Antakaa lehmän olla lehmä!

Luin lehdestä tyttövauvasta, jolle haluttiin antaa nimi Ammu, suvussa vaikuttaneen  läänintaiteilijaesiäidin mukaan. Lapsi ehdittiin jo kastaa, mutta maistraatti ei hyväksynytkään nimeä. Vanhemmat ovat nyt viemässä asiaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Vanhempien nimenantoperusteet ovat hyvät - tunnettu esiäiti, joka itsekin rakasti nimeään. Vaan niin  ovat maistraatinkin. On päivänselvää, että lapsi saisi monessa tilanteessa ikävää huomiota osakseen lehmännimestään ja negatiivisen verbin imperatiivimuodosta. On eri asia olla aikuinen Ammu, arvostettu taiteilija, kuin lapsi-Ammu julmien lasten keskellä.

Eikö lapselle olla asettamassa kohtuuttoman raskasta taakkaa? Kantaa jo eläneen aikuisen ihmisen harvinaista nimeä ja  vanhempien omaa ihannetta omilla harteillaan? Miksi hän ei saisi aloittaa puhtaalta pöydältä, olla oma itsensä, irrallaan vanhempien mieltymyksistä ja maailmankuvasta? Kenties hän ajatteleekin varttuessaan eri tavalla kuin vanhemmat? Eipä olisi ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään kerta.

Toinen asia, joka tänään mietitytti, oli Yleisradion päätös hyllyttää suosittu lastenohjelma Herra Heinämäki, jota esittää mm. Heikki Salo Lato-orkestereineen. Perusteluna ohjelmakiellolle on se, että on rasistista esittää intiaania kantamalla päässään sulkapäähinettä. Hahmo on 20 vuotta vanha, ja pyörinyt kauan Ylen kanavilla. Nyt muuan henkilö pohjoisesta on suivaantunut lasten rakastamaan hahmoon, jota pitää rasistisena ja on kirjoittanut asiasta Twitteriin, josta Yle toiveeseen tarttui.. 

Kummallista. Olen luullut että rasismia ovat pahat ja virheelliset ajatukset ja oletukset etnisesti erilaisista ihmisistä. En ole tiennyt, että pelkkä päähineen käyttö onkin rasismia, ellei päähinettä kanna syntyperäinen intiaani. Samahan pätee saamenpukuunkin. Aina oppii uutta, näin vanhemmitenkin. 

Mietin myös sitä, että minulla on peltotöitä varten kesämökin naulakossa lippis, jossa on iso sulkalogo, intiaaninsulkalogo. Vieläköhän sen uskaltaa panna päähänsä? 

(Maalaus täältä.)