28.4.2018

Antakaa lehmän olla lehmä!




Luin lehdestä tyttövauvasta, jolle haluttiin antaa nimi Ammu, suvussa vaikuttaneen  läänintaiteilijaesiäidin mukaan. Lapsi ehdittiin jo kastaa, mutta maistraatti ei hyväksynytkään nimeä. Vanhemmat ovat nyt viemässä asiaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Vanhempien nimenantoperusteet ovat hyvät - tunnettu esiäiti, joka itsekin rakasti nimeään. Vaan niin  ovat maistraatinkin. On päivänselvää, että lapsi saisi monessa tilanteessa ikävää huomiota osakseen lehmännimestään ja negatiivisen verbin imperatiivimuodosta. On eri asia olla aikuinen Ammu, arvostettu taiteilija, kuin lapsi-Ammu julmien lasten keskellä.

Eikö lapselle olla asettamassa kohtuuttoman raskasta taakkaa? Kantaa jo eläneen aikuisen ihmisen harvinaista nimeä ja  vanhempien omaa ihannetta omilla harteillaan? Miksi hän ei saisi aloittaa puhtaalta pöydältä, olla oma itsensä, irrallaan vanhempien mieltymyksistä ja maailmankuvasta? Kenties hän ajatteleekin varttuessaan eri tavalla kuin vanhemmat? Eipä olisi ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään kerta.

Toinen asia, joka tänään mietitytti, oli Yleisradion päätös hyllyttää suosittu lastenohjelma Herra Heinämäki, jota esittää mm. Heikki Salo Lato-orkestereineen. Perusteluna ohjelmakiellolle on se, että on rasistista esittää intiaania kantamalla päässään sulkapäähinettä. Hahmo on 20 vuotta vanha, ja pyörinyt kauan Ylen kanavilla. Nyt muuan henkilö pohjoisesta on suivaantunut lasten rakastamaan hahmoon, jota pitää rasistisena ja on kirjoittanut asiasta Twitteriin, josta Yle toiveeseen tarttui.. 


Kummallista. Olen luullut että rasismia ovat pahat ja virheelliset ajatukset ja oletukset etnisesti erilaisista ihmisistä. En ole tiennyt, että pelkkä päähineen käyttö onkin rasismia, ellei päähinettä kanna syntyperäinen intiaani. Samahan pätee saamenpukuunkin. Aina oppii uutta, näin vanhemmitenkin. 

Mietin myös sitä, että minulla on peltotöitä varten kesämökin naulakossa lippis, jossa on iso sulkalogo, intiaaninsulkalogo. Vieläköhän sen uskaltaa panna päähänsä? 

(Maalaus täältä.)

134 kommenttia:

  1. Joikaaminen on musiikkia, jota ulkopuolinen ei voi ymmärtää, joku väittäisi tyhmästi sen olevan ihan pakan pohjalta olevaa kansanmusiikkia.

    Ammu tai Ampu, lapsukaiset olisivat joka tapauksessa huutaneet: "Ampu tulee!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kuuluu lapsuuteen, erikoisten sanojen ja nimien vääntely. Jos kyseessä on nimi, asia kyllä pureskellaan loppuun saakka.

      Omassa alakoulussani oli muinoin Rusin siskokset. Heitä pilkattiin Rusinoiksi. Muistan vieläkin, miten tytöt silmin nähden häpesivät paikkakunnalla erikoista nimeään.

      On kyllä karhunpalvelus antaa lapselle kovin erottuva nimi, vaikka se vanhempaa itseään miellyttäisi. Lapsi ei ole aikuisen maailmankuvan jatke.

      Poista
    2. Vanhempien pyrkimysten vastustajille voisi toki puuskahtaa: "Älä ammu!"

      Varma Kosto Turunen oli kansanedustaja ja Esa Pakarisen bändin rumpali. - Melko ronski nimi, Aina Ammu Virtanen olisi sekin.

      Poista
    3. Miina Riipinen... muistan, olen kertonut tämän ennenkin... kun kirjoitti nimensä - Huom! kaunkirjoituksella - ja niin kuin se virallisesti pitää, sukunimi ensin... niin unohti ii-pilkut. Siitähän tuli sitten...
      Rupinen Muna.

      äsch, huono story. ja taas mennään navan alle niin että heilahtaa. et menis, mikko

      Poista
  2. Hieno postaus. Varmasti herättää keskustelua. Itse en siihen ehdi nyt, kun tuli yllättäen yks tapaaminen, joka vie minulta ajan ja tilan. Ehdin silti olla sitä mieltä että vanhemmille, jotka lapselleen (käsittääkseni tyttölapselle?) haluavat antaa Ammu tai Heluna -nimen, heidän pakaroitaan pitäisi piestä Koivuniemen Herralla. Sellaist 15 minuuttia. Tai ainakin saman verran mitä kestää kuunnella jääkärimarssi "Muistoja Pohjolasta".


    Mutta tänään tulee televisiosta, joka on ihme, koska sieltä tulee yleensä vain skeidaleffoja, huippu hyvä elokuva "Blow-up". Hesarin kriitikko Martta Kaukonen, jonka arvosteluihin en luota yhtään, antaa leffalle viisi (¤¤¤¤¤) tähteä, joka on maksimi. Joka on maksimimäärä. Minusta siinä siitä huolimatta on joko yksi tai kaksi tähteä liian vähän.

    Michelangelo Antonionin elokuvat ovat välillä vaikeita. Joitakin hänen ohjaamiaan elokuvia en ole pystynyt katsomaan nukahtamatta ("Ammatti: reportteri"), mutta tätä leffaa teille kyllä sydämestäni suosittelen. Se on aika katsojaystävällinenkin, sitä paitsi, koska on thrilleri. (Tai miten trilleri-sana nyt kirjoitetaankaan?) Välillä elokuva sortuu naiiviuteen - etenkin kun kuvaa Lontoon yöelämän humuja. Mutta niinhän tämä meidänkin elämä välillä on hirveän naiivia, eikö totta? Ja vaikka siitä huolimatta että tuon rainan - ja huomautan teille että nämä ovat omia ajatuksiani, en ole lukenut niitä mistään - pystyy katsomaan jänskärinä, eli rikoselokuvana, tärkeintä sittenkin on se kaikki, mitä ei näytetä. Ite joudut kuvittelee asioita. Se on syntisen ihanaa! Samalla lailla kun tuo loppukohtaus - joka on, ja syystä, ehta klassikko: tennispelaajat pelaavat tennistä ilman palloa. Ja katsojat ovat katsovinaan, päitään edestakaisin siirrellen, miten pallo pomppii. Tämä päähenkilö-valokuvaaja katsoo sitä ja ihmettelee, ei ole varma aisteistaan. Tai mistään. Mutta kun tämä tennismatsi äkkiä pysähtyy siihen että pallo (jota siis ei ole olemassakaan) pomppii aitojen yli tämän valokuvaajan jalkoihin. Hän on ihan hämillään. Koska ne pelaajat tuijottavat häntä. Ja kaikki katsojatkin tuijottavat häntä. Sitten hän... empien... poimii sen pallon (jota siis ei ole olemassakaan) siltä nurmikolta ja heittää sen takaisin tenniskentälle. Jossa pelaajat - huojentuneina - alkavat taas sitä mailoillaan pompottaa.

    Minusta tuo kohtaus, jonka tässä ylimalkaisesti selitin, pitää sisällään valtavaa symboliikkaa. - Koko Elämän.


    Iines, palaan blogikirjoituksesi aiheisiin ensiviikolla, nyt olin näin tyly,kun en ehdi muuta. - Näkemisiin, mämminkäiseni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen muinoin nähnyt Blow upin, mutta muistan kokeneeni sen hieman vieraana. Minua ei oikeastaan kiinnostanut Lontoon huumehuuruisen hippiajan ihmisten toilailut, se oli vierasta maailmaa, en saanut siihen otetta. Olin aika romanttinen tuohon aikaan ja etsin selkeyttä ja varmuutta elämääni.

      Vaan sinä, mikis, kuvaat elokuvaa kiinnostavasti, etenkin tuota loppua, jonka olin unohtanut. Kenties siinä on jokin syvempi sanoma.

      Poista
    2. Kauan aikaa sitten olen minäkin nähnyt tuon elokuvan. Paitsi ajan kuvaa, siinä tutkaillaan muistaakseni esim. kuvan ja todellisuuden suhdetta.

      Poista
    3. Siinä on syvempi merkitys. Pintatasolla se on ahdistava rikosjännäri a'la Hitchcock. Jonka elokuvista minä taas en pidä en pidä oikeastaan yhtään. - Makumme meillä omamme on kaikilla, eikös vaan?

      Eikä tuo Blow up mikään hirveän suuri ja merkittävä elokuva ole. Innostuin ehkä liikaa. Kun televisiosta moneen viikkoon ei ole tullut yhtään hyvää elokuvaa, karmeeta paskaa vaan. - En minä tiedä minkä takia näin on? Olenko minä itse pudonnut nykyajan junasta (AUTSC OHOH AU POMS PAM POKS)... Tykkääkö nykyihmiset katsella jotain Bigh Brothereita tai mitä nämä nyt on? Eikä fellineitä eikä bergmanneja... Varmaan se nyt on näin. (poistuu katsomaan merikotkaa joka asuu puuhun rakennetussa pesässä Virossa. ja jolla on pienen pieni poikanen. isäkotkankin kerran näin kun kävi äitiä tervehtimässä. ja toi heille kalan)

      Poista
    4. Televisiosta tulee nykyään karmeata sontaa, sanon minäkin. Usealla kanavalla huudetaan, kiljutaan, meuhkataan, typerehditään, kikatetaan, pullistellaan, paneskellaan, mennään naimisiin, hössötetään, kiirehditään tuli perseen alla samankaltaisissa visailuissa ja ”tosi”-tv-viritelmissä. Hyviä elokuvia tulee harvoin, eniten esitetään toimintaräiskeitä, jopa useita samanaikaisesti rinnakkaiskanavilla. Kunpa saisin Areenan televisiooni. En halua katsoa elokuvia tabletilta tai sylissä olevalta läppäriltä.

      Poista
    5. Minä olen tähän asti pitänyt kaikkein huonompana näkemänäni Vuorisen kirjasta tehtyä elokuvaa Juoppohullun päiväkirjasta. Kirjasta kyllä tykkäsin omassa lajissaan. Eilen meni huonommaksi, Luokkakokous I oli huonointa koskaan näkemääni. Miksihän nuorempi polvi siitä niin kovin tykkäsi? - Asteikon alapuolelta, tekijöiltä filmikamerat pois, kirjoittajalta...pois!

      Poista
    6. Enkä malta olla mainitsematta, että edelleenkin Huutokauppakeisari on kaikkein huonointa näkemääni. Vanhoja Dronningholmin hillopurkkeja myy ja ihmiset sen kun ostaa, koska julkisuus on niin ihanaa. Tylssää, erittäin tylsää, kaikkin tylsintä näkemääni. Enää ikinä ei ole tarvetta katsoa.

      Poista
    7. Huutokauppakeisari oli alkuun, ennen kuin Neloskanava "keksi" sen, aito huutokauppaohjelma. Minähän intohimoisena vanhaintavarainystävänä ja maaseudun huutokaupoissa kävijänä seurasin sitä silloin. Paljon roskaa, kuten aina huutokaupoissa, mutta myös hauskoja esineitä ja joitain harvinaisuuksiakin. Nyt kun ohjelma tuotteistettiin käsikirjoittamalla ja pantiin julkkuja mukaan, se on vailla viehätystä.

      Poista
    8. Verbaalisesti kyvyttömiä ihmisiä ja se yks, joka kunnostaa Dronningholm-muovipurkkien metallisankoja.

      Poista
    9. Sitä paitti Hitchcockin ihailijoihin kuulun ehdottomasti. "Jännitystä joka makuun, Alfie antaa siitä takuun."

      Poista
  3. " ... Vuorisen kirjasta tehtyä elokuvaa Juoppohullun päiväkirjasta. ..."

    Siis kirja oli pirun hauska kun sitä luki 30 -sivua, mutta kun luki enemmän, siihen kyllästyi kun se koko ajan toisti itseään. Kun samaa vitsiä jauhetaan moneen kertaan (... mutta niinhän sinäkin mikis teet. että älä mölise. "no en minä mitään valitakaan". No siitä huolimatta älä mölise. "e.") Elokuvaviritys ko. kirjasta oli.... heheh heheh.... oli kyllä hirveintä humbuugia mitä suomalainen kameraryhmä IKINÄ on aikaiseksi saanut. Huh, huh! Sen rinnalla "Luokkakous 1:lle" elokuvalle pitäisi antaa ainakin 12 viiva 24 Oscaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiseksi huvittavin kohtaus - olikohan tämän leffan nimi "Kievarissa kummittelee"... oli mikä oli, niin siinä sankari Tapio Rautalapio lyö rosvoa leukaan ja rosvo lentää selälleen ja sanoo "ou, ou, ou". - Mikäs tässä sitten niin huvittavaa oli, mikis? No kun katsoo sitä kohtausta, vaikka kuinka hidastetusti tahansa, niin se Tapsan isku menee noin 1/2 metriä ohi sen rosvon leukaperien, höh. Eli ilmeisesti tuulivoimasta se konna kaatuuu ja alkaa valittaa "ou, ou, ou".

      Poista
    2. Jumalauta, tässä maassa ei pilkata Lapio Rautatavaraa!

      No ehkä Juoppohullut tekijät olivat huonompia, mutta en minä antaisi Akatemian jäsenenä Luokkakokoukselle ihan noin montaa Oscaria. - Pari ehkä, toinen puvustukselle alastomuuskohtauksissa ja toinen elokuva-avustajan tuuraajan sairaslomasta.

      Poista
    3. Rautavaara ei ehkä osanut näytellä lainkaan, mutta hän oli oikeasti sankari! Jos puoli metriä olisi ohi lyönyt, minäkin olisin ihan kunnioituksesta kaatunut.

      Poista
    4. Kemppisellä jouduin muuten mitä ilmeisimminkin sensuroiduksi. Vastasin yhteen kommenttiin, että Merilehmän sohvalla kääntyminen kuului alakertaan.

      Poista
    5. kummituskievari


      KUMMITUSKIEVARI
      Suomi 1954

      Ohjaus: Lasse Pöysti
      Käsikirjoitus: Kaarlo Nuorvala
      Tuotanto: Mauno Mäkelä / Fennada-Filmi Oy
      Pääosissa: Tapio Rautavaara, Tuija Halonen

      1 tunti 11 minuuttia

      Kummituskievari on erinomainen esimerkki siitä, mikä oli vialla monissa 1950-luvun kotimaisessa elokuvassa. Kolmen suuren valmistajan välinen kilpailu oli johtanut siihen, että leffoja tehtiin liukuhihnalta. Mitä Suomen Filmiteollisuus teki ensin, sitä Suomi-Filmi ja myöhemmin Fennada-Filmi perässä. SF:n ”lanseerattua” rillumarei-elokuvat ja tällaiset olemattoman juonen, mutta tuttujen kasvojen ja parin laulun ympärille rakennetut komediat, Suomi-Filmi meni ja teki käsittämättömän huonon Rengasmatkan ja uuden Ryhmyn ja Romppaisen, Fennada-Filmi puolestaan Salakuljettajan laulun ja Kummituskievarin kaltaisia riisutun mallin elokuvia.

      Riisuttu Kummituskievari on vain käsikirjoituksensa osalta. Kuulemma elokuva tehtiin vain siksi, koska Fennadan studio olisi muuten jäänyt tyhjilleen hetkeksi aikaa. Kaarlo Nuorvala laati kiireesti käsikirjoituksen, jonka Lasse Pöysti tuli ohjaamaan. Pöysti, joka ohjasi elokuvia vain Fennadalle, kun oli pari vuotta aiemmin tehnyt vastaavanlaisen Salakuljettajan laulun, jonka pääosassa nähty Tapio Rautavaara tuli Kummituskievarinkin pääosaan.

      etc etc etc

      (panee tämän linkin kiinni koska linkit eivät keskustele meidän kanssa, kuulema. no, pitäköön monologia sitten itsensä kanssa. eli "monologisoikoon"...)

      Ei minulla mitään tärkeää. Juniorijunnut voittivat äsksen jääkiekkolätkässä kuldamitallid. Käytännössä se tarkoittaa sitä että meillä muutaman vuoden päästä on taas leegio NHL-miljonäärejä. Joilla on nätteja tyttöystäviä, mm. Miss Peräseinäjoki. Ja Miss Kuuma/Kalsu/Kiipu. Missään nimessä ammattijääkiekkoilijoita ja heidän tulojaan en kadehdi - eihän ne taalat minulta pois ole. Tuo heidän uransa on niin vaikea, ja onnistuu vain yhdeltä/kahdelta tuhannesta yrittäjästä. (Lotosta melkein yhtä helposti saat 7 oikein. Mitä et tietenkään ikinä saa.) Räikköset ja Häkkiset ja nämä kiekkosankarit sitä paitsi tuovat Suomelle sellaista tunnettavuutta ja Gloriaa, mitä ette välttämättä tajua. (Koska olette Kääpäienien tasoisia idiootteja.) Suurin osa maapallon ihmisistä - ja heitä muuten on kamalasti! - eivät ole kiinnostuneet Jacques Derridasta, hänen kauniskielisestä mongerruksestaan... josta tuskin rakas ex-ystäväni Rauno Räsänenkään ei saisi mitään tolkkua! Vaikka kuinka yrittäisi pää kallellaan miettiä.

      Eivät ihmiset ole monimutkaisia olioita! Ei, he ovat paljon monimutkaisempia.

      Poista
    6. Ps. Rikun kommentit naurattavat mua aina! Tai ainakin melkeinmelkeinmelkein aina. Vittu kun ovat hauskoja!

      Jos Hemmi-tädin kuullen sanoi ruman (niin kuin se sanotaan), Hemmi otti niskasta kiinni ja pesi suun Mäntysuovalla. - Pari kertaa mulle näin tapahtui. Sitten opin. (lähtee nyt pesee hampaansa Pepsodentilla. kun yö tulee. ja nukkumatti kans kohta. ja se tuskin tykkää tyypeistä joiden henki haisee vanhalle... yäk... oluelle)

      https://www.youtube.com/watch?v=YKaRsADTEfc&t=63s

      Poista
    7. Minua voi kyllä, mutta Jumalauta, näillä lakeuksilla ei, jumalauta, pilkata Nukkumattia. Isänmaata Pohjan perukoilla ei mikään auta paitsi Nukkumatti tai puuhun sitominen.

      Poista
  4. " ... ruman sanan ..."

    (Latojan lisäys)

    VastaaPoista
  5. Kun lukee suomalaisten elämäkertoja, tajuaa kuinka pieni tämä maa on ja kuinka pieniä sen piirit. Kulttuuritekemisen piirit vielä pienempiä. Aika hauskaa minusta on, kun Dave Lindholm kertoo von Baghin dokumentissa faijansa ostaneen hänelle ensimmäisen kitaran "family friendiltä", Huuhaa Innaselta, maksoi sataviisikymppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsövkövskin Joutsenlampi on paras tässä Martti-sedän kunnioituksessa Mouhijärvelle.

      "Homma oli tasaraha niin!"

      Poista
  6. Tämä paras Tabu On:

    https://www.youtube.com/watch?v=FrrWGTD7v0w&t=20s

    VastaaPoista
  7. Inkkari-keississä on kyse kai ns. kulttuurisesta omimisesta eli vähemmistön riistosta – mutta koska koko käsite on lainattu jenkeistä, niin eikö sen käyttäminen meillä ole myös kulttuurista omimista?

    Joka tapauksessa siinä on meilläkin ylitetty typeryyden raja jo kirkkaasti. Käytännössä esim. kristitty kirjailija ei voi kirjoittaa kuin kristityn näkökulmasta, länsimainen taiteilija ei voi maalata kuin länsimaisia aiheita ja suomalainen pop-laulaja lauleskella vain kotimaisia iskelmiä.

    Toistaiseksi tämä ei tietääkseni toimi toisinpäin eli vain ja ainostaan länsimaalainen kristitty voi syyllistyä tähän syntiin. Öhöm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee. Puhumme intiaaneista vähemmistöryhmänä, vaikka heitä on lähes 70 miljoonaa. Muslimejakin käsitellään meillä myös vähemmistöryhmänä, vaikka luotettavien ja Ylenkin esittelemien ennusteiden mukaan muslimien määrä ylittää kristittyjen määrän muutaman seuraavan vuosikymmenen kuluessa: islamista tulee maailman valtauskonto.

      En aina ymmärrä sitä puhetta, että tännetulijat olisivat ”vähemmistöä”. Eikö tällaisia asioita tulisi tarkistella globaalisti eikä ahtaan kansallisesti? Globaalista perspektiivistä me suomalaiset olemme vähemmistöä, eivät muslimit.

      Poista
  8. Vuoden 2025 esikouluryhmä: Ammu, Hirnu, Hauku, Röhki, Kilju, Määi, Mauu, Mouru, Kieu, Kotkota, Kvaaku, Viserrä, Karju, Ärjy ja Pieri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöisiä nimiä muuten ei uutisen mukaan hyväksytty Suomessa Ammun lisäksi vuonna 2016. Ensin poikien nimet, sitten tyttöjen:

      Saurus
      Soulio
      Rontti
      Lexx
      Jubileum
      Rolandaxis
      S.
      Haades
      Moolok
      KingJames
      Southerncross
      Lyricpoet
      Karhukuningas
      Greed
      Pasintero

      Toisaa
      Ravenheart
      Hukka.

      Poista
  9. On se kumma ettei saa enää nauraa inkkareillekaan. Tai siis kalpeanaamalle, joka on punannut pärstänsä. Se kun on niin viatonta ja kyllä aina loukata saa ja muuta pahaa tehdä, jos vain on sivistymätön suomalainen. Ja sitten ihmetellään mitä ne meistä ajattelee.

    VastaaPoista
  10. Linkin videossa oleva kehitysvammainen on todennut, että vasta sitten hän kehitysvammaisena on tasa-arvoinen muiden ihmisten kanssa, kun hänelle uskalletaan nauraa kuten terveillekin ihmisille:

    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/09/11/sisko-ja-sen-veli-vammaiset-treffit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran korjaan, että ilmeisesti ei saakaan enää sanoa ”kehitysvammainen”. Noh, sanotaan sitten, että cp-vammainen, joka on vieraskielisyydessään peittävmpi ilmaisu, eufemismi.

      Juuri muuten törmäsin termiin ”kehittyvä maa” pro ”kehitysmaa”. Ettäs tämänkin tiedätte.

      Poista
    2. Tuossa ohjelmassa vammaiselle sai siis nauraa vapaasti kuten täysin terveillekin saa. Ohjelma sai tällaista palautetta Ylen mukaan:

      "Sisko ja sen veli -sarjan kolmas jakso on saanut Vammaisjärjestö Kynnys Ry:n palkinnon, kunniamaininnan ja lehdistöpalkinnon Montreaux´n Kultainen Ruusu -kilpailussa sekä Invalidiliiton kunniakämmenen vuoden 1986 parhaasta vammaisaiheisesta ohjelmasta. Jakso voitti myös ylivoimaisesti Nairobissa syyskuussa 1992 järjestetyn Rehabilitation Internationalin vammaisuutta käsittelevän filmikilpailun."

      Poista
  11. Tuntui ikävältä kun yks mies sanoi vaimostaan, joka on nyt vain vähän lihahtanut: "Senkin lehmä! ", kun vaimo yritti kiskoa häntä aamupuolella yötä nukkumaan kotiin omaan sänkyynsä. Keräsin rohkeuteni ja uskalsin hihkaista miehelle: "Senkin sonni!". Hukkaan meni. Sinne se äijä jäi rellestelemään, kun muu seurue, mekin siinä mukana, lähti tilailemaan takseja. Vahtimestari hoiti varmaan loput. Tätä tapausta en olisi enää muistanut, mutt kun äiti oli säästänyt kaikki mun kirjeet joita olin kotiin lähettänyt maailmalle lähdettyäni. (Että olin uskaltanutkin kertoa kotiväelle kaikki hyvät ja huonot asiat, kummastuttaa. Ne on nyt paksussa kansiossa, ja niitä on hassu lukea, kun käy ilmi, miten naiivi ja "kirkasotsainen" olen ollut (ja olen ehkä vieläkin). Maailma on ollut suuri seikkailu (ja sekin on sitä ehkä vieläkin). Tapahtumat tapahtuvat kysymättä lupaa. Katselen niitä kuin katsoisin Kettua tms. saksalaista sarjaa. Tai jotain elokuvaa. Mun ei tarvi tehdä mitään. Mutta koko ajan tapahtuu jotain. Nytkin. Tälläkin hetkellä. Ssh,hiljaa. Kuuntelen. - Kaikilla varmaan sama juttu. Aina ei vain huomaa. Ei hetkeä, jolloin ei jotain tapahtuisi. Ja mitä kulisseissa tapahtuu, se on sitten taas jo eri juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hukkaan meni siinä mielessäkin, että "sonni" on kyllä miehelle enemmän kehumista kuin haukkumista. Parempia olisivat olleet esim. pässi, porsas, sika, ruuna, rotta, rupikonna, laiskiainen tai oranki.

      Oranki on tosin hyvin sympaattinen eläin, mutta muistuttaa aika tavalla juuri herännyttä kankkusessa kärvistelevää pelastusarmeijan majuria.

      Poista
    2. Niinpä onkin, Tapsa! Jonkun sonni, voi olla jonkun toisen onni.
      Mutta yleensä jos kohtelee huonosti vaimoaan vieläpä toisten ihmisten läsnäollessa, se herättää suuttumusta sen vaimon puolesta, ainakin minussa. - Eipä sen paremmalta tosin tunnu, jos vaimo räksyttää miehelleen samassa tilanteessa. Ja oon minä nähnyt oikeaa tappeluakin aviopuolisoiden välillä julkisessa tilaisuudessa. Sitä yleensä seurataan suurella mielenkiinnolla kauhistunut (tai vahingoniloinen) ilme kasvoilla.

      Kaksi miestä tunnen, joilla on tapana kehua vaimoaan julkisesti. Toinen saattaa sanoa: "Tämä tässä on minun rakas vaimoni", kun pitää esitellä. Se on harvinaista. Toinen mies kehuu vilpittömästi vaimoaan, kuinka taitava tämä on milloin missäkin asiassa.

      Mutta kyllä sellaistakin on tapahtunut, että kaikki ovat kauhuissaan, kun mies on kirjailija ja osaa hienosti vetää suuria linjoja ja johtaa keskustelua syvällisiin asioihin ja hänellä on kotkottava vaimo. Kyllä siinä myötätunnolla on kysyntää. Ja se jää vaivaamaan mieltä.

      Poista
    3. PS. Ihmiset on suloisia. Ja niin kuin Iines sanoo: "Antakaa lehmän olla lehmä!"

      Poista
    4. Kyllä tuo miehen lehmä-kommentti vaimosta on kauhean ruma. Eikä sitä selitä humalatila millään tavoin, siellä sieltä miehen sisimmästä se jollain tavalla kumpusi. Luulen, että se jää vaimon mieleen hiertämään ikuisiksi ajoiksi. Tuommoisille nimittelijöille pitäisi suunnata napakka potku sinne nivusiin, jos siellä nyt yleensä mitään on.

      Poista
    5. Mutta sitä minä olen ihmetellyt koko ikäni, että minkä takia myös ne fiksut sivistyneet naiset ottavat miehikseen melkein aina tuollaisia torveloita?

      Vaikka tarjolla olisi hiljaisia, älykkäitä ja sydämen sivistystä omaavia miehiä, niin niihin ei edes vilkaista, vaan kuolataan isojen ja rehvakkaiden karjujen perään.

      Siksi varmaan, että biologia on väkevämpi voima kuin psykologia.

      Poista
    6. Näin se menee. Toinen vaihtoehto on se, ettei nainen saa parempaa. Ne hiljaisesti sivistyneet ja ihanat miehet vilkuilevat monesti missityyppien perään eivätkä osaa hakea vertaistaan seuraa vähän vaatimattomampien naisten joukosta.

      Monelle on lisäksi tärkeintä, että pääsee naimisiin tai ylipäänsä saa miehen, oli tämä millanen tossukka tahansa.

      Poista
    7. Vaikka olen miettinyt asiaa jo yli minuutin, ei tule mieleeni yhtään sekä hiljaista että sivistynyttä miestä, jolla olisi missipuoliso?

      Poista
    8. Tuleeko sinulle mieleen yhtään hiljaista ja sivistynyttä miestä?

      Poista
    9. Siis totta puhuen puhun omista havainnostani, siitä mitä olen nähnyt ja lukenut. Enkä puhu vaikka Arthur Milleristä ja Marilyn Monroesta, koska kyseessä oli kaksi ns. kuuluisuutta.

      Viittaan myös peräkammaripoikiin, mammanpoikiin, joiden fantasioihin olen törmännyt. Aina se on joku muodollisesti pätevä misukka, jonka korvien välillä ei ole väliä. Tai siis on niin, että siellä ei tarvita muuta kuin tuulitunneli.

      Poista
    10. Eräs nuori nainen, jonka mieskaverit vaihtuivat tiheässä tahdissa, vastasi, kun olin juuri ihaillut hänen uusintaan, että onpa miellyttävä ja sivistynyt, kohtelias mies, että eipä ole enää. Nyt on parempi.
      - No, mikäs edellisessä oli vikana? Minusta se oli hyvä tyyppi!
      - Vai hyvä! Et usko, miten TYLSÄ ihminen voi olla! Sen kanssa oli kuin olisi kävellyt Saharan erämaassa.

      Poista
  12. Tuosta sivupalkkini uusimmasta Viikolla luetuista sanon sen verran, että uutinen maahanmuuttajaoppilaiden suomen kielen puutteellisesta taidosta opintojen estäjänä on aamun Hesarista ja aika mielenkiintoinen.

    Uutista on käsittääkseni hieman muokattu, mutta aamuvarhaisella siinä sanottiin selvästi, että huonoa suomen kielen taitoa tulisi maahanmuuttajalapsilla katsoa läpi sormien, koska oppilaat pärjäävät huonommin. Toisin sanoen suomen kieli tulisi arvostella löyhästi ja antaa oppilaille anteeksi se, ettei kieltä osata kunnolla.

    Meinasin tuolilta tipahtaa. Eikö oikea lääke olisi nyt kerta kaikkiaan opettaa ja vaatia se kunnon kielitaito kakilta oppilailta tasa-arvoisesti? Se on nimenomaan lapsilta itseltään pois, jos asiassa lepsuillaan, ja annetaan se kuva, että kielellä ei ole väliä uudessa kotimaassa.

    Helsingin koulutoimi on päässyt nyt lyhytnäköisyydellään yllättämään vielä pahemmin kuin hallituksen toimenpiteet.

    VastaaPoista
  13. Lehdestä luin juuri huutokauppaylipääjohtaja ja korkeamman julkkukeisari Palsanmäen tappelusta. Arveluni siitä, että kyse olisi ollut vanhojen sillimuovipurkkien kaupan aiheuttamasta kiistasta, ei yksiselitteisesti pidä paikkaansa. Ilman omantunnon tuskia voi ylihuutokaupasta edelleen ostaa käytetyt muovipurkit ja muut arvotavarat.

    VastaaPoista
  14. Palsanmäen tapauksesta en tiedä syitä enkä seurauksia, mutta uskon hyvin, että tyyppi on hiiltyväistä sorttia etenkin kännipäissään.

    Sen sijaan Sauli Niinistön muotokuvasta minulla on mielipide: se on kerrassaan hieno ja monisärmäinen, houkuttaa viipymään ja tutkailemaan. Tämmöisestä pidän!

    Tosin luulin ensin sitä velmumaista ponihahmoa korvan kohdalla Donald Trumpiksi, jolta se kaukaa katsottuna näyttää. Onkohan taiteilija tarkoittanut niin?

    Kunpa näkisi jokaisen palasen selkeästi suurempana. Ehkä jonkin lehtikuvan voisi itse tulostaa ja katsoa rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehdestä jonkun epäselvän kuvan näin taulusta, vaikutti ihan hienolta. Ponin kuva oli varmaan taiteilijan ajattelutoimintaa ja sellainen ei kiinnosta ketään. Muotokuvista lempparini on Rafael Wardin maalaama keltatautinen Halonen.

      Poista
    2. Klassisella muotokuvalla on aina sijansa, nykyäänkin. Taitavassa muotokuvassa on ulottuvuuksia enemmän kuin huomaakaan. Ilmeet, tapa olla ja kantaa itseään - kyllä ne puhuvat omaa kieltään kuvattavasta. Mosaiikkityö voi hajottaa kuvattavan, jos se on kovin abstraktinen. Jotenkin tämä Niinistön muotokuva kertoo siitäkin, että kuvattava haluaa olla kaikille mieleen eikä lopulta paljasta itseään. Minusta tämä on aitoa Niinistöä, ja maalaus on siksi osuva ja kiinnostava.

      Halosen kuvasta en pidä siksi, että se ei vastaa Halosen voimakasta persoonaa. Siinä kuvattava haihtuu maisemaan kuin astraaliolento. Niinhän Halonen ei tehnyt.

      Poista
    3. Yleisesti en muotokuvista välitä. Jossain kun niitä näkee seinärivillisen, ei tee mieli katsella. Muotokuvamaalaukset ovat mennyttä aikaa jopa presidenteille. Heh, joku hallintoneuvoston puheenjohtaja vuodelta kakskytkuus tai aikoja sitten mitättömyyteensä unohdettu poliitikko luuli moisella saavuttavansa kuolemattomuuden.

      Poista
    4. Kun katselin Hesarista pressojen muotokuvakavalkaadia Ståhlbergista Niinistöön, mieleeni nousi epäkorrekti ajatus. (Yritin kyllä hätistellä sitä pois, mutta ei se häipynyt.)

      Nimittäin tuota noin olen joskus nähnyt kuvan, jossa mielipuolisuuden yöhön vajonneen merkkihenkilön käsialaa verrataan eri aikoina: ja siitä näkee selvästi, milloin kohteen psyykkinen terveys alkaa horjua ja viimein romahtaa.

      Pressakuvien perusteella esittäisin tieteellisenä totuutena, että pientä horjumista yhteiskunnan henkisessä terveydessä on havaittavissa jo Manun ja Maran aikana – mutta Tartsan aikana romahdus on jo tapahtunut.

      Diagnoosi: Niinistön potretti kuvastaa yhteiskuntamme pirstomielisyyttä.

      Poista
    5. Niin kuvastaakin, osuvasti sanottu, Tapsa! Taiteilijoilla on edelleen tapana pirstoa kokonaisuudet pieniksi paloiksi ja tarjoilla niitä sitten teostensa "kokijalle".

      Tähän pienimis- ja halkomisilmiöön kiinnitti ensimmäiseä huomiota äidinkielen opettajien ohjaajani jo useita vuosia sitten. Tunnistin ohjaajan kuvaaman ilmiön silloisista aikakauslehdistä ja myös sanomalehdistä. Asioita ja uutisia ei tarjoiltu eikä tarjoilla nytkään kokonaisuuksina eikä ilman esipuheita. Koko juttu annostellaan lukijoille sopivan kokoisina haukkapaloina.

      Jos avaa vaikka naistenlehden, sieltä on turha hakea laajaa tai syvällistä perinpohjaista artikkelia. Ei, sivut täyttyvät erilaisista pikkujutuista, joita voi olla useita pikkulaatikoita samalla aukeamalla.

      Samaa ideaa toteutetaan taiteessakin: lukija hätkäytetään shokkiefektteillä ja kokonaisuus rikotaan paloiksi, "koska maailmakin on rikki". Olen useasti sanonut kaipaavani eheytystä, sitä että taiteilija repimisen sijaan tarjoaisi vaihtoehtoja. Ei nykyihminen niitä purematta nielisi, vaan arvioisi kyllä lukemaansa ja näkemäänsä vähemmälläkin pirstomisella.

      Minusta Niinistön muotokuva on äärimmäisen rehellinen tälle "pirstomieliselle" ajalle, niin kuin sanot, Tapsa. Se on kiinnostava avain ei niinkään Niinistön persoonaan, vaan taiteilijoitten itsensä. Tämäkin on aikamme piirre: minä itte ja mun tekemiseni, mun ideologiani, jota välitän taiteeni kautta. Siinä vaan jää kuvauksen kohde helposti sivuosaan.

      Poista
    6. Katselen parhaillaan Hesarin pressakavalkadia. Manusta alkaen tulkinta on luovutettu taiteilijalle, sitä ennen presidentit loivat kuvaa itse itsestään. Useimmissa kamalaa pönötystä, Risto Rytillä taisi olla peräpukamat kipeänä ja Urkki loi itsestään kuvaa rentona kansanmiehenä, jollainen hän ei ollut vähääkään.

      Poista
    7. Kekkosen synnyinkodin, Lepikon torpan, kuvista pyyhittiin savupiippu pois, koska hän oli kansanmies ja savupirtissä syntynyt. Heh, itellään ei ollut savupiippua, savua oli päässään.

      Poista
    8. Taidekriitikot ovat kai olleet vähän nihkeinä Niinistön muotokuvan suhteen. Samaa mieltä olen osittain, taiteilijoiden kykenemättömyys ajatuksiin näkyy siinä turhan selvästi. Hieno oli joku näkemäni piirros, jossa Niinistä seisoi Suomen kartan päällä tutti kädessään.

      Poista
    9. Kriitikot ovat tosiaan olleet nihkeitä, samoin ns. suuri yleisö. Luulen, että teosta ylistävät kritiikittä ne, jotka puhuvat taiteen "monimuotoisuudesta".

      Poista
    10. Niin tai näin, taiteilijoiden pitää saada yrittää, sitä varten heitä on. Kaikki eivät voi, eikä heidän pidä, olla Akseli Gullin-Killillään.

      Poista
  15. Itse kerään presidentinkuvia vain $ seteleistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta olisi hyvä idea panna kaikki Suomen presidentit hyyskän seinälle riviin pieniin kehystettyihin lasipäällysteisiin tauluihin. Istunnon aikana lapsetkin voisivat niitä sitten päähänsä tankata. (Samaa oppimisideaa voi muuten soveltaa vaikka puitten nimien oppimiseen, tai kasvien.)

      Poista
    2. Yhdessä paikassa, jossa on presidenttien kuvia, Paasikivi, Ståhlberg, Kallio ja joitain muita, olen nuoremmilta tenttaillut heidän nimiään. Yksikään ei ole tainnut yhtäkään tunnistaa ja kokelaissani on ollut joukossa ihan fiksun tuntuisia. En ole voinut siirtyä seuraavalle tasolle ja kysyä pääministeri Linkomiestä.

      "Tykkääksä musta?", kysyi poika tytöltä. - "Emmätiijjä, kato googlesta!"

      Poista
    3. Tuossa on ollut selviä pedagogisia heikkouksia. Toimii vain, jos kuvassa lukee presidentin nimi suurin kirjaimin, miel. koko nimi tyyliin Juho Kusti Paasikivi. Ja jos oppimistapahtumasta tekisi täydellisen, alariviin pantaisiin sikin sokin puolisoitten kuvat, ja jokaisen hyyskässä kävijän pitäisi yhdistää oikeat parit. Puolisoitten nimet olisivat kuvan perspuolella.

      Poista
    4. Kyllä, kyllä, ja viittaus oikeaan internet-sivuun ja varmuuden vuoksi vielä oikeat hakusanat googleen.

      Poista
    5. Kyllä nykyisin on helppo elää. Jos ei tiedä jotain, voi katsoa Googlesta: Google se on minun käsikassarani. Viimeksi tänään etsin sieltä sitä nelikulmaista mustaa tupsullista hattua, jonka saa jossain vaiheessa Usassa opiskelija. Selvisi, että se on ensimmäisen korkeamman tutkinnon suorittaneen tunnusmerkki. Se ei siis vastaa suomalaista ylioppilashattua.
      Tarvitsin tiedon Facebookin kautta tapahtuvaa onnittelua varten.

      Google tietää kaiken. Eri asia, voiko siihen aina luottaa. Jutut siellä on kuin Raamatussa, ihmisten kirjoittamia. Voiko ihmisiin luottaa? Voi, voi! Ainakin monet luottavat. Itsestäni en tiedä. Haluaisin luottaa. Mutta. Voiko väkisin luottaa? Rangaistuksen uhalla? Ei, kyllä se on niin, että jos luottamuksesta on kyse, vankilassa istuisin. En minä luota itseenikään.

      Poista
    6. Olisi kiva tietää, onko sinulla jokin ihminen tai asia, johon voit luottaa. Syntymä ja kuolema, niitä pidetään tosina. Mutta niihinkin voi liittää epäilyn siemeniä. Mistä voi tietää, vaikka koko elämä olisi unta? Ja mistä voi tietää, että kuolemaa ei ole? Ja mistä voi tietää, että joku monista jumalista olisi se ainoa, oikea? Ja mistä voi tietää, että kaikki tiedemiehet tietävät tutkimistaan asioista? Ehkä he vain olettavat tietävänsä. Mistä voi tietää, jos epäilee jotain, että on ainoa pöllöpää tietävien joukossa?

      Poista
    7. Minäkin haen lähes päivittäin asioita Googlen kautta. Mistä sitten hakisi, ellei sieltä?

      Tänään olen hakenut kuvahaun kautta tietoa mielenkiintoisesta kasvista, jonka löysin vanhan suojelualueen lehtometsän joesta. Kyllä, ihmeellinen kasvi kasvoi joessa, tai kellui korsien seassa ruskeassa savivedessä.

      Se on jonkin sortin palmukasvi, siinä oli kaksi vartta ja vieressä oli kolme mukulamaista juurakkoa. Otin kuvan kelluvasta palmusta, ja jos löydän nimen sille, haen sen huomenna itselleni. Vaatii jättiruukun. Ja pitkän seipään, ellen halua kastella itseäni rantaliejuun.

      Epäilen, että joku on heittänyt sen "jorpakkoon", sillä eiväthän palmut kasva vedessä? Palmu oli tietysti lepotilassa, mutta mukuloista lähti uutta kasvua.

      Poista
    8. Liisu, vuonna 2005 ei hyväksytty vielä Googlen tietoja opinnäytetyön päteviksi lähteiksi. Itsekään en luota tietojen ehdottomaan oikeellisuuteen.

      Käsittääkseni tietojen taso on nykyään parantunut, ja niitä voidaan hyväksyä ainakin varauksella lähdetiedoiksi. Mutta jumalansanaa tiedot eivät ole.

      Poista
    9. Liisu puhuu ihanaa asiaa, todellisuuden totuus on vaikeaa meille kaikille. Ette ees tiijjä, onko romano tv:n veto ihan oikeaa, vai ihan huippua, kuten itse sen koen.

      Mustalaisorkesteri vauhdissa.

      Poista
    10. "Liisu, vuonna 2005 ei hyväksytty vielä Googlen tietoja opinnäytetyön päteviksi lähteiksi."

      Tarkoitat Wikipediaa. Googlettamalla löytää mitä tahansa minkä kuka tahansa www-sivuille on pistänyt.

      Poista
    11. Niin tarkoitan, kiitos täsmennyksestä.

      Tuohon aikaan kuitenkin minkä tahansa Googlen kautta haetun tiedon käyttö opinnäytetyön lähteenä ei ollut suositeltavaa. Piti olla painettu lähde tai haastatellen saatu tieto.

      Poista
    12. Vastailenpa joutessani Liisun kysymyksiin:

      "Mistä voi tietää, vaikka koko elämä olisi unta?"

      Tätä on pohtinut moni, mm. Yrjö Kallinen teoksessaan "Elämmekö unessa?". Emme me sitä voikaan tietää.

      "Ja mistä voi tietää, että kuolemaa ei ole?"

      Mistä koko kysymys tuli mieleesi, kun kokemus nimenomaan kertoo, että kuolema on? Kristinuskostako?

      "Ja mistä voi tietää, että joku monista jumalista olisi se ainoa, oikea?"

      Ei mistään. Itse luotan siihen viisauteen, että sellaista jumalaa, jonka me pystymme kuvittelemaan, ei taatusti ole olemassa.

      "Ja mistä voi tietää, että kaikki tiedemiehet tietävät tutkimistaan asioista?"

      Kyllä he tietävät kaikenlaista nimenomaan tutkimistaan asioista. Ongelmia syntyy silloin, kun he alkavat puhua asioista, joita he eivät ole tutkineet. Sitä tapahtuu usein, aivan liian usein.

      Seuraava kysymys?

      Poista
    13. Kiitos, Anonyymi, eroa Googlen ja Wikipedian välillä kyllä on. En sitä huomannut ajatella, mutta Googlella on ehkä höttösempää tietoa ja joskus ihan hassua. Wikipediaan voi lisätä tietoa, jos tietää. Paksut tietosanakirjat ovat kai out. Mutta kyllä niitäkin voi lystikseen lueskella. Luin jostakin Paasikiven elämänkertaa. Siinä mies. joka halusi tietää jo koulupoikana KAIKEN, mitä tiedossa silloin oli.

      Poista
    14. Iines, tuntuu varmaan kauhealta, kun kuulun ev.lut. kirkkoon, mutta en oikein osaa erottaa jumalansanaa ihmisen sanoista.
      Niihin, mitä papit kaikessa hurskaudessaan puhuvat, en aina usko. Kysyin kerran yhdeltä papilta, uskooko hän kaiken, mitä joutuu puhumaan. Hän sanoi joskus sen olevan vaikeaa. Mutta että silloin hän tekee oman sovelluksensa ja esittää asian kysymyksen muodossa. Panee siis ihmisen itsensä vastaamaan.

      Poista
    15. Riku, mä oon jo pitkään funtsinut, että kaikilla ihmisillä on oma totuutensa, johon vain hän itse uskoo. Kun nämä totuudet sitten nousevat tosielämässä samassa seurassa esiin, riitahan siitä syntyy. Yhtä riitaa koko elämä voisi olla, jos ei malta kuunnella toisten totuuksia, ja sanoa: Voihan sen asian noinkin käsittää. Totuuksista puhuminen on vähän samaa kuin politiikasta puhuminen.

      Poista
    16. Liisu, olen täsmälleen samaa mieltä. Usein en ymmärrä tapaa, jolla ihmiset asioita käsittävät, mutta ajattelen, ettei minun kaikkea tarvitse ymmärtääkään. Totuus on toisenlainen, ei Pravda.

      Poista
    17. Sitten tuo Tapsan tentti.
      "Mistä voi tietää, vaikka koko elämä olisi unta?"

      Tätä on pohtinut moni, mm. Yrjö Kallinen teoksessaan "Elämmekö unessa?". Emme me sitä voikaan tietää.
      Liisu: Kallinen on (oli) hyvä tyyppi. Hänen kirjojaan olen lukenut ja hän tuntuu kirjoittaneen hyvin rehellisesti. Onko rehellisyys ja totuus parivaljakko? En tiedä, mutta niin voisi ajatella yksittäisten ihmisten kohdalla. Rehellinen ei petkuta, muuta kuin vahingossa. Hän ei valehtele muuta kuin silloin, jos hänen totuutensa on ristiriitainen.

      "Ja mistä voi tietää, että kuolemaa ei ole?"
      Kaikki uskovaiset uskovat kuoleman jälkeiseen elämään. Mutta toisaalta he taitavat pelkäävän kuolemaa siinä kuin muutkin, jotka kuolemaa pelkäävät. Meidän hyllyssä on kirja: KUOLEMAA EI OLE. Kirjoittaja lääkäri Rauni-Leena Luukanen. En ole lukenut sitä. Takakansi kertoo, että hän on saanut viestejä tuonpuoleisesta elämästä. Hän uskoo, että meidän kuolleet läheisemme elävät henkisessä olomuodossa lähellämme ja seuraavat ja auttavat meitä. (Voi miten se olisikin ihanaa!) Mutta mites vihamiehet ja kaikki muut ilkeät ihmiset? Mitä he tekevät? Pitäisikö se kirja sittenkin lukea. Ei kai lääkärit ihan pötyä puhu? (Tai voi ne puhua.)

      Mistä koko kysymys tuli mieleesi, kun kokemus nimenomaan kertoo, että kuolema on? Kristinuskostako?
      - Minusta tuntuu, että ihmiset ovat itse pelossaan henkensä puolesta perustaneet taivaan valtakunnan, jonne sisäänpääsy on vielä vaikeampaa kuin maahanmuuttajien tulo Suomeen. Vain siistit sielut sinne pääsevät. Niin ja ne hiljaiset ja sivistyneet miehet. (Ehkä naisetkin.) Mistä se on tullut mieleen? - Eilen viimeksi tuli meille illalla kaksi siistissä vaatteissa kulkevaa ja sanaa levittävää amerikkalaista mormonia. Heidän tarkoituksensa oli pelastaa meidät surkealta elämältä ja kuolemalta. Kaksi vuotta he kulkevat kuulema Suomessa voimiaan säästämättä. Nuoret miehet. Eikö se ole jotenkin liikuttavaa. Melkein itkettävän kaunista. He eivät saa tulla sisälle taloon, jos isäntä ei ole kotona. Emännän kanssa saa kyllä keskustella, mutta ulkona. Kaksi hengenritaria!

      "Ja mistä voi tietää, että joku monista jumalista olisi se ainoa, oikea?"

      Ei mistään. Itse luotan siihen viisauteen, että sellaista jumalaa, jonka me pystymme kuvittelemaan, ei taatusti ole olemassa.
      Liisu: täysin samaa mieltä. Mutta jumala saisi kyllä olla pitämässä järjestystä maailmankaikkeudessa. Mutta ettei se olisi pelkkä liikennepoliisi, sen pitäisi olla tasapuolinen kaikille ihmisille. Ja järjestää uusi systeemi, niin ettei olisi "viidakon lakia", jos sinä et tapa minua, minä tapan sinut tai jonkun muun.
      "Ja mistä voi tietää, että kaikki tiedemiehet tietävät tutkimistaan asioista?"

      Kyllä he tietävät kaikenlaista nimenomaan tutkimistaan asioista. Ongelmia syntyy silloin, kun he alkavat puhua asioista, joita he eivät ole tutkineet. Sitä tapahtuu usein, aivan liian usein.
      Liisu: Joskus tutkimustulokset ovat vääriä.

      Seuraava kysymys?
      Mikä ero on Isä-Jumalalla, ja Jeesuksella, hänen pojallaan, kumpaa on parempi rukoilla, miksi Jeesus on taivaan portti, joka ei avaa ovea muille kuin omille ystävilleen?

      Miksi minä en osannut oikein vastailla? Miksi minä en tiedä varmuudella mitään? Miksi minut on niin tyhmäksi luotu, etten ymmärrä vastailla oman etuni mukaan? Muutamia ylimääräisiä kysymyksiä.

      Varsinaisen tentin tulos: 0 pistettä. Taivaan portit kiinni. Ei ikuista elämää.

      Poista
    18. Liisu, olen lukenut muinoin tuon Rauni-Leena Luukasen kirjan.

      Ei hän saanut minua uskomaan ihmeisiin. Hänhän on se tyyppi, joka kertoi vierailleensa avaruusaluksessakin, hänet oli siepattu, kuten kovin moni muukin tuohon aikaan.

      Olen täälläkin kertonut, miten Turussa, eräässä suuressa puolityhjässä kahvilassa istuessani muuan vanhahko mustapukuinen mies tarjotin kädessä etsi istumapaikkaa. Tunsin oloni levottomaksi hänen pistävän, jotenkin voimakkaan katseensa edessä.

      Hän kävelikin sieltä toiselta laidalta kohtisuoraan minun pöytääni ja istui eteeni. Minua melkein vapisutti hänen tuijotuksensa. Hän kertoi olleensa avaruusaluksessa kaukana kaukana, hänet oli siepattu. Hän katsoi minua tutkivasti ja sanoi, ettei voi kertoa minulle siitä enempää, koska hän näkee, etten kestäisi sitä.

      Hänessä oli jotain hyvin kummallista, ja tapaus vaikutti minuun voimakkaasti. Järkeni sanoo, että mies oli mielenterveyspotilas, mutta kummallinen henkinen vetovoima hänessä oli. Aistin sen käsinkosketeltavasti.

      Poista
    19. Kommenttissani vähän ylempänä 5.5. klo 18.27 kerroin löytämästäni kummallisesta jokikasvista, jota googlettelin.

      Tiedoksi vaan, jos jotakuta kiinnostaa - lisäsin kuvan tästä "löydöstä" kuvablogini puolelle, linkki sivupalkissa.

      Poista
    20. Minäkin olen lukenut Luukasen kirjan jo kauan sitten. Eikä hän tietenkään ole edes ainoa, joka näistä on kirjoittanut.

      Liisu: "Mikä ero on Isä-Jumalalla, ja Jeesuksella, hänen pojallaan, kumpaa on parempi rukoilla, miksi Jeesus on taivaan portti, joka ei avaa ovea muille kuin omille ystävilleen?"

      Olen usein sanonut, että minun mielestäni nämä kristinuskon opilliset pulmat ovat ns. itse aiheutettuja ongelmia.

      Ensin keksitään muka yksijumalainen uskonto ja sen jälkeen sille ainoalle keksitään poika, äiti ja kaiken kruunuksi jokin merkillinen henkimuoto - Pyhä Henki.

      Ovatkohan kristinuskon oppineet miettineet, missä muodossa itse Jumala on silloin, kun Hän ei ole Pyhä Henki. (Jeesuksena Hän on ihmismuodossa.)

      Kun kristinuskoa katselee ulkopuolisen silmin (minä en katsele, ainoastaan yritän), niin onhan se aika älytön. Toki sen vahva sisältö, joka ilmenee esim. vuorisaarnassa, esiintyy myös muissa uskonnoissa.

      Kääntäisin koko kysymyksen niin, että miksi ihmisellä on niin vanha ja sisäsyntyinen (?) tarve uskoa johonkin "jumalaan" eli yliluonnolliseen kaiken perustajaan ja valvojaan?

      Poista
    21. Minä en osaa rukoilla Jumalaa enkä Jeesusta. Ne ovat olleet ulkokohtaisia liturgioita, mitä olen suustani päästänyt.

      Mutta jos jonkin henkisen voiman puoleen käännyn, niin enkeleiden, suvun esiäitien yleensä. Nainen on armahtavampi ja antavampi kuin jumalinen partamies. Ja nainen on huumorintajuisempi. Usein kun pyydän jotain, sen toteutumismuoto naurattaa minua.

      Olen täälläkin kertonut, kuinka saatan lähettää huokauksenkaltaisen pyynnön enkeleille, että antaisittepa nyt eteeni jotakin villiä kuvattavaa luonnossa, ketun tai ilveksen. Ja sitten siihen vastataan lähettämällä sinne eteeni metsäpolulle lihava kesykissa. Ei muuta.

      Poista
    22. Onneksi näin. Tuo oli kodin, uskonnon ja isänmaan aikaa, jonka me hippipolvi sitten kaadoimme ryskyen ja syyttäen veteraaneja sotahulluudesta.

      Varmaan paljon kaadettavaa olikin, turhaa pönötystä, mutta meni siinä samalla lapsi pesuveden mukanakin. Nyt nautimme sitten tuon rysäyksen jälkimainingeista. Missään ei ole rajoja, mitään ei saa kieltää, vangit vankiloissaan olkoot vapaita, poliisi ja esivalta vapiskoon, kaikki saakoon kaikkea valtion piikkiin.

      No tämä vähän kärjistäen, mutta kuitenkin totuudessa pysytellen.

      Poista
  16. Ootte te aika hönöjä.
    Opinnäytetöihin haettua verkkotietoa ei merkitä hakuluetteloon "Googlen kautta haettu". Google on vain hakukone, hakurobotti joka antaa linkkilistauksen hakusanojen tai hakulauseiden perusteella tiedonhakijalle. Sitten klikkaillaan sivuja auki ja tutkitaan ja arvioidaan tieto.

    Opinnäytetyöhön merkitään tarkka lähde: kirjoittaja, julkaisu ja julkaisuaika. Lähdekritiikki on osa tiedon ja lähteiden arviointia. Myös verkkotietojen osalta (se voi olla tekstiä, puhetta tai kuvia). Ja kyllä vain, kaikkea tietoa on voinut käyttää lähteinä jo ainakin parikymmentä vuotta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, mistä päättelet minun sanoneen, että Googlen kautta haettu tieto merkittäisiin lähdeluetteloon tyhmähköllä merkinnällä "Googlen kautta haettu"?

      Näin en ole sanonut. Olen vetänyt ammattikorkeakoulun opinnäytetyön kirjoittamiskursseja, joihin kuului myös ohjeistus - pilkuntarkka - lähdeviitteiden merkinnästä. 

      Verkkotietoja ei todellakaan ennen vuotta 2005 käytetty siinä määrin lähteinä kuin nyt. Lähdekritiikki oli ankaraa, ja tämä johtui paljolti opiskelijoiden hurahtamisesta rajattomaksi ja vapaaksi luulemaansa internetiin ja vastahokattuun copypaste-menetelmään. Oli aivan tavallista löytää töistä kritiikittä kopioituja epämääräisiä Wikipedia-artikkeleita ja muita kyseenalaisia tietoja. Lähdeviitteiden käytöstä ja merkitsemisestä lähdeluetteloon pidettiin jopa erillisiä oppimiskokonaisuuksia mm. kirjastoasiantuntijoitten (informaatikot) kanssa.

      Poista
    2. Tottakai merkitään.
      (GOGGELOITU WWW-SIVUILTA 6.5.2018)

      Poista
  17. Goggeli kertoo, että Jim Croce oli yksi siitä amerikkalaisten suurten muusikoiden jatkumosta, joka kuoli lento-onnettomuudessa, hän kolmikymppisenä.

    Aika pullossa on yksi kauneimpia kuulemiani kappaleita. Moni muukin on kanssani samaa mieltä, kappaleella on melkein kolkeetmiljoonaa tällaista vanhaa paskaa kuuntelijaa juubbarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri Ritchie Valens oli vain seitsemäntoista, kun kuoli lento-onnettomuudessa yhdessä suuren kakskeetkaks vuotiaan Buddy Hollyn kanssa."The day that music died" lauloi Don McLean.

      Kamoon letsgou

      Poista
    2. Stevie Ray Vaughan ehti kolmevitosen kypsään ikään, kun helikopteri mäiskähti alas.

      Tässä Stevie vetelee Henkkaa.

      Uutisissa aikoinaan näytettiin, kun Manu kävi Stevietä katsomassa Porin jatseissa. Tuskin kuitenkaan hänen suosikkejaan.

      Poista
    3. "Aika pullossa" on minusta parempi sijoitus ajatusten tyynnyttämiseksi kuin "Olette te aika hönöjä".

      Yleensä ottaen: "Minä tiedän totuuden! Älkää pitäkö muita totuuksia!" kuulen Maria Tsvetajevan tunnistavan väärän sivuäänen runossaan, sillä hän jatkaa: "Ei pidä ihmisen ihmistä vastaan taistella maan päällä missään. Katsokaa: On ilta; on jo kohta yö..."
      Tulee aika, jolloin kaikki sanat ja useimmat teot ja osaamiset menettävät merkityksensä. Jos ollaan rehellisiä, on kaikissa asioissa, joista puhumme, muistettava lisätä itsensä joukkoon. Turha yrittää kohottaa itsensä muiden yläpuolelle. Sillä saa aikaan vain sen, että alentaa itsensä muiden silmissä.

      Tapoin, muuten, äsken, kahden viimeisen kirjoittamani rivin jälkeen yhden n. 2cm pitkän, mustan, matolla vilistävän otuksen (olisiko ollut tuhatjalkainen). Se tapahtui nopeasti. Yksi elämä vähemmän. Mitään pahaa se ei ollut minulle tehnyt. Minne lie oli menossa. Olisinko voinut pyydystää sen elävänä ja kuljettaa pihalle. Ei tullut mieleen. Tapa, tai tulet itse tapetuksi, ei taida aina päteä. Litistin sen paperin väliin, murhaaja.

      Poista
    4. Sen olen tähän ikään huomannut, että en saata aina toisten ihmisten ajatuksia ymmärtää, siksi pyrin pääsääntöisesti suhtautumaan niihin varovasti ja tunnustellen. Tulee minulta kuitenkin joskus tykillä, sellainen on luonnevikani. Totuus, totuus, kuinka sellaisesta mitään tietäisin, Herra tai herrat eivät kerro minulle tärkeitä asioita.

      Tuhatjalkainen oli elämän totuudessa tapettavien listalla, hyvin tehty!

      Poista
    5. Sitä paitti Don McLeanin laululla musiikin kuolemisesta on jo kahekskeetmiljoonaa kuuntelukertaa, kun on saanut kymmenen vuotta olla Juubbarissa.

      Poista
    6. Lehdissä joskus hekumoidaan 27-vuotiaina kuolleista muusikoista. Sen lajin ensimmäinen taisi olla bluesmiehistä whkä suurin, Robert Johnson. Auto-onnettomuudessa kuolleita on niitäkin, Eddie Cochran kakskeetyksvuotiaana ja Gene Vincent samassa kolarissa vammoja saaneena ja sittemmin sitä alkoholilla parannelleena kolkeetkuusvuotiaana.

      Elvis kuoli lääkkeisiin neljäkakkosena.

      Poista
  18. Fasistihallituksen siniset joutavat hyvin sinne, mihin joutuvat, biojätteisiin. Tässä ei kai pelaa edes se ikiaikainen sosiaalihuolto, että isoiksi johtajiksi otettaisiin. Kiitos Herra Hyvä Jumala, kun sipilä joutuu helvettiin. Amen!

    VastaaPoista
  19. Noh, eipä sitten ole ensimmäinen fasistihallitus. Paavo Lipposen ykköshallitus leikkasi neljä prosenttia bruttokansantuotteesta, kun Sipilä on leikannut kaksi prosenttia. Eli Lipponen leikkasi puolet enemmän. Jostain syystä tämä on katsottu oikeutetuksi, Sipilän pienempiä ei.

    Asioita voidaan tietenkin selittää miten vain. Mutta siis luvut ovat nuo, jos ne nyt mitään merkitsevät sosiaalidemokraattien kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lipponen ehti ensiksi. Onneksi ei leikannut enempää. Muutenhan Sipilä olisi oikeutettu (näillä sun korteillas) leikkaamaan enemmän.

      Logiikka kusee.

      Poista
    2. Kaksinaismoraali on ikävää. Oppositio, lähinnä Rinne ja kumppanit tahtoo unohtaa Lipposen leikkaukset, kun se puhuu Sipilän jättimäisistä leikkauksista. Tätä minä vain tässä muistuttelen ja koetan suhteuttaa asiaa loogiseksi ”isoksi kuvaksi”.

      Poista
  20. Lukuja on maailmassa niin paljon, sipilän kaltaista miljonääreille pelaajaa ei aikaisemmin ole ollut, ei edes kokoomuksessa. Lipponen oli vain huonon huono älykääpiö, joka luuli olevansa intellektuellien joukossa. Heh, Paavolle ja sosiaalihuollon varassa elävälle vaimolleen.

    VastaaPoista
  21. Lipponen oli nuorena mielipiteiltään lähinnä kova kommunisti, vanhemmiten hänestä on tullut putinin lakeija ja nöyrä jeesmies. - Kaasua, komissaari Lipponen!

    VastaaPoista
  22. Nyt hösseliksi maamme syvästi arvostettu oikeusjärjestelmä1mä! - Michael Penttilänä tunnettu Jukka Torsten Lindholm ehtii vielä yhden tai kaksi kuristaa, kun nyt annatte rivakasti ja suoraselkäisesti sen tuomion.

    VastaaPoista
  23. Aika järkyttävää, että selkeästi kuristettavia uhreja etsiskelevä tyyppi on saanut kulkea valvomatta vapaana. Mikä Suomen oikeuslaitosta oikein vaivaa? Lapsenraiskaajat pääsevät käytännössä yhden kahden vuoden vankeudella ja sitten joko paljousalennuksen tai hyvän käytöksen vuoksi vapaalle. Muualla maailmassa lapsenraiskaaja voi joutua kymmeniksi vuosiksi vankeuteen.

    VastaaPoista
  24. Joidenkin tietojen mukaan Lindholm/Penttilä on ainoa suomalainen, jonka FBI on luokitellut sarjamurhaajaksi. Tappoina nämä aina täällä menevät. Jos oikein rutistaa, ehtii vielä kolmeen tai neljään lisäuhriin.

    VastaaPoista
  25. Äitinsä kun tappoi, se oli kuolemantuottamus. Altis neitiäijä tuottamaan kuolemaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehdessä luki, että yhdeksi murhan syyksi hän mainitsi sen, ettei äiti saanut häntä tarpeeksi nopeasti ulos vankilasta ensimmäisen teon jälkeen.

      Poista
    2. Penttilän vankitovereita varoittaisin jyrkästi, ettei Penttilää saa tappaa, syvästi tunteva ihminen se on ja tykkää naisia hyväillä kaulasta.

      Poista
    3. Kaksitoistavuotiastakin kaulasta kuristamalla hyväili, muistakaa vangit kuitenkin, ettei se ollut teidän tyttärenne.

      Poista
  26. Murhiahan ne ovat, etukäteen suunniteltuja ja valmisteltuja kuristushansikkaita myöten. Tappo on käsittääkseni juridisesti määritelty pikaistuksissa tehdyksi teoksi. 

    Jotenkin oikeuslaitokseen on tottunut luottamaan, ja Suomen lakiin, mutta viime vuosina ainakin minun uskoni on alkanut horjua. Ihan kuin tavoitteena olisi antaa niin lievä rangaistus kuin suinkin mahdollista. Oikeustajua vastaan se sotii siinä, että rangaistukset eivät enää useinkaan ole missään suhteessa itse tekoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eduskunnasta putkahtelee huonoja lakeja ja lait ovat niinkuin ne luetaan tai jotain siihen suuntaan.

      Huh Hellettä, sanoi joku eräästä lakimiesnaisesta.

      Poista
    2. Pykälien tulkinnoissa on myös joustonvaraa, jos niin halutaan. 

      Näin oli myös äskeisessä lapsen hyväksikäyttötapauksessa, jossa Juusuf Muhammed Abbud, 24-vuotias aikuinen mies raiskasi 10-vuotiaan tytön. Hänet tuomittiin lapsen hyväksikäytöstä, ei törkeästä lapsen raiskauksesta, koska lapsi ei ymmärtänyt vastustella. 

      Oikeastihan lapseen seksuaalisesti yhtyminen on aina väkivaltaa, vaikka lapsi hymyilisi. Lakipykälä sisältäisi myös tämän tulkinnan, jos oikeus niin tahtoisi. Ei tahtonut. Tärkeämpää oli aikuisen miehen ylisuojelu kuin lapsen oikeus.

      Poista
    3. Jusuuf on syvästi tunteva ihminen, jota täytyy tukea prosessissaan eheytymiseen.

      Poista
    4. Kiitos MV-lehdelle, että antoi Jusuufin kuvan julkisuuteen. Valemedia Heseri ei sitä tehnyt.

      Poista
    5. Aika rohkeasti kuitenkin nimittivät tätä inhimillistä ihmistä raiskaajaksi, kun ei oikeuden päätöksen mukaan sitä ollut. Hyi, hyi. Kaikkea hyvää Jussufille ja painotan tässä, että HYVÄÄ. Yleisesti ja muuten.

      Jusuuf Muhammed Abbud.

      Poista
    6. Kyllä minä luin tuon nimen Demokraatti-lehdestä ja muistaakseni joko Hesarista ja/tai Ilta-Sanomista. Muistan jopa hämmästelleeni, että miehen nimi mainittiin näissä medioissa. MV-lehden juttua en ole nähnyt, saati kasvokuvaa.

      Poista
    7. Hyvyyden ylistys, tehkää ihmiset hyvää!

      Nappisilmähän Jusuuf ilman muuta on.

      Poista
    8. neuvostoliitossa kehittyi tapa kommentoida asioita rivien välistä tai niistä huolimatta. Samanlaista se täällä Suomessa nykyään on, vai mitä sanotte, nettijeparit ja kuolaa poskilleen valuttava muu viranomainen?

      Poista
    9. Osuitte RikuRiemu nappiin tuossa nappisilmässä!

      Poista
    10. Nappiin napsauttaminen ei missään nimessä kuulu tähän!

      Poista
    11. Jussuf on turvapaikanhakija ja viaton ihminen, jossei tuota seksuaalista hyväksikäyttöä oteta huomioon. - Ei mikään raiskarimutakuono!

      Poista
    12. Minä en turvapaikanhakijoita ottaisi muista kuin kristityistä maista. Arvatkaa miksi?

      Poista
    13. Näitähän on ruvennut putkahtelemaan päivittäin luotettavan median sivuilta. Hesari kertoo tänään Ahmed Mahamed Dualenista, joka raiskasi striptease-tanssijan erittäin väkivaltaisesti ja Isisillä uhkaillen.

      Eilen Hesarissa oli tieto, että vuonna 2016 ilmeni yli 160 turvapaikanhakijoiden tekemää seksuaalista rikosta, joista valtaosa suuntautui alaikäisiin.

      Poista
    14. Turvaa rassukat hakevat, heitä pitää tukea ja kunnioittaa.

      Poista
  27. Riku tuntuu vihaavan Hesaria sydämensä pohjasta. Ei se täydellinen ole, mutta en nyt ihan valhemediaksi menisi kutsumaan.
    Mikä media on luotettavampi?

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä sitä luen, mutta melkein joka kerta kun sen ostan, tunnen pettymyksen. Lehti ottaa itsensä liian tosissaan ja tiedon jakamisen sijaan kokee itsensä ensisijaisesti aikuiskasvattajaksi. Sellaisesta en välitä, omiin omituisuuksiini en tarvitse Heserin tyttöjen apua.

      Poista
    2. Kyllä minä Hesariin luotan ja olen sen uskollinen tilaaja. Arvostelen kyllä minäkin lehteä valistusroolista, mutta linja on nyttemmin lientynyt monipuolisemmaksi. Lehti ei valehtele, mutta olennaista on ehkä se valintaprosessi, jolla jutut valikoidaan. Kaikesta ei varmaan vieläkään kirjoiteta, ts. linja ei ole täysin avoin.

      Se mille Hesarissa nostan nykyään hattua, on lehden sensuurista vapautunut keskustelu. Minkä tahansa maahanmuuttouutisenkin perässä on avoin keskustelu, jossa näkee monipuolisia hyvinkin tasokkaita kommentteja kaikilta laidoilta. Kun lukijaan luotetaan, hän osoittaa fiksuutensa!

      Poista
  28. "Hyvyyden ylistys, tehkää ihmiset hyvää!"

    Se on kauniisti sanottu, ja sen sanoi Riku.

    Muuten Riku on täysin eikä edes hyväksyttävän tunnekuohun vietävänä. (Riku, pidän sinusta! Hyvin, hyvin paljon.)

    En pysty näkemään Michael Penttilässä mitään muuta kuin sairaan ihmisen. Hyvin sairaan. Jota en pysty ymmärtää, en. Jos olisin lakimies, en siksi pystyisi olemaan hänen puolustusasianajansa.

    Länsimaisessa oikeudessa kaikilla syytetyillä - olivat he tehneet mitä tahansa - on oikeus puolustautua. - Muutenhan oikeus olisi pelkkää näennäisyyttä (= vrt. Venäjä + moni moni muu maa). On hel-vetin hyvä asia, että Penttilällekin löytyy puolustusasianajaja!

    Toistan: minusta siihen ei olisi. Koska olen yhtä tunteitten tasolla eläjä kuin sinä, Riku hyvä, joka ...
    ... musiikkinerona tunnet kai laulun... ja tiedät kai myös laulun historian... kuka sanat on kirjoittanut, ja miksi?

    outoja mustia hedelmiä riippuu puissa

    Lynkkausmeininki on hirveän vaarallista, vie väistämättä fasismiin, oikeudenmukaisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. (Jos termi "fasismi" on teille liian osoitteleva, määrittelen sen omassa ajattelussani käsittelemään myös kommunismia.)


    Minulle "oikeus" on muuta kuin mitä kimpassa ja kännissä lähiöpubissa määritellään... tai mitä pääkonttoreiden kabiniteissa päätetään. Tai mitä YK pystyy päättää... koska se ei, eri intressien takia, pysty päättää mitään tähdellistä.

    Ps. Siksipä juuri lätkähdyin teidän jeesus-keskusteluun! Se oli niin ihanan naiivia! (saanko palata siihen, rakkaat Kämmenkäiset ja Muut Hirviöt?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun luin kommenttini, ajattelin "miksi minä noin kohtelias olen?". Koska ajatuksesi, Riku hyvä, ovat vaarallisempia kuin ehkä huomaatkaan?

      Poista
    2. Mikael Penttilä on ihana ihminen, eikä häntä saa tappaa puukolla, pään katkaisemalla, mahan auki leikkaamalla, eikä sirkkelillä viipaloimalla!

      Poista
    3. Sitä paitti Billie Holliday ei kuulu tähän lainkaan. Marokkolaisia toivoisin hedelmiä elämän olevan.

      Poista
    4. Puhuin lynkkaysmielialasta. Miksi siihen ei siis Hollidayn esittämä laulu kuuluisi?

      En minä tätä sillä sano että esittämäsi mielipide väärä olisi, miksi olisi, sehän on sinun?

      Marikossa on paljon ihmisiä. Tuskin tiedät, en usko että tiedät, miten sikäläinen hallinto taistelee näitä fundamentalisteja vastaan! ... jotka tänne Eurooppaankin tulevat tekojaan tekemään. - Kuule, älä yleistä! - Ps. Jos OIKEASTI etsit valtiota joka tukee terrorismia ja ääriuskontoa, kritisoi (Jumalan tähden!) Saudi-Arabiaa! Ja sen lähiliittolaisia... SAATANA!

      Poista
    5. Kerron teille yhden kokemani jutun, sinulle myös Riku.

      Tallinnassa, vuonna 1975 (jolloin Viro oli osa Neuvostoliittoa) reissullani... kävin siihen aikaan siellä usein, eräällä matkalla tutustuin virolaiseen SS-joukoissa sotineeseen veteraaniin. Tietysti hän oli paljon minua vanhempi, koska itse olen syntynyt II:n maailmansodan jälkeen. Mutta olimme kumpikin yhä hengissä. Keskustelimme suomi/eestiksi ja eesti/soomeksi, ymmärsimme toisiamme täydellisesti. Ennen sitä matkaa olin piipahtanut Prahassa, ja se oli ollut hyvin onistunut matka minulle, kehuinkin tälle SS-veteraanille tsekkiläisiä. Miten ihania ihmisiä ovat! Hän meni... hyvin, hyvin murheellisen näköiseksi. En osannut käsittää miksi. Mutta olimme kauan hiljaa. Sitten hän selitti, joka itse oli mukana ollut, että he... saksalaisten vironrintaman luhistuessa, erikokoisina ryhminä pakenivat venäläisiä musertavan ylivoimaisia joukkoja yhä etelämpään ja yhä etelämpään... osa heistä aina Tshekkoslovakkiaan asti. Jossa sitten heidät - kaikilla SS-univormut päällä - pidätettiin. Sillä, että olivat virolaisia eivätkä saksalaisia, eivätkä mihinkään juluuksiin koskaan olleet olleet osallisia, ei mitään merkitystä ollut. Tsekit olivat itse kärsineet hirvittäviä ja vielä HIRVITTÄVIMPIÄ asioita natsimiehityksen alla. Niinpä he - tämän sotaveteraanin kertomuksen mukaan - kostivat sen sillä, että pistivät siitä ss-ryhmästä puolet mekaanisen HÖYLÄKONEEN läpi. Siis VIIPALOIVAT heidät hengiltä. - Tämmöiseen ei edes Jukka Lindholmin mielikuvitus riitä, ehkä Peter Madsenin - en tiedä.

      Kohta alkaa - tai onhan tässä vielä aikaa - niin alkaa Suomi contra Norja lätkämatsi. En ole kovin lätkässä jääkiekkoon, mutta haluan nähdä miten suomalaiset "pöllyttävät" näitä korskeita norskiurheilijoita. Eli, miten he kuin höyläjuustot "viipaloivat" norjalaisten VV-Viiginkien itsetuntoa!

      (Heh, heh.)

      Poista
  29. "PS. Ihmiset on suloisia."
    Liisu on Aggregaatti, so. "keskustelun herättäjä".

    Itse olen täällä esiintynyt jyrkkänä agnostiikkona, mutta sehän ei (missään nimessä) kiellä minun suhdettani esim. Jumalaan. Päinvastoin luulen että mulla on häneen hienostuneempi, korrektimpi suhde kuin monella ns. tekokristityllä. (Ja tykkään huumorista; Jumala mielestäni on Gogoliakin suurempi huumoristi.) Ja hitsi - tämä on sivuseikka - mutta kun mua nauratti kun Iines (totisena, tai tuskastuneena, se on sama asia) kameramatkallaan rukoili enkeleiltä "että antaisittepa nyt eteeni jotakin villiä kuvattavaa luonnossa, ketun tai ilveksen. Ja sitten siihen vastataan lähettämällä sinne eteeni metsäpolulle lihava kesykissa..." Hahah haah, mikä huumorintaju on Enkeleilläkin!

    Ps. Tapsa sanoi jotenkin, en muista sanantarkkaan miten, että "jos Jumala olisi olemassa, se oli jotain sellaista mitä emme pystyisi käsittämään", tms. - Johonkin tämmöiseen Jumalaan minäkin uskon. Maailmankaikkeuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään kävin lääkärissä vuositarkastuksessa. Kaikki arvoni jotka verinäytteestä otetaan, olivat ärsyttävän hyviä. Koska (huokaisee raskaasti) en tunne olevani "iskussa". Siksi ilahduin kun näin sydänkäyräni: amatöörinkin (= minun) silmään näki heti että "onpas käyrät viimevuodesta paljon fähjäisempiä"... No on ne. Ei ole rytmihäiriöitä eikä lyöntejä väliin jää, ei semmoite edes vaarallista ole tai ylilyönnit; mun pumppu mulle vaan välillä vittuilee. No (huokaisee), ei sev väliä. Ja samaa mieltä oli myös lääkäri,

      Elina Nieminenkin, ja sitten kättelimme.

      Ps. äsch... jokin minua masentaa, en tiedä mikä, jos tietäisin, en tietenkään olisi maseentunut. Tärkeästä ei kyse ole. Elämä ei ole tärkeä asia, se on ohikiitävä hetki, pitää mukautua erilaisiin g-voimiin. "Elämä on meille annettu että tarkoin harkitsimme missä asennossa haluaisimme kuolla" ... muistinvaraisesti Saarikoskea. Se on kyllä totta! Elämän funkio, tai päätepysäkki - miksi sitä haluaa kutsua - on off koos Kuolema. Itsestäänselvä lässytys. Mutta totta tosiaan... joillekin se on tärkeää "missä asennossa he haluavat silloin olla...", tms.

      Minä ostin pullon punaviiniä Alkosta ja vähän tilkettä sen lisäksi. ('lantingia')

      En ymmärrä asioita aina paitsi usein väärin. Voi että se on kivaa! Minusta on hurmaavaa saada kuulla että "ei, Mikko, ei se noin mene vaan se on noin!". Minä kuuntelen sitä kuin Majava, hampaat ulkona suusta, ja silmät pyöreinä kuin apin pöllö... "ahaa, vai niin, jopas jotakin..." Minusta on kiva vieläkin, vaikka aika vanha ukko olenkin (tilastollisesti mun pitäisi olla muissa sfääreissä jo), herätä zaina ja aina ja yhä uudelleen uuteen aamuun ja huomata... "ohoh"... (Tosin monen asian kohdalla olisi ollut parempi ettei ko. asiaa olisi ikinä tavannut, edes huomenna. Mutta ei kaikkea voi itse valita.)


      Luen Alessandro Bichi -nimisen italialaisen ihmisen kirjaa "Matka Ruotsiin vuonna 1696". Siitä oppii kaikenlaista, myös suhteellisuuden tajua. Bichi suomenkielestä: "On ihmeellistä että, suomenkielestä puuttuu f-kirjain, eikä sana ala koskaan b,d ja g taikka kahdella konsonantilla.Se aiheuttaa sen, että suomalaisten on vaikea oppia muita kieliä, sekä sen, että muiden on helppo oppa suomea. Sen lisäksi heillä on vain yksi artikkeli, se, jota käytetään kaikkien sukujen yhteydessä. Lisäksi he liittävät kaikki prepositiot sanan perään. Sivistynyt väki panee lapsensa jo pienestä pitäen oppimaan jotakin muuta kieltä. Suomalaisten on mahdoton oppia muita kieliä myöhemmässä iässä.

      Jottas tiedätte, rakkaat suomenkielenopetta(jattare)t!

      Poista
    2. No jopas on pätevää tekstiä 1600-luvulta, Tosin Bichi ei vielä voinut ymmärtää, mikä merkitys lainaamisella kielessä tulisi olemaan. Se muuntaa jopa äännerakennetta. Lainasanojen myötä nuo soinnilliset konsonantit ovat kotiutuneet kieleen hyvinkin. Tuo nominien sijataivutuksen oivaltaminen on riemukas havainto. Ja tuo käsitys suomalaisten heikosta kielipäästä....

      Muuten tosi mielenkiintoinen kirjavalinta.

      Poista
  30. Luulen - en ole aivan varma - että ratkaiset myös tämän ongelman

    {\displaystyle \operatorname {Hdg} ^{k}(X)=H^{2k}(X,\mathbf {Q} )\cap H^{k,k}(X).}

    Ps. Itse en tiedä mistä siinä on edes kyse. Mutta ihan hirveesti haluaisin tietää, oi Iines! Sano mulle kuule kiltti!

    VastaaPoista