4.4.2016

Dialogin vaikeus



Viikonlopulla osui blogimaailmasta silmiini kahden osapuolen välinen skisma, jota käytiin kummankin omalla foorumilla. Mielenkiintoinen efekti oli se, että osapuolet puhuivat toisistaan ja kumpikin omalle yleisölleen. Toinen oli haukkunut toisen ja toinen puolustautui. Jos kyseessä olisi ollut puhdasoppinen keskustelu ja aito dialogi, he olisivat kohdanneet toisensa samalla kentällä osoittaen sanansa toisilleen, ei valmiille fanijoukolleen.

Tähänkö on virtuaalidebatisssa tultu? Kuin näyttämöllä olisi kaksi henkilöä puhumassa toisilleen, mutta kumpikin erillään oman fanijoukkonsa kautta?

Skisma alkoi uuninpankkopoika Saku Timosen haukuttua omassa blogissaan kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaan Elina Lepomäen. Elina Lepomäki kirjoitti vastineen Timosen kirjoitukseen omaan Facebookiinsa. Kirjoitusten perään ilmaantuivat nopeasti kummankin omat kannattajajoukot: Lepomäen fanit Lepomäen Faceen ja Timosen fanit Timosen blogiin. Ristiinvaihtoa en juuri havainnut. Asia olkoon näin, siihen ei ole nokan kopauttamista, sillä verkostoituminen on verraton etu, ja uskollinen lukijakunta kullanarvoinen. Ne ovat hyvä asioita.

Pysäyttävä on kuitenkin Timosen omassa keskustelussaan esittämä kommentti "On ihan luonnollista, että Lepomäki vastaa samalla mitalla. Sitä kutsutaan keskusteluksi" .

Ulkopuoliselle tarkkailijalle tulee outo tunne. Kutsutaan keskusteluksi? Ollaan kuin nukketeatterissa, jossa kumpikin roolin suorittaja vuoron perään ja toisesta erillään yrittää vaikuttaa yleisön mielipiteisiin. Jäädään sitten omaan poteroon odottamaan  palautetta ulos heitetystä  syötistä tai jopa pommista. Ei mennä edes niin lähelle kuin entinen mökin akka, joka sanoi pullaa tarjotessaan: pastori on hyvä ja kastaa, tai maalainen ylioppilaspojalle: mitäs hän opiskelee.

Sitä jää kysymään, kenen etu on, jos viestintä mutkistuu ja siihen tulee väliportaita? Emmekö olekaan viestinnän mestareita upeine laitteinemme ja twittertaitoinemme? Olemmeko oppineet uuden keskustelukulttuurin ulkoistamalla puheen massoille? Ja mikä tärkeintä - emmekö enää hahmota yhtä ihmistä kerrallaan? Eikö teatterinäyttämölläkin ole tehokkainta, jos valokeilassa olevat kaksi ihmistä kohtaavat toisensa kasvokkain?



128 kommenttia:

  1. Juu, Iines, ihan osut prikulleen tässä.
    Luulenkin että olemme kaikkine vempainimimme (hitsi että oli hankala taivutettavaksi tämä vempain), niin, olemme kännyköinemme menossa epähumaaniin ja vaaralliseenkin loukkuun josta sitten nykynuorison aikuistuessansa, monen ujomman eritoten on vaikea enää, jopa myöhäistä, palata perusinhimilliseen kanssakäymiseen. Voi olla että moni ei opi kehonkieltä kunnolla eikä siten sen merkitystä rajunkin puheen tasoittavana lisänä tai ilmaisukeinona jossa voi viestiä paikallisen tabun ääneen lausumattomiksi määräämiä heittoja etc. hh

    Hm, taisi tulla saksalaisen pitkiä lauseta, menköön nyt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hh, keskustelu kaikkineen on koneellistunut. Nuorista on ihan ok jutella chatissa eikä tavata, vaikka asuisivat samassa talossa. Eikä tämä oikeastaan enää kai kovasti hätkäytä.

      Enemmän minua kiinnostaakin tässä jutussa ehkä se, että tällainen nettidebatti voidaan käydä pään yli puhuen kohtaamatta toista osapuolta suoraan. A ja B viestivät A:sta niin, että B kirjoittaa A:sta omaan blogiinsa ja A vastaa siihen omassa Facebookissaan. Kuitenkin he lukevat toistensa foorumit mutta eivät käytä yhtä alustaa, vaan kirjoittavat lauseensa eri alustoihin.

      Jäin miettimään, johtaako tällainen eriyttäminen laajempaankin nettietääntymiseen. Jokainen paasaa yksin maansydämellä, omassa paikassaan eikä mene toisen paikkaan keskustelemaan.

      Poista
    2. Debatti alkoi kahdella eri someareenalla, imagelehden blogissa ja fb-alustalla, jossa se on jakautunut myös pienempiin ryhmiin, koska varsinaista tekstiä ja fb-tekstiä on jaettu. Lisäksi twitterissä. Aiheesta keskustellaan sekä julkisesti että kaveriporukoissa. Ehkä myös somen ulkopuolella, tällä puolella missä ihmiset elävät yksityisempää elämää.

      Julkinen puoli saattaa näyttää poteroissa olemiselta, mutta ei välttämättä ole sitä, koska ajatuksenvaihdot, eri näkökulmat ja kysymykset saavat käyntiin ja liikkeelle monenlaista vaihtoa.

      Poista
    3. Tässäpä hyvä kuvaus siitä, miten internetkeskustelu kulkee somekentällä.

      Keskustelu siirretään alkuperäisen kirjoittajan omalta alustalta vielä muualle: lukijoitten ja fanien omille alustoille. Kukin maansydämellä liikkumatta omalla paikallaan - tämä omalla alustalla operoiminen pätee vielä enemmän kuin aluksi huomasinkaan.

      Tuo on totta, että näin syntyy monenlaista vaihtoa, Anonyymi. Se on hyvä asia.

      Vaan onko vaarana tiedon ja asioitten pirstaloituminen? Kuka tekee synteesin kaikesta? Kuka vie vastaukset alkuperäisille kirjoittajille?

      Ja miten käy debatissa, kahdenvälisessä skismassa asioiden lopputuloksen, dialogin, jos osapuolet eivät kohtaa yhteisellä areenalla?


      Poista
    4. Ei ole kyse vain kahden ihmisen välisestä skismasta, silloin kun puhutaan politiikan kentällä toimivasta/toimivista ihmisistä.

      Poista
    5. Käsittääkseni vain toinen on politiikan kentällä, toinen on oikeusoppinut bloggaaja, kuten vaikka Jukka Kemppinen. Ei hänen voi sanoa toimivan politiikassa, jos hän arvioi poliitikkoa eikä toimi itse puolueessa aktiivisesti. - Eri asia, jos toimii..

      Vaan en tunne heidän taustojaan enkä nykyistä toimintaansakaan, ja saa oikaista. Minua kiinnostaa tässä vain uudenlaisen viestinnän laatu, josta heidän tapauksensa on oiva esimerkki. On ihan sama, kuka on sanoja tai kirjoittaja.

      Viestintä paisuu väliin internetissä joukkoviestinnäksi. Se on ihan sama kuin vaikka jokin kriittinen tai murskaava kirjallisuuskritiikki paisuisi skismaksi, jossa kriitikko ja kirjailija puhuisivat yleisöilleen, eivätkä kohtaisi missään vaiheessa suoraan toistensa sanoja edes puhuttelulla: hyvä kriitikko/kirjailija, sanoit että - - -. Sen sijaan sanotaan muille: Kriitikko sanoo minusta näin, että ----. Asia ei kuitenkaan ole niin hän sanoo, --.

      Minusta tämä nyt vain on kovin mutkuraista viestintää.

      Poista
  2. Kaikki eivät tosiaankaan osaa keskustella. Esim. minä. Varsinkaan smalltalkia en ole oppinut ikinä. Sanoa töräyttelen milloin mitäkin sopimatonta. Joskus tahattomasti (jolloin kaunistun), joskus tahallani (jolloin muut kauhistuvat).

    Kun olen ihmisten seurassa jossa on mukavaa väkeä, humallun. En viinasta, vaan ihmisistä. Humalassa ihminen puhuu mitä sattuu. Niin minäkin. Jos olen ikävässä seurassa, jossa pitää olla varuillaan ettei sano mitään sopimatonta, minua alkaa ärsyttää ja ennen kuin huomaankaan, sanon jotain hyvin sopimatonta. Kaikki katsovat minua ja punastun. On jäätävä hiljaisuus. Se on hirveää. Olen pilannut kaiken, ajattelen. Ja kotimatkalla kiroilen itsekseni, että tulikin avattua suunsa. Ja saamarin saamari, en ikinä enää lähde kotoa minnekään, vaikka kuinka kutsuttaisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, olipas minulla vaikea aihe! En halua mestaroida enkä opettaa, vaikka minusta karttakepin heiluttaminen onkin mukavaa. 

      Mietin sitä, miten mielenkiintoista internetin keskustelukulttuuri onkaan! Ja miten vähän siitä on tehty tutkimuksia. Toivottavasti tekeillä on monia aivan uudenlaisia projekteja. 

      Itseäni kiinnostaa nimenomaan dialogi internetissä, toisen kohtaaminen. Nimittäin ei kaikki netissä ole kasvotonta. Se riippuu täysin kirjoittajista. Anonyymi kirjoittaja voi olla kasvokkaampi ja kohtaavampi kuin omalla nimellään asioita stilisoiva tietty henkilö. Luotan anonyymiin tasan yhtä paljon kuin Jukka Kemppiseen.

      Poista
    2. Kauhistun kuinka itsekeskeinen olen. Otsikkona on Dialogin vaikeus, ja sen sijaan että alkaisin puhua internetin keskustelukulttuurista, vetäisen puheen oman surkean keskustelukulttuurini tasolle. Olisi pitänyt ottaa esimerkkiä Anonyymeista, he puhuvat asiaa.

      Lisäksi olen tehnyt "kauniin" virheen tuossa kommentissani: (jolloin kaunistun) kun pitäisi sanoa (jolloin kauhistun)!

      Poistun häpeissäni. Olen sen kyllä aina tiennyt, ettei minulta dialogi onnistu. Ihailen ihmisiä joilta se onnistuu!

      Poista
    3. Eikä mitään, Liisu - yksityinen on aina kiinnostavaa ja yksityinen on mitä suurimmassa määrin yleistä. Eikä tämän takia mitään poistumisia. Minun kirjoitukseni on vaikea, tunnen ja tiedän sen itse!

      Poista
    4. Tuo virhehän avaa aivan uuden näkökulman ihmiseen, ympäristöön ja tapahtumaan.

      Mitä muuten itse tapahtumaan tulee, niin epäilenpä, että liioittelet. En sitä, että kaunistut... vaan sitä, ettet herättäisit sanomisillasi mitään kauhistelua. Ihmiset ovat ehkä vain ymmällään siitä, mitä tarkoitat.

      Poista
    5. Ei, kyllä tuo vuodatus on ihan totta. En liioittele. Lapsena olin parhaimmillani. En ujostellut, esiinnyin koulussa aina näytelmissä ja esitin runoja. Murrosikäisenä hiivin seinänvieriä ja en tiennyt, miten päin olisin. En uskaltanut suutani avata. Ujostelin kaikkea. Nyt en enää ujostele niin kauheesti, mutta kyllä vieläkin silloin kun pitäisi aukaista suu ja sanoa jotain järkevää, suusta loikkii sammakoita. (Joita kiroilen mielessäni, että pitikin aukaista suu!). Lisää pökköä tuleen, siis tämä kirjoitus tässä!

      Mitä minä sanoisin tähän varsinaiseen keskusteluun? Lueskelin äsken kommentteja täällä. Kaikki mitä voisin sanoa, on jo sanottu! Olen aina samaa mieltä sen kanssa joka kuulostaa täällä viisaalta. Ja niitä on monta. Huono keskustelija turvaa aina toiseen. Jos totta puhutaan: minulla ei ole mitään pysyviä mielipiteitä. Ne vaihtelevat aina tilanteen mukaan. Se inhottaa kun puhun aina itsestäni. Minä, minä, minä! Hyi! Entä jos korvaisin sanan 'minä' yksikön kolmannella persoonalla. Hän on sitä mieltä että puhuu aivan liikaa. Että hänen pitäisi jo lopettaa. Hänen pitäisi vain kuunnella toisia ja ihailla sitä suurta kirjoa, joka muodostuu toisten harkituista mielipiteistä. Toiset kuulostavat aikuisilta. Miksei hän kuulosta? "Milloin sinusta tulee aikuinen?" hän kuulee usein kysyttävän. Niin milloin? hän ajattelee. Mikä hänessä on vikana? Ei hän tiedä.

      Poista
    6. Liisu kiltti, jos suustasi ihan oikeasti loikkii sammakoita (Amphibia), sinun pitää mennä lääkärille. Ei sellainen ole normaalia. Ja mistä ne sammakot sinun sisällesi oikein tunkeutuvat?

      Vakavasti puhuen: sinä olet upea leidi, Liisu! Äläkä puputa vastaan! Olet hieno ja hyvä ihminen ja tiedät sen itsekin! Ja sitä paitsi kirjoitat upeita juttuja joita on kiva ihmetellä. Sinun mielikuvituksesi lentoa (lentoa tai andantinoa) minä usein ihmettelen. Toisinaan melkein kadehdin.

      Ps. Enkä minä ole mikään niljakas vanha setä joka sanoo sulle että "oi, kun olet ihana tytöntyllerö". Koska et ole mikään tyllerö etkä tyttö vaan olet aikuinen fiksu nainen.

      Äläkä irvistele mulle!

      Poista
    7. Liisu, kohta alkaa sammakoitten kurnajaiset, kun lammet kuhisevat kutua ja rietastelu alkaa. Odotan sammakoita puoliväliä sääreen mutaan uponneena! Sammakko on kaunis!

      Siis Liisu, tunnen tuon pikkutytön, joka lausuu runoja ja lukee kertomuksia koulun juhlissa. Ja on vähän ujo. On, koska on niin viehättävä ja empaattinen ihminen, taiteilijasielu, joka eläytyy milloin kehenkin ja mihinkin, syvälle. Eivät siihen pysty kuin harvat ja valitut, ne parhaat.

      Poista
    8. Minäkin tarkoitin jotain samaa, sanoin vain sen ehkä turhan tylysti. Koska tunsin myös Liisun tapaisen pikkupojan, vuosia sitten, joka luki runoja ja kirjoitti kertomuksia ja oli hyvin ujo.

      Hyvin minä hänet muistan.

      Poista
    9. Hitsi, että olette herttaisia! Näette kaiken hyvin päin. Olette positiivisia myötäeläjiä. Ihan nolottaa kun puhutte niin kauniisti. Kiitos! Kyllä tästä vielä noustaan!

      Poista
  3. Jossain on joskus ollut kuvauksia siitä, kun kaksi vierekkäin olevaa ihmistä ei ole puheväleissä ja toimittaa keskinäiset asiansa kolmannen kautta:"voitko kertoa hänelle, että..." - "Vai niin sanoi, siinä tapauksessa vastaa hänelle, että..."

    Keskusteluksi nimitetään sitä, mikä oikeasti on ohihuutamista. Netti on ohihuutelun kulta-areena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan tämän keskustelutavan joistain humoristisista avioliittokuvauksista. Puolisoille on tullut riita ja keskustelu tyssännyt. Asioita on kuitenkin hoidettava ja viestintä on siirretty kolmannen osapuolen kautta kulkevaksi.

      Hieman hassua, että tämäntyyppinen kuvio on internetviestinnässäkin. Erona vain se, että osapuolet netissä eivät edes pyri viestimään toisilleen. Nyt on se tilanne, että kummankin fanit riitelevät keskenään. Kamppaillaan idolien paremmuudesta. 

      Minua Timosen blogin väki viihdyttää suuresti. Siellä on mahtava tätiarmeija, joka höyhentää kaikki blogistin kanssa erimieliset. Blogisti itse hoitelee pahiten erimieliset poistamalla heidän kommenttejaan. Lepomäen alustaa en tunne ollenkaan muilta osin kuin nyt puheena olevan kirjoituksen.

      Poista
    2. En sitä lainkaan ihmettele, että Timonen poistelee kommentteja. Häntä vastaan kohdistetut hyökkäykset, valeprofiilien teko ja muu fasismihomma on ollut niin valtaisaa.

      Poista
    3. Jo kymmenen vuotta sitten, kun meitä oli samassa isohkossa tilassa töissä neljä saman tiimin jäsentä, niin me keskustelimme usein sähköpostitse!

      Muistaakseni se koski aina kyllä työasioita. Oli siinä se etu, että jokainen oli kärryillä missä minkin homman osalta mennään, vaikkei olisi ollut paikallakaan.

      Poista
    4. Ilmeisesti Timosen tyylissä on jokin ärsytyskynnyksen ylittävä momentti, jos hyökkäykset ovat olleet noin merkittäviä. Vika ei minun käsitykseni mukaan ole tällaisissa tapauksissa vain toisessa osapuolessa.

      Fasisti-sanaa käytetään nykyään kovin monista syistä, eikä sitä usein pystytä perustelemaan semanttisesti oikein. Mihinkähän se tässä tapauksessa liittyy?

      Mitä kommenttien poistoon tulee, blogistilla on oikeus poistaa mitä tahtoo. Toinen asia on sitten se henki, jolla toimenpide toteutetaan ja jonka se jättää jälkeensä.

      Poista
    5. Minusta sähköpostikeskustelu on vaivatonta ja mukavaa, ja samoin reaaliaikainen chattaaminen tai mesettely. Asioita ja suhteita hoidetaan hyvin näin. Pidän itse virtuaalisesta viestinnästä kaikin tavoin. Siksipä ehkä sen lainalaisuudet, muodot ja vaikutukset kiinnostavat.

      Työelämässä meille tulivat sähköpostit ja intranet hyvin varhaisessa vaiheessa, ja koulutuksesta pidettiin huoli. Hankin perheeseen ensimmäiseksi tietokoneeksi Commodore 64:n ja heti sen jälkeen Schneider- merkkisen tietokoneen työkoneeksi. Siinä ei ollut vielä edes internetiä. Tuon jälkeen taisi olla IBM Aptiva, ja se oli upea, siinä oli huippukallis internet-liittymä.

      Poista
    6. Heh, liittyy siten, että ovat fasisteja ja Hitler on heidän mielestään kokonaan väärinymmärretty.

      Poista
    7. Ok, en tiennyt, että tarkoitit historiallisia aitoja fasisteja, kun itselle tulee sanasta mieleen jostain syystä ekofasisti. Fasisti on netissä yleinen haukkumasanana, jolloin sitä käytetään kenestä tahansa ääri-ihmisestä.

      Poista
    8. Arvaa kuka vasisti05 huhtikuuta, 2016 14:20

      Rikhardi saa sun keskustelupalstalla sanoa puuta heinää. Etkä sä huomauta mitään.

      Poista
    9. - Äiti äiti, toi sai suuremman kakkupalan, sanoi vasisti.

      Siis en ole havainnut täällä nyt mitään puuta heinää. Ja jos havaitsen, mahtuuhan tänne sitäkin.

      Noh, totta puhuen, enhän minä näitä juurikaan sensuroi, kun en ole kokenut tarpeelliseksi. Äidinkielen opet, entisetkään, eivät ole käsittääkseni juuri koskaan sensuurihenkisiä, koska heidän työnsä on opettaa ihmisiä ilmaisemaan nimenomaan erilaisia mielipiteitä, ei yhdensuuntaisia. Olen ylpeä ammattikuntani etiikasta ja katson edelleen edustavani sitä kohtalaisen kunniakkaasti.

      Eli vasisti, ilmaise toki itseäsi vapaasti ja ajattelematta sensuuria. Vain lakipykälät on hyvä pitää mielessä.

      Poista
    10. Sen haluan lisätä, etten Lepomäkeä tai kumppaneita halunnut hitlerismistä syyttää, vaikka erikoisen oikeistolaisia ovatkin. Natsit ovat sitä mitä vittua, onks hitleri kuallu?-porukkaa.

      Poista
    11. Tässä yhdistyy nyt aika persoonallisella tavalla Lepomäki, hitlerismi, oikeistolaisuus, natsit, mitä vittua ja hitleri.

      Aika jännä makuyhdistelmä.

      Poista
    12. No juu, mutta vyöry Timosta vastaan on ollut valtaisaa, jos sitten noita myötämielisiäkin löytyy.- Führerin lapset ovat aktiivisia.

      Poista
    13. Niin ei Iines sensuroi Rikhardia. Veetä mättää kuin murrosikäiset oppilaaat , olet varmaan tottunut kuulemaan koulussa?

      Iines on valinnut kaikutorvekseen Rikun , joka mellakoi näkemyksillään. Hän itseensä kyllästynee oloisena purkaa kaunaansa hallituspuolueita kohtaan, koska ne eivät toimi hänen aatemaailmansa mukaisesti.

      Poista
    14. Voimasanojen käytössä lienen kuitenkin selkeästi Paasikiven ja Kekkosen viitoittamalla linjalla.

      Poista
    15. Tuosta "vyörystä" Timosta vastaan en tiedä mitään, olen katsellut hänen blogiaan vasta viime aikoina. Se ei kuitenkaan ihmetytä minua, sillä hänen viestintätyylinsä on ahdistavan negatiivinen ja vihainen, asiat lienevät oikein, mutta ihmisistä tehdään pitkällevietyjä ja ennakkoluuloisia päätelmiä, joita pidetään totena.

      Poista
    16. "Vittu mitä paskaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa." 23.11.2011 - Eurooppaministeri Alexander Stubb (kok).

      Selkeästi Rikhardin viitoittamalla linjalla.

      Poista
    17. Sinä olet kummallinen, Ano. Jaksat kulkea Rikun peesissä vahtimassa häntä. Taidat tosissasi tykätä hänestä?

      Poista
    18. Kun mielipiteitä ei ole, eikä persoonaakaan, voi ensin paheksua hallituksen haukkumista ja heti perään halventaa keskeisen hallituspuolueen puheenjohtajaa. -Kun tunne vie, tunne vie.

      Poista
    19. Sinä olet kummallinen Iines. Kiroiletko sinä iines kasvokkain ihmisten kanssa?
      Täällä sinun saitilla voi näköjään käyttää kaikki alapäänsanat.

      Poista
    20. "Minulla on mielipide,katsokaa, minulla on mielipide, - olen siis olemassa!"

      Poista
    21. Sano vaan veee...

      Poista
    22. En kiroile, Ano, ollenkaan. En hallitse kiroilun taitoa. Jos joku toistaa vaikkapa poliitikon repliikin, jossa on kirosana, ei se ole hänen kiroiluaan. En kannata sitäkään, että jokaisen kirosanan tilalla lukisi piip tai *. Minulle siis kirosana ei sinänsä ole sensuurin aihe. Pahempana pidän ilkeyttä ja nälvimistä. Semmoinen joutaa poistettavaksi mieluummin kuin reipas perkele.

      Poista
    23. Hallituksemme on tuossa. Persut eivät saaneet mitään, mitään eivät osaneet ottaa, mihinkään eivät kyenneet. - Jumalauta,perkele, saatana. vittu sentään, että tulevaisuus kepun hallinnossa pelottaa. (Voimasanat on lainattu Suomen evankelisluterilaisen kirkon sanastosta, lukuunottamatta vittua. Olen ev.lut.kirkon jäsen)

      Poista
    24. Ilkeäksi todettu08 huhtikuuta, 2016 08:40

      En haluaisi IINES puhua sun kanssa kasvokkain. Pahinta mitä tiedän on kun nainen sanoo sun kasvojen edessä "perkjärvi".

      Poista
    25. Kiroilu voi olla merkki sairaudesta08 huhtikuuta, 2016 08:52

      Touretten oireyhtymä on nimetty oireyhtymän kuvaajan Georges Gilles de la Touretten (1857–1904) mukaan.
      Touretten oireyhtymä (usein Touretten syndrooma, TS) eli yhtäaikainen äänellinen ja motorinen monimuotoinen nykimishäiriö on neurologinen tai neurokemiallinen oireyhtymä, jonka keskeisinä oireina ovat tic-liikkeet eli äkilliset ja nopeat nykäykset ja liikkeet sekä äänet, jotka toistuvat samalla tavalla lyhyiden jaksojen ajan. Mikäli henkilöllä esiintyy ainoastaan toisen alueen oireita, hänelle voidaan diagnosoida pitkäaikainen motorinen tai äänellinen nykimishäiriö.

      Nykimishäiröt on luokiteltu nykyisessä tautiluokituksessa käytöshäiriöiksi, vaikka ne koostuvat oireista joiden tahdonalainen hallinta on hyvin vaikeaa tai mahdotonta

      Poista
    26. Äänelliset nykimisoireet

      Yksinkertaisia äänioireita ovat esimerkiksi rykiminen, kurkun karauttelu, yskiminen, nauraminen ilman syytä, nuoleminen, maiskuttelu, sihahtelu, niiskutus, tuhahteleminen, huokailu, älähtely, puhkuminen, hyminä ja ölinä sekä koprolalia eli KIROSANAT.

      Monimuotoisia äänioireita ovat esimerkiksi viheltely, hyräily, kaavamaisesti toistetut sanat ja sanaryhmät, jotka ovat usein täytesanamaisia (”joo joo”, ”just just”, ”niin niin” tai ”jaa jaa”)

      Poista
    27. Minusta tuntuu, arvoisa nimimerkki, että sinä kärsit laajennetusta ja globaalista hypokondriasta, ks. Wikipedia.

      Poista
    28. Anonyymia ei liika älykkyys ole päässyt pilaamaan. Kommentit olivat hauskoja, erittäin hauskoja; ääneen nauroin.

      Poista
    29. Kiroilusta viellä08 huhtikuuta, 2016 10:17

      Kiroilevalla ihmisellä voiolla Alzheimer. Taudin edetessä, hänen persoonallisuutensa ei juuri muutu. Sairautensa vuoksi henkilö ei kuitenkaan aina pysty noudattamaan aikaisempia tapojaan esim. ilmaiseman tunteitaan kiroilematta. Tämän vuoksi läheiset usein kokevat potilaan persoonallisuuden muuttuneen. Lisäksi muut käytösoireet kuten masennus ja apatia saattavat vaikuttaa läheisen kokemukseen ihmisen persoonallisuudesta.

      Tuttavani, jonka en ole koskaan kuullut käyttävän kirosanoja, kiroilee taudin myötä jatkuvasti. Hän käyttää rumaa kieltä täysin tavallisissa, jokapäiväisissä tilanteissa. Istuimme kerran hänen luonnaan ja keskustelimme päivän asioista leppoisasti samalla kun televisiossa näytettiin jalkapalloa. Kesken keskustelun hän sanoi “Meidän täytyy olla perkeleellisiä kusipäitä kun istumme täällä telkkari päällä eikä kukaan katsele sitä.”

      Poista
    30. Sinänsähän tuo repliikki on oiva, koska se on täysin totta.

      Tietysti tuo persoonalle vieras kiroilu viittaa sinne etuotsalohkoon alkavassa dementiassa, johon itsekin tässä keskustelussa olen viitannut.

      Täytyy kuitenkin hieman varoa noita diagnooseja. Nimittäin vanhoilla ihmisillä on myös luontainen tapimumus karistaa loppumetreillä käytöksestään turhat teeskentelyt. Ehkä tuo otsalohkojuttu vaikuttaa juuri siihen, että ihminen ei osaa enää teeskennellä. Tuohan on helskutin terve reaktio, eikö totta, arvoisa nimimerkki?

      Poista
    31. Arvoisa Wikipedia-lääketieteen lisensiaatti.

      Olen kovasti kaivannut diagnoosejasi. Minä kerran löin jalkani pöydänkulmaan kipeästi ja suustani purskahti kirosanojen asemasta: "Oho!" - Olenko nyt tervehtymässä, vai onko tämä merkki edelleen etenevästä dementiasta? Merkitsethän vastaukseesi asianmukaiset lähdeviitteet ja reseptivapaan lääkityksen.

      Poista
    32. Tapimumus, anna mun tämäkin häpeä kestää. Taipumus luulin kirjoittaneeni tuossa yllä. Kyllä se otsalohko nyt brakaa täälläkin.

      Poista
    33. "Lääkärillä käyminen on naisten juttu"

      Naiset elävät pidempään kuin miehet. Jos lääkärillä käynti on "naisten juttu", niin siinä tapauksessa hoitokodit ovat "miesten juttu". Odotushuoneissa ei ehkä ole yhtä paljon miehille kuin naisille suunnattuja lehtiä, mutta kyllä esimerkiksi hoitohenkilökunnassakin on miehiä. Tosimiehet menevät lääkärille.

      Poista
  4. Iines: "Tähänkö on virtuaalidebatisssa tultu? Kuin näyttämöllä olisi kaksi henkilöä puhumassa toisilleen, mutta kumpikin erillään oman fanijoukkonsa kautta?"

    Tämä tyyli muistuttaa suurvaltapolitiikkaa. Obama puhuu omilleen ja Putin omilleen, vaikka kyse olisi samasta asiasta. Joskus hyvin harvoin yritetään vaikuttaa vastapuolen kansalaisiin.

    Harvoin se onnistuu, koska kauhukseni olen joutunut toteamaan propagandan mahtavan voiman: kansa uskoo aina omiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Obama ja vaalikamppailu minunkin mieleeni tulivat tuosta tavasta vaikuttaa. Vastapuolen kansalaiset harvoin vakuuttuvat toisen vaikutusyrityksistä. Se nähdään tässä skabassa, ja se nähtiin aikanaan iivanan lentolehtisissä, joita pudotettiin Suomen puolelle ja joihin suomipoika pyyhki perseensä.

      Näin käy nytkin.

      Poista
  5. Lukaisin Timosen ja Lepomäen alkuperäisjutut. Tuttua tohinaa. Ainoa asia, joka minua siinä oikeasti kiinnosti, oli Lepomäen esittelemä Perustili-malli.

    Näin äkkiä ajatellen valtaosan työssäkäyvistä kannattaisi nostaa rahat heti pois ja sen jälkeen alkaa nostaa lopputyöikänsä 400 e/kk (jonka sieltä siis saa vaikka saldo olisi nolla), sillä velan saa eläkkeelle jäätyään anteeksi.

    Eihän se näin älytön malli voi olla? Todennäköisesti olen ymmärtänyt jotain väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En puutu tässä kummankaan osapuolen esittämiin asiasisältöihin - se olisi toisen blogijutun paikka. Kiinnitin huomion vain kummallisena pitämääni viestintätyyliin.

      Nyt kun mainitsit tuon Lepomäen esittämän Perustili-mallin, lukaisin sen ajatuksella, mutta en taida ymmärtää sitä, koska Lepomäki käyttää käsitteellistä poliitista päätöksentekojargonia, jota en haluakaan ymmärtää. Esimerkiksi tämä on minulle aukeamaton: " Tiliä rahoitettaisiin työssäkäynnillä ja vapaaehtoisilla siirroilla. Tarveharkinta olisi ensisijaisesti ihmisellä itsellään."

      Kyse on siis perustulomallista. Kenen työssäkäynnillä ja kenen rahansiirroilla perustili rahoitettaisiin? Tarveharkinta eli tilin käyttö vai?

      Muutoin minulla ei taida olla mielipidettä perustulosta. Siitä tulee kuitenkin sellainen, että se hyödyttää vain osaa kansasta ja toinen osa sitten maksaa sen palkoistaan ja eläkkeistään.

      Poista
  6. Muistan miten ennen eräs pariskunta - joka ei ollut enää puheväleissä - kulki sujuvasti ja näennäisen ystävällisesti toistensa ohi, niin ettei vieraampi huomannut mtn. Mutta jos asiaa tuli, he kirjoittivat sen lapulle ja toinen luki jos luki, vastasi jos vastasi, kolmatta osapuolta ei ilmeisesti avuksi käytetty, ellei paperia ja kynää lasketa:) Somettamisessa ei ihan tästä ole kysymys, tuli vain mieleen, et jos näillä olisi ollut kännykät olisivat ehkä tekstailleet sillä tai sp-välityksellä ja molemmat varmaan yrittivät parhaansa mukaan saada suosionsa ulkopuolisilta perin ystävällisen käytöksensä avulla.
    Kuvasi oli jälleen ihana ja sopi mainiosti tekstiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehuista. Tykkään itsekin tässä kuvan ja tekstin välille syntyneestä kytköksestä.

      Taitaa olla tavallisempaa kuin äkkipäätä luullaankaan tuo puolisoiden huono dialogi. Muistan yhden lapsuusystäväni vanhemmat, maalaispariskunnan, joka kommunikoi niin, että nainen taas puhui kulloinkin paikalla olleille, pienille lapsillekin, kuinka kauhea hänen osansa on maatalon emäntänä. Mies kuuli kaiken ja miehen korville se valitus olikin tarkoitettu, osoitettu vain muka muille. Myöhemmin pariskunta erosi vanhoilla päivillään, mikä oli maaseudulla harvinaista. Mies jäi isoon taloon, vaimo muutti tyttären luokse.

      Poista
    2. Veemäistä vallankäyttöä, mutta ehkä naisella oli siihen syynsä? Sitä kun ei aina voi tietää, näin äkkiseltään säälitti se ettei mies voinut/osannut puolustautua samaan tyyliin. Tätähän pienimuotoisesti harrastetaan aina...

      Poista
    3. Mies oli paha suustaan ja kauhea pihtari, ison talon isäntä. Kävi traktorilla kaupassa, ei päästänyt vaimoaan koskaan kauppaan! Vaimo uskalsi ntykuttaa vain muitten kuullen, ilmeisesti. Kummallisia voivat ihmissuhteet ja liitot olla.

      Poista
  7. Täällä usein valitetaan että Helsingin Sanomat on huono lehti ja kirjoittaa yksipuolisesti asioista. Jos lehti on noin surkea, mitäs luette sitä? Lukekaa jotain muuta. Uusimpien tutkimusten mukaan yhdeksän rikuakin kymmenestä rikusta on tilannut Maaseudun Tulevaisuuden.

    MT on hyvä lehti! 344 000 kärpästä ei voi olla väärässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman kokemukseni mukaan Suomessa ei tosi luotettavia lehtiä ole. Jotkut kyllä yrittävät, mutta PC eli poliitinen korrektius rajoittaa ajattelua tai ainakin ilmaisua, kaikilla niillä on oma "agendansa" ja monet niistä tuntuvat tieten tahtoen piilottelevan vastustajiksi kokemiensa medioiden mielipiteitä mutta myös todistettavia faktoja. YLE ei tee poikkeusta tässä. Itse asiassa HBL voisi olla kohtuullinen mutta on maksumuurin takana ja ikuinen ruotsalaisuuden ajaminen tuppaa kyllästyttämään.

      Niinpä olen siirtynyt varsin laajaan ulkolaisten lehtien/medioiden valikoimaan joista tänä talvena tapetilla ovat, ymmärrettävästi, olleet erikoisesti saksalaiset lehdet. Niistähän sitä paitsi monet julkaisevat sisältöjänsä myös englanniksi. Ruotsalainen valtalehdistö sen sijaan on paljolti Hesarin tapaan lukukelvotonta, no, Göteborgsposten ehkä poikkeuksena. Merkittävä on myös sosiaalidemokraatti Johan Westerholmin > leadarsidorna.se < Hän edustaa mielenkiintoisella tavalla puolueensa toisinajattelijoita.

      Tässä siis vain muutama esimerkki ja sekin on huomattava, että yhden ihmisen aika ei loputtomiin riitä. hh

      Poista
    2. Yhtänä HS-kriitikkona selvennän kantaani: minun mielestäni HS on lehtenä muuten ihan hyvä, se yrittää kertoa kotimaan ja maailman asioista suhteellisen puolueettomasti.

      Mutta maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta kirjoittaessaan siitä sukeutuu totuuden torvi (paino sanalla torvi), jonka sanomaan tai edes argumentteihin ei voi luottaa.

      Olen maininnutkin, että tunnen Hesarin (vanhoja) toimittajia, ja uskon kyllä heidän vakuutteluunsa, ettei lehti määrää tätä linjaa, vaan se syntyy nuorten toimittajien halusta valistaa kansaa ja edistää oikeina pitämiään asioita.

      Kas tässähän se on - Riku - se yhtymäkohta, johon kerran viittasin, kun väitin nykytoimittajien olevan samaa sakkia kuin entiset suomettuneet toimittajat: johtotähtenä kansan valistaminen ja oikeiden asioiden edistäminen.

      Silloiset oikeat asiat vaan osoittautuivat surkeaksi itse- ja muuksi petokseksi ja isolta erehdykseltä se näyttää nytkin.

      Asia on valinnut heidät:
      https://www.google.fi/webhp?sourceid=chrome-instant&ion=1&espv=2&ie=UTF-8#q=en%20valinnut%20asiaa

      Poista
    3. Hesari on maahanmuuttokysymyksissä valinnut selkeästi länsimaisen linjan.

      Poista
    4. Helsingin Sanomat on kokonaisuutena varsin hyvä sanomalehti.

      Luen sitä siksi, että parempaakaan ei ole. Se on kuitenkin kohtalaisen objektiivinen lukuunottamatta Tapsankin mainitsemaa maahanmuuttolinjausta. Toinen asia, jossa HS vetää räikeää agendaa, on Suomen sisäpolitiikka, jossa ollaan selvästi hallitusvastaisia.

      Sama linjaus on Ylellä. Lukijaa ja kuulijaa ohjaillaan valistushenkisesti maahanmuuttoasioissa. Tämä on sekä ymmärrettävää että samalla lukijaa aliarvioivaa ja loukkaavaa.

      Valtaosa ihmisistä on tolkun kansalaisa, joilla on kritiikkiinsä jokin muu syy kuin ihmisen ihon väri. Puhdasverisiä rasisteja on äärimmäisen vähän. Voisikin toivoa, että ne rasistikortit ja leimakirveet vähitellen unohdettaisiin ja aletaan puolin ja toisin keskustella asioista.

      Poista
    5. Tottakai länsimainen lehti on länsimaisten arvojen ja linjausten mukainen, mutta nyt et Riku ota huomioon sitä, että länsimaissa on useita linjoja ja valinnanvapaus.

      Puolueettoman median tehtävä ei silti ole ottaa edes länsimaista linjausta, vaan tehtävä on koota vain tapahtuneet asiat eli faktat artikkeliksi lehteen ja antaa lukijan tehdä päätelmät ja arvotukset.

      Poista
    6. Meillä Rikun kanssa on eri käsitys lehdistön "länsimaisesta linjasta". Minulle se tarkoittaa oikeaa, vapaata ja puolueetonta tiedonvälitystä.

      Poista
    7. Erittäin mielenkiintoinen on Halla-ahon tuore arvelu siitä, että MV-lehti toimii Putinin rahoilla. Tarkoitus on lisätä länsimaiden sekasortoa.

      Poista
    8. Kerroin tuolla eräässä aiemmassa keskustelussa, että tämä MV-lehti oli erään kerran poiminut tietämättäni ja luvattani ja kauhukseni erään kirjoitukseni (imaameista siinä puhuttiin) kolumnikseen. Huomasin sen hurjasta liikenteestä blogiini, ja huomasin myös, että blogissani oli käyty vähän ennen ruljanssia venäläiseltä ru-palvelimelta, ja oli viivytty melkoinen tovi. Samoihin aikoihin täällä käytiin myös suojelupoliisin palvelimelta, mutta käynti oli lyhyt.

      Voin siis jollakin tavalla uskoa Halla-ahon väitettä, mutta voihan kaikki olla sattumaakin.

      Poista
    9. Ei tämä ole sattumaa. Näin he toimivat. Tosin paljon ammattimaisemmin. Tässä, jos täällä kävivät, tahallaan jättivät "häntiä"; se on tapa pelotella, ei muuta. Kaikkia suosittuja bloggareita he käyvät tsiikaamassa, heillä on siihen resursseja. Mutta koska huomasivat että et sinä Iinesrukka uhka heille ole, ja poliittisesti olet niin naiivi, että antaa olla, ei sen blogia kannata alkaa trollata.

      Paitsi...
      niin.

      Jos se trolli olenkin minä??

      Poista
    10. Äläpäs nyt vähättele uhkaani. Minun sanani osaa olla terävä kuin miekka, jos tunnen tarvetta. Harvoin kyllä tunnen. Mutta voisin olla mainio käsikassara, jos ajatukset kohtaavat ja aatteenpalo syttyy. Väitän, että ruumiita syntyisi.

      Poista
    11. Jos olisin kunnianhimoinen tai jonkin agendan läpitunkema, sinultakin katkoisin housujen henskelit pienellä miekankärjen sipaisulla, mikis murmeli.

      Poista
    12. Henskeleitä, Corn Flakes aamiaismuruseni, ei minulla juuri nyt ole. Mutta ostan, jos tarve vaatii, sellaiset Anttilan tavaratalosta. - Siihen asti saat tyytyä sipaisemaan vain kylpyviittani nyörin auki. Jonka jälkeen ihmettelemme, kumpikin omalla tahollamme, mutta sydämet pomppien, että "what about?".

      Poista
  8. Ps. Kirjoitusvirhe, linkki on > ledarsidorna.se <

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä liittyy Anonyymin (hh) klo 12.58 kommenttiin, jäi ikävästi tänne alemmas!

      Poista
  9. Kätilöopiston naiset, jotka käänsivät pääministerin pään, saivat tylysti potkut pienen ilottelun takia.

    Eikö tämä ole taas yksi esimerkki siitä, että naisia sorretaan? Kun mies juopottelee töissä, sitä peitellään ja katsellaan sormien läpi, ja viime vaiheessa ohjataan hoitoon. Potkut tulee vasta sitten, jos tulevat.

    Naisilla on nollatoleranssi. Miksi? Barrikadeille, siskot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään sääliä, kenkää vaan huolimattomille lapsenpäästäjille. Terveydenhoitotyössä ammattietiikka on tinkimätön asia ja tuommoisille heitukoille ei kunnian kukko laila. Hummailla voi vapaa-aikanaan.

      PS Minun opiskeluaikanani sairaanhoito-opiskelijoitten asuntola oli kuulemma varmin "saantipaikka" ja humupaikka opiskelijapojille. 

      Eli liekö asiassa edelleen perää, kun ajattelee tuotakin käsittämätöntä ruiskuskandaalia Husissa? Hoitajat eivät ole pyhimyksiä.

      Poista
  10. skisma, foorumi, efekti, dialogi, fani, virtuaali, debatti... kauheesti Iineksen pakinan ensivirkkeissä on hianoja sanoja. Hyi, sua Iines!

    Minä lisään tähän sanan kommunikointi.

    Opin sen autokoulussa kun opeteltiin vilkun käyttöä. Opettaja – joka välitunnilla takapihalla veti v-tun kalliita pikkusikareita vaikka olikin pihi äijä ja omisti koko autokoulun (eestiksi autokooli), niin sanoi että ”vilkun käyttö on kommunikointia”. Sillä sää nääs (kävin autokoolin Mansessa) kato viestität toisille mitä sää aiot liikenteessä tehdä. Jos käännyt vasemmalle, vilkku vasemmalle, jos vaihdat kaistaa oikealle, vilkku oikealle. Koska... ei toiset autoilijat oo yhtään sen parempia ajatuksenlukijoita kuin sääkään.

    Tästä muistan ”kommunikoida”. Ja vilkutella ihmisille.

    Ps. Toisella kerralla opeteltiin liikennemerkkejä. Opettaja selitti että ”pysäköinti kielletty” merkin vaikutusalueella ei saa pysäköidä. Ja ”pysähtyminen kielletty” merkki on vielä ankarampi; sen alueella ei tietysti saa pysäköidä mutta ei saa edes pysähtyä. Esimerkiksi vartioimattomissa rautatieristeyksissä jos on ”pysähtyminen kielletty” merkki, ei raiteiden eteen saa pysähtyä. Kuuntelimme tätä kuin ekaluokkalaiset, A = Aasi, B = Banaani. Sitten yksi tyttö viittasi ja kysyi ”Entä jos tulee juna... saako silloin pysähtyä?” Opettajaa alkoi naurattaa. Sano se sitten että ”siinä tapauksessa saa, ja kannattaakin pysähtyä”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän auliisti hairahtumiseni. Kenties minulla on alkava etuotsalohkon rappeuma, joka johtaan dementiaan. Oireina on poikkeavaa käytöstä, eli umpiuskovainen voi alkaa varastella kaupasta, joku voi alkaa huudella hävyttömyyksiä ja muuta sopimatonta. Olen kuullut tosijutun ruustinnasta, joka alkoi sairaalan sängyltä huudella ohikulkijoille kyrpää. Kyllä, tämä on totta. Hän oli dementoitumassa.

      Siis jos minä alan käyttää vierassanoja, voitte olla ainakin lievästi huolestuneita otsalohkoni tilasta. Muutenkin tämä kirjoitus on vähän outo, kun tuomitsen tässä huonoa viestintää. Oikeasti olen nimittäin sitä mieltä, että huonoa viestintää ei ole, vaan vika on viestin kohtaajissa, jos ymmärrys brakaa.

      Poista
    2. Minä jouduin hiljattain vaihtamaan työmatkallani junanvaunua,kun opiakelijapari pui maailmanmenoa kuuluvalla äänellä. Poika esitteli "minun malliani" asioiden hoitoon ja tyttö siihen vasta-argumentoi.viitekehys ja ne kaikki muut sanat valuivat vuolaina. Ei saakeli hermo väsyneenä kestänyt, pakko minun oli karkuun lähteä.

      Poista
    3. Meilläpäin sanottiin "brakkaa". Mutta me oltiinkin kauppalalaisia, siis melko hianoa porukkaa. Pianoakin sanottiin "Pienoksi". Ja akat oli frouvia. Ja neitit fröökunoita.

      Poista
    4. Siis tuo brakaa tulee minulle lounaismurteista, joissa ei tämmöisissä käytetä kaksoiskonsonanttia, kuten ehkä Vorssan seutuvilla ja myös minun pikkukaupungissa.

      Poista
  11. "Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen."

    Eilen, tai taisi olla toissapäivänä, mistä sitä kaikkea muistaa, kävin Varkaudessa. (Se on mm. Panu Höglundin kotikaupunki. Mutta ei siitä sen enempää.) Outo kaupunki, minulle toki tuttu, mutta muuten yhtä outo kuin Forssa; yksi tehdas joka on hallinnut koko paikkakuntaa. Tai siis synnyttänyt koko paikkakunnan, ja sitten hallinnut sitä. Varkaudessa se oli A. Ahlström, Forssassa A. W. Wahren. Tehtaan varjossa (kirj. Toivo Pekkanen) elämistä se sellaisilla paikkakunnilla oli... ja olihan niitä vaikka kuinka paljon muitakin kauppaloita, mm. Äänekoski ja Jämsänkoski ja Valkeakoski... viimeksi mainitulla paikkakunnalla Tehdas omisti työntekijöittensä Sielutkin. Joo. Mutta en minä Varkauteen historian ja nostalgian lankakeriä aukikäärimään mennyt, "aika entinen ei koskaan enää palaa... paitsi tulee salaa taka-ovesta sisälle. Kyllä tulee. Varkaudessa viimeksi kun kävelin, siellä oli paljon venäläisiä. Käsitin ne turisteiksi vaikka ne olivatkin semmoisia että kun tulivat jalkakäytävällä vastaan, eivät yhtään väistäneet. (Pariin akkaa törmäsin sen takia. Saatana kun suuttuivat ja alkoivat poslottaa. Mikseivät ite väistäneet? Jätkät taas olivat niin isokokoisia että en uskaltanut heihin törmätä.) Nyt venäläisiä ei näkynyt. Kiertelin tehdasaluetta, ei siellä ehkä olisi saanut kävellä, mutta minulla oli lupa, olin itse sen itselleni antanut. (Ei vaineskaan, tunnen sieltä pari paperijyyrää.) Ei voi valehdella että tunnot tehtaalla yltiöoptimistisia olisivat, enempi päin vastoin. Paperia tarvitaan tämän päivän maailmassa päivä päivältä entistä vähemmän. Se siitä. Ei minun tästä pitänyt puhua. Eikä suomenkielenlehtorien palkkatasosta. Eikä siitä että kävin kahdessa eri kirpparissa, katselin surullisia ja kuluneita tavaroita, en ostanut mitään. Minulla on liikaa romua kotona jo nyt. Minun piti kertoa tästä: rakkoni painetta helpottaakseni poikkesi Kirjastoon. (Se on komea Varkaudessa. Ja tiesin että jokaisessa Kirjastossa on ilmainen Wessa.) Nyt on Kirjastoissa myös nämä aulahyllyt joihin voi tuoda omia kirjojaan joita muut voivat sitten maksutta ottaa, etc. Sielläkin oli tällainen hylly. En meinannut uskoa silmiäni kun siellä oli tämä 3-osainen "Nykysuomen Sanakirja": siistissä omassa pakkauksessaan. Tavattoman hyväkuntoisena! Se katsoi minua suoraan minun silmiini ja sanoi: "ota minut Mikko" Minä... vilkuilin ympärilleni (kuin aikoinaan omenavarkaissa) ja pistin sen kainalooni ja lähdin ulos. Siis sen sai oikeasti ottaa! Ilmaiseksi! Kirjasarjan jota aikoinaan haaveilin ostaa mutta se oli aivan, aivan liian kallis minulle, silloin. Nyt sen vihdoinkin sain!


    Ps. Alun kaksi ensimmäistä lausetta tietysti teistä (melkein) jokainen tunnistaa. Ovat ne yhtä hätkähdyttäviä aina. - Camus: Sivullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistetaan. Meillä luettiin jo lukiossa Sivullinen. On hätkähdyttävä ja panee lukemaan jatkon samantien. Harmi kun en yhtään muista, mitä kaikkea opettaja siitä sanoi.

      Kunpa täälläkin olisi kirjastoissa semmoinen hylly, johon voisi palauttaa omia kirjojaan ja voisi ottaa mitä haluaa. Tuo Nykysuomen sanakirja on edelleen täyttä rautaa, ja minulta sen tytär vei mukanaan. Minulla on tuo uudempi Suomen kielen perussanakirja -versio, kolmiosainen, ostin jo töissä ollessani. Silti katsoin usein vanhemmasta versiosta.

      Täällä on kyllä semmoinen hylly, johon pannaan joskus kirjaston omaa hyvää tavaraa myyntiin eurolla tai parilla. Kerran sain viidellä eurolla sylillisen upeita kirjoja, mm. kirjallisuushistorian paksuja opuksia, Leinoa ja Vilkunan Vuotuisen ajantiedon.

      Poista
    2. Täsmennän vielä sen verran, että tuo suomen kielen opettaja ei tainnut tykätä minusta, kun en pysynyt pilttuussa ja ohjauksessa, vaan kirjoitin ihan ulkopuolelta kaikkien ohjeitten. Hän suosi asiakirjoituksia otsikolla Kerrostalo vai omakotitalo. Tuosta taisin vääntää kummitusjutun. Kummitus pohti, kumpi parempi. Tai sitten muistan väärin.

      Siis haluaisin muistaa, mitä mieltä hän oli Mersaultista.

      Poista
  12. Unicefin hyvän tahdon lähettiläs,Axl Smith, on viime aikoina vilahdellut julkisuudessa. Aika vilauttelija. - Mutta näkisittepä seksikumppaninsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan pitänyt tyypistä, se vähä, mitä olen katsonut hänen puheilmaisuaan. Hän puhuu hirveän nopeasti ja epäselvästi. Miksi moinen vauhti? Hän ei ikään kuin kohtaa katsojaa. Törkeä tyyppi, toivottavasti saa kakkua kavaluudestaan.

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Tuo oli minulta vain julkkisspekulaatiota. Minä en tiedä siitä, kuinka pieni kikkeli Axelilla mahdollisesti on.

      Poista
    2. Kyllä hänellä jokin kompleksi on, selvästi. Sanatkin syöksyvät syljen kera hänen suustaan. Ja se, että kuvaa itseään ja naisia omassa vuoteessaan, kielii siitä, että mies ei osaa rakastaa, ei tunnetasolla eikä ehkä fyysisestikään. Hän ei nauti kunnolla, vaan vasta, kun etäännyttää tapahtuman kuvaksi. Pieni on.

      Poista
  14. Tässä nettiselaillessani törmäsin Eero Aarnion valitukseen siitä, kuinka kiinalaiset kopioivat hänen kuuluisaa pallotuoliaan. - Ehdottomasti olen Aarnion kanssa samaa mieltä, tuollaista kamalaa paskaa ei saisi kopioida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkapuron Karuselli-tuoli on minun mieleeni, ken joskus sellaiseen istahtanut on, ei saata sitä unhoittaa. Maksaa jotain kuus tonnia kipaleelta. Köyhyydestä kärsivän Helsingin yliopiston Kaisa-kirjaston aulassa niitä on kuusi kappaletta.

      Poista
    2. Näillä nykyisillä 3-D Printeillä - tai mitä ne on - kiinalaiset (eli kinuskit) voivat kopioida vaikka Eero Aarnion. Ja mitä hän siihen sanoisi? - Minä jos olisin Eerno Aarnio, suuttuisin.

      Poista
    3. Kerran Mikkelin torilla, tai siinä vanhassa kirkkopuistossa - ei torilla - oli Tivoli. Kaikkea kivaa siinä oli, tietysti paljon pienemmässä mittakaavassa kuin Linnanmäellä. Mutta oli siinä Karuselli. Joka meni p-leen lujaa. Ihmiset jotka siihen uskaltautuivat istuivat semmoisiin muovisiin kulhoihin (tuskin Kukkapuron suunnittelemia?) ja ne Kulhot menivät sitten semmoista mutkittelevaa soikiorataa ympäri. Kun katselin sitä meinikiä niin minuakin, vaikka vain katselin sitä, alkoi huimata. Yhteen Kulhoon oli mennyt yks humalainen paksu akka, ja siitä pyörityksestä se oli niin sekaisin ettei se päässyt sieltä (kulhosta) pois. Yritti se. Sit se karusellinhoitaja tuli auttaa ja ne kahdestaan yritti. Mutta ei toivokaan! Sit siihen tuli kolmas Tivolin ukko ja ne kolmistaan yritti! Ei, ei, ei! Kun siinä viisi punatakkista tivolivirkailijaa yritti repiä sitä akkaa siitä Kukkapuron tuolista irti... mun oli pakko lähtee pois. (Koska meinasin kuolla nauruun.) Enkä tiedä miten siinä loppujen lopuksi kävi?

      Ps. Tivoli kyllä seuraavana maanantaina oli häipynyt koko paikkakunnalta pois. Mutta veikö ne sen akan mukanaan vai ei, sitä tosiaan en tiedä?

      Poista
    4. Noh, eihän sitä läskiperseet kestä edes Kukkapuron kukkaistuolia kuudella tonnilla.

      Poista
    5. Desing-suunnittelu on ihmeellistä. Kerran olin (firma maksoi) niin hienossa ravintolassa syömässä että aterioitsimetkin oli niin kummallisia etten tiennyt miten niitä pidetään kädessä. Täytyi vilkuilla miten muut... Haarukkakin oli kuin joku ihme harppuuna, paitsi ei sillä saanut mitään kii, lihapullaakin kun yritti keihästää niin se lensi... POJOINNGg ... johonkin. Juomalasissa oli litkua joka savusi ja haisi rikille. Em mä semmosesta. Jälkiruoaksi oli kuusenkärkkiä ja eläviä muurahaisia... em mä, mä en tykkää tommosesta.

      Poista
    6. Ammoinen avovaimoni valittiin kuukauden työntekijäksi, ei se mikään siivoojs ollut, kun kerroshoitaja. Kahdelle hengelle syöpöttelyt silloisessa ravintola Siekassa Mannerheimintiellä (ei sinne anonyymeja metsässä haikailijoita edes sisään olisi päästetty) sai. Riistaa söin, karhuakin oli, ja joka väliin konjakeita. - Ja mää sika siitä niin nautin, vaikken mitään maksanut.

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  15. Aikoinaan, kun mentiin työporukassa Jyväskylästä Turun kautta Tukholmaan - noin kolme meitä oli - niin kaksi meistä koko junamatkan näpelteli matkapuhelimiaan. No, ne olivat silloin uusi juttu, ja nämä kaksi kundia olivat minua nuorempia. Mutta vähän mua kummastutti kun istuttiin ravintolavaunussa (ja juotiin kirnupiimää) niin nämä lähettelivät toisilleen tekstiviestejä... Höh? He siis istuivat toisiaan vastapäätä kapakkavaunussa ja keskustelivat kännyköitse? - Minulla ei tuommoista ihmekapulaa silloin ollut, ei ollut 10neen vuoteen siitä eteenkäänpäin, olinko "kateellinen pihlajanmarjoille" siis kuin sadun "kettu"? - En usko että olin. Ihmettelin oikeasti vaan sitä? (Sitten ajattelin että "mitäs tää asia mulle kuuluu".) - Kivaa meillä botskilla oli, em mä muuten niiden kanssa reissuun olis lähtenytkään, toinen niistä lauloi mm. pirun hyvin karaoketa, ei mitään vitun iskelmiä vaan oikeaa bluesia. Ja se toinen ja minä ja moni muu kuunneltiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän ensimmäinen puhelin oli Motorolan paksu pieni kännykkä, ja siinä oli ulosvedettävä antenni. Kenttää piti aina hakea.

      Kun soitin siskolle Saksaan, oli noustava tuolille keskellä tupaa, ja sisko ihmetteli, että mitä ihmettä ja miten voimme soittaa mökiltä keskeltä korpea pienellä kapulalla.

      Kun ajelimme siellä Rauman seutuvilla autolla, tytär piti puhelinta koko matkan kädessä ja hihkui että on kenttää viisi palkkia, kolme palkkia, yksi palkki, ei kenttää.... neljä palkkia! Se oli kauhean hauskaa.

      Poista
    2. Kyllä nykymeikäläisen vastarannankiiskenkin täytyy fundeerata että ostaa n.s. "älykännykän". Siinä kun on sellaisia toimintoja joita juuri tarvitsen. Esimerkiksi saa selville sen, missä on. Ja siihen saa ladattua kaikenlaisia apuohjelmia jotka auttavat ihmistä jos hän on eksistenssistään epävarma. Näin olen tutuilta kuullut.

      Ps. Nuorempana kun seikkaili missä sattui, ja ainakin "palkkien" tavoittamattomissa... niin ei aina tosiaan tiennyt "mikä maa, mikä valuutta". Se oli totta, ei mikään klisee. Ihmisten pukeutumisesta päätteli viikonpäivät. Jos kadulla, sanotaan nyt vaikka Wuppertaalissa, tai miksei Dublinissa, tuli kauheesti hienosti pukeutuneita ihmisiä jatkuvasti vastaan, sitä ajatteli, että "taitaa olla Sonntag... tai Sunday". Ikään kuin sillä mitään merkitystä olisi ollut!

      Poista
  16. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis murmeli, nyt tapahtui vahinko! Istun tässä fysioterapeutin niskahietintaa odottamassa ja luin kommentteja blogin hallinnan puolelta. Painoin pieneltä näytöltä jotakin kohtaa päästäkseni blogin puolelle lukemaan kommenttisi vaan hups, painoin kai vahingossa Poista kommenntikohtaa nakkisormillani puolisokeana. Anteeksi, ei ollut tarkoitus! Alan olla vakavasti huolissani etuotsalohkoni tilasta. Kaikki menee persiilleen.

      Poista
    2. Mokat jatkuvat: lyöntivirheitä: niskahietontaa!

      Poista
    3. Vastaan itselleni, koska olen vastuuton, ja kerron teille erään asian jota ehkä ei kantsisi kertoa... Olin
      silloin Gdańskissa. Puola oli silloin tukevasti sosialistinen valtio. (Miksi olin Puolassa, jonka kieltä en osaa, ja mitä siellä tein...? Se on kuulkaas sivuseikka tässä tarinassa.) Vapaa-ajallani kävin kumminkin vieraissa naisissa, tai... voi Hyvänen Aika, enhän minä silloin naimissa ollut! Että enhän minä, noin juriidisesti, "vieraissa naisissa" käynyt kun kävin naisissa joita en tuntenut. (Opettelin vain tuntemaan.) Niin... tota noin kerran kun olin Magdaleenan luona niin sanoin hälle, ihan vaan huvikseni, kun riideltiin, että "em mä sua halua panna, mä haluun panna sun pikkusiskoos". Sehän pomppas seslongeilta ylös kuin pantteri ja avasi keittiön oven: siellä sen mummo ja noin 12 -v pikkusisko pelasivat korttia. (En saanut selville mitä peliä.) Magdaleena huusi: "siinä on, ole hyvä, ala nussii". Enhän minä... siis en minä edes tiennyt että sillä pikkusiskoa on, se oli vaan vitsi! Isoäiti katsoi minua kysyvästi silmälasiensa yli, ja me pantiin keittiön ovi kiinni ja sitten taas pantiin. (kukkaruukkuun multaa)

      Ps. Tämä dramaattinen keskustelu käytiin vaillinaisella englannilla. Mutta Magdaleenan isosisko oli Ruotsissa naimisissa (hyvin harvinaista senaikaisessa sosialismissa) ja Leenamagdalla oli Ruotsi-Puola-Ruotsi sanakirja. Sen verran minä osasin ruotsia että sen avulla puhuin sitten hälle puolalaisia sanoja. Mutta aina, sen muistan, aina!!!... se hihitti katketakseen kun lausuin sille sanoja puolaksi.

      Voi jumantsukka teidän naisten kanssa!

      Poista
    4. Teidän, ja teidän Otsalohkojenne kanssa!

      Vittu, kiva että poistat jotain, siis nimimerkki mikikseltä. Puhun paljon, kun sille päälle eksyn, ja paljon paskaa. - Seuraavana päivänä sitten krapulassa hävettää hirveesti kun yrittää niitä lukea... Eikä pysty lukee. Hävettää vaan.

      Poista
  17. Kumma juttu, mutta muiden sekoilut tai kirotusvihreet minua eivät lainkaan häiritse,monesti sellaisia ei edes huomaa. Omani häiritsevät,ne huomaan jokaisen. Jälkikäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samma siis tietysti häär.

      Ps. Äsken ajattelin, kun en tiennyt mitä muutakaan olisin ajatellut, että "olisinpa hevonen"... Ai miksi, joku teistä saattaa ajatella. Enkä minä osaa vastata. Minusta hevosilla vain on niin ystävällinen katse. Ja he muutenkin ovat sopusuhtaisen näköisiä ja virkeitä. Toisaalta... jos olisin hevonen, varmaan ajattelisin että "olisinpa ihminen"... Ai miksi, muut hevoset ihmettelisivät. Enkä silloinkaan osaisi vastata. Ajattelisin vain että ihmiset ovat ystävällisen näköisiä. Ja aina välillä ne tuovat minulle sokeria. Mistä ne senkin tietää että mä tykkään sokerinpalasista?

      Poista
  18. Yksi lempikppaleistani, niistä moniaista, on Johnny Cashin The Man comes around. - Sen ilmestyskirjamainen synkkä tunnelma on hiljaiseksi saattava ja puhutteleva. Jonkin aikaa se oli puhelimeni soittoäänenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti lempikappaleeni on tämä Laurelin ja Hardyn Shine on Harvest Moon. Parasta siinä on, kun sikari putoaa Oliverin huulilta, hänen ymmärrettyään soitettavan kappaleen. Ja Stan laurelin Michael Jacksonmaiset askeleet. Ynnä monet muut seikat.

      Poista
  19. Minä hiljattain näin Pasilan asemalla yhden Salattujen elämien näyttelijän. Sarjaa en ole koskaan katsonut, mutta erilaisista nuorison tekemistä linkeistä ja pilakuvista mies on käynyt tutuksi. Käveli kuin jeesus Kapernaumissa, - kun katseemme kohtasivat, oli ihan omituinen. - Tommosia julkkuja minä paskannan ja teen niille aivot puusta tai hauen leukaluusta.

    VastaaPoista
  20. No jaa, mutta jos asiaan palaan, koskaan en dialogia ole osannut. Hyvä kuuntelija olen, mutta vastauksiksi annan jotain sekavaa omien aivojeni pupellusta. Monesti olen sanomiani katunut, monesti vastaukseni ovat myös olleet hyvän extra-parasta hottia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ainun oma arviosi, oikeasti ne on ihan kamalia,taijjat olla narsistisen kleptomaani jakomielitautinen, kuten Wikipedia sanoo!

      -Nimimerkki anonyymi metsästä.

      Poista
    2. Dialogi eli kahdenvälinen vuorovaikutus on aina vaikeaa, mutta kyllä sinä Riku muut kohtaat ihan suorasti puhutellen, eli dialogisi on kaikilla mittapuilla hyvää, jopa senkin yli.

      Älkäät nyt liiaksi takertuko tuohon termiin ja tunteko itseänne huonoiksi. En minä niin ajattele kenestäkään enkä arvioi teidän sanojanne, kun omissanikin riittää sanomista ja jopa häpeämistä.

      Puhuin tässä kiinnostavasta ilmiöstä, jonka itse koin uutena oivalluksena, enkä oikeastaan puhunut ollenkaan yksilöistä. Esimerkiksi Timosta tai Lepomäkeä vastaan minulla ei ole mitään, kumpikin on ihminen paikallaan ja hyvä siinä missä on.

      Poista
    3. Dialogi on vaikea laji. Minusta Van Vaari/Kolehmainen oli siinä paras. Hän osasi huomioonottaa kaikki keskustelijat. Mukavalta se minustakin tuntui, vaikken aina ollut asioissa samaa mieltä hänen kanssaan.

      Poista
    4. Täälläkin vierailleen runoilijan, Sami Liuhdon taudinkuvien, Eau De Gologne sai minut hyvälle tuulelle.

      Poista
    5. Taudinkuvien toinen tykkäämäni kappale on tämä. Ranskaa en osaa.

      Poista
    6. Tarkoitin Kolehmaisen olleen paras sinun ohellasi ja jälkeenkin, Iines. Sinähän meitä jaksat suorastaan uskomattoman hyvin.

      Poista
    7. Äläs nyt, Riku, moni täällä sen kruunun ansaitsee ohauksilleen, vaan kyllä Kole varsinkin. Jollakin tapaa unohtumaton tyyppinä ja sanojen käyttelijänä, heitteli niitä miten tahtoi ja tulos oli poikkeuksetta elävä, verevä, pirullisen hauska tai lämpimän rakastava.

      Poista
  21. 1970-luvun lastenkotia aloin miettiä, kun ilmestyi tutkimus ja monessa paikassa kirjoitetaan. Ei minulla kauhukokemuksia ole, mutta selkeä muisto siitä, että henkilökunta oli siellä vain töissä ja johtaja saanut paikkansa, koska oli sosiaalidemokraatti. Ihan pässi se johtaja oli. En osaa sanoa, kuinka moni lapsosista päätyi huonoille jäljille, kuka niitä kaikkia laskee tai muistaa. Enkä osaa sanoa, mikä osuus täysin rakkaudettomalla laitoksella oli kunkin kehitykseen, moni oli niin huonoista oloista lähtöisin. Pahaa minua vieläkin tekee, kun muistan tytön, joka alkoi tärisemään, kun vanhemmistaan tuli juttua. Hyvin hän on kuitenkin pärjännyt, ihan oikea ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan näin ikääntyessäni höperehdin. Pystyn minä silti puoliani pitämään, anonyymit eivät minua vie, eivätkä edes tunne-elämääni kojettele.

      Poista
    2. Meillä pikkukaupungissa oli lastenkoti, jota piti muuan ikäneito, kova helluntailainen. Mitään puheita sieltä ei koskaan kantautunut, paikka oli ja eli täysin eristyksissä, kukaan ei tiennyt siitä mitään. Yksi tyttö kävi sieltä käsin oppikoulua, minun luokkalaiseni, eikä häntä millään tavoin kieroonkatsottu. Ihan mukavasti hänellä meni.

      Jonkin verran olen kyllä lukenut vähemmän kivoja kuvauksia lastenkodissa elämisestä. Joissain kuvattiin sitä, miten kovasti jokuset lapset itkivät vanhempiaan. Sen sijaan olen lukenut karmeista adoptiolapsikuvauksista.

      Poista
    3. Seijaa minä siellä rakastin. Linnanmäellä kävelimme käsi kädessä. Ja painimme, hän kehui sitä, kuinka minusta on tullut vahva, kun yhtään ei enää pärjännyt. - Hän puhalteli ja pussasi korvaani, se on jäänyt mieleeni.

      Poista
    4. Seijalla oli kuitenkin poikaystävä jossain Jäkessä, Järvenpäässä. Kysyi minultakin, että kai minulla joku on. Vastasin: "o-oo-on!"

      Poista
    5. Parempi muita juntteja10 huhtikuuta, 2016 10:48

      Mielelläni kuuntelen Salomon-tasoista viisauttasi.

      Poista
    6. Taukoamaton vihaisuus voi olla merkki alkaneesta dementiasta. Sellainen kannattaa tutkituttaa.

      Poista
    7. Oletko koskaan, anonyymi, lukenut sellaista Hemmafiirumia. - Siellä on hyvää luettavaa sinulle.

      Poista