15.7.2014

9. sivu: Joku kukka


Muuan tunnettu blogisti kirjoitti hiljakkoin kesähelvetistä, mökkielämästä.

Juuri niin, eikä tämä ole vain yksi näkökulma, vaan kenties koko totuus. Tunnetun blogistin kesähuvilalla haisi bensa, koska jerrykannua pidettiin sisällä portaikon alla. Meillä pidetään liiterissä, ja kaksi viimeistä kanisteria ovat alkaneet vuotaa, ensin hirsilattiaan, sitten sen läpi ja vapaasti luontoon. Bensa haisee koko pihan leveydeltä, ja hajuefekti on melkoinen. Jos oltaisiin kaupungissa, naapuri soittaisi palokunnan paikalle. Kukaan ei ole vielä kokeillut tulitikun raapaisua liiterin nurkalla. Toisaalta bensiini on haihtuvaa, etenkin merituulissa.

Vessan lattia on alati märkä, koska putkimies asetti vedenlämmityssäiliön ulostuloputken vapaasti lattialle roikkumaan - ennen se ulottui lattiakaivoon. Nyt sen täytyy olla noin, jotta säiliö saa hikoilla ja tipuskella luonteelleen ominaisella tavalla. Viisain kaikista on putkimies. Päästäkseen lavuaarille kuivin jaloin on suoritettava kumarrus vapaaseen etunojaan kohden hanaa. Lattialle asetetaan päivittäin eilinen hesari kuivaamaan kosteutta. Edessä on joko lattian tai putkimiehen vaihto. Edessä on paljon muutakin, kuten pehtoorin vaihto, ellei apua ala tippumaan näihin hoitohommiin. Huomennakin kaksi ihmistä tulee valmiiseen, naattimaan. Kun ovat saaneet kupunsa täyteen ja kohteliaisuudet on vaihdettu, alkaa jäkätys. Viinimarjapensaat ovat lannoittamatta ja leikkaamatta. No tule tänne lannoittamaan ja leikkaamaan, sinähän me marjatkin viet.

Vaan tiesittekö, että kärsimyskukka on toiselta nimeltään intohimonkukka, passion flower? Kukka kukkii vain yhden päivän.

(Valokuva Iines)


135 kommenttia:

  1. Että putkeen menisi, putkimiehelle täytyy olla mieliksi. Pehtoori on johtavinaan, keittelee kahvia ja tuo pullaa pöytään, muuten duunari hermostuu ja sen työn jälki on vielä kamalampaa kuin yleensä.

    Lehdestä minä muutaman lauseen verran luin tapakouluttajan, sen uutena blondivaimona tunnetuksi tulleen, selitystä siitä miten mökkivieraiden kanssa pitää menetellä. En minä usko hänen tietävän, mistä hän voisi tietää toisten ihmisten asioista niin paljon, ei kai hänelle kukaan ole viitsinyt kertoa.

    Vieraiden kanssa on vähän niinkuin asiakaspalvelussa. Asiakas luulee olevansa aina oikeassa ja asiakaspalvelija tietää hänen ilman muuta olevan väärässä, kun ei tunnista todellisia tarpeitaan. Silloin menee hyvin, kun molemmat saavat pitää harhaluulonsa. Kysymys "onko kaikki hyvin, vai haenko haulikon?", tuntuu isännältä tai emännältä ylimitoitetulta. Jos vieras erehtyy moittimaan pullaa vanhaksi, siihen on hyvä vastata, niistä sentään homeet pois raaputtaneensa. Mutta jos muita eineksiä oudon makuisiksi väittävät, silloin on jo hyvä kääntää puhe muihin asioihin: "Sanovat, että se on muka hullua säilyttää rotanmyrkkyä suola-astian vieressä, vaikka siinä korkealla hyllyllähän se on poissa lasten ja kotieläinten ulottuvilta."

    Rehellisyys ei ehkä tyylilajina ole kaikille mieleen, mutta hauskana tapauksena muistan, kun nuorena lopettelimme työvuoroamme erittäin hyvän ystäväni kanssa. Minulla ei ollut jostain syystä autoa silloin käytettävänä, monen kilometrin kävely uhkasi. Väsytti kuin vain väsynyt voi olla. Kysyin: "voisitko heittää minut...?" - Ja hän vastasi: "En. - Arvaa miks, hei? Mulla on hyvä syy: ei huvita!" Minä kävelin kotiin.

    VastaaPoista
  2. Olen kuitenkin alkanut epäillä putkimiehen kuuntelukykyä. Olen pyytänyt semmoista viritystä, että lattia pysyisi kuivana, muusta viis. Vaan ei, tuo on ainoa mahdollisuus, että putki valuu lattialle. Pitänee vielä kysäistä, että ovatko uudetkin boilerit vettä syöksevää mallia. Tuo on nimittäin ikivanha, äidinaikainen vesisäiliö.

    Noh, minun vieraani tai siis oikeastaan läheiseni kyllä kiittävät ja kehuvat ehtimiseen, mutta kun pöly on laskeutunut, muuan alkaa hieman jäkättää, kun kaikki on rempallaan, siis aitan katto ja vaikka nyt se vessan lattia. Että mikset ja mikset.Vaan se jäkätys sallittakoon, kotoistahan se on.

    VastaaPoista
  3. Vaan sen vielä täydennän, että onhan tämä mökkielo viehättävyydestään huolimatta helvettiä. Koko ajan on silmissä rempattava asia ja mielessä valtavat rahat, joita ilman paikkaa ei voi kunnostaa. Pesä savuttaa ja sinun pitää syöksyä ulos kahvikuppi kädessä, ettet niele savua. Suihkuvesi muuttuu jääkylmäksi ennen kuin olet varpaissa asti saippuasi kanssa. Pyykkipussi ei mahdu muualle kuin liiteriin bensankatkuun, ja vedet ja puut pitää kärrätä maantien yli saunalle, ellei ole tullut sadevettä. Hiiret ovat paskoneet kaippi pyhäkupit ja muut porsliinit täyteen talven aikana ja pihalla luikertelee kyy poikineen, ruohikossa odottaa punkkiarmeija uhreja. Koirasta on löytynyt jo kaksi, toinen oli pudonnut vasta Vantaalla sen turkista eteisen lattialle. Naapureiden kanssa on seurusteltava, samoin sukulaisia pitää kahvittaa kesken kirjanluvun, vaikka olet juuri juonut, kahvia. Jne. jne.

    VastaaPoista
  4. Sehän on kuin unelma suomalaisesta kesästä yleensä. Talven liukkauksissa, kylmässä ryssän helvetissä ja hangessa tarpoessa mielikuvat ovat ihanas suves, joss kaikki on sees, aurinko paistaa hyväellen ja ves lipattelloo, kalj maistaa, ah, niin hyväl! Tänä kesänä oli ensin niin kylmä, ettei sisälläkään tarjennut ja ulos ei uskaltanut hinkuyskän ja keuhkokuumeen pelossa edes mennä. Sitten tuli helle ja jo ensimmäisenä päivänä nopeimmat ehtivät päivitellä, että saisi vain tämä helle hieman helpottaa. Terasseilla on joku niin ahdistavan kuuma tai kamalan kymä, että sisätiloihin on siirryttävä hyvin nopeasti. Kesällä kaikille teille ja kaduille tehdään tietyömaa tai ainakin kaivetaan iso kuoppa, että tietyömiehille olisi puuhastelua. Lopulta laittavat sen umpeen ja parin päivän päästä kaukolämmön miehet kaivavat kadun uudestaan auki. Vähän kun yrittää vehreydessä nauttia kesän auvosta niin sellainen kolmekymmentä kiloa painava, jätteiden syönnillä elävä lokki tulee ahdistelemaan, kun luulee sinun syövän sen surkean poikasen, jota vain hellämielisyyttäsi et viitsi lyödä lapiolla liiskaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on tyypillistä mökkihelvetille, että sää potkii päähän, olis sitten kylmä tai kuuma. Alkukesä oli aivan hirveä, lämmitin kaksi kertaa päivässä ja kärsin ne savut. Pesä kyllä vetää, mutta jostain hellan rakosesta se mielellään tupsauttaa huomaamattani savupilven sisälle.

      Ja nyt oli taas niin kuuma, että sain korvasäryn ristivedossa istuessani, kun kaikki mökin ikkunat olivat yhtaikaa auki. Pari yötä sitten oli lisäksi helvetillinen maailmanlopun ukkonen. Yhtä pitkään valaisevia salamia en muista ennen nähneeni. Kaupungissa en pelkää ukkosta, täällä pelkään. Istun jopa kumisaappaat jalassa kaukana ikkunoista, vesipisteestä ja savupiipusta. Ettäs tiedätte.

      Poista
    2. Viisasta se on ukkosta kunnoittaa. Minä aina puistelen päätäni, kun lehdessä kysytään pelkäätkö ukkosta ja suurin osa vastaa ettei yhtään. Kerran oli sellainen video, jossa perhe ihasteli, joku pöljistä kuvasi, upeaa luonnon näytelmää terassilla kun ukkonen räiski aivan pään päällä. Luonnonvalinta ei ole totta, koska hekään eivät kuolleet, vaikka huonosti meinasi käydä.

      Poista
    3. Juurihan ajattelematon golffari kuoli, kun oli avoimella paikalla kyykistymättä ja piteli lisäksi metallikärrystä kiinni. Olisi ollut viisas ja pelännyt sopivasti!

      Olga-tädin kädestä täällä mökillä, entisessä torpassa, ukkonen iski saksiin joskus. Ja naapurissa oli seinätapetti haljennut.

      Poista
  5. Juuri näistä yllä luetelluista syistä minäpä suhailenkin koko suven mökin ja kaupungin väliä - helppo homma, kun matkaan menee vain tunti ja vartti.

    Olin juuri kaksi viikkoa mökillä ja nyt aion nauttia sivistyksestä ja torielämästä ainakin viikon. Sitten pakenen taas maaseudun rauhaan. Dualismielämäni aloitin jo maaliskuun puolivälissä ja aion jatkaa sitä marraskuun puoliväliin.

    Jos minulla olisi tuollainen putkiongelma, niin tekisin siihen heti jonkinlaisen virityksen, jolla vesi ohjataan muualle kuin lattialle, vaikkapa sinne lattiakaivoon. Maailmahan on putkia ja teippiä täynnä.

    Ihmeellisiä kanistereita teillä, kun alkavat vuotaa!? Metallia vai muovia? Mistä kohtaa ja miksi? Mikset osta uusia kanistereita? Ja mihin muka tarvitset kanisterikaupalla bensaa?

    Intohimo muuttuu niin äkkiä kärsimykseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisas valinta tuo ajoittainen mökilläolo. Vaan täällä se on vaikeaa, kun on niin iso alue hoidettavana, nurmikot pitää ajaa kerran viikossa kahdelta eri tontilta, tai pirukaan ei pääse etenemään kyitten joukossa heinikossa, samaten on paljon istutuksia, jotka vaativat säännöllistä kastelua ja hoitoa. Ne kuolisivat kahden viikon kuivuudesta, sillä uusia taimia on joka vuosi. - Sitä paitsi täällä on mainiot kirjastot, joista saa uutuuksia. On myös kesätapahtumia, kuka niitä tahtoo.

      Tuo putki valuu jostain korkeampaakin, ei yksin alhaalta putken päästä. Vaan nyt aion kyllä esittää putkimiehelle selvät sävelet - hänen pitäisi tulla joku päivä maalaamaan rännit ja olen jo harkinnut, miten perustelen asiani. Ostertaan uusi boileri, jos se siitä on kiinni.

      Siis ensimmäinen kanisteri alkoi vuotaa pohjasta ja se oli jokin vanha öljykanisteri. Ovat lämmittämättömässä liiterissä pakkasessa talvet. Toisen kanisterin ostin autohuoltoliikkeestä, se on tukeva ja siinä on jokin erikoiskorkki, ikää vasta noin viisi vuotta. Niin vain alkoi lattia senkin alla olla märkä, mitä ensin kauan ihmtettelin. Kun huomasin, että se oli sulattanut vieressä olevan kattohuovanpalasen, valkeni asia. Vein vuotavan kanisterin naapurille, joka otti loppubensan, koska minulla ei ollut uutta astiaa. Pelasti minut luonnon pilaamiselta.

      Bensaa tarvitsen tietysti ruohonleikkuriin, ja sitä kuluu, leikattavaa on siis paljon, kyseessä ei ole mikään postimerkin kokoinen piha.

      Pst Eikö kukaan huomaa hienoa kukkaa, itse kasvattamaani tämän vuoden kokeilua? Kehukaa nyt vähän!

      Poista
  6. Aika harvoin meillä 'käydään kylässä' perinteisen kaavan mukaan.
    Mutta kun tulee kutsu, on vaikea kieltäytyä tai keksiä hätävaletta, sillä eikö kutsuminen ole myönteinen, ystävällinen ele josta on oltava iloissaan.

    Kaksi kyläreissua, joista en tykkää, on 1.) sellainen ensivisiitti, jossa aluksi pitää kiertää isäntäväen kanssa huoneisto ympäri ja kehua, ai kuinka kaunista ja hyvin suunniteltua, ja voi miten kaunis näkymä ikkunasta! tms (jotainhan sitä on sanottava).
    2.) kutsuja sanoo tulevansa autolla hakemaan, kun emme tiedä tietä, ja sitten kun on syöty ja juotu ja on poislähtöaika, auto onkin jo isännän tallissa, eikä sitä sieltä haeta. Muistan yhden surkuhupaisan hetken, kun seistään kevyesti pukeutuneina (eihän pikkuautossa palele) vieraalla bussipysäkillä, sataa lunta ja hampaat kalisee, ja ennen kuin bussi tulee on jokaisen meistä kutsutuista (kolme meitä oli) hiusten päällä soma suippeneva lukikeko! Hampaat kalisten vielä kotona puhuttiin pitkään siitä vierailusta. Ei koskaan enää-tyyliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä meni nyt talven puolelle ja oli vähän kuin vieraiden näkökulmasta.

      Poista
    2. Meillä nämä kylässä käynnit täällä mökillä ovat aika epämuodollisia, istutaan terassilla pihalla, joskus syödään sivistyneesti sisällä ennen kuin siirrytään ulos, juodaan viiniä ja jutellaan. Voidaan myös saunoa ja paistaa makkarat takassa tai grillata - sen minun bravuurini.

      Sisäkutsuista en oikein välitä, en ole kutsuihminen. Juuri sain yhden sisäkutsun syntymäpäiville elokuussa, erääseen terveysravintolaan, urheiluhenkinen mies täyttää pyöreitä. Läsnä on joukko ihmisiä, joiden kanssa minulla ei ole muuta yhteistä kuin sukulaisuus. Valehtelisin, Liisu, jos sanoisin, että kutsu ilahdutti. Ei, vaan mietin, miten voisin laistaa sen. Näin kauhea minä olen.

      Poista
    3. Kaunis kukka! Meillä oli kerran sellainen (lapsuudekodissa).

      Poista
    4. Liisu, huomaan nyt nuo pikku kommenttisi. Ei mikään mennyt vikaan, asiaa puhuit, ja vastasinkin siihen jotain!

      Poista
    5. Jos joku on osannut "kääntää" lukikekon lumikeoksi, hän on nero. Harvapa osaa ajatella lunta näin kesällä lämpiminä päivinä. Muutenkin ihmettelen syvästi, miten asian vierestä osaankin kirjoittaa. Minun on täytynyt olla jo unessa.

      Poista
  7. Huomenta!

    Iines, asun nyt ekaa kertaa maan tasalla - ja oy vey mikä säätö!

    Mulla on ollut visio siitä minkälaisen puutarhan haluan. - No kyseessä on vuokrakaksio minipihalla, mutta silti. Ed asukas oli pistänyt ilmeisesti ranttaliksi; asuntoa korjattiin kaksi viikkoa ennenkuin pääsin edes katsomaan sitä. Piha oli täysin hoitamaton.

    Onneksi ihana pikkusisko tuli apuun! Pesi aidan, haravoi, levitetti mullat, kylvi uutta ruohoa. Sain tuliaisiksi kolme isoa ulkokasviruukkua - yrttejä ja kukkia. Ensin vähän harmistuin, olin kuvitellut että ostetaan yhdessä - mutta puolessa minuutissa tajusin että sehän on Kesälahja! Enkä ikinä olisi tullut ajatelleeksi noita kombinaatioita!

    Minulla on usein selkeitä visioita siitä mitä haluan - kuvioiden ravistelu on ainakin minulle hyväksi. Kaikkea ei tarvitse mini-säätää - ja jos olisin välttämättä halunnut ahkera-liisoja, niinkuin aina, oltaisiin varmasti haettu niitä... Mutta en siis halunnut. Enkä sanonut mitään, tietenkään. - Selvis myöhemmini että hän oli vienyt kukkalaitokset kaikille meille siskoille! Kaikki oli mietitty tarkkaan. Minä sain mm. yrttiruukun; sisko tietää että rakasran ruokaa ja kokkaamista.

    - Meille härkäpäille pitää vain antaa aikaa märehtiä tovi. :)

    Pihasta vielä: nyt kukoistaa nurmi, apilat ja voikukat!!! Olin suunnitellut jotain pientä pihatrimmeriä, mutta kun eilen taloyhtiön alue leikattiin, oma piha rönsyilevine ruohoineen, apiloineen ja voikukkineen onkin paljon kauniimpi! Sentin päässä oleva naapuripiha on samanlainen, plus nämä pihat ovat alamäessä, sadevesi valuu, eli tuumaan että mennään niinkuin luonto tarkoittaa... Ei tästä englantilaista puutarhaa saa, mutta on tää suomalainen luonnonpläntti keskellä kaupunkia ihana! Ja P.S. Olen päättänyt että voikukat eivät ole rikkaruohoja! :)

    Re kyläkutsut: itse otan ne lonkalta. Usein on vain kiva tilaisuus, ja kaikilla on hauskaa. Jos jollain on tarve esitellä kovasti, yritän olla ahdistumatta hänen puolestaan, sanon jotain kivaa makkarin tapeteista tms, ja siirrän pikkuhiljaa keskustelun siihen tilaisuuden syyhyn.

    Näkisin niin, että Esittelijöillä on kova tarve saada hyväksyntää - viisi minuuttia omisttautunutta ihastelua ei ole minulta pois, kun en kuitenkaan terapeutiksi ryhdy. Tiedän mitä teen, enkä ees kärvistele. Sillä puhujallahan se ongelma on.

    Eikä se mun aika ole pois syövän parantamisesta, paljon turhaa teen pitkin päivää.

    - Ennen kaikkea: juhlissa on monta muuta ihmistä, ties kuinka miten monta kivaa! Ja juhlissakin tilanteet muuttuu!

    Itse päädyin Keittiövastaavasta Sylikummiksi minuutissa, kun Eräs Vauva hermostui!

    Alkuperäinen Sylikummi, isän serkku, oli hyvin nuori mies, ja hätääntyi. Vauva oli tosi hikinen ja hermostunut (oli suvun villapuvussa, ja kierrätetrty sylistä syliin toista tuntia, huoh!) . Itkusta ei tullut loppua, ja siinä hätääntyi niin vauva kuin kummisetäkin. - Olin jo kummi, mutta en syli, eli mut haettiin keittiöstä.

    Itte otin aikalisän, hyssyttlin ja heijasin. Tutti suuhun ja rauha laskeutui. - Olenko ehkä Baby-Whisperer?! :e

    P.S. Ja juu, intohimo ja kärsimys. Ei liene sattumaa että sanaa voidaan tulkita monin merkityksin. Kaunis kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char, me ihmiset ollaan niin erilaisia. Jos joudun olemaan suuressa ihmismetsässä, tunnen eksyväni joka hetki. Kerran jouduin ihan paniikkiin, kun oltiin Senaatintorilla yhdessä tapahtumassa, joka oli kerännyt tungokseen asti ihmisiä, ja kun tilaisuus loppui, ja väki alkoi purkautua torilta pois, joutui virran vietäväksi, se oli kauhea tunne. Olla litistyneenä jalat melkein iimassa ja kulkeutua kohti päämäärää, jota ei tiennyt. Siinä eksyi väkisin seuralaisista, onneksi selvisin ja tapasin toiset Akateemisessa kirjakaupassa. Vaara oli ohi.

      Isoja ihmismassoja näen vieläkin painajaisunissa.

      Poista
    2. Hei Liisu,

      ensinnäkin: tuo massan pelko on joskus aiheellinen, ei mitenkään neuroottinen.

      Kuvaamani ristiäistilaisuus oli vauvan kannalta nyt ainakin sikäli ahdistava että sillä oli a) liian kuuma ja b) liikaa vieraita ihmisiä liian lähellä.

      Eli ihan sama kuin sulla Senaatintorilla... En itsekään viihdy massojen keskellä, ja siinä voi käydä ainakin lievästi huonosti. Olin elämäni ekalla live-keikalla pari vuotta sitten. Ja että siinä tuli murjotuksi! Kännipäiset keski-ikäiset ihmiset alkoivat nahistella edessä, takana oli aita - mun jalan päällä päätti hyppiä nainen, vihapäissään, koroillaan, joka 5 min myöhemmin imutteli samaista miestä - ja taas oltiin tunkemassa mun jalkojen päälle. Kun siinä kohtaa pistin kyynärpäät vastaan, kännipäinen sulho alkoi äristä mulle, että sen selkään sattuu - kun se siis yrittää hyppiä mun päälle... Enkä edelleenkään päässyt siitä mihinkään.

      Kyllä tuli keikasta hiiren henkselit: suurin osa ajasta kului itsestään huolehtimiseen.

      Nuorisolle suuri kiitos! Kokeneet, nuoret keikkailijat vetivät mua turvaan, tarjosivat vettä, avaamattomasta pullosta, oisin saanut drinksujakin, mutten kaivannut.

      Todella herttaisia, suloisia kilttejä, nuoria naisia! Muutama mies myös, mutta ne likat luimutti mut turvaan.- Eikä mulle siiis mitään käynyt; avohaavoja vain ja mustelmia. - Tähän irvinaama.

      Ristiäistilaisuudessa oli vain liikaa kiihkeän kilttejä ihmisiä, vauva oli pulassa, - eikun menoksi, kun mut pyydettiin, no, kummina käytännössä Viranomaisena Apuun. :)

      Tilanne rauhoittui nopeasti. Hyssyttelin vauvaa rauhoittumaan, pappi plarasi papereita, huomattavan pitkään, kukaan ei lopulta kuhissut. Itte en ollut hermostunut, toivoin vain vauvan, en seremonian, takia että hän saisi unen. - Ihan liian hurja päivä! Nukahtihan se.

      Ja kaikki luojan kiitos tajusivat antaa sen pienen nöpön nukkua, kun nimi oli annettu, ja siirtyivät kaffelle.

      Poista
  8. Char, maan tasalla on hyvä, on terapeuttista kulkea paljain jaloin omalla pikku takapihalla, jonka nurmikko ei ole niistetty millin koneella. Itse käytän manuaalista kelaleikkuria ja ruohosaksia takapihallani, kaupungissa, en milloinkaan aja nurmikkoa taloyhtiön pörisevällä ruohonleikkurilla.

    Kun muutin kerrostalosta tuohon asuntoon, tuntui ensin kummalliselta, kun huomasin ihmisten kulkevan keittiön ikkunasta samalla tasolla, jolla itse seisoin. Tunne oli jopa outo!

    Samoilla linjoilla muutenkin olen kanssasi, sillä tykkään voikukista ja yrteistä. Ei voikukkia saa leikata alas! Yrttejä minulla on pienissä saviruukuissa vieri vieressä. Ne on helppo kuljettaa kaupunkiin syksyllä, sinne takapihalle. Ja muutenkin, rakastan puita, pensaita ja runsasta vehreyttä, joka antaa varjoja kuumalla. Minulle on kauhistus ystäväni Martan kesäpiha, joka on niistetty kaikista puista ja pensaista ja jonka nurmikko on millimetrin tasainen, ihan kuin jokin keinonurmikko. Minua jopa ahdistaa, kun pitää istua siinä pihalla korkealla terassilla suorassa paahteessa katse maantielle päin.

    Tuo kuvassa oleva kukkanen on ensimmäinen kärsimyskukkani, ja tuo nimenomainen kukinto kesti vain yhden päivän. Nyt odottelen seuraavaa kukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, mulla on tämä koti vain. Hoivaan kasveja nyt. Ihana Pikkusisko, Puutarhaekspertt,i tulee syksyllä, Laitetaan ainakin krookuksia!

      Pihan hoito (eli kunnostus ja viikottainen ruohonleikkuu) ois maksanut 250 e, ja kun nyt kattelen, mun silmään tämä on nätimpi, En ole pihi, ja voisin saada ruohonleikkurin - tää nyt vaan miellyttää mua tosi paljon.

      Niitty keskellä kaupunkia.:)

      Rehevevyys, kurittomuus, villi - voi kun oppisin noita enemmän itsekin, en vain maatöissä. :)

      - Haa! Mulla on siis Maatöitä!! - Koettakaa jaksaa, 1. oma piha kasvifriikille!!! En ole edes alkanut kertoa miten hyvältä omassa maassa kasvatettu persilja maistuu...

      Mun vanhapoika muuten koetti kukkia monina vuosina, äpelönä luulin että kukka on loinen. Nyppaisin pois. Ja kun luin, ja tajusin että on nuppu - voi mikä kukka! Suurempi kuin kaktus! Mutta sama homma kuin kärsimyskukka: yhden yön juttu.

      Valvoin ja katselin, ja monta vuotta sen jälkeen. - Sitten muutin Wieniin, ja kaktus annettiin jollekin.

      P.S. Saviruukut on just parhaita! Mulla on paljon altakasteluruukkuja myös, mutta kaikille kasveille ne ei ollenkaan sovi.

      Poista
    2. Mielestäni aika kallista pihanhoitoa ruohonleikkuusta.. Tai sitten kyseessä on vuosimaksu, johon kuuluu lumityötkin? Ilmoisna ikinä en päästäisi ketään ulkopuolista huseeraamaan kaupunkipihaani. En lisäksi tykkää ajatuksesta, että rivitalojen etu- ja takapihat näyttävät samalta kaikki. Vinksin vonksin aidat ja rakenteet ovat kauniimpia! Ja rehevät köynnökset ja kasvit! Viimeksi istutin tuuhean valkokukkaisen köynnöshortensian, takapihan aidannurkkaan. Naapurilla on samalla aidalla vähän ulompana villiviini, ja olemme sopineet, että hän saa vapaasti heittää villiviinin lonkeroita minunkin puolelleni roikkumaan. Rakastan villiviiniä. Ja köynnöksiä yleensäkin.

      Ja saviruukut ovat parhaita, ja vieläpä lasittamattomat ja himmeät. Marketeissa on enimmäkseen kummallisia värikkäitä virityksiä, muovisiakin hirvityksiä. Kukkahan se kaunis on, ja räikeä ruukku syö kukkaa. Mitä vanhempi ja kulahtaneempi saviruukku, sen parempi.

      Poista
    3. Joo, munkin mielestä hinta oli tyyris. Enkä ees halua että pihaa jyystetään viikoittain, tykkään kun on nurmeä, kaikkine lisukkeineen!

      Ittekin olen miettinyt villiviiniä - meillä on seinänaapurin kanssa semmoinen verkkoaita.

      Uudet kasvit eivät ole tän kesän juttu, hyvä kun saisin laatikot puettua ja pois "akvaariosta " - mulla on superiso lasitettu parveke. Sinne kasattiin kaikki muutossa,

      Kun saan homman jotenkin hanskaan, leivon jotain ovinaapureillle. Ensin pitää tosin saada toimiva uuni, sekin on vaiheessa...

      Ne ystäväni mielestä tosi rumat (no onhan ne) ostin silloin kun olin viikkoja pois kotoa. - Kasvit olivat ja ovat kauniit, en nyt juuri jaksa miettiä ruukkuja.

      Vanhassa kodissa mulla oli oikein viidakko, musta on kiva isosiskon ottama kuva. - mutta vertaillaan kuvia sitten kun pidetään 25 v talkoot! :)

      Poista
  9. Martan terassista ja pihasta voinee vetää johtopäätöksen makuukammarieälmästä: mielikuvituksetonta ja suoraviivasta! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules, Kuunkuiske: pikkutarkat ihmiset ovat kai hauskimpia vietelteviä...

      Jos ei nyt tehtäisi johtopäätöksiä kenenkään puutarhan perusteella - siis kohtahan me ollaan kuin eräätkin poliitikot! :)

      Poista
    2. Minusta Kuunkuiskeen johtopäätös on varteenotettava. Martan olen ristinyt "Martaksi" tietyistä piirteistä johtuen. Mainittakoon, että olen tuntenut Martan aina, lapsuudestani lähtien.

      Vaan toki Charkin on oikeassa - himot ne on hiirelläkin. Eli mistäs me lopulta tiedämme, mitä suljettujen verhojen takana tapahtuu. Saattaahan se kaikkein miellyttävin perheenpääkin olla vaikka pedofiili.

      Poista
    3. Hui, nyt en sentään pedofiileistä puhunut, ja tarkoitin lähinnä fantasia-tasolla vaikeiden miesten viettelyä - vähän kuin Okalinnut, mutta ilman sitä pappis-puolta.

      Eikä naisen viettely-yritys tee miehestä hiirtä, ei sen torjuminenkaan. - Siis mistä me puhumme?

      Eikös rakastelu tai jopa seksi ole kaikista kivaa? Jotkut on varautuneempia kuin toiset, ja siitä sitten selvitään. - Ilman leimaamista.

      Ja se kun puhuin pikkutarkkuudesta: mies joka keskittyy asiaansa, voi olla aivan napissa, sängyssä. Kun siis tekee mitä tekee... En nyt kuitenkaan kuvaa piirrä.

      Hei haloo: Tuntuu, että olen nyt just nalkissa kun puhun pikkutarkoista miehistä - siis missä universumissa se tekee kenestäkään pedofiilin?!

      Himoilu-hiiri-vitsit alentavat puhujaa.

      Ja nyt lähdenkin puhumaan kasveista, Iiines! :

      P.S. Jos oikeasti haluatte Kuunkuiskeen kanssa hehkuttaa ns. alfauroksia vs hiiret täällä, by all means.

      Itte pidän tavallisista, ns rauhallisista ihmisistä. Sekä ystävinä, kavereina, että rakastajina.

      Ja juu, jos haluan kuulla mielipiteesi, kerron sulle mikä se on.

      - Lainattu jääkaappimagneetista.

      Kamoon, likat! Riittää täällä puhetta ilman että varautuneet ja varovaiset miehet leimataan perversseiksi.Tai varsinkaan lapsiinsekaantujiiksi.

      Poista
    4. Char, kaikesta päätellen rakastelu ja seksi ei kiinnosta kaikkia - niin paljon netissä ja deittipalstoilla roikkuu varattuja ihmisiä, joiden puoliso ei ilmeisesti ole kiinnostunut. Joskus näin jopa tilaston tai tutkimustuloksen, jonka mukaan enin osa deittaajista on varattuja.

      Himohiirellä viittasin mielessäni naiseen, Char, yksitotiseen marttatyyppiseen naiseen, joka hyvinkin voi verhojen takana pitää villejä seksijuhlia.

      Poista
    5. Hei Iines, minä vielä! :)

      Kautta aikain ihmiset ovat harrastaneet sivusuhteita. Netti tekee sen vain helpoksi, noin niinkuin ensin.

      Itse olin seksistinen, kun oletin että viittaat himohiirellä Marttiin - se olikin se Martta.

      Rakastelu ja seksi ei tosiaankaan kiinnosta aina - uskallan sanoa - ketään meistä. Tai vaikka haluaisi, hormonit voi tökkiä, siis silleen, meillä naisilla, että on kuiva, ja sattuu. Itsellä on kokemusta, halukkuudesta huolimatta voi olla kuiva.

      Minä en usko että tämä nettiseuranhaku johtuisi seksin puutteesta.

      Väitän, että se on useimmiten halua kalastella uusilla vesillä. Jos oikeasti haluaa olla yhdessä, kyllä ei lähde nettiin, vaan puhuu sen oman kanssa.

      Haluaako ne nettijututkaan seksiä? Vai seksiä, ja muuta?

      Ja jos on parisuhteessa: miksei puhuta?

      Läheinen miesystäväni oli pinteessä, hormonit sekaisin. Hän kärsi haluttomuudesta, ja sai lääkityksen. - Ei ollut helppoa puhua siitä, kuin ei minunkaan siitä että lääkkeiden takia orgasmi sattui.

      Noista asioista ei lääkäri puhunut. - No, me puhuttiin. Ja siis huomio: kyseessä oli ystävä, ei partneri.

      Nettipettämisestä en osaa sanoa juu ellär jaa.

      Jos ette saa seksiä kotona, miksi? Miten voisitte saada?

      Tämä ei ole ydinfysiikkaa, ystävät.

      P..S. En usko että olen marttatyyppinen henkilö, mutta kun talkooporukka saapuu, laitetaan ekaks verhot! Ties mitä villiä juhlia...:D Vitsi, vitsi...

      Poista
    6. Läheisyydenkaipuu yhdistettynä seksiin voisi olla motiivi varattujen ihmisten seuranhakuun. Voisiko olla siis niin, että puoliso, joka ei tunne halua seksiin, on myös muuten tunteenilmaisussaan vähän niukka?

      Poista
  10. Pikkutarkat ihmiset eivät kuulosta kovin hauskoilta missään mielessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varautuneet ihmiset eivät ole välttämättä kuivia - ja pikkutarkkuus voi olla Erittäin Hyvä Jugttu pedissä. :)

      Poista
    2. Tässäkin yhdyn kyllä Kuunkuiskeeseen. Joskaan nyt aivan pikkutarkkuudersta ei ehkä voi puhua, niin ykstotisuudesta ja pienestä tylyydestä voi. Semmoinen paistaa kauas. Kun ihminen lisäksi on rahaa hamuava, nuukuuden kuningatar, voi jo jotain viulua tässä kohden soittaa.

      Mutta siis yleistää ei tietenkään voi. Minä tietenkin asianomaisen tuntevana voin allekirjoittaa Kuunkuiskeen vaikutelmat.

      Poista
    3. Okei, te kaksi puhutte Martasta. Olen jo ymmärtänyt että Martta on "ystävä", joka jättää.

      Nuo pedofiili- ja hiirenhimot-jutut vain mielsin Marttiin.
      Mutta tämä selvä!

      Kurja että Martta on ystävä - ei vaan kaveri- joka jättää.

      Itse olen rakkaan ystävän kanssa tehnyt saman (se ex-kurjake vaati. Ja suostuin).

      Nyt mietin miten saisin edes joulukorttivälit - viimeksi kun nähtiin, hän sanoi että olen paras ystävänsä , ja hän on hukassa ilman minua. Ja viimeksi kun puhuttiin, pyysin ettei hän enää soittaisi, koska nies ei hyväksy.

      Exällä oli keikka Wienissä, mutta hän olisi peruuttanut sen, jos en olisi luvannut ettemme edes puhu.

      Hauskaa: mun olisi pitänyt teeskennellä kielitieteilijaa, exän mielestä; en olisi saanut kertoa että olin vain kotiapulainen. - No, se ryhmä olikin radikaalifeministinen; tatuointeja ja lävistyksiä; exä oli ihan ulalla, minä kotona. :)

      Tein kuitenkin tosi kurjan tempun. - Tai siis petin ystävyyden.

      Vlada on muuttanut, en saa häneen enää yhteyttä meidän vanhassa kotona, Wienissä.

      Facea en voi tehdä, olisin taas aulis uhri exälle.

      Poista
    4. Martta on edelleen ystävä, mutta ystävyyssuhde on muuttunut, Martta on siitä kadonnut, ja tilalle on tullut symbioosi Martta&Martti. Tällä en tarkoita oikeastaan arvostellakaan ketään, kunhan totean, että näin on. En enää tapaa ystävääni kahden kesken, koska yksilö on hävinnyt - mikä minua silti edelleen ihmetyttää. En tiennyt, että suhde voi olla niin täynnä itseään, siis omaa suhdettaan, että yksilöt siitä häviävät, persoonan rajat muuntuvat. Tämä on sitä paitsi kiinnostava ilmiö.

      Poista
  11. Iines, kirjoitin pitkään, mutta se hävisi. - Huoh. - Taas siis kuolemattomia tiedonjyväsiä bittiavaruudessa... :)

    Joku ajatuksentynkä mulla oli, koetan uudestaan...

    Re se tuulipukupariskunta: komppaan Kuunkuisketta sikäli että tylsältä kuulostaa, päällisin puolin.

    Mutta palaan asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char, kannattaa ehdottomasti kopioda teksti ennen kuin painaa Julkaise-nappia. Olen huomannut, että muissakin Bloggerin blogeissa valitellaan tekstien häviämistä julkaisuvaiheessa.

      Poista
    2. Hei Iines, olin jo copypeistannut (nyt kiusaan sua tahallaan: pitää sanoa kopioinut :)), mutta se hävisi koneelta. Ukkosta tms.Ei ole Salaliitto, sinne se vain meni.

      Nyt meen hommiin!

      Huomenna tulee taas väkeä, ehkä vihdoinkin saan työpöydän, ja jopa näen kirjaimet!

      Kivaa iltaa sinulle, ja teille,

      Char

      Poista
    3. Kivaa iltaa itsellesi, Char. Minulle on tulossa vielä tänään väkeä Vantaan lentokentältä, vielä pari tuntia kestää ajamista. Lupasin vääntää klassiset suomalaiset lihapullat Lapin puikulaperunoittan kanssa. Uusi hellekausi on taas ovella.

      Poista
    4. Aja varovasti, Iines! Ilta kuulostaa ihanalta!

      - Mamma ja keskisisko tulee tänne ensi viikolla, minäkin lupasin lihapullia!

      Nyt vaan puran laatikoita...

      On tosin uusia perunoita ja silliä, ynnä ruisleipää ja kananmunaa, siis ihan ittelle.

      Natihaleja, Char :)

      Poista
  12. Siis minä en aja, vaan väännän täällä mökillä niitä lihapullia, tai siis väännetty on ja nyt odotellaan vain ja ihmetellään. Ilta on kaunis kaikin puolin. Ikkunastani näin, miten M&M kapusi terassilleen lasi kädessä, tasatahtia ja peräkanaa. Katsoin, joko auto tulee. Eli kyttäsin autoa, en symbioosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä "minän" muuttuminen "meiksi" on aika kummaa. Taustalla täytyy olla valtava kaipaus tällaiseen yhteiseloon. Huomasitko sitä Martasta silloin aiemmin?

      Poista
    2. Ei se näkynyt, Martta on esimerkki pärjäävästä johtajanaisesta, joka on parempi kuin kaksi miestä. Hänellä on toisaalta ollut nuorempanakin taipumus ottaa kuka mies tahansa, ja pitää tästä voimallisesti kiinni. Muistan erikoisesti erään sysmäläisen aika juntin, joka lopulta juoksi Marttaa karkuun ja Martta juoksi hänen perässään käyden miehen kavereiden ovikellojakin soittelemassa. Luulen, että hänen hänen deitti-ilmoituksensa oli nyt viimeinen taistelu, jossa oli korkeat panokset. Muutoin sen onnistumista noin hyvin on vaikea selittää.

      Tämä ihminen on nimittäin maailman järkevin ja käytännöllisin, ja hänellä on aina ollut taipumus nauraa meikäläisen haaveille ja romanttisille unelmille ja mielenlaadulle. Seksiä ja Marttaa on edelleen vaikea kuvitella samassa huoneessa. Hän paheksuu seksivitsejä ja alapäähuumoria eikä näytä milloinkaan tunteitaan.

      Poista
  13. Minäkin söin tänään lihapullia... Tämä ei voi olla enää sattumaa, vaan kohtalon koukkuinen sormi tahtoo osoittaa meille jotain... No, huomenna syön makkaraa ja ylihuomisesta en vielä huolehdi.

    Minusta on vieraisilla ihan mukavaa, kun isäntä tai emäntä esittelee taloaan, tiluksiaan ja tekemisiään. Siinä näkee hyvässä lykyssä vilahdukselta suoraan toisen sieluun (jos haluaa katsoa). Olen vielä aika hyvä ja altis kehumaan ja ihmettelemään, että onpa upea moottorisaha tai pottumaa ja kas, ikkunanpokat on lakattu kirkkaan valkoisiksi ja verhojen harmaus ihan istuu luonnon vihreyteen.

    Ilahdun aina, siis oikeasti, jos huomaan toisessa taiteellisia taipumuksia. Ihmeen monessa niitä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina ollut lihapullansyöjä, ja sisko taas nakinsyöjä. Minä taas en syönyt sormia ollenkaan, ja sisko vihasi lihapullien sipulinpaloja. Vieläkin tekee välillä mieli lihapullia ja niitä on pakko laittaa.

      Taiteellisia taipumuksia on ja niitä näkee monin paikoin. Näistä ilhatuu, vaikka ne olisivat erilaisia mitä itse harrastaa. Enemmän näkee kuitenkin kai persoonattomia sisustuslehtien jäljittelyjä kuin omaperäisiä ideoiden toteuttamisia.

      Juuri nostin pystyyn seinää vasten harmaantuneen karstauspenkin, josta jalat ovat irronneet. Se on kaunis ja aion viedä puuhärvelin kaupunkiin. Siitä saa vaikka kapea pöydän, kun keksii siihen jalat. Tai sitten vain koristeeksi valkoiselle seinälle. Yksi harmaa ja pehmeäreunaiseksi kulunut penkkipuu jalkareikineen minulla on jo keittiön ikkunalautana.

      Poista
    2. Minussa on sen verran shamaania, että kuljeskellessani luonnossa jään usein tuijottamaan omituisia puita ja kiviä.

      Ja Mikistä lainatakseni: ne hiidet tuijottavat takaisin!

      Poista
    3. Siis tuijottajia löytyy ihan huoneestakin, puulattiasta ja -katosta. Siellä on leegio silmiä, lystikkäitä ja vähemmän lystikkäitä, ja kaikenlaisia muita figuureita.

      Lapsena terijoensalavat olivat tanssivia keijuja, ja yksi semmoinen oli ikkunani kohdalla. Nykyään katselen enemmän rungon muotoja. Vaan siis suomalainen metsä on paljon kiihottavampi paikka kuin yksikään ulkomaan kohde tai turistinähtävyys, josta näkee kuvan netistäkin.

      Poista
    4. Tapsa, kiva, että ymmärrät ihmisten halua esitellä saavutuksiaan ja osaat suhtautua oikein.

      Minussa on se vika, että en ole ollenkaan kiinnostunut asunnoista, enkä vaatteista joita ihmisillä on yllään. Meillä oli joku päivä takaperin yhteensä 7 ihmistä (kaikki ilmoittivat "vain pistäytyvänsä" matkallaan jonnekin muualle. Kun seuraavana päivänä ajattelin heitä, niin huomasin kauhukseni, että jos minulta kysyttäisiin mitä heillä oli päällään ja pitäisi kuvata heidän vaatteitaan, en osaisi sanoa mitään. (Ei olisi minusta todistajaksi, silminäkijäksi.) Sen sijaan muistan heidän kasvonsa ja ilmeensä niin tarkkaan, että näen ne milloin tahansa silmissäni, jos haluan, jokaisen heistä. Puheet, mistä puhuttiin muistan myös ja heidän äänenvärinsä. Mietin, miten se on mahdollista. Ehkä olen rajoittunut persoona.

      Poista
  14. Hetken aikaa minä pelkäsin, että eräs tunnettu blogisti ja Sofi Oksanen hyökkäävät neuvostol...Venäjälle. Tunnettu blogisti kiilana Lapin suunnasta ja Sofi jostain etelämpää. Tilanne tuntuu rauhoittuneen, mutta nyt on uusi huolen aihe! Näyttäisi, että Yle ja Sanoma Oy aikovat tosissaan ja keinoja kaihtamatta kaataa Israelin vaskistisen hallinnon yhdessä muutaman edistyksellisen kanssa. Ylelle ainakin sanoisin, ettette jumankauta ainakaan mitään ohjuksia verovaroilla osta, vaikka rauhantyö onkin tärkeää ja tekisi mieli jutkuista eroon päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pitää ryhtyä jäljityspuuhiin. Kaivaa esiin Kemppinen ja Oksanen. Valitettavasti postilaatikostani puuttui tänä aamuna Helsingin Sanomat ja tilalle oli lätkäisty Länsi-Suomi. Jo toinen jakeluvirhe kuukauden sisällä.

      Posti on muuten perseestä, siis Itella. Olen tunnollisesti ja huolellisesti kääntänyt postini tänne mökille, enkä ole siitä huolimatta saanut 16. päivä erääntyvää luottokorttilaskua. Samoin yksi Dna:n lasku on jäänyt jakamatta - sain siitä muistutustekstarin, ja lisäksi kutsu ilmaiseen terveystarkastukseen oli jaettu kaupunkikotiin, eli kärsin 70 euron menetyksen jakajan töpän vuoksi.

      Poista
  15. Ei se yhdstä hesarista ole kiinni, pitempi aikaisesta linjasta puhuin. Yle ja hesari ovat avoimesti asettuneet EU:nkin terroristijärjestöksi luokitteleman hamasin puolelle. hamasin peruskirjassa on vaatimus Israelin tuhoamisesta. Kun eivät siihen pysty, ovat ajatelleet länsimaiden edistyksellisten hoitavan sen heidän puolestaan.

    Edelleenkään Itella ei huolehdi lain sille asettamasta velvollisuudesta jakaa postia viitenä päivänä viikossa. Tuollaiset erikoistehtävät, kuten postin kääntö saattavat olla sille etenkin nyt ylivoimaisia, kun vähästäkin työvoimasta suurin osa lienee lomalla.

    Olisikohan se hävytöntä sanoa Itellaa Roskapostiksi?

    VastaaPoista
  16. A one, a two, a one, two, three, four

    Rauhaa, rauhaa, rauhaa päälle maan
    me tahdotaan ja me tehdään kaikki, mikä voidaan
    Me rauhaa, rauhaa, rauhaa suunnitellaan
    ja rauhaa päälle maan me organisoidaan

    Me istumme unelmien rauhan pilvilinnassa,
    rauhanmerkki rinnassa,
    rauhan kiilto pinnassa

    Me jokaiseen tykkiin ja jokaiseen luotiin rauhankyyhky maalataan
    ja hyvin omantunnoin päästään rauhanvastustajat ampumaan
    (Shalalalaa, shalalalaa) ampumaan
    (Shalalalaa, shalalalaa)

    Rauhaa, rauhaa, rauhaa päälle maan
    me tahdotaan ja me tehdään kaikki, mikä voidaan
    Me rauhaa, rauhaa, rauhaa kaupitellaan
    ja rauhan puolesta gaalailloissa karkeloidaan

    Me rauha tehdään maailmaan,
    vaikka sitten väkisin,
    jos sotahullun näkisin,
    mä silmille sen räkisin

    Me jokaiseen tykkiin ja jokaiseen luotiin rauhankyyhky maalataan
    ja hyvin omantunnoin päästään rauhanvastustajat ampumaan
    (Shalalalaa, shalalalaa) ampumaan
    (Shalalalaa, shalalalaa)

    Rauhaa, rauhaa, rauhaa päälle maan
    me tahdotaan ja on aikeet suurenmoiset
    Me rauhaa, rauhaa, rauhaa rukoillaan
    ja on rauhassa sormet ja ristissä sormet toiset

    Me vihaamme jokaista militääriroistoa,
    kerran vielä toistoa,
    en etsi valtaa loistoa.


    - Juice Leskinen

    VastaaPoista
  17. Itella on ainakin huonontanut radikaalisti palvelutasoaan. Viime talven aikana sain aika montakin kertaa naapureiden postia, yhden pankkipaperikuoren jopa hajamielisyyksissäni avasin ja vein avattuna hänelle. Samoin hän on pariin otteeseen soittanut ovikelloani ja tuonut minulle kuuluvaa itselleen jaettua postia, pankkipapereita toinen niistäkin. Nyt en ole kahteen viikkoon saanut ainuttakaan kirjepostia tänne mökille, joukossa mm. puuttuva luottokorttilasku. Kuitenkin postin kääntäminen maksaa lähes 20 euroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun naapurissani, viereisen oven takana asuu lahjakas nuori nainen. En minä kirjeitä avannut, mutta ainakin kaksi kirjettä hänelle tuli luukustani oppilaitoksilta, ilmeisesti oli niihin päässyt opiskelemaan. Tämä on kerrostalo, jossa kaikki merkinnät asuntonumeroineen ovat täsmällisen hyvässä kunnossa.

      Poista
  18. Hesari ainakin yrittää olla olevinaan tasapuolinen, sillä muutaman kerran jutuissa on asiaa katsottu jopa israelilaisten siviilien kannalta - ja näytetty jopa Hamasin raketin tuhoama talo!

    Yleensähän Hamasin touhut on kuvattu lähinnä ilotulitusrakettien ampumiseksi Gazan muurin yli.

    Mutta olipa ällistykseni suuri, kun Hesarin mielipidepalstalla itse Ilkka-Christian Björklund suoraan sanottuna vaati meitä liittymään Natoon!

    Voihan Venäjä! Minä vaadin Viroa vapaaksi, Viipuria takaisin ja Suomea Natoon jo silloin, kun Ile ja Eki marssivat liput ja hiukset hulmuten EI EEC -kulkueissa.

    Neuvoni on nyt se, että lopetaan uhoaminen ja tartutaan hetkeen: Suomen pitää vaatia Karjalaa takaisin tai muuten liitymme saatana Natoon!

    Tähän asti NL/Venäjä ovat torjuneet rajamuutokset kahdella syyllä: 1) NL/Venäjän rajat ovat pyhät, 2) jos rajoja muutetaan, Japanikin vaatii Kuriileja takaisin.

    Krimin jälkeen molemmat tekosyyt ovat poispyyhkäistyjä! Herätys, vallanpitäjämme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä puhe, aplodeeraan. Venäjä, tai siis NL oli törkeääkin törkeämpi rosvovaltio viedessään Suomelta Karjalan. Tuntuu oudolta, että joku on voinut kehua kyseistä maata, jonka kansalaisetkin sallivat sikamaisuudet muita kohtaan. Se maahan on mätäpaise! Jo riittää kaikenlainen kumartelu Venäjän suuntaan. On järjen köyhyyttä nöyristellä tällaista valtiota. Herätys tosiaan vallanpitäjät ja ennen kaikkea kansalaiset, jotka kohta taas äänestävät kansalaisia vallanpitäjiksi. Tarkkana vaaleissa! Konsensus hiiteen.

      Poista
  19. I-C Björklund ei näemmä ole viisastunut yhtään, aina on oltava trendin kärjessä. Sama vaiva vaivaa sattumalta aika monia "yksityisajattelijoita" ja omien polkujensa kulkijaa. Karjalaa me emme halua takaisin, liian suuri riski olisivat ne monet sadattuhannet venäläiset, jotka samalla joutuisimme ottamaan, kun emme ole mitään stalinistisvaskistisia toimijoita. Natoon, natoon, natoon - kas kun ei Varsovan liittoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minulla olisi turvallisempi olo, jos Suomi liittyisi Natoon. Olen mieluummin samaa linjaa muiden länsimaiden kanssa kuin kyyristelen yksin pää pensaassa idän likeisimpänä alusmaana. Meidän geopoliittinen asemamme on uhanalaisempi kuin minkään muun länsivaltion. Kuka voi luottaa idästä tulevaan hyvään tahtoon ja rauhanomaiseen rinnakkaiseloon? Luulenpa, että ensi vaaleissa tulee yllätyksiä.

      Poista
    2. Ehei Iinekseni, jytky meni jo ja seuraavissa vaaleissa kansa pysyy vakaasti vanhoillaan.

      Natoon ei liitytä, sillä se on sotaliitto ja olemme sisäistäneet, että kriisit pitää ratkaista neuvottelemalla, kuten näemme Syyriassa, Gazassa ja Ukrainassakin paraikaa tapahtuvan.

      Poista
    3. Tarkoitan toisenlaista jytkyä, kiihtyvää pakoa demareista ja vasemmistosta. Kyllä tämmöiset Putin-jutut satavat suoraan oikeiston laariin, kokoomuksen ja keskustan, joille ennustan vaalivoittoa. Venäjä yhdistetään edelleen vasemmistoon, vieläpä tiiviisti.

      Poista
    4. Tätä vasemmistoliittolaisten suurta Venäjä-sympiatiaa minäkin olen ihmetellyt siitä alkaen kun Neuvostoliitto hajosi. Se lienee sielullista laatua.

      Poista
    5. Aika outoa tuo vasemmiston Venäjään liittäminen. 70-luvulla kaikkein vaarallisinta yhteyttä sinnepäin eivät muodostaneet kommunistit, eivät edes taistolaiset, vaan vuorineuvosten ja kepun klikki. Yhä edelleen kauppamiehet ovat ne, jotka eivät suin surminkaan halua tuhota hyvän äiti-Venäjän kanssa solmimiaan kauppasuhteita. Ja sen mukaan myös mennään, pusi pusi neuvostoliitolle-meiningillä.

      Jos erilaisten oikeiston pelkotilojen kautta olisimme menneet, huonosti olisi käynyt. Saksalainen kuningas ja tosiasiallinen Saksan alusmaana oleminen, johon Paaskivi ja muut porvarit pyrkivät, olisi johtanut meidät pian erittäin onnettomiin asemiin, soissa itsenäisyyden säilyttäminen olisi ollut ehkä mahdotonta.

      Vuorineuvokset olivat varmoja, että Mauno Koiviston tullessa presidentiksi, neuvostotankit tulevat saman tien. Lääkkeeksi heillä oli syvän alkoholismin vuoksi mihinkään kykenemätön Ahti Karjalainen, jonka aiempaakin tahdonvoimaa voi syystä epäillä. Jos minulta kysytään, Suomen luovutuspapereita ei yhdestä viinaryypystä olisi allekirjoittanut, mutta puoli pulloa kossua olisikin ollut jo kokonaan toinen juttu.

      Poista
    6. Mutta tottahan on, että monet vassarit ja extaistot sympatiseeraavat Venäjää.

      SKP perustettiin Venäjällä. Sen ja bulvaaniensa perillisiä ovat nykyvassaritkin. Siksi heillä on perinteisesti ollut luja suhde NKP:hen ja Venäjään yleisemminkin.

      Toinen asia taas on tuo, mihin Riku viittaa: moraaliseen rappioon 70-luvulla, jolloin kansa oli kyykyssä ja eliitti rähmällään.

      Mutta sekin liittyy hävittyyn sotaan, jossa SKP oli venäläisten puolella, ja venäläismielisten sodan jälkeen harjoittamaan aivopesuun, joka tepsi erityisen hyvin kulttuurieliittiin ja mediaan.

      Eikä kuningasajatusta voi tyrmätä noilla kriteereillä. Väinö Eka olisi tullut vain jos Saksan Keisarikunta olisi voittanut ensimmäisen maailmasodan. Siinä tapauksessa natsien nousu valtaan olisi ollut hyvin epätodennäköistä.


      Poista
    7. No ei se outoa ole, Riku. Ainahan vasemmisto on Venäjän maalta oppinsa noutanut. Miksi se pitäisi kieltää?

      Tuo lienee silti totta, mitä sanot neuvosten ja muiden herrojen vasemmalle vetämisestä, edelleen. Vaan en tiedä, onko se kovin vaarallista tai ideologista, pikemminkin kotiin päin vetämistä.

      Poista
    8. Veikko Vennamoa lainaten, 70-luku oli pelin politiikkaa. kekkonen koplineen käytti rikollisella tavalla neuvostoliiton peloitetta hyväkseen. Maailmapolitiikka oli sillä mallilla, että nöyrä täytyi joka tapauksessa olla, mutta sisäpoliittiset pelaamiset itäisellä ystävällämme olivat sen kaltaisia, että meidän itsetuntomme ei oikein riitä niistä puhumaan vieläkään.

      Jotakin hypnoosin kaltaista tilamme täytyi silloin olla. kekkonen oli opportunisti kokoomuslainen, sosiaalidemokraatti, kommunisti ja kaikkia mitä niitä puolueita oli. Ja kun noita kaikkia yhdistää, muodostuukin totuus, peruskepuli.

      Kelevi Sorsa sitten ehtoopuolellaan ihmetteli, kun ei päässyt presidentiksi. Ei ilmeisesti osannut hävetä mitään.

      Poista
    9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    10. Ideologioiden todelliseen valtaan missään tai milloinkaan en paljoa usko, kyynisesti niihin suhtaudun. Kun Mauri (ideologi) on työnsä tehnyt, Mauri saa mennä. Ja reaalipoliitikot astuvat pokeripöytään.

      Poista
  20. Heppuun amerikoista kannattaa aina luottaa, niin kuin nyt kanadialaiseen Stephen Elopiin.

    Bill Gates kaiveli takapuoltaan mietteliäästi ja haisteli sormiaan. "Kumma haju, mistähän se tulee. Taidan taas tehdä vähän hyväntekeväisyyttä ja pelastaa maailmaa, niin kyllä kai se siitä pikkuhiljaa haihtuu. Mutta on tämä outo haju, tulepas sinäkin Stephen haistamaan!"

    VastaaPoista
  21. Sitä paitsi Suomen rikkain mies Timotsenko ja muuten vain suomalainen Rotenberg omistavat amerikkalaisten yhtiöiden ohella jo lähes koko Suomen. Kaukana ei ole aika, jolloin Timotsenko ilmoittaa ostaneensa Suomen jääkiekkomaajoukkueen ja heppu Amerikoista sanoo lopun maastamme kuuluvan hänelle.

    Yhdysvaltain presidentti on joulupukki ja tuo lahjoja kaikille lapsille, jotka ovat muistaneet olla kilttejä ja käydä maan suurähetystössä suurlähettilään lihaksia ihailemassa ja kehumassa. Eiköhän saman tien laiteta anomus Yhdysvaltojen osavaltioksi, niin coktail-tilaisuudetkin ovat vielä entistä parempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta nytpä Rikhardin aatos napsahti napakymppiin! Miksen tätä ole itse ajatellut: Suomen pitää totta mooses liittyä USAhan osavaltiona!

      Ei tarvitsisi liittyä Natoon, pääsisimme eroon eurosta ja Saulista tulisi kuvernööri, Stubbista ja Kataisesta senaattorit. Aivan loistoidea. Tästä hyvästä Riku saa Pulitzerin palkinnon ja pääsee rukousaamiaiselle Obaman luo.

      Me muut polkaisemme täällä pystyyn teekutsuliikkeen ja Halla-aho ku-klux-klanin.

      Poista
    2. Tämä olisi mieleen myös kasvavalle ammattikorkeakouluälymystölle, joka arvostaa suomen kielen poistamista taitolistalta. Myös kahviloiden väki on jo osittain siirtynyt ensisijaiseen englanninkieliseen palveluun. Meillä on siis luultavasti maailman ykkösvalmius vaihtaa kielemme ja maamme kulttuuri amerikkalaiseen vastineeseen.

      Poista
    3. Eiköhän me jo olla Yhdysvaltojen "siirtomaa" joku, useimmille amerikkailaisille täysin tuntematon (tää on muuten totta) peräkylä jossain pohjoisnavan läheisyydessä: Kansakunta jota voi vetää höplästä. Mr Eelop tarjosi ja tarjoaa edelleen suomalaisille todellisia amerikan herkkuja. Nami nami! sanoo hänen Korkeutensa Aleksanteri ensimmäinen Stubb.

      Poista
    4. Siis sehän on tunnettu tosiasia, että Yhdysvalloissa ei edes tiedetä sellaisesta maasta kuin Suomi. Esimerkiksi historian opiskelukin amerikkalaiskouluissa on vain Yhdysvaltojen historian opiskelua, joten ei ole ihme, että amerikkalainen koululaitos ei pärjää edes millekään eurooppalaiselle koululle. Suomalaisten amerikkalaisihailu tuntuukin käsittämättömältä, kun miettii asiaa faktojen kautta. Mikä amerikoissa oiekastaan on ihailtavaa ja jäljittelyn arvoista?

      Poista
    5. Siis sehän on tunnettu tosiasia, että Yhdysvalloissa ei edes tiedetä sellaisesta maasta kuin Suomi. Esimerkiksi historian opiskelukin amerikkalaiskouluissa on vain Yhdysvaltojen historian opiskelua, joten ei ole ihme, että amerikkalainen koululaitos ei pärjää edes millekään eurooppalaiselle koululle. Suomalaisten amerikkalaisihailu tuntuukin käsittämättömältä, kun miettii asiaa faktojen kautta. Mikä amerikoissa oikeastaan on ihailtavaa ja jäljittelyn arvoista?

      Poista
    6. Minulla on vain kolme sanaa sanottavana amerikkalaisuuden ihailustani. Kulttuuri, kulttuuri ja vielä kerran kulttuuri. Tottakai olen tietoinen, että Saksassa on 1700- ja vielä 1800-luvulla tehty paljon suurta ja Ranskassa ollaan kovia höpöttämään.

      Poista
    7. Englannista sitä vastoin ei ole tullut mitään: 0.

      Beatlesia ja muuta sen jälkeistä pop- ja rock-musiikkia ei voi laskea, koska englantilainen musiikki on amerikkalaista.

      Poista
    8. Pakko korjata muuten harvinaisen tarkan ja täsmällisen analyysini epätarkkuus: Englanti on huumorin kotimaa, se tulee sieltä

      Poista
    9. Kulttuuriin kuuluvat mm. asenteet, arvot, käytännöt, eli vaikkapa kulttuurin pinnallisuus, kuolemanrangaistukset, poliisin valta, aseiden vapaa saatavuus. Edelleen kulttuuriin kuuluvat opittujen ja opetettavien taitojen tai kykyjen summa, eli koko koululaitos ja yhteiskuntajärjestelmän sosiaalinen ja oikeudellinen kattavuus kansalaisten yli.

      Minusta juuri näissä Amerikoissa on suurimmat puutteet. Kansalaisten yhdenvertaisuus lain ja terveydenhoidon sekä koulutuksen näkökulmasta ei ole niin demokraattinen kuin voisi olettaa rikkaissa jättivaltioissa.

      Mutta siis toki, onhan Amerikankin taiteissa kulttuurin saralla tietenkin hyvää ja loistavia saavutuksia, kuten kaikissa yhteiskuntarakenteissa.


      Poista
    10. Tottakai olet oikeassa, mieleni vain teki hieman revitellä. Taiteita etupäässä ajattelin ja niiden ylivoimaisesti suurinta saavutusta, televisiota.

      Poista
    11. No juu, ja elokuvaa, ja olihan se koko silloinen Hollywood-meininki ainutlaatuista elokuvan synnyn juhlaa.

      Poista
  22. Mannerheim ei meihin luottanut, Paasikivi ei meihin luottanut, Kekkonen ei meihin luottanut. Samanlaisia ne meidän herranperkeleet ovat aina olleet.

    VastaaPoista
  23. Saarnani päätteksi haluan muistuttaa ruotsalaisesta näyttelijästä, Mikael Perspirantista, joka huumeiden käytön ja muun rikollisuutensa ohella kertoo meille osuvalla tavalla luovuuden merkityksestä ihmiskunnalle.

    [olinkohan minä tänään vähän liian konservatiivisella päällä? Ehkä niin, mutta Lenita Airisto on mielestäni aikamoinen seksipommi. Ainaki
    n jos olisi hieman nuorempi, hieman toisennäköisempi ja hieman viisaampi.]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mitä Mikael muuta on tehnyt kuin vetänyt huumeita?

      Kysyn tosissani: tiesin vain että sillä on päihteiden kanssa ongelmia, ja on saanut tuomion huumausainerikoksesta. Luulin että käytöstä vain. Vaikka siinäkin on tietty ihan liikaa!

      - Tosi surullista, se on tehnyt hyviä töitä. Toivotaan että selviää. Sillä on pieniä lapsiakin.

      Poista
    2. Päihteiden kanssa saa olla Konservatiivinen. - Itse olin kauhuissani kun Johnny (Depp) sanoi jossain haastattelussa - jos sanoi - että antaisi lapsen kokeilla huumeita mieluummin kotona kuin kadulla.

      Kun taas mun järjenjuoksun mukaan kukaan ei tee laittomuuksia missään, ja se on se mikä opetetaan lapsille. - Ei myöskään anneta/osteta alkoholia alaikäisille.

      P.S. Saadaanko me nyt molemmat valkoiset tennissukat?! Kysyn vain.

      Poista
    3. Perspirantti on epäilemättä hyvä näyttelijä, mutta aivan kamala sekopää.

      Poista
    4. No varmaan on, siis sekopää, jos sekoilee noin päihteiden ja huumeiden kanssa.

      Ja toki on rikollinenkin, kun on noin rajun tuomion Ruotsissa saanut.

      Muutama vuosi sitten googlasin, ja silloin hän väitti ettei tiedä huumeista mitään... No joo.

      Nyt mennään sitten kovemman jälkeen - ja hyvä näin. Hyvä että tulee stoppi. Hakeutuisi hoitoon, muuta en osaa lisää sanoa.

      Hyvä näyttelijä.

      Poista
  24. Voiko omaan intuitioonsa luottaa, jos totuudet ovat niitä mitä ovat milloin missäkin asioissa kuten politiikassa ja maailman vallan peleissä? Puolueetonta, neutraalia ja totuudellista maailmannäkemystä mistä sen saa ostaa?
    Miksi me puhumme ja kirjoitamme matkien medioiden näkemyksiä seksuaalisuudesta? Missä ovat tunteet? Herkkyys, hellyys, mielen koko tunnekirjo? Mitä me todella tunnemme intiimissä yhteydessä toiseen, mitä kaipaamme? Mihin rakkaus on jäänyt, vai onko sekin markkinamiesten ja pappien kesksintöä josta alamme päästä asiaan?
    Panemisesta, kaikesta seksiin liittyvästä puhutaan ja kirjoitetaan kyynisen pinnallisesti, tai välinpitämättömästi..
    Huvitti taannoin katsoessani dokumentin lesbojen elämästä. Siinä sanottiin tyttökaverille suorasukaisesti, että lähdetään panemaan. Siis käytettiin tuota verbiä kuin karskit jätkät. Eri asia sitten mitä rakoon pantiin. :)
    ... asiassa kuin asiassa on aina vähintäänkin kaksi puolta,
    mutta Iineksen kuvan kukka on täydellinen taideteos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähdetään panemaan. Jestas mikä halun tappaja. Jotenkin sitä toivoo, että sanoja ei tarvita.

      Kärsimyskukkaan ei ole tullut toista kukkaa, nuppuja on. Innolla odotan ja huolella kastelen ja lannoitan.

      Poista
    2. Leonoora ja Iines: en itsekään oikeasti syty karskista kielenkäytöstä. Monista miehistä se on ilmeisesti hauskaa, tai he kuvittelevat että joku syttyy...

      Nyt sanoisin vain sen, että lesbot ovat yhteiskunnan ja kielenkäytön ulkoliepeillä. - Siis tässähän se jo tuli, lainaan Eleonooraa: "Eri asia sitten mitä rakoon pantiin. :) ".

      No mitä mihinkään rakoon pannaan missään suhteessa, hetero- tai homoseksuaalisessa suhteessa? Kertokaa toki kaikki! Kaikki omat raot peliin, te, jotka tiedätte, mitä tässä "huvittavassa" puheessa paneminen tarkoitti?

      Minusta on outoa, jopa omituista, että huvittuu minkään pariskunnan keskinäisistä seksipuheista niin paljon että intoutuu kirjoittamaan siitä mihinkään.
      Tai että edes huvittuu.

      - Ja ne raot ja panemiset ja mikä menee mihin, niin lesboilla kuin homoilla ja heteroillakin, saatte miettiä ihan itse.

      Miehestä ja suhteesta riippuen suostuisin panemiseen itsekin, nauraisin. Tai sanoisin että eikä mennä. - Tai: itte meet. Yritä uudestaan. En tykkää kun puhut noin.

      Eiköhän jokainen pariskunta kehitä omat kielensä ja sanansa.
      Itse.

      Jos nyt joku tokaisee jotain telkkarissa - no helkkari: seuraavan kerran kun minua haastatellaan, sanon ihan piruuttani että nyt en kerkee, me mennään panemaan. - Voin kyllä lisätä että kesäkukat ovat kauniita ja monimuotoisia...

      No Joo, toi oli jo halpa heitto. - Mutta hyvät ystävät: kaikkia suhteita kunnioitetaan, eikö vain?

      P.S. Tiedän kyä mitä teen kun pian nähdään... Tiukka ote kaulasta, kiihkeää silmänluontia ja "mennään panemaan".... - Ai kauheeta.

      Poista
    3. Tuo kukka on oikeasti kaunis! Toivottavasti saat sen jatkamaan kasvua!

      Poista
  25. Iines, jäisi minullakin kyseisen pyytäjän mukaan lähtemättä.
    Intiimin kanssakäymisen kielellinen ilmaisu on (ilmeisesti niin kauan kuin ihminen on osannut puhua) kaksijakoista: On rivoa, perverssiä ja härskiä ilmaisua tai häveliästä, pyhää ja kaunista. Lopputulos on molemmissa sama :).
    Nykysukupolvet saavat monipuolista media-opetusta ensiksi mainitussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se ei ole aina luonto, joka ajaa tikanpojan puuhun. Monesti lapsi luulee, että kaikki muut ovat olleet "sillai" ja niinpä hänkin sitten.

      Jotenkin luulisi, että asia maistuu hyvältä vasta sitten, kun ihmistaimi on myös kypsä äitiyteen tai isyyteen. Vai olisiko luonto niin sokea, että järjestää varsinaisen himon ennen kuin aika on kypsä? (Käsittääkseni lapset eivät nai himosta vaan muista motiiveista - puhun enemmän tytöistä.)

      Poista
    2. No voi hyvän tähden.

      Kyllä tytöillä ja nuorilla naisenaluillakin on himoja ja haluja, jotka eivät mitenkään liity äidiksi tulemiseen.

      Kuten on meillä aikuisilla naisillakin.

      Kyllä viimeistään murrosikäiset, monet, tytöt tuntevat seksuaalista halua. - Halu ja intohimo eivät suinkaan kuulu vain vanhemmuuteen.

      Moni iällisesti aikuinen nainen, tai mies, on kaukana kypsästä vanhemmasta.

      Sekä tyttö- että poikavauvat osaavat tyydyttää itse itseään seksuaalisesti. Tämä seksuaalinen halu on myötäsyntyistä, lähtee omasta kehosta.

      Eivät ne erogeeniset alueet minkään synttäripäivän jälkeen plumpsahda pintaan. Parasta olisi lasten ja nuorten kanssa puhua. Silleen sopivasti. - Itte oon jättänyt paljon kirjoja esiin.... Silloin kun ne olivat pieniä, katseltiin ikään sopivia, seksuaalimyönteisiä lastenvideoita.

      Joissa siis puhuttiin myös mielihyvästä, ei vain lisääntymisestä.

      P.S. Eräät ultraäänikuvat viittaisivat siihen, että jo sikiöasteella haetaan omin käsin hyvää oloa. Sikiöiden ja ihan pienten vauvojen kohdalla ei vielä voida todentaa mitään varmaa.

      Poista
  26. USA ei ole meidän kaltaisemme holhousdemokratia, jossa kaikille yritetään taata samanlainen elintaso. USAssa demokratia ymmärretään niin, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet yrittää menestyä omin avuin.

    Onhan se raakaa. Pohjoismainen demokratia on minunkin mielestäni parempi, vaikka se johtaakin lieveilmiöihin.

    Eräästä pienestä sellaisesta luin juuri Hesarista: nuorekas ja terveenoloinen, ehkä viiskymppinen Jarno siinä pällisteli asumistukiartikkelissa. Hän oli jäänyt rakennusalalta työttämäksi viisi vuotta sitten ja asui nyt yksityisessä vuokra-asunnossa veronmaksajien kustannuksella, kuvasta päätellen aika kivassa talossa. Aikaansa hän kulutti vapaaehtoistyössä leipäjonossa. Muita töitä ei voinut hakea, sillä kuka sitten leipäjonon hoitaisi? Tuet riittivät vaatimattomaan elämään, joten mikäpä tässä.

    Vapaamatkustajien elättäminen on tietysti ihan ok, jos yhteiskunnalla - eli meillä veronmaksajilla - on siihen varaa ja tahtoa.

    Jotenkin vaan tulee mieleen, että mitähän miettivät ne maan hiljaiset, jotka ovat ansioistaan säästämällä ja pankkilainalla hankkineet vastaavan idyllisen asunnon ja joille vastikkeen ja lainanmaksun jälkeen jää ehkä saman verran muihin menoihin kuin Jarnollekin. Jotain kateellisuuteen taipuvaa voisi vähän vituttaakin.

    Joku voisi jopa ajatella, että miksi minunkaan tarvitsee rehkiä, eikö yhteiskunta voisi elättää minutkin. Tässä piilee vaara - tämän tien päässä on moraalin ja hyvinvointivaltion rapautuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli vaikeuksia tuon allaolevan kommentin lähettämisessä, se katosi välillä ja sitten hämmästyksekseni se oli tullut näkyviin kuitenkin.

      Voisiko olla, että me punnerrettiin Tapsan kanssa samanaikaisesti kommenttiemme kanssa, koska Tapsan kommentti tuli tähän väliin. Taidanpa lukea sen ensin ja sitten vasta sitä kommentoida uudestaan.

      Poista
    2. Niin tuosta Tapsan vertailukommentista erilaisista demokratiasuuntauksista sen verran, että mun on pakko sanoa, että vaikken mielestäni ole mitenkään erikoisen kateellinen ihminen, kyllä minua kyllästyttää ainakin yksi ihminen, joka jostain syystä ilmestyy aina silloin kun sitä vähiten osaamme odottaa tänne meille puhumaan sairauksistaan. No, onhan meillä täällä vapaa-ajan asunnossa avoimet ovet, mutta tämä vieraamme, joka on entinen urheilija, on juuri tällainenyhteiskunnan kusettaja ja on siinä suhteessa kyllä omasta mielestään todellinen nero. Mutta meidän mielestä hän tekee väärin, kun käyttää hyväkseen kaikkia palveluja oveluuden ja "viisautensa" avulla härskisti hyväkseen. Voisin kirjoittaa pitkän epistolan hänen saavutuksistaan, joista hän muistaa meille kehua. En nyt halua kuitenkaan täällä takanapäin häntä tämän kummemmin mollata, mutta kun sanomme hänelle, että tuohan on petkuttamista, mistä kerrot, hän vaan nauraa ja sanoo, niinhän mun kaveritkin tekee. On tyhmää jättää etuuksia hankkimatta, jos kerran joku on niin hölmö, että uskoo mitä kerron. Hohhoijaa.

      Suomi on hyvä maa, pakko sanoa. Mutta ettei täällä olisi korruptiota, on kyllä pötyä. Ihminen ei koskaan rikastu täällä työllään. Miksi sitten on ökyrikkaita täälläkin? (Toisten kustannuksella.) Miksi jotkut saavat jumalattoman suurta palkkaa, toisten nuollessa näppejään ja yrittäessä elää jotenkuten kun palkka menee jo melkein kokonaan asunnon vuokraan? Miksi oi miksi kysymyksiä riittäisi, mutta onneksi meillä on sentään vahtikoiria, esim toimittajat Ylellä, jotka jaksavat tonkia epäkohtia ja tuoda niitä päivänvaloon. Poliisikuntakin olisi hurrattavissa, ellei sielläkin ole epäselvyyksiä, joita on suorastaan vaikea uskoa.
      (Ihan hengästyin kun kirjoitin tätä.)

      Kumma, kun tämä sama kommentti oli äsken kahtena kappaleena tässä ja kun toisen poistin, poistuivat molemmat. En ymmärrä.

      Ehkä mun nyt pitää lopettaa ja yrittää rauhoittua. (Hymiö)

      Poista
    3. Myönnän vitutuksen - viittaan Tapsan kommenttiin. Olen itse joutunut kiristämään suolivyötä ja syönyt pelkkää näkkileipää päiväkausia - ja varastanut kämppiksen kinkkuleikkeitä silkkaan nälkääni tietäen, että jään kiinni. Nälkä oli kovempi kuin kunniani tunto. Olisin tietysti köyhänä voinut lopettaa korkeakouluopinnot ja mennä vaikka pätkätöihin, mutta olin kiitollinen koulöutspaikasta ja jatkoin. Opintolaina ei riittänyt normaaliin elintasoon, ja niinpä otin monia iltatöitä.

      Ajattelen siis niin, että ihminen voi hyvin yrittää ja sinnitellä vaatimattomista oloistakin tienaamaan itse elantonsa kouluttautumalla. Jos minä olen siihen pystynyt, kuka tahansa pystyy vaatimalla itseltään sinnikkyttä.

      Poista
    4. Liisu, Blogger oikuttelee nyt tosi kummallisesti. Minultakin kommentti katosi ja tuli ilmoitus "Service unavailable" ja sitten kun painoin päivitä-nappulasta, kommentti tulikin näkyviin. Bloggerilla on pitkään ollut omituisia kommenttivaiukeuksia.

      Poista
    5. Kauhea, mitä lyöntivirheitä tuolla ylempänä on. Kirjoitin ulkona enkä nähnyt kunnolla ruutua heijasteiden vuoksi!

      Poista
  27. Kun on yksin kotona ja voi tehdä mitä haluaa, huomaa, miten paljon enemmän on aikaa. Aika suorastaan humisee ympärillä. Niinpä tulin takaisin tänne seuraamaan keskustelun polveilua. Laittelin jopa pieniä välikommentteja sinne tai tänne toisten mielipiteiden sekaan.

    Pidän tästä Iineksen ikkunasta kun täällä voi nähdä niin monenlaisia ajatusmaailmoja, ja miten hyvin ne sulautuvat yhteen. Siitä harvinainen blogi tämä Iineksen, että tätä voisi verrata englantilaiseen bubiin, jonne voi pitäytyä tapaamaan tuttuja. Ja onhan niitä Suomessakin paikkoja, joissa voi vapaasti jutella toisten kanssa. Tuo Iineksen alustuskirjoitus on aina siitä hyvä, että se tarjoaa runsaasti koukkuja, mihin ripustaa puheensa tai mielipiteensä.

    Suuret kiitokset Iinekselle hyvästä emännöimisestä! Täällä on tosi hauska aina välillä pistäytyä. Iines on ystävällinen ja jaksaa huomioida kaikki. Oikeastaan tämä on ainutlaatuinen paikka blogimaailmassa. En ole sattunut muualla huomaamaan tämänkaltaista. Tarjonnan runsautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, pidän siitä, että vertaat tätä blogia englantilaiseen pubiin, jossa voi jutustella niitä näitä - itse rakastan aiheesta poikkeamisia.
      Ja sitä, että uskalletaan olla eri mieltä toisten kanssa tai minun kanssani. En pidä kovin antoisana sitä, että kaikki ovat aina samaa mieltä. Kiitos sanoistasi, Liisu!

      Poista
    2. Interaktiivinen blogi, kyllä kyllä, jopa siinä määrin, että olen epäillyt emämmän olevan hieman narsistisesti läheisriippuvainen - ei kestä yksinoloa ja itsensä varassa oloa.

      Poista
    3. Anonyymi, narsismista ja läheisriippuvaisuudesta ei ole kyse, vaan spasmodisesta dysfoniasta, josta linkki kertoo lyhyesti mutta erittäin hyvin. Linkissä Ylen on Ylen Akuutissa esitelty puhesairaus, josta olen blogissani kertonut.

      Ohjelmassa todetaan, että

      "silloin kun ääni on huonoimmillaan, sitä jännittää niitä tilanteita, joissa joutuu puhumaan. Silloin sitä on aika omissa oloissaan ja vähäsanainen. ---

      Spasmodista dysfoniaa sairastavat tuntuvat kaipaavan keskusteluja, joissa voisi vapaasti sanoa mielipiteitään ja höpötellä niitä näitä miettimättä sitä, kestääkö ääni vai ei. Tai miettimättä sitä, että koetaanko yksitavuisesti ja lyhyesti vastaileva ihminen hiljaiseksi, töykeäksi tai vetäytyväksi.
      "

      Kannattaa lukea tuo linkki! Pauliina Heng puhuu minun suullani.

      Poista
  28. Minusta tuo Anonyymin kommentti on ikävä. Olen pahoillani, jos olen sen (ärsyyntymisen) aiheuttanut. Tuo mitä Iines kommenttiini vastasi on minusta aivan vilpitöntä ja totta.

    VastaaPoista
  29. Arvasin oikein. Iines pysyi asiallisena ja selvitti tilanteen. Itse olisin pahoittanut mieleni. Ja pahoitin nytkin. Iineksen puolesta. Ehkä oli hyvä, että Anonyymi kirjoitti mitä kirjoitti. Asia tuli nyt kaikille muillekin selväksi. Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, kiitos myötätunnosta. Kyllä minä pahoitin mieleni, kovastikin. Minusta on julmaa olla noin kova ja ilkeä, kun olen ennenkin kertonut, että olen täällä paljolti puhesairauteni vuoksi. Ellen saisi keskustella kirjallisesti teidän kanssanne, olisin kovin hiljainen ja oikeissa fyysisissä keskusteluissa lähestulkoon vain kuuntelijan roolissa. Pää olisi täynnä lausumattomia ajatuksia ja tuntisin pakahtuvani yksinoloon, muiden keskellä. Paljon jää sanomatta, ja uudet ihmiset jäävät kokematta, koska en voi vaatia kenenkään jaksavan odottaa, että kerään ääneni sanojen välillä ja koetan päästä loppuun. En ole aivoiltani vammainen, vaan vain puhemotoriikalta.

      Poista
    2. Tähän väliin tyrkkään vielä Iinekselle: Sinä olet hyvä tyyppi! (Hyvinä tyyppeinä pidän kaikkia niitä joita kunnioitan henkisesti.) Mutta olen liian hidas blogielämään. Aina myöhässä.

      Poista
    3. Iines, nyt vasta ehdin tänne. - Komppaan Liisua ja kaikkia ystäviäsi täällä!!!

      Unohda mokoma kurja kommentti.

      Kukaan tasapainoinen ihminen ei kirjoittelisi noin rumasti, ja yrittäisi iskeä sellaiseen, mitä pitää heikkona - mutta sinä olet jo puhevaikeuden selättänyt siinä mielessä, että olet keksinyt keinoja pärjätä näillä eväin, ja haet ja luot jatkuvasti uusia ihmissuhteita.

      Komppaan Liisua: olet todella Hyvä Tyyppi!

      Ihana ihminen, oikea äiti, opettaja, jonka työtä ja ajatusmaailmaa arvostan.

      Kurjaa että noita anoja putkahtelee puskista, mutta koeta sivuuttaa.

      - Se mun ex, se rotta B-kirjoitti taas, kortin. - Ja voi veljet, vähänkö se on ovela: lähestymiskiellon jälkeen se jatkaa törttöilyä: kirjoittaa itte, lähettää kotikaupungistaan, viittailee menneisyyteen - mutta ei laita nimeä alle... Vau, tri Moriarty tmv. :D

      No roskiinhan ne menee, en mieti enkä ahdistu. - Kurjaa, että sillä on niin kurjaa että pitää jatkaa tuota. Hakisi apua.

      Ilkeitä, sairaita ja kepsuja ihmisiä maailmassa on, mutta ihan tavallisen kivoja, ja jopa herttaisia ja ystävällisiä paljon, paljon enemmän!

      Nyt oon puhun Jn kanssa, ja meen nukkumaan. Natihaleja!

      Hyvää aamukaffetta, kun heräilet, ja hyvää tätä päivää! :)

      Char

      Poista
    4. Hyvää huomenta, Char, kaffe on hyvää aina aamusella! Ilman ei ylös pääsisikään.

      Ja mistä näitä upeita kesäaamuja oikein riittääkään. Tyyntä, aurinkoista, lämmintä, kaikki on uskomattoman syvän vihreää ja kukat loistossaan, pihatien reunalla mustikat sinertävät. Kesän korkein hetki juuri ennen kuin sato putoaa syliin.

      Poista
  30. Pitää vielä jatkaa sen verran, että olen itse läheisriippuvainen, joten oikea osoite olisi ollut contra mich!
    Mutta nyt suljen suuni.
    Suren vaan kovasti niiden puolesta, jotka olivat matkustajakoneessa, joka ammuttiin alas Ukrainassa, sen itäisessä osassa eilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukrainassa tapahtunut matkustajakoneen ampuminen on järkyttävä ja hirvittävä joukkomurha, rikos ihmisyyttä ja ihmiskuntaa vastaan.

      Toivottavasti tekijät saaadaan kiinni ja kansainvälisen tuomioistuimen eteen. Tähänasiten arvailujen mukaan syyllisiä ovat Ukrainan separatistit.

      Poista
    2. Taisi mennä tilastokärkeen kuolleiden määrällä mitattuna. Aiemmissa USA:n ja Neuvostoliiton pudottamissa matkustajakoneissa kuoli hieman vähemmän matkustajia.

      Nämä siis alasammuttujen matkustajakoneiden sarjassa, muut ovat olleet koneen sisällä olleen räjähteen pudottamia.

      Poista
    3. Tämä tapaus tuntuu erikoisen pahalta, koska nykyään tapahtumat ovat reaaliaikaisen tiiviin uutisoinnin vuoksi niin lähellä itse kutakin. Ukrainan tapahtumia on seurattu tiiviisti, ja nyt sitten vielä tämä eskaloituminen. Pelon ja raivon tunne on käsinkosketeltava, ja ennen kaikkea tunne, että uhat tulevat yhä lähemmäs meitä tavallisia suomalaisiakin.

      Poista
  31. Liisu on oikeassa siinä, että täällä Iinekselässä voi ja uskaltaa puhua mistä vain ja olla mitä mieltä vain. Joistakin jutuistaan voi saada ärähdyksen, mutta ei sentään tappouhkauksia ja tolkutonta huutoa (ainakaan enää).

    Tuo mainitsemani Jarno on pieni ja harmiton vapaamatkustaja. Isompi vapaamatkustaja on esim. tämä Valion toimari, joka väsyi työhönsä ja päätti jäädä isolle eläkkeelle 5 vuotta ennen alinta määräikää.

    Kuulemma moni hänen kaverinsakin on jäänyt ja kivaa on, perusteli hän. Noin typerän kommentin antajaa ei olisi ikinä pitänyt johtotehtäviin valitakaan. Lapsellinen vätys.

    On muutenkin älytöntä, että yhteiskunta maksaa jopa 60 tonnin kk-eläkkeitä eliitilleen. Yhtä älytöntä on, että jokainen mokaava pomo pääsee heti seuraavana aamuna parin kuukauden sairaslomalle. Tämä on sitä rakenteellista piilokorruptiota, johon Liisu viittasi.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea muuta tässä maassa kyllä säädellään, mutta eläkekattoa ei saada aikaiseksi. Joko asia vaietaan kuoliaaksi tai ladellaan tekosyitä.

      Poista
    2. Mutta Suomen Kuivalehden kanskuvatyttö Li Andersson sanoo lehdessä: "Lähdemme ihmisten vapauttamisesta. Perustuloajattelumme tähtää ihmisen vapauden lisäämiseen. Tarkoituksemme on vapauttaa ihmiset jatkuvasta työstä."
      Vaikka olen sanonut jonkun sortin vasemmistolainen olevani, en minä ihan tuota tarkoittanut.

      Noin yleisesti eläkkeelle lähdöistä puhuen, sanon uudelleen sen havaintoni, että etenkin suuret yritykset ovat aika ronskisti pistäneet ns. eläkeputkeen vanhempaa työvoimaansa. Monelle se on ollut kova paikka.

      Suomalaisten johtajien sitävastoin pitäisi päästä eläkkeelle viimeistään kolmikymppisinä, säästyttäisiin niin paljolta. Valion johtajan eläkkeelle meno oli suuri pelastus. Itsekin puhui, ettei ole muuta kerinnyt tekemään kuin kamppailemaan markkinaoikeutta vastaan. Se määräsi Valiolle 70 miljoonan maksun kilpailutilanteen vääristämisestä. Jos äijä olisi töissä vielä ne viisi vuotta, niin Valiohan menisi saatana nurin.

      Luulen olevani aika lähellä totuutta,kun sanon, ettei Valion toimitusjohtajaa enää firmassa kaivattu. Toimareiden potkut hoidetaan noin, liturgoissa vielä kiitetään uhrautuvasta panoksesta firman eteen. Luultavasti ovat kannustimeksi antaneet hänelle vaihtoehtoisen tarjouksen siirtyä kolmivuoroon maidonpakkaukseen.

      Poista
    3. Jättieläkkeet ovat järkyttävää tavallisen ihmisen pilkantekoa. Miten jonkun muutenkin hyvillä eduilla varustetun toimitusjohtajan kuukausieläke voi olla kolme kertaa suurempi kuin tavallisen työntekijän vuosipalkka? Moraalitonta.

      Enkä ilmoisna ikinä haluaa kustantaa omista veroeuroistani työtätekemättömän perustuloa. Työtä riittää, kun sitä tehdään eikä jätetä tekemättä. Ei yhteiskunta rikastu yksin supistamalla ja säästämällä.

      Poista
    4. Huomenta vielä näin livenä, Iines!

      Nyt en ehdi jäädä, mutta palataan.

      Hyvää tätä päivää! :)

      Poista
  32. Huomenta kaikille!

    Vielä kärsimyksestä, kukista - ja niistä uskontoon: Jeesuksen kuolintapaan viitataan usein, kärsimys/intohimonäytelmänä: the Passion of Christ.

    Eilen jäin miettimään sitä yhtä italialalaista patsasta: enkeli lävistää (nais)pyhimyksen sydämen keihäällään. Nyt kun heräsin, muistin: Bernini! Ja patsaan nimi on The Ecstasy of St Teresa. - Pyhän Teresan ilme on vähintäänkin hekumallinen.

    En tiedä, yhdistetäänkö kärsimystä ja intohimoa samalla tavalla, noin suoraviivaisesti, kuin kristinuskossa ja kirkkotaiteessa?

    - Tangoissa, toki myös, Tulisuudelma tuli mieleen etsimättä.

    Kiinnostava aihe, Iines!

    - Mutta pojat täällä puhuvatkin jo ainakin eläkkeistä ja maidosta, mulla alkaa työt, eli carry on, guys! :)

    Kivaa päivää kaikille! :)

    VastaaPoista
  33. No niin, tässä Charin esimerkissä näkyy selvästi kristinuskon, tai sanotaanko uskonnon/uskontojen sisäänrakentuminen kulttuuriin, koko yhteiskuntaan. Jo yksin tähän suuntaan viittaavalla perusteella ajattelen, miten paljosta jää paitsi, jollei tunne uskontojen sisältöjä ja merkityksiä.

    Oikeastaan säälittävät ne nuoret, joilta on evätty tutustuminen uskontoihin ja työnnetty tilalle pinnallista "eettistä kasvatusta", jolle oppilaat lähinnä naureskelevat. Uskonnollisuuden ja uskovuuden opetus taas on sellaista, joka ei alkuunkaan kuulu opetuspuoleen kouluissa, ja käsittääkseni sitä ei enää koulujen opetussuunnitelmissa saa esiintyä.

    VastaaPoista
  34. PS, Char, mukavaa työpäivää, minä olen lähdössä yhteen kihahdus-kohahdus- tussahdustapahtumaan syömään räiskäleitä ja katsomaan kivoja kylätapahtumia. Missioni on valokuvata tapahtuman ihmisiä ehkä ilmeisen lupaa kysymättä mutta avoimesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, voi kun oisit ollut puoli tuntia sitten täällä, kameran kanssa! - Olin paitsi luonnontilassa, myös erittäin ymmälläni... Ois tullut hieno otos, ja oisin varmaan kieltänyt julkaisun. Paitsi jos näytin söpöltä.:)

      Otin ettoneita (nukuin), ovikello kilahti. En sen exän takia avaa ovea jos ei sovita - puhelin ei soinut - ja kun unisena vilkaisen sängystä pihalle, siellä on nainen peppu pitkällä puuhaamassa jotain.

      Kääriydyin lakanaan, ja sanoin hei. - No, lyhyestä virsi kaunis: oli yläkerran naapuri, joka on pitkään haikaillut mun pihan voikukkia lemmikkikanilleen.

      - Siis tää piha on superhieno!!! Niin on rehevä kuin maalla, ja tätä se pikkusisko haluaisi nylkeä golf-malliin...

      Noh.- Mulla kestää kyllä vähän aikaa sopeutua tähän meidän yhteisöllisyyteen, re pihat. Naapurinisäntä halii, yläkerran emäntä nimittää mut Kanin Ruokavastaavaksi...

      Siis mulle tää alustavasti sopii, mutta kun muutin vain pari kilsaa - ihan kuin oisin eri kulttuurissa. Halitaan! Poimitaan toisen pihalta sapuskat pupulille!

      Huom! kaikki tää käy. En hätkähdä halauksista, ja saa toki niitä voikukanlehtiäkin poimia - itse olisin arvostanut kirjelappua pari päivää etukäteen (Meinaan että vähän pelästyin, kun joku hyyhki tuossa edessä, omalla pihalla)

      Mutta kanilla on nälkä, ja nää mun voikukanlehdet, ihan vilpittömän oikeesti, on parhaita mitä täältä saa.. - Tajuan emäntää, mutta silti ihmettelen.

      Tässä nyt tulee kaikenmoista sopeuttamista, halusin tai en.

      Kivaa päivää sulle, Iines! Hyviä otoksia!

      P. S. Halauksista ei tartte ilmoittaa edes edellisenä päivänä :D

      Poista
  35. Suomalaisia johtajia vaivaavat yleisesti laiskuus, välinpitämättömyys, osaamattomuus ja kaiken innovoimisen kokeminen suorastaan vaaralliseksi. Kun työaika päättyy, golf-maila putoaa siihen ja on kiire veneelle tai keskinäisen kehumisen kokkareille. Työhön he eivät suostu lainkaan menemään, eivätkä sitä tekemään, elleivät saa kohtuuttomia palkka- ja muita etuuksia. He ovat leipäpappeja, joille leivän asemasta kelpaavat vain leivokset. Ainoa osaaminen on kulurakenteiden karsiminen, siihenkin tunnistavat vain yhden keinon: työvoiman vähentäminen. Päin vastoin kuin esimerkiksi ruotsalaisilla, suomalaisilla yritysjohtajilla ei ole ulkomailla minkäänlaista kysyntää: "tuollaisia elättejä ei oteta, yrityksen on tuotettava voittoa!" Monet yritysjohtajamme ovat kiertopalkintoja, joiden keinot kuluvat yrityksessä nopeasti loppuun, äijä havaitaan suorastaan vahingolliseksi. Pienoinen paniikkin siinä nousee, mutta isoilla rahalahjoilla mies suostuu suuren persoonansa siirtämään toisiin tiloihin. Firman kivijalasta nousee alakuloinen savu, kaiken aikaansaanut kyvytön, narsistinen ja tuhoava johtaja on aloittanut työnsä taas uudessa firmassa. Ja niitä firmoja riittää, koska kulttuuriimme kuuluu, ettei johtajien potkuista ikinä tehdä edes puolijulkisia.

    VastaaPoista
  36. Yritysjohtajien keskeinen ydinosaamisalue on markkinoiden tarkkailu. He pyrkivät analysoimaan, millä yrityksillä on jatkossa parhaat menestymisen mahdollisuudet. Tarkkailevat tilannetta ja kun tilaisuus koittaa, yrityshaukka laittaa paperit vetämään. Verkostoitumiseksi sanottu sisäsiittoisuusilmiö on suureksi avuksi, kun haukka hakee uutta paikkaa siitä yrityksestä, jonka uskoo tuottavan hänelle parhaassa tapauksessa muutaman lottovoiton verran rahaa. Markkinoillehan johtaja ei mahda mitään, kauppa käy niin kuin se käy ja suhdanteet ovat ne mitkä ovat - sen yritysjohtaja on kaupallisissa opinnoissaan oppinut.

    Siitä en viitsi sanoa nyt mitään, että erään tunnetun suvun viimeisimmän polven yritysjohtajat ovat osoittautuneet täydellisiksi tärviöiksi. Mutta ei se mitään haittaa, täytyy edetä niinkuin suuriruhtinaskunnassa on aina edetty.

    VastaaPoista
  37. Joku suhtautuu sanomisiin kyynisesti: "Jos tuollaisia on, niin kustannuksethan menevät yksityiselle yritykselle, eivät yhteiskunnalle!" VÄÄRIN. Kyvyttömät yritysjohtajat ovat vitsaus, jotka aiheuttavat yhteiskunnalle suunnattomia menetyksiä, itkua ja hammastenkiristystä. Matille ja Maijalle sanotaan: "olette tehneet työnne huonosti ja aiheuttaneet firman tappiot, te saatte nyt mennä koteihinne mukuloitanne laskemaan!"

    Stephen Elop oli ja on toki kanadalainen, mutta hän on täydellinen esimerkki tällaisesta yrityshaukasta. Täällä oltiin niin naiiveja, että uskottiin hänen pääsevän jopa Microsoftin johtoon. Täydellisen typerä ajatus, joka olisi maailmalla herättänyt lähinnä säälin sekaista naurua. Veikkaukseni on, ettei Elopilla minkäänlainen työsuhde siihen yritykseen jatku hänellä enää kovin pitkään. Mutta rahaa hänellä on enemmän kuin vanhalla Roope Ankalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mutta rahaa hänellä on enemmän kuin vanhalla Roope Ankalla."

      Roopella on enemmän sydäntä kuin Eelopilla.

      Mutta juu-u Riku, Tarja Halonen sen verbalisoi näin: "Jahas.. Taloon tuli vävypoika joka vei sukuhopeatkin, aivan kaiken."

      Se on hiton hyvin sanottu. Suoraan ja selvästi sanottu. Ajatelkaas viimeistä kymmentä vuotta Suomessa. Täältä on viety ja otettu yritystukia, mutta jätetty jälkeen koko historiamme suurin massatyöttömyys.

      Jos haluamme, tämmöisenä pienenä kansakuntana, pitää yhtä niin sitten on ajatus vietävä keskinäiseen elämäämme myönteisemmin ja hyvällä.

      Väärillä asenteilla, meillä on pian täysi sisällis-sota päällä. Sitä ruokitaan jo kovasti kaikenlaisella sossueläjä versus nettomaksaja äärifiktioilla.

      Pidämmekö toistemme puolta?

      Poista
    2. Se mikä Suomessa on hyvää ollut, on suurten tuloerojen vähäisyys, se tekee yhteiskunnasta vakaan ja turvallisen. Nyt tuo aika on taakse jäänyttä elämää. Tieteellisin argmentein vakuutellaan, kuinka oikeaa ja luonnonmukaista on, kun vahvin vie kaiken. Hoetaan, kuinka olemme jo saavuttaneet sellaisen elintason, jossa työväenliike on käynyt tarpeettomaksi. Samaan aikaan kuukausipalkkalaisia siirretään tuntityöläisiksi, joiden mahdollisuuudet velansaantiin menevät siihen. Tunteja on vaihtelevasti. Osa-aikaisiksi siirretyt perheenäidit tienaavat 600 kuukaudessa. Orjatyövoima on käynyt enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi. Oppilaitokset sitä tukevat, jopa korkeakoulutasolle on sisällytetty pitkiä ja hartaita työelämäjaksoja. Siirtelevät sitten arkistokaappeja, hakevat pullaa kaupasta ja muuta sellaista. Pahimmassa tapauksessa joutuvat linjalle töihin, aivan siihen samaan kuin duunarit, mutta ilman palkkaa. Sitten laitetaan viisaita sanoja paperille: "Työssä oppimista on tapahtunut ja kaikkinainen kehitys on hyvää." Ne ammattikorkeakoulutasoiset tekevät tutkielman siitä, miksi pyörä on nimenomaan pyöreä, miksei sittenkin neliskanttinen. Ja samalla täyttävät gummit kaikkiin firman ajoneuvoihin ja vaihtavatkin ne, kun ajokausi vaihtuu kesästä talveksi.

      Perinteinen kuva suomalaisesta johtajasta on DI-myyntimes, joka maailmalla kiertää yksvakaaseen tyyliinsä:" Bai tis veri gut masiin, its big and veri gut, it meiks lots of peiper."

      Tuo on vähän taakse jäänyttä tuokin. Nykyajan johtaja on teflonia, hän hymyilee aina, vessassa käydessänkin, jopa irtisanoessaan. Kurssikirjoja lukuunottamatta hän ei ikinä ole lukenut kuin Aku Ankkaa ja joululahja-Remekset. Osakeyhtiölaista hän on muistavinaan yhden kohdan: "yritys on vastuussa vain osakkeenomistajille". Siitäkin hän sisimmässään ajattelee, etteivätn ne pöljät kutenkaan mitään saa tietää.

      Poista
    3. Voitaisko vaan tykätä toisistamme enemmän? Sen kummemmin piittaamatta näistä Isoista ja Aivan Hirveistä Yriyksistä.

      Voitaisko aatella ihan ite?

      https://www.youtube.com/watch?v=qEUw2iyEx-U


      Poista
    4. Tuosta ehdotuksesta minulle mieleeni tuli kaksi nuorta rakastavaista istumassa vierekkäin kalliolla, ihastuneita kun olivat. Aikansa hapuilevia sanoja vaihdettuaan, tyttö tiuskaisi: "Tämä tuntuu niin luonnottomalta - eiks chättäillä!"

      Vierekkäin istuivat sitten kalliolla ja internet-sovellus kävi teksteistä kuumana.

      Poista
    5. Sinä et aattele vielä ihan ihan ite, joten mietihän vähän sitä mistä ne sun ajatukset oikein syntyvät?

      Muutenkin tuntuu, vaikken istu kalliolla tzättäämäässä kesäyössä, enkä ole erityisen nuori, että jokinlainen ajatteluntaaantumatila on aika luontaista tälle piirikunnalle.

      Somaa, tietenkin. Sitä jokainen kokee ja elää, mutta se tärkein. muu kuin vain mediafiktiomaailmassa eläminen puuttuu.

      Poista
    6. Ei kuitenkaan kannata heittäytyä ylidramaattiseksi ja väittää, että Jopen sanoituksessa olisi syvällisyyttä tai sanoma, joka pitää sisäistää. Hauska se toki ensimmäistä kertaa kuultuna oli, tarvetta palata siihen ei kuitenkaan vahingossakaan syntynyt.

      Poista
  38. Minua kiinnostaa ajatus siitä, että tuloerot ovat peikko, asia, joka tulee valtion toimesta vakauttaa pikimmin niin, että tuloeroja ei ole. Mikä se semmoinen yhteiskunta on, jossa kakku menee aina tasan?

    Eihän se ole automaattisesti yhteiskunnan vika tai yhteiskunnan asia, sillä kai nyt tuloeroihin vaikuttavat myöskin ihmisten omat asenteet ja tekemiset? Yksilölläkin on vastuuta, sillä elämään kuuluu myös niukkuutta, ponnistelua ja vaikeuksista selviytymistä. Harva saavuttaa hyvää toimentuloa perittynä - enkä puhu nyt niistä kahdestakymmenestä perheestä, joista ei ylipäänsä kannata puhua.

    Tuntuukin jollain tapaa hassulta se, että tuloerot nähdään vain ja ainoastaan valtion rakennevikana. Amerikoissa se voi sitä olla, koska siellä ei yksilöistä muutenkaan huolehdita kokonaisvaltaisesti.

    VastaaPoista
  39. Suomessahan on edelleen maailman pienimpiin kuuluvat tuloerot. Ikävä kyllä hienon ja ylistetyn kansainvälistymisen myötä maailman tilanne alkaa tasoittua - ja meille se tietää elintason laskua. Onhan se katkeraa.

    Idealistinen kansanosa on vain niin uskomattoman sinisilmäistä ja lyhytnäköistä. On aina ollut ja on yhä. Kun he vaativat maailmaan tasajoakoa, he eivät ymmärrä että se uhkaa heidän omaa kivaa elämäntapaansa, jossa yhteiskunta huolehtii heistä kehdosta hautaan.

    Me suomalaiset olemme etuoikeutettu ihmisjoukko, maailman elintasoeliittiä, joka parahtaa itkuun heti, jos tikkukaramelli otetaan kädestä. Meille riittää, että annamme maailman köyhille muutaman prosentin niistä rahoista, jotka yhteiskunta antaa meille.

    Riku haukkuu siis väärää puuta. Suomalainen kapitalisti lastu laineilla globalisaation hyökyaallossa. Pelastautukoon ken voi.

    VastaaPoista
  40. No, kirjoitukseni syy ja lähtökohta olivat elinkeinoelämästä tulevat jatkuvat työväen syyllistämiset. Ja se, että suomalaiset johtajat eivät ole kovin osaavia, heidän ei bilateraalisen venäjänkaupan ja devalvaatioiden aikoihin tarvinnut olla. Nyt niitä ei ole: suomalaisen johtajan tarttis tehrä jotain.

    Poikkeuksia johtajissa toki on, mutta heidät me osaamme lähes kaikki luetella.

    Kerjäläisinä aloittaneita ei lasketa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä en siis ole kauheasti eri mieltä, mutta sama peli on käynnissä koko sivistyneessä maailmassa. Meidän nilkit vain painaa perässä, eivät he ole pääsyyllisiä. Syyllisiä kuitenkin, samoin kuin poliitikotkin.

      Poista