. Minäkin tajuan, miksi ihastuin käyrävartiseeni.
Samaa sanoo moni muukin alan mies, mm. Kemppinen: hyvän kirjan lukeminen on työläs prosessi, se ei imaise kevyesti.
VastaaPoistaTästä nyt tietenkään ei ole oikeaa vastausta, lukemisen funktioita kun on muitakin kuin ns. "hyvän kirjan lukeminen" ja siis fiksuna oleminen. Kuka lukee paetakseen todellisuutta, kuka kiinnittyäkseen todellisuuteen, kuka etsiäkseen kirjoista totuutta, kuka nautttiakseen suklaalevyn syventääkseen nautintoaan.
Kyllä minulle jää valju olo jostain Hämeen-Anttilasta tai Pulkkisestakin tai Ala-Harjasta, enkä valitse olotilaani itse. Teksteissä ei vain ole tarpeeksi syvyyttä tai sitä raskautta, painoa, joka tekee minut uteliaaksi ja herättää kiinnostuksen. Helpoilla juonitarinoilla on paikkansa, ei niissä vikaa ole, mutta ne tuntuvat kuitenkin vain ajantappamiselta ja jättävät jälkeensä jonkinlaisen pettymyksen tunteen, kun tyhjänpäiväisiä sivuja on niin paljon.
PS Siinä piipunvalinnassa on kyllä ajatuksen liikettä, joskin ainoa mikä liikkuu näkökentässä prosessin ajan, on Härkämäen leveä selkä piippuhyllyn edessä.
Olin kuuntelemassa Valtaojaa Kaisan kirjakahvilassa yksi ilta, ja totesin hänen lyttäävän fiktiokirjallisuuden ihan samalla argumentilla kuin aikoinaan Yrjö Kallinenkin:
PoistaMaailma on täynnä niin ihmeellisiä, lumoavia ja käsittämättömiä asioita, että miksi tuhlata aikaansa lukemalla keksittyjen ihmisten keksityistä ongelmista?
Hyvä kysymys. Itse luen myös kaunokirjallisuutta, joten tietänen vastauksen.
Minä tiedän, että päättömyyksiä on kiva laukoa. Ongelma vain on kun sen tekee Valtaojan kaltainen henkilö; joku saattaa ottaa tosissaan.
PoistaKehui jossain kuinka naisystävänsä on galleristi ja Valtaoja nauttii maalaustaiteesta erittäin paljon.
Miksi ihmeessä ei tuijottele kaiken aikaa aitoja asioita vaan kuvajaisia?
Tuollaisia nuo populistit ovat. Sanoi varmaan lauseensa lopuksi.."ja kirjaani onkin täällä saatavissa erikoiserä nimikirjoituksella varustettuna, vain kakskytyheksänviiskyt!"
"Naisystävä" taitaa olla ihan vaimo. Tai sitten molemmat ovat galleristeja.
PoistaLaskujeni mukaan hän kehotti kuulijoita viisi kertaa ostamaan oman kirjansa! Siinä oli viisi kertaa liikaa. Ei pitäisi antaa mainontaa amatöörien käsiin, siinä syntyy enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Mutta tuo maalaustaide-viite on loistava, Riku! Perkele, kun en itse keksinyt sitä siellä tilaisuudessa... (todennäköisesti en olisi keksinyt sitä itse ikinä).
Minustakin maalaustaideviite on nokkela, juuri noin olisi ollut makea sanoa herralle kasvoista kasvoihin.
PoistaKuvajainen tai kirja, molemmat fiktioita, heijasteita.
Valtaoja on monen kultturellin guru.
Ja Tapsa osaa kirjoituksestaan epäilemättä tehdä mielenkiintoisen, kuten Hawkingin ja Mlodinowin kirjasta, joka sekään ei kirjana minua paljoa kiinnostanut.
VastaaPoistaHidas kirja voi silti sopia minulle paremmin kuin dekkarit, joihin en vuosiin ole kyennyt.
Ihmisen tappaminen on kauheaa, mutta voiko sitä tylsempää ja puhkikirjoitetumpaa aihetta kirjalle olla. Kyllä minä silti toisinaan tykkään lukea kaameaa paskaa. Silloin en jaksa, jos sellaiseen on sekoitettu jotain näennäisviisautta, yhteiskunnallisuutta tai muuta silmälumetta.
Agatha kirjoitti minusta aikoinaan loistavasti. Väsyin kuitenkin kun heilahtanut yläluokkainen noita-akka kirjoitti ihmisten tappamisesta kuin mummon mansikkapiiraan katoamisesta.
On dekkareita ja dekkareita.
PoistaBestsellereihin en minäkään yleensä tartu, kun ei genre sinänsä kiinnosta, mutta yksi mielikirjailijoistani (elossa olevista) kirjoittaa rikoksista;
sisilialaisen Camillerin "dekkarit" (ne ovat käsitykseni mukaan suomalaisillekin tuttuja televisiosarjasta Montalbano) ovat herkullisia luettavia. Niiden suomentaminen on vain ongelmallista, koska tärkeä osa kirjojen viehätystä on niiden kieli, joka sekoittaa sisilialaista murretta ja italiankieltä.
Ei ole niissa "näennäisviisautta", vaan ihan sitä ehtaa.
...ja dialogit Camilleri osaa kirjoittaa.
PoistaNäin ulkomuistista yksi:
( A on pohjoisesta Sisiliaan tullut poliisi, B on paikallinen)
B koputtaa ja astuu sisään.
A: Meillä päin odotetaan koputuksen jälkeen, että joku sanoo "sisään"
B: Niin meilläkin. Luulin kuulleeni, että joku sen sanoi.
A: En ehtinyt sanoa..
B: Meillä Sisiliassa ollaan nopeampia.
A: Liian nopeita.
Herkullista kuivaa komiikkaa, pidän tuommoisesta.
PoistaKäsitykseni mukaan, joka pohjaa oletuksiin ja vain niihin, Suomessa ei ole kunnon dekkaristeja. Joku Matti Rönkä on kai aika onneton jonkin tekstinpätkän perusteella, mutta Reijo Mäestä en osaa sanoa mitään. Vares? Luultavasti huono, isänpäiväkirjailijana kyllä kovin mainostettu. Ei ainakaan tuommoista sarkastista lentoa kuin yllä.
Waltari perusteli kirjassaan "Komisario Palmun erehdys", pitkään ja hartaasti Bruno Rygseckin huonoutta; sen jälkeen hänet sai tappaa. - Ei olisi saanut.
PoistaLivelähetystä Yhdysvalloista katsoin. Lähes kaikki käsiaseet on kiellettävä. Perusteena kouluammuskelut, joita jopa pikkuriikkisessä Suomessa on tapahtunut peräti kaksi kappaletta. Asia on tärkeämpi kuin joidenkuiden aseinnostus tai metsästysharrastus. - Metsästykseen sitten jaetaan pippeliä pidempiä sieltä viranomaisvarastosta.
Helena Kalmi opetti minulls jossain vaiheessa matematiikkaa. Alkoi vähän huonosti, kun hän tuli uutena opettajana luokkaamme ja vedin tuolin jonkun alta niin että rämähti. - "Tämä on sitten viimeinen hauskuus näillä tunneilla!"
PoistaMinulle antoi ilmaista yksityisopetusta kun ei oikein skulannut. "Kyllä sinä nämä osaisit jos haluaisit, samanlaisia laskuja on tässä osa oikein, osa väärin!"
Haudastaan Rauhannummessa otin valokuvan samalla kuin sukulaisteni ja ystävieni.
Taisi Helena Kalmi olla viehättävä opettaja, kun noin halusit herättää hänen huomionsa. Tai sitten sinua kiinnosti hänen nutturansa mahdollinen kireysaste.
PoistaMatematiikanopettjiani minä muistelen otsa rypyssä. Ei skulannut minullakaan, ei sitten millään. Miksi matemaatikot eivät osaa opettaa?
Minulla oli tuo dekkaribuumi joskus muinoin, mutta en nykyään innostu niistä. Ehkä katson jännityksen mieluummin elokuvana tai sitten jopa tv-sarjana. Joskus katsoin saksalaisia jännityssarjoja, koska niissä oli psykologinen juoni, toisin kuin amerikkalaisissa, joissa murhat liikkuvat useimmiten alamaailman huumejengeissä tai rahapiireissä. Ei minua semmoinen kiinnosta. Kuten ei tappaminen sinänsäkään.
VastaaPoistaYstäväni "Martta" muuten lukee vain dekkareita ja katsoo mieluiten jännärisarjoja. Joillakuilla on selkeä viehtymys tappamismysteerien ratkaisemiseen. Noh, Martta tekee myös ristisanoja.
Riku Riemun ja Iineksen tapaan olen vieraantunut tappamisesta. En periaatteesta katso leffoja, jos etukäteen tiedän, että siellä tapetaan joku. En myöskään lue tappamisesta kertovia tai tappamiseen perustuvia (dekkarit) kirjoja.
VastaaPoistaOn kuitenkin poikkeuksia. Tänään teemalta tulleessa "Mies vailla menneisyyttä"-leffassa todennäköisesti tapettiin kolme miestä, mutta sen he olivat yleisen käsityksen mukaan ansainneetkin. Tervemenoa vaan helvettiin! Katsoja ei tiedä varmaksi, tapettiinko ne nulikat, vai saivatko he vain kunnolla selkäänsä. Itse toivon, että saivat selkäänsä. Ja ettei kenenkään tarvitse kysellä: ei, en halua itsekään enää tappaa ketään.
Miksi eivät dekkarit voi olla kuin Ma Ramotswen tutkimukset? Sitä naista minä rakastan kuin hullu puuroa, vaikka hänellä on varsin perinteinen ruumiinrakenne.
Mutta Alastalo, Alastalo! Osallistuin kerran tilaisuuteen (pikkukaupungin liepeillä), jossa luettiin Alastaloa ääneen. Se oli tämän pojan menoa. Kirjan oveluus on juuri siinä, että se on tehty ääneen luettavaksi.
Venäläiseen korkeakulttuuriin kuului aikoinaan olennaisesti uusien kirjojen ääneen lukeminen. Kirjailijat järjestivät lukuiltoja, joskus pienelle piirille, joskus täysille saleille. Lukiessaan omaa tekstiään kirjailijat saivat suoraa palautetta ja osasivat korjata, jos korjattavaa oli.
Mutta takaisin Alataloon. Kuultuani parhaat palat piipun valinnasta ääneen luettuna tartuin kirjaan itsekin ja lukiessani sujahdin aivan uuteen maailmaan. Keskustelut toki pyörivät rahan ja ansion ympärillä, mutta entäs sitten? Sitähän vaelluksemme maan päällä on: yritys pysyä hengissä. Ansion saamiseksi on Alatalon maisemassa joskus myös rikottava lakia, mutta entäs sitten? Niinhän mekin rikomme joka kerta veroilmoitusta täyttäessämme. Tai en muista tiedä, minä ainakin rikon.
Odotan jännityksellä, mitä tämän blogin fiksut kommentaattorit saavat Alatalosta irti.
Juuri näinä aikoina minulle luetaan ääneen Oblomovia. Sekin aukeaa aivan uutena ääneen luettuna.
Äänikirjoissa eli ääneenlukemisessa on vain yksi huono puoli, ja se on se, että sanottuun ei voi palata yhtä helposti kuin luettuun. Tulee huomattava katko, pysähdys ja kelaus taaksepäin. Palaan usein taaksepäin lukiessani, tai pysähtelen ja katson ilmaisuja tarkemmin.
VastaaPoistaLapselle on kyllä ollut kiva lukea ääneen, ja juuri nuo lukutuokiot ovat olleet elämän tähtihetkiä.
PS Silmälääkäri sanoi eilen, että puhumiseni on parantunut. Käyn kahden vuoden välein, ja uskon että hän huomaa eron paremmin kuin muut, koska välissä on pitkä tauko. Aamulla noustuani pystyn puhumaan täysin normaalisti jonkin aikaa ja iloittelen usein puhumalla itsekseni kaikenlaista, kevyesti ja vailla ponnistelua. Aika ihmeellinen tunne, että voi puhua mitä tahtoo, esteittä.
Mutta siis, tuo vihje äänikirjoista on hyvä. Esimerkiksi tässä koneella istuessa voisi hyvinkin kuunnella äänikirjoja. Katsonpa kirjaston valikoiman, kiitos vinkistä!
Kiva kuulla tuosta puheen parantumisesta, Iines! Jospa se höpöttely aamulla viruukin koko päivän kestäväksi!
VastaaPoistaLuin tänä syksynä kohuteos (!) kolmikon, mammaporno "50 harmaan sävyä" ja kadun katkerasti sitä ajan tuhlausta. (En tiedä miksi piti ylipäänsä langeta, toveripiirin painostusta kai). Sen olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla juuri sellainen kirja, joka "imaisee". Ei imaissut. Kahlasin kymmeniä sivuja pelkillä vilkaisuilla, niin tylsä ja kliseinen kirjasarja oli. Ja kaikkein uuvuttavinta oli erotiikka, ehkä en kai sitten ollut tarpeeksi kiimaisella mielellä sitä lukiessani. (Oma tulkintani oli, että omat fantasiani eivät istuneet kirjoittajan yksityiskohtaisiin selvityksiin. Huomasin myös, että olen sen verran vanhanaikainen, että romantiikka on minulle edelleen katseita ja huokauksia, ei pornolla voideltua luksuselämän kuvausta.)
Tuon ummettavan kokemuksen jälkeen nautin taas kiinnostavista, monimutkaisista, hitaastiluettavista kirjoista, jotka imaisevat omaan maailmaansa ja muuttavat jotain pääkopassa. Minusta kirja imaisee itseensä nimenomaan silloin, kun se saa näkemään asiat uudesta näkökulmasta. Kun kirjassa puhuu ihminen, parhaassa tapauksessa ystävä. Äh, nyt vasta menikin kliseiseksi, mutta en oikein muutenkaan osaa kuvata ihanteellista lukukokemusta.
Ei se viru eikä vanu koko päiväksi, vaikka taikoja tekisi, Sari! Mutta näinkin pärjään.
PoistaJa yhä edelleen näen unta, että olen koulusssa ja etsin epätoivoisesti jotain puuttuvaa, yleensä luokkaani. Pari yötä sitten etsin opettajainhuonetta, jotta olisin päässyt tarkistamaan lukujärjeetykseni. Hortoilin eri kerroksissa ja kohtasin paljon oppilaita, velmuja kavereita, joitten kanssa pärjäsin hienosti ja ajattelin, että tuskin malta odottaa, että pääsen opettamaan teitä, että missä hiivatissa se opettajainhuone on.. Koskaan en unessasi löydä puuttuvaa!
Olen joskus inhonnut ohuita kirjoja. Juuri kun pääsee sisään, onkin jo ulkona. Pitää olla tarpeeksi paksu kirja, jotta voi viipyä siinä.
Olen niitä, jotka jättävät muutavan sivun kirjan lopusta pitkäksi aikaa lukematta, jottei tarvitsisi heittää hyvästejä. Voisihan kirjan aloittaa uudestaan alusta, mutta ei se ole enää sama.
PoistaVarsinkin lapsuudesta muistan tämänkaltaisen menettelyn. Oikein harmitti, kun kiva kirja loppui. Lasten sarjakirjat, Viisikot ja muut pohjaavat kai tähän, että kirjan hahmoihin kotoutuu.
PoistaSari, olen silmäillyt ekaa osaa, ja silmäily riittää.
PoistaSinänsä kiintoisaa, miksi se lasketaan "mammapornoksi", tai missä ylipäätään menee sitten se erotiikan ja pornon raja.
Mamma-luokituksesta tulee mieleen BB; siellähän oli naisten kohdalla aseteltu se "mammat vastaan missit"- kuvio.
Itse en ole eroottiseen kirjallisuuteen niin perehtynyt, että uskaltaisin jaotella mitään mihinkään kategoriaan - sen enempää kuin ihmisiäkään iän tai lisääntymisen perusteella - mutta näillä kai sitten mennään.
Kenestä meistä "mamma-porno" terminä on sytyttävä? Kirja voi olla tylsä, mutta leima lyttää sen täysin, ainakin useimpien naisten näkökulmasta.
Kiinnostaisiko naisia paremmin "missi-porno"? Kysyn vaan.
Itse en lue tylsiä kirjoja alkua pidemmälle. Ja tämä kaikki vuodatus siis sen viimeketjuisen romanssi-paljastukseni jälkeen... Mutta juu ei, po. sarja ei vastaa viehtymyksiäni tai vaatimuksiani missään mielessä.
Kaveripiirin painostukseen ei kannata taipua, edes kokeilumielessä, paria lukua enempää. :)
Nyt minulle vasta selvisi, että tuo 50 harmaan sävyähän on tosiaan kohuteos täälläkin, luulin ensin, että Italiassa, eli Fifty Shades of Grey, mammapornoa siis.
PoistaJa tunnustan, olen pidellut sitä marketin lehtihyllyillä käsissäni, kun huomasin, että sinne oli saatu pokkarihylly Harlekiinien rinnalle. Takakannessa mainostettiin tavatonta menekkiä Amerikoissa vähän samaan malliin kuin Houkutus-sarjasta, josta muuten luin pari kesää sitten ykkösosan ja katsoin sen elokuvankin. Kyllä ihminen voi sielunsa pilaantumatta tämmöistäkin lukea ja katsoa, ellei usko siihen! Ajanhukkaahan se on, mutta niin on monesti koneen äärellä istuminenkin tai kapakissa ryyppääminenkin. Mikä ei olisi - kaikki on ajanhukkaa, jos ollaan tarkkoja.
Char, aika pöllöähän se oli väkisin lukea, mutta tulipahan nyt. En tiedä pilaaantuiko sielu, en usko.
PoistaOn niin pitkä aika siitä, että olen harlekiineja lukenut, että jotenkin kuvittelin kirjan tuovan sellaista harmitonta viihdettä, romantiikkaa tai jotain.
Ei kirjoissa sinänsä mitään vikaa ollutkaan, kyllä niistä varmasti väreitä saa. Mutta ei nyt vaan istunut meikäläisen romantiikkaan. Tunsin itseni jotenkin vanhaksi kirjoja lukiessa, vaikka kohderyhmää (keski-ikäinen mamma) olenkin. Nuori kaverini, joka kirjan minulle lykkäsi, oli viattomuudessaan tuohtunut kirjan huonoudesta.
Itse en tuohtunut, harmittaa vain, että tuollaiseenkin on aikaa tullut tuhlattua.
Tuo "mammaporno" on kriitikoiden halventava määritelmä, minusta se kuvaa hyvin kirjan olemusta.
PoistaKeski-ikäisen fantasia, seksiä ja romantiikkaa. Ja onnellinen loppu.
Mikä on huiman suosion salaisuus? Romanttinen ja naismakuun sovellettu rohkeanrietas porno, jossa naista viedään niin kuin nainen haluaa. Vähän samanlainen porno ehkä kuin aikoinaan Angelikassa, jossa röyhkeä naurava mies raiskasi Angelikan junassa istuttamalla tämän leveissä hameissa elimensä päälle? Angelica ei voinut mitään keihästykselle, hänen sieraimensa laajenivat raivosta ja ... nautinnosta--.
PoistaJotakin tuommoista varmaan.
Itseasiassa sadomaso-seksin kuvaukset ovat hyvin moderneja; nainen ei alistu, vaan hän on tasavertainen seksuaalisen vallan jakaja. Nainen alistuu leikkeihin, joille itse asetta rajat. Näin kai sadomaso-suhteissa aina tehdään. Kirja kuvaa dominoivan ja sadistina itseään pitävän miehen sielun puhdistumista rakkauden ansiosta.
PoistaSinänsä siis ylevä perusvire, jos siinä sivussa nyt sitten kaikenlaisia sitomisleikkejä yksityiskohtaisesti kuvataankin.
Luulen että suosio johtuu siitä yksinkertaisesta syysta, että loppujen lopuksi kyseessä on klassinen rakkaustarina. Menneisyyden varjojen piinaama mies vapautuu täydellisen naisen rakkauden ansiosta.
Hehe, muistan katsoneeni angelica-elokuvia keskellä yötä kesällä, eväänä söin muroja suoraan laatikosta. Milloin lienee ollut? En ollut kovin vanha.
PoistaMinäkin luin Angelika-kirjani varhaisessa tyttöjen ahmimisiässä, hivenen vanhempana ehkä, kun muistan tuon seksikohtauksenkin niin tarkoin. Viisikoista Angelikoihin, niin se taisi mennä. Ja elokuvat katsoin myöhemmin, joskus kesällä pienestä mustavalkoisesta mökkiteeveestä. Ne olivat huippua!
PoistaNyt kun niitä mietin, niin se oli juuri se eroottinen naisille selvästi mitoitettu jännitys, paikoin pornahtava, joka taisi selittää niiden suosion. Naisen fantasiat!
Johtuukohan noista fantasioista, että naiset yhä antautuvat kontrollinhaluisten miesten armoille?
PoistaJuuri aukaisin telkkarin ja sieltä tulee "Amore criminale", väkivaltaisten miesten uhreiksi joutuneiden naisten tarinoita.
Huh huh.
Miten paljon vihaa voi ihmiseen mahtua, että pitää vainota vielä suhteen loppumisenkin jälkeen.
Nykyisin stalking on rikos täälläkin, onneksi. (Nimenomaan tuolla englanninkielisellä nimikkeellä)
Jotain yhtäläisyyttä tässä on. Antautuminen ehdoitta ja kokonaan on kai jotain syväänrakennettua, myyttistä perimää animassa. Ja miehen pitää olla vähän luolamies.
PoistaVaan kuva ei sovi oikeasti elävään elämään, koska siellä se on selkeää väkivaltaa, pahoinpitelyä, henkistä tai ruumiillista, tai kumpaakin yhtaikaa.
Vainoaminen ja mustasukkaisuus ei tosiaankaan ole suurta rakkautta, vaan pelkästään aggressiota ja vihaa. Stalkkaus on rikos, vaikka monista naiskertomuksista ilmenee, että apua on ainakin aluksi vaikea saada.
Viimeaikoina on täällä puhuttu paljon naisiin kohdistuvasta väkivallasta, ja naisten murhia uutisoidaan näkyvästi.
PoistaMelkein kaikissa tapauksissa entinen kumppani murhaa naisen pitkän stalkkauksen lopuksi. Viimeisimmässä tapauksessa nainen oli ilmoittanut miehen poliisille ja saanut lähetymiskiellon. Mies osittain tästä suivaantuneena sitten puukotti naisen tämän lapsen läsnäollessa.
Joskus miehet tappavat myös lapset.
Aika vaikeahan tällaista on estää, uhkailevasta käytöksestä ei voi laittaa lukkojen taakse.
Meillä on vissiin tuo aihe ollut jo pitempään keskusteluissa, ja osittain tästähän alkoi velloa sitten laajempikin narsismikeskusttelu, kun todettiin, että stalkkerit ovat usein manipuloivia narsistisia persoonallisuuksia, jotka vedättävät mm. sosiaali- ja jopa oikeusviranomaisia niin, että saavat stalkkaamansa naisen näyttämään harhaiselta ja ääripäässä itsensä uhrilta, jota kohdellaan väärin, estetään mm. lasten tapaaminen. Naiset ovat kokeneet, että he ovat totaalisen yksin vaikeissa tilanteissa, joissa heitä ei uskota. Monet ovat lisäksi niin manipuloituja ja alistettuja, etteivät uskalla erota narsistimiehistään, ja joskus saattuu sitten näitä tragedioita.
PoistaHei Sari, kirjoitit melkein kuin omalta näppäimistöltäni - kiiruhdin vastaamaan vanhan ketjun Iineksen viestiin, lukematta näitä uusia! Blondi! :) Mutta samoilla linjoilla varmaan ollaan; lukevat ketkä tykkäävät, eikä leimaaminen ole tarpeellista.
Poista- Ja Reijo Mäkikin oli täällä esillä, kun yritin nopsasti miettiä esimerkkiä "pappadekkaristista".
Narsismista: oma exälläni diagnosoitiin narsistinen persoonallisuushäiriö, ja hain ja sain väkivaltaisen ja uhkaavan käytöksen perusteella lähestymiskiellon. Joka on tosiaan hentoinen: itse sitä valvotaan, ja vuodeksi sen saa korkeintaan. Viime keväänä mies taas aktivoitui kirjoittelemaan, ja toivoi sopua. Huh! Ja aina kun noita uutisia lukee, saa ristiä' itsensä, ettei se ex ihan noin sekaisin ole.
Iines, manipuloitu ja alistettu olin minäkin, ja pari vuotta meni ennenkuin huomasin sen. Kovasti yritettiin vauvaa - onneksi ei saatu! Nyt ei tarvitse viatonta lasta suojella ja varjella. Niin lapsirakas kuin olenkin, hyvä näin.
Lukeminen ja kirjat on ehkä (ja toivottavasti) ainoa asia maailmassani, jossa olen jonkin sortin snobistinen törkimys eli omahyväisen sulkeutunut. Se on maailma, joka on mielestäni niin omani, etten sallisi muiden tulevan sinne päsmäröimään.
VastaaPoistaSiksi en ikinä ota kuuleviin korviini kirjasuositteluja. Päinvastoin ärryn niistä hieman ja kirja saa ehkä syyttäkin leiman silmissäni. Aivan kuin joku tulisi suosittelemaan vanhoja kalsareitaan, että makustelepa, eikö olekin lumoava tuoksu, sopisi varmaan sullekin. (Tämä ei onneksi koske puhtaita tietokirjoja.)
Lisäksi tunnen suurta myötähäpeää, kun huomaan (ja sen huomaa helposti, ihan vaikka olisi lukenut tuon kuvan kirjankin, uskon), että joku viisastelee kirjalla, jota ei ole edes lukenut, eikä tunne kirjailijaakaan. Yritän kääntää heti puheenaihetta, ettei toinen nolaisi itseään sen enempää.
Missään muussa asiassa en ole mitenkään tiukkapipoinen, vaan hyvinkin sallivainen ja joustavainen. Siis tosielämässä, täällä blogreichissa on eri juttu eli vähän teatteria.
Obs! Mutta tulevaa Alastalon alustusta saa silti kommentoida lukemattakin kirjaa, kunhan sanoo sen! Se on siis eri asia.
Tämän koin minäkin vaikeaksi asiaksi kirjallisuudenopetuksessa, siis hyvien kirjojen suosittelun. Joskus ratkaisin asian niin, että en kerta kaikkiaan tehnyt mitään valintalistoja, vaan annoin oppilaiden valita vapaasti minkä tahansa kirjallisuuden tai ylipäänsä kirjallisen tuotteenmuille esiteltäväksi. Mielenkiintoinen kokoelma siitä tuli. Klassikkoja, rakkausromaaneja, sarjakuvia ja yksi kappale miestenlehtiesittelyjä. Vaikeinta yleisöllä oli pokkansa kanssa, kun esittelijä reväytteli Jallua auki ja näytti sitä kertoen asiatietoa lehden linjasta ja ihmiskuvasta.
PoistaYlipäänsä en pitänyt kirjallisuudenopetuksesta ollenkaan, sillä lukemaankaan ei teini-ikäistä voi enää patistaa, jos tämä ei ole kiinnostunut. Enemmän keskityttiinkin teksteihin ja niitten pohjalta aukeaviin erilaisiin asioihin kuin paasattiin klassikkojen tärkeyttä. Otettiin esim. osia Romeosta ja Juliasta, ja kuinka ollakaan, muuan poika tekaisi siitä muunnellun rock-henkisen näytelmän, joka sitten esitettiin koko koululle ja yleisölle kevätjuhlassa. Kyllä ne jotakin oppivat, mutta en mene vannomaan, että nimiä, vuosilukuja ja teoksen nimiäkään.
Sellaista vanhanaikaista pänttäämistä olisi koulussa syytä tehdä, ainakin kaikkien oppimisteorioiden ohella.
PoistaSilloin kun menee huonosti, tehdään paljon kyselytutkimuksia. Sellaisia jotka osoittavat, ettei sittenkään mene huonosti. Esimerkiksi kaikkinaiset työtyytyväisyyskyselyt alkoivat silloin kun työnantajat varmasti tiesivät, että nyt niitä vituttaa! - "Asteikolla yhdestä viiteen, kuinka tyytyväinen olet siihen että yritystäsi ja siihen liittyen työpanostasi arvostellaan julkisuudessa rankastikin`"
Vapaaehtoisuus on todella typerää, minä makaisin sohvalla ja istuisin tietokoneen äärellä kaiken aikaa, jos se olisi vain minusta itsestäni kiinni.
Vai on sinulla, Iines, ollut itse Juhana Vilén luokallasi! - Juhanan kirjastossa on aarteita!
No juu, mutta se vaan, että oppilas oli "Johanna" Vilen, siis tyttöoppilas, vieläpä luokan priimuksista toinen! Ja esitelmä oli muuten hyvä, vaikka yleisö oli hieman vaivaantunutta. Kukaan ei nauranut, mutta kaikkia nauratti.
PoistaTuossa yhdistelmässä on jotain tavattoman viehättävää. Kertoo rohkeudesta todelliseen ajatteluun ja siihen paljon puhuttuun luovuuteen.
PoistaSamalla lailla kuin aivan huippumies Teemu Keskisarjan aikanaan tekemä väitöskirja, jonka joskus aikaisemminkin olen tänne linkannut. Paitsi tietoa - sitä saa syvää ymmärrystä menneen yhteiskunnan mielenmaisemista - se toimii myös erittäin hauskana huumorina. (ja syvimmiltään aika traagisena)
Nimenomaan, tuommoinen rohkeus opiskelijoissa ilahdutti minua suuresti, sillä vaikkapa juuri miestenlehtien maailmankuvasta avautuu vaikka mitä syvyyksiä ja uudenlaista oivaltamista, joskus enemmän kuin Seitsemästä veljeksestä.
PoistaHyvä kun pistit tuo linkin, se on mainio väitöskirjan aihe, ja kestää monta tarkastelua.
Kiitos Riku linkistä.
PoistaTapsa, juuri tuo kirjan lukemisen intiimiys minutkin saa haraamaan vataan, kun oikein jotain kirjaa tyrkytetään. Rakkaita kirjoja lukiessa tuntuu, että maailma on ihan omani, ei kenenkään muun.
VastaaPoistaEn ymmärrä mitä iloa on teeskennellä lukeneensa jotain, siinä ei ole tolkkua. En tosin yleensäkään ole suuri kirjallisuuskeskustelujen ystävä. Kai kirjoista keskustellessa tuntee itsensä ulkopuoliseksi, jos ei ole jotain lukenut. Mutta itse en kyllä teeskentele lukeneeni mitään; maailma on kirjoja täynnä, kuka ne nyt kaikki on lukenut?
En pidä siitäkään, että oletetaan joidenkin kirjojen olevan "yleissivistystä", tai kirjoja, jotka "kaikki on lukenut". Ei sellaisia kirjoja yksinkertaisesti ole.
Aika paljon olen Sarin kanssa samaa mieltä. Teeskentely on siitä huonoa, etä teeskentelijä ei voi oppia paljoa. Oikeassa elämässä kannattaa joskus sanoa: "en ymmärrä tästä mitään!" - Se ei aina ole lukijan vika.
PoistaMinun laillani ei kuitenkaan kannata sähköpostiin vastata jonkin uuden esittelyyn: "Tällä ei tee vittuakaan!" - Vastaanottaja vastasi, ettei sitä siihen ole lähtökohtaisesti kehitettykään - ja laittoi jakoon keskusteluna johon muut saivat osallistua. Myönsivät kuitenkin ettei sillä tee muutakaan.
Minusta kuitenkin kannattaa tutustua myös monenlaiseen sellaiseen, joka ei aivan omimmalta tunnu.
Minä olen aina olut siitä omituinen, että olen kiinnostunut kaikesta ja samalla en mistään. Luen kaikenlaisia.
Kun sanoin, että "mistään", toppuuttelen itseäni sen verran, että toisinaan tulee palkintoja ja innostun jostain hyvinkin paljon.
Sellaista joka tuntuu huonolta, kannattaa toisinaan lukea, niistä oppii joskus enemmänkin kuin alituisesta "hyvien" lukemisesta.
Juu, sellaisella varauksella vaan, että "Ei kannata lukea huonolta tuntuvaa, jos se on mammapornoa."
PoistaMuuten olen samaa mieltä.
Opin aika paljon sellaisilta ihmisiltä, jotka näkevät maailman ihan toisin. Kuten esim. insinöörit, joiden kanssa usein teen töitä. Se pitää humanistin nöyränä, ja oppii tosiaankin lukemaan kaikenlaista.
Kyllä minäkin olen siis sitä mieltä, että ei tuommoiseen kannata aikaansa käyttää.
PoistaMinua kyllä uteloittaa nyt tuon kirjailijan tyyli, tahtoisin katsoa, miten hän kirjoittaa ja saa naiset koukkuunsa. Luultavasti turhautuisin, kun alkaisin tuskailla sitä, ovatko naiset niin tyhmiä, että lukevat tosissaan tällaista.
Uteliaisuus on kai suurimman osan lukijoista, minutkin, saanut ottamaan kirjan käteensä.
PoistaKirjoitustyyli (jos sellaisesta voi puhua) on laveasti kuvailevaa, saippuaoopperaa kirjoitettuna.
Helppolukuista, vailla syvempiä ulottuvuuksia tai viitteitä.
(Kliseistä)
Poistin edellisen version, kun tuli vahingossa pitkä tyhjä loppuun. Kissan syytä.
Saat anteeksi poiston, kun on noin hyvä syy. Katinroikaleet ovat tuommoisia.
PoistaMeillä von Kusti toi pullean vartalonsa kuvaruudun eteen, näppäimistön ja näyttöruudun väliin. Siinä oli kiva loikoilla ja tökötellä tassuilla näppiksellä kiitäviä emännän sormia.
vataan=vastaan
VastaaPoistaVatsaan?
PoistaLukijan henkilökohtaiselle alueelle tunkeudutaan melko reippaillakin tai suorastaan röyhkeillä tavoilla. On ilahduttavaa, että myös se sanotaan julkisesti, ääneen. On tietty ymmärrettävää, että kisa lukijoista on kova, mutta monet todelliset kirjallisuuden ystävät ärsyyntyvät kovin päälle painavasta tyrkyttämisestä.
VastaaPoistaMinulla, ja tuskin muillakaan lukevilla ihmisillä, ei ole mitään kirjan mainostamista ja markkinointia vastaan - se on vain mennyt jo aika överiksi.
Yleissivistystä annetaan tietysti koulun penkillä ja muissa opinnoissa, ne "pakkoluennat" kuuluvat siihen maailmaan, ja hyvä niin. Esimerkiksi "Seitsemän veljestä" on kirja jota kannattaa luettaa, vaikka vain paloina tai henkilökohtaisina lukuosuuksina (kuten aikoinaan oma äikän maikkani viisaasti teki). Se on yleissivistystä. Sen jälkeen voi hankkia lisää sivistyskerrosta itselleen lukemalla mikä eniten kiinnostaa.
Lukeminen on iso ilo.
Ylessivistys on sitä, keksin juuri Sarin ja HiLun kommenteista, että ymmärtää olla hiljaa, jos ei tiedä.
PoistaMinä pidän vaikka Anita Konkasta siksi, että hän ei markkinoi itseään mitenkään eikä tee itsestään numeroa, vaikka hyvin voisi. Tämä herättää ainakin minut odottamaan siltä suunnalta.
PoistaEn välitä pätkääkään itsemarkkinoinnista, enkä osta kirjoja siksi, että rumpua lyödään. Päinvastoin, ajattelen niin, että hyvän ei tarvitse mainostaa.
Kyllä esittelijät ja kriitikot hyvän huomaavat, luotan niihin, jotka pitävät kirjallisuudesta. En niin, että olisin samaa mieltä vaan siksi, että heillä on pohjaa ja kanttia sanoa mitä tahansa. Se informaatio riittää minulle, jos infoa tarvitsen. Useimmat löytöni teen sanomalehden esittelyistä. Kun kiirehdin heti varaamaan, saan kirjan nopeasti, tai sitten ostan sen.
HiLu, Seitsemän veljestä kannattaa lukea, mutta en tiedä, kannattaako sitä väkisin luettaa pakkopullana. Osa ei kuitenkaan lukisi, vaan katsoisi Googlesta tai pikakelauksena elokuvana.
PoistaTeos pn paksu ja monisäikeinen, ja tuo esittämäsi paloina lukeminen voisi olla ainut toimiva nykyajan trendi. Ikkunarivi lukisi alun, seuraava seuraavan osan jne. ja ovirivi lukisi lopun. Sitten palaset yhdistettäisiin ja kirjoitettaisiin yhdeksi referaatinomaiseksi lyhyttarinaksi. Jaa-a.
Itse en väheksyisi Kiven googlaamistakaan. Saattaahan siinä jollekin vahingossa jäädä joku murunen sivistystä päähän.
PoistaLukeminenkaanhan ei sivistystä takaa.
Kun nyt tuolla edempänä Camilleria kehuin, siteeraan (omasta muistista): ihminen ei sisimmiltään ole sivistynyt, vaan sivistystä pitää harjoittaa, ylläpitää päivittäin jotta se säilyisi.
Totta tietenkin, jos vaihtoehtona on se, että jättää kokonaan lukematta. Se vaan, että jokainen opettajalta läpimennyt googlevastaus vahvistaa oppilaan käsitystä siitä, että googletietous riittää elämässä selviämiseen.
PoistaJostain muistelen, että sivistystä sanotaan myös kulttuuriksi, ja kulttturihan on viljelyä, hengen viljelyä, tietoista kartuttamista. Ja yleissivistys on sitten se yleinen kohtalaisen laaja-alainen tietous, jolla pärjää myös henkisellä saralla.
Viljelyä juu.
VastaaPoistaKyllähän se niin on, että yleensä huono yleissivistys kielii siitä, että kiinnostusta ottaa selvää asioista ei ole, niin helppoa kaiken opiskelu nykyisin on. Sulkeutunut suhtautuminen ja typeryyteen tyytyminen on usein ihmisen oman sielun köyhyyttä.
Varsinaisen aiheen ulkopuolelta aamuhavainto lehtitietojen perusteella: Aina nämä kouluammuskelijat ovat jollakin tapaa sidoksissa aseisiin. Tämän amerikkalaisen kouluampujan äiti harrasti ammuntaa. Ammuntaa.
VastaaPoistaToinen piirre näyttää aina olevan nuoren ampujan poikkeuksellinen tai muuten selvä älykkyys yhdistyneenä luonteen pidättyvyyteen tai jonkinlaiseen vetäytymiseen.
Teetän itselleni T-paidan "En ole lukenut Volter Kilven Alastalon salissa" ja käytän sitä siihen asti kun tuo kulttikirja käännetään englanniksi.
VastaaPoistaKirjahan on kuin amerikkalaisen liikemiehen vittuilevat "small talk" jorinat, siis ne "latentit", olisi kirjoitettu pötköön ylipitkiksi kappeleiksi ja siteeksi laitettu "Seitsemän veljeksen" suorasanaista arkisen aherruksen kuvausta.
Eepoksen kieli on hämmästyttävän lyyristä joten siitä on helppo poimia vapaamittaista "runoutta":
»Älä sinä otsan hilvaa rypistele
ja vihastele väikesilmin,
ruusu on ruusua lehväinsä punalta
ja silkki silkkisää säihkynsä riteiltä:
et sinä neito sillä otsasi armautta kätke,
että lentää veri rusonsa lämpimät
paalteelle paistavain kulmain,
etkä sinä silmäisi sädettä sillä salaa,
että herkät välkkyvät tähtiviksi
ja sytytetyt säihkivät!»
http://dl.dropbox.com/u/19428234/Volter%20Kilpi/Alastalon%20salissa.txt
PoistaTuolta eeposta voi vapaasti "makustella".
Tuossa katkelmassa Härkäniemi toruu ajatuksissaan Alastalon Siviä-tytärtä, jonka sai setämäisillä puheillaan hieman suutahtamaan, muistelen.
PoistaSäästetään paukut varsinaiseen Alastalo-jutteluun Einesbaarin tiskin ääreen, Anonyymi. Tapsahan sanoi, että myös ei-lukeneet voivat kommentoida. Mutta siis ihan mielenkiintoisia havaintoja.
PoistaTuota lähteesi lukemista en suosittele, pientä hiirenkakan kokoista tekstiä piukeasti vasemmassa laidassa. Minä saisin niskapistoksen, vuotavat silmät ja peräpukamat tuosta koneen vierellä hankalassa asennossa tihrustamisesta. En omista iPadia, josta lukeminen voisi käydä. En ennen kuin niiden hinnat halpenevat. Minusta on jopa törkeää, että niitä mainostetaan joululahjoina. Halloo, kenellä on varaa ostaa yli 500 euron "lahjoja" edes läheisilleen? Olen suorastaan vahingoniloinen, kun jossain lukikin, että elektroniset laitteet eivät menekään kaupaksi joulumyynnissä, niin kuin ennakoitiin. Sata euroa (max) on kohtuuhinta pienelle ruudulle.
Tapsa, vielä ei Siviä ole tullut kuvioihin mukaan, olen niin alussa vasta.
PoistaPosliinpesäistä piippua vasta aprikoidaan ja todetaan kelvottomaksi. Sitäkin pohditaan, että tyttären sulhasen laatu katsotaan tämän piipun valinnasta. Tosin Härkämäellä ei vielä käsittääkseni ollut edes koko tytärtä.
Tä?
Poista27" ruudulla huutomerkkikin on melkein jortikan kokoinen.
Sinulla taitaa olla valtava ruutu, jota ohjaat kaukosäätimellä istuen pehmustetussa tuolissa. Eihän noin isoa ruutua edes voi katsoa lähietäisyydeltä. - Sama juttu kuin isoissa tv-monitoreissa - asiantuntijan mukaan ne ovat liian suuria pieniin betoniluukkuihin, niitä pitäisi katsoa niin kaukaa, että pitäisi mennä seinän läpi.
PoistaMinun pöytäkoneeni näyttöruutu on 1680 x 1050, eli ei sekään ole pieni vaan tavallistra isompi kuvankäsittelyä varten. Silti siitä katsottuna tuo nettiteksti oli hankala lukea.
Mainittakoon, että lähinäköni on hyvä, näen lukea ilman laseja, joskin laseissani on kaksiteholinssi toisessa, hyvin lievä.
Ruudulta lukeminen rasittaa silmälääkärin mukaan terveitäkin silmiä, ruutu välkkyy koko ajan, vaikkemme huomaa sitä. Ja vaikkemme rekisteröi välkettä, aivomme rekisteröivät eivätkä tykkää hyvää.
Atena kustannus on julkaissut kirjan "Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut" jo vuonna 2009.
VastaaPoista"Professori Bayard muistuttaa, että voi olla sivistyt, vaikkei olekaan lukenut jotain tiettyä kirjaa, jos vain jotenkin osaa hahmottaa kirjan paikan kirjallisuuden kentällä"
Ylläoleva ajatus ja kannen kuva on lainattu Scriptio blogista, lienee siksi – itse kirjaa lukematta – että "googlaaminen" tulisi konkreettisesti halveksituksi ja vähätellyksi. Tosi kulttuurielitisti ja kirjallisesti lahjakas ei sentään guugleta.
http://www.scriptio.fi/blogit/?x2126163=w2839296
No voi helvetti sinun kanssasi anonyymi.
PoistaTietenkään en ole kirjaa lukenut enkä suosittele sitä kenellekään muullekaan. Koeta nyt ymmärtää edes millin verran sarkasmia, satiiria ja ironiaa! Tietysti jokainen löytää kirjan lähteille!
Eipäs kiroilla!
PoistaEi niin, tonttu voi nähdä.
PoistaEn ole pitkävihainen.
Anonyymi hei!
VastaaPoistaEihän sinun aivan kaikkea Alastalon salista tarvitse lukea. Kirjan kuudennen luvun alkuun on präntätty:
"Kuudes luku.
Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu
enempää kuin muissakaan."
Kirjoitustyyli on senverran leppeää että nyt menee koko kirja.
PoistaVenedikt Erofejev: MOSKOVA-PETUSKI
Poista"Tekijän huomautus
'Moskova-Petuskin' ensimmäinen - yhden kappaleen - painos meni kaupaksi nopeasti. Sen jälkeen olen saanut runsaasti moitteita luvusta 'Serp i Molot - Karatsarovo' ja aivan suotta. Ensimmäisen painoksen esipuheessa varoitin kaikkia tyttöjä, että luku 'Serp i Molot - Karatsarovo' on syytä jättää väliin ja lukematta, koska lausetta "Ja otin huikan heti" seuraa puolitoista sivua silkkaa rivoutta ja ettei koko luvussa ole ainoatakaan säädyllistä sanaa - lausetta "Ja otin huikan heti" lukuun ottamatta. Tunnollisella tiedoksiannollani sain aikaan vain sen, että kaikki lukijat ja varsinkin nuoret naiset iskivät heti kiinni lukuun 'Serp i Molot - Karatsarovo', edes lukematta edeltäviä lukuja, lukematta edes lausetta "Ja otin huikan heti". Tästä syystä olen katsonut välttämättömäksi poistaa toisen painoksen luvusta 'Serp i Molot - Karatsarovo' kaikki siinä olleet törkeydet. Näin on parempi - siksi että ensinnäkin tekstiäni luetaan järjestyksessä ja toiseksi kukaan ei loukkaannu." V.E.
Mikis on palannut kehiin!
PoistaTerskis!
Nyt taas näpit syyhyää vastaamaan kaikkeen...
VastaaPoistaIines teki fiksun päätöksen kun antoi oppilaiden valita kirjansa; ninulla erityiskoulun epäpätevänä opena oli vähän haasteellisempi setti murrosikäisiä lukutaidottomia. Lukeminen itsessään oli ajatus outo, uus - ohjeistamista ja hoivaa he kaipasivat, ja jotain kivaa, muuta kuin aapista (en vitsaile! Heillä oli oikeasti aapiset, 8. vuotta!!!). Hyviä sarjiksia ja helppolukuisia nuortenkirjoja siis; ynnä mehua ja pullaa ja haleja, niin saatiin ne kovimmatkin konkarit kuosiin. - Superälykäs koulupinnari luki omia kirjojaan, ja niistä puhuttiin yksityisesti.
Ano on taas vauhdissa, häntä ojennetaan, eli normi-lauantai! :) Paitsi että en saa mennä saunaan.
Lukemattomista kirjoista: kuulostaa hauskalta teokselta! Kiinnostavampaa tosin on sanoa innokkaalle fanille, ettei nyt muista/ei ole koskaan lukenut - sitä tunteen paloa! Ja näkemystä toisen mielenliikkeisiin!
Sarin tavoin minustakin on kiehtovaa jutella ihan erilaisten ihmisten kanssa - liikemies-lanko suosittelee yleensä parhaat dekkarit!
Nyt petiin; kivaa iltaa kaikille! :)
Petiin, Char? No, sinähän olet toipilas. Minä leivoin tuossa englantilaisen hedelmäkakun, johon lorautin aimo tujauksen konjakkia.
PoistaNyt perehdyn saamaani kyselyyn, joka koskee tuulivoimalapuiston rakentamista kesämaisemiini. Sinne ollaan suunnittelemassa 18 tuulivoimalan rakentamista, siis minun takapihalleni.
Aivan, konjakin tujauttaminen on aika miehekastä!
PoistaChar,
PoistaOjennus on aina paikallaan, ainakin ojentajien mielestä.
Hyväntekeväisyydessä on on ojennetty ehkä eniten. Rumpujen päristely ei siihen kuulu, kuten meitä on varoitettu ja syyllistetty, mutta toisilla tuon syyllistämisen alla piilee aito aito auttamisen halu ja solidaarisuus.
Usealla se se hautuu turhamaisuuden ja itsekkyyden alle.
Minäkin tujautan konjakkia kaakkuihin, ja jälkkäreihin - Nigella on ihana!!!
PoistaHänen tyyliään olen noudattanut keittiössä valmiiksi, ja kirjoista ja kokkausohjelmista saan uutta tuulta purjeisiini!
En muuten tarkoittanut ilkeillä kenellekään, olen oikeasti toipilas, ja puhun muutenkin välillä mitä sylki suuhun tuo. - Toisaalta on kiinnostavaa lukea mitä on kirjoittanut; olen pari kertaa oikeasti yllättynyt omien kommenttieni tulkinnanvaraisuuksista ja vihjauksista. Metkaa touhua, tämä! :)
Rauhaa ja rakkautta! :)
Ei konjakin tujauttaminen kakkutaikinaan mitään miehekästä ole. No jaa, ehkä siinä mielessä, että suurin osa kokeista on miehiä. Konjakin maku kakussa vaan on niin hyvä. Samaten muuten rommin. Rommi sopii jäätelöönkin.
PoistaVeit jalat suustani, Iines. Olen tässä suunnittelemassa joulumakeita ja etsiskelin juuri hedelmäkakun reseptiä.
VastaaPoistaSaatanpa taas käyttää äidin nuorikkona joululahjaksi saaman Kotiruoka-kirjan mainioksi todettua. Sivun voi-tahroistakin näkee, että sitä on ahkeraan leivottu.
Minullakin on yksi hyväksi koettu resepti, ja toinenkin myös jo rasvoittuneesta Suuresta leivontakirjasta otettu. Nyt panin uutena hedelmänä mukaan appelsiinin palasia, valmiissa maustepussissa. Muutoin on niitä perinteisiä sukaatteja, kirsikoita ja muita kuivahedelmiä + sitten erilaisia pähkinän ja mantelin murskeita. Ja voihin leivoin ja sen konjakin tujautin, vaikkei reseptissä kehotettu. Muuten onnistui, maku on hyvä, mutta nyt ei noussut yhtä hyvin kuin ennen. Johtuikohan konjakista?
PoistaTodennäköisesti, Iines, suurin osa heistä, jotka yleensä ovat aikain saatossa Alastaloa kommentoineet, ovat päässeet luvuissaan samaan pisteeseen kuin sinä - eli keskelle piippuhyllyä.
VastaaPoistaMuuten en osaa selittää sitä, että kyseinen luku on niin kuuluisa, enkä sitäkään, ettei kirjassa muka kirjanoppineiden mukaan tapahdu mitään. Siinähän tapahtuu helvetisti.
Kääntää tätä kirjaa on mahdotonta, yhtä mahdotonta kuin Fingerporin huumoria.
Piipun valinta on testi, työhaastattelu, yhtiökumppanin valinta, paljastustesti, piipun luonteen mukaisesti.
PoistaViipyilevä aprikointi ja asioiden tuumailu ei ole pitkään aikaan olleet sosiaalisena ilmiönä, saati yksilöllisenä luonteenpiirteenä kovinkaan arvostettuja.
Miksi niiden tulisi olla arvostettuja? Eihän sillä ole mitään väliä.
PoistaOlen samaa mieltä tapahtumisesta Alastalon avarassa salissa. Monta asiaa selviää aina kulloinkin kyseisen ihmisen tuumaamisesta.
VastaaPoistaAivan alussa, jo vieraiden saapuessa aukeaa jonkinlaisen tietyn yhteisöhierarkian olemassaolo, kun katsotaan kuka tulee kulloinkin ja kuka ylipäänsä on kutsuttu, ja mihin hänen sopii asettua istumaan.
Jo tuossa on tuotu esiin iso asia, se että on olemassa järjestynyt yhteisö, jolla on perinteitä, yhteisiä intressejä, mutta jossa kuitenkin on erilaisia persoonia, piileviä eturistiriitoja. Samalla kun tällainen yhteisöllinen jännite piirretään lukijalle jonkun aprikoinnin kautta, kuvautuu kyseisen ajattelijan oma persoona. Sanoisin, että nerokasta.
Lupaus olla lukematta "Alastaloa" ennen käännöstä pohjaa tietenkin siihen että unenomainen kielellä leikittely ja henkilökohtaisiin tunnetiloihin pohjaavat "uudissanat" ja merkityssisällöt ovat mahdottomia kääntää. Kilven tarkoituskin kai oli suoltaa sponttaania ajatusvirtaa vailla konkretiaa.
VastaaPoistaJotkut asiayhteydet ja ilmaisut vain jäävät vähän tarkoitushakuisesti kielelliseen hetteikköön koska täsmällisempää ja "ymmärrettevämpää" ilmaisua on tietoisesti vältetty. On luotu illuusio toden ja kuvitteellisen välille, uusi väylä sponttaanille ilmaisulle. Ikäänkuin pajavasaralla sormeen lyötyä voisi aistikkaasti täytää kivun ja "turran" väli, analyyttisillä ajatuksilla.
Tekosyy, vaikka ihan sama toki. Miksi teos tulisi voida kääntää? Ei se arvoa vähennä, että kieli taipuu vaikeasti, jos ollenkaan, käännettäväksi. Jotakin se tietysti kertoo myös kääntämisestä, kääntäjistä. Kääntäjän tulee osata asioita yli sanakirjojen, tulee luoda itse uusia sanoja ja sointuja, jotka sopivat käännöskielen äännerakenteeseen.
VastaaPoista"En minä tytärtäni semmoiselle miehelle usko, joka ei polta tunnolla piippuansa! Semmoinen, joka on huolimaton piipullensa, on huolimaton vaimollensakin. Hyvä ja altis vaimo on astia, joka ansiosta ansaitsee herkän ja tuntevan huomion, tarvitsee vielä aremman huomion kuin uskollinen piippukaan, sillä vaimoihmisen luonto on monimutkaisempi kuin piipun, ja vaimoihmisen kärsivällisyys pienempi kuin piipun. En minä tytärtäni sinulle anna, minun tulee surku piipunkin puolesta sinun suussasi, kuinkas sitte tyttäreni puolesta sinun käsissäsi!"
VastaaPoistaJos ei ota naisnäkökulmaa huomioon niin Kilven kielellinen ilmaus on tietenkin loistavaa. Mutta, mutta – Mika Waltari ja Koskenniemi olivat sitä mieltä että Volterin kieli oli liian raskasta ja koukeroista. Itsekin hän "vittuuntui" siihen että hänen "ilmaisun tiheyttään" ja "kieltä luovaa mahtia" ei arvostettu edes sen vertaa, kuin Aleksis Kiven proosaa. Epäileepä hän itsetietoisuutensa jopa ylipaisuneen.
Ajatuksia herättää myös pärjäämisen eetos voimakkaan miehisine yhteisöineen. Sosiaalisuus ei juurikaan ulotu pärjääjien ulkopuolelle. Testosteroni leijailee salissa kuin piipun haiku. Pippuja sivellään milloin karkein koprin, milloin kuin ihon pintaa tunnustellen ja liuúttaen jokaisen poimun ja nystyrän tuntien, kuin parhaassa homoeroottisessa novellissa.
Piippu taitaa olla falloksen symboli. Juuri lukemassani kohdassa Härkämäki valitsi hyppysiinsä piipun, joka oli mahtavan pitkä ja muhkea, vatsakkaalle (!) miehelle passeli.
VastaaPoistaNiinhän sitä edelleen varsin yleisesti arvellaan, että isoilla miehillä on iso. Ei pidä paikkaansa, sillä olen itse tämän todennut. Oikein lihavalla ja isolla miehellä on hämmästyttävän usein pieni ja ohut ääni. Esimerkiksi Uutisvuodon Stan Staanilalla on aika korkea ja pieni ääni. Samoin moni kastraattiselta kalskahtava ohut tenori on paksu ja iso, esimerkiksi Pavarotti.
Ehkä piipun valintaa voisi aprikoida tästäkin näkökulmasta.
Taitaa olla tuo fallos-symboliikka hiukan kaukaa haettu. Alastalon salissa piipun koko ja koristelu merkitsevät mielestäni tarkalleen vain ja ainoastaan polttajansa asemaa tässä seurassa.
PoistaLaivaneuvottelussa ei kikkelin koolla ole mitään merkitystä. Aktiivinen phallos on ylipäätään vain haitallinen merihommissa. Matkalla ollaan viikko- tai kuukausitosalla vailla mahdollisuuksia tiettyjä paineita helpottaviin toimintoihin.
Kilpi, kuten muutkin suuret kertojat Aleksis Kivestä Waltariin antavat miesten mahtailla hommissaan, mutta tosipaikan tullen naiset sanovat, milloin pelut pieniä on. Laivaneuvottelun ja koko seudun mahtimies Langholmakin yritti livahtaa Alastalosta syömättä, mutta emäntä pisti hänet ruokapöytään niin vaivattomasti ja luontevasti, ettei äijäparalla ollut siinä sanan sijaa.
Suomalaisesta kertomakirjallisuudesta päätellen tässä maassa asuu paljon fiksuja, nopeaälyisiä ja vahvoja naisia, jotka antavat miesten luulla olevansa suuriakin sankareita, mutta isot päätökset tehdään siellä pörröisemmän tukan alla.
"Eevastiinassa oli emäntää
Poistavaikka kahden varalta, kun nyt oli pikkuinen, vaikka riuskaan palanen
voiton västäräkkinä keskilaattioilla, kädet kynkässä kummallakin
lantiolla ja Langholma kukistettuna ja nyyttinä keinutuolilla."
Siinä oli naisen voima ja väki Alastalolaisittain. Seudun mahtavin mies istuu kukistettuna nyyttinä, eikä uskalla suutaan avata. Emäntä kyllä haukkui Langholman lehmänläjäksi ja vaikka miksi, eikä mahtimies voinut sormea nostaa.
Fallosteemaa ei ole otettu tähän kuvaamaan millään tavoin käsitystäni piipunvalinnasta, olenhan vasta aivan kirjan alussa sanoakseni siitä tosissani mitään. Se on leikkimielinen heitto edellisen kommentin testosteronihöyryihin, joita itse en kirjassa vielä ole havainnut. Varsinaisessa kirjallisuuskeskustelussa tuskin puhuisin fallosteemasta. Kyllä tuossa piipun valinnassa oikeasti haetaan miehen paikkaa yhteisön muiden miesten joukossa, jos nyt vakavoidun. Siinähän sovitetaan aseman - josta iso maha on todisteena - perusteella piippua milloin kenenkin suuhun.
PoistaTestosteroni, sen tavallisessa merkityksessä, ei tosiaankaan ole läsnä Alastalon salissa. Kaikenlainen hormoonien kanssa häärääminen on vain haitaksi, kun täytyy kristallinkirkkain aivoin pohtia esillä olevan hankeen kannattavuutta omalta kannalta.
PoistaTuohon aikaan laivan varustaminen saattoi merkitä siihen sijoitettujen varojen katoamista yhdessä hetkessä tai se saattoi kaksin-kolminkertaistaa, jopa satakertaistaa sijoitetun panoksen. Jokainen läsnäolija on perillä niin uhkista kuin voittomahdollisuuksistakin, eikä hankkeeseen mennä silmät kiinni ja phallos pystyssä.
Olen tutkinut useita 1800 luvun lopulla tehtyjä varustamosuunnitelmia ja voin vakuuttaa, että ne eivät ole tyhjäpäiden työtä.
Alastalossakin kerrotaan laivasta, jonka omistaja oli hiukkasen liian ahne ja teki ruumasta ylikokoisen. Samalla syväys kasvoi ja hihheijaa-neitsytmatkallaan paatti meni komeasti kiville. Ahneuksissaan mies unohti, että hänen reittinsä alkupuolella on niin matala kohta, että se vaatii pienemmän syväyksen.
Ei ole mikään ihme, että Ahvenanmaa on eräs mailman rikkaimmista saarista. Siellä on satojen vuosien ajan tehty laskelmia toiveajatusten sjaan.
Krhm... Kun nyt puheeksi tuli, niin Katsokaamme, mitä tiede sanoo siitä ja sen pituudesta:
PoistaTatu Westling, University of Helsinki and HECER, ISSN 1795-0562
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/2...
http://www.askokorpela.fi/lukupiiri/Alastalo/AlastalonSali-(20000326-HS-Pena).gif
VastaaPoistaLinkissä on piirros Alastalon salista, missä on piippuhylly ja millä seinänvierustalla kukin istui.
"Niinhän sitä edelleen varsin yleisesti arvellaan, että isoilla miehillä on iso. Ei pidä paikkaansa, sillä olen itse tämän todennut."
VastaaPoistaMikäs se siihen tupsahti?
Ensin esitetään väite ja kumotaan se saman tien.
Jorman painolla ei ole mitään yhteyttä "jorman" pituuteen sen enempää kuin sen puhtauteen tai kantajansa puoluekantaan.
Niin, siis minä sanon tuossa, että yleinen väite ei ole mielestäni totta. Väite X = Y, mutta minusta X ei ole Y.
PoistaKehotan anonyymia pitämään mielessään tekstin monet tasot, kun lukee kommentteja, ja oikeastaan mitä tahansa. Lauseympäristöä tarkkailemalla saa viitteitä siitä, mihin sävyyn kirjoittaja sanansa tahtoo asetella.
Tämä Irwinin esitys on upea!
PoistaKehotan blogistia pitämään mielessä ettei päivän selvä asia X ja Y esimerkillä paremmaksi muutu.
PoistaTekstin yksinkertainen taso kertoo lukijalle että, väärän argumentoinnin lisäksi kirjoittaja haluaa luoja mielikuvaa empiirisestä tutkimuksestaan "isoista miehistä".
Ei kannata kehotella, vaan mennä itse logiikan ja kirjoittamisen peruskurssille.
PoistaIlmaisu, johon viittaat, on loogisesti kirkas ja kielellisesti täsmällinen. Voi siis esittää yleisen arvelun ja olla siitä eri mieltä. Näin tein.
Lukijan on mahdotonta ymmärtää sinua, kun et selvitä sanallakaan, mikä ilmaisussa mielestäsi on vikana.
Demarit-kokoomus allianssiin kuuluva VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen sanoo (Iisalmen Sanomat), että ikääntyneiden ihmisten palkkoja tulisi laskea, koska heidän työkykynsä on alentunut. Tämä tulisi kompensoida eläkeikiä nostamalla!
VastaaPoistaVai sellaiset ovat Vartiaisella kokemukset, minä olen pitänyt vanhempia työntekijöitä pääsääntöisesti ahkerimpina, osaavimpia ja tunnollisimpina.
Henkilökohtaisia kokemuksia ei silti voi kieltää. Mitä VATT:n ylijohtajan virassa on ollut sellaista, että se on alentanut Vartiaisen työkykyä jo n. 54-vuotiaana? Onko asiaan vaikuttaneet ne työpäivän aikana suoritetut kauneusunet, vai peräti alkoholi, jonka käyttöä myöskin kehuskeli?
Eikö säästöjä voisi aloittaa lopettamalla yhden täysin turhan työn(!?), VATT:n ylijohtajan viran?
Oikeasti työkykynsä täytyy olla huonontunut jo aiemmin, nykyisessä virassaan on ollut vasta huhtikuusta alkaen.
Poista"Ylijohtaja" tarkoittaa jonkinlaista suhdetoimintamiestä, Vartiaisen tehtävänä on siis nostaa paitsi omaansa, myös laitoksensa profiilia. Veikkaan että seuraavaksi kertoo, kuinka iltaisin pukeutuu akuankka pyjamaan ja laulaa oopperaa suihkussa!
VATT on se taho, joka tuottaa valtionvarainministeriölle tiedot toimintaansa varten. Onko siis viimeaikaiset päätökset olleet hyviä?
Katselin Juhana Vartiaisen ylimielisen näköistä kasvokuvaa päivemmällä, siinä uutisen yhteydessä.
PoistaOn ylijohtajalla otsaa. Ja ihan kuin tiedonpuutettakin. Minäkin olen monesta paikasta tavannut tiedon, että vanhemmat työntekijät nimenomaan ovat tunnollisimpia eri ikäryhmistä. He ovat kokeneita ja osaavia ja uskollisia samalle työpaikalle, jos vaan olla saavat. Heillä ei ole äitiyslomia eikä lastentauteja, ei krapulapäiviä tai rakkausmurheita samassa määrin kuin nuorilla työntekijöillä, jotka sitten taas saattavat myöhästellä ja haikailevat usein uutta ja entistä parempaa työpaikkaa. Eivät sitoudu yhtä tukevasti kuin vanhempi työntekijä.
Tässä on nyt jo jonkin aikaa ollut näkyvissä työnantajapuolen (lasken siis VATT:n heihin kuuluvaksi) tavoitetta goebbelsilaiseen totaaliseen sotaan. Ei ole väliä mitä sanallisesti lauotaan, kunhan rautaa ja räjähdettä on huomattavasti.
PoistaTaannoin esillä ollut sairaslomien liian herkkä käyttäminen on nimenomaan nuorten työntekijöiden tekosia. Tarkoitan, että tyhmähän siinä täytyy olla, jos googlesta hakee "kuinka saa kuumeen nousemaan", kuten äskettäin uutisoitiin.
Iäkkäimillä työntekijöillä tulee toisinaan joitain vakavampia sairauksia, nekään eivät silti tee sitä, että olisivat nuoria ikäluokkia enemmän pois töistä.
Jokin aika sitten sitten työntekijöiltä kysyttiin, kumman he valitsisivat kahdesta pahasta: palkanalennuksen vai työttömäksi joutumisen.
PoistaNo kas vaan, työntekijät valitsivat palkanalennuksen. Tästä saatiin muhkeat lööpit: valtaosa palkansaaajista suostuvaisia palkanalennukseen. Vasta jutun tekstiosassa mainittiin, että valinta oli tapahtunut kahden pahan vaihtoehdon välillä.
Tuossa vaiheessa ei sitten enää yllättänyt, että työnantajapuoli ehdotti paluupostissa kaikkien palkansaajien palkanalennusta, ja nyt sitten erikseen vanhempien työntekijöitten.
Kremppoja tulee vanhemmille, mutta se ei ole syy alentaa työntekijän palkkaa, jos työ kuitenkin luistaa. Yhteiskunnan sivistystilan määrittää pitkälle se, miten se kohtelee vanhoja, sairaita ja avuttomia jäseniään.
Sivistyksen minäkin ajattelen noin.
PoistaTässä ei kuitenkaan ole tuosta kysymys, työntekijä on sangen usein parhaimmillaan yli viisikymppisenä. Ikäryhmän ainoa vika on, etteivät nuorten lailla useinkaan ole valmiita käskystä samalla lailla hyppäämään kaivoon työnantajaa ylistäen.
Ehkä Vartiaisen viaksi ei pidä laskea sitä, tässäkin blogissa laajasti kannatettavaa ajatusta, missä hyvinvointivaltion säilyttämisen nimissä on lupa vaatia vastikkeellisuutta ja osallisuutta.
VastaaPoista2000-luvun "rakennemuutos" oli työreformi, josta tosin muodostui kirosana, joten uudeksi syötiksi on lanseerattu työorientoitunut "työlinja". Yksinkertaistettuna siinä on kysymys yhdistetystä talous- ja tuotannon kasvusta eli Vartiaisen sanoin: pitää kaivaa ojaa pidenpään ja nopeammin tai palkata lisää uusia innokkaampia kaivajia joka tekevät työtä vielä pitempään.
Keinoja voi jakainen keksiä itse sillä "vain" talous asettaa rajat. Otsikoihin ovat jo nousseet:
- eläkeiän nosto eli työurien pidentäminen
- työvoimapotentiaalin käyttö, kaikki kynnelle kykenevät töihin
- koulutusaikojen lyhentäminen
- ulkomainen työvoima
Tavalla tai toisella tavoitellaan talouskasvua. Koska tuottavuuden kasvu joka nojaa ihmisten henkilökohtaisiin inhimillisiin ja fyysisiin resursseihin on aika lailla tapissa eikä teknikkakaan aina lisää tuottavuutta niin työvoiman lisätarjonta on nähty useassa maassa ainoaksi vaihtoehdoksi.
Työvoiman lisätarjonta, "houkuttelevuus", tarkoittaa useimmille vaihtoehtoisten mahdollisuuksien sulkemista, rajaamista tai ehdollistamista joka taas edellyttää joukkojärjestöjen vaikutusvallan epäämistä ja toisaalta tuon "työvoimareservin" vapaampaa hyödyntämistä.
Näköjään valtakunnan kerma uskoo, että työvoiman tarjontaa lisäämällä töitäkin löytyy. (Huom. siis työvoiman eli tekijöiden, ei työpaikkojen.)
PoistaSamaa sarjaa on usko, että kun maahanmuuttoa lisätään, tulijoille löytyy automaattisesti töitä ja kestävyysvaja kuroutuu umpeen.
Anonyymikin viittasi tähän ja samaa tietoa tunkee joka tuutista, hallituksesta vatteihin. Pari päivää sitten asiaan vetosi Hesari pääkirjoituksessaan.
Suomessa ei siis päättävän tahon mielestä ole tarpeeksi vapaata työvoimaa?
Kuitenkin jokaiseen vapaaseen paikkaan on monta sataa hakemusta. Eilenkin Hesarissa nuori, fiksu, urheilullinen ja kielitaitoinen kauppatieteiden maisteri manasi sitä, että töitä ei kerta kaikkiaan ole.
Mutta hallituksen ja muun eliitin mielestä työpaikat lisääntyvät, kunhan vain työnhakijoita on tarpeeksi?
Tämä on aika korkeaa matematiikkaa. Onkohan asiasta tutkimuksia?
Matematiikka on aika yksinkertaista.
PoistaKun työ on tehty niin houkuttavaksi että sitä on "pakko" ottaa vastaan niin, hups, puliveivareita ilmestyy kuin pers'kärpäsiä hyödyntämään tuota puoli-ilmaista työvoimaa.
Jep, esim. Kiina-ilmiö. Mutta miksei ole Afrikka-ilmiötä?
PoistaIlmiön synty vaatinee vakaat olot, mutta ilman demokratian painolastia. Eihän asioista mitään tule, jos tyhmä kansa saa päättää.
Iines: "Mainittakoon, että pesukone on edelleen mallia linko ei toimi vaan emäntä vääntää pyykin kuivaksi. Pussilakanatkin."
VastaaPoistaSinun pitäisikin kirjoittaa kirja, jossa emäntä kuljeskelee äänetönnä touhuten ja puhisten yhden aamun, yhden päivän, yhden illan ja yhden yön talossaan, alakerrasta yläkertaan ja takaisin, kuikaten välillä kuistille ja takapihalle, ja tavoitella kerrontaan ruonollisen soljuvia kilvellisiä kaarroksia taivaan sinessä, voltermaista verkkaisuutta maanpiirin kamarassa.
Kirjalla on jo nimi: Pussilakanaromaani.
Oih, kutkuttava aihe! Luulen, että kun luen vielä eteenpäin ja olen kakkososassa, alan puhua alastalolaisittain, väkisinkin. Luettu tarttuu herkästi korvaan.
PoistaJa miten mielenkiintoista olisi lukea Tapsan kertomus mainosmiehen arkipäivästä, kun inspiraatio on kateissa, mutta valmista pitää saada tai kilpailija menee ohi komeine piippuineen.
PoistaInspiraatio kateissa...?
PoistaKate on tuttu sana, mutta mikä on inspiraatio? No, tiedän toki ja mainosmiehen inspiraatio on deadline. Toimii kuin tauti.
Kyllä minä tuon tiedän, Tapsa. Eihän kukaan enää haltioidu mistään.
PoistaOlisit voinut ajatella niin, että kun mitään ei tule, vaikka deadline on tunnin päästä. Kun lyttäisit itse jokaisen ideasi.
Jos ei mitään tule ja deadline on päässyt tunnin päähän, on väärällä alalla.
PoistaToki tälläkin alalla haltioidutaan, hyvinkin usein, mutta mainonta ei ole taidetta. Se jokaisen uuden tulokkaan kannattaa oppia.
No, ei mieleeni kyllä tullut, että mainonta on taidetta.
VastaaPoistaLuulen, että minulla on hyvinkin selkeä ja terveen raadollinen kuva työn luonteesta. Ideoita kuitenkin tarvitaan, mielellään uusia ja erilaisia.
Onhan kirjailijallakin sellainen tila kuin rimakauhu, valkoisen arkin kauhu, ja silti hän voi olla oikealla alalla. Ajattelin jotain samanlaista tilaa mainosmiehelle, jolta odotetaan repäisevää ideaa, mutta jolta sellaista nyt vain ei synny.
Toisaalta on niin, että mainosmaailmassa kiertävät paljolti samantyypppiset ideat. Lehtiä ei osata mainostaa juuri muuten kuin kilpavoittoa lupaamalla, kullattuja kohtia raaputtamalla ja lipukkeita liittämällä sinne ja tänne. Jos joskus tulisi semmoinen mainos, missä kerrottaisiin selkeästi vuosikerran hinta ja muutamin lausein ja ehkä kuvin sisällöstä, mutta ei yhtään kilpailuvoittoa, lipuketta ja läpyskää, saattaisin tilata.
Lehtien suoramainontaa minäkin hämmästelen, yhä. Mikä vimma ajaa kaikki lehtiyhtiöt tekemään samankaltaista amerikkalaista 50-lukulaista lippulappu-tyrkytystä? Toimiiko se todella? Jos toimii, niin vika on ostajassa.
PoistaKyä minusta mainos voi olla taidetta - riippuu tekijästä.
PoistaJa voi tulla väärinymmärretyksi monilla eri tavoin, mutta eiköhän aika ajoin ilmene aiheita jotka oikeasti koskettavat... Ja silloin voi lopputulos yllättää tekijänsäkin.
Näin herkillä mielin viittaan siiheen vanhaan taruun jättikatedraalin rakentamisesta. Ensimmäinen työläinen ilmoitti hakkaavansa kiviä, kun toimenkuvaa ulkopuolinen kysyi. Ja se toinen sitten rahjasi murkaleita muurattavaksi. - Vaan se vanha luudanheiluttaja siellä nurkassa: hän rakensi pyhättöä. Tiesi tehdessään, ettei koskaan näkisi lopputulosta, mutta silti: hän rakensi ylväin mielin ja onnellisena maailman kauneinta katedraalia; pölyn lakaisu oli vain se konkreettinen aktiviteetti, mutta ei se itse työ tai toimenkuva.
- Kukahan on vielä herkkänä ja itkuvalmiina joulutunnelmissa?! :)