20.7.2014

10. sivu: Kampaajanapulainen ja muita kesäihmisiä




Kampaajan apulainen istuu ja odottaa, 
tuleeko joku otsatukan leikkaukseen. 
Suuremmat operaatiot tekee kampaaja. 



Sitä paitsi kampaajan tuoliin tulee istumaan 
miehiä toisensa jälkeen, 
nuoria, vanhoja, laihoja ja lihavia. 
Ne katsovat suoraan kampaajan apulaiseen.



Mies tykkää naisen käden kosketuksesta 
ja siitä, että nainen huseeraa vartaloineen ihan liki. 
Ei haittaa, vaikka muut miehet näkevät.



Kun mies syö jäätelöä, hänen tulee vilu. 
Siitäkin tulee vilu, kun Merja Kyllönen imee tötteröä.



Vaan taidetta arvioidaan parhaiten kanootin perästä ja kuivalla maalla. 
Fiksu ihminen ei tinkaa taiteilijan töistä,  
sillä yhtään samanlaista hirvitaulua ei ole.
Ainakin sarvissa on eroja. 



Väistykää ukot, leidi tulee ja piirtää viivan.
Köydenvetokilpailun päätuomaruus velvoittaa.



Suomalainen nainenko muka harmaa hiirulainen?
Ei, tulta pöksyissä ja kurvit kohdallaan. 



Ikään katsomatta. 
Vahvat reidet takaavat hurjan menon.

(Valokuvat Iines 19.7.2014)

130 kommenttia:

  1. Jos mies kirjoittaisi kuvaamistaan naisista noin sekstistisiä kommentteja niin häntä sanottaisiin maaniseksi pervertikoksi joka pitäisi hirttää munistaan lähimmän mulperipuun oksaan.
    Hyvä Iines!
    Onnistuneita ihmistutkielmia ovat kuvat!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kuvakehusta. Vaan seksistisiä? Eihän teksti ole seksististä?

    Mitähän oikein ajattelet, Anonyymi?

    VastaaPoista
  3. Nämä kuvat yllyttivät minut vapaaseen assosiointiin. Tuosta jäätelökuvasta minulle tuli heti mieleeni Jarno Hiilloskorpi sanomassa: "Neiti Nötterö, tuokaa Tötterö!" Meille tuli televisio vuonna -68 ja se oli jossain lastenohjelmassa. Ajatukseni jatkuivat lapsuuteni lastenohjelmilla, rait rait rallallaa.Yksi ikuisesti mieleeni syöpynyt on Robotti Rops,se on saattanut olla ehkä ensimmäisiä televisiosta näkemiäni ohjelmia. Olin silloin 6v vanha. Ja jumankauta, löysin elävästä arkistosta siitä pari pätkää. Oiva Lothander ei kuitenkaan niissä ole polvihousuissa, joissa hän muistojeni mukaan oli.

    Kuviesi rehellisyydestä pidän, tuollaisia me ihmiset oikeasti olemme.Touhukkuus näyttäytyy niissä lämpimän humoristisesti. - Mitään niin rumaa en tiedä, kuin photoshoppaamalla siloitetut ihmiskuvat, ne ovat muovisuudessaan puistattavia. Yksi silmälasiliike on mainoksissaan käyttänyt photoshopattuja suomalaisjulkkiksia, hieman epäuskoisin tirskahduksin olen niitä katsonut. Mainosmiehen idea silmälasien maisemaa parantavasta vaikutuksesta on hyvä vain paperilla, jos silläkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki eivät pidä kuvieni rehellisyydestä. Kun näytin ensin kuvia suoraan kameran näytöltä, joku taisi närkästyäkin, että kuinka kehtaan ottaa kuvia tuommoisista lihavista ihmisistä. Sanoin että, kaikella rakkaudella, ja juuri sillä. Jos en välittäisi ihmisistä, en kuvaisi muita kuin söpöjä tai söpösti. Sitä paitsi täydellinen ihminen, kaunotar tai komea mies on minusta kiinnostamaton ja steriili.

      Poista
  4. Mahtava "sarjakuvitus"! Kuvat ja tekstit paikallaan ja osuvia! Tällaisia me olemme, suomalaiset! Eteenpäin pyrkivä loistoihmisiä, ei kruusailevia vaan aitoja omia itsejämme. Tykkään kaikista tässä esiintyvistä ihmisistä. Ajattelen heitä lämmöllä. Mikä vapaus ja tunnepitoisuus heihin sitoutuukaan. Paljon mukavampia katsella kuin hienoiksi laittautuneita posliininukkeja, tai ikuisesti hymyileviä naistenlehtien kansikuvia!

    VastaaPoista
  5. Tuo on minusta tärkeä havainto, ja sisältää jotain, mitä haluan näillä pikku otoksilla sanoa: ihminen sinnittelee eteenpäin, omillaan, sillä mitä annettu on, ja niin on hyvä. Ja toinen asia: miten rakastettava on ihminen virheineenkin, jopa koreilunhaluineenkin. Kaiken taakse voi katsoa, kaiken voi nähdä. Mihinkään turhaan ei kannata takertua ja tehdä siitä numeroa. Paheksuminen ja tuomitseminen ja vihaaminen on tarpeetonta.

    VastaaPoista
  6. Onhan kuvassa esiintyviltä kysytty hyvän kuvaustavan mukaisesti kuvaus- ja julkaisulupa? Heitä tuskin lohduttaa nyt, että kuvat on otettu "rakkaudella".

    VastaaPoista
  7. Hyvä kuvaustapa kenen moraalin tai minkä tapojen mukaan?

    Anonyymi veti nyt keskustelupalstojen ikuisuusaiheen esiin, niistä sitten löytyykin monenlaista ihmeellistä tulkintaa. Julkisella paikalla olevien ihmisten kuvaaminen on sallittua, ei siis esimerkiksi naapurin pihalta. Tunnistettavia saavat olla. Ongelmia julkaisemisesta voi syntyä, jos kysessä on selkeästi loukkaava tai halventava kuva. Sellaiset saattaisivat olla kunnianloukkauksia, jos asianomainen niistä jutun nostaa. Ehkäpä tuollaiset lupalomakkeet ovat amerikkalaista alkuperää olevaa viimeisen päälle olevaa ylivarautumista mahdollisiin kanteisiin,

    Ennakkotapauksia näistä ei taida olla. Muuten olen sitä mieltä, että kaiken yleisellä paikalla olevan saa kuvata ja julkaista, kunhan niissä olevat ihmiset eivät oksenna, virtsaa tai kuksi. Ja nekin voi julkaista ilman muuta, js henkilöitä ei voi tunnistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Julkisella paikalla olevien ihmisten kuvaaminen on sallittua, ei siis esimerkiksi naapurin pihalta. Tunnistettavia saavat olla."

      Väärä tieto.

      Kuvaaminen on sallittua missä vaan, mutta niiden julkaiseminen on sitten ihan toinen asia. On hyvien tapojen mukaista kertoa kuvattavalle missä hänen kuvansa julkaistaan, mutta hyviä tapoja eivät kaikki noudata. Kaikki eivät edes niitä osaa.

      Kuvattavalta on hyvä kysyä siksi, että mikäli hän sanoo ettei halua kuvaansa julkaistavan, niin kuvaajan on sitä pyyntöä noudatettava. Tämä koskee kaikkia julkaisuja, myös sosiaalisessa mediassa julkaistuja kuvia.

      Kyse ei siis ole ainoastaan "loukkaavasta" julkaisemisesta vaan siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus kieltää kuvansa julkaiseminen, täysin riippumatta julkaisusta tai sen tarkoituksesta.

      Monet kuvaajat eivät myöskään ymmärrä, että voi tietämättään ja tahattomasti aiheuttaa suurta vahinkoa tai haittaa kuvassa olevalle henkilölle kuvan julkaisulla. Ihmisten henkilökohtaiset elämäntilanteet eivät ole useinkaan tiedossa. Perheellä voi olla esim. tilanne jossa yhdelle perheenjäsenelle on annettu lähetymiskielto ja esimerkiksi lasta suojellakseen myös lopun perheen asuinkunta on salainen. Kuva kertoo, missä ollaan.

      On toisen ihmisen elämän kunnioittamista, että hänestä otettua kuvaa ei julkaista mikäli hän sen kieltää, ja ellei kysy voi joutua myöhemmin vastuuseen mikäli kuvasta on syntynyt ilmeinen haitta henkilön elämään.

      Kun sanot Riku, joka vielä itse esiinnyt pseudonyyminä, että "ennakkotapauksia ei vielä ole" niin et taida tiedä kuinka monia kuvia on pyydetty poistamaan ja jouduttu poistamaan. Etkä tiedä - tai halua käsittää - minkälaista haittaa niistä on syntynyt.

      Sinun näkemyksesi mukaan Iineksen persekuvia saa siis julkaista. Eikä hän olisi niistä moksiskaan, vai olisiko sittenkin?

      Poista
    2. Anonyymi,

      olen aikaisemminkin huomannut, että nämä herättävät suuria tunteita, purkauksestakin sen olen huomaavani. Ennakkotapauksella tarkoitetaan ja tarkoitin lain voiman saaneita oikeuden päätöksiä.

      Ennen kuin toisin todistetaan, elän käsityksessä, jonka mukaan valokuvien julkaisemista säätelevät yksityisyyden suojaa koskien Henkilötietolaki ja Rikoslain 24 luvussa olevat salakatselupykälät, joissa olennainen on ykstityisen ja yleisen tilan ero.

      Mainitsemiasi kuvien poisvetoja varmasti tapahtuu paljon, käsitykseni mukaan median toimijoilla yleensä on nuo korostamasi "hyvät tavat" julkaisutoiminnassaan, eli sen kummemmin tutkimatta tai ihmettelemättä poistavat kuvan, jos se on mahdollista (internet) tai jättävät sen julkaisematta, kun joku kuvauksen kohteena oleva ilmoittaa siitä aiheutuvan hänelle pahaa mieltä tai haittaa.
      Toisaalta, jos kieltäytyväisivät, väitän, ettei suurimassa osassa tapauksia tulisi tuomiota oikeudesta, jos tapaus sinne asti vedettäisiin. Ja kaiketi hyvin harvoin vedetään.

      Tottakai hyvätapaisuus on ihanne näissäkin asioissa. Lakitupaan joutumista on hyvä välttää, ellei kyse ole jostain syystä merkittävistä asioista. Tahaton vahingon aiheuttaminen kuvilla ei kuitenkaan liene rikos, vai kuinka?

      Sellainen tapaus minulle tulee mieleeni, kun paparazzi kuvasi kilpa-autoilijan pussailuhommissa vieraan naisen kanssa, avioeroonkin se taisi johtaa. Mutta mitäs pussaili ulkoilmassa, olisi mennyt yksityisyyden suojan piirissä olevalle paikalle.

      Vielä kysyisin, miten pseudonyymiuteni liittyy po. asiaan?

      Poista
    3. Ennakkopäätös olisi ollut parempi sana kuin käyttämäni ennakkotapaus.

      Poista
    4. Esimerkkini kilpa-autoilijasta oli huono, koska vallakäyttäjien ja ns. julkisuuden henkilöiden yksityisyydensuoja on heikompi kuin muilla kansalaisilla.

      Poista
  8. Anonyymi, Riku on oikeassa minunkin tietojeni mukaan, ja noin sen muistaakseni Kemppinenkin, oikeusoppinut, on selittänyt. Julkisella paikalla saa todella kuvata ihmisiä lupaa kysymättä, anonyymisti ja anonyyminä, ja kuvia saa julkaista. On eri asia, jos ihmisiä halvennetaan kuvissa ja vieläpä nimeltä mainiten.

    Kysyin muutamalta luvan, ja yksi kielsi. Kyseessä oli äiti, jonka lapsi istahti parturintuoliin ja oli jonkin verran hämillään tilanteesta. Olisin halunnut ottaa tilanteesta muotokuvan lapsesta - lapsi oli vastustamattoman ilmeikäs. Äiti antoi ensin luvan, mutta sanoin, että haluaisin julkaista kuvan blogissani, internetissä, jolloin äiti epäröiden pudisti päätään. Sanoin, että ymmärrän täysin ja arvostan päätöstä. Toki minua harmittikin, sillä lapsi oli poikkeuksellisen herkkäilmeinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin toimittu, sinulla on hyvät tavat.

      Poista
    2. Lapsikuvaus olisi yksi suosikkilajini kuvauksessa, samaten henkilökuvaus yleensäkin. Vaan se on juuri tuo, että pitäisi pelata nimillä ja luvilla. Se oikeastaan estää tämän lajin kehittämisen minulta.

      Poista
  9. Tunnettu valokuvaaja Pekka Punkari kirjoittaa blogissaan, että kuvaaminen on sallittua julkisilla paikoilla ja kuvan voi julkaista, kun sen esittäminen ei aiheuta haittaa kuvassa esiintyville henkilöille. Punkari on kirjoittanut asioista myös kirjassaan Digikamerakoulu.

    Punkarin mukaan kuvauslupaa ei tarvitse anella ulkona ja paikoissa, jonne ihmisillä on vapaa pääsy. Kuvausvapaus käsittää niin ihmisten kuin julkisten paikkojenkin kuvauksen. Kotirauhan piirissä kuvaus on kiellettyä, kuten Riku alkuun mainitsi. Julkisrauha kieltää kuvaukset työpaikoilla, kouluissa ja paikoissa, jonne ei ole vapaata pääsyä.

    Journalisti.fi-sivulla todetaan sama asia. Yksittäiset henkilöt jopa eivät voi kieltää kuvaamista julkisilla paikoilla journalistien mukaan - toki he ovat asiasta ottaneet tarkan juridisen selon, koska kyseessä on ammattietiikka ja itse työ jota he tekevät.

    Vapaa kuvaaminen julkisilla paikoilla perustuu Suomen perustuslakiin, sen toisen luvun 12. §:ään: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä." - Kuvat ovat siis "muita viestejä".

    Silti on olemassa ns. hyvä lehtimiestapa tai hyvä kuvaustapa, ja siitä on tuossa jo puhetta. Kuvaaja voi myös kysyä lupaa ja noudattaa sitä, varsinkin harrastajakuvaaja. Mutta voi myös olla noudattamatta, jos haluaa ilmaista kuvillaan jotakin persoonallista, mutta ei toista halventavaa.

    VastaaPoista
  10. En lukenut edeltäviä kommentteja niin tarkkaan, että olisin selvillä siitä onko kuvan julkaiseminen - esim. blogissa - laitapeliä ilman lupaa.

    Jos kerran ei ole laitonta kuvata vieraita ihmisiä julkisella paikalla - asiallisesti, ilman vahingoittamistarkoitusta - niin logiikkani ei oikein riitä siihen, että miksi kysyit äidiltä lupaa lapsen kuvaamiseen? Ihminen se on lapsikin.

    Minusta olisi epämiellyttävää, jos huomaisin jonkun vieraan ihmisen suuntaavan kameransa minuun. Varmaankin menisin kysymään, että miksi ihmeessä hän kuvaa minua. Enkä siis suostuisi siihen. Tuntuu hiukan erikoiselta väijyä kuvaamassa vieraita ihmisiä; siis kysymättä siihen lupaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsi on erityisessä suojeluksessa, eri tavoin kuin aikuinen. Esimerkiksi koulukuvauksiin tarvitaan huoltajan kirjallinen lupa. Lupa eritellään vieläpä niin, että saako lapsen tietoja julkistaa a) koulun sisäisessä ja b) koulun ulkopuolisessa käytössä.

      Vaikka julkisella paikalla saa siis kuvata ihmisiä kenenkään estämättä tai kieltämättä, useimmat kuvaajat noudattavat silti ns. hyviä tapoja.

      Tuo väijyminen on rumasti ajateltu! Minusta ihminen on kaunis ja monimuotoinen. Miksi sitä ei saisi kuvata? Joku tekee taidetta siveltimellä, joku kameralla, joku kynällä. Mitä kuvata, ellei ihmistä sellaisenaan? Valioyksilöitä vain?

      Poista
    2. Ja vielä. Kyllä julkisella paikalla kuvatun ihmiskuvan julkaiseminen blogissa on ihan laillista laitapeliä. Se kuuluu sanan- ja ilmaisuvapauteen, joka kansalaisella on. On eri asia, jos siis halvennat ja pilkkaat ihmisiä. Jos joku näkee minun kuvissani pilkkaa, se on kyllä katsojan omien korvien välissä.

      Poista
    3. Salaa otettu kuva tuntuu ihmisen rajojen ylittämiseltä. Siis silloin, kun hänet voi tunnistaa kuvasta. Vähän sama asia kuin jos joku yllättäisi puskapissiltä. Epämiellyttävää.

      En puhunut pilkasta kuviesi yhteydessä; ymmärrän kyllä anonyymin viittauksen seksismiin kuvateksteissä. Jäätelömiehen nänni kun nöpötti kylmästä - alimmaisen kuvan rouva on sen verran iällä, että hänen hurja menonsa lienee jotakin muuta kuin ratsastamista.

      Poista
    4. Mikä on salaa otettu kuva, kun lähtökohta ei ole siis se, että oikea tapa on anoa lupa julkisella paikalla?

      Otin kuvani avoimesti kameraa kanniskellen ja usein ihmisten edessä seisoen, joiltain silti lupaa kysyen. Joskus tilanne tuli niin ohimenevästi, että ikuistin sen samantien - valokuvaus on usein hetken taidetta. Kuvaaminen on minulle ilo ja tapa esittää jotakin, ihmisestä. En ikuista postikortteja ja kauniita standardeja - rosoisuus ja ruosteen estetiikka on ihmisyyttä ja kiinnostavaa.

      Mitä pahaa siinä siis on, kun kuva on käyttöyhteydessään esitetty lämpimin ajatuksin, huumorin keinoin jokuset, mm. taulujen arviointi kanootin perästä tai punapöksyisen naisen tulihousut?

      Mitä uutistoimittajan työstä tulisi, jos uutiskuvien joukkokohtauksiin tarvittaisiin lupa jokaiselta kuvassaolijalta? On selvää nyt jo, että kaikenlaisia kuvia ei silti julkaista, esimerkiksi onnettomuuksien uhreista.

      Seksismi? Kyllä se kuitenkin versoaa omista mielikuvista. Voiko joku sanoa yllä olevaa kuvaa seksistisiksi? Kaksi jäätelötötterön imijää ja yksi nöpöttävä nänni? Haloo... Seklsikäs korkeintaan, muttei seksistinen eli sukupuolirasistinen.

      Minusta alakuvan vanhan rouvan "hurja meno" voi olla myös reipasta kävelyä tai hölkkää. Mainittakoon, että komeareitinen nainen oli köydenvetokilpailussa se, joka veti kovimmin ja vei joukkueensa voittoon. Hurjaa menoa reisilihaksia käyttäen.

      Poista
    5. En sanonut kuvia seksistisiksi vaan kuvatekstejä.

      Uutiskuvaus on asia erikseen ja siinä pätevät omat - varmasti tarkasti määritellyt - lakinsa.

      Kuunkuiske

      Poista
    6. En kyllä osaa nähdä yhtäläisyyttä puskapissakuvan ja yhdenkään yllä olevan kuvan välillä. Kyllä se näiden kuvien "seksimi" tulee lukijan omista kytkennöistä.

      Jos tekstejä tarkastelee, ne ovat normaalia kieltä, eivät edes kyseenalaisia. Imeä tötteröä? Mitäs tuossakin on? Kuvassa on kaksi jäätelötötterön imijää, Merja Kyllösen näköinen nainen nauttii kovasti tötteröstä. Miehen tulee vilu? Mikä tuossa on sukupuolirasistista? Nännin nöpötyskö?

      Uutiskuvauksessa pätevät samat sananvapauslait kuin valokuvaamisessa julkisella paikoilla ja kuvien julkaisemisessa. Ei siinä ole erillislakia.

      Poista
    7. Puskapissi oli minulta huono vertaus, koska siitä voi vetää helposti yhteyden seksuaalisuuteen, mikä ei ollut tarkoitus. Yhtä hyvin olisin voinut sanoa, että tuntuisi kurjalta jäädä kiinni esim. kaivamasta nenää tai pieraisemasta - yhtä kurjalta kuin että löytäisi naamataulunsa esim. Iineksen blogista ilman, että olisi kysytty lupaa kuvan ottamiseen.

      Aiemmin kommentoit minulle jotakin kuvissa olijoiden lihavuudesta tai kuvauksellsiuudesta. En missään kohtaa sanonut, että heissä kuvauskohteina olisi ollut jotakin "vikaa". Se tulkinta, että vain hyvin "kauniita" ihmisiä saisi kuvata, tuli sinun omasta päästäsi.

      Kuunkuiske

      Poista
    8. Ei kun siis se kommentti ei ollutkaan minulle...

      Kuunkuiske

      Poista
  11. Taidat olla Iines normaali-ihmisten paparassi?

    VastaaPoista
  12. Useimmat kuvista hauskoja. Pari kuvaa on sopivaisuuden rajoilla. Parhaiten eron tajuaa, kun kuvittelee, miltä tuntuisi olla itse näissä kuvissa. Hyvää kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo on huono lähtökohta valokuvaukselle, että miettii, mikä on sopivaa. Tällä rajauksella ei synny hyvää kirjallisuutta, ei hyvää maalaustaidetta, ei hyviä valokuvia.

      Hyvä taide voi - ja sen jopa tulee - myös hätkäyttää ja olla sopimatonta, kunhan ei riko lakia.

      Minä en ymmärrä, miksi on sopimatonta olla lihava ja kurvikas tai imeä tötteröä niin että nänni nöpöttää.

      Poista
    2. Iines, kuvasi eivät todellakaan riko lakia. Aikoinaan kyselin professori Kemppiselta myös sitä, miten ihmistä saa kuvata. Sääntö oli, että ei saa asettaa kuvattavaa noloon tai häpeälliseen asemaan kuvalla - mutta sitähän lehtikuvatkin tekevät julkisuuden henkilösitä usein. Sitten ovat hyvat tavat, joita netissä pitäisi noudattaa.

      Minusta koko asia on hankala. Sen vuoksi en yleensä kuvaa paljon ollenkaan ihmisiä.

      Taidekuvissa voi olla karua realismia. Jos henkilö ei ole julkisuuden henkilö, mielestäni sellaiseen pitäisi pyytää lupa. Olen pyytänyt muutenkin lupaa saada kuvata joku henkilö, jolla on erityinen asu tms. Harva kieltää.

      Nythän on postmoderni ajattelu saanut valtaa, ajatellaan, ettei ole mitään oikeaa tai väärää. Romaanisa voidaan täysin "vääristellä" todellisen henkilön elämä. Luin juuri Kemppisen blogista, että kuolleella henkilöllä ei ole suojaa, vaikka omaiset saattavatkin yrittää valittaa kunnianloukkauksesta. Mutta ei se kivalta tunnu, että ihminen menettää täysin identitettinsä taiteen vuoksi. Uskon, että näitä asioita pohditaan monista näkökulmista. Ainakin olet kuvillasi tuonut tämän aiheen taas esille, vaikka ottamasi kuvat ovat hyvin kilttejä verrattuna siihen, mitä tehdään.

      Poista
    3. Anna, pääsääntö on minullakin ihmiskuvauksessa luvan kysyntä, jos vain mahdollista - lasten vanhemmilta luvan kysyminen on ehdotonta, aina.

      isoissa joukkotilaisuuksissa on kuitenkin sellainen meno ja meininkin ja jatkuva liike, että siellä on jopa mahdotonta juosta ihmisten perässä tungoksessa. Ja joskus tilanteet vain tulevat nopeasti eteen, jolloin luvan pyynti jää. Tällöin on vain katsottava, että kuvaa käytetään laillisesti ja hyvässä tarkoituksessa.

      Muistelen itsekin lukeneeni nuo Kemppisen ohjeet, ja niihin juuri vetosinkin.


      Poista
  13. No kuvitelkaapa kahteen alimmaiseen kuvaan sama teksti, mutta tummaihoinen nainen. Jo syntyisi huuto rasismista, ja Iineksen puolustelu tuntuisi alentuvalta: "- - miten rakastettava on ihminen virheineenkin, jopa koreilunhaluineenkin." Entä mitä joutuu selittelemään naisystävälleen mies, joka istuu kampaajan käsittelyssä? Hän on siinä esimerkkinä, kuvituskuvana, miehistä, jotka tuijottavat nuorta tyttöä ja nauttivat kampaajanaisen kosketuksesta. - Julkisella paikalla otetut, neutraalit kuvat ovat OK, mutta tässä kuviin on liitetty tulkitseva teksti, jolla ei ole todellisuudessa mitään tekemistä kuvissa esiintyvien, selvästi tunnistettavien yksityishenkilöiden kanssa. Samalla tavalla teksti erikseen olisi neutraali, mutta todellisten yksityishenkilöiden ja kuvitteellisen tekstin yhdistäminen, niiden muodostama tulkinnallinen kokonaisuus, on minusta tässä se ongelma yksityishenkilön kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, miten tummaihoisuus voisi olla jonkun kytkennöissä "virhe"? En osaa ajatella, että joku kytkee asioita noin.

      Tuon parturissa istuneen miehen puoliso muuten seisoi vieressäni kuvauksen ajan. Juuri heidän lapsensa olisin halunnut kuvata.

      Kuvatekstit ovat tietysti fiktiota, ja siihen on toki kirjoittajalla lupa - anonyymien kuvien anonyymiin tulkintaan.

      Poista
  14. Valokuvauksesta en tiedä kun minulla ei ole ollut kameraa enkä (ilmeisesti sen takia) ole ketään kuvannut. Joskus olen peilin edessä alasti katsonut ”selfietäni” – ja harmitellut erästä pientä yksityiskohtaa, mutta ei siitäkään kuvaa muistoksi oo jäänyt. Jäänyt on vain muisto. (Kun se kerran erehtyi jäämään farkkujeni vetoketjun väliin. Autsch.)

    Nyt katselen kiikarilla Asuntomessulla kävijöitä. Minulla on niin hyvä kiikari että ihmiset tulevat n. kahden metrin päähän minusta. (Välillä meinaan ihan väkisin tervehtiä heitä, etenkin tyttöjä, mutta sitten tajuan että he ovatkin n. 200 metrin päässä minusta.) Mutta olen ottanut asioista selvää (tosin vain itseltäni) että ei tämä salakatselua ole. Päinvastoin. He ovat yleisellä paikalla ja minä kotonani, parvekkeellani. Eli jos joku noista Messuilla harhailevasta ihmisistä kiikaroisi MINUA, hän syyllistyisi kotirauhani rikkomiseen! (Tosin minua saa minun puolestani tuijotella vaikka kaukoputkella. - Joo.

    Enkä minä kiikaroi noita messulla käyviä (oi Kyrie Eleison ) millään lailla pahansuovasti! Jos joku ihminen, joka itse on pullollaan pahansuopuutta, ajattelee niin, niin hänellä on sahanpuruja omassa päässään. No, totta kai kiikarini ”zoomaus” välillä lukittuu akkojen ns. etumuksiin ja/tai ns. takamuksiin... riippuen siitä mistä päin he tulevat, niin... voin puolustuksekseni sanoa että tämän kiikarin tarkkuutta/terävyyttä on välillä vähän vaikea modifioida. Mutta oikeasti katselen ihmisten kävelytyyliä, etenkin helteellä. (Koska koko ajan on ollut helle.) Minulla on jo nyt aivan uskomaton aineisto ko. asiasta. Ettekö muka usko? En itsekään uskoisi jos te tällaista puhuisitte, mutta minulla on kohta 40.000 ihmisen näyttö siitä miten heidän jalkansa vievät heidän kroppaansa. (Ja älkää tulko mulle väittää että olen väärässä, ite ootte.)

    Muita arvioita (alustavan karkeita vasta) messuvieraista: niistä on

    29,7 % nais ja miespareja.
    25,6 % nais ja naispareja.
    20,1 % perhe (johon kuuluu lapsi/-a).
    10,7 % kolme naista.
    9,4 % yksi nainen.
    2,6 % kaksi tai useampi (usein 4) miestä.
    1,1 % yksi mies.
    0,8 % sukupuoli tuntematon.

    Ps. Luvut täsmentyvät kunhan saan käyttööni Eino Poutiaisen perikunnan omistaman rognoosi-aggregaatin. Nyt se on lainassa Kiuruveden pop-vestivaaleilla.

    VastaaPoista
  15. Yhden asian tunnustan teille. Se ei teille tärkeä ole, ei se minullekaan ole, mutta Totuudelle... "Totuudelle minä olen vihainen kuin Keripukki", sanoi Juhani romaanissa '7 alastalolaista veljestä'. (Tai en ole varma siteerasinko Juhania ihan sanatarkasti. Vaan väliäkös silläkään. Koska kumminkin käsitätte asiat omien käsitystenne mukaan. Mutta..
    en dokaa niin paljoa kuin annan ymmärtää (hah hahhah, te hörähdätte nauramaan, kuin viriilit oriit/otillaan olevat tammat: niinhän kaikki alkoholistit sanovat) mutta, jos niin olisi, olisin jo kuollut. Ja jos olisin kuollut - ja myös absolutistit kuolevat! - niin enhän minä näitä kommentteja enää kirjoittelisi? M.o.t.
    Kirjoittelisin korkeintaan testamentteja.

    http://www.youtube.com/watch?v=HHAO4IIPv7s
    (on turhan pitkä sketsi)

    VastaaPoista
  16. No täälläpä oli taas kiinnostava aihe!

    Itse en ottaisi noin selkeästi potretteja kenestäkään kysymättä, vaikka kuinka on laillista. - Itse en halua itsestäni kuvia nettiin, enkä viihdelehtiin, olivatpa ne minkälaisia hyvänsä.

    Joukkokohtausten kuvaaminen uutisiin on vähän eri; tässä oli nyt selkeitä zoomauksia yksilöihin, kuvateksteineen.

    On totta että kotona ei saa kuvata ilman lupaa - esim yksityisautoissa sen sijaan saa. Tämänkin opin taannoisessa ns julkkisten jupakassa, jossa käsiteltiin kuvaamisen oikeutta ja sen rajoittamista. - Kännykkäkamerat ja netti selkeästi sotkevat myös ihmisten käsityksiä laillisen rajoista.

    Pari vuotta sitten Maikkarin silloisilla nettisivuilla ehdotettiin seksielämän piristystä aktin kuvaamisella, tarvittaessa salaa. Otin yhteyttä toimituspäällikköön, vaadin tietty tekstiä muutettavaksi niin, että selkeästi käy ilmi salakuvaamisen laittomuus. - Teksti muuttui alle tunnissa ehdottamakseni.

    Minulle yksityisyys ja oma tila, ja oikeus vaikuttaa siihen, mitä minusta sanotaan ja missä, ovat niin tärkeitä, että jos ei ole pakottavaa syytä kuvata minua ilman lupaa, en totta vie tahdo että sitä tehdään!

    Lakiin ja Oikeuteen vetoaminen on aiheen vieressä: puhun siitä mikä on Oikeudenmukaista ja Reilua! Ja siitä, mikä kunnioittaa ihmisen yksityisyyttä myös julkisilla paikoilla.

    Ei ole oikein että ketään saa kyttäillä kameran kanssa ja kuvailla, jos se raasu ilmestyy ihmisten ilmoille! - Viittaan lähestymiskieltoa vaatineeseen exään. - Lain ja oikeuden mukaan se ois voinut kuvata mua joka jumalan kauppareissulla, ja käyttää kuvia ties sun mihin.

    Iines, otat upeita kuvia, mutta näistä yksilöotoksista ja niiden ottamisen sopivaisuudesta, julkaisemisesta puhumattakaan, olen eri mieltä.

    Ymmärrän, että puolustat mielestäsi sananvapautta, mutta onko se oikeasti tärkeämpi asia kuin tavallisten lomailijoiden oikeus saada viettää rauhassa kesäpäivää mukavassa tapahtumassa, ilman että yllättäen löytää itsensä netissä? Kommenttien kera?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viittaan siis siihen, että sen kuriin paneminen, edes osittain, vaati sitä kieltoa.

      Sitä paitsi, kun kuvat tai videot ovat netissä, ne ovat jo ladattuina ties sun minne. Jälkikäteen tehty poistaminen ei muuta mitään muuta kuin uusia latauksia.


      Poista
    2. Ymmärrän tämän näkökulman. Tavallaan olen jopa samaa mieltä.

      On kuitenkin niin, että halu ilmaista asioita on voimakas. Valokuvassa haluan pysäyttää ihmisen semmoisenaan, ilman poseerausta, joka tulee samantien, jos pyytää luvan. Ei semmoinen kuvaus kiinnosta. Sehän on vain teeskentelyn jäljennös.

      Poista
    3. Osasit, Char, ilmaista asian selkeämmin kuin minä koskaan olisin osannut. Täysin samoilla linjoilla siis!

      Kuunkuiske

      Poista
    4. Silloin menee metsään, jos halu ilmaisuun ylittää ihmisen itsemääräämisoikeuden rajat. Olkoonkin vaan sitten kuinka "elävää elämää".

      Kuunkuiske

      Poista
    5. Niin, siis yksityinen ihminen ei voi estää kuvaamista julkisella paikalla. Ihmisten kuvaaminen on salllittua.

      On kuitenkin niin, että kuvaajat ovat hyvätapaisia ihmisiä Suomessa. Jos joku kieltää, se on selvä merkki ja sitä noudatetaan tietenkin. Julkisella paikalla olo on julkista, ja minusta se vasta salakähmäinen on, joka pakoilee kuvaamista. Mitä hän pelkää? Miksi häntä ei saisi näkyä kuvassa?

      Mieleen tulee uskonlahkon johtaja Alma Kartano, josta saatiin ainoa valokuva ruumisarkussa.

      Poista
  17. Musta yksilön oikeudet ovat tärkeintä, mitä maailmassa on. Eikä yksilön oikeuksista todellakaan tärkeintä ole se, onko hyvä yhteisön jäsen vai ei. Musta ei ikinä saa ottaa kuvia, joista todellinen nerouteni ja filmitähtimäisyyteni kuvastu oikealla lailla. Profiilikuvani on täyrellinen, siitä ne näkyvät. Jos joku rähmäkäpälä pääsis kuvan ottaan, hakkaisin sen varmaan, tai ainakin kysyisin, miksi olet noin sopimaton ja ilkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää oon niin samaa miältä kuin sääkin Riku. Mää en ikinä mee kuvaan, ellei mun tukka oo pesty ja koholla, miel. tyvikohotus kampaajalla. Ja vasen profiili on parempi, että ei oikeelta pualelta, kiitos. Ja kattokaa, ettei kaksoisleuka näy ja maha. Mää haluan vetää vattaa littuun, et näyttää paremmalta. Eikä mielellään suoraan aurinkoon, ettei silmärypyt näy.

      Poista
  18. Lait eivät ole tärkeitä, koska mulla on vain tämä itteminä, jota yritän suojella vääriltä ja ilkeämielisiltä tulkinnoilta. Kö mää oon ihminen, inehmo ja mää, minä.

    VastaaPoista
  19. Oikeasti miinusta Iineksen kuvat ovat tässä kauneimmillaan, juuri sellaisena kuin ihminen on rakastettavimmillaan. Te seksistit tykkäätte sellaisista Gloria-kuvista, joissa ollaan hoikkia ja fiksun näköisiä. Eläköön ihminen, muovinukkejen ja missi-ihanteiden sijaan!

    VastaaPoista
  20. Ei se on niin... onpas... eipäs o... onpas... ei varmaan oo...
    Vittu, tee otte kun lapsia! Hiekkalaatikolla.

    Jos mulla olis kamera, ja ottaisin kuvia ihmisistä, en miettisi sitä että onko se sallittua vai eikö se ole sallittua vai onko se sallittua vai eikö se ole sallittua? Vaan soittaisin jollekin pätevälle ihmiselle, esim. jollekin Korkeimman Oikeuden jäsenelle, joita muuten on 18 kpl:etta, ja kysyisin. - Sen jälkeen näpsisin kuvia.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun se korkein auktoriteetti on sanonut blogissaan tuon, mikä on sanottu tässä keskustelussa: kuvaaminen julkisella paikalla lupia kyselemättä on sallittua, samoin julkaiseminen. Tämän takaa sanan- ja ilmaisuvapaus. Mikä tässä on vaikea ymmärtää.

      Poista
    2. Kemppinenkö? Kuule, ei hän ole "korkein auktoriteetti".

      Poista
  21. Kyllä jokainen saa näpsiä kuvia, mutta eri asia on, julkaiseeko niitä netissä. Esimerkiksi Viestinnän keskusliitto toteaa: Kaikkea mitä saa kuvata ei saa julkaista. Myös julkisella paikalla otetun kuvan julkaiseminen voi loukata henkilön yksityiselämää tai
    oikeutta omaan kuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on selvää. Loukkaus täytyy kuitenkin pystyä todistamaan, eli loukkauksen tulee olla tartkoituksellinen ja ilmeinen.

      Ei se, että kuvaa lihavan naisen kurvit, ole loukkaus - kulkeehan nainen avoimesti julkisella paikalla punaisissa housuissaan ja muodot paljastavassa paidassaan. Mitä ihmeen loukkaavaa siinä on - minusta lihavakin saa kulkea ja olla oma itsensä. Enkä osaa nähdä siinä pahaa, että vanhan naisen reisilihas on kauniin lihaksikas. Millä tavalla se on loukkaus?

      Kun nämä kaikki "loukkaukset" ja "seksismit" käy läpi, jää tyhjää käteen ja oikea loukkauskohde löytyy: lukijan tai katsojan omien korvien väli.

      Poista
    2. Media-väen oman piiperrysseuran ja moraalinvartijoiden seuran, Julkisen Sanan neuvoston, omituiset säännelmät eivät kaiketi kosketa meitä ihmisiä?

      Haistakaa nyt haaranne toimittajat, teidän juttunne liian usein ovat romaanikirjailijoilijoilta lainattuja vedätyksiä.

      Poista
  22. En halua puolustaa itseäni, vaan kuviani, oikeutta ilmaista kuvilla asioita, joita pidän tärkeänä. En ole koskaan välittänyt asetelluista kuvista, enkä siitä, että annetaan lupa ja otetaan kuva. Se tappaa valokuvataiteen.

    Valokuvan voima on ohikiitävän hetken vangitseminen, tunnelman välittäminen. Ei hetkeä voi muokata eikä voi valita niin, että juuri tietty hetki on kuvattava. Tai toki voi, mutta tällöin kyseessä on hengetön hääkuva tai stilisioitu postikortti.

    Valokuvaus ei siis ole halutun todellisuuden jäljentämistä, vaan samanlaista uuden luomista kuin paraskin sana- tai maalaustaide. Se ei asetu haluttuun kuosiin, vaan kulkee omia polkujaan ja näyttää mitä näytettävissä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvan kohde saattaisi pitää tärkeänä, että hän saa kuljeskella omissa ajatuksissaan ilman pelkoa, että joku kuvaa häntä ja vielä julkaisee kuvan. Mikä sinä olet määrittelemään, että sinun oikeutesi menee ihmisen yksityisyyden oikeuden yli?

      Tuollainen näkymä - ihmisiä kesässä - kohtaa ihmisen missä tahansa. En näe siinä taiteellista, dokumentoimisen arvoista. Jokaisella on silmät päässään ja jokainen voi nähdä vastaavaa joka päivä ihmisten ilmoilla liikkuessaan - elämän taidetta, joka uusiutuu joka hetki.

      Kuunkuiske

      Poista
  23. Ihan turha on asioita kysyä, esimerkiksi tämmöisiä asioita, joltain oikeustieteen kandidaatin sihteerin apulaisen juoksupojalta; en minä sitä tarkoita etteikö hän olisi oikeassa. En! Mutta hän ei ole vastuussa siitä, mitä vastaa. Ja minä uskon vain ihmisiin jotka ovat vastuussa sanomisistaan.

    Sama se on reklamoinnin suhteen. Järjetöntä sinun on haukkua myyjiä jos tuote minkä ostit on paskaa; yhtä järjetöntä on haukkua hankintäpäällikön sihteeriä ko. asiasta: sinun pitää päästä hankintapäällikön kanssa puheisiin. Väliportaiden kanssa juttelu on ajan hukkaa.

    Kerran (olen kertonut tämän ennen mutta kertaushan ei kellekkään tee opin kannalta pahaa) minulle DNA:n myyjät myivät edullisen mokkulan. Hitsi, kuukausimaksu oli yli puolet vähemmän kuin Soneran liittymän - jonka tietysti siinä innoissani irtisanoin. Sitä paitsi mokkula oli, etenkin teoriassa, puolet nopeampi kuin tämä Soneran "nuhainen mopo"...
    No, menin kotiini, asensin mokkulan, ja otin yhteyttä Internettiin. Ei se yhteys tietysti heti tullut... tiedän toki tämän, vanha IBM:n guru... eikä kyllä sen jälkeenkään tullut... Olen silti sitkeä kuin Sisu-pastilli, ja yritin ja yritin. Lopulta uuvahdin. Mutta ei uuvahdustakaan kestänyt kuin aikansa. Otin yhteyttä DNA:n puhelinpalveluun, ja voi Ihme, pääsin alle 2den tunnin jonotuksen puhelinneuvojagurutytön kanssa keskustelemaan. Käytiin läpi kaikki mahdolliset asetukset - nekin jotka hän esitti väärin ja minä korjasin - hän sanoi "ai, tätä mä tarkoitinkin" - mutta ei saatu mun vemplettäni toimintakykyiseksi. Ei millään! vaikka kuinka kaksin käsin yritettiin! - Tyttökin luovutti.

    Marssiin myymälään josta tämän DNA:n mokkulan olin ostanut. (Ja samalla sitoutunut, allekirjoituksellani olemaan DNA:n asiakas seuraavat 24 kk:tta.) Iskin Mokkulan tiskiin ja sanoin että puran tämän sopimuksen. Myyjät - mies ja nainen - katsoivat toisiinsa ja sanoivat "ei sitä noin vaan voi purkaa". (En halua jaaritella: siinä tosiaan keskusteltiin piiiiiitkän aikaa voiko sitä purkaa. Vai ei. Ja minun argumenttini "se ei toimi" ei muka merkinnyt mitään. Minä vittuunnuin.) Kun minä vittuunnun, ei minua mikä pidättele (paitsi Tarja, joskus). Kysyin heiltä näiltä myyjiltä että "kuka tämän sopimuksen pystyy purkamaan?". He supattelivat vähän aikaa keskenään. En minä siitäkään tykännyt. Sitten karjaisin että "antakaa mulle teidän pääjohtajanne sähköpostiosoite niin minä kirjoitan hänelle". He säikähtivät niin paljon, että antoivat; neuvoivat minua vain että "teidän kannattaa tuoda Hänelle tässä esiin se että yrititte oman huoltomme neuvojan kanssa pyrkiä ratkaisemaan ongelmaa. mutta ette kumminkaan siihen pystyneet". - Arvaa noudatinko heidän neuvojaan? Vitut! Kirjoitin hra Pääjohtajan sähköpostiosoiteeseen (selaa muistiinpanojaa. joo. en mä löydä alkuperäistekstiä mutta se oli jotain, että:

    "olen kamppaillut Teidän mokkulanne kanssa nyt kohta viikon verran. ja menettänyt sen aikana rahan lisäksi myös aikaani. jos te meinaatte lähettää mulle tästä kaikesta laskun, minä lähetän Teille paljon isomman laskun. ja jollette Te huoli tätä mokkulaanne takaisin, niin minä isken sen lähimmän kulkukoiran perseeseen. Ja jos Teillä sen jälkeen on soiteltavaa mulle, soitelkaa sille koiralle."

    Kunnioitettavasti: Mikis X

    Vittu, sähköpostiin kopsahti seuraavana aamuna viesti että "DNAlla tehdyn päätöksen mukaan kimppa voidaan purkaa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun Dna:n mokkulani meni rikki, menin liikkeeseen pyytämään uutta mokkulaa. Minulla oli joku ihme Helppo-turva, 3 e/kk, jonka piti korvata rikki menneet mokkulat. Helppo-turva ei kuitenkaan korvaa kuin itsestään poksahtaneet, ja minun oli pudonnut lattialle.

      Luulin sitten, että saan tilalle uuden samanlaisen mokkulan, mutta ei, he pakkomyivät minulle uuden wlan-mokkulan, lähes 200 euroa, ja uusivat lisäksi voimassa olleen sopimuksen jatkumaan taas kaksi vuotta eteenpäin.

      Mokkulaan olen kuitenkin tyytyväinen, sillä se on siis langaton, ja sillä voi olla 7 yhtaikaa netissä.

      Poista
  24. Saatana, aina pitää selittää. Ihmisille pitää selittää kamalan yksinkertaisia asioita. (käy kuumana) Jotka on selviä kuin pläkki. Eli pläkkipelti. (alkaa äkkiä jäähtymään)

    Joo, mä oon joskus vähän kiukkuinen ihminen. Mutta en niinkään ihmisille minä niinkään kiukkuile vaan asioille jotka heidän takanaan on. - Toisaalta, lepyn myös äkkiä - näinhän kaikki muutkin vittumaisesti käyttäytyvät ihmiset sanoo. (kun etsivät myötätuntoa). - Mua oikeasti hävettää mut.

    VastaaPoista
  25. Pointti ei ole siinä, että kuvaako kurveja tai kurvittomuutta vaan ihmisen oikeudesta yksityisyyteen.

    Ankea on maailma, jossa ei saa rauhassa omiin ajatuksiinsa vajonneena kuljeskella edes kauniina kesäpäivänä siinä pelossa, että kohta joku tulee, nappaa valokuvan ja vielä julkaisee sen jossakin.

    Nuo kesäkuvat ovat niin arkipäivästä näkymää, elämää kauneimmillaan, että ei niiden dokumentoimisessa ole edes mitään taiteellista. Sen kuin menee ovesta pihalle ja katselee maailmaa niin näkee vastaavaa joka päivä. Siis jos on silmät päässä ja halu nähdä.

    Miksi elävää elämää edes pitäisi dokumentoida? Sitä en ymmärrä. Elämä on tässä ja nyt joka hetki.

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaaha, se edellinen kommentti kuitenkin ilmaantuikin näkyviin, joten yllä oleva on melkein toistoa.

      Kuunkuiske

      Poista
    2. Kuulepas Kuunkuiske, samaa voisin kysyä sinulta. Miksi sinä leikkaat kirjoista haluamiasi kauniina pitämiäsi lauseita ja tuot ne näytille internetiin? Eikö jokainen niitä lue itse kirjoistaan?

      Noh, minä en kuitenkaan kysy, sillä ymmärrän poimintasi. Toivon vain, että osaisit soveltaa tuon saman ajatuspohjan toisiinkin ihmisiin.

      Poista
    3. Kuunkuiske, puhut ihmisen itsemääräämisoikeudesta ja oikeudesta yksityisyyteen.

      Tässä on kuitenkin puhe julkisella alueella oleilusta, jolla on yleistä menoa ja ilmaisia julkisia tapahtumia. Oikeus yksityisyyteen on aika hankala asia toreilla ja turuilla.

      Poista
    4. Kuunkuiske, mun musta mielitiettyni,
      en usko että jokaisen oven takana jonka avaat,
      on paparazzi,
      joka näppää susta kuvan?

      Sinuna kävelisin, täynnä suloutta kuin aina,
      polkuja minne mielesi tahtoo.


      (Ps. Tykkään mielipiteistäsi kuin hullu kissa kylmästä puurosta!)

      Poista
    5. Voi olla, ja varmaan niin onkin, että minut ymmärretään väärin.

      Mutta mun mielestä "kuunkuiskeella" on mielipiteitä.

      Poista
    6. "musta" tarkoittaa mustatukkaista.

      Koska, "yö on synkkä, hiilenmusta,
      siinäkin soi kaipausta, blues..."

      Poista
    7. Iines, ensinnäkään en enää kirjoita niitä lauseita ylös! ;)

      Mielestäsi kai teet noilla kuvilla kunniaa ihmisille. Tahtomattaan kuvan kohteeksi joutunut saattaa kylläkin tuntea tulleensa hyväksikäytetyksi. Minusta häntä on käytetty hyväksi ja itsemäärämisoikeus on ylitetty "taiteen" nimissä. Taide lainausmerkeissä siksi, kun kuvat ovat juuri niin arkipäiväisiä, jollaisena elämä näyttäytyy kenen tahansa silmään. En näe niissä mitään luovaa. Sori siitä.

      Tapsa tai joku taisi mainita kampaajanapulaisen. Herkkiksen näköinen tyttö, suloinen, ujohko. Näen herkkiksiä sulottaria tänäänkin, kun astun ovesta pihalle. En katsele heitä kameran kautta vaan silmästä silmään.

      Kuunkuiske

      Poista
    8. No, minulle ei riitä ehkä pelkkä oma katsominen. Haluan välittää jotakin muillekin. Väittäisin, että ylipäänsä ilmaisun motiivista syntyy taide. Taide taas ei synny ilman motiivia, ilmaisunhalua. Toisilla on tarve ilmaista, toisilla ei.

      Kameran kautta ei voi katsoa, ellei osaa katsoa omilla silmillä. En ymmärrä, miten valokuvaaminen olisi pois reaalisesta elämästä. Jos ajattelet näin, sinun täytyy olla penseä muillekin taiteille, muillekin ilmaisumuodoille.

      Poista
  26. Laki-, vapaus- ja moraalikeskusteluun en ota kantaa, mutta tuo ensimmäinen kuva on taidetta. Luulin sitä ensin maalaukseksi nimeltä "Kampaajan apulainen katselee kaukaisuuteen", mutta valokuva se kai on? Siinä on kaikki täydellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuva se on, ja aika tummaksi valotettu ja pientä siveltimenjälkeä lisätty. Mitään ei ole kuitenkaan muutettu, poistettu tai rikottu, eli kuva on aito tapahtuma minun silmilläni katsottuna. Tyttökin on kampaajanapulainen.

      Poista
  27. Kuvat kertovat totuuden. Kuvat valehtelevat. (Enkä minä tarkoita kuvia jotka on lavastettu; nehän ei tietenkään ole totta. Eli eivät valehtele.)

    Minä en siis kerta kaikkiaan ymmärrä mitä te kiihkoilette? Jos ihmisistä ei saa ottaa kuvia, älkää ottako, jos saa, niin ottakaa tai olkaa ottamatta? Mikä tässä nyt niin vaikeaa on - kuten nokkasiilimäinen iineskin jo ehti todeta?

    Siitä huolimatta olette yksinkertaisia kuin lankarullat, ei sille mitään mahda.

    VastaaPoista
  28. Ja mie toivon koko sydämestäni, että en riipputisseineni ja jenkkakahvoineni osu koskaan sellaiselle julkiselle paikalle, jossa olen vaarassa joutua taiteellisesti kohdelluksi. Minusta sanan- ja taiteilijanvapaus sellaisessa tilanteessa rikkoo oikeuttani kulkea turuilla ja toreilla tulematta kuvatuksi ja varustetuksi kuvatekstein.

    Pidän kuvistasi Iines, mutta olen Kuunkuiskeen ja Charin kanssa samoilla linjoilla ja kysynkin, kumman ihmisen vapaus on tärkeämpää kuvaajan vai kuvattavan?
    Ajattelen (pitkin hampain) niin, että kuvata voi, koska laki!
    Mutta kuvan ottamisen jälkeen olisi syytä kysyä kuvatulta sopiiko, että julkaisen kuvasi blogissa/kuvapankissa/tms... niinkuin ymmärtääkseni toki teitkin.
    Onnekseni kuvaan itse vain maisemia.

    VastaaPoista
  29. Hassua, että Iines vetoaa juuri lakiin, vaikkei ole lainoppinut. Henkilötietosuojalain mukaan julkisellakin paikalla otettu kuva, joka on rajattu yksittäiseen, helposti tunnistettavaan ihmiseen, on lain tarkoittama henkilötieto. Tässä vielä kuvaan liitetään henkilötieto, joka tekstissä mainitaan faktaksi, eli kuvattavan toimi (kampaajan apulainen). Henkilön tietosuojaa on rikottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kampaajan apulainen on minun tarinaani. Oikeasti hän ei tarttunut kampaan tai saksiin kertaakaan. Hän voisi hyvinkin olla kampaajan ystävätär, joka oli tullut mukaan kihahduspäiville, seuraksi ja korkeintaan ojentamaan jotakin tarviketta.

      Poista
  30. Korjaus: tekstissä mainitaan -> kommentissa vahvistetaan

    VastaaPoista
  31. Anna, ymmärrän kantasi - samoin Kuunkuiskeen ja Charin ja varmaan valtaosan ihmisistä - enkä ajattele, että olette väärässä ja minä oikeassa. Jokaisella on oikeus omiin toiveisiinsa ja ajatuksiinsa, jotka koskevat itseä. Ne ovat hyvin inhimillisiä ja yleisiä. Minä olen teidän kannaltanne ajateltuna hyvin väärässä.

    Tässä mennään kuitenkin, kun asia ajatellaan isompana kokonaisuutena, aika syvälle taiteisiin jos lähdetään siitä, että esimerkiksi Riikka Ala-Harja on kuvannut teoksessaan Maihinnousu tunnistettavasti sisarensa kuolemansairasta lasta, tai kuka tahansa kirjailija tai taiteilija kuvatessaan epämääräisiä ja jopa rumia hahmojaan realistisesti tai huumorin keinoin.

    Jos vain yksi näkemys, se millaisena kukin haluaa itsensä nähtävän, olisi hyväksyttyä, ei maailmassa voisi puhua taiteista ollenkaan. En yritä tällä sanoa, että kuvani olisivat taidetta, sillä olen jonkin verran tyytyväinen vain ylimpään kuvaan, josta joku muukin piti. Mutta siis esittävässä ilmaisussa on ja saa olla mukana ja täytyykin olla esittäjän omaa näkemystä ja tulkintaa.

    Kun kuvataan yleisellä paikalla, liikutaan yleiselllä paikalla, katseiden ristitulessa alttiina myös arvostelulle. Kuva ei arvostele yhtään enempää kuin vastaantulijan katse. Miksi katse ei sitten loukkaa ketään? Vai loukkaako jo sekin? Onko teillä niin huono itsetunto, että kuvittelette lihavan ihmisen kuvan olevan automaattisesti pilkkaa? Minusta se ei ole.

    Ihminen, joka ei esitä, siis naamionsa takana oleva ihminen on kiinnostava. En suostu edelleenkään ottamaan kuvia, johon ihmiset pynttäytyvät ja ottavat tietyn ilmeen ja nostavat leukansa ylös. Ottakaa te ne kuvat. Tai koettakaa kieltää kuvaaminen julkisella paikalla niin kuin Pohjois-Koreassa.

    VastaaPoista
  32. En toki tarkoittanut, että lihavan ihmisen kuvaaminen on pilkkaamista, sen enempää kuin sitäkään, että kysymys on itsetunnosta. Minun kohdallani kysymys on ainoastaan siitä, että haluan kulkea maailmalla ilman, että näen yhtäkkiä kuvani esim. jossakin blogissa, tai muussa yhteydessä missä se milloinkin sattuu kuvaajalle sopimaan.Ja ilman, että minulta on asiaa kysytty!!!

    Korostan vielä sitäkin, että kuvataitelijoiden mallit ovat antaneet taitelijalle suostumuksensa tulla maalatuksi sen mukaan, millaisena taiteilija hänet näkee ja kokee.

    Toivon tietenkin, näin yksinkertaisena ihmisenä, että valokuvatuksi tulleillakin on oikeutensa. Jos sananvapaus ja taiteellinen vapaus menevät kuvatuksi päätyneen ihmisen "vapauden" ohi, se on syvältä.

    Jotenkin hassulta tuntuu ajatus siitä, että jos kulkee yleisellä paikalla, altistuu arvostelulle, vaikka joku vastaantulija voi ajatellakin, että on siinä mummulla kahvat. Se ajatus ei kuitenkaan leviä muiden silmiin. Eihän? Eikä ihmisen katse loukkaa, ei minua ainakaan, sillä ei silmä palaa ota, sanottiin ennenvanhaan. Minua loukkaisi se, että joku katsoisi oikeudekseen kajota minun yksityisyyteeni.
    Jos sanan-/taiteilijanvapaus on tärkeämpi yksilön oikeutta, se antaa liian harvoille vallan käyttää tietyllä tavalla jopa hyväkseen muita ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. gookle gookle...
      Piti sanomani, että jäi sanoja pois ed. kommentista. "Minua loukkaisi se, että joku katsoisi oikeudekseen kajota minun yksityisyyteeni..." jakamalla kuvani julkisesti nähtäväksi - omana lakiin perustuvana oikeutenaan, minulta kysymättä.
      Enkä muuten pidä siitäkään, että omaa perhettä, sukua, ystäviä tai lähipiiriä käytetään tunnistettavasti kirjallisena materiaalina (vrt. Riikka A-H) Itse pyrin kirjoituksissani miksaamaan tyypit ja tapahtumat suloiseen sekamelskaan. (Kiillottaa sädekehäänsä).

      Poista
    2. Anna, nämä ovat ikuisuuskysmyksiä, joista oletettavasti on taitettu peistä netissä aina, ja ilmeisesti tullaan edelleen taittamaan.

      Kyllä minä ymmärrän ajatuksesi hyvin ja jopa sympatiseeraan niitä omista ajatuksistani huolimatta. Mutta siis pystyn eläytymään hyvin kuvaamiisi tuntoihin.

      En usko, että noita tilanteita tarvitsee välttämättä rinnastaa - ilmaisunvapaus ja yksilön oikeus intimiteettiin. Ottaisin ne puheeksi vasta, kun yksilön oikeuksia on rikottu.

      Ihminen elää laumassa, eikä lauman keskellä voi olla täydellistä yksilön intimiteettiä. Asioista ei voisi myös kirjoittaa, uutisia ei voisi välittää. Kaikki olemme törmänneet naurettaviin uutisiin, jossa poliisi kuuluttaa yleisöltä vihjeitä rikollisesta antamatta rikollisesta mitään ulkoista tuntomerkkiä ollakseen loukkaamatta tätä.

      Jos siis lähdetään siitä, että yksilöiden kuvaus kielletään julkisilla paikoillakin, ollaan Pohjois-Koreassa tai Alma Kartanon lahkossa.

      Poista
    3. Sen takia minä kaiken aikaa peräänkuulutan sitä, että kuvattavalta on syytä kysyä lupa Kuvien Julkaisemiseen!
      En tästä tämän enempää, niinkuin sanon, pidän kuvistasi ja ymmärsin, että olit kysynyt lupaa niiden julkaisemiseen.
      Silti minua ihmetyttä se, että laki sallii myös julkaisemisen ilman lupaa. Eikö ihmisellä ole edes itseensä "kopiraittia"?

      Poista
    4. Anna, pääsääntöisesti kysyn luvan kuvanottoon ja julkaisemiseen blogissa, ja pääsääntöisesti kuvan saa ottaa ja julkaista. Useimmat eivät kysy edes blogin osoitetta. Jos kielto tulee, en tietenkään ota kuvaa. Ja lapsia ei saa koskaan kuvata ilman vanhempien lupaa.

      Joskus vain tilanne tulee niin ohikiitävästi, että on pakko tarttua kameraan. Tällöin pidän huolen kuitenkin siitä, että paikka on julkinen ja kuva otetaan hyvässä hengessä, ei loukkaamistarkoituksessa. Siloiteltuja kuvia kauniista ihmisistä en siis tavoittele. Minulle kelpaa tavallinen ihminen, ei standardikopio, joka ei häpeä itseään.

      Ja tosiaan, laki ei kiellä yksilön kuvaamista julkisella paikalla. Yksilöllä ei siis periaatteessa ole tässä itsemääräämisoikeutta. Vaan kuten totesin, useimmat kuvaajat noudattavat hyviä tapoja. Minunlaisia äkkinappaajiakin kuitenkin on.

      Poista
  33. En jauha asiasta sen enempää, mutta sanon tähän loppuun: se, että sinusta Iines olisi ilmeisesti ok joutua yllätyskuvatuksi ja kuva julkaistuksi jossakin, ei vielä tarkoita sitä, että muut ihmiset pitäisivät asiaa suotavana omalla kohdallaan.

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpsistä, Kuunkuiske. Kun kanssani tilaisuudessa olleet läheiseni antoivat minulle joistain kuvistani negatiivista palautetta, juuri samoin kuin tekin, sanoin heille, että minä voisin yhtä hyvin olla noissa kuvissa ryppyineni ja ylimääräisine kiloineni. Tuttuni tietävät, että en vaihda vaatteita kuvausta varten enkä meikkaa enkä etsi paraatipuoltani.

      Siskollani on tapana ottaa aina erotessamme lähtökuva, koska silloin hän on hyvässä puvussa meikattuna. Minä inhoan sydämeni pohjasta "lähtökuvia". Ja ymmärrän siis täydelleen, että voin itse olla kuvan kohteena.

      Poista
    2. Minä en ole missään kohtaa sanonut, että kuvien ihmisten olemuksessa olisi jotakin vikaa. Älä laita sitä suuhuni. Salakuvaaminen minua nyppii.

      En ymmärrä valokuvaamisen pointtia noin muutenkaan, se on tainnut tulla ennenkin selväksi. Poikkeuksena jokin Miina Savolaisen voimauttavan valokuvan tyylinen systeemi, jossa kuvattava on subjekti.

      No joo - onhan se ihan herttaisaa, että esim. siskonpoikani vaappuvat ensiaskeleet (kädet ojossa sivulla) on ikuistettu. Nyt poika juoksee päivät pääksytysten. Ehkä se kuva vuosien takaa on joskus kiva katsoa, mutta se vaappuva-askelinen poika on mukana hänessä vauvasta vaariin, joten miksipä siihen haluaa palata?

      Kuunkuiske

      Poista
    3. Valokuva pysäyttää hetken. Siinä sen viehätys. Hetkellä on taipumus mennä ohi, liukua pois. Pysäytyskuva kertoo paljon muuta kuin jatkuvasti etenevä tapahtumain sarja. Pysäytyskuva paljastaa, se on rehellinen.

      Olen ottanut jatkuvalla kuvauksella kuvia uutistenlukjasta koemielessä. Kuvat ovat järkyttävän rehellisiä ja paljastavat tunnetiloja, joita ei liikkuvasta kuvasta näe. Otsanrypistyksiä, suun kireyttä, silmien sulkemisia. Joistain pysäytyskuvista uutistenlukijaa ei heti tunnista. Ehkä minua vain kiinnostaa ihminen syvimmältä sielustaan eli bergmanilaisittain paljaana enemmän kuin teitä muita. Kehon kieli puhuu paljon.

      Poista
    4. Vierasta ihmistä ei voi tuntea kehonkielen perusteella. Jokin tunnetilan ilmaisuksi arveltu ilme naamalla saattaa tulla vaikka äkillisestä kiputuntemuksesta.

      Kuunkuiske

      Poista
    5. Kehonkielen lukeminen ei olekaan matematiikkaa. Mikään ei ole yks yhteen, eivätkä asiat ole kaavamaisia. Asiat voivat myös olla toisin kuin äkkipäätä luulisi. Onhan vauvan naurukin usein vain mahan kipristelyä.

      En itsekään luota siihen, että jokin tietty ele, kulmakarvan kohotus vaikkapa, merkitsee kaikilla samaa tunnetta. - Kokonaisuus on merkittävämpää. Mitätöntä ei kehon kieli siis ole kuitenkaan.

      Poista
  34. Olen sen verran hidasälyinen, että vasta nyt tajusin, että mikä minua tuossa kuvaushommassa myös jurppii: ihmiset esineellistetään.

    Tarkoitus ei siis ole näyttää todellisuutta sellaisena kuin se on vaan luoda jotakin uutta esim. sillä, että jollakin tavalla käsittelee kuvia. Niin sanoit tehneesi kampaajanapulaisen kuvassa.

    Maksoit kai kuvauspalkkion taiteesi välineille?

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joitain kuvia käsitellään, joitain ei. Koulutetut ammattikuvaajat käsittelevät aina otoksensa. Eniten photoshopattuja ovat nykyään muotokuvat, kuten presidentti Sauli Niinistön muotokuva.

      Itse en käsittele paljonkaan, ja lähinnä kyseeseen tulee rajaus ja kuvien terävöitys. Tuossa ykköskuvassa poikkeuksellista on värien terävöitys, koska teos tummuudessaan muistuttaa maalausta. Muita vastaavia kuvia blogeistani ei edes löydy.

      Ja kyllä, kampaajan apulaisena toiminut nuori tyttö innoitti minua. Olisin hyvin voinut kirjoitta hänestä novellin. Kuva innostaa minua vieläkin, mutta annanpa tarinan olla.

      Poista
    2. Ei kai sinun tarinankirjoittamisesi herranjestas näistä kommenteista ole kiinni? Elätkö niin totaalisesti vieraiden ihmisten palautteen varassa? Huh huh.

      Kuunkuiske

      Poista
    3. Komppaan nyt iinestä. Olen nimittäin sitä mieltä, vaikka valokuvauksesta en mitään tiedä, että taiteenteko lähtee siitä että on itselleen rehellinen. Ajattelen kirjoittamista. Ei kirjoittaminen ole sitä että ensin miettii "mitä SAA kirjoittaa" ja sitten että "mitä EI saa kirjoittaa". Jos niin olisi, syntyisi täysin yhdentekeviä tekstejä. Ei Jumalauta! Kirjailijan, jos hän on hyvä, pitää olla häikäilemätön. Ja hyvät kirjailijat sellaisia ovatkin. Koska... ei kukaan materiaaliaan ammenna mistään "tähtien välisestä tyhjyydestä", vaan naapurustostaan, läheisimmistään. Ja jos heistä alkaa valehtelee, eli tekee heistä kiiltokuvakuvioita, kannattaa sellaiset kirjoitelmat lähettää Vartiotorni -lehteen. He julkaisevat sen jos katsovat aiheelliseksi, julkaista. - Ps. Oikea kirjailija - valokuvaajiin on pakko päteä sama sääntö! - on aina kannibaali. (Tai tämä pitää ymmärtää oikein! Ei kyse ole siitä että ketään ehdoin tahdoin loukattaisiin. Mutta ainoa mille taiteilija on vastuussa tekemisistään, on hän itse. Siksi EI OLE muuta mahdollisuutta kuin että hän rehellinen itselleen. - Ellei näin ole, kuvattavakin muuttuu valheeksi.)

      Poista
  35. Siis jos haluatte sensuroida ihmisten taiteellisia harrastuksia (kirjoittamista tai valokuvaamista tai esimerkiksi tanssimista) niin sanokaa se suomeksi! Älkääkö menkö minkään tekopyhän oman ennakkoluulonne esiripun taa! Sanokaa, niinkuin perussuomalaiset sanovat, rehellisesti ja populistisesti, että ME HALUAMME SENSUROIDA TEITÄ!

    VastaaPoista
  36. Loppukevennys: jos Galioleogin olisi ollut kamalan lainkuulijainen, ja muiden ihmisten vaikutteille yhtä altis kuin ihmiset yleensä ovat, niin Aurinko kiertäisi vielä Maapalloa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kopernikus, Mikis, Kopernikusta meidän on siitä tiedosta kiittäminen. Vaikka toisaalta Antiikin Tiedemiehet todennäköisesti arvasivat tämänkin asian oikein, mutta tieto unohtui pariksi tuhanneksi vuodeksi.

      Kolmanneksi koska kaikki liike on suhteellista (Einstein), se kumpi kiertää enemmän toista esim. Linnunradan keskipisteestä katsottuna, on hieman kyseenalaista.

      Poista
    2. No niin, ei tietenkään.. (Mutta KIITTI Kopernikuksesta!) Jos tämä meidän n.s. "aurinko" pysyisi paikoillaan - tässä koko ajan laajenevassa maailmankaikkeudessa, niin olisihan se ihmeellistä?

      Ps. Korjaa Tapsa jos olen väärässä. Ilahdun kun minua korjataan. (Kamalinta minusta on olla aina oikeassa. Se on kamalaa.)

      Poista
  37. Kiikarilla muuten kun katsoo maisemia (esim. asuntomessulla kävijöitä) syntyy perspektiiviharha; tuntuu kuin risteilevät ihmiset törmäilisivät toisiinsa. Mutta niin ei käy koska välimatkaa on monta metriä. (Kiikarin linssien läpi katsottuna se tuntuu muutamalta sentiltä.) - Sama perspektiiviharha näissä keskusteluissakin joskus on. Ja sekö muka pahasta olisi? Ei! Se on kivinta!

    Ps. Suuriruhtinaskunta-aikanamme kerran eräs korkea-arvoinen venäläinen Kenraali tuli tutustumaan Suomen (siis Suuriruhtinaskunnan) rautateiden rakentamiseen. Hän katseli rataa. Ja ihmetteli kun se kauempa vaan kapeni ja kapeni. Rautatieinsinööri yritti selittää tälle, Hänen Korkea-arvoisuudelleen, että se johtuu perspektiivistä. Kenraali ärähti: "Minä en teidän perkstistiiveistänne välitä. Minä määrään että radan pitää olla koko matkaltaan saman leveyinen".

    VastaaPoista
  38. Ihmettelen noita naisten toppeja. (Tässä kiikaroidessani.) Kysyinkin Tarjalta eilen, että "miten ne pysyy niitten päällä". Tarja vastasi jotenkin - oli jotenkin närkästyneen tuntuinen - että "kyllä ne vaan pysyy. että jos sinä unelmoit, että ne yht'äkkiä putoisi, unelmoit turhia". - Hitsi, taas mun yks jo nuoruudesta tänne asti raahaamani unelma särkyi. Meni sirpaleiksi kuin pakastettu kristallisydän. - Ja osa minusta lensi ikuisuuden säkkiin. (niin että hippulat vaan vingahtivat!)

    VastaaPoista
  39. Sama taas siis tämä kun katselee (esimerkiksi kiikarilla ihmisiä) niin ihmettelee miten nuo topit pysyvät naisten päällä? Kysyinkin sitä eilen Tarjalta. Hän - jotenkin kumman happamasti - vastasi että "kyllä ne pysyvät. jos sitä haaveilet että ne putoaisivat, haaveilet turhaan". - Hitsi, minä kun jo pikkupojasta lähtien (=12 v), olen raahannut mukanani tätä unelmaa... että äkkiä ne putoaisivat... ja näkisi tissit! - No, elämässäni moni muukin haaveeni on jo singahtanut "ikuisuuden säkkiin". Että menköön sitten tämäkin. (jatkaa kiikarointiaan, silti)

    VastaaPoista
  40. No nyt mä olen ite yht'äkkiä kahtena? Ikään kuin kpl:eena. Kukahan hullu juoppo minua kahtelee...? (Varmaan Juha Vuorinen.)

    VastaaPoista
  41. Hei ystävät,

    komppaan, edelleen, mm. Annaa ja Kuunkuisketta.

    Jos kuvat ovat taiteellisesti tekijälleen tärkeitä, objekteilta voi kysyä luvan, jos heihin on zoomannut. - Jos siis kuvattavan henkilöllisyys käy kuvassa ilmi.

    Mieleeni tulee se toisen maailmansodan-aikainen suudelma-kuva - itse näen siinä taidetta, eikä kumpaakaan henkilöä varmaan kukaan tunnista. Plus kuva oli näpsäisty riemujuhlan keskellä, tuskin oli kuvaajalla tilaisuutta mennä taputtamaan olkapäähän ja pyytämään lupaa ja kysymään; tiesikö edes miten hyvä kuva tuli. Ei ollut silloin vielä digi-digi.

    Kaikille Sensurointia vastustaville sanoisin: ei ole sensuuria antaa tavallisten ihmisten olla rauhassa.

    Siis tähän nykyiseen ilmaisun- ja julkaisunvapauteen liittyy se, että on kääk-juorut ja vihjepalkkiot, kun joillain on kännykkäkamerat aina valmiina.

    Ihminen ei voi astua ovesta ulos ilman että tulee häirityksi, jos on julkkis: Jos olisin, voin kuvitella lähikaupalla napatun kuvan, ja tekstin: "Char osti munakoisoa ja tomaattia, tuleekohan tänään mies päivälliselle?!". - A 50 egee/kuvaaja.

    Iines, kaikella kunnioituksella: mitä eroa on ottaa kuvia tavallisista tallaajista, ja keksiä niihin "hupaisia" kuvatekstejä, kuin olla paparazzi ja kytätä ns hyvää, salaista ja luvatonta näkökulmaa julkkiksesta?

    Laki on puolellasi, juupa juu, niin on paparazzienkin. - Yleensä ihailen kuviasi, näistä vain en voi pitää, kun kerroit, ettet ole saanut kaikilta lupaa julkaisuun.

    - Jos muuten kuvia varustaa teksteillä, se pitäisi minusta myös sille objektille kertoa; ei vain sitä, että julkaisee.

    Minusta se olisi oikein ja reilua.

    Oikeusjutun nostaminen jostain nettikuvasta - vaikka kuinka tuntisi tulleensa loukatuksi - on vuosia ja rahaa vievä ahdistava, aikaa ja energiaa vievä, monin tavoin kallis prosessi. Tuskin edes voitettavissa, jos kuvaaja/kirjoittaja vetoaa "taiteeseen".

    Netissä loukataan sala-videoilla ja -kuvilla ihmisten oikeutta omaan itseensä ja yksityisyytensä kaiken aikaa.

    Sinä teit näillä kuvilla samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char, komppaan Sinuakin. Koska mitää vääremmässä olet, sen ihanampi olet. - Tarkoitan, että minun mielestäni. Tietysti. (En ole soittanut naapurini ovikelloa kysynyt "mitä mieltä olet Charista?". Jos hän olisi juuri herännyt uniltaan - hän nukkuu hirveän paljon - niin todennäköisesti hän vastaisi - samalla kun kaivaisi unihiekkaa silmistään - että... "ai Char!? Minusta hän sutjakan ihana ihminen!".
      Sen jälkeen menisimme takaisin omiin koteihimme kuin kilpikonnat.(Tai ei tietenkään hän, koska hän olisi jo kotonaan, mutta minä.)

      Poista
    2. Ihana Mikis!

      Itse asiassa olen oikeassa, mutta kiva että komppaat! :)

      Toivottavasti olen vielä astetta Ihanampi kun olen oikeassa!

      - Siis olin kyä kerran väärässä, oliko se vuonna -76 vai - 77?

      Tänään mun luona kävi kolme tosi söpöä ja super-herttaista poikaa puutarhahommissa; semmoinen cabana-boy-ryhmä Suomen malliin. Niin nätisti hoitivat hommat, soitin esimiehelle perään ja kiitin.

      - Siis noi kuvat: minä en jaksa vänätä, trooppisia öitä tiedossa, ja tuskin tässä nyt kukaan muuttaa mieltään.

      Ollaan kaikessa rauhassa kaikki eri mieltä, siitä ainakin minä olen valmis olemaan samaa mieltä. :)

      Nyt täytyy mennä, haleja, Mikis! :)

      Poista
  42. ilkeä iines kuvaa minua... kuin puuma pensaikosta... Ja käy kuumana kuin keitetty teelehti?
    - otatko vielä?
    - no voinhan minä vielä, mutta vain seuraksi.
    (iines lorottaa kamalasti konjakkia astiaan joka on iso kuin yöastia)
    - kippis, hän sanoo
    - skåål, minä sanon (koska olen lukenut kauheasti kieliä)
    Sen jälkeen meidän ei enempää tarvitse keskustellakaan. Koska olemme sanoneet olellisimman. Ja muutenkin olemme tyytyväisiä toisiimme.

    kunnes...

    no, ehkä Tapsa on jatkaa tästä. Tai Kolehmainen... Tai tarkoitan kuka tahansa teistä, sydämeni syrjimmäiset!

    VastaaPoista
  43. Novelli on avoin ovi! (keksin tämän äsken, hädissäni)

    VastaaPoista
  44. Vielä laista ja oikeudesta: häirikkö-ex, jolle määrättiin Suomen oloissa ennätyksellisen laaja lähestymiskielto, jatkaa häirintää.

    Se maksimimittainen vuosi on ollut ja mennyt. - Saako hän lain mukaan ja laillisesti päivystää vaikka jatkuvasti asuntoni edessä, tulla puhumaan töissä, kirjoittaa, aina kun päähän pälkähtää - no kyllä saa!

    Hänellä on laillinen oikeus tehdä kaikkea em; en voi soittaa poliisia tai nostaa oikeusjuttua.

    Ja hänhän häiritsee.

    Siis excuuuse me, te kaikki Ilmaisunvapauden Sankarit, etten taputa käsiäni, jos oikeudentunto ja normaali hienotunteisuus, ja eräänlainen häveliäisyys muiden ihmisten tunteita kohtaan ylittävät ns. Taiteen. - Siis meinaan että se ex varmaan on ns. performanssitaiteilija...

    Kivaa iltaa kuitenkin kaikille! :)

    VastaaPoista
  45. Iines piti tutisevissaan käsissään koeputkea ... siellä lilluivat, rauhanomaisesti yhteistyöhalukkaina, sekä sekä l-, ja g- että q-pakteerit. Kamalaa, ajatteli hän. Mutta nyt ei aikaa ollut itkuilulle! Senpä takia hän ryöpsähti keittiöön, teki itsellee n äärimmäisen hyvän kinkkuvoileivän, söi sen, ja sitten taas lähti kamalaa vauhtia juoksemaan viholaisia päin,. Niitä tuli samalla vauhdilola kuin Kollaalla (tai Summassa, tai Sallassa), joka puolelta kumminkin. Hän kääräisi sätkän ja ajatteli "se on siinä ja siinä, selviikö täältä hengissä?" - Moni ei selvinnyt.

    VastaaPoista
  46. Char - sano aika ja paikka, esim. Tuurissa Keskisen hevosenkegän alla 18.8. Ellet sinä sinne tule, minä tulen. Ja jollei Sua voi nussia, siellä tai jossain lähistöllä, vedän sitten käteeni. - Äläkä valita!

    VastaaPoista
  47. Mua pikkasen kommerverkkaa (mikko, älä lyö lyötyä!) se että täällä joku impi-ihminen kehuskelee, tai on pahoillaan siitä, että kukaan ei paneskele häntä... Vittu, tuu mun luo - niin väärinkäsityksesi muutuvat -toisiksi väärinkäsityksiksi. Elämä on, ihan oikeasti, sellaista että istutaan nuotiolla äja kun joku sanoo jotain, kuunnellaan. - Itekin sanot jotain joskus. - Mutta muuten vaan elellään, tiaiseni.

    VastaaPoista
  48. Palasin tänään itäisiltä malta (viisaita ei näkynyt) ja avatessani Iineksen ikkunan odottelin rajua keskustelua alasammutusta lentokoneesta, gazalaisten kärsimyksistä, suomen komissaaritoiveista tai muusta julmasta ja käsittämättömästä asiasta.
    Mutta ei: Nyt pahoitellaan sitä, että Iines on ottanut hyviä, lämpimiä kuvia ihmisistä ja varustanut kuvat kuvatekstein. Voihan jummalauta mikä rikos! Voiko tällaista kertakaikkiaan mitenkään mahdollisesti voi, voi ja vielä kerran voi, suvaita. No ei voi! Syökööt Iines kameransa niin tekee elämässään edes yhden hyvän työn, ajattelevat naaraspuoliset hyeenat. vaikka eivät sitä ääneen kirjoitakaan (kuinka se muuten yleensä on mahdollistakaan?)
    Iineksen ihmisarjan aloituskuva on kuin onkin taidetta. Jos joku saisi minusta yhä herkän kuvan, maksaisin siitä hyvästä sata a´ kaksisataa euroa ja tarjoaisin kaljat päälle.
    Muut kuvat olivat kohdettaan kunnioittavia (minusta) ja tekstit hauskoja. Se köydenvedon tuomari-leidi sai sisäisnäkymissäni kukkimaan pieniä sinisiä kukkia. Vetäisin hänen knssaan mielelläni köyttä minäkin. Sitten kaatuisimme sylikkäin nurmelle, grrr... Sitten purisin häntä kaulaan ja repisin pusakan päältä. Olisipa siinä munamarkkinoiden yleisöllä ihmettelemistä.
    Jos joku tämän blogin lukijoista on joskus avannut sanoma- tai aikakauslehden hän on huomannut, että siellä on paljon kuvia ihmisistä eri tilanteista. Tänään näin kuvan, jonka kuvateksti kertoi: "Ukrainalaisnainen kävelee lentokoneen hylyn ohitse." Ja oliko kysytty kuvauslupaa? Ei saatana varmasti! Eikä maksettu kuvauspalkkiota.

    Minulle kävi niin, että riitannuin taannoin erään skandaalilehden päätoimittajan kanssa - ja eikös tämä hyväkäs pannut valokuvaajansa asialle Savonlinnan oopperauhlille. Tietenkin päätarkoitus oli saada kuvia ns. julkkiksista, mutta kovasti poika minuakin tiiraili putkellaan.
    Vilkutin hänelle pari kertaa, jotta hän huomaisi, että hänetkin on noteeratu.
    No, lehden seuraavassa numerossa näin kuvani ja alla teksti tähän tapaan: "Tämä lievästi ylipainoinen, mielestään charmantisti harmaantunut herra katseli läpi aarian mieluummin nuorten naisten rintoja kuin kuunteli musiikkia."
    No minähän hurjistuin. Laitoin päätoimittajalle kirjeen oikein etanapostissa ja vaadin korjausta seuraavaan numeroon. Niinpä seuraavassa numerossa kuva ilmestyi uudestaan kuvatekstillä: "Tämä ylipainoinen, mielestään charmantisti harmaantunut herra katseli paljon, paljon mieluummin nuorten naisten rintoja kuin kuunteli aika keskinkertaista musiikkia."
    Moni ihminen, joiden en kuvitellut lukevan k.o. julkaisua otti minuun yhteyttä ja sanoi, että jos ei olisi pitänyt pelleillä siinä pomon/vaimon/maksajan vierellä, olisi tehnyt aivan samoin. Saattaa olla, että Tapsa muistaa tapauksen, sillä kuulijoiden joukossa oli paljon kyynisiä mainosmiehiä tirkistelemässä lähinnä venäläisten tyttöjen jumalaisia rintoja. Ja oopperakuorossa oli pari sellaista herkkupalaa, ettei miss Suomi ole sinne päinkään.
    Tein näillä kuvilla aika hyvän tilin pitäessäni tiedotusluentoja liikeväelle ja virka miehille/naisille. Mutta niin kova on näiden tissikuvien teho, että joskus vieläkin joku tulee virnuilemaan, että onkos tullut käytyä oopperassa...

    Kerron myöhemmin herkän tarinan, jos jaksan. Maailma ei sentään ole aivan pilalla ja hullu. Vielä on sielua, vielä on ymmärrystä. Rutistusterveiset Iinekselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolehmainen! Tiesin mielessäni, että jos kukaan muu ei osaa lukea kuviani, niin sinä osaat, täydelleen. Huomaan, että näet myös kokonaisuuksia ja asioitten taakse. Mainio kyky, aika harvinainen..

      Kunpa kaikki olisivat yhtä valistuneita ja viisaita, elämää kokeneita maailmankansalaisia, joilla on lukutaitoa yli kirjainten ja kuvien ortografian ja topografian. Ettei takerruttaisi lillukanvarsiin ja ammuttaisi laululintuja varispyssyllä.

      Poista
    2. Vaikka sanoinkin, että en tästä enempää, niin pakko on kyllä nyt ihmetellä, eikö täällä saakaan olla asioista eri mieltä emännän ja kantahenkilökunnan kanssa. Olen ollut pitkään blogin vakkarilukija, vaikka en useinkaan kommentoi. Olen pitänyt sananvaihdosta ja osallisten monipuolisesta kommentoinnista ja ollut jopa havaitsevani, että erilaiset mielipiteet sallitaan. Nyt blogiemännän kommentti kolahti senverran mun tuntooni, että annanpas täst edes blogin olla osaltani rauhassa. Voikaa hyvin. AnnaY

      Poista
    3. AnnaY, vastasin sinulle alempana jo, mutta tähän haluan vielä sanoa sen, että tietenkin erilaiset mielipiteet sallitaan, näethän sen itsekin.

      Kyse on nyt vain siitä, hyväksytkö sinä itse sen, että täällä tosiaan on erilaisia mielipiteitä, eivätkä jutut aina pääty konseksukseen. Miten on, kuka oikein ei hyväksy ja mitä?

      Poista
    4. Ehkäpä Annaa kihahdutti itsesi ja Kolehmaisen ylentäminen valistuneiksi ja viisaiksi, asioiden taa ja kokonaisuuksia näkeviksi.

      Kuka kissan hännän nostaa ellei kissa itse? ;)

      Kuunkuiske

      Poista
    5. Rakastan k
      Kolehmaisen käsityksiä asioista. Vaikka joisin kuinka paljon tahansa - eikä kukaan voi juoda määräänsä enempää - Kolehmainen on silti oikeassa. Ai, missä? - Mistäs minä sen tietäisin?

      Poista
  49. Lain mukaan julkisella paikalla otettua yksityishenkilön kuvaa ei saa julkaista irrallaan asiayhteydestään. Tässä kuvat on irrotettu asiayhteydestään ja sijoitettu aivan toiseen asiayhteyteen, kuvitteelliseen kertomukseen. Selvästi tunnistettavaa nuorta naista kutsutaan kampaajan apulaiseksi, vaikka hän ei sitä ole. Jos tämä nuori nainen nostaa syytteen, hän voittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpö höpö. Tämä anonyymien paskanjauhanta alkaa riittää.

      Lain mukaan julkisella paikalla otettua henkilön kuvaa ei saa julkaista halventavassa tarkoituksessa tai väärässä asiayhteydessä, esimerkiksi kokoomuslaista perussuomalaisena tai päinvastoin.

      Tässä kuvia yhdistää kesätapahtuma, josta kuvat selvästi ovat - vähän tyhmempikin huomaa, että ne liittyvät saman otsikon alle. Lisää kuvia tapahtumasta löytää kuvablogistani. Ei kuvista tarinointi ole millään tavalla halventavaa tai väärää muuta kuin suivaantuneiden omien korvien välissä. Kehottaisin katsomaan kuvia hyvällä mielellä ja elämästä kiittäen ja riemuiten, niin ehkä ilo ja lämpö kuviinkin löytyy sitä kautta.

      Poista
    2. Pahuksen kuukkeli, kun laitto kommentin 22.26 väärään kohtaan, vaikka sopii se siihenkin. Ja heitti vielä anonyyminä framille. No. aamen tähänkin kohtaan.

      Poista
    3. Aamen vaan itsellesi, AnnaY. Kyllä tänne edelleen sopivat keskenään erimieliset kommentit. Edelleenkään en poista niitä.

      Täällä on asiallisesti todettu se, mitä laki sanoo kuvaamisesta julkisella paikalla ja kuvien julkaisuoikeudesta. Sitä vastaan on turha nikotella. Ei ole minun vikani, että yksilöllä ei ole julkisella paikalla täydellistä yksilönvapautta kaikkeen, mitä tapahtuu.

      Ja jos nyt joku ei viitsi lukea ylläpräntättyä ja kakoo vielä täällä keskustelun lopussa samaa asiassa rikoksestani, niin kyllä se suivaannuttaa jo pitkäpinnaisenkin, etenkin kun uusia perusteita ei tule. Ylläolevasta jutustani ja kuvistani ei ole rikokseksi, vaikka tarinaan lisäisi paukkuja. Ja jos on, olen valmis ottamaan rangaistuksen vastaan ja menemään vaikka linnaan. Kuvat ovat ja pysyvät, samoin sanoitus. Siitä olen pahoillani, jos se on joitain loukannut. Se ei ole ollut tarkoitus, vaan pikemminkin ajattelin tuottaa teille iloa.

      Poista
    4. "Siitä olen pahoillani, jos se on joitain loukannut. Se ei ole ollut tarkoitus, vaan pikemminkin ajattelin tuottaa teille iloa."

      Sinun tarkoitustasi tai aikomuksiasi ei sitten kysytä jos joku kuvattavista tarttuu toimeen.

      Ylläoleva Anonyymi on oikeassa. Kasvokuva on henkiöltieto ja sen perään kehitelty fiktio on väärä tieto henkilöistä. Toinen juttu: et ole ammattitaiteilija, olet harrastaja joten taiteentekoon et voi vedota.

      Ja taiteilijatkin ovat joutuneet hankaluuksiin kuvien kanssa joissa ei ole kuvattavien lupaa. Ainakin se yksi naistaiteilija joka teki lapsipornosta näyttelyn ja keräsi aineiston netistä. Saiko hän peräti sakot siitä, en muista, mutta työt ainakin otettiin pois galleriasta ja näyttely peruttiin.

      Mikäs siinä, siitä vaan sitten hankkimaan senkaltaista mainetta ja makselemaan sakkoja, jos se tuottaa iloa sinulle.

      Poista
    5. Tekstit ovat fiktiota, mutta väärää tietoa niissä ei ole. "Kampaajan apulainen" ei ole ammattinimike, vaan samanlainen nimitys kuin esimerkiksi "äidin apulainen". Kuvan tyttö oli kampaajan kanssa samassa tilassa, ja oletettavasti tytöt olivat yhdessä kantaneet kampaajantarvikkeet kyseiseen paikkaan, ym. Väärää tietoa ei siis tästä löydy, kuten ei muistakaan kuvista. Kannattaa huomata, arvoisa Anonyymi, että sana fiktio ei tarkoita valhetta tai väärää tietoa, fiktio voi olla samalla totta kuin se on itse pääteltyä tai keksittyä.

      Punapukuinen nainen kuvassa todellakin oli köydenvetokilpailun toimitsija ja viivanpiirtäjä. Jäätelönsyöjät imivät tötteröä ja miehen nänni paistoi paidan alta.

      Kanootissa ollut taide oli pieniä hirvitaluja (vai oliko se poro?) ja niitä oli monta - tässäkään ei ole väärää tietoa.

      Punapöksyinen nainen oli iloinen ja kyllä hänellä oli kurvit kohdallaan - eli ei tässäkään väärää tietoa.

      Jäänkin kummastelemaan, mikä se rikokseni on, eli minkä väärän tiedon olen mielestäsi esittänyt? Kaikki kuvattavat olivat omasta mielestäni kauniita kesäihmisiä.

      Poista
  50. Mikis, älä nyt pölhöile.

    Kolehmainen: unohdit keskitysleirit Valituslistasta.

    - Iines: minä menen pihatöihin, ja lähetän sinulle myös haleja. :)

    P.S. Täällä on tosi vaikeaa olla rauhassa eri mieltä kanssasi. Jos ei ala nussimisen-puute/kukkahattu-täti--jutut, saa vähintään miettiä sitä, ettei joudu ano-kiusaajien sarjaan....

    Kuten jo sanoin: ollaan me kaikki rauhassa eri mieltä, tästä(kin) aiheesta!

    Arvostustani ja kunnioitustani sinua kohtaan ei vähennä se, että itse olisin tässä asiassa toiminut toisin.

    Nati-nati, sinulle, ja kaikille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char, en tarkoittanut toista mitä sanoin, vaan samaa.

      Minusta Sinä olet kamalan kiva ihminen!

      Poista
  51. Piti laittaa tämä kommentti tuonne väliin, mutta jostakin syystä se ei onnistunut.

    Kyse ei ole siitä, etteikö kuviasi osattaisi lukea. Kampaajanapulaisen näkee jo nenänpäällään herkkiksenä, nuorna tyttönä ja esim. sen lierihattuisen naisen itsetietoisena oman elämänsä sankarina.

    Kyse on vain siitä, että onko reilua napsia niitä kuvia kuin puskasta. Minusta ei.

    Uutiskuvat tulivat mainituiksi; ne kuvaavat todellisuutta, jota Iines ei tässä edes pyri tekemään, koska hän sanoo, että valokuvaus on taidetta, jolla luodaan uutta. Silloin kuvattavat ovat välineitä tahtomattaan.

    Toivottavasti saan olla rauhassa kuvaajilta huomenna Tallinnassa punaisissa housuissani. Varmasti - en ole onneksi koskaan törmännyt väkijoukossa kameraan, joka zuumailisi vieraita ihmisiä, Valtaosalla ihmisistä kun on sen verran hyvät käytöstavat, että sanatonta sopimusta oikeudesta omaan rauhaan julkisella paikalla ei rikota.

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunkuiske, mikä tässä maailmassa on reilua?

      Tämänkin sanon toiseen kertaan: kuvaustapani ei ollut napsia salakuvia puskista, vaan avoimelta kentältä, keskeltä ihmisiä, katseiden ristitulessa. Minut nähtiin selkeästi, mm. parturikuvat ja köydenvetokuvat kuvablogissa herättivät jopa kiinnostusta ja kysyin siinä luvan lapsikuvaukseen. Mainittakoon, että kanssani kuvia napsi L:n Sanomien toimittaja, samoilta paikoilta, osin samoista ihmisistä - ihmisiä haastattelematta, lupia kyselemättä.

      Kuunkuuiske, uuden luominen voi olla ihmiskuvauksessa myös halua tuoda ihmisen persoona esiin. Ihminen itse ei aina tunne persoonaansa.

      Poista
    2. Ymmärtääkseni kuvaamasi ihmiset eivät tienneet tulleensa ikuistetuiksi.

      Kuunkuiske

      Poista
    3. Näin minäkin arvelen joidenkin kohdalla.

      Poista
    4. kuunkuiske, sinuna riisuisin ne punaiset housut pois siroista sääristäsi ja keskittyisin muihin asioihin, vakavampiin.

      Poista
  52. Tiedoksesi, Kuunkuiske, että kun (jos) kävelet Mannerheimintieltä satamaan, nouset laivaan, astut Tallinnassa maihin ja kävelet hotelli Virun ohi Vanhaan kaupunkiin, sinut on kuvattu huippuluokan kameroilla noin 50 kertaa. Nuo huomamattomat kameraiset on sijoitettu katujen kulmiin, räystäiden alle, kaikkialle. Joissakin on myös suuntamikrofoni, joka äänittää puheesi.
    Jossain maanalaisessa johtokeskuksessa iloinen poliisimies näkee hahmosi punaisissa housuissa hyppelevän kohti laivaa. Hän zoomaa kasvoihisi ja kuuntelee korvakuulokkeistaan, kuinka puhut kännykkääsi. Kuvasi, tapasi liikkua, äänesi on tallennettu digiarkistoon, jonne mahtuu noin ziljoona Kuunkuisketta housujen kanssa tai ilman housuja. Jos iloinen poliisimies kuulee sinun puhuvan "viivoista" tai "ruohosta", hän panee kännykkäsi kuunteluun, lähettää kuvanauhan digitaalisesti tullikoirille, jotka sanovat "hau" ja kun palaat Tallinnasta mukanasi kolme grammaa ruohoa, vievät sinut sivuhuoneeseen, jossa tehdään tutkimus, joka on sekä inhottava että kivulias, voin vakuuttaa.
    Jos et ole koskaan havainnut näitä kameroita ympärilläsi, katselepa maailmaa nyt "sillä silmällä."
    Voit uskoa, että nuo kamerat kuvaavat sinua väsymättä, olit antanut siihen luvan tahi ei. Jos menet sanomaan iloiselle valvojapoliisille, että "ei ole reilua napsia meikätytöstä salaa kuvia puskista", hän hymähtää sinulle kuin vähä-älyiselle, eikä edes viitsi vastata.
    Tämän massiivisen valvonnan rinnalla Iineksen muutamat herttaiset kuvat ovat kuin virvoittava pisara muutoin kuivassa digierämaassa.
    Ugh-olen puhunut.

    VastaaPoista
  53. Luuletko, Kolehmainen, kertovasi minulle jotakin sellaista, mitä en tiedä?

    Puhut vaan täysin eri asiasta kuin mistä tässä on ollut puhe.

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
  54. Hyvä, kuunkuiske, älä anna "vanhalle sedälle" periksi.

    Tinttaa sitä turpiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, heh. Nyt taitaa vanhaan setään sattua. Mutta totta on, mitä Mikis haastaa: ikinä ei saa antaa periksi. Jatkakaamme Tykylevitsin viitoittamalla tiellä.

      Poista
  55. Itse - katselee taas lerppua sefmiiliään - niin en niin hanakasti liity tappelijoihin, (Edes heihin.) Mutta jos on pakko niin kyllä mä lyön jotain pesäpallomailalla, ohi.

    VastaaPoista
  56. Tästä asiasta tuskin tulee enää uusia näkökulmia, joten kirjoitin oman puheenvuoroni uudeksi aiheeksi uuteen blogikirjoitukseen. Sen tavoite ei ole jatkaa ja venyttää tätä juttua, vaan siis vetää yhteen se, mitä olen tästä keskustelusta käsittänyt. Sana on tietenkin vapaa, ja jatkaakin sopii, tuonne tai tänne, mutta se ei ole siis tavoite. Hiljaisuuskin sopii tai aiheen vierestä jutustelu.

    VastaaPoista