15.3.2014

Pidättyvyydestä



Tässä teille lauantain ratoksi kaunis laulu. Toivottavasti nautitte. On selkeää suomen kieltä, ei viettelyn elkeitä, ei hakkailevaa silmäniskua, ei liikehdintää. Vokaalit lauletaan kapeasti, sananloput jäännöslopukkeetta. Laulajan jäykkyys onkin erikoisen viehättävää. Ettei sitä edes pyritä verhoamaan luontevuudeksi - tämä on ihanaa. 

Pidättyvyys nähdään useimmiten kartettavana ominaisuutena. Minä alan itse olla sen sijaan hieman kyllästynyt kaiken pidäkkeettömyyteen. Ihmisen luontaista varautumista uuteen ja outoon tilanteeseen halutaan väkisinkin poistaa. Ajatellaan ehkä, että ihmisen tulisi olla niin vapaa, että mikään jännitys ei saa näkyä.  Tulee heilua ja elehtiä, olla ilmeikäs. Tätä taustaa vasten janoan katsoa yleensäkin pidättyvää esitystä. Leo Jokelakin on aika hyvä, kun hän laulaa Silmät tummat, pakahtuakseen mutta eleettömästi. Sama pidättyvyys on Kaurismäen elokuvien henkilöhahmoilla. Eleet ja puheet on karsittu minimiin. Kaiken viihdehässäkän ja rajattoman vapauden ja ilmaisun runsauden äärellä  se tuntuu aidommalta kuin kaikkeen vyöryminen ja kaiken iholle tulo.

*

Edellinen muisteloita koskeva keskustelu oli hyvä - kiitän keskustelijoita. Vähän epäröin julkaista tuota ehkä paljastavaa kirjoitusta. Lopuksihan keskustelussa päädyttiin monen oivalllisen muistelon kautta vainajien itsensä laatimiin muistovärssyihin - ettei tarvitse sitten haudassa hävetä.  

Itse olen päättänyt, että minähän en haudassa häpeä, vaan minut tuhkattakoon ja siroteltakoon

a) jos on kevät niin orastavan pellon ylle hiljaisessa  tihkusateessa, musiikkina vaikkapa Hiljainen tango sateessa, 

b) jos on kesä niin kimaltavaan mereen auringonpaisteella ja hyvällä tuulella, musiikkina Bella ciao, 

c) jos on syksy niin väriseväin haavanlehtein päälle,  mielellään auringossa, musiikkina Murtunut elämä, A. Aimo, 

c) jos on talvi, niin viistossa lumipyryssä vastatuuleen, jos mahdollista, musiikkina Hectorin laulama Jäävalssi. 

*

Sanonpa vielä pidättyvyydestä sen, että minusta ihmisiä tulisi teititellä, jos he ovat vanhoja ja puhuja itse on nuori heitukka, esimerkiksi kaupan kassa. Televisiossakin toimittaja voisi useammin teititellä haastateltavaansa, esimerkiksi poliitikkoa tai ministeriä. Ylen kanavilla onkin kiitettävää pyrkyä tähän, esimerkiksi aamutelevisiossa teititellään aika ajoin haastateltavia, samoin joskus ajankohtaislähetyksissä. Korkeaan asemaan päässyt poliitikko tai muu henkilö on kunniotuksensa ansainnut - kunnes toisin todistetaan. Teitittely ei ole hajurako. 

218 kommenttia:

  1. Ei tuo laulaja minusta muuten ole jäykkä, mutta sivulla riippuvat kädet näyttävät kuin väkisin kylkeen liimatuilta.

    On sitten eleettömämpää tai eloisampaa esiintymistä, niin pointti on kai se, että se tulee ihmiseltä luonnostaan. Ihmiset ilmaisevat itseään temperamenttinsa mukaan eikä toinen tapa ole sen parempi kuin toinen.

    Joskus teitittelyä käytetään myös v-tuilumielessä. Ikä on hyvä syy teititellä; jos joutuisin jossakin vastatusten vaikka pääministerin kanssa - tuskinpa sellaiseen tilanteeseen päädyn - niin tuntuisi teennäiseltä teititellä itseään nuorempaa vaikkakin asemaltaan korkea-arvoista. Hän varmasti fiksuna tyyppinä ehdottaisikin sinunkauppoja, oletan.

    VastaaPoista
  2. Melkein kaikki jännittävät esiintymistä, amerikkalaistutkimusten mukaan yli 90 prosenttia. Luonnostaan siis esiintyminen tulee harvalta, luonnollisena tarkoitan. Ihminen on harvoin täysin vapaa estradilla ollessaan. Juuri se johtaakin joko liialliseen heilumiseen tai sitten liialliseen jäykkyyteen, että omaa luontoa ei uskalleta päästää esiin vaan koetetaan peittää se eri tavoin.

    Ja jos täsmennetään vielä, niin jännittäminen on pelkäämistä. Se tulee siis osittain vaistojen tietä, ja sitä säätelee autonominen hermosto, jolle ei voi paljonkaan.

    Kyse onkin paljolti vain siitä, miten oppii elämään jännityksensä kanssa, ja kokonaan väärä lähtökohta on se, miten jännityksen saisi poistettua kokonaan. Kun paljon esiintyy, oppii sietämään jännitystään ja oivaltamaan, ettei siihen kuole.

    Tuon laulajan jäykkyys on paljolti laulutavassa, juuri tuossa jäännöslopukkeettomassa ääntämisessä ja vokallien kireydessä.

    VastaaPoista
  3. Hieno huomio laulajan esityksestä, tuo on aivan kuin Aki Kaurismäen elokuvasta.

    Hautajaiseni eivät varsinaisesti tule olemaan omat bileeni, minä en niihin mitään rohkenisi ehdottaa. Olke hyve ja Tehkee niinku lystää.Muta minä en voi olla pitämättä dixieland-hautajaisten tunnelmasta.

    Kirjallisuus muistuttaa huomattavan paljon vaatemuotia. Tämän kevään uutuus ovat upschlaaggit, resorit ja kovikekaulukset, ilman niitä ei voi sivistynyt ihminen kaupunkipromenadilla näyttäytyä. Kirjallisuudessa vaaditaan nyt hidasta vastapainoksi sille, että jossain välissä mitta täytyi tyriä rytkyttävästä vauhdin pidosta. Ihan hyvä, mutta ilman toista ei ole toista. Molempia täytyy olla, muutenhan ihminen voidaan julistaa kuolleeksi siltä seisovilta.Jos tästä hitaudesta tulee kovin suuri trendi, pauketta, mäiskettä ja kermatorttuja tulee jatkossa yhä enemmän.

    Teitittely ei minulle 70-luvun kasvattina tule luonnollisesti, se on minulta aina teeskenneltyä ja päälle liimattua. Jos olisin julmempi, joskus tiuskaisisin Mäkkärin kassalle: "Olenksmä ehdottanu Teitittelykauppoja, Skibuli?"

    VastaaPoista
  4. Kokonaisvaltaiseen teitittelyyn ei ole paluuta, niin viehättävältä kuin se kuulostaakin. Meilläkin oli aika, jolloin lapset teitittelivät vanhempiaan. Auktoriteetti oli selviö, hyvässä ja pahassa. Keski- ja Etelä-Euroopassa, vanhoissa kulttuurimaissa, vanhempien ja vieraiden ihmisten teitittely on yleistä, sinuttelu ei ole itsestään selvää, kuten Ruotsissa ja Suomessa.

    Joskus mietin sitä, oliko tuokaan tapa oikeastaan eriarvoistavaa, joskaan en halaja kokonaisvaltaista teitittelyä takaisin. Itse teitittelen itseäni vanhempaa vierasta ihmistä luonnostaan. Ja jos kohtaisin ministerin tai kansanedustajan tai vanhan opettajani, teitittelisin häntäkin. Minusta sinuttelu noissa tapauksissa olisi hivenen röyhkeää. En näe sinuttelun tuoneen meille tasa-arvoa tai lähimmäisen kunnioittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen kappaleesi on turhaa opettamista - muiden maiden teitittelyn (ja aiemmin Suomessa vanhempien teitittelyn) varmasti jokainen tietää.

      En myöskään usko, että täällä käy niin junttia porukkaa, että jollekulle tulisi edes mieleen sinutella korkea-arvoista poliitikkoa tai esim. vanhaa opettajaa.

      Kauan sitten muuten törmäsin vanhaan (ja iältäänkin vanhaan) opettajaani ja teitittelin häntä. Hän ehdotti heti sinunkauppoja ja keskustelu oli juuri sellaista lämminhenkistä, vanhojen tuttujen keskeistä keskustelua, jollaisesta pidän. Jos joku haluaa pönöttää, be my guest, mutta en osallistu.

      Poista
    2. Mihinkäs opettaja karvoistaan pääsee. Opettaa en ajatellut, kunhan koetin taustoittaa lyhyesti sitä perustelua, että teitittelyllä on pitkät ja laajat juuret.

      Kuunkuiske, en ymmärrä nyt hieman ilkeää sävyäsi ollenkaan, sillä enhän minä lukijoitani opeta, puhun yleisellä tasolla. Minä jos kuka tiedän kyllä, miten valistunutta ja viisasta väkeä täällä käy. Tapoihini ei tastusti kuulu nousta heidän yläpuolelleen - siis teidän.

      Poista
  5. Kuunkuiske kun mainitsi, niin minä olen joskus käyttänyt teitittelyä pahat mielessä, vain ilmaistakseni kohteensa pompöösimaisuutta. Toisinaan toki ihan rehellisestikin. Voinhan minä arjen tilanteissa ärsyyntyä tai olla ärsyyntymättä mistä tahansa, mutta mitä se minulle kuuluu, millä lailla ihminen puhetta muodostaa. Jos asiayhteys on virallinen tai erityisiä muotoja vaativa, silloin ei ehkä ole soveliasta puhua itselleen luonnikkaimmalla tavalla.

    Aika kiva olisi, kun uutisissa haastettelija kysyisi pääministeriltä: "Oletteko, Jykä, sitä mieltä että..." tai vaikkapa joltain entiseltä: "Paavo, nyt kun ette päässyt sovituksi luulemaanne huippuvirkaan Euroopassa, aiotteko Te mahdollisesti ryhtyä esimerkiksi kynttilänjalaksi tai haravalottoavaksi vaivaisukoksi Töölön R-kioskin oven pieleen?"

    VastaaPoista
  6. Teitittely on oikeastikin vaikeaa, ja turhaan sitä ei suomen kielen oppikirjoissa opeteta, tai siis esitetä. Verbin oikea taivutusmuoto tuottaa hankaluutta, sillä se ei kuulu monikkoon vaan yksikköön.

    Nähdäkseni ministereitä kyllä julkisuudessa teititelläänkin. Kellään ei liene mitään sitä vastaan, että oman maan päättäviä elimiä kohdellaan kunnioittavasti virallisessa puheessa? Minä en ainakaan näe siinä mitään ihmeellistä, enkä osaa myöskään ajatella teitittelyä pokkurointina. En ymmärrä ajatusta, ettei ketään saisi arvostaa tai kunnioittaa. Onhan kansanedustajuus nyt merkittävä saavutus. Menkää sinuttelijat ja tehkää sama perässä.

    Nykyajan ihmisellä on niin iso ego, että se ei salli kenenkään olevan arvostuksessa itseään ylempänä. Teitittely on vain yksi tapa osoittaa arvostusta, mutta ei tietenkään ainoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman kipakkaan kommenttiisi kysyn, tiedätkö mitä kunniakomppanian tulee vastata, jos tasavallan presidentti vaikkapa huumoriaan osoittaakseen tervehtii sitä: "Haistakaa vittu, kunniakommpania!

      Ennen jouluja jouduin takavuosina tekemään joululahjakierroksia. Yleensä ihmiset olivat innoissaan, kun soitin: "Tervetuloa, tervetuloa!" - Yksi arvostamani johtaja kuitenkin ärjäisi: "Ei yhtään kiinosta!". Sitten vähän otti takaisin päin ja lievitteli: "No, onko se sydämestä, vai pelkästä tavasta?" - Hetken aikaa varmaan olin hiljaa, sitten muistan vastanneeni: "Kyllä siinä varmaan vähän molempia on." Yhdessä nauroimme. Sama äijä kysyi joskus neuvoani johonkin,vastasin: "Ei siitä kyllä tule vittuakaan noin!" Siitä se tykkäsi. Suorasta puheesta.

      Meillä kerrotaan totena ministeristä, joka siirrätti tasvallan presidentin kuvan pois virkahuoneestaan, tekoa voi pitää törkeänä loukkauksena instituutiota vastaan. Istuva kansanedustaja totesi lainvoimaisesta tuomiosta: "Se on vain yksittäisten ihmisten mielipide". Kansanedustaja oli syytteessä, josta sai ehdollisena kärsittävän vankeustuomion. Oikeuden puheenjohtaja joutui häntä useaan kertaan huomauttamaan oikeuden halveksunnasta. Kansanedustaja lähetti kikkelinsä kuvan eräänlaiselle ihmiselle. Vieläkö jatkan?

      Poista
    2. Kipakaksi en kommenttiani tarkoittanut, kirjoitin sen ihan rauhallisesti puntaroiden. Huomaa nyt kuitenkin, että tekstissäni lukee: "Korkeaan asemaan päässyt poliitikko tai muu henkilö on kunniotuksensa ansainnut - kunnes toisin todistetaan. " Toisin sanoen, kunnioitus tulee ansaita, vaikka virka sinänsä ansaitsisikin arvostusta. Pelkät raamit eivät siis kunnioitukseen riitä, jos raamien täyttäjä osoittautuu virkaansa sopimattomaksi.

      Olen myös sitä mieltä, että jos kerran korkean tason poliittinen johtohenkilö on kunnioituksensa ansainnut, hän on ansainnut myös kritiikin ja jopa pilkan, jos menee söhlimään virkansa edellyttämän vastuunkannon. En siis puhu teitittelystä tyhmän sokeana.

      Ja huomaa sekin, että teititelyn paikkaa kannatan virallisessa julkisessa puheessa, en aina ja kaikialla.

      Poista
    3. Ei meillä kai eriäviä mielpiteitä tuossa ole, virallisissa yhteyksissä tai viran edellyttäessä, velvollisuudet ovat isommat kuin muuten.

      Aika hauska juttu lehdessä oli, kun Aarre Elon tytär kertoi heidän hakeneen halkoja tasavallan presidentiltä tämän mökiltä. Pikkusiskonsa oli koulussa sanonut: "me käytiin kylässä jollain halonhakkaajalla."

      Poista
    4. Luin saman hauskan jutun. Kyseessä taisi olla Koiviston kausi. Halonhakkaaja on halonhakkaaja, ei presidentti. Niin se menee, ja tämä on ihan järkeenkäypää.

      Poista
    5. Kunniakomppania vastaa, haistakaa vittu, herra Tasavallan Presidentti!

      Samuli

      Poista
  7. Voihan sitä ilman teitittelyäkin puhutella toista kunnioittavasti. Jotkut toimittajat jopa osaavat sen.

    Viime aikoina olen itsekin huomannut, että hyvin nuoret myyjät etenkin pakkaavat teitittelemään minua. Vähän se käy korvaan ja sieluun, mutta en tee siitä numeroa eli en ole huomaavinani.

    Tässä sen huomaan ajan riennon. Juurihan minulta kyseltiin papereita kapakan ovella, ja nyt kohdellaan alkossakin ylen arvostavasti, hyvä etteivät niiaa tai pokkaa.

    Kauhulla odotan kyllä sitä päivää, jolloin ratikassa joku neito pomppaa ylös ja tarjoaa minulle paikkaansa. Riku tietenkin sanoisi jotain hävytöntä, Kolehmainen taputtaisi typyä pepulle ja Mikis lausuisi, että istun vain sillä ehdolla, että tulet syliin. Minä pakenisin paikalta ja rynnisin lähimpään kuppilaan murjottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myyjille teitittely on selvästi ikäkysymys. Vaan älkäämme syyttäkö tästä myyjiä, sillä heillä on käsitykseni mukaan ohjeet teititellä vanhempia ihmisiä. Niissä kaupoissa, joissa teititellään. Kaikissahan ei teititellä, tai sitten jokuset eivät vaan tunne puhuttelua ollenkaan.

      Toinen kassakielen omituisuus on myyjien "moi", oli sitten vanha vapiseva mummo tai kuka tahansa. Minusta "moi" kuuluu tutuille. Mitä vikaa on "päiväässä" tai "heissä"? Ovatko suomalaiset vähän juntteja tavoiltaan?

      Tätä älkäät nyt lukeko niin, etten minä vastaisi moihin tai nyrpistelisin sinuttelijoille. Puhun yleisellä tasolla koettaessani selvittää kansakunnan henkistä tilaa.

      Poista
  8. Tapsa, johtuneeko tuo teitittelyn pelkääminen vain siitä, että olet päässyt vieraantumaan muodosta, kuten me muutkin? Me otamme sen ikäkysymyksenä, kun se oikeasti tarkoittaa vieraan ihmisen puhuttelua. Meidät on onnistuttu vakuuttamaan siitä, että teitittely on vanhanaikasita vanhojen ja ennen kaikkea porvariston eriarvoistavaa hapatusta.

    Kissan viikset. Se on kaunis tapa. Kuvitelkaapas Tsehovin tai yleernsä itäisen kulttuurinkin ihmisten repliikkejä, joissa vieraita sinutellaan? Vain suomalaiset ja ruotslaiset luulevat sinuttelun luovan tasa-arvoa. Tälle katin kontit.

    Minusta olisi hurmaavaa, jos joku mies kysyisi, että saanko tarjota teille lasillisen brandyä kahvilassa. Tätä ei pidä lukea niin, että vastustaisin sinuttelua. Minulle sopii sekin vallan hyvin. Kaipaan vain vähän kunnioitusta ihmisten kesken. Etteivät kaikki käy kaikkien iholle. Hyvissä tavoissa ei ole mitään pahaa, eikä niitä tarvitse erikseen opettaa. Ne tulevat sydämestä.

    VastaaPoista
  9. Olen samaa mieltä - hyvät tavat tulevat sydämestä ja silloin ne tulevat luonnostaan tilanteeseen sopivasti. Ne menevät muodollisuuden yli; tietenkin teitittelylle on aikansa ja paikkansa, mutta teitittely itsessään ei vielä tee kanssakäymisestä kunnioittavaa. Ei ainakaan sitten, jos vaikka elekieli tai äänensävy on kylmäkiskoinen.

    VastaaPoista
  10. Enhän minä teitittelyä pelkää, ainoastaan vierastan (kuten totesitkin).

    Yhdyn Kuunkuiskeeseen siinä, että hyvin (liian) usein teitittelyssä on ulkokohtainen sävy - ihmistä ei kohdata ihmisenä, vaan esim. asiakkaana tai kansalaisena.

    Sinuttelussa sen sijaan usein ihminen kohdataan ihmisenä (ei tietenkään aina). Totta on tietenkin, että keskieurooppalaiseen kulttuuriin kuuluu tietty muodollisuus, josta teitittely ja arvonimin puhuttelu on yksi esimerkki. Eikö se sinun lankosikin ole Herr Doktor?

    Suomalaisessa kulttuurissa sitä pidetään pönötyksenä. Ja arvostavatkohan ihmiset kuitenkaan pönötyskulttuureissa lähimmäisiään oikeasti sen enempää kuin sinuttelukulttuurissakaan? Ettei olisi päinvastoin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein usko, että teitittely estäisi lähemmäksi tuloa, esimerkiksi vaikka nyt television haastatteluissa. Sanat ovat lähentymistä varten, ja niitä on monipuolinen joukko suomen kielessä. Ilmeet ja eleet toimivat myös useimmilla, ja niiden kieli menee tutkitusti jopa sanojen edelle.

      Suomalaisessa kulttuurissa teitittelyä pidetään pönötyksenä, koska meillä ei ole sinuttelulle oikeastaan enää vaihtoehtoa, kuten ei Ruotsissakaan. Olemme eliminoineet teitittelyn pois ja tuominneet sen pönötykseksi ja eriarvoistavaksi hapatukseksi.

      Jään vain ihmettelemään, miksi se juuri meillä on pönötystä, ei venäläisessä kulttuurissa eikä muuallakaan pohjolan rajojen ulkopuolella. Sitä en tiedä, missä määrin se on näissä maissa vähenemässä, mutta oletan että jonkin verran on.

      Tapsa, puhut lähimpien teitittelystä - enhän minä siitä ole puhunut. Kuka nyt lähimpiään teitittelisi? Kyse tässä on virallisesta mediapuheesta asiaohjelmissa ja vanhusten sinuttelusta. Siitä voidaan lähteä liikkelle ja muuntaa puhuttelu, jos ja kun asianomainen itse pyytää toisin.

      En malta olla lisäämättä tänne loppuun vielä yhtä puheen kummallisuutta, nimittäin vahusten laitospuhuttelua. Se on yksikön kolmas persoona. Paavo kääntyy nyt, että saadaan vaippa vaihdettua. Minusta laitosvanhuksia tulisi ensisijaisesti teititellä, jotta heidän ihmisarvostaan säilyisi edes rippeet.

      Poista
    2. Enhän minä lähempien teitittelystä puhunut? Sen sijaan mainitsin lähimmäisten arvostamisen, viitaten kaikkiin kanssakulkijoihimme.

      Poista
    3. Puhuit pönötyskulttuurien (?) lähimmäisten arvostamisesta, Tapsa. Pönötyskulttuureilla tarkoitit käsittääkseni ainakin hetki sitten keskieurooppalaisia pönötysteitittelykulttuureita ja niiden lähimmäissuhteita.

      Miksi puhua kaikista kanssakulkijoista, kun teitittelyssä ainakin minulle on kyse lähinnä viranomaispuheesta ja ehkä vanhusten kunnioittamisesta puhuttelemalla häntä kohteliaasti. (Juu, tiedetään ja ollaan samaa mieltä: kunnioitus ei ole automaatti, joka lankeaa sanomalla tietyt sanat.)

      Myös sinuttelu voi olla tietynlaista ikävää kulttuuria. Sillä voidaan tunkea röyhkeästi asiantuntijan ammattireviirille, vaikkei itse tiedetä asiasta mitään. Sillä voidaan halventaa vanhusta ja tunkea hänen intiimireviirilleen - ootkos sää Paavo taas täällä märissä vaipoissa, iso miäs, kun voisi sanoa että hetkinen herra Heikkilä, minäpäs vaihdan teidät tuota pikaa kuiviin.

      Poista
    4. Vanhuksia puhutellaan kolmannessa persoonassa usein siksi, että nämä saattavat olla sen verran hajamielisiä, ettei pelkkä persoonapronomini riitä. Kun he kuulevat oman nimensä, he terästäytyvät että jaa minäkö, jaahas, yritänpä tästä nostaa kankkuani niin saadaan asiat hoidettua.

      Työelämässä teitittely on suorastaan helpompaa kuin sinuttelu jos joutuu puhuttelemaan kaikenlaista väkeä ministereistä puliukkoihin. Teitittely luo etäisyyttä, joka on sekä minulle helpompaa että myöskin antaa kuulijalle tunteen, että tuo tekee tuossa työtään eikä pelkkää ilkeyttään komentele tai kerjää. Asialliset hommat hoidetaan uimatta liiveihin tai käymättä apinain statuskamppailua. Menneinä vuosikymmeninä tätä kutsuttiin tahdikkuudeksi. Nyt koko käsite on kadonnut samoin kuin ajatus, että hieman etäisyyttä pitämällä asiat voi hoitaa ilman että kenenkään tarvitsee nolostua enempää kuin on pakko.

      Videosta: ettekö te mäntit huomaa, että tuo nainen yrittää olla kohtalokas. Ei ole teistä hurmureiksi tahi viettelijättäriksi tuolla ymmärryksen tasolla.

      Poista
    5. Olet varmaan oikeassa tuosta videon naisesta. Hän on kohtalokas kaikissa lauluissaan, tässäkin. Se oli hänen myyntivalttinsa aikoinaan.

      Tuosta vanhuksen puhuttelusta - voihan nimi sisältyä toisen persoonan puhutteluunkin, eli joko sinutteluun tai teitittelyyn: Käännäpäs Paavo se peffa tännepäin, niin saadaan vaippa vaihdetuksi tai aiemmin ehdottamani Hetkinen herra Heikkilä, minäpäs vaihdan teidät tuota pikaa kuiviin.

      Tuo etäsiyysasia työelämän vieraiden kohtaamistilanteissa oli hyvin sanottu, allekirjoitan.

      Poista
  11. Kiitos, nautin esityksestä.
    Minusta laulajatar on hyvinkin vapaa ja luonteva laulaessaan.

    Se teitittely, mitä oli muutama vuosikymmen sitten on minusta tervetullut takaisin. Nyt naurattaa, kun mietin aikoja jolloin ajattelin, että kun esim. kaupan kassa teitittelee minua olen auttamattomasti vanha.

    Tuosta hautaamisesta se, että polttouuniin en halua.
    Ei ainakaan nyt tunnu minulta, että määräisin hautajaiseni ruokaa ja lauluja myöten. Niin iso ego minulla ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että teitittelyssä kammotaan sitä hetkeä, jolloin meidät nähdään iäkkäinä tai jopa vanhoina. Sinuttelu takaa suomalaisille ikuisen nuoruuden. Ja sinuttelu takaa myös sen, että herranperkeleet ja poliitikonketkut eivät hypi meikäläisen nenille.

      Poista
    2. On siinä sekin, että teitittely antaa kohtaamiselle virallisen sävyn. Tuomarit ja poliisit teitittelevät virantoimituksessaan.

      Poista
    3. Kyllä vaan, teitittely antaa kohteelle ja viralle auktoriteettia. Tästä voidaan olla monta mieltä, mutta kuvitelkaapa tuomaria tai poliisia ilman auktoriteettia. Opettajallakin tulee olla auktoriteettia, jos halutaan oppimistuloksia. Puolustusministerilläkin voisi olla vähän auktoriteettia näinä kylmän sodanuhan päivinä. Pasifismi ei nyt auta, sanoo pasifisti.

      Poista
    4. Minä taas sanon, että terve realismi olisi paikallaan. Jos Venäjä vie Krimin ja läntiset suurvallat eivät sitä kykene estämään, niin turha meidänkään on uhota ja talouttamme tuhota.

      Poista
    5. Minusta tuntuu, että minua on petetty. Kun katsoo aamun uutislähetyksiä, kuuntelee kadun miehen lausuntoja ja katsoo ilmeitä, niin kansahan haluaa liittyä Venäjään. Tämä ei vaikuta pohjoiskorealaiseslta teatterilta. Mitä pitäisi uskoa?

      Poista
    6. Krimiläiset ovat venäläisiä ja kansanäänestys oli siellä ja sitä koskien, ei koko Ukrainassa.

      Poista
    7. Tiedetään, mutta minusta media on antanut ennakkokuvan, että krimiläisetkin ovat Venäjää vastaan.

      Poista
    8. Krimissä asuu mm. tataareja, alueen alkuperäisasukkaita, jotka Neuvostoliiton aikana kyydittiin Siperiaan - ja venäläisiä tilalle, kuten esim. myöhemmin Baltian maissa. Nyt he ovat hiljalleen palaamassa, venäläisten sekaan.

      Tämän takia Baltian maat liittyivät Natoon.

      Lännellä on vain niin saatanan huonot kortit kädessään, kun on sellainen tapaus kuin Kosovo. Siellä me hyväksyimme yksipuolisen irtautumisen ja alueellisen kansanäänestyksen.

      Krimin äänestys on laiton siksi, että Ukrainan perustuslaki ei tunne sellaista. Mutta Ukrainassahan tapahtui vallankumous... miksi ei siis Krimilläkin.

      Asia ei ole yksinkertainen, mutta paljastaa venäläisten härskin tavan toimia. Samanlainen äänestys toimeenpantiin Virossakin vuonna 1940 - ja kas, samoin prosenttiluvuin ja samojen kummien valvomana (= venäläisten sotilaiden).

      Suomen kannattaisi pysyä erossa tästä kiistasta. Olkaamme nyt sitten liittoutumattomia, kun se on niin tärkeää.

      Poista
    9. Olin positiivisesti yllättynyt, kun puolustusministeri sanoi hiljattain, että jalkaväkimiinat ovat vielä varastossa.
      Edellinen presidenttimmehän vaihtoi ne venäläiseen kissaan ja oman kilpensä kiillotukseen tietyn hörhöporukan silmissä.

      Samuli

      Poista
    10. Onkohan Suomessa yhtään naista, joka pärjäisi presidenttinä miesten silmissä? Halonen on ainakin saanut osakseen kohtuutonta ivaa - en nyt tarkoita sinua, Samuli. Kuitenkin hän hoiti tehtävänsä ihan hyvin, ei huonommin tai paremmin kuin edeltäjänsäkään. Kyllä minusta Halonen olisi topakampi ylipäällikkö kuin Haglund, jos tämä olisi presidentti.

      Meggi-kissa toivottavasti voi paksusti. Ihan hyvä ystävyydenosoitus idän ja lännen välillä oli tämä kissaepisodi, vaikka olenkin salaa tyytyväinen siitä, että Sauli ei pokkuroi itään päin, vaan sanoo napakasti vastaan, kun kerran on sanomisen paikka.

      Poista
    11. Niinistö on nykyajan Mr Change, Lauri Relander tai Jermulan varuskunnan Hönö.

      Poista
  12. Palaan vielä tähän: ilmaisut "teititellä lähimpiään" ja "arvostaa lähimmäisiään" tarkoittavat aivan eri asioita.

    Olet oikeassa siinä, että viittasin pönötyskulttuureilla esim. saksalaiseen, ranskalaiseen ja brittiläiseen tyyliin puhutella toisia, etenkin ylempiään, tittelein ja arvonimin, sekä ennen kaikkea vaatia sellaista käytöstä. Hehän loukkaantuvat, ellei heitä kohtaan osoiteta rispektia.

    Ei siellä tulisi kysymykseenkään, että presidentti kulkisi lippis päässä ja verkkareissa työläisten torilla. Tai lähettäisi miehensä ostamaan bonuskupongilla alekahvia.

    Sinänsä tällä asialla - sinuttelu/teitittely - ei minusta ole suurta merkitystä, kunhan vain puolustan tätä rennonpaa tyyliä ihan periaatteesta. Vierastan virallisuutta ja rakastan roolittomuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapsa, en jakaisi tätä asiaa nyt jyrkästi kahtia, sillä eivät sinuttelu ja teitittely ole toistensa vastakohtia, vaan ne elävät rinnakkain samassa kulttuurissa. Toinen ei ole toiselta pois, ja samalla lailla kuin teitittely ei ole pönötystä, ei sinuttelu ole rentouden tai lähimmäisen arvostamisen tae.

      Sinuttelu/teitittely on pikkuasia, ei elämää suurempi. Molemmat kelpaavat minulle. Haluan kuitenkin korostaa tässä jutussa teitittelyä esimerkkinä pidättyvästä kulttuurisesta tavasta, jossa tietyissä yllämainitsemissani yhteyksissä arvostetaan tilaa ja aikaa, ei tulla heti iholle.

      Median haastatteluissa asiantuntijoiden ja poliitikkojen teitittelymuoto antaa sekä haastattelijalle että haastateltavalle viitekehyksen ja korostaa asiaa persoonan sijaan.

      Poista
    2. Samaa mieltä, osittain ainakin.

      Poista
    3. Kylläpäs tästä teitittelystä väännettiin kättä. Minäkin olen samaa mieltä siitä, että sinuttelu sopii Suomeen, enkä ole vaatimassa oikeasti teitittelyä takaisin muuta kuin noihin median haastattelutilanteisiin ja tilanteen mukaan joskus muulloinkin - luulen, että useimmilla pelaa tässä oma tyylitaju. Sen verran arvostan tietämistä, osaamista ja itsensä likoonpanoa yhteisten asioiden hyväksi, että itse kumarran kyllä syvään itseäni viisampien edessä ja lähestyn heitä asia, ei persoona edellä.

      Poista
    4. En nyt muista mainitseeko tämän jo joku, Iines itse vaikka, mutta teeveessä on alkanut olla nyt näitä teitittely-haastatteluja entistä enemmän.

      Mietin melkein aina, että onko haastateltava ehkä vaatinut sitä tai onko sitä edes kysytty häneltä.

      Poista
    5. Ylen kanavilla ja asiaohjelmissa näkyy teitittelyä, muttei systemaattisesti. Tarkistin juuri kaksi asiaohjelmaa, A-studion ja yhden aamutelevisoväläyksen, joissa toisessa asiantuntijaa teititeltiin ja toisessa sinuteltiin. Molemmilla oli mielestäni paikkansa. Varmaan ohjelman lähetysaikakin vaikuttaa. Myöhään illalla tulevissa on vähän viihteellisempi sävy ja niissä ei mielestäni ole samalla tavalla pyrkyä teitittelyyn.

      On vaikea uskoa, että joku ohjelmavieras vaatisi teitittelyä. Luulisin, että sinuttelun pyytäminen on tavallisempaa.

      Poista
  13. Helsingin Sanomat sortui tänään liialliseen vaatimattomuuteen, julkaistessaan Jane Erkon muistokirjoituksen vain vajaan puolentoista sivun mittaisena. Ilman muuta olisi olettanut, että vähintään kolme tai neljä sivua käytetään. Herranjumala sentään, hän oli sentään ihminen, joka tunsi mallimamma Eileen Fordin. Olisivat edes jättäneet sen pitkäaikaisen suurlähettilään postimerkin kokoisen muistokirjoituksen pois, siitäkin olisi vähän lisää tilaa tullut.

    (mitenköhän tämän aasinsilloittaisi teitettelyihin....hmmmmh...)

    Me Aatos, Te Jane, ukala pukala keihäs, Helsingin Sanomat.


    Tuossa tuli tuo suur- ja monipersoonien itsestään käyttämä meitittelymuotokin (Me, tsaari Alexander...)

    VastaaPoista
  14. Me minän sijasta onkin hassu juttu, koska sitä käytettiin itsestä, eli annettiin itse arvo itselle. Laila Hirvisaarellahan on melko tuore teos Me Keisarinna. Kertoo naisesta, joka kruunataan Venäjän keisarinnaksi vuonna 1762, Katariina II:sta.

    Keisarillisista piireistähän teitittelykin on lähtöisin. Jostain syystä sen suosio on viime vuosina kasvanut, mikä tuntuu jokseenkin kummalliselta aikana, jolloin sitä herkästi pidetään ulkokohtaisena. Juuri katsoin aamutelevisiota, ja ykkösen puolella teititeltiin Juha Sipilää ja Mtv:n puolella Ilkka Kanervaa. Muutama vuosi sitten kumpaakin olisi demokraattisesti sinuteltu. Mielenkiintoista.

    VastaaPoista
  15. En malta olla lisäämättä, kun Venäjästä tuli puhe, katsomaani uutisväläystä siitä, kun Fennovoima sai kuulla kunniansa Luulajassa järjestetyssä ydinvoimakeskustelussa. Suomea syytettiin, ihan oikein, siitä, ettei se olekaan päässyt suomettumisesta, vaan jatkaa idän nuolemista.

    Juuri näin. Miksi ihmeessä Suomi yleensä puuhaa uutta atomivoimaa, ja vielä veli venäläisen kanssa, joka ei hätkähdä omia tussahtelevia ydinlaitoksiaan. Suomi on tässä energia-asiassa vanhakantaisempi kuin muinoinen Neuvostoliitto. Kunpa jokin estäisi Pyhäjoen voimalan rakentamisen ja suomalaisten ydinvoimaihmisten marssin. Hävetti olla suomalainen, kun kuunteli ruotsalaisten huolta.

    http://www.hs.fi/talous/Fennovoima+sai+kuulla+kunniansa+Luulajassa/a1395033043076

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hesarin mukaan paikalla oli "vajaa satapäinen joukko" ja tv-kuvasta näki, että ehkä parikymmentä niitä oli.

      Christina M ei näköjään tiedä, ettei Pohjanlahden rannikon poroja suinkaan Tšernobylin takia ole lahdattu - siellä ei vain niitä ole pariin vuosisataan ollut muutenkaan.

      Mitä tulee ydinvoimalaan ylipäätään, niin Ruotsi voisi pitää sen vuonna 1980 kansanäänestyksessä tekemänsä päätöksen, että luopuu kokonaan ydinvoimasta vuoteen 2010 mennessä.

      Eipä luopunut. Vaan teki päätöksen 10 uuden voimalan rakentamisesta, tosin sillä varjolla, että niillä korvataan vanhentuvat. Hyvin venäläinen päätös.

      Putinjoen voimalasta sanoisin vain, että parempi näin päin - eli venäläisten rahat ja voimala Suomessa - kuin toisinpäin.

      Poista
    2. Tuossa uutisessa sanotaan, että "Pohjanlahden kunnat, kuten Kalix, Piitimen, Skellefteå ja Boden vastustavat kaikki voimalan rakentamista. Vastarintaliikkeeseen kuuluu lisäksi laaja ympäristöjärjestöjen yhteenliittymä ja useita poliittisia vaikuttajia. Myös Ruotsin ilmatieteen laitos on arvostellut Fennovoiman ympäristövaikutusten arviointia puutteista." Kaikki vastustajat eivät olleet paikalla, sillä heitä on muuallakin kuin Luulajassa.

      Niin tai näin, tuntuisi kuitenkin turvallisemmalta, että jokin muu taho kuin putinilainen veljeskunta osallistuisi ydinvoimalan rakentamiseen ja kustantamiseen, jos pykättävä on. Venäläinen tuskin antaa rahaa hyvän hyvyyttään. Mikähän sen hinta on?

      Poista
  16. Kansakoulussa (Hämis) sai pelätä paljon isompia tarkkailuluokan poikia, yksi oikein isokokoineni oli ihan kauhea. Kerran sille kuitenkin kävi huonosti, kun meitä pienempiä oli vaikka kuinka paljon ja hakkasimme sen niin, että lähti itkien pois.

    Ryssän kanssa sitä vastoin kannattaa aina olla välilöissä. Itse Lemmy Kilmister, sanoi 25 vuotta sitten: "Viime sodassa kuoli 20 miljoonaa venäläistä. Silti niillä oli tarpeeksi sotilaita voitonparaatiin"

    VastaaPoista
  17. Ruotsalaisille voi kyllä huoletta sanoa: "Turpa kiinni tai se turpoaa kiinni!"

    VastaaPoista
  18. Halosen Meggi-kissihän hoitaa tämän suhdetoimintapuolen. Halosesta voitaisiin muutenkin tehdän Venäjän-suhteitten kunniaylivaltuuttettu.

    Vaan Putinia emme tarvitse suomalaisen ydinvoiman rakennuttajaksi ja osaomistajaksi. Toivottavasti ruotsalaiset saavat kaadettua koko Pyhäjoen voimalahankkeen.

    VastaaPoista
  19. Minulla ei enää ole sodassa mitään käyttöä, koulutuksestakaan en muista kuin, että tykissä on putki eikä piippu. Voisin minä silti tykinammukseksi tarjoutua riittäväkaliberiseen kanuunaan, jos Ruotsi valloitetaan taka-ajatuksena Norjaan pääsy. Ruotsillahan me emme tee mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas on pystykorva. Ei koira, vaan sellainen torrakko, joka roikkuu Karin piirroksissa Römpän äijän seinällä. Minun on mallia 39 eli kuulu Ukko-Pekka. Tarkka kuin mikä - osun sillä edelleen 600 metrin päästä piippalakkiin.

      Ruotsia voisimme, tykkimies Riemu, käyttää reservaattina, jonne sijoitamme 60 000 tuhatta venäläistämme ja yhden venäläismielisemme eli Bäckmanin.

      Iskulauseemme olkoon "Raja Kalix-joelle" (jonne se muutenkin kuuluisi).

      Poista
    2. Norjan öljykentät halttuun otettuamme, meillä on rahaa ja löpöä riittävästi, että voisimme hyökätä vielä Islantiin. Siellähän ei ole kuin kiveä ja kylmä, mutta ihan piruillessaam; olisi siinä Haldurilla ja Hildurilla ihmettelemistä.Natostakan ei tarvitsisi välittää, kun uus-niorjalaisina kuuluisimme siihenkin.

      Poista
    3. Järjestäisimme tietenkin Islannin liittymisestä Stor-Ruijanmaan Waltakuntaan vapaan ns. putinilaisen kansanäänestyksen, jossa jokaisella isländarelle on vapaus äänestää "Jaa, iliman muuta" tai "No, mikä ettei", äidinkielestä riippuen.

      Natolaisetkin näkisivät, että vaihtoehtoina ovat Jaa- ja No-versiot.

      Poista
    4. Uuden Islannin Suurruhtinaskunnan kenraalikuvernööriksi nimittäisimme Meggi Halosen.

      Poista
    5. Minä voisin liittyä uudelleen elvytettyyn aseettomaan Lotta-järjestöön, ja Meggi olisi kenraalikuvernöörinä myös lottien pomo. Lottien tehtävänä olisi sotilaiden muonittaminen ja taisteluhengen nostatus.

      Poista
  20. "Pidättyvyys nähdään useimmiten kartettavana ominaisuutena. Minä alan itse olla sen sijaan hieman kyllästynyt kaiken pidäkkeettömyyteen. Ihmisen luontaista varautumista uuteen ja outoon tilanteeseen halutaan väkisinkin poistaa."

    Hyvin sanottu. Siitä voi loikata vaikka maailmanpolitiikkaan.

    Toivon eniten tällä hetkellä sitä, että tämä Krim-kriisi saadaan ratkaistua väkivallattomasti. Pidättäydytään siis liian äkillisestä toiminnasta, eikä tehdä hätäisiä päätöksiä joilla on liian tuhoisat seuraukset kaikille, meille ja teille ja heille, jokaiselle. Toivon pidättyvyyttä ja itsehillintää poliittisille johtajillemme. Ja miksei myös kansalaisillekin, koska nyt eletään jossain määrin veitsen terällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän niitä ruumiita olisi jo tullut, jos niitä tullakseen on.

      Ihan kuin Putin nauttisi vallastaan ja pitämästään pelistä. Hän ikään kuin on jossain korkealla ja säätelee pelinappuloita, ja koko maailma juoksee pää kolmantena jalkana. Putin taitaa nauraa partaansa.

      Poista
    2. Koska kuulun tähän "ei koskaan enää sotaa" -sukupolveen, niin jaksan kyllä ihmetellä sitä kepeyttä, jolla isot ja pienet kansat hurahtavat sotapsykoosiin ja kansalliskiihkoon.

      Jevtusenko runoili aikoinaan, että "Haluavatko venäläiset sotaa", ja väitti, että eivät takuulla halua - mutta niin vain valtaosa Venäjän kansaa hurraa silmät kiiluen, kun pienempää naapuria vähän kurmootetaan asevoimin.

      Luin Hesarista, että ukrainalaisia runoilijoita pakotetaan polvistumaan ja suutelemaan Venäjän lippua. Toivottavasti Jevtusenko pyörii nyt haudassaan.

      PS. Eilisen Hesarin mielipidepalstalla oli jonkun professorin kirjoitus "ikuisesta Venäjästä". Kannattaa lukea.

      Poista
    3. Emmä ajattele Putinia, erityisemmin. Jokaisella, joka haluaa nousta merkittäville valtapaikoille, täytyy olla vallanhalua.

      Ajattelen meitä vallattomia, paljon useammin. Ihmiset voidaan mainpuloida ja pakottaa, painostaa toinen toisiaan vastaan.

      Lähisukulainen kertoi venäläisvangista, jonka kanssa hän teki päivittäin maatalon töitä (vangithan olivat usein maatiloilla renkeinä sota-aikana) ja muisteli tätä hyvällä. Jos on yhtään jutellut sota-aikoina eläneiden kanssa ja juoksuhaudoissa ueita nuoruutensa parhaimpia vuosia eläneiden kanssa voi kuulla myös juttuja joita historiankirjat eivät tunne.

      Poista
    4. Sukulaisilla oli sodan aikana venäläisvanki renkinä, hänestä on valokuvia vanhassa albumissa. Minusta on jokseenkin selvää, että vankeja kohdeltiin taloissa ihmismäisesti ja jopa ystävällisesti. Sodan aikana kaikki kärsimykset olivat yhteisiä. Vankien kohtalosta ei tiedetty, ja heitä säälittiinkin. Ihmisyys voitti sodan keskelläkin, kun oltiin läheisissä tekemisissä keskenään.

      Vallanhalullakin on mittansa. Johtajilla soisi olevan missionaan muutakin kuin reviirin laajentaminen keinolla millä hyvänsä - onneksi näin yleensä onkin. Ja kyllä, Putin on väärä ja vaarallinen profeetta.

      Poista
    5. Kaikki tuommoinen, että jotakuta runoilijaa pyydetään suutelemaan valtaajamaan lippua, herättävät turhautumista, ei jaksa edes raivostua. Kaikkea me ihmiset sallimme. Jos kukaan ei hyväksyisi tuommoista, sitä ei tapahtuisi.

      Ihmiskunta on sisältä lopulta aika mätä. Miten se voi mennä niin, että yksi hullu pystyy tuhoamaan jopa miljoonia ihmisiä? Nytkin muu maailma, minä mukana, katsoo huuli pyöreänä Ukrainan tapahtumia. Jollakin tapaa alkaa miettiä, miten olisi suora toiminta tai Suomen osalta Natoon liittyminen. Pum pum vaan Kremlin palatsiin. Diktaattorit on tuhottava ennen kuin he tuhoavat maailman. Kyllä maailmassa demokraatteja hallitsijoiksi riittää.

      Poista
    6. Venäläisiä vankeja oli minunkin sukulaisillani töissä ja heitä kohdeltiin ja muisteltiin ihmisinä. Lemmensuhteitakin solmittiin ja jälkeläisiä syntyi.

      Eikö tämä kerro kuitenkin enemmän meistä suomalaisista kuin venäläisistä? Tiedättekö miten suomalaisia sotavankeja kohdeltiin Venäjällä?

      Poista
  21. Tuo runoilijoiden draagillinen lipunsuutelo vaikuttaa liikaa sotapropagandalle ollakseen totta. Ennen kuin toisin todistetaan, näin uskon. Olisivatko runoilijat tehneet tässä itseään tykö. Miksi putlerilaiset juuri heitä olisivat simpauttaneet?

    VastaaPoista
  22. Riku, en oikein usko, että Helsingin Sanomat kirjoittaisi propagandaa. Itse en sitä ole lukenut, mutta uskon kommentoijaa, Tapsaa. Onhan yksi ukrainalainen sotilaskin jo ammuttukin, ja kaikki on veitsenterällä. Kyllä tällaisessa tilanteessa onnistuu härskimpikin teko.

    Mutta siis, en ole lukenut läheskään kaikkea Ukraina-uutisointia. Lehdet ovat täynnä reaaliaikaista seurantaa, mikä panee minut lukemaan usein vain otsikon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä löysin jutun, joku runoilija oli facebookissa sanonut, että kehoittivat lippua pusimaan, mutta sanoi niille: "painukaa vittuun!"

      Poista
    2. Putinin mukaan venäläisiä sorretaan ja vainotaan Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Mutta ainakin tv-filmeissä näkee, miten venäläiset mätkivät erimielisiä. Millaisiahan filmejä Venäjällä näytetään?

      Totta tosiaan - olihan siitäkin tv-kuvaa, jossa venäläiset pakottivat jostakin talosta ulostulleet ukrainalaiset konttaamaan ihmiskujan läpi ja löivät ja potkivat konttaajia.

      Runoilijoiden lipunsuutelu sopii tähän kontekstiin aika hyvin. Roskaväelle tyypillistä käytöstä on vastustajan nöyryyttäminen.

      Poista
  23. Minä alan uskoa putinilaisesta kulttuurista mitä tahansa, ja sen lipun suuteleminen on tämän juuri lukemani uutisen rinnalla pikkujuttu:

    "Euroopan neuvostossa työskentelevä Venäjän edustaja Roman Kokorev ennustaa, että Venäjän yhteyteen palaavat vielä niin Suomi kuin Alaskakin.

    - Seuraava askel on koko Moldova ja koko Ukraina. Ja sitten kaikki muut entiset Neuvostoliiton alueet, Venäjä yhdistyy ja keskittyy, kuten aina ennenkin, Kokorev kirjoitti Facebookissa.

    Kokorev kävi keskustelun ukrainalaisen opiskelijan Polina Hodorohin kanssa, ja Hodoroh puolestaan laittoi keskustelun sisällön julkiseen jakoon.

    - Venäjän henkinen ja sotilaallinen voima nousee uudelleen kaikessa mahtavuudessaan, palautuu Alaska, Baltia, Puola ja Suomi, kaikki nämä ovat venäläisiä alueita, osa Venäjää, Kokorev kaavaili.
    " (I-S)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eurooppa tarvitsee sodan. Menee niin huonosti raha-asioissa, että rahamarkkinat tarvitsevat sodan. Yli 11 miljoonaa työtöntä on liikaa, mutta he ovat hyvää tykinruokaa.


      Poista
    2. Mistähän toimittja taas jonkun pystyynpaskannetun Kokrevin löysi haastateltavaksi. Eikä pidä ymmärtää minua väärin, Purin on juuri se mikä hän on. KGB:n takarivin eversti, joka jostain syystä sai tukevan otteen Jeltsinin munista.

      Poista
    3. Eurooppa tarvitsee sodan?

      Venäjähän tässä uhittelee ja muu Eurooppa koettaa rauhoitella ja välttää sodan. Pitäisikö yhden fasistin antaa huseerata rauhassa vieraan valtion alueella?

      Tuo Roman Kokorev kirjoitti asiat julkisessa viestimessä, käsittääkseni Facebookissa, josta muuan tyttö jakoi ne eteenpäin. Kokorev on Euroopan neuvostossa työskentelevä Venäjän edustaja. Hänen kannanottonsa on tietenkin yksityinen, mutta yksityinenhän on mitä suurimmassa määrin yleistä, etenkin kun se arvovaltaisesta suusta ulosannetaan. Ei liene ajatustensa kanssa luokiteltavissa vain höpsöksi yksityisajattelijaksi.

      Poista
    4. "Obozrevatel.com-lehden saamien tietojen mukaan Kokorev ei kuitenkaan ole Venäjän virallinen edustaja Euroopan neuvostossa ja hänellä arvellaan olevan henkilökohtaisia ongelmia, jotka ovat vaikuttaneet hänen kommentteihinsa. Kokorevin nimeä ei löydy myöskään Euroopan neuvoston venäläisvaltuuskunnan listalta. --- Izak-instituutin sivuilta hänen henkilötiedoistaan löytyy myös maininta, että hän on työskennellyt vuonna 2011 Euroopan neuvostossa ja vuonna 2008 Venäjän presidentin hallinnossa, kummassakin harjoittelijana" (Iltasanomat)

      Poista
    5. Virallisista tiedoista löytyy maininta, että hän työskentelee Venäjän hallituksen alaisessa oikeustieteellisessä instituutissa vanhempana tutkijana ja on perehtynyt kansainväliseen julkisoikeuteen (I-S). Ja Euroopan neuvostossa hän on siis ollut. Harjoittelijakin voi olla perehtynyt asioihin. Tuo "hänellä arvellaan olevan henkilökohtaisia ongelmia" voi olla tietenkin totta, mutta siitäkään ei ole takeita.

      Monenlaisia tietoja hänestä liikkuu, mutta kyllä ainakin minulle on alun alkaen selvää, ettei hän edusta Venäjän valtakunnan virallista kantaa, vaan esittää omia mielipiteitään.

      Yksityisillä mielipiteilläkin on vaikutusta, kun ne lausutaan äärimmilleen jännittyneessä maailmanpoliittisessa tilanteessa julkiseen mediaan. Ihan tavallinen Venäjän kansalainen Kokorev ei siis ole, ja on aika helppo selitys kuitata puheet sillä, että sanojan päässä viiraa.

      Poista
    6. Mauno Koivisto ei aikanaan sanonut: "provosoitukaa, kun provosoidaan!"

      Yksittäisten ihmisten mielipiteillä ei ole, eikä pidä olla, mitään merkitystä tässä maailmassa.

      Poista
    7. Ei Putinin Krimin valtaus ollut provosointia, vaan silkkaa ryöstöä.

      Yksityinen on mitä suurimmassa määrin yleistä. Luoja varjelkoon minua elämästä maailmassa, jossa joukkovoima runnoo pienen ihmisen äänen alleen rautasaappaillaan.

      Poista
    8. Rautasaapas, sandaali, avokas tai pelkkä lättäjalka, mitä sillä on eroa?



      Poista
    9. No ei kai mitään.

      Luoja varjelkoon minua elämästä maailmassa, jossa joukkovoima runnoo pienen ihmisen äänen alleen sandaaleillaan.

      Poista
  24. Niinhä hyö ryssät 30.11.1939 kans aattelivat...

    VastaaPoista
  25. Ho, ja suomalaisten Johtajien märkäuni oli Suur-Suomi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä joidenkin, mutta vasta Talvisodan jälkeen.

      Ja ellette tiedä, niin Talvisota syttyi siksi, että Hitler antoi Stalinille vapaat kädet Suomen suhteen 23.8.1939.

      Poista
    2. Semmosia ne Suuret Johtajat ovat. Kansalaiset saattavat kuitenkin toimia toisin...sekin on nähty.

      Poista
  26. Suomi ja Kiina olis hyvviä rajanuaapureita. Jo vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vaan voida olla.

      Ei voida olla paljon muutakaan sille, että ollaan pikkuruinen valtio jäämeren rannalla, pohjoisen navan tuntumassa. Täysin merkityksetön ja tuntematon pikkuinen pläntti maapallolla, hyvin monille maapallon asukkaille.

      Poista
  27. Minusta on aika yllättävää, että pasifistina alan kannattaa liittymistä Natoon, kiitos Venäjän uhittelun. En silti usko sotaan enkä väkivaltaan, vaan mieluummin siihen raamatulliseen ohjeeseen, että käännä toinenkin poski ja vastaa pahaan hyvällä.

    Olen aika järkyttynyt orastavasta uudesta mielipiteestäni. En luota Venäjään enkä suomalaispoliitikkoihin yhtään. Stubbkin juuri sanoi aamutelevisiossa, että meillä on erinomaisen ystävälliset välit Venäjään ja suhteet ovat loistavat. Huhhuh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin havainnut, että monet rauhaa rakastavat kansalaiset, jotka ovat aina väittäneet, ettei meitä uhkaa sotilaallinen hyökkäys, vaan oikeat uhkamme ovat terrorismi ja ilmastonmuutos,

      ovat nyt tässä tilanteessa tolaltaan ja laukovat niin sotaisia mielipiteitä, että tällainen vanha jermukin, joka jaksaa jankuttaa vahvan maanpuolustuksen tarpeesta, toppuuttelee pahimpia primitiivireaktioiden ryöpsähdyksiä.

      Ainoa faktahan on se, että Venäjä on edesauttanut armeijansa avulla Krimin (jonka asukeista enemmistö on venäläisiä) eroamista Ukrainasta ja liittymistä Venäjään, ja tämä tapahtui aika verettömästi.

      Valtauksen toimeenpanon aiheutti ja ajoitti Ukrainassa tapahtunut vallankeikaus.

      Muu on spekulaatiota.


      Poista
    2. Sodan tai siihen verrattavien tapahtumien ensimmäinen uhri on totuus. Tuohon Tapsan maailma-analyysiin lisäisin, että sangen ikävää on, että maailma on edelleen jaettuna etupiireihin. Asia ei kuitenkaan poistu silmät ummistamalla tai tasajalkaa hyppimällä, minkäs isoille mahtaa. Onhan se selvä, ettei Venäjä voinut sallia Sevastopolin menemistä nato-leiriin. Capiche?

      Vai meinaa Iineskin laittaa nuoret miehemme kuolemaan sotiin ympäri maailman, en minä tuota pasifismiksi kutsuisi.
      Kalliiksikin se käy, sovitaanko, että kannattajat maksavat eniten? Minä meinaan edelleen tehdä sen nyt jo tosiasiallisesti täysin merkityksettömän teon, että jos Suomi liittyy natoon, minä ilmoittaudun siviilipalvelusmieheksi. Kas kun ei varsovan liittoon, saatana!

      Poista
    3. Minä koetin sanoa, että pasifismini on koetuksella, enkä suinkaan kutsunut ristiriitaista oloani pasifismiksi. Jos Venäjä pakottaa pienempänsä tilanteeseen, jossa on tehtävä kipeitä valintoja, ne on tehtävä. Ei siitä valitsijaa voi syyttää, vaan sotaisaa ja fasistista uhittelijaa.

      En minä itseäni säästäisi, jos olisin mies ja sotilaan ikäinen. Voisin uhrata henkilökohtaisen kauniin aatteeni, jos näkisin, ettei sillä ole sijaa maailmassa. Mikä minä olen vaatimaan, että itse saisin pitää kauniit pasifistiset unelmani, jos maailma ryskyy ympärilläni ja kaikki murtuu?

      Poista
    4. Minun täytyy myöntää, että tavattomasti ihailen Paavo Nurmen ehdottomuutta. Hän kieltäytyi sotilasvalasta ja meinasi joutua siitä todelliseen liriin. Ei hän mikään pasifisti ollut, tai maanpuolustuksen vastustaja. Hän kieltäytyi, koska sanoi siinä luvattavan niin suuria asioita ("kaikkialla ja kaikissa tilanteissa..."), ettei hän kykene niitä pitämään. Ja hän pitää aina kaiken, minkä on luvannut.

      Poista
    5. Hyvin erikoinen persoona Nurmi tuntui olevan lukemani mukaan. Tulee mieleen jopa vähän autistinen henkilö, lahjakas, mutta ykstotinen, joka ottaa sanat kirjaimellisesti. Vaikea lapsuus hänellä oli, ja se on tietenkin muokannut hänen luonnettaan.

      Poista
  28. Silloin puhtaimman amatööriurheilun aikana kilpailujen järjestäjä maksoi kerran Nurmelle vähemmän kuin oli sovittu. Maksun joutui pulittamaan etukäteen, koska kyseessä oli tähdistä kaikkein suurin.

    Nurmi laski matkan hyvin tarkasti ja keskeytti juoksunsa täsmälleen siinä kohdassa, jossa maksu hänen laskelmiensa mukaan loppui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa nihilisti mieheksi. Olisi kannattanut jättää juokseminen niille, jotka tekivät sitä sydämestään, ilolla.

      Poista
    2. Kysymys on katsojien ilosta ja he eivät sitä vähäpätöisemmän juoksijan jolkotteluista olisi saaneet. Yleisöt olivat siihen aikaan uskomattoman isoja, kymmenen tai kaksikymmentätuhatta, suurin osa maksaneita, oli sangen usein katsomassa juoksua. Tänä päivänä moni ei lähtisi vakka kotoa haettaisi ja kaikki piffattaisi.

      Minä olen muuten nähnyt, kun Lasse Viren kohautti kansaa Helsingin maailmankisoissa juuri ennen Montrealin olympialaisia. Munchenin jälkeen hän ei paljoakaan kilpaillut ja mitä kilpaili, sijoitukset olivat heikkoja. Mutta sieltä se sitten tuli:"Se on ihan karmean kovassa kunnossa, voi jumalauta, se voittaa ylivoimaisesti!"

      Poista
    3. Sittenhän synti oli sitäkin suurempi, kun sirkushevonen oli raahattu paikalle viihdyttämään yleisöä ja hän jätti homman kesken. Vähän sama juttu kuin jos sänkyhommissa mies jättäisi leikin puolitiehen...

      Poista
    4. Näitä voi katsoa haluamastaan näkökulmasta. Minua Nurmen periaatteellisuus viehättää erityisesti kun ajattelee nykyajan ihanteettomuutta, nihilismiä ja kyynisyyttä. Sitä, jota itsessänikin usein tunnen.

      Paavo Nurmi on suomalaisista urheilijoista suurin, Lasse Viren minun elinaikanani vaikuttaneista. Lätkynpelaajat voivat minun puolestani lätkytellä aivan rauhassa.

      Poista
  29. Ei niitä dopinki nappeja tarvinnut maakunnallisia kisoja varten ottaa. Niissä pärjäsi vaikka ei olisi juossut. Kyllä Vireeni sen tiesi ja hiihtoliitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urheilu kamppailee kaksinaismoralisminsa kanssa, mutta mikä olisi sellainen inhimillisen tominnan ala, jossa ns. epäreilut keinot eivät olisi käytössä? Musiikki, kirjallisuus, tieteet, taiteet, eikö laakeriseppeleet usein mene "ulkomusiikillisin keinoin" hankitusti.



      Mitä Vireniin tulee, en oikein
      ymmärrä mihin hän olisi voinut syyllistyä lakien, sääntöjen tai edes moraalin kantilta katsoen. Jossain joku väitti Kaarlo Kangasniemen syyllistyneen kepulikonsteihin. Väite on paitsi naurettava, myös törkeä. Kulta-Kalle on avoimesti kertonut anabolisten steroidien käytöstään, mutta aivan ääliö hän olisi ollut, jos ei olisi silloin tieteen viimeisintä ja aivan sallittua keinoa käyttänyt.

      Poista
    2. Vastuu dopingeista ei ole minusta urheilijan, ei ainakaan yksin hänen, vaan sen valtavan taustasysteemin, joka käyttää häntä, tekee hänestä kilpailevan koneen. Eihän joku puoli-infantiili Kimi Räikkönenkään olisi mitään ilman organisaatiota. Jos se käskisi hänen napata jotain, niin kaipa Räikkönen nappaisi.

      Poista
    3. Räikkönen ei ole puoli-infantiili. Hän on hyvin lahjakas ihminen, tietysti omalla alallaan, niinhän kaikki lahjakkaat ihmiset ovat.

      Poista
    4. po. "tietysti vain omalla alallaan

      Poista
    5. Etteikö olekaan puoli-infantiili? No, anteeksi sitten, se oli hurja heitto ja minun tyhmyyttäni. Jostain olen saanut väärän käsityksen Kimi Räikkkösestä. Tottakai hän on lahjakas, ei tyhmä pärjäisi kilpailuissa.

      Poista
    6. No, sanoppas minulle joku toinen puoli-idiootti (sitähän sinä tarkoitit?) joka tienaa n. 17 miljoonaa per vuosi?

      Aika tyhmää.

      Mutta esimerkiksi Austraaliassa noin 2 promillea ihmisistä tuntee Sauli Niinistön (ehkä nyt liioittelen?), Sibeliuksen tuntee 2 prosenttia. Mannerheimia ei kukaan. Eikä Johanna Tukiaista (onneksi).

      Mutta Kimi Räikkösen tuntee n. 34%.

      Aika infantiilia?

      Poista
    7. Luulen, että tunnettuus ei johdu Kimi Räikkösestä, vaan siitä että lajilla on niin paljon seuraajia. Huiput tiedetään seuraajien keskuudessa ja myös ei-seuraajien, koska heistä kirjoitetaan isoja lööppejä kaikkialla maailmassa.

      Sama tunnettuus koskee jalkapallon huippuja. Laji on ehkä suosituin kaikista urheilulajeista maailmassa, ja sen huiput tiedetään laajemmin kuin vaikka jääkiekkosankareista Teemu Selänne.

      Poista
    8. Äläpäs nyt kiemurtele! Tämän meidän keskustelumme jälkeen (koska tunnen monta kenguruihmistä jotka lukevat blogiasi) Räikkösen tuntee nyt jo 35% ausseista.

      Ihmisten tunnettavuus siis johtuu siitä että heidät tunnetaan? (En oikein ymmärrä logiikkaasi että tämä ei pidä paikkaansa? Tai että joitakin toisia ihmisiä ei tunneta sen takia että heitä ei tunneta?)

      kaikella hellyydellä, mikiksesi

      Poista
    9. Sitä paitsi - ja tämähän tässä tärkeintä on - Idiootti Räikkönen ansaitsee n. 17 miljoonaa euroa vuodessa omilla ansioillaan! Siis, omalla lahjakkuudellaan. Ei, esimerkiksi, että olisi perinnyt jotain, joltain.

      Kyllä on infantiili-idiootista kyse. Tai ainakin Täytyy olla! (Kuka tahansa tietysti tommoiseen pärjäisi. Pyh. Jos vaan viitsisi.) - Ps. Joskus te, keskiluokkaisesti ajattelevat sievistelijät (rikua en nyt tarkoita!) olette kummallisia? Enkä tiedä, miksi?

      Poista
    10. Räikkös-ihmisen tunnettuus pohjaa siihen, että formulaurheilu on määrällisesti ehkä maailman katsotuin urheilulaji televisiossa kautta maailman jalkapallon rinalla. Tottakai lajin näkyvyys koko maailman mediassa lisää kilpailijoiden tunnettuutta.

      Esimerkiksi Espanjassa jokin GP-kisa oli jalkapalloakin suositumpi tv-ohjelma jutussa, jonka löysin hieman guuglailtuani. Sama suuntaus on esimerkiksi Saksassa omien havaintojeni mukaan. Kaikki katsovat formulakisoja ja tietävät Räikkösen, kuten muutkin formulakuskit.

      Tottakai Räikkönen on lahjakas lajissaan, mutta ajattelin ihmistä kokonaisuutena, hänen maailmaansa. En ole kuullut hänen sanovan koskaan mitään, mikä ei liittyisi automaailmaan. Kyse on tietenkin myös minun ahtaasta pääkopastani.

      Poista
    11. Kannattaa huomata, että Räikkönen on yksinäinen susi - hiemen Paavo Nurmen tapaan - jota ei pompotella. Siihen ei pysty media, ei kansa, ei kaverit, ei pomot, ei järjestöt.

      Puhetyylin ei pidä antaa hämätä. Nykäsen Masaa voi hyvällä syyllä kutsua puoli-infantiiliksi, mutta ei Räikkösen äidin poikaa. Hän ei pokkuroi, eikä kalasta suosiota, ei kadu rellestämisiään.

      Tuskin hän mikään intellektuelli on, mutta ei tyhmäkään. Harvinaisen selväjärkinen suomalainen jätkä, jonka päätä ei kaikki koohotus ole sekoittanut.

      Poista
    12. Niin, ei se Räikkösen vika ole että formula 1-kkösiä pidetään paskaurheiluna. (Miten se, tosiaan, hänen vikansa olisi?) Mutta kyllä hra Kolehmainenkin saa tehdä hikipäissä töitä sata vuotta että ansaitsisi saman verran kuin Räikkönen puolessa vuodessa. - Eikä se tietenkään Kolehmaisen vika ole. Tai Räikkösen.

      Poista
    13. Okei, ostan selityksenne, koska ne ovat uskottavia. Myönnän, etten taida tuntea Räikkösen persoonaa ollenkaan.

      Minua ei ehkä kiinnosta autourheilu siksi, että ihminen on siinä piilossa koneen sisällä, kone on lopulta pääasia. Mutta siis ihminen toki konetta käyttää.

      Poista
    14. Mikis laski päis... siis päässään yllättävän hyvin!

      Räikkönen tienaa vuodessa 20 miljoonaa euroa eli 0,5 vuodessa 10 miljoonaa. Kolehmaisen olisi siten tienattava vuodessa 100 000 euroa, joka on jäähdyttelevällekin mainosmestarille toki helppo juttu... mutta sitä siis seuraavat 100 vuotta putkeen... hmmm... arvioin, että Kolehmainen on nyt taipaleensa puolivälissä?

      Poista
    15. Olen shakinpelaaja, Tapsa. Osaan automaattisesti laskea erilaisia asioita. Myös väärin.

      Poista
  30. Urheiluun ynnä muuhun reippailuun en osaa ottaa kantaa... paitsi ehkä kävelyyn, kun olen kanta-astuja. (Sanan laajemmassakin merkityksessä. Oikeastaan.) Mutta deedeeärrän partaiset naiset ne vasta viskasivat kiekon jumalattoman kauas! ja työnsivät keihästä ja heittivät kuulaa kans "jumalattoman kauas"! (Tai tämän taisin jo äskenkin sanoa?) Voi olla ettei niitä maailmanennätyksiä rikota kuin vasta Universiadeissa jotka käydään Kuussa? Tai Marsissa.

    Ei, älkää peljästykö, en tule tänne (taas) häiriköimään. Aion pysytellä alle kolmen promillen mielentilassa. - Tosin niinhän minä aina ennenkin olen aikonut pysyä... No, ihminen on joskus käsittämättömän heikko, etenkin sielultaan, vaikka fyysisesti olisi pelkkää Takkirautaa.

    Ps. Tapsan analyysit Krimin tapahtumista ovat sen verran järkeenkäyviä että en minä ainakaan niihin omia mausteitani halua lisätä. "Muu on spekulaatiota".

    Pss. En ollut ennen kuullut tuota Nurmen juttua, Riku, se lisää kunnioitustani ko. ukkoa kohtaan. Vanhhemmiten, jo sairaalasänkyyn sidottuna, hän oli hyvin hyvin katkera ihminen; hän oli esimerkiksisitä mieltä että sairaanhoitajat tahallaan pudottelivat häntä sängystä lattialle. Mutta eniten häntä korvensi (= kyrpi) se että oli joskus juossut. "Se oli aivan hukkaan heitettyä aikaa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paavo Suuri -oopperan viimeiset sanat olivat: "En juoksisi askeltakaan, jos osaisin lentää." Haikeaa, kaunista.

      Poista
    2. Mikis, enemmän täällä peljästytään sitä, ettet tulisi tänne enää. Et sinä häiriköi eikä täällä tarvitse mieleipiteitä esitttää. Sivurönsyt ovat kivoja. Sitä minä hieman sureksin, että sanot niin usein, että tuohon minä en ota kantaa. Vähän sama kuin joku laittaisi ruokaa, ja joku toinen sanoisi kokille, että tuota minä en syö.

      Poista
    3. Katkeroitunuthan Nurmi loppuvuosinaan oli, mutta mielenkiintoista on arvailla siihen johtaneita syitä. Periaatteen mies kohtasi maailman täydellisen periaatteettomuuden. Eikä suosio, ei menestys, ei edes miljonääriys auttanut luultavasti täysin mustavalkoisesti asiat nähnyttä ihmistä.

      Onhan se jälkikäteen pirun komeaa, että 70-vuotispäivänään suostui haastatteluun, kun haastattelija oli tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Järjestys se sentään pitää tässäkin maailmassa olla.

      Poista
    4. Tänään kirjoitin jotain sellaista jota tarkoitin, jota haluaisin sanoa, myös täällä. Mutta kun en kehtaa - ja se nyt kai ei olisi soveliastakaan - kopioida sitä Annikilta. Te... (jotka ette välitä minusta, tai välittäsitte) lukekaa Annikilta.

      Ps. wwwwwwww:t saatte itse löytää. jos löydätte. (piru vie)

      Pss. Valtion Virallinen Tarkastaja (ex-lottoarpoja) tulee ja tarkastaa minut. Tulee ja työntää suuhuni lakmuspaperin. (Katsomme vähän aikaa sanattomasti toisiamme.) Hän rikkoo hiljaisuutemme sanomalla: "narskuttappas nyt hampaittasi". Ja minä, totta kai, narskutan. Hän tutkii mittariaan - kauan ja hiljaa - ja sanoo sitten: "2,9 promillea". (Ja levittää kätensä kuin maalin hylännyt erotuomari. Tai kuin Jesus Christo joka seisoo Corcovado-vuoren päällä. Tavattoman Yksin.)

      Poista
    5. Valitan, ettei osoitetta enää löydy. Poistin Annikin tuosta sivupalkista kun arvelin, ettei hän halua olla meikäläisen blogissa. Hän oli poistanut jossain vaiheessa minun blogini omasta sivupalkistaan. Syytä en tiedä, mutta eiköhän se ole pätevä.

      Poista
    6. Ei saa antaa väärää todistusta. Tai ihmisille tietysti saa antaa, niinhän hekin antavat, mutta ei Jumalille. Jumalat ovat tosikkoja.

      http://annikin.blogspot.fi/

      Poista
    7. Mitä väärää todistusta, Mikis? Nyt putosin kärryiltä.

      Poista
    8. Aikoinaan, kun eräs blogikolleegasi - joka suhtautuu sinuun ERITTÄIN negatiivisesti, ja on tottakai nainen, ihmetteli sitä että "tietyt kirjoittelijat haluvat päteä vain iineksen blogissa, pyh". Hänen mielestään "lahjakkaat kirjoittajat" menettävät näin merkityksensä. No, koska kyse hänen mielestään oli "lahjakkaista kirjoittajista", en ottanut siitä nokkiini, kyse ei ollut voinut olla minusta. - Mutta minusta kiva on täällä olla. (Jossain muualla voi päteä, minäkin päden jossain muualla. Aina välillä.)

      Poista
    9. Ai niin, kysyit minulta jotain?
      En minä voi kysymyksiin vastata.
      Jos vastaisin, niistä syntyisi lisää kysymyksiä.
      Tavallaan, kuin lankakerä.
      Se on toivotonta. (Sitä kissakaan enää selvittäisi.)

      Ps. Huomenna lopetan Haavikon lukemisen!

      Poista
    10. Olenkin joskus miettinyt, miksi olet täällä Mikis, muualla Mikko. Tänne on usein tultu näkymätön kaapu yllä. Jollain tavalla se on äärimmäisen mitätöivää.

      Minua alkaa tämä mitätöiminen - en puhu sinusta - kyrsiä niin paljon, että motiivit kirjoittaa tänne alkavat olla vähissä.

      Poista
    11. Voi rakas, älä nyt kaikkea käsitä näin väärin! Sinulle olen mikis, koska olen ollut sitä täällä ijät ja ajat. (Muuten olen sinulle Mikko, tietenkin.) Olisin enemmänkin. Mutta kun et.

      Lähdetään, kun tulee kevät, Boråsiin. (Lähdettäisiin?)

      Poista
    12. Ps. Osaan ajaa Toyotaa helvetin hyvin. Sitä Sinun ei tarvitsisi pelätä. Ruotsin moottoritiet ovat minulle sitä paitsi tuttuja. Osaan olla myös hiljaa, hiljaa oleminen on minulle luontaisinta. Samaa arvostan myös muissa ihmisissä.

      Ts.,meistä kehkeytyisi kohtuullisen siedettävä avopari? (Aina välillä vaan sinkoilisimme toisillemme silmistämme salamoita. Kuin hyönteiset joita ei tunne. Ja siksi niitä ihmettelee.)

      Poista
    13. "tietyt kirjoittelijat haluvat päteä vain iineksen blogissa, pyh"

      Harva täällä pystyy pätemään (tai 'pystyy päteä'). Vaikka miten terävästi yrittää esittää lopullisen totuuden jostakin, niin eiköhön joku - usein itse Iines - kehtaa väittää vastaan ja tökätä ohimennen ajatusrakennelmalta jalat alta.

      Minä ainakin jäsennän kirjoittamalla ajatuksiani. Aika usein kun olen kirjoittanut jämerästi jostakin asiasta, toteankin etten itse asiassa olekaan tuota mieltä tai että voi sen noinkin ajatella, mutta voi sen ajatella toisinkin.

      Krimin kriisissäkin tavallaan ymmärrän venäläisiä. Mutta venäläisetkin voisivat joskus katsoa asioita muidenkin näkökulmasta - ja korjata myös omat tekemänsä vääryydet.

      Poista
    14. Samaa kuin Shakespiere (kirjoitinkohan tämän nimen nyt oikein?) kuolinvuoteellaan olisi voihikinut että "voi vittu minkä takia mä ne näytelmät kirjoitin! ei olis kyllä pitänyt".

      No, monen muun näytelmäkirjailijan kuolinvuoteella tämä olisi ollut kyllä hyvin ymmärrettävä repliikki. (pakko tämäkin oli sanoa)

      Poista
    15. Äh, tällä vastasin itselleni. Kysymykseen jota en ääneen edes esittänyt. - En siis vastannut sinulle Iines, tai sinulle, Tapsa.

      Poista
    16. Älä yritä vesittää: vertasit minua Shakespeareen!

      Poista
  31. Mutta tämähän on Paavo Haavikkoa! Ei Nurmi noin sanonut!

    Luin juuri, tai sata sivua on vielä kesken, Haavikon 2013 julkaistua kaksoiselämänkertaa. (Ennenkirjoitettua, mutta täydennettyä.)

    Hänen runonsa ovat minusta käsittämättömän merkityksellisiä!
    Välillä niitä on vaikea käsittää, mutta kun käsittää - edes vähän - tulee lämmin olo. (Ja kun joku aina joskus, kriitikko tai muu perkele, aina välillä selittää mistä on kyse... heti tajuaa, että AI!
    Aivan upeita assosiaatioita! - Tai kun en itse ole runoilija, ajattelen että ne ovat 'assosiaatioita'.

    Sitä paitsi Haavikon aforismit ovat vertaansa vailla. Olen lukenut Samuli Paroseltakin. Silti!

    Poliittisesti olen aina ollut eri mieltä kuin Haavikko. Mutta Silti! (Äsh.)

    Ps. Tämä nyt ei mikään helmimäisin Haavikon aforismeista ole - en viitsi toistaa niitä mistä on tullut jo "aikamme sananlaskuja". Tämä minua huvitti koska olen amatööribiologi:

    "Mies ja nainen ovat jotenkin eri lajia mutta silti niin lähisukulaisia että pystyvät lisääntymään yhdessä." - Ja paino on sanalla 'yhdessä'. (Sillä kaikki elämän ja kuoleman kysymykset joita mies ja nainen eivät ole yhhdessä ratkaisseet ovat saaneet näennäsratkaisunsa tai jääneet ratkaisematta, uusia kysymyksiä synnyttäen.)
    Tämä on minusta haikeaa, ja kaunista.

    VastaaPoista
  32. Sitä paitsi syön mitä tahansa ruokaa, iines, en minä kieltäydy. (Olen nähnyt myös nälkää. Mutta enemmän kyllä kärsinyt janosta.) En minä ketään halveksi, en tavallaan osaa, jos joku minun mielestäni esittää väärää mielipidettä niin eihän se hänen vikansa ole. Se on hänen ansionsa. (Huomaa, että olen viimeaikoina lukenut Haavikkoa!) Mutta oikeasti: jos ihmisellä on mielipide, niin se on hänen; mikä minä olen väittämään että se ei olisi? - Ei mikään asia ole, ainakaan matemaattisesti, oikea, ellei sitä sellaiseksi todisteta.

    "Kaikki muu on spekulaatiota".

    VastaaPoista
  33. Tarkoitan, että mielipiteiden todistaminen oikeaksi on turhaa. (Ja siinä mielessä järjetöntä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin, paitsi turhaa, myös mahdotonta.

      On aiheellista pyrkiä erottamaan toisistaan faktat ja mielipiteet. On myös tärkeää olla pitämättä esitettyjä faktoja mielipiteinä. Ja toisinpäin: mielipiteitä faktoina.

      Poista
    2. Tuossa ylempänä otin kantaa tähänkin. Asiat voi nähdä niin eri tavoin. Lähes aina ihmiset/kansat näkevät ne omalta kantiltaan - huomataan kun itselle on tehty väärin, mutta ei olla huomaavinaan kun itse on tehnyt toisille väärin. Narsisista käytöstä.

      Poista
    3. ...mutta minä tykkään iineksestä. haluaisin painaa pääni hänen vatsaansa vasten ja kuunnella kun se murisee. (murisevathan jääkarhutkin)

      Poista
  34. Kaikki merkityksettömästi tehty on järjetöntä. Elämä on järjetöntä. Siinä sen merkitys. Ajattelppa vaan miten ihmiset löytävät toisensa, ja sitten pariutuvat: ei se argumenttien kautta etene. Ei, minun mielestäni. Ei, ihmiset vaan jostain syystä äkkiä lätkähtyvät toisiinsa... ja se siitä sitten! Tanner saattaa tömistä, aitaa kaatua, ja sen sellaista. Mutta äkkiä ollaan, vauva toisen (yleensä äidin) käsivarrella ja hymyillään "Me Vitun Naiset" -lehden valokuvaajalle. - Taas on yksi akateemisesti sivistynyt kottaraisperhe löytänyt pesänsä.

    Minusta tämä tämmöinen on kutkuttavan kivaa!

    VastaaPoista
  35. Asiat, jotka käsittää, käsittää väärin. Minä en ymmärrä että elämä olisi muuta, voi se ollakin, mutta sitähän nimenomaan ei siis ymmärrä. Keväällä linnut tulevat tänne parveina, syksyllä he lähtevät, yhtä isoina. Minä luen lehtiä, ajattelen huomisia asioita jotka tapahtuivat eilen, maailma on niin rakennettu. Filosofia on vittuilua mutta mitä sen väliä. Isäni, minua vanhempi, veti muikkuverkkoja Ryttylän selällä; hänestä on valokuva. Äitistä taas en muista mitään. Ja onko sillä merkitystä, ei varmaankaan. Tykkään naisista joita nussin, tai sitten en, mitä siitä, ei minustakaan kaikki tykkää. Se... että yhdestä hänestä sitten tuli Yhdys Valtaiden Presidentin Vakiopano, ei se kyllä minusta kiinni ollut. Tai siis en minä vastaankaan ollut...(hyvä että pääsi Tuuliasta irti. sen kommerverkeistä.)

    VastaaPoista
  36. Tanner tömisee ja aitaa kaatuu, kun ihmiset panevat, mutta miksi vanhana mielisairaalassa nälkään kuollut, Helsinki-kuvien mestari Signe Brander ei kelvannut kirkkomaahan haudattavaksi? Miksi joutui mielisairaalaan, kun ei ollut henkisesti sairas?

    Museovirasto julkaisi paljon palstatilaa saadusti Signen Helsinki-kuvat internetissä. Sopivat hyvin postimerkkeilijälle, pieniä ovat. Loistavasti kuvia näkee tästä valokuvaajasta kertovassa dokumentissa. Eikä tarvitse Helsingistä kiinnostunut olla katsoakseen, harvoja niissä esiintyviä rakennuksia enää edes on. Ihmiset, elämä, ajankuva, silloiset rakennukset niissä ovat mielenkiintoista. Kuvia vuosilta 1907-1913, ajatelkaa, Suomi ei ollut edes itsenäinen silloin. Dokumentissa heräävät ihmiset henkiin, kun kuvat ovat isoja, niihin zoomataankin, näytetään yksityiskohtia. Pikkupojat keskittyneinä kalastamassa, - heidän kaikkien muistokin on luultavasti jo maan päältä hävinnyt tai ainakin haalea. Paitsi Signen kuvissa. Ja tässä elävän arkiston dokumentissa. (34 min.)

    Paras näkemäni ohjelma pitkään aikaan. (katsokaa hermostuneet uuskiireiset edes pätkä siitä!)

    Onko sinulla, Iines, samanlainen kamera, kun omia hienoja kuviasi käyt ottamassa? Ja lasilevyjä, joihin talletat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielisairaiksi luokiteltuja ei saanut vanhan säädöksen mukaan haudata kirkkomaahan. Taustalla saattoi olla ajatus siitä, että mielisairaus on saatanan töitä. Sitä on vaikea sanoa, miksi Brander pantiin mielisairaalaan. En tiedä Branderista muuta kuin nimen ja tuon valokuvaustaustan. Kaipa Branderin kamerasta katsoi itse perkele maailmaa, tai sitten hän oli noita kun oli noin erikoinen nainen, että kuvasi maailmanlopun vehkeellä yhdentekeviä asioita. Jotakin tällaista kenties.

      Poista
    2. No, tuo oli vähän reklaaminomaisesti kirjoitettua tekstiä ja yritin sillä yllyttää katsomaan. Joutuivat Kivelän sairaalasta pois pommitusten alta Helsingistä ja mielisairaala oli evakuointipaikka. Meinasin minä kirjoittaa kysymyksiäkin, kuten: "Miksi Jumala ei asu porvarin kirkoissa?" ja "Sietääkö Jumala Sipoon seurakuntaa?", mutta jätin ne liiallisena teologisena pohdintana tästä pois.

      Poista
  37. Tänään, kun heräsin - ja olin vähän hämilläni eilisestä pölinästäni - ajattelin, että "kaikki mitä minulle on tapahtunut, on tapahtunut ikään kuin jollekin toiselle. Siksi olen edelleen elossa. Ja niin viaton."

    VastaaPoista
  38. Aikoinaan, tai ainakin näin minä olen lukenut, väärin, niin juovuksissa kuolleet ihmiset haudattiin kirkkomaan ulkopuolelle. Ps. Mutta en usko tätä. Koska silloin yli puolet ex-seurakuntalaisista - papeista nyt puhumattakaan, ne vasta kovia oluenjuojia olivat - olisi pitänyt polkea soihin. Siis haudata.

    (alkaa katsoa elävän arkiston dokumenttia)

    VastaaPoista
  39. Hmh, ei antanut mun nähdä. Ylen elävä arkisto sanoi vain "errore, errore".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paina sitä play-nappulaa ja unohda errorit. Toimii kyllä.

      Poista
    2. Katsoin myös tuon Branderista kertovan filmin, vaikka se oli hieman pilattu kouluteeveemäisyydellä ja liioitellun hitaalla kerronnalla. Mielenkiintoista on se, että edelleen valokuvaajan työ tuntuu fysiikassa, se ei ole kepeää lentelyä pikkukameran kanssa niityllä ja näpäytystä kun perhonen istahtaa kukalle.

      Kamerat ovat edelleen painavia, ja tuntuvat raskailta kantaa. Oma kamerani painaa lähes kilon ja siihen päälle sitten erilaiset objektiivit. On siinä oltava ruista ranteissa ja hyvät hartialihakset, jos kantaa kameraa nauhassa niskalenkistä. Itse en pysty kantamaan niskassa, vaan kannan kädessä, koska repusta kamera ei ehdi tilanteisiin mukaan. Oikea ranne onkin pysyvästi kipeä, kun se on lisäksi hiirikäsi.

      Myös kuvausasennot ovat hankalia, sillä harvoin kuvaa otetaan suorana seisten. Pääosa kuvista otetaan jollakin tapaa pyllistellen ja selkää kiertäen. Millaista se sitten on ollut Signe Branderilla, joka kantoi mahtavan masiinan lisäksi jalustaa mukanaan ja valonsuojaa? Mutta siis huipputyyppi, joka älysi kuvata Helsingin kaupunkikuvaa jälkipolville.

      Ja vielä yksi yhtäläisyys: edelleen kuvaajaa tuijotetaan. Katsotaan myös, onko hän saanut sairauskohtauksen, jos hän kykkii maanrajassa.

      Poista
    3. Ohjelma pyrki esittelemään Branderin ja erityisesti kuvansa. Sisällöstä siis innostuin, en muodosta.

      Poista
    4. Minulla on paha tapa kritisoida näkemiäni esityksiä, vaikka nautin niistä kokonaisuutena. Kuvat olivat hienoja ja verkkainen sävy tietenkin tarkoituksellista.

      Poista
  40. Painoin. (Johan pompahti.)

    Tekniikantajultani olen tai elän kuin "viattomuus kadulta".

    Voi että rakastan tuota ilmaisua (kuin viattomuus etc.) Luin siitä ensimmäisen kerran Hannu Salaman kirjasta "Minä, Olli ja Orvokki". Siitä se mieleeni on jäänyt. (Koska se siinä yhteydessä kuvasi niin kuvaavasti sitä asiaa jota tarkoitti.) - Oikeastihan tuo sanapari on kai jonkun (italialaisen?) elokuvan suomeksi käännetty nimi. Eli... kaikki, mitä kirjailijat kirjoittavat, on varastettua? (vähintäin jostain)

    VastaaPoista
  41. Ehkä nainen - en oikein tiedä - kuvittelee samaa kuin koskee nukkuvan (avio)miehensä peenistä. Ja äkkiä se pompahtaa!

    Sanoin jo, että en tiedä?

    (Alkaa ajatella muita asioita. Kuumeisesti. Tai ikään kuin niillä olisi kiire.)

    Ps. Sota-aikana junien kulku määriteltiin 4-ään eri kiireellisyysluokkaa. Toiseksi kiirein luokka oli haavoittuineita kotirintamalle tuovat junat; heillä oli monella kiire sairaalaan. Mutta vielä tärkeämpiä junia olivat - niin mitkä? - joiden takia kaikkien muiden junien piti seisoa sivuraiteilla. Ja odottaa.

    Niin, mitkä? (Tapsa tietysti tietää.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, ei tiennyt? Ne olivat junat jotka veivät ammuksia eturintamalle, "ammusjunat", niillä oli aivan ehdoton ensioikeus ratakiskoihin. (Joka on kyllä hyvin ymmärrettävä juttu.)

      Poista
    2. En vain ehtinyt vastata, kun oli tärkeitä asioita ja jäi lukeminen kesken. Hetken kyllä mietin, että olisiko tässä mikismäinen kompa ja kyse olisikin ruumisjunista... Mutta tulin tulokseen, että ei niillä niin kiire enää ollut.

      Poista
  42. Kuvitelkaapa silkkikalsareihin pukeutunut Aleksander Stubb sotilaana itärajamme metsissä. En ihmettele hänen natomieltymyksiään, koska hänestä ei olisi maanpuolustustehtäviin. Sotilaaksi. Hän ei voisi twiittailla, koska kännykät otettaisiin sotatilanteessa pois ettei vihollinen saisi vihiä missä ollaan.

    Ei teistä nykymiehistä ole mitään vastusta Venäjän armeijan sotilaille. Se, että suomalaiset pärjäsivät - silloin joskus - perustui pitkälti siihen, että sen aikakauden miehet osasivat liikkua metsissä, piiloutua sinne ja suunnistaa sekä pysyä hengissä korpimetsien maakuopissa ja tuntemattomilla suoalueilla, ja ihan ilman kännyköitä. Myös ankara talvi auttoi asiaa: vihollinen paleltui ja kuoli nälkään. Suomen huoltoyhteydet toimivat hyvin rintamalle ja toiseenkin suuntaan. Nyt siitäkään ei tulisi yhtikäs mitään. Kukaan ei enää osaa neuloa villasukkia tai ommella vaatteita vanhoista säkeistä tai organisoida huoltojoukkoja kotirintamalla. Jengi vaan someparveilisi uusavuttomina näyttöpäätteidensä ääressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä villasukkia osataan kutoa, nuoret tytötkin kutovat niin että puikot helskävät. Kyllä teidät miehet rintamalla sukissa pidettäisiin, sen voin luvata vaikken olekaan mikään kutoja. Mieluummin virkkaisin teille baretit, joissa olisi vaikka pupun kuva eturaivossa.

      Poista
    2. Pupu pöksyissä on parempi. Voisi kuolla rauhassa tai juosta vastustajan puolelle ja sanoa nyt riittää. Se uskoo.

      Poista
    3. Anonyymin analyysi on kyllä oikea: suurin osa rintamamiehistä oli maaseudun köyhää väkeä, työhön ja pakkaseen tottunutta hiihtotaitoista väkeä, joka oli kuin kotoaan lumisessa korvessa.

      Mutta ei ole aines naapurissakaan nykyään sen parempaa. Eivät pellepukuiset ammattirambot säikäytä suomalaista reserviläistä, joka taistelee kotimaansa puolesta.

      Tässä on ero ammattiarmeijaan: meillä sotimaan lähtevät parhaat yksilöt, ammattiarmeijoissa uhoavat luuserit (jos saan hieman kärjistää).

      Poista
    4. Tässäpä olisi oiva kirjallinen aihe: Tragikoominen versio hiihtotaidottomista twiittailijoista jotka kohtaavat uhoavia ramboja tai sankareiksi haluavia luusereita...metsässä.

      Poista
  43. Adolf Erik Ehrnrooth, tämä meidän kaikkien tuntema kenraali (josta myöhemmin tuli jääkiekkovalmenta, heh he) haavoittui hyvin vaikeasti Kurkelanjärvellä., mahaan ja alavatsaan. (Hän oli silloin muistaakseni majuri.) Hän säilyi hengissä ainoastaan siksi - tämä on totta - että hänellä, aatelismiehellä, oli silkkiset alushousut. Jos olisi ollut flanelliset... ei elimistö sitä enää olisi kestänyt. Hän haavoittui todella vakavasti.

    Ehrnrooth oli hyvin hyvä sotilas. Äärimmäisen reilu porukkaansa kohtaan; hän johti joukkojaan niin edestä että joutui itsekin tarttumaan konepistoolin. Josta isommat herrat, kenraalit, moittivat häntä että rykmentin komentajan pitää olla kauempana eturintamasta. No, jotkut olivatkin. (Urheimmat Uumajassa asti.)

    Se, että Adolf A:sta vanhemmiten tuli tavallaan klovni, johtuu lähinnä siitä että hän eli niin vanhaksi. Ja aivoverenkiertohäiriöistä. (Sehän Kekkosestakin teki 1980 pellen. Tai ei pellen, minä sitä tarkoita! Mutta Urho Kaleva Koo vuonna 1980 pakkasi Tamminiemessä, yhä uudestaan ja uudestaan, koulureppuaan ja intti turvallisuusmieheltä (jota luuli isäkseen) että "koska koulu alkaa?"

    Näin meille kaikille käy. Toisille erilailla kuin toisille. Mutta kumminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se että Ehrnroothista tuli ehkä pelle - jos niin sanot, voi johtua siitäkin, että hänen Karin-vaimonsa oli pahimman luokan narsisti. Luin hänen tyttärensä kirjoittaman kirjan Vinoon varttunut tyttö, ja se oli aika järkyttävää luettavaa. Kenraali toteutti kaikki vaimonsa oikut, ja vaimo välitti vain itsestään. Hänen tyttärensä sairastui anoreksiaan ja kärsi suuresti kovista kotioloista elämässään.

      Poista
    2. Tämä tanskandoggiko? Vai niin, sitä en tiennyt.

      Poista
    3. (Siis e:n vaimosta on puhe.)

      Poista
    4. Juuri tämä tanskalainen hovineito. Hän oli itsekeskeinen hepsankeikka, jonka tahdosta jopa huoneiston lämpötila säädettiin kylmäksi/kuumaksi, koska hänen tuli vilu/hiki, en muista kumminpäin, mutta viis lasten vilusta, jos äidillä oli kuuma. Hän eli perheessään kuin kuninkaallinen, jonka oikut tuli toteuttaa samantien, vaikka ne olisivat merkinneet muille kärsimystä.

      Poista
  44. Pidättyväisyys... sehän tämän esseen alkuperä on. Mutta mitä se tarkoittaa?

    Minun mielestäni se tarkoittaa sitä, että pidättäytyy. (Ainakin joksikin aikaa, ei tietenkään loppuiäksi.) Koska silloin ei olisi enää kysymys pidättyväisyydestä vaan Endlösung der Judenfragesta.

    Pidättyväisyys on mielestäni sitä, esimerkiksi, että ei heti purskauta omaa mielipidettään. (Vaan purkautuu vähän myöhemmin. Esimerkiksi naisen taskuun. - Näin seminaariin osallistujat ihmettelevät enemmän, ja kauemmin. Mistä olikaan kyse?)

    Ps. Kerran kun tultiin Moskovasta - jossa muuten katselin Mars tähden kumpaakin kuuta,Phoposta ja Deimosta - niin matkanjohtajamme meni nukkumaan junanmaton sisälle Viipurista (kun oli ensin tulliselvitykset tehty) Kouvolaan asti. Ihmettelin sitä, myöhemmin ymmärsin miksi hän niin teki; hän halusi olla fiksuimmillaan Pieksämäki-Jyväskylä välillä. Niin kuin olikin! (Mitä matkalla tapahtuu viimeiseksi jää parhaimmin mieliin, kaikille. Joopa, joo. Eikä tämä ihminen pillunpuutteessa pitkään aikaan ollutkaan... niinpä, niin.)

    Ps. Itse olen kyllä häpeilemätön amatööri tuon suhteen. Panostan heti aina alkuunsa kaiken... Se on väärin. Jo Mauno Koivisto sanoi että "ei pajatsoa heti kannata tyhjentää". - Voi, kun joskus ymmärtäisi sen, mutta kun ei ymmärrä. (Tänäänkin hävisin rahapeleihin 101;- €uroa.)

    No, vittuako sillä väliä. (Mielestäni ei.) Koska...

    mitämoisesta. Mitä sitä runoilemaan? miks, mistä vitusta... (vittu on kyllä kiva runonaihe, ehtymätön)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidättyvyys on juuri sitä, mitä sanot ja lisäksi sitä, että tietää ja osaa, mutta pitää sisälläään. Esimerkiksi Seija Karpiomaa on tulinen muija, mutta laulaa kuin kirkkokuorossa. Ihana matalahko ääni ja kaunis tumma nainen, mutta ei heittele vietteleviä silmänluonteja kameraan, eikä ota kontaktia minnekään, vaikka on estradilla ja voisi hiukan keikauttaa niskojaan ja suunnata intensiivisen katseen kuvaajaan..

      Poista
    2. Väläytteleehän Seija välillä pieniä hymyjä ja ottaa kontaktia jonnekin kuvan ulkopuolelle, mutta kun laulun aihe on aika surumielinen. Muutenhan hän muistuttaa olemukseltaan pohjoiskorealaista uutistenlukijatarta.

      Poista
    3. Hyvä havainto, tuo pohjoiskorealainen uutistenlukija.

      Kunpa P-Koreassa tapahtuisi taas jotain, että saataisiin nauttia näistä uutisesityksistä. Paras oli se, kun Kimin iskä oli kuollut. Kansakin itki aikas koreasti.

      Poista
    4. Mitähän mieltä pohjoiskorealaiset olisivat suomalaisesta uutislukijasta? Ehkä ihmettelisivät.

      Poista
    5. No nimenomaan ihmettelisivät, miten uutistenlukija uskaltaa lukea vaikkapa uutista Tuukka Temosen tekemästä filmistä, jossa Niinistöä ei ylistetä suureksi sankariksi.

      Poista
  45. No niin taas tuo promillemittaaja tulee... näin hänet, kun vähän kurkistin sälekaihtimen läpi... Taas joudun mussuttamaan lakmuspaperia. Hän tuijottaa minua, minä tuijotan häntä... 3,4 promillea. - Poikki, poikki!

    VastaaPoista
  46. Aikoinaan,
    olin silloin partioleirillä,
    minä katselin veden päällä pyöriviä Hopeaseppiä (Gyrinus) . Samalla pesin hampaitani (Pepsodent). Olin aika varma olemassaolostani.
    Vähän yksinäiseksi itseni tunsin: aina olen ollut yksin.
    Teltassa, jonne menin nukkumaan, nukkui monta muutakin. Kaikki olivat suurinpiirtein samanikäisiä kuin minä. Ajattelin Gyrinuksia, ne pyörivät minun päässäni kuin tähdet. Sitten nukahdin.

    Ps. Partioleiristä jäi mieleen mille se haisi. Vihreälle. (Paitsi näkkileipä ja tsaikka.) Aamulla aurinko katseli meitä. (Ja välillä muualle.) Aurinko armas... Olen Ra'an lapsi, minun luuni on hopeaa. Tukka, tukka!

    VastaaPoista
  47. linnut, linnut

    Huomenna saan loppuunluetuksi Haavikon. Tämä on hyvä asia. Mitä muuta huomenna tapahtuu, en tiedä. Hyvää, ehkä. Aina pitää joku hyvästellä, nyt hyvästelen Haavikon, kukat kukkivat. Oli minullakin tyttöystävä, Palaga Tuulia, hän kusi kerran keskelle lattiaa kun riideltiin. Häneltä loppui sanat, ajattelin niin, en usko että niin oli. Rakastin häntä, sitten häntä ei enää ollut, olin siitä ihmeissäni. linnut, linnut

    mikko 22,13

    VastaaPoista
  48. Ps. Tähän täytyy lisätä... ihan tosi, että kun kerran riitelin Raijan kanssa (Lähteenlinnassa, lähellä Sorsapuistoa, siis Tampereella) niin väitin että hän on nussinut Helsingissä erään matkatoimiston johtajan kanssa. Niinkuin olikin. Mutta hän väitti, siis valehteli, että "en varmaan oo". Sitten hän, en vieläkään käsitä miksi, kääri hameensa ylös ja veti alkkarinsa alas ja rupes kusemaan keskelle meidän olohuoneemme lattiaa. Ällistyin siitä niin paljon, ihan totta, että menin makuhuoneeseen ja aloin nukkua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs sinulla on matkatoimiston johtajia vastaan?

      Poista
    2. Jos sanon että hän oli Suomi-Neuvostoliitto matkatoimiston johtaja, tiedät kenestä oli kyse. - Oletan, että olet niin fiksu ihminen että et sano kuka. (Muut, totta kai, näiden vihjeiden avulla pongaavat kenestä on kyse. Mutta sehän on heidän asiasa!)

      Tapsa, älä petä luottamustani, en minäkään sinun. (Eikun ihan totta!)

      Poista
    3. Kaksi on kulkijan armasta: on tuuli ja tähtien tie.
      Vilpitön tuulen on suudelma, se myötään ei juoruja vie.
      Tähtien tuikkeessa taivaalla taas äitini katseen mä nään.
      Se kulkijan tiellä on lohtuna, se lämmittää hyytävän sään.
      Pettää ne eivät voi sua milloinkaan,
      luonto ei hyljeksi kulkijaa maan.
      Ihminen pettää vaan.

      Poista
  49. Aikoinaan nukuin hyvin. Nykyisin enempi valvon... On pakko valvoa mitä ihmiset ympärilläni tekevät.

    Äskinen Raija oli tietysti Raija Orava. Eli Oranen. Itse olen Mikko Mäyrä. Minun veljieni nimet oli Pekka/Pertti ... mitä lie. Molemmat ottivat lääkkeitä ja lähtivät täältä pois. Jos he olisivat täällä vielä, en minä tiedä mitä heille sanoisin, en ole opetellut tämmöisiä. Minua itkettää, ei sen väliä, ajattelen että saan itkeä silloin kun haluan. Pekka ja Pertti, heidät menetin, eivät he tule takaisin. (Mutta on minulla ihmisiä jotka sanovat minulle "moro Mikko, mitä sulle kuuluu"... Ei se tietenkään samaa ole kuin jos sen sanoisi Pertti. Tai Pekka. (Tai jompi kumpi.)

    VastaaPoista
  50. Joskus herää halu koota kunkin kommentoijan replakat yhteen kasaan ja lukea ne ikään kuin kirjasta, yhtenä pötkönä, niin vuolasta sananvirtaa täällä monesti on. Mikiksenkin repliikeissä on isompi tarina. Äläkä nyt kiemurtele, niin vain on ja tämä on ajatusleikkiä. Ja jos blogeja joskus julkaistaisiin kirjana, niin niihin kuuluisivat kommentit mukaan, muu ei mielestäni ole mahdollista. Voisi myös ajatella, että julkaistaisiin pelkät kommentit ja juttu jätettäisiin pois. Sen voisi lukija itse kirjoittaa kommentit luettuaan.

    Vaan nyt on kevät tullut. On aurinkoa, on plussaa ollut yölläkin, ja viikon päästä alkaa kesäaika. Mitähän luonnossa tänään tapahtuu - kenties näen näädän. Hiphei!

    VastaaPoista
  51. mikis ja iines matkalla Pohjoiseen ( eli Skenee via Kinna, "nahe bai Borås")

    http://www.youtube.com/watch?v=s5V46Ly980M

    VastaaPoista
  52. Vai kirjoittelen minä mininovelleja (sanoi Riku)? Mikäs siinä, sitten. - Haavikon mielestä ihmisellä on kaksi väärää käsitystä. Toinen on se miten hän käsittää itsensä, toinen se miten hän kuvittelee muiden käsittävän hänet. (siteeraus ihan muistinvaraisesti) Minäpäs kirjoitan mininovellin:

    "Nainen käveli kuin mies. Myös mies käveli kuin itseään tyrkyttäen. Sitten he kohtasivat. Ja äkkiä taivaalta alkoi sataa rakeita."

    VastaaPoista
  53. Hitsi, tuohon novelliin olisi pitänyt ympätä kaunein suomenkielinen sana minkä tiedän... Tiedättekö te mitä nonparellit tarkoittaa?
    po. "... kävellessään naisen nonparellit heiluivat kuin terhakkaat pystykorvat jotka humalainen miäs näkee kahtena kun se haukkuu metsoa joka istuu puussa eikä välitä koirasta tuon taivaallistakaa, koska... "

    Mutta sitten siitä novellista olisi tullut pitkä.

    VastaaPoista
  54. Olen elänyt elämäni siinä käsityksessä (muistaakseni) että olen heteroseksualisti. (Onpas hiano sana!) Mutta jostain syystä kaikkein hianoimmat mies-runoilijat ovat homoja. Ajattelen Kailasta, Sarkiaa, Whitmania, Lorcaa... ja älkää ny olko koko ajan niin uteliaita, että kurkitte olkapääni yli mitä minä ajattelen. Ajattelen sitää sun tätää. Kaikki muutkin runoilijat ovat bi-seksualisteja, ei muuten runoja voi kirjoittaa. - Ps. Kaikki lukijatkin ovat bi-seksualeja. Tai ihmiset yleensä. (Aika moni tosin tietämättä sitä.)

    VastaaPoista
  55. Ihmisellä on koko ajan (koko ajan) ikävä sitä toista puolta joka hänestä on (ehkä Big Bangin 'negaatioaikana' ) irroitettu, hänestä. Mies naisesta ja nainen miehestä. Tämä on niin vanha latteus ettei siitä kamalasti viitsisi aukoa enää päätään, tänä vuonna jolloin tiedämme melkein yhtä paljon kuin vuonna -4014, kun rakennettiin ensimmäisiä pyramiideja... (tai saattoi se olla vähän myöhemmin, en muista, eikä sev väliä) ... Ihminen on aina samanlainen kuin ennen. Se vaan hädissään keksii erilaisia teknologisia tuotteita ettei olisi. Mutta ei se mitään auta. Ihminen on aina tavattoman avuton. (Täällä Kosmoksessa.)

    VastaaPoista
  56. .. äh, nyt vasta tajusin ... (ja tässä muuten näette miten työlästä novellien kirjoittaminen on, vai mitä mieltä tyttäresi tästä on?) että novelli loppuu ainolla luontevalla tavalla niin että

    "Ja äkkiä taivaalta alkoi sataa nonparelleja."

    VastaaPoista
  57. Ja mitäs se mittari nyt näyttääkään... ai jaahas, 2,99 promilllea. Hoitsu, joka tällä kertaa on naamioitunut Strinbergin Enkeliksi, valkoisineen, levittää sirot käsivartensa (joissa on myös sormet, 20 kappaletta, ja niissä lakkapinta) ja puuskahtaa "aijaa, luulin että olisi ollut vähän enemmän..."

    Taas pääsin pälkähästä. Kuin Koira. Joka menee siitä kohtaa Aidan ali, joka on rakennettu sen kannalta liian korkeaksi. (Niinhän ihmisetkin menevät.)

    VastaaPoista
  58. Ylpeile nyt tuolla nonparellien tietämykselläsi, mutta laadukas miniromaani on tässä: Pienokainen soitti pienoa, mutta se meni rikki ja pienokainen pienesti itki.

    Iinekselle huomautan, että Mikis veisi siunut pohjoiseen, luultavasti Norjaan, jossa porotkin kulkevat kusen jäätymiskaari haaroissaan, vaikka niillä on pipo ja kaksi kaulaliinaa. Minun matkassani saisit nauttia etelän lämmöstä, kuumista rytmeistä ja lanteiden keinunnasta. Veisin sinut Jokelan kebab-baarin uskomattomiin ja tulisiiin makuelämyksiin, tai peräti Keravan alikulkuun katsomaan Alpo Jaakolan maalauksia. Mikis on Mikis, mutta minä olisin sinun tuliluonteinen Zorbaksesi, melkein kuin aito korsolainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yks kaunis kansanlaulu meni kansa näin (miettii, etsii sävekulkua: dada daadaa daa... ukkonooah ukkonooah..... Joo)
      "Kalle Kustaa korkki / muniaansa sorkki / munat meni rikki / Kalle kustaa itki."

      Lyriikkaa, silloin kun se on hyvin tehty, on tehty hyvin.

      Poista
  59. Mutta jos MIkiksen kuitenkin otat, kun se on minua fiksumpi ja kaikkea nähneempi, niin vähimmäisvaatimukseni on päästä häihin bestmaniksi. En kyllä tiedä, mitä sellainen tekee, mutta best man kuulostaa hyvälle.

    Ja sitten vielä. Kun kerran olette yhdessä ja naimisissa, voisitteko adoptoida minut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä. (kysyy iinekseltä) No joo kai.

      Poista
    2. Voisi ollakin, ottolapsi olisi kiva, mutta ilman perimysoikeutta, ettei odota liikoja. Voisi pikemmin olla velvollisuudella elättää vanhat vanhempansa.

      Poista
  60. Hahhaa, tämähän käy mielenkiintoiseksi. Pohjola vai etelä, Kullervo Kalervonpoika vai Zorbas? Kas siinäpä pähkinä purtavaksi. Vaan missä on se köyhä jarrumies?

    Keravan alikulku on kyllä kova sana, että enpäs enää tiedä pohjolaan menosta. Etenkin jos siellä poronkusemakin jäätyy. Inhoan kylmää! Mielelläni voisin kuunnella tulisia rumban rytmejä (hei mambo jne.) ja panna jalalla koreasti Zorbaksen kanssa, vaikka toisaalta Kullervo on kaunis mies, jolla on koreat, keltaiset hiukset. Hmm. Taidanpa välttää pulman ja valita sen köyhän jarrumiehen... Salarikkaitakin olette kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muhoksella syntyneenä ja Muhoksen Mimmin (= Armi K) sylissä pienenä istuneena kävisin ehkä köyhästä jarrumiehestä, köyhemmän puutteessa.

      Poista
  61. No nyt kun noin kauniisti kirjoitit, Riku kaunis, niin miten Sinulle kävisi semmoite ideaettä unohdettaisiin iines tykkääänään? - Kyllä minäkin osaan katsoa Alpo Jaakolan maalauksia. Ja koikkelehtia kuin Zorbas. (Muusta puhumattakaan!...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä yhtään yritä, Mikkoseni. Kuunnelkaapas tätä:

      https://www.youtube.com/watch?v=yy_T-k4BDcs

      Poista
    2. Mutta riku! muista se, että olen edelleen (muistaakseni) heteroseksualisti. (No johan tuli taas kaunis sana! Voi hitsi. - Mistä niitä yleensä tupasahtelee? hetereoseks... kaunis on, sananakin.)

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Vaan eipä auta, hinttapuliksi, homoveivariksi ja aion alkaa, kun Mikiksellä on luultavasti enemmän zlotyja kuin Iineksellä. Cheekiläisen estetiikan aion omaksua ja häntä kosia, josko huolii.

      Poista
    5. Tuosta "ja" jäkeen, jäi pois varmaan sana "kuttaberkka".

      Turpas kiin, Mikis, mä en rakasta sua enää.

      Poista
    6. Minullapas on takamettä. Siinä tontin itäreunalla. Paljon ei siitä aamuaurinko paista läpi, vähän vaan häikäisee. Merenrantatontille paistaa koko päivän aurinko. Siellä se on, meri, heti kaislikon takana.

      Poista
  62. Ja iines se vasta löysi niin ihanan laulun (Rautalapiolta) että taidan sittenkin kallistua hänen puoleensa. (ja kuunnella hänen kohtunsa murinaa) Sory, Riku, että herätin Sinussa turhia, täyttämättömäksi jääviä toiveita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä laulussa vain loppu oli muutettu erilaiseksi kuin se oikeasti oli.

      Poista
  63. Sen minä aikaa sitten olen ymmärtänyt, ettei sydänvertaan kannata ikinä luovuttaa. Kukaan ei juri sillä hetkellä ole sopivassa "moodissa" ja/tai samalla aaltopitudella. Tuo Signe Brander kohtaloineen oli minulle pitkästä aikaa sellainen. Siksi haistatankin teillä kaikilla ystävilläni paskan ja kerron, että veljeni sentään varasti tavaratalokeikalla olleelta Esa Pakariselta suklaalevyn, joita hän muutenkin siellä ilmaiseksi jakoi. Ja vuoden -70 suomalaisessa Mad-lehdessä oli sarjakuva, jossa Sepe Susi viimeinkin kalttasi ne typerät ja läskit porsaat, ähkäisten jotain että: "Vihdoinkin!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhaan uhoat, Riku. Minä olen varastanut lapsena karamelleja Mallun kanssa niin että ihmetellä täytyy, miksei jääty kiinni. Lähes päivittäin astuimme kaupasta ulos taskut täynnä tikkareita. Mallu oli lisäksi erikoistunut sormusten varasteluun, sellaisten kemikaliokaupassa myytävien rihkamasormusten. Jakoi niitä luokkalaisille. - Tos on sulle tommoinen ja sulle tommoinen. Nykyään Mallu on kasvatustieteen tohtori.

      Poista
    2. Minä varastin vaikka mitä. Sukllaata, Beatlesin Rock´n roll music tupla-lp:n ja kapeakärkiset muotikengät. Vittu, että oli komeeta,kun lähti Sokoksessa kävelemään levy kädesään,eikä kukaan niistä lehmistä tehnyt mitään palkkansa eteen. Nyt tietysti hävettää. Etten vienyt koko puljua ja vielä naapuriyrityksen rappusia.

      Poista
  64. Minusta kaikkein kummallisin juttu, Riku, mitä olen lukenut (pois luettuna tietysti Wittgenstein), oli kun luin Pahkasiasta "Peräsmies" jutun. Peräsmies - jolla ei ole paljoa tekemistä Teräsmiehen kanssa - syntyi silla lailla että...

    kerronko?

    no, joo. Kerran eräs pultsari nuokkui ojan pientareella, lähellä erästä ydinvoimalaa. Joka yhtä'äkkiä pamahti. Noin vaan että PAM. Samaan aikaan siitä ajoi ohi rekka joka oli täyteenahdettu hernekeittopurkkeja. Sekin siinä sitten tietysti läjähti. Tämä pultsari - riku kai? - oli ihan omissa sfääreissään. Nuokkui ja nuokkui ja nuokkui vaan. Mutta äkkiä taivaalta alkoi sadella hernesäilykepurkkeja. Jotka, rikun ihmetykseksi, olivat vielä ihmeellisen lämpimiä. (Ja oudosti säteileviä.) No, riku ajatteli, "ei kannata katsoa lahjahevosen hampaita", ja "ovat nämä ainakin siis kypsiä". Ja popsi niitä valtavan kokoiseen suuaukkonsa noin pari tusinaa... NÄIN SYNTYI AIKAMME KUULUISIN LEGENDA: PERÄSMIES!

    Peräsmies nimittäin lentää ilmojen kautta valtavalla pieruvoimallaan. Hän on aina äkkiä siellä missä Häntä vähiten kaivataan. Ja yleensä Hän pelastaa naispuolisia ihmisiä, kuten iineksiä, jotka ovat joutuneet pulaan... Tai "pulaan ja pulaan", yleensä nämä iinekset eivät joutuisi pulaan ellei Peräsmies tulisi heitä pelastamaan.

    Aikamme Legenda. PERÄSMIES.

    VastaaPoista