Minun käy sääli näitä julkisen tuomion saaneita akulouhimiehiä, lauritörhösiä ja bennyfredrikssoneja.
Karmealta tuntuu sekin ajatus, että Louhimieheltä todennäköisesti kielletään oman alansa merkittävin kotimainen palkinto, Jussi-patsas, raaoiksi nimettyjen ohjausmenetelmien vuoksi. Kuitenkin elokuva lienee vuoden paras, merkittävinkin jopa kansainvälisesti. Taiteessahan palkinnot ovat toimeentulon elinehto. Vain huiput pärjäävät.
En tarkoita, että kannatan lapsille valehtelemista tai oksennuksen syöttämistä saati lyömistä opetusmielessä. En kuitenkaan vertaisi tätä ohjaajasadismiksi nimettyä metodia esimerkiksi keskitysleirien hirvittävään ahdinkoon, koska näyttelijät eivät elokuvaa tehdessään olleet vangittuina, vaan vapaaehtoisesti tilanteessa, vieläpä palkkaa vastaan. Jollain tavalla ymmärrän, että poikkeuksellisia äärioloja kuvattaessa toimitaan myös äärillä, rajoja hipoen. Voin ymmärtää myös sen, että ohjaaja karjuu epäeettisesti ja haukkuu näyttelijää. Se on tilapäistä, eikä kohdistu näyttelijään persoonana.
Julkinen tuomio suistaa lahjakkaankin ohjaajan umpikujaan. Juuri luin lehdestä mailmankuulun mezzosopraanon Ann Sofie von Otterin miehen, Benny Fredrikssonin itsemurhasta. Fredrikssonhan oli Tukholman kaupunginteatterin johtaja, jota syytettiin julmista ohjausmenetelmistä. Kuitenkin hänen lahjakkuutensa ja työnsä tulokset tunnustettiin yleisesti.
Olemmeko me ihmiset nykyään liian hyvin kohdeltuja, liian hyvin ymmärrettyjä, liian hyvissä ja mukavissa oloissa, joissa oma keho on monelle temppeli? Pyhä laitos, jota ei saa hipaisemallakaan naarmuttaa tai loukata? Jos joku sanoo pahasti, se on kunnianloukkaus, joka levitetään somen kautta mediaan koko maailman tietoisuuteen. Aina ei tarvita poliisia, julkinen tuomio jauhaa kohteensa murskaksi nopeammin kuin oikeuslaitos, josta on tulossa tarpeeton.
Ja eikö elämään kuitenkin kuulu myös alistuminen ja nöyrtyminen? Kärsimyskin? Eivätkö ne ole ihmisen osa, jossain määrin? Eikö niistä voi versoa mitään hyvää? Onko ihminen näinä päivinä tehnyt kehostaan jumalan ja sielustaan itsevaltiaan, joka ei kestä käskyjä muilta kuin itseltä tai personal trainerilta? Joka laskee tykkäyksiä ja seuraajia ja itkee hiljaa kotona, kun bodya ei huomata?
Miten ihminen, joka saavuttaa kärsimyksen kokemuksen vain lukemalla tai katsomalla nautiskellen Netflix-elokuvien raakoja kohtauksia, voi koskaan ilmentää todellista kärsimystä?
(Maalaus Lucas Cranach the Elder)
Kuulemma seuraavassa Tuntemattomassa ammutaan kovilla ja kohti. Saadaan hienoa draamaa.
VastaaPoistaTjaah, minä taas luin, että seuraavan Tuntemattoman ohjaajana toimii Kata Kärkkäinen, ja apulaisohjaajina psykoterapeutti Maaret Kallio, personal trainer Janni Hussi ja kuiskaajina Anna Kontula sekä Rosa Meriläinen.
PoistaSivumennen, huomenna onkin Jussi-gaala. Saapas nähdä, miten Louhimiehen käy. Enteet ovat kuumottavat.
Ja muuan näyttelijä avautuu jo tuoreessa lööpissä näin:"Sanna Stellan avautuu ahdistelusta Venla-gaalan jatkoilla tammikuussa – miesnäyttelijä alkoi kouria yllättäen: ”Hieroi takamustani hyvin eroottisesti”.
Seuraavassa Tuntemattomassa pääosissa ovat tietysti naiset, jolloin sodankäyntiin tulee enemmän empatiaa ja romantiikkaa.
PoistaRoolijako suoritetaan tv-kisailussa "Parkuu tähtien kanssa", jossa yleisö saa äänestää voittajan. Joka viikko on yhden roolin valinta, osien nimet ovat "Rokan päivä", "Koskelan päivä", Hietalan päivä" jne.
Niin, elokuvan nimi tietysti myös päivitetään: se on "Kauniit ja rohkeat sotilaat". Sovinistisista Jussi-palkinnoista kieltäydytään etukäteen, mutta Rauha-palkinto otetaan ilolla vastaan, paremman puutteessa Nobelin rauhanpalkintokin käy.
Kyllä nyt rumat, vanhat ja seksistiset persu-ukot pöyristyvät!
Ihan kuin meistä naisista olisi yhtäkkiä tullut liisoja ihmemaassa. Silmät suurina ihmetellään miesten pahuutta. Oli kyseessä sitten iholle tulo tai kovuus toimintatavoissa.
PoistaVilkaiskaapa huviksenne mediaa nyt. Iltapäivälehdet ja päivärinnat kirkuvat loukattujen naisten sadismisyytöksiä. Avautumiset tunkevat ulos silmistä ja korvista - kuka jaksaa vielä näitä.
Ymmärrän loukatun raivon vain rajallisesti. Rajallisesti siinä mielessä, että raivo on kaikissa ulostuloissa kovin myöhään hoksattua. On ollut pitkät johdot, vuosikymmentenkin.
Miksi näyttelijä on antanut kohdella itseään sikamaisesti? Miksi ei ole potkaissut munille tai poistunut tilanteesta ja tehnyt valitusta sadistin työkäytöksestä HETI? Aina löytyy yläpuolella oleva taho, joka rahoittaa, tuottaa jne. Rajat käytökselle löytyvät, jos ne asetetaan.
Minua opettajana ei olisi rehtori kauan pompotellut, eikä työtovereitani. Tuhat tulimmaista!
Hieman minua ärsyttää Donnerinkin eilinen mielipidekirjoitus Hesarissa, jossa hän lähinnä kehuu itseään ja puhtoisuuttaan.
VastaaPoistaIhan kuin olisi unohtanut millainen ylimielinen seksitörkimys oli. Ja miten hän mm. väärensi Kristiina Hautalan "alastonkohtauksen" eli käytti sijaista Hautalalle kertomatta. Donner sai siitä tuomionkin, eli syyllistyi oikeasti rikokseen - toisin kuin tämän hetkisten tietojen valossa esim. Louhimies.
PS. Minähän tunnen alaa hieman, kuten olen usein aiheellisesti ylvästellytkin, mutta mainosfilmit tehdään niin nopeasti, ettei siinä ehdi tapahtua mitään jännittävää.
Muistaakseni Donner sanoi, ettei hän ole "painostanut" ketään" seksikohtaukseen tai muutoin ohjaustyössään. Kenties ei olekaan, mutta vivahteita on tällaisessa asiassa paljon, ja riippuu kai kokijasta, miten ne tulkitaan.
PoistaTuo sijaisvartalon käyttö Halkolan roolissa olisi tietysti pitänyt Halkolalle ilmoittaa. Ei tainnutkaan tuo hippiaika olla täysin vapaan rakkauden aikaa? Ei edes hipille.
Muutoinhan elokuvissa käytetään kyllä stuntteja. En osaa sanoa, mainitaanko heitä edes roolisuorituksissa erikseen.
Tuolla Kristiina Halkolan haastamalla oikeustoimellahan Mustaa valkoisella -elokuvan alkuteksteihin määrättin liitettäväksi ilmoitus, jossa kerrottiin, että "elokuvan rohkeissa kohtauksissa ei esiinny näyttelijä Kristiina Halkola".
PoistaMyöhemmissä televisioesityksissä herätti hilpeyttä, kun teksti näkyi mutta itse kohtaus oli leikattu pois.
Harmittaa tuo lapsellinen ryvetys mitä yksilölle somessa tehdään. Toki tuota on tehty kautta aikojen ilman mediaakin. Se joka on suosittu tänään voi olla piiskauspaalussa huomenna, sellainen on ihmismieli ja kun lauma lähtee liikkeelle siinä jää auttamatta jalkoihin. Ihmeellistä Louhimies-jutussa on se, ettei Akulle valitettu huonosta tai epäinhimillisestä kohtelusta HETI kun se on tapahtunut tai tapahtumassa. Vai oliko se turhaa? Onko Louhimiehelläkin vallankäytön tuoma turkkahulluus, joka manipuloi näyttelijän niin ettei hän edes uskalla? Tämäkin on mahdollista. Olen aina ihaillut näyttelijöiden pitkää pinnaa, ammattitaitoa ja sitä, miten he kestävät kuvausolosuhteet ja roolin tuoman paineen. Näin myös Tuntemattomassa. Minusta ei siihen ikinä olisi, vaikka osaisin näytelläkin, sillä ellen pillittäisi turhasta niin löysin halolla ohjaajaa päähän:)
VastaaPoistaToivon Aku Louhimiehelle Jussia ilman muuta ja monta muutakin pystiä, olipa asia miten hyvänsä. Hän on sen ansainnut. Ja katsokoot peiliin, jos on sen tarpeessa ja ottakoot opikseen.
Kyllähän Louhimies ilman muuta on käyttänyt kyseenalaisia metodeja, mutta täytyy todellakin muistaa että esim. 20 vuotta sitten turkkalainen raju heittäytyminen oli ihailtua ja tavoiteltuakin.
PoistaNuoret näyttelijättäret ovat näytelleet olevansa kovempia ammattilaisia kuin ovat olleetkaan. Muistammehan miten esim. Lilli Suomalaista hieman naureskeltiin ja väheksyttiin, kun hän ei kestänyt (tai suostunut kestämään) Turkan metodeja.
Louhimies on ilman muuta syyllinen, mutta ei ehkä ihan niin kovaan julkiseen ruoskintaan ja häpeäpaaluun, johon hän nyt on joutunut.
Jumalauta - tämä tapahtuu maassa, jossa lapsenraiskaajienkin anonyymius säilytetään ja tuomioksi tulee usein ehdollista.
Juuri näin, Louhimiehen metodit - niin kuin media ne nyt on präntännyt - ovat epähumaaneja. Siitä ei voi kahta sanaa sanoa.
PoistaSe mitä minä tässä kuitenkin pohdin, on ihmisen sietokyky, eli kyky kohdata asioita ja tekoja, joita oma moraali ei kenties hyväksy. Ja, mikä tärkeintä, pohdin kykyä nöyrtyä, jopa alistua, kärsiäkin.
Meidät on kasvatettu yhä enenevässä määrin oman egon vahvuuteen ja hyvään itsetuntoon, jopa niin, että nöyrtymistä, alistumista pidetään heikkoutena, luuserin merkkinä.
Ja kärsimys, tuo filosofienkin pohtima termi, on kokonaan poissuljettu. Se on aina sairaus tai rikos, josta tulisi antaa jollekulle tuomio. Ihminen on kaikkivoipa jumala, jota ei saa loukata. Ihmisen päämäärä on hän itse, hänen loukkaamaton bodynsa ja sielunsa, joka ei kestä haavaa, ei pientäkään kärsimystä.
Olen aina tuntenut myötätuntoa sitä henkilöä kohtaan, jonka lauma ottaa hampaisiinsa ja alkaa repiä kappaleiksi, olkoon hän vaikka sitten tavallaan ansainnut rangaistuksensa. En voi sille mitään. Raivoava massa on jotenkin silmätön ja korvaton peto, hirviö.
Jusseista kilpailee muuten Ikitiekin, joka lienee kehunsa ansainnut. Samoin Kaurismäen Toivon tuolla puolen. Eiköhän näille molemmille Jusseja tule. Vaan sen parhaan ohjauksen Jussia odotan kiinnostuneena.
PoistaHullu nero on katoava laji, ehkä hyvä niin.
VastaaPoistaMiksi näyttelijäksi opiskellaan vuosia, jos eläytyminen vaatii muka oksennuksen syömistä ja kaikkea muuta, jota Louhimies on teettänyt.
Olenko ainoa, joka on sitä mieltä, että Louhimies ei sylkisi Eeron Ahon päälle tai syöttäisi oksennusta Aku Hirviniemelle.
En minä näistä toverituomioistuimista niin perusta, mutta ymmärrän näyttelijöiden kupinnurinmenon.
Samuli
Et ole ainoa. Toisaalta Aho kertoo käyneensä kesken joidenkin kuvausten ulkona itkemässä, joten koville se raaka työnteko on ottanut hänelläkin.
PoistaLouhimies liittyy näköjään siihen pitkään ohjaajaketjuun, joka käyttää kaikkia keinoja saadakseen vangittua haluamansa tunnelman. Täytyy muistaa, että teatterissa ja elokuvassa näytteleminen ovat aivan eri asioita.
Muistan muuten ihmetelleeni (ja lievästi paheksuneeni) jo muinoin Jussi Parviaisen näytelmiä, Jumalan rakastajia jne, joissa nuoret naisnäyttelijät kekkaloivat tietyissä kohtauksissa ilkosillaan, vähintään rinnat paljaina. En nähnyt siihen syytä (vaikka tietysti katselin kiinnostuneena).
Oksennus- ja sylkemiskohuissa en voi olla rinnastamatta niitä "Viimeinen tango Pariisissa" -kohuun, jossa kuulemma Brando raiskaa Schneiderin. Jo tuoreeltaan pidin kohtausta aivan ylimainostettuna ja häveliäästi näyteltynä - eihän Brando laske edes housujaan kunnolla. Ainoa merkittävä asia siinä ole voin/margariinin oivaltava käyttö.
Etsin eilen tätä kohtausta youtubesta, mutta en löytänyt. Olisin vain tarkistanut muistikuvani...
Aho kertoi minun lukemani mukaan käyneensä itkemässä, koska henkinen kantti joutui koville hänen esittäessään jotain äärimmäistä kusipäätä, joka teki hirveyksiä kerta kerran jälkeen. Niihin tekoihin piti tietysti eläytyä. Ja Ahon eläytymistaidon syvyydenhän me tiedämme. Toisaalta hän korosti enemmän luottamustaan Louhimieheen.
PoistaTässä teille margariinimainos:
Poistahttps://www.youtube.com/watch?v=f_YBikVZnoU
"Mitäs meillä käytettiin ennenkuin tuli Flooraa?"
PoistaMaria Schneiderin sanottiin menneen sekaisin tuon roolin jälkeen, mutta mitäs rupesi miehen kanssa, olisi pysynyt pojissa. Tottapuhuakseni väitteet siitä, että sekopäisyytensä olisi johtunut Brandosta tai elokuvasta Viimeinen tanko Pariisissa, ovat lähinnä säälittäviä.
Olen kysymykset esittänyt ja mielipiteeni sanonut, enkä muuta edelleenkään käsitystäni siitä etteikö Louhimies olisi pystiänsä Tuntemattomasta ansainnut. Sitä en edelleenkään ymmärrä miksi suostutaan ihmisarvoa alentaviin hommiin kuten tässä kuvattuun oksennuksen syöntiin, sun muuhun paskaan, eikä valiteta silloin kun se on ajankohtaista? Mikä estää? Pelkoko?
VastaaPoistaTapsalle vastaan sen verran etten ole koskaan nauranut Lillille enkä muillekaan, jotka eivät psykopaatti Turkan käsittelyä kestäneet. Turkka oli omalla tavallaan nero, hänellä oli maaginen taito kietoa ihminen pauloihinsa, hänellä oli myös kaunis ääni ja selityksen jalo taito. Se ei silti tee hänestä syytöntä siihen miten hän kohteli oppilaitaan. Osa heistä kesti sen, osa ei ja hmettelen enemmän heitä jotka kestivät. Louhimiehen metodit eivät ole ihan näin tunnettuja, ainakaan vielä:)
Irja, enhän minä sinua tarkoittanutkaan. Olen samaa mieltä kanssasi ja jatkoin siksi kommenttisi alla. Minustakin Louhimies ansaitsee Jussin Tuntemattomasta, filmihän on aivan "sairaan" hyvin ohjattu.
PoistaTajusin heti kun olin julkaissut kommentin, että mitä ihmettä väänsin taas ykköspersoonassa, vaikka ymmärsin hyvin ettet tarkoittanut yksilötasolla mitään:)
PoistaMitenkä lienee todellisuudessa tuo oksennuksen syömään pakottaminen mennyt? Asia voidaan esittää monella tapaa sävyttäen.
VastaaPoistaEnsinnäkin oliko kyseessä oman vai ohjaajan oksennuksen syöttäminen? Mitä tässä määritetään oksennukseksi? Laajaa jätöstä? Pientä pulautusta? Suussa käynyttä ruokaa?
Inhottavalta tuo tietenkin kuulostaa, vähän kuin entisajan kouluruokailulta, jossa yökkäilevä oppilaskin saatettiin pakottaa syömään ruoka loppuun.
On kuitenkin huomattava, että vaikka näyttelijöiden kuvaukset ovat epämiellyttäviä ja kamalia, meillä on näistä kuitenkin vain toisen osapuolen kokemuksen kuvaus.
Tämä ei vaikuta minusta näyttelijän kupin nurinmenolta. Pihla Viitalan Käsky-elokuvakokemuksesta on nimittäin jo kymmenen vuotta. Miksi juuri nyt Jussi-juhlan aattona tämä ulostulo vanhan asian kanssa?
PS Sivumennen sanottuna ja ehkä asian vierestä: Pihla Viitala oli viime viikolla Ylen aamu-tv:n elokuvakatsauksessa haastateltavana uusimman työnsä vuoksi. Jäin miettimään hänen käytöstään. Minusta hän puhui elokuvatoimittajalle jotenkin alentuvasti ja ei nyt ehkä halveksien, mutta negatiivissävyisesti, ilman syytä. Kummastelin Viitalan suhtautumistapaa, enkä ymmärtänyt syytä ylimieisyyteen. Tätä nykyistä ulostuloa ei ollut vielä tehty.
PoistaSuurelta osin tässä Louhimiehen vainossa on kyse siitä, että aikamme sietää erilaisuuttaa huonommin kuin koskaan. Erilaisuudessa pitää olla hyväksytty-leima, että se menisi läpi, poikkeuksia tästä siis on, mutta ne ovat tiukkaan rajattuja "hyväksyttyjä erilaisuuksia". Feministiset "teoreetikot" tuntuvat määrittelevän tällsia.
VastaaPoistaKaikki sympatiani tässä on Louhimiehen puolella, vaikka sitten olisi persoonana tai taiteentekijänä hyvin vaikea tai peräti mulkku. Työn jälki ratkaisee, puheeksi täytyy nostaa se, ettei meillä hyviä elokuvaohjaajia ole hänen lisäkseen kuin Kaurismäet. "Paha maa" on elokuvasuosikkini, se on järisyttävä.
Oksennuksen syöminen on epäuskottavaa, kuinka näyttelijätär olisi sellaiseen ryhtynyt, syökö paskaakin, jos isot pojat käskevät. Tyhmä tyttö.
Ymmärsin ettei tällä myrskyllä vesilasissa, armottomalla puhurilla toimittajien henkisessä maailmassa, olisi merkitystä Jussi-palkintoja jaettaessa. Kriitikot ovat voittajat äänestäneet jo ennen kohun nousua tai nostattamista.
VastaaPoistaJuuri näin. Kunnioitan niitä naisnäyttelijöitä, jotka kieltäytyvät rooleista, joita eivät moraalisesti tai muuten katso voivansa tehdä - esimerkiksi Leea Kleemolaa. Hän voi minusta perustellusti halutessaan haukkua ohjaajaa, koska on kieltäytynyt. Ne jotka ottavat roolin vastaan, eivät voi olla niin tampioita, etteivät tietäisi ohjaajan työskentelytavoista mitään. Kuitenkin rooli kelpaa, ja kun pöly on vuosien kuluttua laskeutunut, ohjaaja lytätään rusinaksi hyvällä ajoituksella.
VastaaPoistaSellainen juttuidea minulla olisi Yleisradion tehotiimin suuntaan, että seuraavaksi otettaisiin tarkasteluun Suomen vittumaisin näyttelijä ja näyttelijätär.
VastaaPoista- "Yhtään ei tiedä, mitä se seuraavaksi tekee, lapsetkin sitä pelkäävät ja mummot vaihtavat kadun puolta, kun näkevät vastaan tulevan. Oho, onkohan tämä nyt sitä kahdeksansuuntaista adhd:ta vai onko taas vetänyt lääkkeitä tai muuta kamaa niin, että päänsä tärisee ja aivonsa lyövät tyhjää!"
Katsovat ehkä, ettei tuollaista voi käyttää, koska yksittäinen näyttelijä ei muka ole vallankäyttäjä vaan määräysvallan alla oleva viaton ja uhri.
Näyttelijättärien vaikeustaso nousee iän myötä, kun ohjaajat eivät enää riemusta kiljuen pistä heitä paljastamaan itseään, vaan kehoittavat laittamaan ryysyjä lisää, kun tissit irstaati melkein näkyvät.
Ei pitäisi olla tuntematon asia, että elokuvassa on taidemuotona kyse Voueurismista ja exhibitionismista, toisinaan fokus on sadismissa tai masokismissä. Donner on toki vanhoilla päivillään tehnyt jonkun puhuvat päät-elokuvan, mutta eihän sellaista katsele vanha erkkikään tai ikääntynyt eevakaan. Sellaisella ei pääse kansakunnan kaapin päälle, mutta muumioilta sitä siedetään, "koska ovat suuria taiteentekijöitä". Replikointi, musiikki ja äänet ovat elokuvan koristus, mutta liikkuva kuva on se mistä on kysymys ja mikä on olennaisen tärkeää.
VastaaPoistaVojerismi kirjoitetaan oikeasti voyeurismi.
Poista"Nyt tirkistellään, hyvää elokuvailtaa, exhibitionistit näyttävät tässä oikein kunnoilla", totesi muistaakseni Peter von Bagh. - Jos se ei kuitenkaan ollut hän, niin joku elokuvamoguli tai silmäätekevä kuitenkin.
Mielipiteen kai saa sanoa ja siksi sen sanonkin. Donnerin vanha elokuvatuotanto on täysin ala-arvoista, surkeasti näyteltyä ja tökköä. Menestyi siksi, että markkinointi oli luokkaa: "Pyllyt voivat näkyä ja näkyvätkin!" - Jörkan kirjoista en viitsi sanoa mitään, ei tule mitään mieleen, nukuttaa.
VastaaPoistaEntä jos suurennuslaisin alle joutuisivat menneet taiteen suuruudet. Kuka heistä oli sekaisemmin kuin Ella Eronen, joka vanhuudenpäivillään oli suoraan kauhugalleriasta. Emmi Jurkasta ovat jälkeläisensä kertoneet ihan kamalia juttuja, läpeemsä kamala akka. Entäs Markus-setä, jäikö mikrofoni tosiaan päälle, kun esityksensä jälkeen sanoi: "Ja nyt Markus-setä lähtee paskalle!"
VastaaPoistaLiioiteltu ja ylitsevuotava draaman taju on aikamme ilmiö, josta ei ole poispääsyä. Kari Suomalaisen piirroksessa lännenmiehen varustuksissa ollut pikkupoika sai tietää isoäitinsä kuolleen. Kysyi silmät loistaen: "kuka sen ampu?"
Sen verran plarasin äsken nettilehtiä, että voin antaa kiiinnostuneille pikaisen tilannekatsauksen alkavista Jussi-juhlista. Kaikki superstarat ovat pukeutuneet suruasuun, mustaan pukuun ja valkoiseen surunauhaan tai -rusettiin. Ja juhlien pääperkelettä, Aku Louhimiestä, on pyydetty jäämään kotiin. - Olen kyllä jokseenkin sanaton.
VastaaPoistaVarmaan Parempi myöhään-sarjassa se oli, kun Ritva Valkaman hahmo haukkui nykynuorisoa ja kertoili kauheuksista, joita oli heidän vuokseen kokenut. Kertomuksessaan oli intensiteettiä, mutta halusi vielä korottaa kokemaansa kauheutta. Kun ei muuta keksinyt, parahti: "Ja sit ne tappo mut!"
VastaaPoistaJulkisuuden ihmisistä on totuutta vaikeaa saada selville, kuinka paljon erilaiset muistelmat ja muistelukset kertovat totuutta, sitä on vaikeaa tietää. Kirjailija Mika Waltarista minulla on mielikuva empaattisena ja sydämellisenä ihmisenä. Vasemmistosta, etenkin kommunisteilta, sai paljon kovaa palautetta porvariutensa vuoksi, mutta huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että monen persauksien kommarikuldurellin ryyppyreissuja ja näkkileivän ostoja sponssasi avokätisesti vipeillään. Siellä ne kävivät Tunturikadun oven postiluukulla ja Waltari pudotti seteleitä luukusta, jos Marjatalta uskalsi. Sisään Mika ei niitä uskaltanut päästää.
VastaaPoistaTaisto Sinisalon elämäkerran kerran lainasin kirjastosta, en saattanut sitä loppuun asti lukea. Äijä oli tylsä jankuttaja ja katkera kaikesta syntymästään lähtien. Varmaan oli kovia kokenut, mutta moisen tylsää jankkaajaa en jaksanut, en voinut, en kyennyt. Hyi helevetti ja YÄK!
Miesnäyttelijän Jussin sai Eero Aho, joka kiitospuheessaan tuomitsi Iineksen.
VastaaPoistaMielenkiintoista on kulttuuriministeri Sampo Terhon kannanotto ja itsensä korottaminen tehtävän yläpuolelle. Hän kieltäytyi jakamasta yleisö-Jussia Aku Louhimiehelle.
VastaaPoistaMiten minusta tuntuu, että historian saatossa tämä Louhimiehen Tuntemattoman kohtelu vertautuu tietyllä tasolla vaikkapa häpeälliseen kulttuuriskandaaliin, jossa kirjailija Matti Rossi ilmiantoi unkarilaisen kirjailijan Denes Kissin neuvostovastaisen mielipiteen esittämisestä.
Sampo yrittää tehdä itsestään yleisön suosikkia, koska sinisillä ei ole tulevaisuutta. Kun kaikkien aikojen huonoin hallitus kaatuu, se on sitten siinä ja siniset loppuvat. Persun raaputuskin pikku hiljaa loppuu.
PoistaSampo Terho menee ISS:lle siivojaksi ja Soini eläkkeelle. Halla-aho ottaa jonkun yliopiston arkistonhoitajan paikan, siellä saa raaputella.
Jotain perin höpömäistä on siinä hysteriassa, jolla miehet nyt rientävät puheissaan heikkojen ja pahoinpideltyjen naisten "tueksi".
PoistaSaas nähdä, muuttuuko maailma...
Oli perin ahdistavaa koettaa seurata Jussi-gaalaa. Joukkolynkkauksen hurma oli käsinkosketeltavan sakeaa. En pystynytkään kauan katsomaan.
VastaaPoistaMissä on näyttelijöiden ammattiliitto? Eivätkö työsuojelutoimet olekaan sen alaa? Kun itse toimin luottamustehtävissä, priorisoin kollegojen henkisen hyvinvoinnin ykköstyökohteekseni. Ja myös toimin väärin kohdeltujen etujen puolesta.
Elokuva-ala on julkinen ala, mutta työsuojelutoimet eivät ole. Tässä tapauksessa meneteltiin ala-arvoisesti teurastamalla uhri tavalla, joka ei enää ole suhteessa tehtyihin väärinkohteluihin.
Dramatiikkaa pitää olla, missä on drtlaaman tajusi? - "Ja sit ne tappo mut!"
PoistaAki Louhimies on Kaurismäkien ohella maamme ainoa pystyvä elokuvaohjaaja ja Kaurismäet alkavat olla jo ehtoopuolella. Taru Mäkelä raiskasi Arto Salmisen, vaikka hän on jo kuollut.
Pamela Tola on toki osaava ja pystyvä näyttelijä, toivoisin hänet seuraavaan Akseli ja Elina-filmatisointiin isoäidin rooliin.
Siis Aku.
PoistaEn halua mollata "näitä rohkeita naisnäyttelijöitä" - viittaan tältä osin kirjoitukseni kysymysosioon, mutta siinä vaiheessa kun Hannu-Pekka Björkman ja vähän myöhemmin Eero Aho pitivät trendikkäät sankarilliset puheensa, ajattelin, että ympyrä on sulkeutunut ja kehitys pysähtynyt: nainen on palannut miehen, ritarinsa, turvaan ja hellään huomaan. Hänen ei tarvitsekaan tehdä itsenäisiä päätöksiä omasta hyvinvoinnistaan, hänen ei tarvitse toimia. Riittää kun avaa suunsa ja huutaa: apua!
PoistaKun Iines ei lakkaa kyselemästä, miksi naiset eivät yksinkertaisesti sano ei, niin annan Suvi Auvisen vastata, koska itse miehenä en voi.
VastaaPoistaEn edelleenkään suostu keskustelemaan niin, että ”linkit keskustelevat” keskenään. Valtaosa lukijoista ei avaa linkkiä - tämä on viestinnän peruslähtökohta somekirjoituksissa.
PoistaTunnen kuitenkin Suvi Auvisen tavan viestiä, tunnen myös hänen teesinsä, joissa on enemmän uhoa ja kiveen hakattuja teesejä kuin asiaa. Niin tässäkin.
Auvinen puhuu kymmenen vuoden takaista paskaa: ”Tytöt opetetaan kilteiksi ja hiljaisiksi, pojat reippaiksi ja aloitteellisiksi. Niin kauan kuin ahdamme lapsemme sukupuolinormien mukaisiin haitallisiin muott- -läpälässynlässynlääjne.”
Tämä ei pidä paikkaansa koulumaailmassa eikä varmaan päiväkodeissakaan enää alkuunkaan. Emme siis voi enää syyttää kasvatusta, vaan kyllä se vastuu sijoittuu sinne naisen omiin valintoihin, hänen omien korviensa väliin. Katsokaa historiaan: aina on ollut rohkeita rosaluxemburgeja ja jeannedearceja.
Näyttelijöiden alalla tietysti halu suuriin rooleihin ja julkisuuteen on kova. Sen vuoksi alistutaankin. En tiedä, onko se kovin kunnioitettavaa, jos siitä pitää 10 vuoden kuluttua avata suu ja huutaa apua. Enemmän arvostan niitä rohkeita naisia, jotka jättivät tilaisuuden käyttämättä vittumaisen ohjaajan vuoksi. Lilli Suomalainen, Päivi Paunu, Leea Klemola ja monet muut.
Luotan enemmän nuoreen asiantuntijaan.
VastaaPoista"Kirjoittaja on ohjannut ja opettanut teatterialalla ja muiden esittävien taiteiden piirissä. Hän on koulutukseltaan teatteripedagogi ja valmistunut Teatterikorkeakoulusta. Gradussaan hän tutki täysi-ikäisten opiskelijoiden ja opettajien seksuaalisia suhteita teatterialalla."
PoistaIlmeisen pätevä nainen. Luottakaamme hänen laaja-alaiseen tietämykseensä.
PoistaLukaisin nopeasti Suvin kirjoituksen, ja kyllä se minun mielestäni ihan asiallisen osuva oli. Noin se tahtoo mennä alalla kuin alalla, toisilla enemmän.
PoistaMutta se alun esimerkki sai vähän kurtistamaan kulmia: jos nelikymppiset miesopet lähtevät opiskelijabileistä opiskelijamimmi kainalossa, niin mistä se muka kertoo?
Sehän kertoo vain sen totuuden, että nuoruus vetoaa miehiin ja valta naisiin. Eli se kertoo molemmista sukupuolista ihan yhtä paljon. Ja avaa asiaa siltä kulmalta, jota julkisuudessa ei haluta nähdä.
Vai mitä?
Tässä näyttelijöiden keississä onkin hieman kummallista se, että näyttelijän työn haavoittuvuutta korostetaan näkemättä muiden alojen vastaavia sudenkuoppia. Kaikkialla on voimassa se "rakenne", että uralla edetään ja töitä saadaan tekemällä myös jopa vastenmielisiä ja vaikeita suorituksia. Esimerkiksi itselleni oli vaikeaa myydä sieluani markkinavoimille joutuessani opettamaan kirjallisuuden sijaan yritysviestintää, sitä miten raha pannaan sanan voimalla poikimaan. Oli myös vaikea suostua arvioimaan oppilaiden käytöstä ja aktiviteettiä - vireyttä prkl. Minusta kun ekstrovertilla hölöttämisellä ei ole mitään sijaa opiskelijan lahjakkuuden arvioinnissa. Muistan yhäkin sitä kamaluutta, että numeroja piti laskea, jos oppilas oli hiljainen ja nostaa, jos oppilas oli rohkea.
PoistaTyö on aina myös vaikeaa ja kuten sanoin, myös ajoittain vastenmielistä.
No, onhan se tutkimuksissakin todettu, että suomalaisilla miehillä on kehno itseluottamus. Pää pystyyn ja kevättä kohti!
VastaaPoistaTämä on/oli mielenkiitoinen ja ajankohtainen pläjäys taas kerran kommentteineen kaikkineen. Kiitoksia Iinekselle. Louhimiehen itsetunto ei tähän kaadu, ehkäpä kolaus oli kuitenkin paikallaan. Toisaalta tuo lynkkaukseen johtanut enkelikuorohysteria enemmän huvitti kun vakuutti, viivekin oli vain muutamia vuosia:) Sen syntyyn saattoi vaikuttaa viime syksyn uusin somevillitys eli me too-kampanja. Vanha sanonta"Tunne oma tilasi, anna arvo toisellekin", sopii ohjenuoraksi meille kaikille. Keikutellen kohti kevättä:)
PoistaNäyttää olevan tämä keissi juuri tästä näkökulmasta tarkasteltuna useimmissa lehdissäkin.
PoistaHesarin toimittaja Juha Typpö tosin jatkaa Louhimiehen tyrmäyslinjaansa - hänhän mollasi täysin syksyllä Louhimiehen Tuntematon-elokuvankin, ainoana toimittaja"kriitikoista". Muut näkivät samat ansiot kuin suuri yleisökin. Minuun teki vaikutuksen se, mitä virolaiset sodissa olleet veteraanit sanoivat nähtyään elokuvan: Tuommoista se oli.
Nyt Typpö hehkuttaa lehdessä, miten "Jussi-gaalasta huokui harvinainen yhteishenki". - Ahdistavaa se oli, se henki. Ohjelmaa oli tuskallista seurata, ja myötähäpeää tuntien kuunteli puheenvuoroja, miten vielä senkin jälkeen kun Louhimies oli pyytänyt anteeksi, asiaan palattiin ja häntä tölvittiin juhlakalujen puheissa. - Ristillenaulinta se oli, koko gaalajuhla, uhrijuhla. Tuomio, uhrin murskaus oli suurempi kuin synnit.
Nykyinen aikamme ei ole jälkiteollinen tahi tietoyhteiskunta, se on aggressioiden aika. Kuka syylliseksi havaitaan, hänet lyödään turpa verille ja maassa maatessaan vielä potkitaan päähän.
PoistaAggressio ei ole maahanmuuttovastaisten ominaisuus enempää kuin suvaitsevaiston. Ihan loppuun asti tappelut halutaan viedä.
Hesari on maamme ainoa sanomalehti, mutta mitä sen surkeus, saatanallinen huonous, kertoo maastamme. En tiedä.
Kummastuttaa kyllä Hesarin linja, joka on poikennut objektiivisuuteen tähtäävästä aiemmasta linjasta. Ja yhä selkeämmin ajetaan sammutetuin lyhdyin. Tämä mainitsemani toimittajapoika Juha Typön ylistävä artikkeli Jussi-gaalan "yhteishengestä" suorastaan valehtelee manipulointiyrityksessään. Kirjoitin kaksi asiallista ja rauhallista kommenttia keskusteluun, kumpaakaan ei julkaistu. - Oikeasti juhlan henki oli ahdistavan tuomitseva, minkä moni taho on todennut.
PoistaOlin aikoinani naimisissa teatterin kanssa, mutta siitä on aikaa, tietoni "kulissien takaisesta" elämästä lienevät jo vanhentuneet. - Mutta niinhän nykyisyyskin vanhenee. Koko ajan. "Turha pelätä tulevaisuutta, tulee se kuitenkin", kuten Tapani Löfving sanoi.
VastaaPoistaJoo.
Näyttelijät ovat - sen lisäksi että olivat lapsina valtavan ujoja; näin useimmat heistä haastatteluissa muistavat mainita - ovat myös aikamoisia narsisteja. Ja vieläpä terveellä tavalla. Ei siinä siis mitään pahaa. Mutta että näyttelijätkö olisivat solidaarisia toisiaan kohtaan... hah, hah! Mitä isompi teatteri sen enemmän kuppikuntia ja juonittelua; missään muualla en työelämässä ole nähnyt niin paljon juudaksensuudelmia ja selkäänpuukottelua. - Tämä on ymmärrettävää käyttäytymistä. Jokainen näyttelijä haluaisi itse esittää Pääroolin, ei antaa sitä "kaverilleen", tämä on totuus. Vaikka edessäpäin vakuutetaankin että ”hienoa, Pauli, että ohjaaja valitsi juuri sinut Hamletiksi”, tai ”sinä Irmeli meistä paras Juulian roolin olet”... Hyvä näyttelijä on hyvä valehtelee.
Tietysti voi olla että näyttelijät nykyisin ovat fiksumpia kuin silloin. Mutta epäilen.
Katsoin Jussi-gaalan. Minua iljetti nämä kiljuvat teatteri-ihmiset. Harvoin näin masentavaa ilveilyä ammattitaitoisilta ihmisiltä saa nähdä. Hävetti heidän puolestaan. Valkoinen rusetti rintamuksessa, valkoinen liina käsivarressa, hyi helvetti! Puuttui enää sirppi & vasara, bongorummut, nyrkkiä heristelevä mutta Taivaan herkkuja lupaava pappi, kupillinen spermaa, ja hulmuava hakaristilippu...
Ihailin Louhimiestä joka oli uskaltautunut paikan päälle. Kalifiksi Kalifin paikalle. Hänen kasvoistaan näki, miten hän kärsi.
Ps. En Louhimiehen mahd. käyttäytymistä ohjaajaroolissa puolustele. Mutta nämä asiat j-lauta pitää hoitaa ja saada järjestykseen muualla kuin suorassa tv-ohjelmassa. Kuvottaa, oli. - Toisaalta, ihmiset ovat mitä ovat. Ennen kun teeveetä ei ollut, kokoonnuttiin torille katseleman kun rikollisia hirteettiin. Oli kiva katella kun ne vähän aikaa siinä vielä sätki... Tai kun kerettiläisohjaajan raajat köytettiin ja köydet sidottiin hevosiin jotka alkoivat vetää eri suuntiin... KRUNKS vaan kuului kun ensimmäinen raaja lähti irti, yleensä käsi, sitten kuului lisää KRUNKS KRUNKSIS...
Joo.
Minun mieleeni tuli kärsivä kristushahmo, kun katsoin Louhimiestä. Minustakin hänestä aisti, että hän kärsi eikä suinkaan ajatellut, ettei olisi syyllinen. Hän oli niin syvästi sisällä syytöksissä, että taisi olla sillä hetkellä itsensä pahin tuomitsija.
VastaaPoistaKun viikko sitten, ennen tätä suurta ulostuloa, katselin Pihla Viitalaa aamu-teeveessä, en pitänyt hänestä. Se oli vaistomaista havainnointia. Viitala oli nyrpeä ja ylimielinen, jollakin tapaa arvioi toimittajan kysymyksiä ihan kuin ne olisivat jotenkin turhia tai vääriä. Hän ei suinkaan ollut arka ihminen, vaan itsetietoinen tyyppi. Ylpeäkin.
Kirjoitinkin ensin "Jeesukseksi Jeesuksen paikalle"... muutin sen sitten Kalifiksi. Joka merkitsee ihan toista. En ymmärrä miksi muutin? Ehkä siksi että en loukkaisi teidän outoja, kristillisiä arvojanne? Tai pelkäsinkö minä että joku teistä taantumuksellisista ripustaisi Myllynkiven minun – kun olisin sammunut jollekin syrjäiselle rautatieasemalle – mulkulleni, ja kun sit herättyäni unenpöpperösssä menisin uimaan, heti pulahtaisin pohjaan...?
PoistaTuskinpa. Emmä teitä pelkää.
Tiedättekö muuten, sivistyneet kekkeruusit, mistä Sir Winston Leonard Spencer Churchillin sanonta "rautaesirippu" tulee? (Wikipediasta lunttaajat: älkää vaivautuko.) Se on nimittäin teatteritermi, kotoisin Deutschlandiasta, v. 1920 -luku. - Ps. Teatterissa muuten Suomessakin on aina varattu yksi (1) istuintuoli palomiehelle. Hän voi (= tarkastava palomies) tulla milloin tahansa kesken näytöksenkin tsiigaa että työtuliturvallisuus ko. teatterissa on O.K. Siksi tuo Platz on hänelle varattu. Se on aina viimeisellä rivillä, oven vieressä, tai ainakin oli Tampereen Työväenteatterissa. Jossa yl., tai ainakin kaikki loppuunmyydyt teatteriesitykset (itsekseni), katsoin. - Ihan hyvä Stuhl.
VastaaPoistaSir Winston kohosi sankariksi toisen maailmansodan symbolina, mutta monet kerrat hänet oli jo ennen sitä haudattu paavoväyrysenä, mistään mitään vakaita mielipiteitä omaamattomana, sujuvasti takkia kääntäneenä narsistihorsistiborsasti valehtelijana. Kuldduurin hauskin vitsi on Nobelin kirjallisuuspalkinto Winstonille.
VastaaPoistaOlen (melko) samaa mieltä. Allekirjoitan. (kirjoittaa mikis) Tapatti hirveesti turhaan nuoria brittimiehiä... tosin niin muutkin "sankarimarsalkkakenraalit" tekivät. - Pl. Mannerheim. (josta suuri kiitos hälle)
PoistaMutta mikä/mitä rautaesirippu oli? Ja miksi? (kulttuurihistorian turundosentit tai muut kemppiset ei saa vastata. kun kumminkin tietävät)
Rautaesirippuun en osaa vastata, mutta lapsuudessani ja nuoruudessani sanottiin: "Rautaa rajalle". Ihan hyvältä se vieläkin kuullostaa.
PoistaOlen iloinen now, tapasin ihmisen jonka tapaamista jännitin, keskusteluni tämän Korkea-arvoisuuden kanssa meni ihan Okey. (Eikä suinkaan Vitturallaa.) Hyvä. Siksi ajattelin palkita itseäni pullollisella chileläistä shiraz -viiniä, joka on (Mikko, nyt ET käytä mitään v-alkuisia adektiiveja, tai adribuutteja, ethän? En. Lupaatko? Joo) ... joka on, sanotaan vaikka että pillun hyvää viiniä, ja aina kun kulautan kitaani hyvää viini, puhumattakaan että sinne "solahtaisi" pahaa viiniä... mua alkaa bittejä kaihtamatta hirveesti kirjotuttaa. Eli alan pölistä.
PoistaPyydän nteeksi. (nieleskelee) Olen phalloinni.
Saksassa teatterissa (Wuppertal?) esirippu kesken näytöksen syttyi palamaan. Samoin tein sitten koko teatteri. Paniikissa kuoli paljon ihmisiä. Tämä tapahtui vuonna 1924-25? tai ainakin niillä main. Tämän jälkeen tuli laki jossa määrättiin kaikkiin saksalaisiin teattereihin ns. rautaesirippu, eli esirippu joka oli raudasta tehty, ja joka mahd. tulipalon syttyessä voitiin vetää katsomon ja näyttämön väliin. (Ei sev väliä jos näyttelijät tulipalossa kuolee, ja korisevat, mutta katsojat on sentäs maksaneet pääsylipun. Ei ne tule toista kertaa katsomaan mitään jos kuolevat.)
PoistaPs. Jos saisin tehdä sen viimeisen kysymyksen "Haluatko biljonääriksi" ohjelmaan, olisi se (edellyttäen että Wikipediaa ei olisi, eikä naapurille - sun kaksostes isälle siis - sais kilauttaa), se olisi seuraavan lainen:
"Minkä asemien välillä Suomessa ensimmäisen kerran junassa oli ravintolavaunu? Ja koska?"
Mulla on sellainen lehti - se on hirween wanha - jonka kansikuvassa tämä juna lähtee ¤¤¤¤:asemalta kohti ¤¤¤¤:kaupunkia. On aamu vasta. Ja varjot ovat vielä pitkiä. Ja junanlähettäjä tuijottaa kauas, kauas horisonttiin.
Kysymykseen en osaa vastata, mutta Suomen ensimmäinen asemaravintola perustettiin Hyvinkäälle vuonna 1862. Samalla paikalla on nykyisin kantakahvilani.
PoistaPuinen asemarakennus on C.A. Edelfeltin, Albertin faijan, piirtämä.
PoistaYritin googlettaa vastausta kysymykseesi, mutta en onnistunut. Näyttäisi siltä, että vasta 1900-luvun puolella, mahdollisesti 20-luvulla on ensimmäinen ravintolavaunu ollut.
"Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat..."
PoistaMikiksen kysymykseen vastaus: Turku-Pietari rataosuudella. Vuosi oli viimevuosisadan alkupuolta, olisiko ollut 1912? Saattoi olla vähän aiemmin.
PoistaMiksei Aku laittanut kusiaisia Eeron kalsareihin?
VastaaPoistaSiksi, Mankemang, kun Juhani sanoi Aapolle että "hoi Tuomas ja Simeon, ja te myös Timo ja Lauri, nyt ei kusiaisia (Formicidae), panna Eeron alusvaatteisiin, koska... kaikki olettavat, myös ohjaajat - Vilho Siivolasta puhumattakaan - ja meitä vuodesta toiseen näyttelevät näyttelijät, että me olemme sivistymättömiä ihmisiä. Jostain Taaborinvuorelta. Mutta kun emme me ole!"
PoistaEikös kusiaispesässä istumisen ME olekin Suomessa? Meinaan että laji voi olla ennestään tuttu Eerolle.
Poistaäsch, sekosin nokkeluuteeni. kyllä rokka näytelmähenkilönä olisi ollut ärhäkkäämpi jos hänelle aku-ohjaaja olisi ujuttanut kusiaisia pöksyyn. olisi ryssiä tappanu raivokkaammin. itse muistan oppikouluajoilta kun bändimme - jossa meikäläinen soitti rumpuja - laulaja äkkiä kesken suomenkielen oppitunnin karjaisi AAUUTTSSH AUHH. kysyin tunnin jälkeen miksi hän niin käyttäytyi? sanoi että satiainen puraisi häntä hepinpäästä. en epäillyt. otto oli meitä paljon kehittyneempi, myös fyysisesati, ja seurusteli jo siihen aikaan lumppureiden, näyttelijöiden, veitsenteroittajien ja huonosti käyttäytyvien naikkosten kanssa. - hitsi, kun ihailin häntä.
PoistaMinulla on jonkin verran (= aika paljon) luottamuksellista tietoa sisälläni. Ts. minulle on uskouduttu. Tietenkään näistä asioista en kerro, en, vaikka kyse olisi vain minusta (ja komppaniamme päälliköstä ylil. A.H:sta, joka sanoi "näistä asioista ei sitten puhuta". Ei tietenkään!). Olen avoin muuten, turhankin kanssa, ei se mua rasita. Enää. Nuorempana punastelin omia ajatuksiani, ainakin jos ne oli erilaisia kuin muiden, en Enää. Nuorena Sitä luuli että maailma romahtaa jos sanoo jotain väärin, saa hävetä "silmät päästään" kun on väärässä... Vittu, maailma sillain mihkään romahda, tai jos romhtelisi, koko ajan kuuluis kauheeta ryminää... Joo. ) Ei kenenkään sängyn alla joku Leijona koko aikaa vahtaa ja kuullostele mitä sä teet. Sellainen oli vain Allen Ginsbergillä.
PoistaJoo.
Stephen Hawking sanoi kauniisti, kun häneltä tivattiin käsitystä uskonnosta... että "jumala on tehty ihmisille jotka pelkäävät pimeyttä". Hän ei. - Minä itse... anteeksi että puhun itsestäni, mutta kenestä muusta minä sitten... en tunne paljon ihmisiä, puhuisin? niin (eikä tämä ole keksitty juttu) kävelin aikoinani iltavuorosta kotiini semmosen metsän poikki. Koska halusin oikaista. Ihan pimeää oli, pelottavan pimeää oli, ajattelin että onkohan täällä turvallista kävellä. Sitten aloin ajatella mikä täällä EI OLISI turvallista 1) kaikki nisäkkäät, pl. oravat, saalistavat hämärän = pimeän tullen 2) suurin nisäkäs minkä täällä mua vastaan saattaa tulla on Supikoira 3) arvaa kumpi meistä silloin säikähtää 4) okey, arvasit oikein 5) mutta jos tässä pimeässä metsässä mua vastaan tulee joku hullu humalainen amfetaministi niin.. 6) eiköhän ne hillu lähinnä tuolla torilla, mitä ne täällä metsässä..? Siis 7) jeps.
Miks mää pelkäisin pimeää metsää? Sehän on turvallisin paikka, ihmiselle, ainakin viikonloppuisin Jyväskylässä. - Ja sen jälkeen kuljin öisin aina työmatkani iloisena kuin Punahilkka: taralla laa la llallaa laa, vaan lauleskelin.
nämä satuoliot vainoavat minua yhä vielä, voi hitsi
Mutta miksi tosiaan keskusatella asioista joille ei voi mitään?
Lisään tähän vielä, koska koen sen tärkeäksi: halusin puolustaa Louhimiestä. Virheet mitä hän on tehnyt, hän on pyytänyt anteeksi niistä, en tahdo että kiviä enää heitellään häntä kohti. Hyväksyn kristinuskonnosta Armon -käsitteen, koska ymmärrän mielestäni mitä se käsittää, vaikka en olekaan kristinuskoinen. Se - että te, jotka olette kristinuskoisia - ette sitä käsitä, saa minut... no en minä tiedä, epävarmaksi. - En luota teihin.
PoistaMetsää ei tarvtse pelätä. Mutta uros karhut eivät aina kaiva talvipesää, vaan saattavat käpristyä talveksi horrokseen tuuhean kuusen juurelle. Suomessa on itsenäisyyden aikana karhu surmannut yhden ihmisen.
PoistaTiedän tapauksen. Siinä lenkkeilijä juoksi vahingossa emokarhun ja pentujen välistä. Karhu puolusti lapsiaan. - Saman sadan vuoden aikana koirat ovat tappaneet n. 20-40 ihmistä - tämä luku on vedetty ihan vaan hihasta. Mutta suurinpiirtein. Punkit ovat tappaneet paljon enemmän, ja hyttyset myös muutaman ihmisen ovat hengiltä saaneet. Myös hirvet. Myrkylliset kasvit ovat myös ihmisiä tappaneet, eniten sienet. Sudet ovat viimeksi lapsia syöneet Turun seudulla 1890 -luvulla, mutta sekään ei pidä paikkaansa, koska ne eivät olleet susia vaan koirasusia. Eläimistä ihmisiä eniten on tappaneet toiset ihmiset, se nyt on tosiasia. Autotkin joskus ajaa ihmisiä hengiltä. Vesikauhuun (en lunttaa Wikipediasta, en) Parikkalassa vuonna 1934(?) kuoli nuori mies jota itärajan takaa tullut koira puri, ja vuonna 1980-luvulla joku lepakkotutkija (oli saanut tartunnan jostain Transsilvaaniasta) kuoli kans. Ja on hevosetkin potkineet ihmisiä hengiltä ja sonnit myös, vuosien mittaan, yks sonni täällä Keski-Suomessa viimeks viimevuonna. Myös ampiaiset, se on tosin harvinaista, ihmisiä hengiltä on saaneet, viimeksi näin kävi Tammisaaressa. Myös käärmeen (= kyy) pistoksiin kuolleita ihmisiä tiedämme Suomessa olevan. Jopa aika monta. Ja kalastajia tietysti aina hukkuu silloin tällöin kun ahnehtivat kaloja, joko jäihin tai kun vene menee kumoon, se siitä. Ja kerran luin lehtiartikkelin kun jänis ampui metsästäjän; hädissään oli pupujussi pompahtanut ladatun kivärin liipasimen päälle - PUM - ja luoti osui nuotiolla makkaraa syövän metsästäjän ohimoon... ohoh! Ja se siitä.
PoistaSusivihaa en ymmärrä. Molempien asuinpaikkojeni - kesämökin Varsinais-Suomessa ja talvikodin Satakunnassa - kieppeillä pyörii jokunen susilauma. Paikalliset varsinkin mökkiseudulla haluaisivat ampua laumat, vaikkei monella enää karjaakaan ole. Koskahan susi viimeksi tappoi ihmisen? Ja niitä on jäljellä Suomessa enää parisensataa yksilöä.
PoistaAina kuvitellaan - me ihmiset kuvitellaan - että olio eli organismit joilla ei ole jalkoja ja jotka siksi ei pääse meitä pakoon, ovat meille helppo saalis. Kuten kasvit. Ja sienet (jotka eivät ole kasveja.) No on ja ei ole. Siinä kun pannulle lätkäiset valkoisia kärpässieniä ja panet margariinia siihen ja sipulia, ja sitten syöt ne... nam, nam, niin äkkiä haukot henkeä. Niissä kun on semmosta myrkkyä joka lamauttaa sun kykys hengittää. Joo joo, ei kantsi vittuilla sienille. Ja puutkin, jos salama yhtäkkiä iskee niihin, kaatuu just sun päälles. Ja taas oot monot suorassa.
VastaaPoistaNo tämä nyt sen vakavasti otettavampaa puhetta ei ole, ei ole. Mutta jos ajatellaan - joka on siis suuri virhe - että ihminen (homo sapiens) hallitsee maapalloa, se on paskapuhetta. Mikrobit - he ovat myös eliöitä, organismeja - myös viruksetkin nykytiedon mukaan - niin he maapalloa hallitsevat. Sekä aikaisemmin että nykyisin ja myös tulevaisuudessa. Tämä on totuus. Naurattaa, tai ei naurata mutta hymyillyttää, kun ihmiset kehuvat ydinaseineen että voivat lopettaa "kaiken elollisen elämän maapallolla", hah hah hah.
Siis kysykää mikrobeilta, voivatko? Hah hah hah. (Aika vekkuloita noi ihmiset. Ja siihen toinen mikrobi, tässä tapauksessa eräs harvinainen kuumissa lähteissä elävä bakteeri vastaa: "Niin minustakin. Niin tosiaan minunkin mielestäni".)
Sen pituinen SE.
Jos on samaa mieltä Suvi Auvisen kanssa, niin ei osaa ajatella. Jos on samaa mieltä Iineksen kanssa, niin osaa. Also sprach Zarathustra.
PoistaNo onhan Suvi Auvisen ajatusmaailma ihan pönttö ja hanurista. Eri tavalla ajattelevien puoluetoimiston ikkunoiden rikkomisessa "kyse on hyökkäyksestä poliittista vihollista vastaan”. Ja ”poliisiauton polttaminen on mulle ihan ok”, sanoo tämä järjen jättiläinen.
PoistaHaiskahtaa julkiselta tuomiolta. Varmaan Suvia nyt sieppaa.
PoistaSuvi on sieppari ruispellossa.
PoistaSuvi Auvista haastateltiin aikoinaan Kuokkavieras-keississä Ylellä.Hän puolusti väkivaltaa, kunhan se vain on hänen kannattamiensa astaloanarkistien suorittamaa. Muiden väkivalta on perseestä.
PoistaSilloin muistan heränneeni pitkästä unesta: miten pihalla voi vasemmistoanarkisti olla, miten kapeakatseinen ja epälooginen, suorastaan typerehtivä egobuusteri. Mä ja mun aate.
Mark David Chapman, John Lennonin murhaaja, oli kovasti vaikuttunut J.D.Salingerin teoksesta Sieppari ruispellossa, paskaa nuorisokirjallisuutta, jota äidinkielenopettajat meille viattomille lapsukaisille tuputtivat. Chapman olisi minun mielstäni pitänyt vetää jojoon, onkohan tämä vihapuhetta?
PoistaMinä en muuten tuputtanut Siepparia koskaan oppilailleni. Eivät he olisi jaksaneet sen monotonista kerrontaa ja tykötekevää kieltä lukea - tiedän tämän saletisti. En minäkään kirjasta aikoinani oikein tykännyt, vaikka se meille siskon kanssa ostettiinkin.
PoistaKannattaa lukaista päätoimittaja Ulla Appelsinin kirjoitus tästä käsittelemästäni aiheesta - ja näkökulmasta täältä. Joskus epäilen, että Ulla A lukee salaa minua. Hänkin puhuu Lena Anderssonia siteeraten - katso sivupalkkini ylin. Ja hänkin viittaa Benny Anderssoniin. Ja massojen verenhimoon.
VastaaPoistaUlla Appelsin on todettu mielenvikaiseksi. En laita linkkiä, koska ne kuulemma eivät aukea tässä blogissa.
PoistaJuu, varmaan punk in finlandin terapiaryhmässä. Minä en juuri Appelsinin kirjoituksista välitä, mutta tämänkertainen osui minun ajatusteni kanssa yhteen. Tuostahan Ulla kai palkkansa saa, Iltasanomien taloudellisen tuloksen avittamisesta.
PoistaMinä epäilen, ettei punkinfinlandin keskustelijoissa ole montaakaan hullua, mutta mielisairaita viljalti ja kosolti.
Kukapa meistä ei jollain tasolla tai toisella mielenvikainen olisi? Ainakin banaanit ja päärynät ovat. Miksei myös katit. - Tampereen Hervantaan ajoi sellaisia haitarimaisia linkkiautoja, jotka jyrkässä mutkassa menivät ihan mutkalle kans. Silloin etuistuimella istuva matkustaja saattoi keskustella takaistuimella istuvan matkustajan kanssa "tosta vaan, nääs". - Edellyttäen tietysti että avasi Windowsin eli linkkiauton ikkunan (eli akkunan).
PoistaPs. Kauheesti pieniä noitaparveja risut käsissä pomppii ny mun ikkunani alla... mistä helkkarista niitä oikein siunaantuu? Eihän mulla oo ees krapulaa. Kesäaika, voi voi, siitä se varmaan johtuu.
Että Appelsinilla hullun paperit? No niillä hän on vissiin päätoimittajaksi ylennyt.
PoistaAppelsin on analyyttinen toimittaja, näkee niinsanotusti ison kuvan, kun moni muu toimittaja tarttuu lillukanvarsiin. Hänen poliittinen epäkorrektiutensa perustuu vahvaan argumentointiin ja hyvään taustoitukseen. Toisin kuin esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Ylen toimittajat, Appelsin analysoi myös vastapoolit. Hän nostaa ne pramille eikä kulje sammutetuin lyhdyin ja esitä vain osatotuutta, kuten teki nyt viimeksi toimittaja (HS) Juho Typpö korostaessaan Jussi-gaalan mahtavaa yhteishenkeä ja katharsista, jossa Louhimiehellekin annettaisiin armo, jos hän nyt ymmärtäisi polvistumisensa merkityksen. Appelsin ei sorru tällaiseen vittumaiseen valehteluun ja manipulointiin.
Viestinnän alkeet I kurssi, Mankemangille.
Poista1. Linkki on hyvä todiste lähdeviitteenä väitteelle, esimerkiksi "X on todistetusti mielenvikainen." Tällöin viite todistaa lausuman päteväksi. Ellei linkkiä ole, väittämä jää lukijan uskon varaan.
2. Linkki ei sen sijaan osaa keskustella. Se vaatii lämmittelyksi siis linkkaajan väitteen. Jos viitataan kokonaiseen artikkeliin, lainaajan on selostettava artikkelin pääväittämät, ydinsisältö. Lukija sitten päättää, kiinnostaako linkki syvemmin. Lukijaa ei lähetetä omin nokkinensa tonkimaan pääväittämiä.
Minä laitan tähän linkin kaiken ja lausumattonakin pätemättömäksi osoittaeksani: "On luisto vain, on luisto vain, mennyt mun suksistain..."
PoistaNiin, jos lukija ei ole utelias eikä edes kiinnostunut. Tänään muuten vietämme Gloria Steinemin syntymäpäivää!
VastaaPoistaEiku eilen se oli.
PoistaTärkeä on minusta maaliskuun 19. päivä, Minna Canthin ja tasa-arvon päivä.
PoistaMinna Canth ymmärsi asioita laajasti, rakentavasti. Hän näki, että tie naisten ja muiden vähäisten tasa-arvoon on koulutus, ei pelkät palopuheet ja pamfletit, joita hän toki myös harrasti kirjallisuutensa kautta. Niinpä Canth onkin tasa-arvoisen suomalaisen koulutuksen uranuurtaja Suomessa. Työväestö ja naiset saavat kiittää Minna Canthia paljosta.
Sivupalkissa on tuo lainaus Lena Anderssonilta. Minä nauroin itseni melkein kipeäksi, kun Louhimiestä puolustanut Kauko Röyhkä sai Facebookissa lukijapalautetta.jossa joku äijä kehui olleensa 30 vuotta Kaukon fani, mutta nyt se on loppu, koska Röyhkä on sitä ja tätä halveksittavaa. - Röyhkä vastasi: "Painu sitten vittuun!"
VastaaPoistaRöyhkä on hyvä tyyppi. En minä hänestä niin laulajana mutta kerran radiosta kuulin hänen haastattelunsa. Puhui hyvin mielenkiintoisia ja kypsästi.
PoistaMinustakin Röyhkä on nimenomaan hyvä tyyppi, ihmisenä ja persoonana. Hän on sanoittanut valtavasti ja kirjoittanut myös romaaneja, eikä ollenkaan hassumpia. Riehkaamisensa kautta tai siitä huolimatta - miten vaan - positiivinen olento.
PoistaMiksi Louhimiehen "metodeja" pitäisi puolustaa.
VastaaPoistaNäyttelijäksi opiskellaan vuosia, jotta tunne ja kärsimys voidaan NÄYTELLÄ.
Väitän, että Louhimies on toteuttanut omia perversioitaan ohjatessaan.
Juttu selviää sillä, että Louhimies lopettaa omituisten menelmien käytön ja jatkaa uraansa käyttäytyen niin kuin työelämässä kuuluu käyttäytyä.
Samuli
Samuli, nyt sekoitat asioita juuri niin kuin moni näyttää sekoittavan.
PoistaKyse ei kai nyt juuri kenelläkään ole siitä, että halutaan puolustaa Louhimiehen metodeja - mitä ne sitten ovatkin. Ne nähdään, niitä ei ole hyväksytty, vaikka niitä on ymmärretty taiteen osana. Niitä on myös aina harrastettu kautta historian, että ei tämä mikään Louhimies-spesiaalitapa nyt ole.
Kyse on julkisesta tuomiosta, median rummuttaman suuren kohun keskellä tapahtuvasta ristiinnaulitsemisesta ilman oikeudenkäyntiä. On selvää, että taiteilijalle tällainen tuomio on murskaava, siinä voi mennä ihmisen työ, ura ja terveys, koko elämä. Sen sijaan virallisten uhrien työ jatkuu ja sädekehä pään päällä näyttää kirkastuvan häikäiseväksi kruunuksi.
Kohtuutonta, sanon minä. Armahtakaa nyt hyvät ihmiset, raivona huutava ihmismassa, ihminen jonka rikokset ovat selkeästi pienemmät kuin nyt jo päälle satanut tuomio. Etenkin, kun tekijä on pyytänyt nöyrästi anteeksi ja murtunut.
Palaan vielä tuohon "oksennuksen syöttämiseen" Pihla Viitalalle.
PoistaKuka meistä tietää sen yksityiskohdat? Itse pohdin sitä seikkaa, että onhan lautasella herra hyvästi hallitkoon ollut muutakin kuin Viitalan pulautus. Ei ole sellaista lautasta, jossa on vain oksennusta puurokekona tarjolla. Näin lukijoille on kuitenkin maalailtu tuo kauhistuttava kuva.
Vaadin siis puolueetonta tahoa näyttämään kuvamanipulaation tuosta oksennusannoksesta Viitalan ja Louhimiehen kuvausryhmän allekirjoittamana. LAUTANEN KEHIIN! Todisteita pliiz.
"On aina harrastettu kautta historian".
VastaaPoistaJuurikin noin, kautta historian on harrastettu mitä ihmeellisempiä juttuja, joita ei enää hyväksytä.
Miten Louhimiehen touhuihin olisi pitänyt puuttua? Lähteä kävelemään ja antaa homman jatkua taas uusien näyttelijöiden kanssa.
Ei Louhimiehen ura tähän lopu, jos ymmärtää toimineensa väärin tai osaa ainakin teskennellä sitä ja muuttaa metodejaan.
Ihmettelen myös teitä, joita ärsyttää nuoren naisnäyttelijän nöyristelemätön käytös tv-haastattelussa. Pihla Viitala esiintyi Perjantai-ohjelman haastattelussa mielestäni oikein hyvin.
Eikö nyt pitäisi olla ohi ajat, jolloin ihailtiin Picasso-tyylisiä tyranneja.
Samuli
Äläs nyt oikaise, Samuli. Ihailusta ei ole kyse. Kyse on yksinkertaisesti tästä julmaksi kääntyneestä torituomiosta, jota mediat ovat innolla lietsoneet ja harjoittaneet. Nimeltä mainittu ihminen on teurastettu torituomiolla kuin muuan nasaretilainen muinoin.
PoistaIhmiset näkevät onneksi tällaisen lehdistön ja torikokousten vallankäytön vaarallisena ja epäoikeudenmukaisena. Itsekin olen aina pelännyt massahurmoksia, koska - Lena Anderssonin sanoin - "niissä ihmiset lopettavat ajattelemisen ja toimivat yhdessä vain tunteeseensa vedoten."
En minä näitä torituomioita mitenkään ihastele, mutta ymmärrän näyttelijöiden halun tuoda tapaukset julkisuuteen. Se on sitten median ja muiden, tässä tapauksessa elokuva-alan, toimijoiden tehtävä pitää huolta omien toimiensa kohtuullisuudesta. En minä halua Louhimiehen jäävän ilman työmahdollisuuksia.
VastaaPoistaMedian toimet nyt vaan tuntuvat nykyään ampuvan yli vähän joka asiassa. Pitää myydä.
Samuli
Näinhän se menee, ikävä kyllä. Isotkin mediat muuttavat menettelytapojaan pysyäkseen mukana klikkijournalismissa, laadun kustannuksella.
PoistaMankemangin vihjeestä huomasin, että saman syntymäpäivän kanssani jakava Gloria Steinman on sanonut näin viisaan lauseen: "If the shoe doesn't fit, must we change the foot?".
VastaaPoistaToimiiko kuitenkin tarkoitushakuisesti tuo Glorian viisaus:
PoistaJos laitoskasvatus ei sovi lapsille, pitääkö vaihtaa lapset?
Jos demokratia ei sovi kansalaisille, pitääkö vaihtaa kansalaiset?
Jos Samsung ei kelpaa Yasminelle, pitääkö vaihtaa Yasmine?
Jos rata ei kelpaa Kimille, pitääkö vaihtaa Kimi?
Niin, ja onnea tuoreelle syntymäpäiväsankarille!
PoistaKuka meistä on feministi?
PoistaTuolla populistisella kaavalla sininen on vihreä ja valkoinen on musta.
PoistaLisäksi tästä kauniista lausahduksesta on ajauduttu varsin hölskyville vesille. Isojen asioiden edessä, kuten vaikka muslimien nais-, lapsi- ja seksuaalisuussorron edessä suljetaan omat silmät ja suvaitaan niin perkeleesti. Missä se feministi oikein luuraa? Kysyn vaan. Pää pensaassa.
Ehkä sinun pitäisi perehtyä asiaan ja vaikka googlata 'muslimi feministi'.
PoistaMuslimifeministit eivät kuulu tähän asiaan, jossa puhe on länsimaisten feministien itsepetoksesta.
PoistaNäissä teatteri- ja elokuva-alan tapauksissa on ollut se piirre, että asiat ovat olleet alan ihmisten tiedossa ja touhut ovat silti jatkuneet vuodesta toiseen.
VastaaPoistaNyt on tullut uusi sukupolvi, joka ei ehkä niin helposti alistu tuollaiseen.
En kutsuisi sitä nöyryyden puutteeksi, vaan nöyristelyn puutteeksi.
Samuli
Koetin puhua nöyryydestä yleiskäsitteenä, koska koen sen kadonneena luonnonvarana. Nöyryys ei ole sokeaa alistumista, vaan toisen kunnioittamista, ihmisarvon antamista sen sijaan, että pitäisi itsestäänselvänä sitä, että kaikesta tulee aina etuja ja hyvää ja kaikkea kivaa.
PoistaNöyryys, kiitollisuus, kärsimys. Ihminen on tehnyt itsestään jumalan, jolle ei kuulu mitään mainituista. Kuitenkin ne oikeasti kuuluvat elämään.
Ja kyllä, nuo koskevat myös Louhimiestä. Meissä kaikissa on vikoja.
PoistaLuultavasti kyse on vain siitä ikiaikaisesta totuudesta, etteivät parhaat ja luovimmat taiteilijat ikinä ole kovin kivoja tyyppejä, vaan mieluummin luonnevikaisia paskiaisia. Me ihailemme, lähipiiri on kärsinyt.
PoistaSekä Iines, että Tapsa ovat osittain oikeassa, mutta he puhuvat asiasta, josta voi olla montaa mieltä. Tiedetäänhän noita tarinoita, joita kerrotaan taiteilijoista, ja niitä voi lukea elämänkerroista.
Poista"Meissä kaikissa on vikoja", Iines sanoo, ja se on totta, koskee taiteilijoitakin, sillä hekin ovat ihmisiä. Joskus ihan tavallisen tuntuisia, joskus hyvinkin poikkeavia yksilöitä.
Tapsa vetäisee lehtimiehen tavoin asian suoraksi reippailla sanoilla ikiaikaisesta totuudesta, miten parhaimmilla ja luovimmilla taiteilijoilla on luonnevika, mutta miten heitä siitä huolimatta ihaillaan ja vain lähipiiri kärsii.
Tämä on tietysti myös ainakin osittain totta. Mutta se koskee kaikkia muitakin hmisiä.
On muistettava, että elämä on monimuotoinen, ihmiset erilaisia ja käyttäytyvät eri tilanteissa eri tavalla. Ja että taiteilijatkin ovat ihmisiä.
Se onkin ihmeellistä, että taiteilijoita käsitellään yleensä kuin he olisivat jotain eri rotua. Kuitenkin he ovat useimmiten koulutuksen saaneita ammatti-ihmisiä, jotka tekevät työtään suuremmalla tai pienemmällä ahkeruudella. Verottaja taitaa olla ainoa, joka pitää heitä työtä tekevinä yrittäjinä. He maksavat veroja siinä kuin muutkin ihmiset. Ja jos ei ole tuloja, he voivat olla työttömiä. Se onkin monimutkaista. Kuka vahtii, etteivät he salaa tee työtään vaikka yön pimeydessä.
Sekin voi olla syynä, ettei taiteilijoita lasketa oikeitten ihmisten joukkoon, kun heidän elämänsä voi olla erittäin epämääräistä. Ei varmaa kuukausipalkkaa. Vuokrat ja ruoka ja asunnot, työhuoneetkin on maksettava. Elämä tulee kalliiksi eli miten tahansa. On turvauduttava apurahoihin, joita joko saa tai ei saa. On hankittava joku sivutoimi, jos ei muuten pärjää. Harva taiteilija elää oman työnsä tuloksilla.
Hämmästyttävää, miten paljon nuoria ihmisiä on pyrkimässä nimenomaan taidekouluihin. Eikö ammatti pelota? Ei. On hienoa olla taiteilija, he ehkä ajattelevat. Saa tehdä töitä milloin tahansa. On oman itsensä herra. Saa kuuluisuutta, tms. Pettymyksiä ei pelätä. Ja jos pyrkii esim teatteriin tai oopperaan, jossa voi saada jopa kuukausipalkkaa, mutta jossa voi tulla vastaan ongelmia, joista viime aikoina on yleisesti puhuttu, ei sekään haittaa. MeeTuu auttaa.
Ei mun tarkoituksena ole mitätöidä kenenkään haaveita. Mutta kun kerran viime aikoina on ollut puhetta taiteista, mitä negatiivista voi joissain lajeissa tulla vastaan, ajattelin lisätä arkisia asioita, joita voi tulla vastaan ikävien ilmiöiden lisäksi.
Mutta hei! Ajatellaanpa miten kova ja karu maailma olisi ilman mitään taidetta. Eikö se olisi kuin metsä ilman puita. Ja jos jotkut haluavat ammattiin, jonka tekeminen on itselle mieluista, niin siitä vaan, seikkailemaan! Ja jos on taitoa ja onnea, voi käydä hyvinkin! Ajatella, miten ihanaa on saada tehdä sitä, mitä haluaa, ja tuottaa toisille iloa!
Tää ei oo mikään manifesti. Ja pyydän anteeksi kun innostuin tuhlaamaan sanoja, vaikka tämän olisi voinut lyhyemminkin sanoa malliin Iines ja Tapsa, joitten sanankäyttöä kunnioitan.
Eihän tässä ole kuitenkaan mitään järkeä. Ja kaikki asiat, joita paasasin, ovat jokaiselle tuttuja. Ja olisi tämän voinut toisinkin sanoa, mutta nyt meen nukkumaan. Tietsikan kello on 2:42.
Hyvin paasasit, Liisu, eikä tuohon ole vastaansanomista. Taiteilija on ihminen siinä missä kuka tahansa muukin. On ehkä turha elätellä ajatuksia taiteilijoiden erityisestä herkkyydestäkään. Herkkiä me ollaan kaikki!
PoistaKai taiteilijuudessa kiinnostaa nuoria ennen kaikkea halu ilmentää itseä, näyttää toisillekin, miten maailman voi kokea eri tavalla. Ehkä se maine ja mammona kiehtoo lähinnä niitä, jotka ihailevat ”paperitähtiä”, julkkiksia, tubettajia, räppäreitä, bändejä, juontajia, esittäjiä, rahan saantia kivalla tavalla helppoa ja viihteellistä elämää. Mene tiedä.
Minunkin mielestäni Liisu puhuu asiaa. (Korjaan sen verran, että vetelen mutkia suoraksi mainosmiehen retoriikalla, en lehtimiehen, joiden täytyy edes yrittää leikkiä tasapuolista).
PoistaYhdyn täysin siihen, mitä Liisu kertoo taiteilijoista ja heidän elämästään. Tavallaan tein itsekin nuorena samaa puntarointia, mutta omaksi onnekseni päätin tuhlata "lahjani" elinkeinoelämän edistämiseen, korvausta vastaan tietysti. (Luulenpa, että MIkis lahjakkaampana mietti näitä asioita vielä syvällisemmin.)
Meillä kaikilla on vikamme ja ristimme, enkä yritä väittää, että jokin luonnevika tekisi taiteilijan. Mutta se voi siivittää jonkin lahjakkuuden ylittämään itsensä ja nousemaan huipulle, muista välittämättä.
Sama pätee varmaan esim. urheiluun. Minäkin olen tuntenut kymmeniä lahjakkaita nuoria, joiden kyvyt olisivat riittäneet hyvinkin korkealle - mutta vain harvoilla riitti motivaatio uhrata normaali elämä sen eteen.
Ehkä monen kohdalla onnekseenkin (viittaan tässä myös omaan "valintaani"), sillä tunnen myös tapauksia, jossa tähdättiin uhrauksista välittämättä ihan huipulle - ja päädyttiin kotimaiseksi sarjajyräksi.
Muistakaamme tässä hirviömiesten yhteydessä Picasson lisäksi vaikka Henrik Tikkasta, joka oli peto mieheksi.
PoistaOsittain kyse on myös puolisoitten, työtovereitten alistumisesta. Vaikka Märta Tikkanen oli rohkea nainen, hän taisi kestää enemmän kuin ihmisen tarpeen olisi.
Ovathan nämä kähinät nyt siitä hyviä, että naiset oppivat itsenäisyyttä.
Taiteilijat ovat kaikki mulķkuja, heitä ei voi tavantallaaja täysin ymmärtää.
PoistaSanoin vähän rumasti, mutta sitä se taiteilijuus on, epävakaata sielun tilaa.
PoistaNäinkin on. Jokin palo siellä nahan alla on. En tiedä, onko se epävakautta, vai voiko harmoniasta, sopusoinnusta syntyä koskaan uusia maailmoja. Ja toisekseen, onko sopusointua olemassakaan kuin vain hetkellisesti?
PoistaRikulle sanoisin, että kaikki ihmiset ovat toisinaan mulkkuja, jokainen osaa sen taidon.
PoistaSivistyksen uskotaan estävän jossain määrin mulkkuilemista, mutta tuo sivistyksen antama suojakuori on ohut, ja mitä sen alta nousee voi olla mitä tahansa.
Menneinä aikoina vuosia sitten taiteilijapiireissä "juhlittiin" vahvasti viinan avulla muulloinkin kuin yhteisissä tilaisuuksissa, mutta nykyisin "vanhat juhlijat" alkavat olla jo nurmen alla. Nuoremmat elossa olevat käyttäytyvät nykyisin usein kuin virkamiehet. Ja he hoitavat kuntoaan ja koettavat selviytyä elämän taistelussa, niin kuin muutkin kansalaiset.
Siinä sinä, Riku, saatat olla oikeassa, että useimmat taiteilijat omaavat "epävakaan sieluntilan". Se kuuluu asiaan. Jos taiteilija, minkä alan edustaja tahansa, jämähtää paikoilleen, on hän pian entinen taiteilija.
Nykyiset lenkillä käyvät, maratoneja juoksevat ja läpeensä sliipatut kirjailijat kirjoittavat tylsiä kirjoja, ns. kevyen musiikin tekijät niin huonoa musiikkia, että esiintyjät ja kuuntelijat tarvitsevat vähintään metamfetamiinia lohdukkeeksi.
PoistaNäin aamutuimaan kuuntelen neljän oktaavin ihmeääntä, upeaa Yma Sumacia tai Amy Camus`ta: Wimoweh
PoistaSain äsken raapustettua jonkinlaisen sepustuksen Konstan Pylkkeröstä. Jäi ehkä hieman lyhyeksi, mutta karsin siitä osan pois.
Kiitos, Riku! Sopivan mittainen kirjoitus, ei ollenkaan lyhyt. Panin kirjoituksen eetteriin.
PoistaSivupalkista siis pääsee lukemaan Rikun kirjoituksen, joka onkin varsin ajankohtainen. Helsingin Sanomissa on sattumoisin juuri tänään Paavo Raution kolumni, jossa koko kirjoitus lepää Havukka-ahon ajattelijan päällä, tai siis ammentaa siitä voimansa. Tämä juuri on osoitus siitä, että teos on ikiaikainen klassikko.
Tuossa vielä linkki Paavo Raution pääkirjoituskolumniin:
Poistahttps://www.hs.fi/mielipide/art-2000005623604.html
Iines, taiteilijana itsekin (kuvat) tiedät varmaan mikä ero on eri ammatteja edustavien ihmisten välillä. Tarkkaan tutkiessa sen huomaa: mitään eroa ei välttämättä ole.
VastaaPoistaIhmisellä kuin ihmisellä voi olla jo syntyessään jokin ihmeellinen halu luoda jotain. Lapsista sen huomaa. He saattavat olla esim. innokkaita piirtäjiä jo "viivaa" paperille vedellessään, vaikka tulos olisi pelkkää sotkua, aikuisen mielestä. Ja he laulavat mielellään, Ja mitäs muuta leikit ovat kuin näyttelemistä. Leikitään kotia tai kauppaa tai lääkäriä. Kaksi tuolia peräkkäin, se kelpaa autosta tai junasta. Mielikuvitus on lapsena parhaimmillaan.
Jos lapselle annetaan mahdollisuus kasvattaa jotain itua itsessään, itu kasvaa ja voi kohota vaikka korkeaksi puuksi tai pensaaksi, joka leviää vuosi vuodelta. Isona hän voi jo haluta vaikka miksi. Veturinkuljettajaksi, lentäjäksi, tai niin, vaikkapa taiteilijaksi. Se, mikä hänestä tulee johtuu usein sattumasta tai olosuhteista. Jos, niin kuin sanot, Iines, jokin palo on pinnan alla, se saattaa vaikuttaa tulevaan ammattiin hyvinkin voimakkaasti.
Hyvä elämä ja tyytyväisyys oleviin asioihin voi aiheuttaa epävarmuutta. Monet seuraavat vanhempiensa ammattia, tai kuuntelevat mitä ammattia he suosittelevat. Ja huomaavat sitten olevansa ihan väärällä uralla. Mikään ei varmaan ole niin raskasta kuin tehdä jotain työtä, jota vihaa. Onneksi, jos on edes hiukan aloitekykyä, voi vaihtaa alaa missä elämänvaiheessa tahansa.
Nykyään on työt ja työttömyys fokuksessa. Siitä taistellaan ja riidellään. Jotkut valitsevat työttömyyden. Mitä se tarkoittaa? Sitä kannattaa miettiä. Raha ratkaisee. Ja jos ei raha ratkaise, voi tehdä mitä haluaa. Mutta toisten ihmisten kustannuksella eläminen, ei minusta ainakaan ole reilua, varsinkin, jos on työkykyinen. Sairaat ja vammaiset on eri juttu. Heitä pitää yhteiskunnan auttaa. Liikun vaarallisilla vesillä. Mutta jostain kuulin lauseen: Jokaisen terveen ihmisen pitäisi voida elättää oma itsensä. Mitä mieltä ollaan?
Haluaisin kovasti ymmärtää työttömyyttä, enkä suinkaan ole tässä kieltämässä sitä ja väittämässä, että kaikki työttömyys on laiskuutta.
VastaaPoistaMinun on kuitenkin rehellisesti sanottuna oikeasti vaikea ymmärtää pysyväisluonteista työttömyyttä jonkun terveen ja punaposkisen nuorehkon ihmisen kohdalla.
Kaikissa havaitsemissani työttömyystapauksissa ihminen on jättäytynyt sivuun koulutuksesta peruskoulun jälkeen. Ei ole kerta kaikkiaan viitsinyt opiskella, vaan on pyrkinyt töihin hanttihommiin. Eihän ns. hyviin töihin tietenkään pääse, jos ei ihmisellä ole piirun vertaa halua kehittää itseään ja hankkia koulutusta. On selvää, että järkevän ihmisen tulee ensin käydä toisen asteen koulutus läpi, ennen ensimmäistäkään töihinmenoa.
Minusta vähintään toisen asteen koulutus tulisi säätää pakolliseksi, siis lukio tai ammattillinen toinen aste. Siitä on sitten jokaisen on tie auki töihin ja tähtiin, jos halua on. Ei saa missään vaiheessa jättäytyä sosiaalitukien varaan, vaan niitä tulee varoa kuin ruttoa.
On hammasta purren mentävä vaikka sontaa lapioimaan - niin minä tekisin vieläkin, tai hoitamaan vanhuksia tai muuta, mitä tahansa, kunhan ei jää kotiin loikoilemaan ja pelailemaan ja laskemaan, kannattaako mennä töihin vai nostaa tukia. Aina kannattaa mennä, vaikka tukea saisi enemmän kuin palkkaa. On tyhmää ja lyhytnäköistä tyytä tukiin. Itseltä pitää vaatia, itseä pitää piiskata, ei elämässä helpolla kukaan pääse eikä ole päässyt. En tunne ihmistä, joka ei olisi joutunut muuttamaan töitten perässä paikkakuntaa. Työt eivät tule kotiovelle ovikelloa soittamaan.
Kun ns. hanttihommat ovat sitten niitä, joita automaation ja laman vuoksi vähennetään, seuraa hirveä parku ja vaatimus töitten järjestämisestä. Mieleen ei sitten tule, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Vaadin itseltäni paljon, ja siksi ehkä on vaikea ymmärtää, että joku suostuu työttömyyteen. Jotain on aina. En ota tähän mitään varausta. Aina löytyy jotakin.
Minusta meillä on liian hyvät tuet, jos se on totta, että töitä ei "kannata" aina vastaanottaa, koska tukia voi saada enemmän.
Kuvasin tuossa edellisessä kommentissani vain hiljaisia ajatuksiani, Liisu, enkä väitä niiden olevan totuuksia; ne ovat puhtaita tuntemuksiani asian tiimoilta.
VastaaPoistaMyönnän lisäksi hereästi, että minulla ei varmaan ole ns. isoa kuvaa työllisyystilanteesta - siis luvut tiedän toki, mutta en tunne asiaa kentältä käsin, työttömyyden ytimestä. Kaikki tuntemani ja tietämäni ovat töissä. Se uusperhekin, johon olen pariin kertaan viitannut, on nyt työllistynyt viidestä lapsestaan huolimatta.
Jaaha. Olin siis oikeilla jäljillä.
PoistaKolmannes työttömistä on yli 50-vuotiaita. Noin satatuhatta. Vuodesta 2007-2008 alkaen Suomessa on ollut useita massairtisanomisia ja iso joukko pienempiä, vain joitain satoja irtisanottu. Yhä niitä uutisia näkee, tosin viimeisen parin kolmen vuoden aikana vähemmän.
VastaaPoistaVaikka olisit kuinka koulutettu ja ammattitaitoinen hyvänsä, yli 50-vuotiaan on liki mahdotonta saada palkkatyötä. 40-vuotiaskin on jo vaikeuksissa.
Työttömyys on pysyvä ilmiö. Se ei poistu tai häviä mihinkään. Suomessa on ollut vain muutamia vuosia ns.täystyöllisyys. Työvoimasta oli työttömänä silloin noin 3-4%. Se oli 1980-lukua. Se ei enää koskaan palaa.
Aina joku tai jotkut ovat työttöminä, osat vaihtuvat. Nykypäivänä hyvinkin nopeasti ja äkillisesti. Voit pudota hyvinpalkatusta työstä ja asemasta. Se ei ole tavatonta. Se on normaalia, että hyvinkoulutetutkin ihmiset eivät saa pysyvää työpaikkaa. Varmojen työpaikkojen aikakausi on suurelta osin jo historiaa, mennyttä maailmaa. Ja hurjemmaksi vielä kiihtyy.
Soteuudistus mm uhkaa satojentuhansien sotealalla työskentelevien työpaikkoja ja työsuhteita. Opetus- ja koulutusaloillahan tämä on jo ollut käynnissä pidempään. Koulutusleikkausten seurauksena moni menetti työnsä.
Olen samaa mieltä Iineksen kanssa siinä mielessä, että jos jollekin tarjotaan työtä, hän ei ota sitä vastaan, "kun se ei ole minun alaani", tai joissain tapauksessa työtön laskee päässään kumpi on edullisempaa, elää työttömyysturvan varassa tai ottaa vastaan tarjottu työ.
PoistaSitä olen aina ihmetellyt, miksi joistain töistä maksetaan suurempaa palkkaa kuin jostain toisista. Minusta kaikki työt ovat yhtä tarpeellisia ja arvokkaita.
No, no, joku sanoo. Totta kai työ, jota varten on joutunut opiskelemaan monta vuotta on arvokkaampaa kuin joku muu, jota kaikki osaavat tehdä ja johon oppii vain jonkun kurssin käytyään.
Ei se niin ole, minusta. Suomi on siitä ihmeellinen maa, että opiskelu on kuin lahja. valtiolta. Sitä saa tehdä ilmaiseksi. Annetaan vielä opiskelurahaa, jolla voi ostaa ruokaa ja saa yösijan. Joillekin se ei riitä ja hän ottaa velkaa, jota valtiokin antaa, ja se on tietysti maksettava valmistumisen jälkeen takaisin. Ja jos onnistaa, pääsee paremmille palkoille kuin se, joka siivoaa tai tekee jotain muuta vähemmän arvostettua. Niin kuin nuo pienempi palkkaiset alat olisivat muka halveksittavia. Eivät ole. Ne ovat tarpeellisia. Ihan yhtä tarpeellisia kuin muutkin.
Anonyymi puhuu ihmisistä, joilla on hyvä työ, mutta jotka erotetaan, eli saavat potkut, kun työmäärä on vähentynyt tai firma mennyt konkurssiin. Ja jos on jo ikää kertynyt nuoruuden päälle, häntä ei huolita enää töihin, vaikka hän kuinka kovasti yrittäisi hakea uutta paikkaa itselleen. Ikärasismi on tosi asia. Joskus sekin, että odottaa lasta, saa työnantajan kuvittelemaan tulevat poissaolot, tilalle valitaan mies tai joku muu, joka vaikuttaa hyvältä työntekijältä. Näin vaan on, vaikkei saisi olla.
Tilanne voi olla tai tulla sellaiseksi, että työtä ei vain kertakaikkiaan oikeasti ole. Robotit ja muut keksityt vempeleet tekevät sen vähäisen työn, jota on vielä jäljellä. Robotit voidaan tehdä viisaammiksi kuin ihmiset. Ne eivät väsy eivätkä valita, Jos niille tehdään naurava suu, ne ovat aina iloisia.
Sellainen olisi minusta ihana näkymä, että kenenkään ei tarvitsisi enää käydä töissä. He saisivat viettää aikansa niin kuin ennen ruhtinaat ja paroonit, tai yleensä muinainen "herrasväki". Kyllä he tekemistä, itselleen mieleistä, keksisivät ja eläisivät onnellisina "omasta ajasta". Robotit palvelisivat heitä. Ja valtio maksaisi niille palkkaa, jonka ne tietysti luovuttaisivat isännilleen ja emännilleen. Heille itselleen riittäisi tietoisuus siitä, että ovat hyödyksi ja että heidät on tehty viisaiksi ja taitaviksi.
Mitä jos aloitettaisiin jo varovasti maksamaan valtion palkkaa, ei roboteille, vaan ihmisille itselleen. Joku sama summa, jolla tulee toimeen, annettaisiin jokaiselle kansalaiselle. Sitten sen summan lisäksi voisi kuka tahansa hankkia lisätuloja millä tahansa laillisella tavalla. Loppuisiko nurina. Ja kateus. Olisivatko ihmiset onnellisia. Sitä ei tiedä. Ihmiset on kummallisen ahneita ja raha kiiluu monen silmissä. Mutta kadehtimiseen ei olisi aihetta, sillä jokaisella on sama mahdollisuus, elää rikkaana tai hyvin toimeen tulevana tai elää tekemättä mitään. Valtio antaa leivän ja vesi on Suomessa hyvänlaatuista ja ainakin toistaiseksi ilmaista.
Anonyymi, ymmärrän hyvin syrjään työnnetyn yli viisikymppisen työttömän tilanteen. Sitä en edes kummastele, vaan totean vain: ihmistä on kohdeltu kuin vanhaa rukkasta ja vielä huonommin.
PoistaPuhun niistä nuorista ja terveistä, jotka eivät edes yritä. Olen nähnyt heitä ja heitä on oikeasti olemassa. Tämä näkyi jo koulussa, ei yritetty mitään, elettiin vain vapaa-aikaa varten.Ei harkittu jatkokoulutusta, vaan jos työtä ei tullut, jäätiin siihen, vaikka koulutuspaikkoja oli tarjolla vähän joka puolella.
Liisu, kaunis ihanne tuo, että jokaikinen saisi saman summan, jolla tulisi toimeen ja sitten saisi itse ansaita mitä ansaitsee.
PoistaMiten verot, eli mistä tuo kaikki ihanuus kustannettaisiin? Ja viitsisivätkö ihmiset käydä töissä, jos siitä ylimenevästä osasta olisi kova veroprogressio?
Siis en tiedä, mutta ajatus on kaunis ja hyvä.
Ano: "Suomessa on ollut vain muutamia vuosia ns. täystyöllisyys. Työvoimasta oli työttömänä silloin noin 3-4%. Se oli 1980-lukua. Se ei enää koskaan palaa."
PoistaOikeastihan "täystyöllisyys" vallitsi sitten koko 1900-luvun, jolloin työttömyysaste oli koko ajan alle 4 % (30-luvun lamaa lukuun ottamatta). Vasta 70-luvun puolivälissä se pompahti 8 %:iin ja 4 %:iin se putosi vasta ihan 80-luvun lopussa - kohotakseen sitten 90-luvun lamassa lähemmäs 20 %:ia.
Miksi työttömyysaste oli silloin niin matala, sitä anonyymi ei nuorena ihmisenä varmaan tiedä. No siksi, ettei silloin ollut näin kattavaa sosiaaliturvaa, vaan elääkseen oli pakko mennä vaikka hätäaputöihin. Ne olivat sen ajan työttömyysturvaa.
Tämä nykyinen systeemi on kyllä parempi ja inhimillisempi, vaikka se tietysti vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä.
Liisu: "Sitä olen aina ihmetellyt, miksi joistain töistä maksetaan suurempaa palkkaa kuin jostain toisista. Minusta kaikki työt ovat yhtä tarpeellisia ja arvokkaita."
Liisu ei kai ole vielä sisäistänyt markkinataloutta, jossa palkkoja ei suinkaan maksa valtio tai joku jumalallinen taho, vaan joku erilaisia työsuorituksia tarvitseva toimija, esim. yritys, sairaala tai liikelaitos.
Kysynnän ja tarjonnan laki, se on vastaus Liisun ihmettelyyn. Sosialismissa yritettiin Liisun mallia, mutta ei jostakin syystä toiminut.
Kannattaa katsoa Areenasta: Dokumenttiprojektin "Nokia Mobile".
VastaaPoistaKuka ja ketkä kärsivät aina huonoista johtajista, heikoista mielipuolisista johtajista? Ahneesta minäkeskeisyydestä, josta on seurauksena humaanin toiminnan ja luovuuden kuolema. Ihmisyyden kuolema. Ihmisten välisen yhteyden kuolema. Nämä mietteet ja kysymykset tulivat mieleeni katsottuani Nokia-dokumentin. Sopii pitkänperjaintain teemaan hyvin. Erinomaisen hyvin.
Ihan asian vierestä: hyvät johtajat ovat harvassa. Minulla on ollut vain yksi, peruskoulun rehtori Turussa. Jämäkkä, huolehti alaisistaan, piti koulussa kurin, sai kaikkien kunnioituksen, myös oppilaitten. - Useimmat rehtorit unohtavat opettajakuntansa..
PoistaHuonon johtamisen näkeminen Nokian romahduksen ainoana syynä vetää mutkia suoraksi aidon populismin hengessä.
PoistaMaailma muuttui ja Nokiassa sitä ei nähty riittävän selvästi. Ei ennustaminen ole niin helppoa kuin se jälkikäteen vaikuttaa. Tässä tapauksessa tiedän sen omastakin kokemuksesta.