23.7.2014

11. sivu: Ihmisen oikeudesta olla rauhassa julkisella paikalla



Sananvapauslain kahdestoista pykälä on ikävä pykälä. Se antaa luvan kuvata ihmisiä turuilla ja toreilla, vaikka nämä olisivat vain kauppaan menossa. Tämähän on vallan sopimatonta ja ennen kaikkea intiimin reviirin rajojen ylittämistä. Pitääkö tässä pukeutua muslimien kaapuun saadakseen olla rauhassa ajatuksissaan kaduilla kulkiessaan? Milloin tahansa ihmisen kuva voi päätyä sopimattomiin yhteyksiin internetiin ja feisbuukkeihin. Ihmiselle voidaan  nauraa ja häntä voidaan arvostella. Kassivalinta voi olla väärä, kasvot voivat kertoa väsymyksestä ja leuka  on valahtanut alas, hartiat painuneet kumaraan elämän huolista. Mitä ihmisetkin ajattelevat tästä?

Ehdotan, että mitä pikimmin säädetään laki, joka kieltää kaiken kuvaamisen julkisilla paikoilla, ellei kuvaajalla ole lupaa kuvaukseen. Jokaiselta kuvassaolijalta on erikseen kysyttävä, saako hänet ikuistaa. Näin saadaan myös parempia kuvia, kun ihmiset tietävät poseerata sopivasti ja hymyillä ystävällisesti kuvaajaa kohti, nostaa leukaa ja oikaista ryhtiä. Jää jälkipolvillekin kauniimpaa katseltavaa.

Onhan se nimittäin niin, että kuva lihavasta ihmisestä on ikävää katsottavaa, se on ihmisen pilkkaa, halventamista, josta pitäisi tulla kuvaajalle sakot. Tai jos kuvaan eksyy miehen nänni ja mies imee jätskitötteröä, niin kuva on sopimaton ja rietas, koska kuvateksti "imee tötteröä" ohjaa viattoman katsojan riettauteen, mieshän oikeasti vain syö jäätelöä.  

Lahkonjohtaja Alma Kartano oli johdonmukainen nainen. Häntä ei kuvaan saatu ennen kuin avonaisessa ruumisarkussa. Kannatan kartanolaisuutta! Samoin Pohjois-Koreassa ollaan oikeilla linjoilla, kun sovitusti saa kuvata kansan suurta surua tai hillitöntä iloa hallitsijan mielen suuntaisesti. Taustapiruna on kunnon sanktiot, ellei kyyneltä heru. 

Ei siis mitään yksittäisiä puskakuvia, joissa ihminen voidaan yllättää vaikka housut kintuissa. No semmoisen kuvaamisesta taitaa nyt jo tulla sanktioita, muttei riittävästi. Väinö Leskisen viinakassikin lentokentällä olisi saanut pieteettisyistä jäädä kuvaamatta ja Ahti Karjalaisen sivuaskelet siellä sun täällä. Ja mahtoiko Kekkonenkaan siellä palmussa hillua selvinpäin. Jäisi kansakunnalle puhtaammat muistot kun kuvaus olisi selkeästi säädeltyä ja valvottua ja mielellään vähän pushupattua, kuten Niinistön kaunis ja nuorekas punaposkikuva. Ja yksityisille kansalaisille jäisi hyvä mieli ja katurauha. 

Eiväthän valokuvat sitä paitsi ole taidetta niin kuin kauniisti kirjoitettu kirjallisuus tai jokin viehättävä maalaus, upea muotokuva. Kaikkein parasta on tietenkin, kun elää oikeasti ja aidosti ja kokee kaiken itse, katsoo omin silmin. Ei tarvita kuvakopiota.

(Valokuva Iines)

94 kommenttia:

  1. En tiedä, onko tämä kirjoitus nyt parodiaa, vai yrittää olla parodiaa, vai ihan tosissaan kirjoitettu?

    Joka tapauksessa ihanne maa Unkarissa on tälläisen tyylinen lainsäädäntö jo voimissaan. Sieltä ei tarvi enää odottaa tulevaisuuden Capaja, jollei sitten hekin oli pakolaisia, kuten Robert.

    Englantikin on kunnostautunut lainsäädännöllä joka estää kuvaamista, tosin tämä on perusteltu terrorismilla, ei yksityisyydensuojalla. Joka siinä maassa onkin oikealla tolallaan, ainakin julkkiksille.

    VastaaPoista
  2. Samppa, kirjoituksen voi ottaa varmaan monella tapaa. Omat perimmäiset ajatukseni tulevat edellisen juttuni keskustelusta, josta ryöpsähti ilmoille viittä vaille rikossyyte salakuvauksesta ja väärän tiedon levittämisestä. Kommenttien sävy oli yllättävän hyökkäävä, jopa vihamielinen. Ymmärtäisin sen, jos minulla olisi ollut pahat mielessä tai jos olisin väijynyt puskisssa, niin kuin eräs kommentoija automaattisesti oletti.

    Muuan anonyymi kirjoitti näin:

    "Sinun tarkoitustasi tai aikomuksiasi ei sitten kysytä jos joku kuvattavista tarttuu toimeen.

    - - Kasvokuva on henkiöltieto ja sen perään kehitelty fiktio on väärä tieto henkilöistä. Toinen juttu: et ole ammattitaiteilija, olet harrastaja joten taiteentekoon et voi vedota.

    Ja taiteilijatkin ovat joutuneet hankaluuksiin kuvien kanssa joissa ei ole kuvattavien lupaa. Ainakin se yksi naistaiteilija joka teki lapsipornosta näyttelyn ja keräsi aineiston netistä. Saiko hän peräti sakot siitä, en muista, mutta työt ainakin otettiin pois galleriasta ja näyttely peruttiin.

    Mikäs siinä, siitä vaan sitten hankkimaan senkaltaista mainetta ja makselemaan sakkoja, jos se tuottaa iloa sinulle.
    "


    Sanoisin tässä Anonyymille, että juttuni tekstit ovat fiktiota, mutta väärää tietoa niissä ei ole. Sana "fiktio" ei siis tarkoita valhetta tai väärää tietoa, fiktio voi olla samalla totta, kun se on itse pääteltyä tai keksittyä.

    Palaan edellisen jutun kuviin lyhyesti:

    1. "Kampaajan apulainen" ei ole ammattinimike, vaan samanlainen nimitys kuin esimerkiksi "äidin apulainen". Kuvan tyttö oli kampaajan kanssa samassa tilassa, ja oletettavasti tytöt olivat yhdessä kantaneet kampaajantarvikkeet kyseiseen paikkaan, ym. Kyseessä ei ole siis väärää tietoa.

    2. Punapukuinen nainen kuvassa todellakin oli köydenvetokilpailun toimitsija ja viivanpiirtäjä ja ylin valvoja. Tässäkään ei ole väärää tietoa.

    3. Jäätelönsyöjät imivät kuvassa tötteröä ja miehen nänni paistoi paidan alta. Väärää tietoa?

    4. Kanootissa ollut taide oli pieniä hirvitaluja (vai oliko se poro?) ja niitä oli monta - tässäkään ei ole väärää tietoa.

    5. Punapöksyinen nainen oli iloinen ja kyllä hänellä oli kurvit kohdallaan - eli ei tässäkään väärää tietoa.

    6. Vanhan naisen reisilihas piirtyy kuvassa vahvana ja kauniina. "Hurjaa menoa"-ilmaisu on siis varsin totta, etenkin kun kyseinen nainen oli voittajajoukkueen köydenvetojoukkueen näkyvä hahmo! Eli väärää tietoa?

    Jäänkin siis kummastelemaan, mikä se rikokseni oikein on, eli minkä väärän tiedon olen esittänyt? Kaikki kuvattavat olivat omasta mielestäni kauniita kesäihmisiä ja varsin tietoisia siitä, että minulla oli iso järjestelmäkamera käsissäni, kun liikuin keskellä juhla-aluetta aivan avoimesti sihtaillen. Vierelläni kuvaili muuan toimittaja osin samoja kohteita, keneltäkään lupia kyselemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoista liioittelua, sinun puolestasi. Pari kolme kommenttia, ilm. eri ihmisiltä, että olisi hyvä pyytää lupa, eikä kukaan ole syyttänyt sinua rikoksesta. Käy uimassa tai muuten viilennä vähän päätäsi. Ei sinun tarvitse ottaa mitään tai ketään huomioon. Ellet tahdo.

      Paljon saat ainakin aikaan porua parista kommentista jotka eivät olleet vihamielisiä (tätä kutsutaan projektoiksi) vaan asiallisia huomioita.

      Hohhoijaa...jatkakaa vaan lätinäänne...mä otan pyyhkeen ja lähden rannalle.

      Poista
    2. Hyvä päätös! Minä juuri tulin merestä höyryjäni päästelemästä. Meri onkin ainoa järkevä paikka iltapäivän helteessä, järvivesi on liian lämmintä. Pyyhettä ei tarvita, aurinko ja merituuli kuivaa ihon nopeasti.

      Poista
  3. Tästähän tuli varsinainen keskikesän kohahdus.

    Pikaparturi nipsii kaksihaaraisia
    leikka puliksi kaljuksi ja siilitukaksi.

    Lutkutetaan jäätelöä merjakyllösinä
    nänneillä ja ilman

    Rompetorikin kuin kanootti
    vailla soutajaa

    Läskiä ja lotilaa
    persevää, rintavaa
    ja reitevää

    Onpa siinä
    kuvattavaa
    julkeasti tai salaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen, joka ajattelee noin
      - siis noilla runosäkeillä -
      on tuleva nobelisti.
      (Äläkä yhtään punastele, Mauri, tule vaan reippaasti sieltä esiripun takaa esiin.)
      No, noin...

      Poista
  4. Edellinen keskustelu osoitti ainakin sen, että ihmisillä on tavaton, jopa epärealistinen, yksityisyydenkaipuu. "Laeista viis, minua ei kuvata!" Mielessäni pohdin, ovatko viime aikojen paljastukset yksityisyydensuojan todellisesta tasosta vaikuttaneet kuvauksiin suhtautumisiinkin, vai onko siinä kyse vain vanhasta kunnon maalaismentaliteetistä. Sellaisesta, jossa naapuri hyvin voi olla, mutta sen on syytä pysyä siellä järven toisella puolella huutelemassa, minä kun huutelen täällä: Hankkijan lippalakki päässä, mutta muuten ilkosillani.

    Päin vastaisista puheista huolimatta, viimeisissä Snowdenin paljastuksista ilmeni, että amerikkalaiset turvallisuusviranomaiset ovat ihmisten koneilta keränneet, ilman syyllisyysepäilyjä, jopa vauvojen kylvetyskuvia, joissa äiti suutelee lastaan. Aivan vain varmuuden vuoksi, koska joskus kuvat saattavat heidän mielestään olla hyödyllisiä. Onko sinun koneellasi kuvia, joita et haluaisi sellaisen Snowdenin näköisen, itseään pesemättömän finninaaman katselevan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että Snowden oli ainakin yhtä kiinnostunut sotilaallisista kohteista ja salaisuuksista kuin ihmisten yksityisyyden suojaamisesta. Tämän katsotaan merkitsevän sitä, että hän oli/on sittenkin Venäjän vakooja. Viimeisimmässä haastattelussa hän on siloposkinen ja herttaisesti myhäilevä niin kuin kissa kerma-astian vierellä. Voimme arvata, että venäläiset eivät elätä häntä ilmaiseksi, vaan syvästä kiitollisuudesta. Venäjä sai niin paljon sotilastietoja, että V.P. uskalsi lähteä valtakuntaansa laajentamaan. Jos hän ottaa Suomenkin, Helsinkiin voidaan laittaa Snowdenin patsas Lenin-puistoon.

      Poista
    2. Minusta tässä yksityisyydenkaipuussa on jotain ikiaikaista turvallisuudenhakua. Kukaan tai mikään ei saa tulla omalle turvareviirille. Katsotaan jopa, että julkisilla paikoillakin pitää olla oma rajattu alue, jota muut eivät saa ylittää luvatta. Bussissakin vartaan vieruspenkki kassille ja katsotaan ikkunasta ulos.

      Olen joskus miettinyt, että itseäni ei pelota mikään nettivakoilu tai puhelimenkuuntelu tai muu seuranta. En ymmärrä, mitä salattavaa voisi olla, joka olisi vaarallista tai jota ei saisi tietää.

      Blogien anonyymius kohdallani pohjaa siihen, että olen liiankin avoin. Jos en olisi niin avoin ja paljasteleva ja sanon suoraan: rehellinen, kirjoittaisin toki omalla nimelläni. Nyt en halua koko elämääni ja toiveitani koko maailman tietoon.

      Poista
  5. Vai niin. Enpäs tullut lukeneeksi aiemman bloggauksen kommentointia.

    Mutta ihan sinua verrataan Ulla Karttuseen ( kait se meni oikein, eijaksaKVG). Siinäpä muuten olikin taidemaailman paras matonaltaveto, jonka käsittääkseni teki Gallen-Kallela-Siren. Myöhemmin tuli kuuluisaksi, kun veteli astraalivetoja Gugglelisguuhankkeen kanssa.

    Eli lukijasi kannattaa Unkarin lainsääntöjä. Kiinnostavaa. Vähän kun suomalaisen pintaa hieroo, niin vaskistihan sieltä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen, kun aikansa hieroo itseään, löytää mitä tahansa. Minä kerran löysin kadonneen pallograafi kynäni, ja toisella kertaa hokkarini, jotka nekin olin hukannut. - Ihminen hukkaa hirvittävän paljon erilaisia asioita joita ei edes muista!

      Poista
    2. Ulla Karttusen tapaus oli ristiriitainen. Toisaalta voidaan ajatella, että hän koetti vaikuttaa lapsipornon lopettamiseen. Toisaalta hänen voidaan sanoa halunneen näyttää lapsipornoa. ?.

      Poista
  6. Iines, laitahan nyt reippaasti edes yksi realistinen kuva itsestäsi blogiisi. Kohtele itseäsi kuten kohtelet muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, ymmärrän vinkkisi, mutta en tee niin kuin ehdotat. Se ei ole tarpeellista eikä oikeudenmukaista ketään kohtaan. En julkaissut kuvia tunnistusten vuoksi!

      Tai, sanotaan niin, että teen sen heti, kun noista kuvaamistani henkilöistä on täällä tietoa ja asiaa yhtä paljon kuin minusta on. Tuo kirjoittamani elämäkerta ja sukutiedot, joka on täällä minusta luettavissa, on monin verroin enemmän paljastava ja antava kuin yksi valokuva itsestäni.


      Poista
  7. Olen, koska olen lukenut juttujasi, aina tiennyt että osaat kirjoittaa! Siis hyvin.

    Ja olen epäillyt että Sinulla on huumorintajuakin. Epäillyt...?

    Tämä Sinun blogimerkintäsi on niin suurrealistista parodiaa/ironiaa tai satiiria, ettei siihen pysty. Ellei osaa!

    Upeaa iines! (Ps. Siitä huolimatta minäkin haluaisin nähdä Sinusta nätin pin-up kuvan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu juu. Kiitos kehuista, Mikis.

      Ehkä on parempi, että pin up -kuvissa esiintyvät vain nuoret kaunottaret.

      Poista
    2. En minä tiedä. Olen vain havainnut, että kaikenikäiset miehet pitävät nuorista tytöistä enemmän kuin vanhemmista naisista. Ehkä siksi.

      Juuri join kahvia putkimieheni kanssa - hän on 60-vuotias ja puhui tyttöystävästään. Samoin noin seitsenkymppinen Mattiesko Hytönen puhuu lehdessä tyttöystävästään.

      Miehillä ei taida olla ollenkaan naisystäviä.

      Poista
    3. Tällaiset kypsään ikään ehtineet henkilöt, kuten van Vaari ja Tapsa ja Kolehmainen ja minä (ja Rikukin kohta), ymmärtävät kyllä varttuneemmankin puuman (pehmeästi kiemurtelevia) muotoja. Oon ihan varma - Ps. Vaikka paskaakos minä tässä kenenkään muiden suilla puhun. Itseksekseni vain nieleskelen. (toistaiseksi sylkeä)

      Poista
    4. Toisaalta... jos puhutaan tietokoneviruksista (eikä esimerkiksi syfiliksestä ja gonorreasta) niin minulla on ollut ilo tuntea pari nörttigurua jotka tekevät omilla (ja varastetuilla ja myös teidän) tietokoneillaan mitä lystäävät. Se oli hämmästyttävää. Itse annoin heille - tai sille toiselle - tietokoneeni testattavaksi. Koneessani on äärimmäisen monimutkainen salasana että sen yleensä saa auki... "hmnh", hän sanoi kun tutustui siihen. Sitten hän meni, en ymmärrä miten, DOSin puolelle ja alkoi näprätä siellä. TSUK TSUK vaan kuului kun hänen sormensa näpräsivät Lenonovini näppäimistöä. Välillä hän puisti päätään... Sit taas TSUK TSUKS. (Yritin kurkkia mitä hän teki; escape näppäintä käytti paljon... Kai se sitten kuului siihen koodin, en ymmärtänyt?) Kaksi minuuttia, noin karkeasti arvoiden, oli kulunut aikaa siitä kun olin antanut hänelle läppärini jonka aukaiseminen ilman sanasanaa olisi mahdotonta.. No, ny se anto mulle sen takaisin ja siinä luki että "Tervetuloa". (Niinhän Windows meitä aina iloisesti tervehtii. Kun tulemme koneellemme. - Tai jonkun toisen koneelle.)

      Ps. Jos te siis luulette, niin kuin moni luulee, että salasana estää jonkun hakkerin saapumasta koneellenne, niin luulette. (On niitä tietysti huonojakin hakkereita. Jotka ei pääse.)

      Poista
  8. No niin. Kai minun on ns. avauduttava, ettei Kuunkuiske & Co luulisi minun puolustavan Iinestä pelkästään seksuaalisen palkinnon toivossa. Sellainenkin ajatus leijuu joskus ilmassa, olen huomannut.
    Olin nuorempana hommissa, joissa piti mennä toimivan kameran kanssa paikkoihin, joissa ei olisi missään tapauksessa saanut kuvata. Joskus jouduin ihan vahingossakin vaarallisiin tilanteisiin. Niinpä kerrankin Belfastissa otin ohimennen pari kuvaa sikäläisestä taksiasemasta, koska sen piha oli täynnä nättejä Lontoon-takseja. Tajksikopista ryntäsi ulos ison kaapin kokoinen korsto, joka sanaa sanomatta otti kamerani, avasi sen kannen, vetri filmin ulos ja näytti sitä auringolle. Sitten hän osoitti suunnan. minne sain lähteä. Tämän jälkeen perässäni hiipparoi koko loppuajan outo tyyppi, joka jutteli pikku mankulleen jokaisen liikkeeni. Myöhemmin kuulin, että taksiasema oli IRA:n tärkeä keskus.
    Muinaisessa Neuvstoliitossa oli pitkä lista kohteista, joita ei saanut kuvata: lentokentät, rautatieasemat, monet tehtaat ja kadulla juopot, vähäosaiset jne. Ei ihme, että kuva Neuvostoliitosta suomalaisten mielissä oli niin siloinen. Mitään rumaa kun ei saanut kuvata. Talvipalatsista sai kyllä vapaasti ottaa niin monta kuvaa kuin halusi.
    Kun venäläiset rakensivat puolisalaa suurta öljyterminaalia Kannakselle, kävin tietysti kuvaamassa senkin ja Nesteen herrat sitten päättelivät varastojen koon perusteella sen kapasiteetin. Taksari, joka vei minut terminaalin portille oli saada sydönhalvauksen, kun kaivoin kassista putken, jolla sai lähikuvia talitinteistä viiden kilometrin päästä. Hän pyöräytti Volgan ympäri ajoi kuin hullu takaisin Viipuriin. Perillä hän "kahden todistajan läsnäollessa" vaati ja sai kolminkertaisestoi sovitun maksun.
    Sitten on näitä hilpeitä kuvauskieltoja. Ainakin ennen vanhaan oli Parikkalassa tien varressa iso kyltti, joka kielsi valokuvauksen, koska järven takaa näkyi suuri ja mahtava naapuri. Ainahan siellä oli tienpenkat mustanan fotareita. Sama juttu Keski-Norjassa, jossa Naton tukikohta on hyvin näköhollilla valtatieltä ja taas lappu, että kuvata ei saatana sitten saa. Jokainen turistiauto siinä pysähtyy ja kameroita kaivellaan innokkaasti esiin.
    Olen sitä mieltä, että jokainen, joka klävelee julkisella paikalla, tai vain seisoskelee siellä tietää olevansa julkisella paikalla ja siis mahdollinen kohde kuvaajille. Suositytelen Kuunkuiskeelle vierailua pääkaupunkimme Senaatintorille näin kesäaikaan. Kun seisoskelee viehättävästi hymyillen tai vaikkapa vain irvistellen autuaan keisarimme Aleksanteri II:n patsaan juurella, pääsee noin kymmenen tuhannen jaappanilaisen ameriikkalaisen turistin kameran muistikortille. Ja niille on turha mennä tiuskimaan, että pyytäkää perkeleet lupa minulta. Kyllä ne kuvaavat vaan ja kenties tulevat ihan siihen eteen kuvaamaan tätä omituista räksyttäjää, joka ei anna kelpo turistin ottaa kuvia kotikaupungistaan. Kenties joku näistä turisteista laittaa kotiin tultuaan kuvan paikallislehteensä ja kuvaetskstisti alle, että "Tämä punahousuinen leidi yritti kaikin tavoin esrää minua kuvaamasta julkisella paikalla olevaa patsasta. Vanha neuvostohapatus näkyy vielä mainiosti Suomessa, vaikka se luulee olevansa länsimaa."
    Tästä pikku paatoksestani huolimatta minusta on vallan verratonta,. että kuvaamisen vapaudesta ollaan näin monta mieltä. Kyse ei taida olla lainsäädännöstä vaan puhtaasti mielipiteeistä. Ja mielipiteen vapaus on voitava turvata aina ja kaikissa olosuhteissa. Siksi minäkin tässä vaahtoa.

    VastaaPoista
  9. Olen törmännyt kuvauskieltoon vain kahdesti. Ensimmäimnen kerta oli Imatran Tainionkoskella, lähellä rajaa, kauan sitten. Siellä ei saanut kuvata, ja kuulimme, että Neuvostoliitto tarkkaili meitä paraikaa tutkilla, jostain puskista.

    Toinen kerta oli käärmenäyttelystä. Vankeudessa olevia matelijoita ei saanut kuvata. Eli aina kun kielto on käynyt, kyse on ollut salattavista asioista, halusta määrätä todellisuus toisenlaiseksi, mitä se oikeasti on.

    VastaaPoista
  10. Sananvapaushan tarkoittaa sitä, että saa sanoa, julkaista ja kai kuvatakin mitä haluaa ilman ennakkosensuuria.

    Mutta sanomisistaan, kuvaamisistaan ja julkaisemisistaan on myös vastuussa. Jos nyt vaikkapa nännimies nostaa kanteen, niin puolueeton oikeuslaitoksemme päättää mentiinkö vapauden rajan yli. Siis jälkikäteen.

    Voihan olla, että ennenpitkää laaditaan ns. vihakuvalaki, joka rankaisee ankarasti jokaista, joka kuvaa vähemmistöjämme epäedullisessa valossa.

    Tai voihan olla, että vihapuhelaki kattaa kuvatkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, oikeuslaitos tuskin tutkisi kannetta, jolla ei ole juridista aihetta, syytä. Tuskin löytyisi lakimiestä, joka edes ryhtyisi ajamaan juttua olemattomin perustein.

      Lakimies-sivustolta ilmenee, että julkisella paikalla otettujen kuvien täytyy olla jotenkin erityisen poikkeuksellisia, ennen kuin niitä voidaan pitää yksityiselämää loukkaavina. Sivuston mukaan turuilla ja toreilla tosiaan saa kuvata vapaasti, kunhan ei julkista kuvia selkeästi ja tunnistettavasti loukkaavassa merkityksessä.

      Poista
    2. Tapsa hei!
      Vihakuvalaki on epävirallisesti ollut voimassa jo vuosikymmenet.Erään tuntemani toimituksen toimitussihteerin pöytälaatikossa on varmaan edelleenkin
      edustava kokoelma kuvia, joita ei julkaistu, eikä julkaista. Uudet kuvaajat saivat selailla niitä oppiakseen talon tavoille. Hameen pituus ratkaisi, oliko kyseessä vihakuva tahi ei.
      Nykyisin ei ketään enää tarvinne opettaa näissä asioissa. Itsesensuuri on kehittynyt aivan itsekseen kuvaajiin ja kirjoittajiin. Jos ote lipsahtaa tulee joku illman ja panee sellaiset sakot, että varmasti kirpaisee. Netissä on myös omat poliisinsa ja sensorinsa, jotka kyllä nappaavat kraivelista, jos sanoo sikaa siaksi.
      Tilanne on täsmälleen sama kuin valoisimpina neuvostroaikoina. Toisaalta oli kätevää, että "uutiset" esimerkiksi ystävyysmatkalta tai valtiovierailuilta saattoi kirjoittaa valmiiksi jo ennen matkaa. Itsekin olin parilla reissulla, joiden tiimoilta julkaistiin monta juttua "suoraan paikan päältä." Soitin iltasella toimitukseen, sanoin, että kaikki on mennyt kirjan mukaan ja että pankaa lehteen vaan. Valmiiksi kirjoittamani juttu odottaa siinä sihteerin huoneen ikkunalaudalla. Eikun latomoon. Minulla ei ollut edes kirjoituskonetta mukana. Ei sitä tarvittu. Johan siinä neuvosto-isännät olisivat voineet hätääntyä, että mitä, meinaako tuo kirjoitella ihan omiaan?
      Kun tuop sika tuli mainituksi kerrottakoon, että opin asian tämän päivän Viivistä ja Wagnerista. Wagnerin puhekuplat: Enää ei ole poliittisesti korrektia sanoa sikaa siaksi. Pitää sanoa "tuo jumalainen kärsäkäs, kaikkien naisten märkä uni." Johon Viivi: "Sika!" ja Wagner takaisin: "Rasisti!"
      Siinä oli vihapuhemaisemamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvoit, joille joskus nauretaan yhtä hereästi kuin nyt nauretaan taistolaisajan pahimmille ylilyönneille.

      Poista
    3. Paljon on tullut meikäläisenkin nähtyä lehdistön ja viestinnän piirissä tapahtuvaa kaunistelua, stilisointia, muokkausta ja valikointia. Oikeastaan kaikki on kussakin viestimessä sellaista, millainen kuva halutaan antaa - viis perimmäisestä totuudesta. En tarkoita, että valehdellaan, mutta luettelemillani keinoilla pystytään suuntamaan valokeila haluttuun kohtaan, jolloin siitä tulee vallitseva totuus.

      Sama on valokuvauksessa, jota halutaan sensuroida. Ihminen katsoo, että hänellä on oikeus vaikuttaa siihen kuvaan, siihen habitukseen, jonka maailma hänestä aistii ja saa. Ihmisellä on siis oltava oikeus peittää, rajata, muuntaa, valikoida, korostaa ja salata olemuksensa kohteita ja hänellä tulee olla oikeus valita, mitä hänen lausumiaan julkaistaan, jos julkaistaan.

      Tämä kaikkinainen halu jonkinasteiseen kaunisteluun on hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä ja jopa kaikkia ihmisiä koskevaa, mutta ei näin saadusta kuvasta oikea rehellinen elämä näy.

      Poista
    4. Iines tiivisti kuva- ja tekstimanipulaation sekä ennakkosensuurin hyvin. Ei lisättävää. Oivasti kirjoitettu!
      Hiljattain näin erään julkkis-Lenitan (nimi muutettu) naistenlehden kannessa ja vain pari viikkoa myöhemmin bongasin hänet Helsinki-Vantaan kentän lähtöaulassa. Mietin, että on lehdellä taitavat kuvankäsittelijät.

      Poista
  11. Kolehmainen on hyvä!

    Voi kun hän ottaisi kuvan minusta ja kuunkuiskeesta. (kun salaa kaulailisimme toisiamme)

    - ¤plop ¤- herää... Ai niin, tänään on jo perjantai. Pahus vieköön kun aika menee kamalaa vauhtia... jonnekkin.

    Toisaalta, jos mun pitäis valita Kolehmaisen tai kuunkuiskeen väliltä, niin... vaaka kallistuisi - suorastaan kaatuisi, etten sanoisi romahtaisi - kuunkuiskeen puolelle.

    Ps. On kivaa kun ihmiset keskustelevat.

    VastaaPoista
  12. Kerran mä nuss...siis joi teetä yhden tytön kanssa jolla oli Amerikan lippua merkkaavat pikkuhousut. - No, onneksi ne ei kauaa sen jaloissa killuneet... kun jatkoimme teehetkeämme. - Ps. Twinings on muuten hyvä merkki. Mietoa kuin mikä. (Eikä tuoksu kun mitä nyt vähän pyllylle.) Ja sopii myös aamulla, kaikille syväkurkuille.

    VastaaPoista
  13. Äsken muuten - arvakkaa mitä - mulle soitti yks mun entinen työkaverini. (Hän on Äänekosken tehtaalla töissä, Pera.) Hän kertoi että joku heidän tiimistään oli pistänyt "Etsitään Kumppania" palstalle Äänekosken Sanomiin että "isomunainen massamies etsii naisystävää"..,,

    Siis... tiedättekö te mitä tarkoittaa massamies? (No, se on se ukko joka on ennen Pulpperia ja hoitaa ns. Märkääpäätä. Ammatti-ihminen.) - Pera vaan nauroi että "kyllä me tiedetään kuka se oli".

    :.. massamies..." heh, heh. (mitä joku mahdollinen innokas naiskandinaatti ymmärtää mitä "massamies" tarkoittaa?)

    VastaaPoista
  14. Naisväki täällä ymmärtää massamiehellä jotain ihme mastermiestä, tatuoitua dominanttia joka seisoo toinen jalka konttaavan naisen päällä, ruoskaa heilutellen ja kultahammasta väläytellen. Ei ehkä heruisi kirjettä täältäpäin. Vaan se on plussaa, ettei hae tyttöystävää.

    VastaaPoista
  15. jos minä olisin nainen, jota luojan kiitos en ole, ja joku tulisi sanomaan minulle että "olen massamies. ja sitä paitsi isomunainen" niin minun häpyhuuleni sanoisivat CLIKS KLASK ja menisivät lukkoon. (Tai jos lukkoon meneminen biologisesti olisi mahdotonta, Ne menisivät kumminkin suppuun.)

    VastaaPoista
  16. Itse en ainakaan, jos olisin nainen, en ymmärtäisi. Ihmettelisin vain että "mikä kyrvän massamies". Ja häpyhuuleni, ne molemmat, menisivät lukkoon CLIKS CLAKS vaan. - Massamies...?

    VastaaPoista
  17. Ja taas minä toistan itseäni... Johan on Perkele! (no, ainakin nätte miten hion tekstejäni. Koska yritän kirjoittaa oikeaoppista suomenkieltä. Eikä sillä ole merkitystä miten humalassa olen tai en ole, koska olen.
    (pikku päästäiseni!)

    VastaaPoista
  18. Ps. Sitä paitsi - koska uskotte kaiken mitä teille valehtelen - niin ei "massamiestä" paperitehtaalla edes ole. Sellutehtaalla on. Ja Äänekoskella on sellutehdas.

    VastaaPoista
  19. http://www.youtube.com/watch?v=KMU8lViMtDw

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniita saksofonisooloja, mm. Mikäs ettei.

      Poista
  20. Otan paljon valokuvia, muun muassa häissä ja hautajaisissa. En ole kokenut että siinä olisi mitään kiellettävää. Jos olisi niin minkä ihmeen takia? En osaa tätä muiltakaan kysyä mutta teidän kanssa on helppo keskustella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, Pauliina, että heti alkuun huomaat, että täällä on helppo keskustella..

      Häät ja hautajaiset ovat yksityistilaisuuksia, eli olet varmaan ollut ystävä tai sukulainen. Muutenhan kyse ei ole julkisesta paikasta, eli kuvata ei saa ilman lupaa.

      Itse otin kuvia eräistä hautajaisista, koska vainajan tytär pyysi minua kuvaamaan kaikki kukkienlaskijat. Tehtävä oli mielestäni hieman outo. Paras kuva tuli lähiomaisista, jotka seisoivat kukitetun haudan äärellä mustissaan. Aurinko piirsi heidän ympärilleen kehän, koska kuva oli otettava vastavaloon. Koko tausta hohti kirkasta valoa, ylivalotus toimi mielenkiintoisella tavalla..

      Poista
  21. Minä ihmettelen - en nyt mitään saatanan valokuvausta - vaan sitä että joku ihminen yhtä äkkiä loukkaa sua saatanasti. Niin kuin Rauno Räsänen äsken mua. Olen aina kehunut häntä... koska hän on mielestäni kehumisen arvoinen tyyppi. Olen aina kehunut häntä vaikka kehun hyvin harvaa ihmistä mutta hän on mielestäni kehujeni arvoinen.)

    Vitut on, löi mua märällä rätillä päähän.

    "Äiti, mitä mä nyt teen?" (äiti, älä mene sinne tyynyn taa piiloon, ja ala kikattaa, vaan vastaa MUN kysymykseeni!) Vai pitääkö Sua nussia.
    Äiti pomppaa sängystä ylös kuin vieterilelu.
    - MITÄ SINÄ SANOIT?
    mUTISEN ETTÄ EN MITÄÄN. kOSKA IHMETTELEN MINÄKIN SITÄ ETTÄ NOIN VANHA IHMINEN, MELKEIN 4-KYPPINEN, PYSTYY POMPAHTAMAAN NOIN NOPEASTI ISTUMASENTOON. jOSSA ÄITINI NYT ISTUU JA TUIJOTTAA MINUA ANSA-IKOS-SILMILLÄÄN.(minkäs takia tässä taas on näin kamalasti isoja kirjaimia? varmaan jostain syystä jota en tiedä?)
    - Kukas sinulle tuommoisen sanan on opettanut että "nussitaan".
    En millään meinaa kehtaa kertoa mutta kerron sitten. Koska äitini kamalan isot silmät koko ajan tuijottavat minua.
    - Naapurin Reino.
    - Vai niin, äiti sanoo, ja nyt hänen äänessään on samaa lempeyttä kuin aina yleensä muulloinkin, - Mitäs muuta se Reino jutteli.
    - Se sano että sua on nussittu ainakin neljä kertaa?
    - Ai neljä ker... miten niin neljä?
    - Kun meitä veljeksiä on neljä.
    Äitini purskahti kamalaan nauruun. Ja vaikka minä olen tämän ikäinen kuin olen, vanhempi kuin hän kun näitä asioita kyselin, niin en vieläkään tiedä mille hän nauroi...?

    Se vaan äkkiä purskahti nauramaan... Ei teistä akoista koskaan tiedä!

    VastaaPoista
  22. Olikos tuo Alma Kartano muuten jonkinlainen pedofiili? Ja lahkonsa muutenkin vähän "sinne päin" suuntautunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa oliko, mutta kyllä lahkossa kirjan mukaan lapsia käytettiin hyväksi, sekä Alma Kartano että Tilda Reunanen. Mahtoivatko sillä ajaa syntejä ulos lapsosista.

      Itse mietin, että tuohon aikaan lasten hyväksikäyttö saattoi oilla yleisempää kuin koskaan tiedetäänkään. Olisihan niistä tapauksista muuten ilmoitettu poliisille.

      Poista
  23. Kaikki me olemme pedofiilejä, ystävä hyvä. Toiset eivät vain tiedä sitä.
    Ps. Tekee mieli allekirjoittaa tämä viesti 'mikis'. Mutta koska en ole 'mikis' - ja hän näyttäytyy olevan kamalan herkkähipiäinen persoona, niin en allekirjoita
    Nimimerkki "anonyymi"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtaako tämä olla tosimielellä kirjoitettu? Tai sitten tarkoitat symbolisesti, että kaikki me käytämme lapsia jollakin tapaa hyväksemme.

      Tämä voi olla totta tietyllä tavalla ja tasolla. Kesti aika kauan historiassa sekin, että lapsi alettiin n'hdä erityisenä ihmisen alkuna, jolla on omat piirteensä, tapansa ja oikeutensakin.

      Poista
  24. Hei Iines,

    viime kommenteista ymmärsin sen, ettei mikään ole niin tärkeää kuin pihanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää... :)

    Et varmasti tahtonut loukata ketään, et vahingoittaa tai pilkata.

    Toin esiin sen, että joillain ihmisillä on suuri kaipuu omaan reviiriin ja yksityisyyteen. Pitäisikö sen olla valokuvaustaiteen este? Ei. - Laki ja säädökset ovat olemassa.

    Laki ja oikeus ovat silti kaksi eri asiaa. - Ihmisen oikeus itseensä - entä omaeläkerralliset kirjalliset tuotokset; julkaistut, tai valikoidulle ryhmälle toimitetut? Minun yksityisyyttäni on ex loukannut myös siten. Kunnianloukkausjutut ovat ilkeitä, rumia, ja aikaa ja rahaa vieviä. Niihin ei kannata lähteä.

    Sensuuria en kannata, ja uskon edelleen että ongelmat ratkeavat muualla kuin käräjillä (paitsi jos on ns. lööppijulkkis, ja pohjustaa tulevaa reality-ohjelmaa). - Väitän silti, että nykyinen kulttuurimme vääristää julkisen ja yksityisen rajaa.

    Katselin äsken Borat-elokuvan, ja siinähän häikäilemättä kuvattiin ihmisiä, luvalla, mutta eri tarkoitukseen kuin he luulivat. Tulivat kyllä näiden valittujen amerikkalaisten ennakkoluulot ja asenteet; hämmennys, ja myös tarve olla ystävällinen, ja yrittää olla ymmärtäväinen, täysin absurdeissa tilanteissa hyvin esiin. - Sascha Baron Cohen voitti leffalla palkintoja, ja olihan se komediallista taidetta... Vähintään viihdettä, mutta monet ennakkoluulot ja -käsitykset, tarve pitää kiinni käytöstavoista ja olla kohtelias ja ymmärtäväinen, varsinkin jos kuvataan filmille - no ne nyt tulivat selkeästi esiin.

    Nyt on liian kuuma paneutua asiaan; monet kuvattavat vaikuttivat aidosti uskovansa asiaansa, eivätkä välttämättä edes tajua miten meillä kotikatsomoissa kärvistellään ja ähkitään. Oli varmasti laillista. Eettistä ei minun mittapuuni mukaan voinut olla - mutta hyvää, joskin usein järkyttävää katsottavaa.

    Ihmisten haluttomuus tulla kuvatuiksi ilman lupaa voi johtua ties sun mistä. Alma Kartanon aikana ei ollut digi-digi; tuskin se kuvaamista vältteli sen enempää kuin mun isomummi. Ei ollut kameroita.

    Monista kurjista ihmisistä on kuvadataa vaikka kuinka; oikein järjestämällä kuvattua. - Sosiopaateissa on se puoli että he eivät käsitä tekevänsä väärin; (siis todella käsitä; usein ymmärtävät rikkovansa sääntöjä, mutta pitävät sitä itselleen sallittuna). Nauttivat kun ovat huomion keskipisteessä.

    Kivaa iltaa kaikille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Char, olet mielestäni oikeassa siinä, että laki ja oikeus ovat kaksi eri asiaa. Laki ei pysty takaamaan ihmisen kaikkia inhimillisiä oikeuksia, kuten ex-miehesi tapaus osoittaa. Laki pystyy kuitenkiin toimimaan perälautana exillekin, jos näissä ilmenee sosiopaattisia tms. piirteitä.

      Alma Kartano väisti tietoisesti ja järjestelmällisesti kamerat, ja muista kartanolaisista onkin jonkin verran kuvia. Alma kielsi siis itsensä kuvaamisen.

      Poista
  25. P.S. Tuli vielä mieleen: liittyykö joillain meillä/kaikilla ehkä, jotain atavistisia pelkoja kuvatuksi tulemista kohtaan? Vrt. kuva vie osan sielusta?

    Ei sovi länsimaiseen ja moderniin käsitykseen, mutta monien ihmisten, myös minun, tarve saada säädellä kuka, koska, missä ja miksi minua kuvaa - no ei minulla ole "tekijänoikeutta" itseeni, ymmärrän.

    Mieleeni tuli tarina intiaaniheimon tietäjästä, joka keskusteli innokkaan antropolgin kanssa. Kävi ilmi, että heimo piti joitain kiviä elollisina olentoina. - No mistä tiedätte eron, kysyi tutkija, kynä valmiina. Tietäjä katsoi häntä vähän säälivästi: "Ei kivistä voi tietää. Kohtelemme kaikkia kunnioituksella".

    P.S. 2 Tai sitten vaan joitain ärsyttää kun ei saa olla rauhassa. :)

    VastaaPoista
  26. ja rouva hiivasienellä oli siis asiaakin...? mitä.

    VastaaPoista
  27. Char, minusta nuo viittauksesi muinaisiin uskomuksiin ovat hyvinkin mainitsemisen arvoisia. Niissä voi olla samaa kantaa kuin ihmisen pelossa tulla salaa kuvatuksi. Tosin emme sitä myönnä, että pelkäämme sielumme vilahtavan kuvaan tai meistä pois, mutta jotakin meiltä riistetään, kun joudumme yllätyskuvatuksi. Se on meiltä pois, itsehallinta on riistetty, joku on sen vienyt - emme enää hallitse omaa piiriämme. Kiinnostavaa!

    VastaaPoista
  28. Kuvatessaan, ihminen valitsee sielunsa sopukoita eli kuvasi paljastavat sisimpäsi, ne salatutkin huoneet, kuinka suhtaudut kuvauskohteesi! Kuvatessamme mitä tahansa kohdetta, voimme valita ja zoomata sitä mikä meitä kiinnostaa! Voimme tehdä rumasta kauniin tai kauniista ruman, miten vain haluamme kohdetta millonkin kuvata! Valokuva paljastaa sisimpämme eli mihin zoomamme - se olet sinä ja arvosi, käsityksesi ihmisestä naisesta tai miehestä! Kuvasi paljastavat sinun sisimmän luontosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kielivirhe paholainen:Korjaan kuvauskohteesi> kuvauskohteeseesi? Tulikohan nyt oikein tuo korjaus?

      Poista
    2. Minusta tässä on tavoitettu asian ydin, joka pätee lähes kaikkiin kuvaustilanteisiin.

      Voidaan ajatella Inhan maisemien yksinkertaista ja lumoavaa selkeyttä tai sitten vaikka Sofia Coppolan minimalistisia mutta paljon puhuvia muotokuvia.

      Mitä meikäläiseen tulee, minua kiinnostaa siis kaikkein eniten ihmiskuvaus, jopa muotokuvaus. En halua asetella ihmisiä Eduskuntatalon portaille alastomina makaamaan tai muuta monumentaalista. En suostu ottamaan kuvaa, jossa ihmiset poseeraavat pyhäpuvuissa hymyillen kameraan. Haluaisin kuvata ihmisiä yksinkertaisesti kärpäsenä katossa. Siinä kaikki. Voitte miettiä, miksi.

      Poista
    3. Ja paskat, siis kuvauskohteesi= kuvauskohteesesi!

      Poista
    4. Siis tarkoittanet kuvauskohteeseesi, kuten tuolla ylempänä jo sanoit. Ymmärsin kyllä!

      Poista
    5. Kärpäsenä katossa olo "salakuvaus" ei yhdenkään parhaan kuvauksen lähtökohta. Ei edes realistisen.

      Poista
    6. Älä ota kirjaimellisesti. Metafora!

      Poista
    7. Noh, minäpä helpotan. Tahtoisin kuvata ilman että kuvattavan ylle lankeaa poseeraus ja teennäinen ryhdistäytyminen. Se tulee kelle tahansa valokuvassa. Se tulee myös kuvaajalle, joka pyytää kohdetta olemaan tietyllä tavalla ja poseeraamaan tietyllä tavalla. Teennäistä.

      Ihminen on harvoin vapaa poseerauksesta, kun näkee kameran. Siksi puhun kuvaamisesta kärpäsenä katossa. Parhaan kuvaajan rooli on siis minusta näkymätön ja hiljainen. Ja paras kuvattava on se, joka ei tiedä olevansa kuvassa.

      Silti en harrasta sääntöjen vastaista kuvausta. Tänäänkin aion kuvata julkisella paikalla.

      Poista
    8. Niinpä niin, ei valokuvakaan ole 1:1 toden kanssa. Se on tulkinta todellisuudesta, havaitusta todellisuudesta. Kuvassa, kuten sanassakin, vastaanottajan mielenkiinto voi kohdistua siihen mikä rajautuu sen ulkopuolelle, siihen mikä ei ole näkyvissä. Aivan yhtälailla kuin siihen mikä näkyy. Tai vastaanottajan mielenkiinto voi kohdistua tekijään; kuvaajaan tai kirjoittajaan (miksi hän kuvasi/kirjoitti juuri näin?). Valokuva on myös teko.

      Poista

  29. Lupasin, kai eilen, kertoa pikku tarinan viime matkaltani.
    Saavuin laivalla Goritzyn-nimiseen taajamaan, joka sijaitsee noin 500 kilometriä Moskovasta itään. Muut matkustajat lähtivät busseilla katsomaan jotain luostaria mutta minua se ei kiinnostanut. Tallustelin pölyisellä kylänraitilla, löysin kaupan, josta ostin kylmän oluen. Kylänraitti nousi pikku mäelle ja sieltä näin jotain kiehtovaa: suoraan, aivan viivasuoraan etäisyyteen katoavan hiekkatien. Päättelin, että en enää koskaan palaisi tähän kylään ja voi olla, etten koko Venäjällekään. Seuraava sota hävittää kuitenkin nämä vesitiet. Ja nyt mielessäni oli vain yksi hurja toive: päästä ajamaan tuota tietä pitkin näkymättömiin, ajaa lujaa, kaasupedaali pohjassa, ajaa ikkuna auki luu ulkona ja laulaa «Ajomiestä.»
    Palasin kaupalle ja sen portailla istui vanhempi miekkonen päässään ilmiselvä autoilijanlakki. Lippa ja kaikki. Kysyin, voiko tästä kylästä vuokrata auton. Hän pudisti päätään ja kysyi, mihin sitä tarvitsisin.
    Näytin kädelläni etäisyyteen katoavan tien suuntaan ja sanoin vain: «ja ljubit ruskava doroga.» Olin niin liikuttunut tuon tien näkemisestä, että jouduin pyyhkäisemään kyyneleen silmänurkastani.
    Fedor, se oli miehen nimi, otti taskustaan auton avaimet, näytti kaupan seinustalla seisovaa 80-lukulaista Volgaa ja sanoi: «Aja, pyhä veli, aja, minkä Volgan moottori kestää ja niin kauan kuin sielusi vaatii.»
    Aloin kaivaa rahaa esiin, mutta Fedor huitaisi vain kädellään ja näin pientä kimallusta myös hänen silmänurkassaan. Tungin väkisin kaksituhatta ruplaa miehen käteen ja kehotin juomaan terveydekseni.
    Sitten Volgaan. Ovi paukahti miehekkääsi kiinni perässäni ja kun väänsin virta-avainta, keulalla vastasi voiman ääni. Kokeilin vaihteita ja ohjausta sekä jarruja kylän alueella, mutta kun pääsin ulosmenotielle, annoin lullan lentää. Tie laski ensin laaksoon, jossa virtasi puro ja sen yli johti korjausta kaipaava silta. Volga ryntäsi jyristen ja paukkuen yli ja alkoi nousta ylämäkeä.
    Ja niin sitä mentiin. Lauloin ajomiehen sekä tietysti «Dorogan», vieläpä moneen kertaan.
    Ohitse vilisi metsiä, soita, yksinäisiä taloja, rumia aitoja, kilometripylväitä. Tunsin olevani itse Tsitsikov vaunuissaan, jotka nekin kiisivät mäkeä alas, toista ylös. Noin tunnin kuluttua tulin tuntoihini. Haaveesta oli tullut totta, olin tässä yksin keskellä korpea ja tie jatkui edelleen suorana. Käänsin Volgan varovasti ja lähdin paluumatkalle, nyt huomattavasti hiljaisemmalla vauhdilla.
    Kaarsin kaupan pihaan ja näin Fedorin hymyilevän leveästi. Kultahammas välähteli auringossa ja portailla hänen vieressään oli lukuisia tyhjiä oluttölkkejä. Halasimme, annoin avaimet takaisin ja kipaisin kaupasta «Husky»- vodkaa, kaksi lasia, tummaa leipää ja purkin suolakurkkuja sekä joitakin olutpurkkeja.
    Siinä me istuimme vierekkäin, onnelliset äijät. Välillä kohottelimme laseja, maistoimme, puraisimme leipää ja kurkkua ja teimme toisillemme selväksi, että ystävyytemme kyllä kestää, tapahtuisi sitten mitä tahansa.
    Laivan pilli huusi rannassa. Istuimme minuutin täysin hiljaa, liikkumatta ja katsoimme mitään näkemättömin silmin eteemme. Hyvästelin ja kävelin laiturille. Laiva lähti saman tien. Näin, kuinka Fedor heilutti lakkiaan.
    Laiva kaarsi keskelle jokea, kylä katosi näkyvistä, niin myös kauppa, Fedor ja Volga. Menin hyttiini ja kirjoitin kaiken muistiin, etten myöhemmin kuvittelisi nähneeni unta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaijai sentään! Kyllä sinä, Kolehmainen osaat tarinasi - aivan mahtavaa menoa venäläisellä hiekkatiellä äärettömyyksiin.

      Kuvauksesi hemmottelee sitä paitsi monia aisteja, ihanaa Ajomiestä, balalaikkaa ja villiä menoa, suussa suolakurkun makua, kitalaessa vodkan tulta, sydämessä tunteita ja silmissä kyyneliä. Siis miesten kyyneleet, voi jestas.

      Tehkääs muut perässä! Minä en pysty tuommoiseen lullan lentoon! Vaan kiitos tästä.

      Poista
    2. Tuon upean elämyksen voi kokea itse kukin osallistumalla Pietari -Moskova jokiristeilyyn ja varioimalla sitä omalla tavallaan. Saatta kuitenkin olla että Kirillov Belozerskyn luostari vetää pidemmän korren omatoimimatkailusta. Onhan se Euroopan suurin luostari jossa on upeat freskomaalaukset ja Venäjän uskonnolliset symbolit.

      Sattumoisin Opettaja-lehti teki juuri kyseisen lukijamatkan pari vuotta sitten.

      ”Sillälailla”

      Poista
    3. Anonyymi, osaisitkos sinä nivoa nuo ainekset vastaavaksi tarinaksi? Parhaat kirjailijat noutavat aineksensa tosielämän sirpaleista. Kyse on yhteenliittämisen taidosta ja kokonaisuudesta, ei siitä, mikä osa on totta, mikä ei. Viis siitä, tarina elää.

      Poista
    4. Golehmainen kirjoittaa kuin Kokol.

      Mikä riimiseppä!

      Lippalakkiani (jossa lulee Toyota) nostan kun nähdään!

      Poista
    5. Kolehmaisen kirjoitus on Novelli!

      Poista
  30. Alma Kartano on oiva esimerkki siitä kuinka poliittinen, uskonnollinen ja yhteiskunnallinen aatemaailma voidaan suvereenisti sekoittaa keskenään. Asiaa voi hyvinkin peilata ns. muslimi- tai islamterroristeihin tai muihin ääri vasemmisto tai oikeistofundamentalisteihin.

    Kartanolaisuus oli esiintymiseltään poliittista äärilaitaa osin oikealta, osin vasemmalta. Tähän kaikkeen yhdistettynä vääjäämätön maailmanlopun, apokalyptisyyden uhka. Ja, sitäpaitsi opit eivät olleet aivat kotoperäisiä vaan Venäjältä peräisin.

    Muslimien käyttämät sukupuolielinten silpomiset ovat varsin pidätyväisiä venäläisiin aateveljiin jotka suosivat suoraa kastraatiota kiventen tai peniksen poistoineen. Nisten sukuelimiin tehtiin viiltoja tai jopa rinnat poistettiin. Yhtäkaikki, seksuaalisten halujen eliminoimiseksi.

    Kellettyjen nautintoaineiden listalla olivat niin ikään liha, viina, kahvi ja tupakka. Syvin tarkoitus oli luopua lihallisista himoista kokonaan jossa esim. paastolla rankaistiin lihallisten himojen vallasta. Koko hässäkässä ei uskonveljien tai -sisarten kanssa harjoitettu akti ei ollut niinkään sopimatonta kuin avioliitossa tapahtuva.

    Kartanolaisuus oli alempien yhteiskuntaluokkien yhteisöllisyydestä rakentuva uskonlahko jonka keskuspaikka oli Satakunta ja eritoten Huittinen. Paikkakunta jossa 1910-luvulla käytiin ensimmäinen luokkasota. Joskin kartanolaisuuden suojiin sopi sekä punaiset että valkoiset jos ”usko” piti.

    Mutta, että julkisuutta välteltiin median vuoksi on lievästi sanoen, väärä arvio.

    VastaaPoista
  31. Anonyymi, kukas semmoisen arvion on esittänyt, että Alma Kartano vältteli julkisuutta median vuoksi? Eihän "mediaa" silloin edes ollut.

    Kyse oli yksittäisistä valokuvista, joita silloin tällöin otettiin. Ulla Appelsinin kirjoittamasta Leevi Laitisen - poika joka nelivuotiaana annettiin Alma Kartanon uskonlahkon hoiviin kasvatettavaksi - elämäkerrasta ilmenee, että Alma Kartano tietoisesti kieltäytyi valokuvista, ja hänestä ei ole kuin kuva, jossa hän makaa avonaisessa arkussa. Kuva on kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Eihän "mediaa" silloin edes ollut."

      Oli, mutta se on muuttanut muotoaan. Ihmiset jakoivat silloin informaatiota enemmän suullisesti toinen toisilleen, eikä sanomalehtijournalismi painottunut henkilökohtaiseen juorujournalismiin. (Voi myös miettiä, onko nykyisellä sanomalehtijournalismilla jo heikompi informaatioarvo, tuottaako se heikkolaatuista tietoa?)

      Media, laajasti ymmärrettynä, on ihmisten välistä tiedonvälitystä ja kerronankulttuuria. Puheen varassa olevasta tiedonvälityksesta, informaation jakamisesta, ei jää jäljelle dokumentteja samoin kuin painetusta sanasta ja nykyisistä digitallenteista. Siten media on muuttunut. Kaikesta digitaalisesta jää jälki. Suullinen perinne elää myös tässä rinnalla, se ei ole hävinnyt, vaan se on painunut sivummalle julkisuudelta.

      Ennenmuinoin inhimillinen muisti oli myös enemmän yksilöllisen muistin varassa, ja tieto katosi kun ihminen kuoli. Kirjoitus- ja lukutaito, kirjapainotaito, joukkoviestimet tallentavat tätä yksilöllistä muistivarantoa. Joukkoviestimillä, medialla, on nyt laaja kirjo erilaisia välineitä tallentaa tätä hetkeä, tätä aikaa ja ihmisten elämää.

      Havahduin tähän kun mietin yhtenä yönä Gazan tilannetta, en saanut unta. Siellähän on ollut sotatila päällä enemmän tai vähemmän aktiivisena jo vuosikymmeniä, mutta nyt (kun tilanne on taas järkyttävällä tavalla julmistunut) Israel-Palestiina tilanteesta on uutisoitu tavattoman paljon. Joukkoviestimet ovat tuoneet sitä enemmän esille ja se vaikuttaa ihmisessä voimakkaammin.

      Uutisvirtaa on netissä mieletön määrä, voi seurata ulkolaisia medioita kuin myös kansalaisten tuottamaa sosiaalista mediaa. Tiedonvälitys on moninkertaistunut Alma Kartanon aikoihin verrattuna. Määrästä huolimatta voi olla, että yksi ja samaa uutinen aivan samassa muodossa ja vain yhdestä näkökulmasta siirtyy silmänräpäyksessä maapallon toiselta puolelta toiselle puolelle. Määrä ei siis välttämättä takaa tiedon laatua tai monipuolisuutta. Ja se voi muuttua silkaksi propagandaksi, siitähän puhutaan jo: informaatiosodasta.

      Se mitä Alma Kartano ajatteli on enää meidän kuvittelukykymme ja mielikuvituksemme varassa, koska hän ei ole enää itse äänessä. Ihmisen kuoltua hänestä tulee fiktiota, myytti.

      Poista
    2. Toki media on aina ollut, jos lähdetaan sen varhaisvaiheista eli huhusta julkisiin kuulutuksiin, julkisiin kokoontumisiin, kirjapainotaitoon ja lehdistöönkin asti.

      Tuntuu kuitenkin hassulta puhua mediasta Alma Kartanon eli 1950-luvun aikoihin, kun lehdistökin oli vielä lapsenkengissä. Media-nimitys tuli paljon myöhemmin.

      Alma Kartanon lahkolaisia on edelleen keskuudessamme, mm. Leevi Laitinen ja monta muuta lahkoon annettua lasta, joten eksaktia tietoa Almasta on kyllä edelleen saatavilla. Olenpa minäkin yhtä kartanolaista opettanut, vaikka en silloin tiennyt sitä.

      Poista
    3. Israelin ihmisoikeusrikkomukset täytyy tuomita. Keskinäisen vihanpidon kierre on saavuttanut kauheat mittasuhteet. Mahdottomaksi tilanne kävi, kun gazalaiset äänestivät terroristijärjestö Hamasin johtoonsa, Fatahin sijaan.

      Hamas on hävitettävä, Israelin vetäydyttävä miehitysalueilta.

      Poista
    4. Älä isottele, Riku. Sinusta ei ole tämän konfliktin ratkaisijaksi, eikä minusta eikä somemölinästä. Olen todella ylpeä suomalaisista taitavista rauhan rakentajista, tomijoista kansainvälisissä tehtävissä. Olen tosi huojentunut kansalaisena, että meillä on niin taitava ulkoministeri kuin on. Ja liputan myös Kanervan työlle, hän osaa ja on taitava.

      Onneksi on näin taidokkaat tyypit rakentamassa rauhaa, ratkaisemassa isoja kriisejä.

      Poista
    5. Olet koko tilanteen suhteen oikeassa Hilu, kaikki suomalaisten puolelle jos toiselle asettumiset ovat isottelua. Tilanne on kamala, eivätkä täkäläisten kommentit vie konfliktia mihinkään suuntaan.

      Poista
    6. Vielä lisäisin, etten todellakaan luullut pystyväni tilanteita siellä ratkaisemaan. Ihmiskunnan parhaat voimat ovat vuosikymmeniä ja vuosikymmeniä yrittäneet, mutta koko ajan on mennyt huonompaan ja huonompaan. Kerroin vain oman mielipiteeni.

      Poista
  32. Yleensä luen kommentit läpi ainakin silmäillen, mutta nyt en kerkiä.

    Ei kaikkeen onneksi tarvita lakeja ja asetuksia - maalaisjärjellä ja kunnioittavalla käytöksellä pääsee pitkälle. Hyvin harvinaista onneksi onkin, että joku tiirailee väkijoukossa kameransa kanssa muuta kuin nähtävyyksiä ja omaa seuruettaan - ihan heti ei tule mieleen, että olisin törmännyt sellaiseen. Eikä "salakuvaamisen" dissaamisessa ole kyse siitä, että ihmisen olemusta kenties joku arvostelisi tai arvottaisi, kun tämä ei ole tiennyt tulevansa yllätetyksi.

    Arvostelen ilmiötä - joka siis ei ole yleinen - eikä sormeni osoita yhtä ihmistä.

    Oletko Iines yllättynyt siitä, että ihmiset eivät pidä luvatta kuvaamisesta?

    Eilen laivalla yhden naisen t-paidassa luki kissankokoisin kirjaimin

    NO PICS PLS

    Olisikohan pitänyt ottaa siitä kuva? ;)

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aamupäivän Raumalla pitsiviikon tapahtumissa, ja otin runsaasti uusia kuvia julkisilta paikoilta ihmisistä. Minulla on leegio kuvia hymyilevistä ihmisistä, jotka tulivat ilomielin kuviin mukaan. Kukaan ei kieltäytynyt. Panen ehkä muutaman uuteen postaukseen.

      Tuo ei siis pidä luonnossa paikkaansa, että ihmiset eivät antaisi kuvata itseään! Minulle antavat ja vielä hymyilevät päälle. Nekin joukkokuvissa hymyilivät, joilta en ehtinyt lupaa erikseen kysäistä. Täälläpäin ihmisillä on huumorintajuakin. Suhtautuminen omaan itseen on lojaalia.

      Poista
    2. Poseerauksen puolelle sitten menivät ne kuvat, joihin ihmiset tulivat mukaan hymyilemään nähdessän kameran. Yhtä lailla kivaa se on vieraankin kameraan jättää jälki itsestään kuin postitella instagramiin - ja mitä niitä onkaan - selfieitä ja belfieitä. Kai sitä sitten kokee olevansa olemassa ja vahvasti elossa, kun oikein kuvat ovat todisteena.

      Nyt luin kommentteja ylempää ja joku anonyymi sanoi siihen malliin, että kuvaaja näkyy kuvissa; siis että tavallaan kuvat ovat kuvia kuvaajasta. Miksipä ei niin, mutta yhtä lailla myös niin, että kuvat näyttäytyvät jokaisella ihmiselle siinä valossa, mitä hänelle on luonteenomaista nähdä eli että toisen ottamissa kuvissa katsoja näkee itsensä - kiinnittää huomiota niihin asioihin, joilla on hänelle itselleen merkitystä.

      Kuunkuiske

      Poista
    3. Selfieistä ja belfieistä en osaa sanoa sen kummempaa, mutta ajattelen, että ne eivät liity valokuvausharrastukseen, tai vakavaan valokuvaukseen. Yhdistän ne mielessäni Facebookiin ja Instagramiin ja teineihin tai malleihin ja julkkiksiin. Ne lienevät silkkaa poseerausta ja vieläpä huippuunsa viritettyä.

      En tainnut sanoa tuolla ylempänä, että ihmiset tulivat hymyillen kuviin. Otin kuvia Vanhan Rauman sisäpihoilta ja kujasilta, ja niissä olevat vastaantulevat ihmiset hymyilivät - kukaan ei ollut kiukkuinen eikä katsonut pahasti. Siellä oli paljon turistikuvaajia, koska kaduilla oli myyntikojuja useista maista.

      Poista
  33. Hei kaikki,

    aihe on kiinnostava! - Mieleeni tuli matka Egyptiin, parikymppisenä likkana. Olin yksin reissussa, toki tutustuin ihmisiin paikan päällä, niin paikallisiin kuin turisteihinkin. Yksin matkustaessa niin käy helposti; ihmiset tulevat juttelemaan (ehkä on itsekin avoimempi ympäristölle, kun ei ole symbioosissa valmiiksi).

    No, eräänä päivänä kävin Kairon eläintarhassa, käyskentelin ja katselin ympärilleni. Länsimaalaisia ei juurikaan ollut; oli lähinnä lapsiperheitä... Eikös paikalle ilmestynyt kaksi naperoa, jotka ujosti lähestyivät, kertoivat että ovat koulun kanssa retkellä, ja tulisinko nauttimaan virvokkeita heidän kanssaan. - No tottakai! Paikalla oli tosiaan koulu, monta lasta ja opea, oli filttejä, ja teetä ja kaakkuja.

    Englantia puhuttiin, pienimmille tulkattiin, ja kuvia otettiin (minä jännitän poseerausta, mutta tottakai aina yritän lähteä mukaan). Se oli tosi ihana iltapäivä; aikuisten kanssa puhuttiin koulujärjestelmistä ja niiden eroista ja elämästä yleensä; lasten kanssa hymyiltiin, vilkutettiin, ja puhuttiin eläimistä. :)

    Kun eilen puhuin Boratista (tuli mieleen Hector siitä elokuvasta: on turha syyttää peiliä, jos naama näyttää väärältä), muistin illalla "Quills"- leffan: fiktiivinen kuvaus markiisi de Saden viimeisistä ajoista.

    Leffalla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa; siinä de Sade kuvataan aikansa sananvapauden sankarina, joka venytti sopivaisuuden rajoja niin politiikan kuin pornografiankin suhteen. Näyttelijäkaarti on loistava, ja kriitikot pitivät. Tutkijat napisivat tietenkin täydellisestä satuilusta niin aikajanojen kuin motiivienkin suhteen, mutta jos osaa ottaa sen vain sensuurinvastaisena teoksena: kiinnostava.

    Kirjojen, kuvien, pamflettien ym kieltäminen ja hävittäminen on yleensä aika tehotonta toimintaa. Kaikki eivät kuitenkaan toimita teoksia rovioille; minulla esim. on kirjahyllyssäni harvinainen "Taisteluni"; kirja, joka ainakin oli Suomessa sodan jälkeen kielletty. En tiedä onko vieläkin.

    Itse en ole kiinnostunut pornosta, mutta sen "kieltäminen" tuntuu typerältä ja turhalta. Lapsipornon sitten taas on syytäkin olla laitonta.

    Nyt rönsyilin taas aiheesta! Iines, kiva että oli hauskaa Raumalla!

    P.S. Kun tein lähtöä eläintarhan eväsretkeltä, käteltiin kaikkien kanssa; koko koulu järjestyi jonoon. Puolivälissä yksi pikkulikka kysyi, että saako suudella; vaihdettiin poskipusut - ja eikös koko jo hyvästelty lapsilauma hyökännyt pusujonoon; koltiaiset tönivät toisiaan, ja likat hihittivät! Onneksi olen hali-ihmisiä; opet nauroivat! :)

    Hauskaa päivää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char, tuo on minustakin totta, että ihmiset tulevat juttelemaan, kun liikkuu yksin, ja lisäisin tähän vielä kameran kanssa.

      Olen muutamankin kerran saanut juttukaverin, kun kuvaan vaikka luonnossakin, ja joku ihminen osuu siihen. Kerran kuvasin harmaata peltoa ja sen laidalla olevaa kallistunutta latoa. Siihen tuli paikalle lenkkeilevä nainen, pysähtyi ja alkoi myös tiirailla etukenossa samaan suuntaan kuin minä. - Mikä siellä on, hirvikö? Siitä sitten voi kehkeytyä juttutuokio vaikka mistä, mutta moni on kiinnostunut ihan kuvaamisesta. Parhaat kamera- ja objektiivivinkit olenkin saanut satunnaisesti kohtaamilta ihmisiltä.

      Poista
    2. Tiivistän ajatukseni lyhyesti.

      Tässä Borat kiusaa stalkkerina Azamat Bagatovia, jonka yllättää ihailemasta Pamela Andersonia, Boratin mielitiettyä. Sivullisetkin jotuvat kiusatuksi hississä.

      Tässä aatun tärkein opetuslapsi kertoo iloitsevalle kirkkokansalle Taisteluni-teoksen evankeliumin. Totaalinen, täydellinen, sota, - viimeiseen naiseen ja lapseen saakka.

      Poista
    3. Hyvä juttu, Riku! :)

      Melkein sait mut vastaamaan... ;) :) :)

      Poista
  34. Charin tarinat ovat aina pullollaan vilpittömyyttä ja hyvyyttä että niihin lätkähtää. Niin nytkin.

    Itse kiikaroin äsken (joka on sallittua!) erästä messuperhettä. Siinä äiti ja isä ja kaksi lasta (arviolta 11 - v ja 12 -v), tyttö ja poika, kävelivät. Poika oli koko ajan äitinsä vieressä ja tyttö koko ajan kihnäsi isänsä käsipuolessa. - Jostain syystä minulle tuli mieleen että siinä tassuttelee hyvin, hyvin onnellinen perhe.

    VastaaPoista
  35. kaikki pojat ovat "äidin poikia" ja kaikki tytöt ovat "isin tyttöjä"...

    on se niin, on se niin

    VastaaPoista
  36. Vastaukset
    1. Minä olin sekä äidin että isän tyttö; tunsin olevani molempien silmäterä.

      Kun isä kuoli, ja suru oli tasaantunut, sanoin parhaalle ystävälleni että puolet mun faniklubista on poissa - banaali tapa ilmaista suuri menetys, mutta tiivisti asian.

      Äidin kanssa soitellaan päivittäin, ja monta kertaa.

      Ei mun muut siskot niin tee.

      Minusta muuten odotettiin poikaa, äidin "vatsan mallin takia". Mun tekonimi oli Klaus.

      Ja tiedän missä ja koska sain alkuni - meillä puhutaan paljon!

      Isä sanoi, kun suoraan kysyin, ja muutenkin monesti, ettei hän vaihtaisi meitä likkoja mihinkään. Pojista ois vaan harmia, ja pitäis pitää kuria.

      Isäni oli siis myös diplomaatti. :)

      Poista
  37. Sitä ilmoja pitelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua vähän kadutti möläytysinspiraationa tullut vitsini vanhalle äidilleni. Sanoin alkuviikosta vihdoinkin viilenevän. - "Aijjaa!" - "Joo, lupaa ainoastaan 28 astetta."

      Poista
    2. No juuri sanoi ykkösen sääennustaja, että ilmat senkun lämpenevät. Tänään Rauman suunnassa on ollut asteita 29, eli kaikenlainen parannus saa täällä aikaan jo parahduksen. Koiraakin tulee surku. Meriveden lämpötilakin on runsaasti päälle 20:n, järven oli 26.

      Meillä on mökissa paksut puuluukut ikkunoiden edessä. Auttavat melkoisesti, mutta sisällä onkin sitten aika pimeää.

      Poista
  38. Uiko koirasi koiraa vai uiko hän selkäuintia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä. Vanhaenglanninlammaskoira ei ui, ei ainakaan tämä yksilö. Koira on tyttären.

      Kultainennoutajani ui koiraa ja se oli vesipeto, vaikea saada pois merestä.

      Poista
    2. Vesipedot ovat vaarallisia. Etenkin Australiassa ne pureskelevat huolettomasta uivia alligaattoreita. Ja syövät hanhia.

      Poista
  39. Varmaankin vieraat ihmiset keskustelun lomassa / jälkeen tuntevat itseään kunnioitettavan, kun otetaan kuvakin! (Aiemmin oli puhe eri asiasta.)

    Kohtaamiset uusien ihmisten kanssa ovat elämän suola. Monesti jopa hississä alan jutella vieraille - siskoni joskus nolostelee sitä. Ja siskonlikka pari päivää sitten, kun hotellin hississä oli meidän lisäksemme vain kaksi teinityttöä.

    Oi niitä monituisia junamatkoja, kun vieruskaveri on kertonut elämäntarinansa. Siksikin niin arvokkaita tuokioita, kun kohtaaminen jää yhteen kertaan ja vieraus luo puitteet sellaiselle avoimuudelle, joka yleensä vallitsee vain lähimpien kesken.

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kuunkuiske,

      olen niin samaa mieltä!

      Joskus nuo satunnaiset kohtaamiset voivat johtaa jopa elämää määrittäviin tuttavuuksiin, ystävyyksiin, ja päätöksiin!

      Näinh on minulle käynyt!

      Haleja, Char

      Poista